pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Tue 02.04.2019 19:04

Nyt jatketaan vastaus nro 4 ja mitä tapahtui Yellowstonen National Parkissa elokuisena 24. päivänaamuna vuonna 1877. Emma Cowan niminen turisti nainen heräsi aamulla hyvin aikaisin elokuun 24.päivänä 1877, joka kuuli teltan ulkopuolelta ääniä ja hänen miehensä George Cowan oli samassa teltassa jakamassa sitä vaimonsa kanssa. Selvästi kuului ihmisten puhetta, mutta kieli ei ollut englantia. Cowanin seurue oli lähtenyt matkailemaan ja lomailemaan Yellowstonen Kansallispuistoon. Emma näki teltankankaan alta, että ulkopuolella oli intiaaneja. hän tiesi heti että kyseessä olivat Chief Josephin 700 nez perceä ja nyt joitakin Kansan sotureita. Hän tiesi nez percein kuuluisan pakomatkan joka oli alkanut jo kaksi kuukautta sitten Idahosta ja kenraali Oliver Howard oli liittovaltion suuren armeijan kanssa heidän perässä. Emma ei tiennyt että samana päivänä hän illalla tapasi itse Chief Josephin.

Syy miksi he olivat miehensä kanssa Yellowstonen Kansallispuistossa tuona kuumana päivänä, johtui säästä paljon. Montanan kesä-1877 oli äärimmäisen kuuma ja kuiva sekä valtavat heinäsirkaparvet tekivät olosta sietämättömän. Hyönteisparvet ärsyttivät 23.vuotiasta Emmaa(joka oli muuten menettänyt vauvansa) kun nämät hyökkäsivät heidän taloonsa Radersburgiin, Keski-Montanaan lähellä Helenan kaupungia, joten kun hänen miehensä tunnettu juristi ja eläkeellä oleva Yhdysvaltain armeijan marsalkka(Sisällissodan veteraani), ehdotti lomaa Yellowstonen Kansallispuistoon, hän suostui helposti. Puisto oli perustettu viitisen vuotta sitten ja oli tullut kuuluisaksi monista luonnonihmeistä. geysirit, kiehuvat lähteet, mutapoteista ja villieläimistä ja yhdestä trokarista joka kuului Hawkien perikunnan loiseläjiin(Kuoli vasta Vietnamin sodassa My Lain verilöylyssä 145.vuotiaana). Se siitä!

Emma kutsui mukaansa 13.vuotiaan sisarensa Ida Carpenterin ja 27. vuotiaan veljensä Frankin. He tulivat puistoon 9. elokuuta,1877. Ja nyt sattui tuo ikävä yhteensattuma, sillä samana päivänä eversti John Gibbonin joukot hyökkäsivät nez perce-leiriin aamulla Länsi-Montanassa Big Hole-joella. Humalaiset siviilit ja sotilaat järjestivät järjettömän verilöylyn tappamalla yli 80 nez perceä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia. Verilöyly kyllä kääntyi taisteluksi ja nez percet pistivät Gibbonin kurittoman armeijan saartoon ja pääsivät pakoon Lean Elkin l. Poker Joen johdolla. Varsinkin nuoret nez percet olivat todella vihaisia valkoisille ja nyt tämä kostautui näille turisteille. Emma perheineen vietti kaksi viikkoa kalastellen, metsästäen ja ihailivat luonnon nähtävyyksiä. Elokuun 23.päivään mennessä he kokoontuivat viimeiseen leiriin ja kertoilivat tarinoita ja lauloivat nuotiolla. Samaan aikaan nez percet seurasivat Madison-joen laaksoa ja seurasivat reittiä Yellowstoneen, missä he yllätivät Cowanien-leirin. Georgea ammuttiin ensin jalkaan ja sitten olkavarteen ja kun Ida oli polvistuneena tämän viereen, niin Georgea ammuttiin päähän. Kaikki luulivat että verentahrima George oli kuollut. Nez percet tarvitsivat hevosia ja ruokaa ja kun George yritti hätistellä sotureita pois ruokavankkureilta, niin häntä ammuttiin.

