Intiaanit ja luonnonympäristö

[Haukka]

Melkoisen matkan teki ainakin Moncacht-Ape, mikäli hän ei ole satuhenkilö. Ainakin presidentti Thomas Jefferson uskoi tähän intiaanimatkailijaan. Lewis ja Clark eivät olisi milloinkaan suunnanneet kohti länttä, ellei Jefferson olisi lukenut tarinaa Moncacht-Apen reissuista.

[T Tienpää]

Veikkaan Strangin käsittelevän sitä oliko Ape todellinen henkilö, mukaan löytynee myös monia muita mielenkiintoisia intiaanimatkaajia kuten La Sallen mukana ollut shawnee, valaanpyyntialusten mukana seilailleita intiaaneja, Black Beaver ja mitä kaikkea ikinä vain keksiikään.
Tässä elokuussa jukaistavassa kirjassa taas 1500 ja 1600-luvut kiinnostavat erityisesti, mutta löytyyhän sieltä varmasti hämmästyttäviä tarinoita ja hahmoja myöhemmiltäkin ajoilta.

Marksin Kultaryntäyskirja loppui parin viikon puurtamisen jälkeen, pettymyshän se oli intiaanien suhteen, mutta valistuneenpia taas ollaan ryntäysten toimintaympäristöstä yleisesti.
Kalifornian ympäristöön läheisesti liittyy meneillään oleva Isenberg. Muutaman kymmentä sivua edennyt, eikä tätä välttämättä muiden ole tarpeen hankkia. Itselle tuo ympäristön muuttuva tila on kuitenkin kiinnostava aihe, ja samalla tulee tietysti kullanhohtoista tietoa projektiin:

[Haukka]

Veikkaan Strangin käsittelevän sitä oliko Ape todellinen henkilö, mukaan löytynee myös monia muita mielenkiintoisia intiaanimatkaajia kuten La Sallen mukana ollut shawnee

Niin, luettu on tuonkin hepun vaiheista joskus vuosia sitten. Hän oli Nika The Hunter, ja ilmeisesti La Sallen matkassa kulki jälkimmäisellä merimatkalla toinenkin intiaani, joka ehkä hänkin oli shawnee. Francis Parkman junior kirjoitti ihan mukiinmenevän kirjan La Sallesta. Tapahtumia riitti ja edellämainittu Nika, henkeen ja vereen La Sallen uskollinen kannattaja, sai ikävän lopun. Nika oli hyvä metsästäjä ja merenkävijänä sitä luokkaa, että hakkaisi taidoillaan monta kuuluisampaa miestä. Toisaalta Parkmanin jutuista ei koskaan tiedä varmaksi mikä on totta ja mikä fiktiota, mutta joka tapauksessa monsieur la Sallesta on jäänyt suht koht mielenkiintoinen kuva.

[Haukka]

Yksi kiintoisa aihe, jota on käsitelty kinkereillä hyvin vähän, ovat intiaanien kanootit. Nehän erosivat hyvin paljonkin toisistaan, eivätkä huonoimmillaan olleet erityisen merikelpoisia. Kuitenkin niillä tehtiin pitkiä jokimatkoja ja uskaltauduttiin merellekin, jos tarve vaati. Euroopasta tulleet voyageuriit hyödynsivät intiaanien taitoja ja rakensivat jopa yli 10-metrin pituisia jättikanootteja, jotka tunsivat nimen Rabaska. Taisi tulle creiden murteesta tuo nimi. Parhaita tuohikanootin tekijöitä olivat joidenkin lähteiden mukaan ojibwat ja potawatomit. Kanootin runko tehtiin Kanadantuijista ja tuohiosa tuli valkokoivusta. Nämä kanootit olivat keveitä, sillä niitä kannettiin joskus pitkiäkin matkoja. Irokeeseilla oli vaatimattomammat kanootit, mutta matkustaessaan länteen irokeesikauppiaat ylvästelivät kanooteillaan ja opettivat sikäläisille heimoille niiden tekoa.

Tuossa alan specialistit hurjastelevat Rabaskalla. Ehkä Hudson Bay Companyn väkeä.



Irokeesikanootti



Länsirannikolla käytettiin erilaisia dugouteja



Chumashien dugoutit olivat merikelpoisia, olihan meri heidän elementtinsä. Kuinka pitkälle noilla mentiin, en uskalla veikata.

[T Tienpää]

Chumashien dugoutit olivat merikelpoisia, olihan meri heidän elementtinsä. Kuinka pitkälle noilla mentiin, en uskalla veikata.

