Intiaanit suomenkielisessä mediassa

[Haukka]

Joo, on se minulla. Kaikkiaan minulla on vähintään seitsemän suomenkielistä intiaanikirjaa, olenhan suomalainen.

Tämä on harvinaisin näistä kirjoistani:

[T Tienpää]

Joo, on se minulla. Kaikkiaan minulla on vähintään seitsemän suomenkielistä intiaanikirjaa, olenhan suomalainen.

Tämä on harvinaisin näistä kirjoistani:

Mielenkiintoinen teos, en muista että olisin koskaan nähnytkään koko kirjaa, mutta kirjailijan tausta on kieltämättä jännittävä.
Kansi näyttää hyvältä, ehkä siinä on kunnon kuvituskin, mutta tiedot lienevät vanhentunutta kamaa.

Minulta löytyy suomenkielistä muutamia kymmeniä kirjoja, suureksi osaksi historiallisia romaaneja. Yksi tietokirja on vielä mainitsematta:



Kero keskittyy erityisesti etelä- ja keski-amerikkaisiin korkeakulttuureihin, olmeekit, mayat, asteekit, inkat jne. Meksikon pohjoispuoleisen alueen kerronta on erilaista kuin yleensä näissä ensyklopediamaisissa teoksissa, kulttuurialueita ei esim. ole jaoteltu mitenkään.
Pitkä aika kun viimeksi olen tuota vilkaissut, joten mahdollisista virheistä ja/tai vanhentuneesta tiedosta en sano mitään, viimeistä nyt pakostakin löytyy.

[Haukka]

Tuo Reino Keron kirja minulla on ollut joskus kirjastosta lainassa. Etsin epätoivoisesti yhtä lähdetietoa, jota koko kirjasta ei löytynyt. Sen sijaan tämä Ceramin kirjan joutumisesta haltuuni ei ole tarkkaa käsitystä. Ilmeisesti olen tilannut sen netin kautta joskus kauan sitten. Sisältää kaikkea jännää esihistoriallista ja kaupan päälle vielä tarinan Ishistä. Runsaasti kuvitettu valokuvin ja piirroksin. Tiedot tietenkin vanhentuneet monelta olin, mutta mukava kirjaharvinaisuus.

Vähättelin kotimaisten intiaanikirjojeni määrää, sillä tähän kategoriaan kuuluu myös nämä omistamani teokset (Pitkä kesäkin osittain) Ja tuo Yrjö Washington on 150-sivuinen taskukirja, mutta ottaen huomioon painamisvuoden 1916, se ei ole lainkaan huono teos.

[Witko]

Löytyipä Witkolta melkoinen kirja kooltaan ja nimi proosallisesti Suuri Intiaanikirja. Veikkaan että Hesan akateemisesta olen tuon joskus menneisyydessä ostanut ja vielä selvinpäin.


Lisää vielä näitä kahvipöytäkirjoja ja tämä on ostettu joskus 1970-luvun loppupuolella ja luettiin hartaasti. Paljon maalauksia, valokuvia ja tietysti pikku virheitä, mutta niistä ei pieni Witko masentunut. Preerioiden Intiaanit ja ihmeen hyvä vieläkin kun ajattelee v. 1974 julkaistu.


Tämä Edward Curtisin kuvakollaasio kirja on joskus juovuspäiten viety väkivallalla Haukan näpeistä Witkon huomaan.



Tätä on Witko tavannut hartaasti 8. vuotiaana yleisnerona Missourin Uudisasukkaat ja jänskä oli silloin tuo romaani. Crazy Horsea, Custeria ym.


Tätä on joskus 80-luvulla luettu ja ihan kelpo romaani Dee Brownilta Kantaäiti l. Creek Mary Blood. Siinä oli jos muistan niin aika paljon juttua Cherokeiden Kyynelten polusta mm.


Tämä oli päällikannesta huolimatta ihan kelpo kirja Apacheista ja varsinkin Apache-sodista. Ostin tuon about 2005 ja tuli luettua silloin saman tien.