Kun nez percet tulivat puistoon niin siellä oli vähintään 35. turistia ja tutkijaa. Kaksi näistä ryhmistä koki vihamieliset nez percet. Ensin oli Radesburgin turistit yhdeksän henkeä. Tähän joukkoon kuului Emma ja George Cowan, Ida ja Frank Carpenter, Charles Mann, Henry Meyers. Tähän ryhmään kuului vielä A.J. Arnold, William Dingee ja Albert Oldham Helenasta Montanasta. Kenraali Sherman joka oli ylellisessä leirissään, niin kertoi turisteille että hän takaa että täällä on turvallista ja nez percet ovat aivan muualla. Emma Cowan kertoi myöhemmin että Sherman ryhmineen lähti pois leiristään ennen yötä, joten tämä ei vakuuttanut Emmaa joka vaistosi että Sherman halusi olla aivan jossain muualla ja näin tämä sotasankari otti ritolat. Toinen ryhmä matkailijoista koostui Helenan ryhmästä, johon kuului Andrew Weikert, Richard Dietrich, Charles Kenck, Frederick Pfister, Jack Stewart, Leonard Duncan, Joseph Roberts, August Foller, Leslie Wilke ja neekerikokki Benjamin Stone ja he kaikki olivat Yellowstonen putouksilla leirissä.

Tapahtuma jatkuu huomenna........................................

Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Wed 03.04.2019 16:23

jep. Lisäksi Yellowstonen kansallispuistossa oli turistien lisäksi joukko malminetsijöitä ja yksittäisiä harhailijoita. Nez percein kanssa joutui tekemisiin myös muuan viiskymppinen malminetsijä nimeltään John Shivery. Yellow Wolfin nez perce-tiedustelijat yllättivät Shiveryn tämän ollessa murkinoimassa kuumilla lähteillä. Shiveryllä meni muhkea palanen jäniksenpaistia väärään kurkkuun hänen havaitessaan äkkiä neljä aseistettua nez perceä ympärillään. Taaempana näkyi lisää intiaaneja, jotka tuijottivat vaiteliaasti ruokailevaa malminetsijää. Shively ei ottanut turhia paineita. Hän sylkäisi lihanpalasen pois suustaan ja kysyi rauhallisesti mitä intiaanit halusivat. Eräs nez perceistä teki tiettäväksi, että he halusivat, että Shively näyttäisi heille suorimman reitin kansallispuistosta Wind riverille. Kävi myös selväksi, että nez percet eivät halunneet käyttää niinkutsuttua Bannockien reittiä, joka olisi ollut suorin tie, mutta jota sotilaat saattoivat vartioida.

Intiaanit pitivät Shiversiä vankinaan useita päiviä kunnes tämä lopulta onnistui pakenemaan.

Mutta Witko voi jatkaa tarinaansa kunhan ehtii...
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Wed 03.04.2019 17:46

Witko jatkaa hartaasti ja hitaasti tätä tapahtumaketjua. John Shivery oli lähellä Radensburgin ryhmää malminetsijänä ja James Irwin äskettäin armeijan palveluksesta eronnut/karannut sotilas, joka oli hyvin epäsiististi pukeutunut etsien turisteja lähellä Yellowstone-jokea ja lähellä Mount Washburnia oli kuuluisuus "Texas Jack" aka John Omohonrdo scouttina pienelle englantilaiselle turistiryhmälle, joten väkeä oli runsaasti Kansallispuistossa. 23.päivänä elokuuta Yellow Wolfin scoutit iltapäivällä löysivät John Shiveryn ja pakottivat hänet oppaaksi. 24.päivänä elokuuta Yellow Wolfin ryhmä saapui Radensburgin ryhmän luo ja pakottivat heidät mukaansa Mary Mountain reitillä nez percein kylään. Keskipäivällä päällikköt päättivät Poker Joen neuvojen perusteella päästämään ryhmän vapaaksi suoraan länteen ulos Kansallispuistosta, mutta yhdellä ehdolla, heidän oli luovutettava kaikki tarvikkeensa ja hevosensa nez perceille, jonka he myös tekivät.