Tomoleilla melottiin Channel-saarille ja takaisin. Tuo on kohtuullisen vakaata aluetta, mutta ilmeisesti onnettomuuksiakin sattui usein ja tomoleita jäi palaamatta kotiin.

Beothukit kävivät kanooteilla Funkin saarella keräämässä suuren aukin munia, noin 60 km New Founlandin saarelta. Ihan helpolla en itse moisella avomerelle lähtisi:




Makahit taas yöpyivät avomerellä käydessään valaanpyynnissä tai syvänmeren kalassa, ja saattoivat viipyä pari päivää reissussa:



Luontoon ja intiaaneihin liittyen oli pakko laittaa tämä ohut vihkonen tilaukseen:

[Haukka]

Beothukit kävivät kanooteilla Funkin saarella keräämässä suuren aukin munia, noin 60 km New Founlandin saarelta. Ihan helpolla en itse moisella avomerelle lähtisi:

Ja eikös vain beothukit, micmacit ja muut koillisen intiaanit metsästäneet tuon Isoruokin sukupuuttoon. Eikä edes voi syyttää yksin intiaaneja, sillä kyllä myös varhaiset Euroopasta saapuneet tutkimusmatkailijat surmasivat surutta näitä puolustuskyvyttömiä tipuja. En muuten ole perillä siitä mitä beothukit noilla munilla tekivät. Tuskin heillä oli hautomoita, joten luultavasti heikäläiset paistoivat munat ja mättivät ne poskeensa. Joku lähde tosin oli tietävinään, että beothukit keittivät munat tai kuivasivat ne proteiinijauheeksi. Siis tärkeä ravinnonlähde, varsinkin kun yksi isoruokin muna vastasi yli 50 kanmanmunaa. Ranskalainen tutkimusmatkailija J. Cartier otti mallia beothukeilta ja saalisti miehistöineen ruokkeja. Ne olivat suunnattoman lihavia, eivätkä osanneet pelätä ihmistä, Cartier kertoi.
Koillisen intiaaneille Isoruokilla on ollut myös symbolinen merkitys, mutta Cartierille ei.

[Witko]

Täytyy muistaa aina millaisilla veneillä Viikingit ylittivät Atlantin ja vielä Pohjois-Atlantin, joka on edelleen yksi maailman pahimmista merialueista ja samoin on tuo Pohjanmeri, jossa Viikingit olivat kuin kotonaan. New Foundlandin edusta on erittäin vaarallinen alue, karikkoinen, jättiaaltoja ja kaiken päälle hetkessä muuttuva sää. Baskit ja Viikingit siinä kaksi merenkulkijoiden aatelia.



Siinä Baskien valaanpyyntivene ja näillä mentiin Biskajan-lahden rannalta aina New Foundlandiin asti. Yli 2 000 km kevyesti. Tämä Kansa joka ei kerro mitään asioitaan ulkopuolisille tänä päivänäkään, niin Biskajan-lahti kun on kotivetenä , niin eipä ihme että kanttia riitti. Biskajan-lahden aallot ovat samaa luokkaa kuin Portuagalian Nazaren. 30. metriä on korkein mitattu yksittäinen aalto. Joten kyllä Pohjois-Amerikan ja Kanadan Nativetkin osasivat merenkulun niillä alueilla , kun se oli elinehto.


Witko

P.s. Minulla on yksi kirja Cartierien seikkailuista ja pirun mielenkiintoinenkirja onkin.

[T Tienpää]

Luoteisrannikon valaanpyynti on myös mielenkiintoinen aihe, vaikka itse pesunkestävä maakrapu olenkin. Tässä valaanpyyntikanootteja, ja pitäähän kunnon valaanpyytäjällä luonnollisesti olla asiaankuuluva hattu, milläs muuten valaita pyytää. Yleensä noita tehtiin nutkansypressin juurista punomalla:



Kun luontoasiat kiinnostaa ja halvalla oli saatavilla, niin ei hermo pitänyt. 22 € amazonilta, kestää varmaan kuukauden, mutta sama se kunhan joskus tulee. Jonkin verran Muir intiaanien kanssa touhusi myös:

[Witko]

John Muir oli todellakin edelläkävijä Amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Hän oli ns. "Ensimmäinen luonnonsuojelija ja luonnontutkija" Pohjois-Amerikassa.
Skotti syntyinen Muir oli uraauurtava tutkija ja hänen kirjansa, esseensä ja kirjeensä ovat saanet huomattavan lukijakunnan. Historian lisäksi biologia ja maantieto olivat lemppari aiheitani koulussa.

Tässä mies työnsä ääressä




Witko

P.s. En minäkään kyllä mistään hinnasta lähtisi baskien tai viikinkien veneillä millekkään merelle. Biskajan-lahdella tulisi jo normaali laivassakin heppoinen olo.