Witko

[Haukka]

Ihan kohtuullisen hyvä kirja tuo on. Vain nimi on hieman lapsellinen. Minulla on muuten tuon kirjan alkuperäinen englanninkielinen versio, mutta en löydä sitä mistään. Siinä se vasta oli upea päälikansi. Se kirja oli myös kooltaan hyvin iso ja kumma juttu, se oli mielestäni paljon paksumpi, joten suomalaisesta versiosta on jätetty jotakin pois..

Mutta tuossa vielä kerran tuo suomalainen versio.

[Witko]

Vähättelin kotimaisten intiaanikirjojeni määrää, sillä tähän kategoriaan kuuluu myös nämä omistamani teokset (Pitkä kesäkin osittain) Ja tuo Yrjö Washington on 150-sivuinen taskukirja, mutta ottaen huomioon painamisvuoden 1916, se ei ole lainkaan huono teos.

******************************************************'
Yrjö on minun mielestäni melkoisen harvinainen kirja ja tuo julkaisuvuosi 1916 on tehty kaksi vuotta ennen Kansalaissotaa-1918.
Pidä Haukka Ykästä kiinni. Löysin yhden Ykän netin divarista ja kirjailija on ollut K.F.Kivekäs ja kustantaja on ollut Kansanvalistusseura. Hienoa vanhan-ajan suomenkieltä. 15 euroa Ykä maksaa.
https://popdivari.fi/tuote/yrjo-washington-kivekas/
Popdivari.fi

Ja onhan minulla oikein kovakantisena tämä Dee Brownin parjattukin kirja Haudatkaa Sydämeni Wounded Kneehen. 495. sivua kovakantisena ja tämä on se lyhentymätön versio, sillä 1970-luvulla oleva painos oli retusoitu lyhyeksi. Sen omistin 1978 ja tämän alkuperäisen kaikki luvut mukana ostin Akateemisesta joskus 1980-luvun alkupuolella. Pakko se on myöntää, niin kyllä tuo kirja pikku virheineenkin ja subjektiivisestä näkökannasta huolimatta, oli kova sana tuolloin ja onhan siinä käyty lähes kaikki 1860-1890 välisen ajan Intiaanisodat läpi ja on siinä moni poika saanut sen alkusysäyksen Intiaaniharrastukseen ympäri maailman. Jos ei tuon kirjan jälkeen ole kuullut Sitting Bullista, Crazy Horsesta, Red Cloudista, Cochisesta, Geronimosta ym. Esko Hamilon käännökset ovat kyllä surkeuden juhlaa Vol I,II,III Ja IV ja monista eri taisteluista niin sitten ainakin tietää mistä puhutaan.


Witko

P.s. Tässä on kirja jota Haukka himoitsee Witkolta mutta ei ole myynnissä

Tämä olisi Haukalle sitä herkkujen herkkua Sakun Intiaanikirja ja kaikki ostokset/rahat menevät sammakoiden eläkevakuutukseen ja vanhainkotiin.

[T Tienpää]

Tsot tsot pojat!

Luulette tietävänne jotain intiaaneista, mutta vain harvat ja valitut ovat tietoisia tästä pyhäinjäännöksestä:



Onpahan muutamaan otteeseen kirjastosta lainattu -80-luvun alussa.

[T Tienpää]

Laatukamaa 1. olisin kiinnostunut ostamaan...

Noh, ei pidä pilkata, jostain se tiedonhankinta on aloitettava.

[Haukka]

Esko Hamilon käännökset ovat kyllä surkeuden juhlaa Vol I,II,III Ja IV

Heitäpä joku esimerkki noista surkean käännöksen juhlista. Minulla kun sattuu olemaan sekä alkuperäinen että Hamilon suomentama.

[Witko]

Tsot tsot pojat!

Luulette tietävänne jotain intiaaneista, mutta vain harvat ja valitut ovat tietoisia tästä pyhäinjäännöksestä:



Onpahan muutamaan otteeseen kirjastosta lainattu -80-luvun alussa.

Nyt oli T.T erikoisin löytö mitä suomeksi käännettyihin Intiaanikirjoihin tulee. Nyt kun alkaa oikein kammalla hakea, niin ihmeen paljon noita Intiaanikirjoja löytyy ala' Suomi. Jotenkin tuntuu että tuo 1970-luku on parempaa tarjontaa vaikka toki puuttellisia ja lapsenomaisia(Haukka) kirjoja on tyrkyllä. Miettikääs pojat paljonko on 2000-luvulla tullut markkinoille kirjoja. Melkein yhden käden sormissa voi laskea nämät 2000-luvun kirjat.