Vain noin 30 minuuttia myöhemmin Radensburgin ryhmä kohtasi 20-30 vihaista nez perce soturia jotka halusivat ryhmän takaisin vangiksi ja silloin ammunta puhkesi. Kovakalloinen George Cowan sai luodin päähänsä ja putosi kuin kivi, samoin Albert Oldham kärsi kivuliaasta haavasta kasvoissaan ja verenvuoto oli runsasta jota hän yritti tukkia sitä taskussa olevasta kirjeestään rypistämällä paperitollolla. Jäljellä oleva ryhmä oli vahingoittumaton ja harhaili pohjoiseen päin metsässä. Nez perce päällikkö Looking Glass lähetti ryhmän Josephin leiriin takaisin ja he olivat Josephin suojeluksessa. Ida ja Frank Carpenter sekä Emma Cowan viettivät yön Josephin suojeluksessa. Elokuun 25.päivänä iltapäivän hetkillä nec percet antoivat Emmalle ja Carpentreille kaksi hevosta ja päästivät heidät vapaaksi. James Irwin ja John Shivery jatkoivat oppaina nez perceille. Radensburg ryhmä pääsi vihdoin Henry- järvelle, jossa he tapasivat kenraali Howardin ja aika oli 30.08.1877. Howardin scoutit löysivät erittäin huonokuntoiset George"Kovakallo" Cowanin elossa ja samoin kasvoihin haavoittuneen Albert Oldhamin. Georgen selviytyminen hengissä oli kuin ihme.

Nyt alkoi vielä väkivaltaisemmat tapahtumat kun nez percet löysivät Helenan ryhmän. Sen verran on pakko mainita että Poker Joe ja White Bird kertoivat turisteille että heidän on välittömästi lähdettävä koko alueelta, sillä he eivät pystyneet hillitsemään nuoria ja vihaisia sotureita, jotka olivat Big Holen verilöystä suuttuneet ja samoin että ei edes Joseph pystynyt heitä estämään kostossa. Väkivallankierre alkoi kasvamaan ja nyt saivat monet valkoiset olla hengenvaarassa Yellowstonen-alueella. Tarina jatkuu huomenna Helenan ryhmän tapaamisesta ja siitä eteenpäin...

Witko

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Thu 04.04.2019 19:09

Jatkuu nez percet vs. turistit Yellowstonen Kansallispuistossa. Valitettavasti Helena ryhmän jäsenille oli scoutti James Irwin paljastanut leirin sijainnin Otter Creekillä. Elokuun 26. päivänä, 1877 nez percet hyökkäsivät kovan tulituksen voimalla Helena ryhmän leiriin. Kaksi jäsentä Wilke ja
Weikert olivat lähteneet leiristä. Charles Kenck ammuttin kuoliaaksi ainakin neljän luodin osumista ja John Stewart haavoittui pahasti jalkaan ja nez percet ottivat hänet vangiksi. Muut ryhmän jäsenet ja Richard Dietrich juoksivat hajalleen pakoon metsään. John Stewart maksoi kovat lunnaat nez perceille $ 263 ja hopeakellon. Haava sidottin ja Stewart sai käskyn lähteä pohjoiseen päin ja ulos Yellowstonesta. Kun Wilke ja Weikert palasivat leiriin, niin he huomasivat heti jäljet ja lähtivät saman tien pohjoiseen pois puistosta. Heillä oli myös pieni kohtaaminen nez percein sotajoukon kanssa ja Weikert haavoittui olkapäähän, mutta he pääsivät silti pakoon.

Seuraavana tapahtui Hendersonin ranchin polttaminen ja nez percein väkivaltaisuudet jatkuivat ja kuolonuhrien määrä nousi Yellowstonessa lisää.
Jatkuu huomenna kun tuli pikku keskeytys................

Witko

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Fri 05.04.2019 18:56

Jahti jatkuu ja Weikert ja McCartneylle tuli erikoinen päähänpisto ja he palasivat etelään Otter Creekiin. Samaan aikaan 20-30 nez percen sotajoukko liikkui kohti Mammoth Hot Springsiä, jossa taas Dietrich ja Stone olivat ja ajoivat heidät ulos metsään, jossa he onnistuvat välttelemään nez perceitä. Elokuun 31.päivänä nez percet hyökkäsivät Hendersonin ranchille, mutta tässä ei tapettu ketään valkoista, mutta koko ranchin he polttivat maantasalle. Valittevasti Dietrich uskoi että nez percet olivat lähteneet pois Mammoth Hot Springistä ja luuli olevansa turvassa. Nez percet löysivät hänet ja tappoivat Dietrichin välittömästi. Näissä kaikissa murhissa ei todettu mitään silppomisia tapahtuneen, scalppeja ei otettu ja kenraali Howardin oma kirurgi kirjoitti tästä raporttiinsa. Charles Kenckin ruumis löydettiin Otter Creekissä ja hänet haudattiin tapahtumapaikalle.
Peläten että neekerikokki Ben Stone on myös tapettu, niin hänellä kävi hyvä onni ja mies pääsi sotilaiden leiriin turvaan.