[T Tienpää]

John Muir oli todellakin edelläkävijä Amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Hän oli ns. "Ensimmäinen luonnonsuojelija ja luonnontutkija" Pohjois-Amerikassa.
P.s. En minäkään kyllä mistään hinnasta lähtisi baskien tai viikinkien veneillä millekkään merelle. Biskajan-lahdella tulisi jo normaali laivassakin heppoinen olo.

Olen jo aiemmin harkinnut pientä kirjoitusta Yosemitesta ja sen intiaaneista, mutta ehkä voisin harkita muuttavani tuon Muir & intiaanit teemaan. Muir suhtautui aluksi penseästi alkuperäisväestöön, mutta asenne muuttui vuosien varrella hieman suvaitsevaisemmaksi. Oman aikakautensa toimintaympäristö vaikutti tietysti Muiriin, joka ymmärtääkseni oli uskoivainen alun rasististen asenteidensa lisäksi. Muir kehittyi ikääntyessään, ja Worsterin tekstit ovat olleet ihan mielenkiintoisia, tosin tuo Powellin tarina on sekin vielä lukematta.

Valaapyynnin lisäksi makahit kävivät avomerella pyytämässä Tyynenmeren pallasta, tai halibuttia. Merentuntemus on pitänyt olla täydellistä, näilläkin reissuilla piti yöpyä kanooteissa.
Pallasta kuvissa, kovalta näyttää merenkäynti maalauksessakin:

[T Tienpää]

Harkitsin vakavasti tämän vuoden historian Pulizer-voittajan hankkimista, olisi 11 $ hintaan kovakantista tarjolla Amerikan Amazonissa. Aihe on ihan mielenkiintoinen ja sisältökin vaikutti lupaavalta, kunnes google-booksin kautta päästiin de Soton retkikuntaan ja sen mahdollisesti mukanaan tuomiin kulkutauteihin.
Tuossa kohtaa Davis näyttää menevän metsään ja luottavan Charles Mannmaisesti hieman vanhentuneeseen -90-luvun hypoteesiin siitä, että de Soton mukana olisi saattanut tulla isorokkoa, tuhkarokkoa, influenssaa ym. Todisteita on nykyisin enemmän vastaan kuin puolesta, joten päätin jättää tällä kertaa väliin. Muu osa kirjasta toki saattaa olla ihan kunnossa, mutta odottelen mieluummin tuota Strangin kirjaa Meksikon lahden osalta, tässä kuiten myös Davisia:

https://books.google.fi/books?id=t058DA ... navlinks_s



Georgian rannikolta tulossa myöskin luonnonhistoriaa, ja pitää katsoa tarkemmin kun ilmestyy, gualeista ainakin tulee olemaan juttua:

[Haukka]

Mojaven autiomaa tunnetaan ankeista maisemistaan ja mohave-intiaaneista, eikös vain. Tuossa Victorvillen maisemia takavuosina.



Entä tänään. Mohavet loistavat edelleen poissaolollaan, mutta nyt Victorvillessä sijaitsee autojen hautausmaa.



Eivätkä ne ole vanhoja autoja, eivätkä edes perinteisiä jenkkiautoja. Kysymyksessä on noin 350,000 Volkkaria ja Audia, jotka VW-konserni oli pakotettu ostamaan takaisin taannoisen päästöhuijauksen takia. Ei tämä seisottaminen VW:lle aivan halvaksi tule, vaikka autot tiettävästi kestävätkin hyvin autiomaan kuivaa ilmastoa. Ostajaehdokkaita odotellaan, mutta sitä ennen autoihin pitää tehdä muutamia pikku korjauksia. Siinä olisi muutamalle sadalle mohave-intiaanille hyvä jobi, kunhan VW ensin kouluttaa heidät.

[T Tienpää]

Tässä intiaanien luonnonympäristöä, ilman intiaaneja oletettavasti:

https://areena.yle.fi/1-3174334

[T Tienpää]

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/06/2 ... ton-eramaa

[Witko]

Tässä eteläisen pallonpuoliskon korkein vuori Argentiinan puolelta katsottuna Aconcagua 6 962 metriä. Lähes 7 000 tonninen huippu. Teknisesti ei vaikea kiivetä, mutta jäätävät sääolot jotka vaihtuvat nopeasti kun Tyynemeren ja Atlannin puoleiset tuulirintamat kohtaavat. Samoin kylmyys on öisin - 40 ja jatkuva laviinivaara l. lumivyöryt. Tämän huputtaminen on yksi seitsemästä vuoresta maailmassa. Täällä ei laamat enään juhli.



Witko