Witko

[Witko]

Esko Hamilon käännökset ovat kyllä surkeuden juhlaa Vol I,II,III Ja IV

Heitäpä joku esimerkki noista surkean käännöksen juhlista. Minulla kun sattuu olemaan sekä alkuperäinen että Hamilon suomentama.

****************************************************************************

Kaikki Intiaanien nimet on ensin suomennettu, samoin eri maantieteelliset paikat, taistelut ym. Tsekkaan kotona vielä mitä kivaa löydän lisää, mutta kun exe. Wounded Knee-luku on suomennettu nimellä Haavoittuneen joen polvi, niin Witkoa alkaa heikottaa. Little Crow on Pieni Varis mutta otin Esko von Hamiloon yhteyttä kun meinasi ensin suomentaa Pikkuinen Kuukkeli Little Crown nimen. Gall tuli Sapeksi, mutta siinäkin painein Eskon kanssa hikimärkänä, kun Esko-saatana halusi ensin muuttaa Gallin nimen Rennie tai Laktoosi chief. Eskolle annan täyden tunnustuksen että suomensi Geronimon Geronimoksi ja Cochisen Cochiseksi. Roman Nose oli Kaareva Nenä ja taas Sir Esko ala erikeeper mies halusi ensin laittaa Roman Nosen nimen Tukaaniksi. Powder River oli Ruutijoki ja siinäkin tukistin Esko Orankia kun meinasi laittaa ensin Nallipaukku-joki tai Papaattimatto-puro. Edistystä olivat sentään Kansojen nimet vai olikokaan. Tsekataan.
Illalla laitan oikein argumentit koko Kansan nähtäväksi ja sen vielä muistan Erikeeper haistelija Esko Hamilosta, että halusi saada nimensä kirjaan muodossa Don Eskopar de los Laama Jesus Maria Hamilos, mutta niin paljon oli voimaa Witkon käsissä että vääntelin saatanan liimanhaistelijan solmuun. Minulla on alkuperäinen suomennos HSWK-1973, englanninkielinen paksu raamattu-1980-luvulta ja vielä tuo Esko Liimatuubi Hamilon-1980-luvulta oleva täysi pitkäversio.

Witko

[T Tienpää]

Pieni ison sarven joki, John Ruoho...

Tuo on kieltämättä erikoista miten käännettävät nimet ovat valikoituneet, esim. Republican-joki ei ole Republikaanijoki tai Smoky Hill Savuisten kukkuloiden joki. Espanjankielisiäkään ei ole käännetty, tai kaupunkeja -> Hautakiven kylä / Tombstone - Dodge City / Väistö city...

[Witko]

Tämä minun viimeisin painos jossa Esko Los Hamilos on v. 1996 l. laaja versio. En edes löytänyt tuota ameikkalaista alkuperäisteostani v. 1989 ja ihan eka suomenkielinen painos 1974 joka oli se lyhyt versio, on todennäköisesti Merikarvian uljaalla haciendalla kätkössä nykypolvilta. No en nyt nipota liikaa käännös-skämmeistä, sillä nyt kun luin tuota Haudatkaa Sydämeni Wounded Kneehen, niin onhan siinä ollut Dee Brownilta melkoinen best seller 1970 ja ihan kelpo luettavaa, mutta taas on vielä 1996 Esko Saatana I tarvinnut laittaa Apachet Apassit, Komansit, Utet olivat kyllä ihme porukka, sillä Hamilo ei ole heitä sentään käpälöinnyt, Modocit olivat tietysti Modokeja. Santeet saivat kivoja nimiä Medicine Bottlesta tuli Rohtopullo. Cheyennejä en jaksa edes luetella ja sama jatkuu kaikkien Intiaanimien suomennoksissa. Salamahuopa oli oiva Santee soturi. George Bentin vallattomasta vaimosta Magpiesta oli tullut Rva Harakka.