Vaikka sotilaiden ja nez percein välillä oli yhteenottoja puistossa niin kuolonuhrit olivat vähäiset kummaltakin puolelta. Nez percet päättivät tehdä huiman retken todella vaikeissa olosuhteissa, sillä he nousivat ylös Absaroke-vuorille, jotka nousivat 3,000 metrin korkeuteen. Fisher joka seurasi heitä kertoi että maasto oli yhtä helvettiä ja hengenvaarallinen ylittää. Hän pääsi takaisin ja myöhemmin James Irvin ja James Shiveley pääsivät pakoon myös. Howard ei kertaakaan saanut nez perceihin mitään yhteyttä puistossa ja tämä oli hyvin nöyryyttävää hänelle henkilökohtaisesti. Sturgis liittyi leikkiin, mutta tulos oli tappio ja kuolleita sotilaita lisää. Syyskuun alussa kun turistit olivat poissa puistosta, niin nez percet tappoivat kymmenen malminetsijää ja metsästäjää ja muutamia kuukausia myöhemmin löydettiin lisää useita valkoisten ruumiita.

Syynä tappoihin oli että nämät eivät pääsisi kertomaan armeijalle mitä kautta he olivat paenneet l. Absaroke-vuorten yli tasankolle. Tämä neljän kuukauden eeppinen pakoretki jäi ikuisesti Yhdysvaltain historiaan ja sympatiat olivat Idässä nez percein puolella. Tämä ei valittevasti auttanut lokakuun alussa Snake Creekillä Bear Paws-vuorten äärellä. Jos Lean Elk l. Poker Joe olisi saanut päättää, niin Josephin koko ryhmä olisi päässyt Kanadaan. White Bird joka pääsi Kanadaan, oli samoilla linjoilla Poker Joen kanssa, että armotonta ratsastamista pienillä tauoilla vain. Looking Glass maksoi kovimman hinnan päätöksestään levätä, sillä cheyenne snaipperi päätti tämän rohkean mutta huonon taktikon elämän luodilla ohimoon.

Tämän Yellowstonen Kansallispuiston tapahtumat olivat paljon laajemmat näiden turistien kanssa, mutta oli pakko tiivistää näitä tapahtumia.
Tässä nykypäivänä Sunlight- silta siinä paikassa missä nez percet ylittivät kanjonin hevosillaan. Melkoinen teko.
Image

Tässä lähdekirjoja joita käytin tai osa niistä.
Image
Image
Image

Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Sat 06.04.2019 18:09

Laitan tuohon tänään vielä pientä kommenttia, mikäli suinkin ehdin. Viimeistään teen sen huomen aamulla. Vastaus on oikein, täydännän vain sitä pikku tapahtumapätkällä. Siis pieni tai hieman pidempi hetkonen.

Lähden liikkeelle Emma Cowanista ja hänen ihmemiehestään Georga F. Cowanista, joka heräsi henkiin jälkeen kuolemansa:

Image
Haukka

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Sat 06.04.2019 19:45

...Kun nez percet tulivat niin George F. Cowan ja hänen Emma-vaimonsa ratsastivat hieman erillään muusta ryhmästä. Seurueen loput jäsenet nimittäin tulivat hieman kauempana.

Pariskunta oli juuri saavuttanut metsässä kohoavan pienen kumpareen, kun kaksi nuorta nez perce-soturia tukki heidän tiensä. Soturit jäivät noin 15 askeleen päähän ja toinen heistä kohotti kiväärinsä. Laukauksen ääni sekoittui Emman huudahdukseen. luoti tunkeutui Georgen oikeaan reiteen. Nyt toinenkin nez perceistä päätti ottaa osaa tapahtumiin ja ratsasti lähemmäs pariskunta ampuakseen Georgea päähän. George puolestaan ei pitänyt ollenkaan maalitauluksi joutumisesta, vaan päätti hypätä humman selästä ja pötkiä pakoon viereiseen tiheikköön. Hänen haavoittunut reitensä ei kuitenkaan kestänyt minkäänlaista liikettä ja pakoyritys päättyi kaatumiseen.

Rouva Emma Cowan näki miehensä ahdingon ja riensi auttamaan tätä. Kumartuessaan miehensä puoleen Emma tajuri nez percein tulleen aivan taakseen. Toinen intiaaneista tiedusteli oliko luoti osunut rintaan. George puisti päätään ja kertoi totuudenmukaisesti haavoittuneensa reiteen. Tämä tieto ei miellyttänyt nez percejä. Toinen heistä vetäisi esiin suuren revolverin ja kohdisti sen mustana ammottavan piipun kohti Georgen otsaa. Emma Cowan käsitti, että ainoa mitä hän voi tehdä on puolustaa miestään viimeiseen asti. Nopeasti nainen kietaisi kätensä miehensä kaulalle ja peitti vartalollaan tämän päätä. Revolveria pitelevä nez perce tarttui Emmaa oikeasta kädestä ja yritti raahata tätä sivummalle. Emma pyristeli vastaan ja piti sisukkaasti toista kättään yhä miehensä kaulalla. Syntyneessä tappelussa Georgen pää paljastui hänen vaimonsa vartalon siirtyessä hieman sivuun. Tappelua katsellut nez perce näki tilaisuutensa tulleen ja vetäisi esiin oman revolverinsa. Ase jyrähti ja George sai luodin otsansa yläosaan. Hän jäi lojumaan paikoilleen täysin liikkumattomana myttynä. Ulkopuolisen silmissä näytti siltä, että hän oli kuollut...

Seuraavina tapahtumapaikalle saapuneet seurueen kaksi jäsentä Albert Oldham ja Charles Mann saivat vastaansa kaksi laukausta. Miehillä kävi tuuria, sillä soturit tähtäsivät hieman epätarkasti. Mann sai reiän uuteen hienoon hattuunsa ja Oldham puolestaan sai luodista haavan poskeensa. Luoti ei vahingoittanut Oldhamin hampaita eikä hänen kieltään, vaan jatkoi matkaansa vihaisesti suhisten. Sen verran luodin hipaisu säikähdytti Oldhamia, että hän tipahti hevosen selästä. Kiukkuisena kuin ärsytetty ampiainen hän hyökkäsi kohti lähintä nez perceä ja uhkaili tätä tyhjällä kiväärillään. Kumpikin intiaani katsoi parhaakseen vetäytyä muihin maisemiin. Paikalle eivät jääneet Mann ja Oldhamkaan, sillä heihin iski hillitön pakokauhu. Oldham teki tiukan syöksyn läheiseen ryteikköön ja harhaili siellä vaatimattomat 36 tuntia mutustellen heinäsirkkoja ja muita hyönteisiä suurempaan nälkäänsä. Lopulta kenraali Howardin kolonna poimi hourailevan ja pahoin nälkiintyneen Oldhamin matkaansa. Hieman lyhyemmäksi jäi Charles Mannin pakomatka. Hänkin piileskeli pusikossa ja harhaili luonnonhelmassa useita tunteja kunnes keksi piiloutua erääseen luolaan. Armeijan tiedustelijat poimivat luolamiehen mukaansa seuraavana aamuna.

Nämä otteet siis Emma Cowanin lausuinnoista ja lähteenä tämä:

Image
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Sun 07.04.2019 19:38

Tuota Cowanien perheen tulikoetta on ehdottomasti kuvattu parhaiten juuri tuossa Jerome Greenin kirjassa Nez Perce Summer-1877. Siinä on aika pikkutarkkaa tietoa niin kuin Greene usein kirjoittaa kirjoissaan. Nez perce-kirjallisuuden huipputeos.

George Cowan joka oli tapahtumahetkellä 35.-vuotias asianajaja Radersburgista, Montanasta, teki tämän vaimonsa Emman vuoksi joka oli menettänyt lapsensa ja samalla he juhlivat heidän toista hääpäiväänsä. Emma oli 24.vuotias toimelias nainen tapahtumahetkellä. Emma tosiaan yritti suojella miestään heittäytymällä tämän päälle suojaksi ja se on minusta uskomatonta rohkeutta. George jonka kaikki olivat luulleet kuolleen, niin tuli tajuihinsa kahden tunnin kuluttua päälaukauksesta. Uskomattomalla sitkeydellä tämä Sisällissodan veteraani melkein ryömi 10 mailia apua etsien. Hänen tullessaan leiriin takaisin, niin vaunujen alla oli heidän uskollinen koiransa Dido ja tunsi verentahriman isäntänsä. Dido oli kyllä joutua isäntänsä ruokalistalla, sillä George oli myös nälästä heikko, mutta Dido säästyi kuitenkin kulinaristisesta ilosta.