Paikannimissä oli vähän väärässä osaksi, sillä Sand Creek oli Sand Creek, Powderjoki, Black Hills. Kaareva Nenä oli läpikäynyt monta poppapaastoa, Fettermanin taistelussa ei kuollut ja haavoittunut kahtasataa Intiaania, skaala oli 10-25 soturia todellisuudessa. Rauta-ammus on hauskan niminen Brule. Yllätys että Nana on Nana. Pyydys-Jimissä Esko ajaa jotain takaa.........Aaveitten tanssi on luvulle huono käännös sillä Ghost Dance on aidomman oloinen. Sen verran kyllä otan Esko paran haukkumista takaisin että paikat ovat kyllä englanninkielisiä, Little Big Horn-joki, Black Hills, ja monta muuta vastaavaa. Olen todennäköisesti sekoittanut ne johonkin toiseen kirjaan. HSWK on kyllä aika täynnä historiaa ja laaja kirja 1860-1890. Virheet ovat niin pieniä että ei haittaa lukijaa joten Sir Esko saa synninpäästön ja säästyy sakinhivutukselta. Dee Brown on tehnyt historiaa kirjallaan tavallisen kansan riveille ja laajasti.

Witko

[T Tienpää]

Olen sitä mieltä että toisessa suomennetussa Brownissa olisi ollut käännetty osa paikannimistä, ei vain voi tarkistaa kun molemmat annettu pois. Tai sitten Henrikssonin ekassa oli jotain vastaavia käännöksiä, olen laiskalla tuulella, joten en jaksa tarkistaa.
John Ruoho ainakin toisesta Brownista löytyi, ja tuossa ei tietysti ole järjen hiventäkään, vai pitäisikö kääntää Bob Smith Bob Sepäksi? Miksi etunimeä ei käännetty vaikka Joniksi?
Vain Yrjö Washingtonin ja kuningas Yrjön saa kääntää. Vielä parempi jos ymmärtää kirjoittaa Yrjö Pyykkäri, siinä on niin aitoa suomea että Yrjöt tulee!

Tämän muuten omistan edelleen, luettu useaan otteeseen kultaisen -80-luvun alussa:



Tämä taas tuntui jostain syystä huonolta jo silloin 9 - 10-vuotiaana, kuvitus kauheaa vesivärisötkötystä, mutta naskapeista siinä oli kyllä jotain järkevääkin juttua, ehkä:

[Haukka]

Ei Esko Hamilo aloittanut tuota englanninkielisten intiaaninimien suomentamista, vaan tuo käytäntö juontaa jostakin paljon kauempaa. Aivan samoin alkuperäiset suomalaiset käännökset sarja- ja elokuvissa käyttivät samaa kaavaa, ilmeisesti jo ennen 1950-lukua. Samaan pötköön mahtuu kirja Yrjö Washington. Miksei hän voinut olla George Washington. No siksei, että kaikki piti vääntää suomeksi. Ja jos haukkuu Hamilon niin saman tien voi haukkua Henrikssonin ja Andersonin. Suomenkielisiä nimiä hekin käyttävät, joskin englanninkielinen nimi mainittiin suluissa.

Ja mikä ero on Hamilon Pienellä Variksella ja Henrikssonin Pikku Variksella. Kumpikin on Little Crown suomennos, mutta vain Hamilon suomennos on huono, jopa niin huono, että Witkoa hekotuttaa. Täytyy aina huomioida se mikä on ollut ajan henki tuolloin, kun käännös on tehty. . Tänä päivänä noita suomennettuja nimiä ei enää välttämättä kannattaisi käyttää, mutta on vaikea muuttaa enää kerran omittua käytäntöä. Tietosanakirjat ja muu kirjallisuus ovat vakiinnuttaneet muun muassa Istuvan Härän ja Hullun Hevosen, joten ei näitä voi enää mennä muuttamaan. Eikös Kajo-lehtikin jatka edelleen tätä suomennettujen intiaaninimien käytäntöä? He siellä lehden takana ovat alan miehiä ja näyttävät suunnan missä mennään. Itse pidän siitä, ettei näitä nimiä käännettäisi, mutta tämä asia jakaa mielipiteet jyrkästi kahteen leiriin.