Tiukka paikka oli kun George-saatana kulki Didon kanssa ja tämä alkoi yhtäkkiä murista ja George tajusi että joitain vieraita ihmisiä oli lähellä ja hän näki kaksi nez perceä hevosilla ylempänä polusta. George otti Didon kiinni ja puristi tätä niin lujaa että murina loppui ja nez percet eivät huomanneet häntä. Nyt tulee loppu vapaata versiota ala' Witko Kun George oli päässyt takaisin elämään ja saanut kiihkeän nuorikkonsa rautaisiin pihteihinsä, niin alkoi Montanassa helvettillinen eroottinen pelinpito ranchin pusikoissa ja sen verran Georgea pänni koiransa Dido, jonka takia hän oli lähellä kuolemaa ja pisti Didon kylmäksi sekä heitti raadon Montanan preerialle ja tämä oli Didon elämänkierron etappi ja kaunis loppu jossa kiihkeä isäntä pisti kylmäksi oman haukkunsa....................

Tässä linkki josta selviää Georgen tuskainen amokhttps://mmarkmiller.wordpress.com/2012/ ... an-1877-2/

Tässä Jerome Greenen kuvaus tuosta tapahtumastahttps://books.google.fi/books?id=soe6NV ... 77&f=false

Emma Cowan tulinen rakastaja ja Georgen mielitietty kuvassa 24.vuotiaana Montanassa-1877.Emma Cowanilta löytyy myös mielenkiintoiset muistelmat tästä tapauksesta Yellowstonen Kansallispuistossa ja vangina ollessaan Josephin leirissä yhden vuorokauden.
Image

Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Mon 08.04.2019 17:32

Nez perce Summer 1877-kirjan ja Jerome A. Greenen mukaan George Cowan koki kovia maatessaan puiden keskellä tajuttomana. Paikalla ilmestyi muuan nez perce-soturi. Nähtyään maassa lojuvan Cowanin soturi sieppasi käteensä kohtuullisen järeän kiven ja iski sillä George-raukkaa päänuppiin. Ilmeisesti soturi halusi varmistaa näin, että Cowan varmasti vaipuu ikiuneen. Mutta kovanuppista Cowania ei niin vain otettu hengiltä. Kuten Witko kertoikin niin heppu palasi tajuihinsa. Olo oli huteraakin huterampi, eikä Cowan aluksi muistanutkaan mitään tapahtuneesta. Yrittäessään tolpilleen hän sai kiväärillä ammutun tervehdyksen lähettyville jääneeltä soturilta. Luoti nirhaisi koviakokeneen Cowanin lonkkaa. Hän päätti latkaa makuuasennossa oleskeluaan, joka sillä hetkellä tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Aivan läheltä kulki ohitse joukko nez percejä hevosineen, mutta lopulta liikenne hiljeni. Cowan löysi lintukoiransa ja yhdessä kaksikko jatkoi matkaansa Kun jostakin ilmestyi uusi joukko intiaaneja, Cowan löi maihin ja odotti milloin hänet huomataan. Mutta häntä ei huomattu ja intiaanit katosivat näkyvistä. Itse asiassa he olivat ystävällisiä bannockeja, ei nez percejä. Mutta sitä George Cowan ei voinut tietää.

Mutta tästä koira-jutusta Witko jo kertoikin, joten se on sitten siinä.

Image
Haukka

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Mon 08.04.2019 18:44

Cowanin pariskunnan vaiheita kuvaavat tapahtumat on koottu useista eri lähteistä. Tärkeimmän ytimen muodostavat eri henkilöiden päiväkirjat, sanomalehtileikkeet ja hallituksen tekemät raportit. Jälkeenpäin lähteinä on käytetty myös historiallisia kertomuksia näistä kesän 1877 tapahtumista. Georgen luovutti päänsä kirurgisedän tarkempaan syyniin ja luoti poistettiin. Sitä ei suinkaan heitetty menemään, vaan George otti sen talteen. Koko loppuelämänsä hän kantoi sitä kellonvitjoihinsa kiinnitettynä.

Emma oli jo 7. päivänä syyskuuta ehtinyt pukeutua traditionaaliseen mustaan suruasuun, kun hän luki yllättävän viestin. George Cowan todennäköisesti elossa. Uutinen oli Helena Daily Independent-lehden erikoisnumerossa. Emma eli seuraavat päivät kuin kuumilla kivillä pystymättä juuri nukkumaan tai syomään. Syyskuun 18. päivänä tuli vahvistus. Miehenne elää ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Hän on kenraali Howardin määräyksestä hoidossa Bozemanissa.

Samana päivänä (lokakuun 5 päivänä 1877) kun nez perce-päällikkö Joseph antautui, George ja Emma palasivat heidän kotiinsa Radersburgiin. Emman täydellisen tarinan voi lukea kirjasta Adventures In Yellowstone.

Tässä tarinan henkilöt jo hieman iäkkäämpinä.

Image
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Mon 08.04.2019 20:34

Pakko sanoa että George"Nuppi" Cowanin pää oli iskunkestävää roosteria ja George joutui pitämään loppuelämänsä titaanista tehty lippalakkia ala' malli veturinkuljettajan työlippis. Kun Georgen kuvaa oikein katsoo tarkasti, niin silmät seisovat ja katse uhkuu tuonelaa ja erotiikka myös. Luin että Georgelle iski tuon helvettillisen nez percein pahoinpitelyn ansiosta sammumaton intiaaniviha ja George-setä kävi vähän väliä kiusaamassa ja nälvimässä Colevillen reservaatiossa vangeina olleita nez perceitä. Josephia hän myös retuutti ja pahoinpiteli lievästi. Nez percet kutsuivat häntä Walking-dead-from-Montana ja siitä tuli tutumpi lisänimi Zombi George.

George Cowanin kangasmallinen lippalakki, mutta Gorgo-sedällä oli titaania tuo lakki.
Image

Witko

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Sat 13.04.2019 20:08

Vaihdetaan Bear Pawin jälkeen suuntaa ja aikaa ja uudet pähkinät.

1. Tämä hyvin verinen ja samalla lyhyt aikaväli tapahtui Nebraskan territoryssä vuonna 1864. Saman vuoden kesällä oli jo tapahtunut ensimmäinen verilöyly jossa olivat mukana cheyennien dog soldiersit ja siouxit sekä arapahoja. Republican-ja Platte riverillä oli jo tapahtunut kahdeksan julmaa hyökkäystä vähän aiemmin joissa oli tapettu julmasti runsas määrä emigrantteja. Hyökkäykset kohdistuivat Oregon Trailille joka jäi tuona verisenä kesänä toisella nimellä historiaan. Koko tuona kesänä tapettiin sata emigranttia.

Millä nimellä kutsuttiin Verilöylysarjaa kutsuttiin myöhemmin historiassa ?

2. Loppukesästä 1864 alkoi kahden päivän aikana hyvin verinen massamurhien sarja. Emigrantit saivat kokea Nebraskan ja Kansasin pikkujokien kautta siouxien, cheyennien hyökkäykset tiloilleen ja kuinka paljon tapettiin tämän terrorin aikana emigrantteja tuolla alueella joka oli saman niminen raid kuin saman vuoden syksyllä oleva Yhdysvaltain Sisällissodan taistelu Unionin ja Konfederaation välillä.

Kuinka paljon siis tapettiin emigrantteja tällä raidilla joka oli saman niminen kuin em. Sisällissodan taistelu ja raidin nimi ?

3. Myöhäiskesän lopulla aamulla anivarhain intiaanit hyökkäsivät tilalle joka oli 1,5 kilometrin Oakista luoteeseen Nebraskassa. Tämä julma verilöyly oli hyvin raju ja mikä oli tämän ison emigrantti perheen nimi ja mitä tässä hyökkäyksessä tapahtui oikein ja kuinka paljon tapettiin emigrantteja ja otettin myös vankeja ?

4. Cheyennet ja siouxit saapuivat tämän jälkeen Smoky Hill-joelle arapahojen leiriin ja siellä oli päällikkönä arapaho joka tunnettiin "rauhan päällikkönä". Mitä osaa tämä päällikkö esitti ja mukana myös oli yksi kapinallinen siouxien sotapäällikkö.

Mitä tuolla arapaholeirillä tapahtui ja minkä niminen oli tämä arapaho päällikkö ja tämä sioux sotapäällikkö ja miten hän liittyi tähän tapahtumaan ?

4. A. Mihin tämä verilöyly päättyi ja ketkä osapuolet tekivät sopimuksen. Minkä nimiset päällikköt intiaaneilta ja kuka oli Yhdysvaltain edustajana ?

Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Sun 28.04.2019 18:19

Välittömästi Wapun jälkeen teen paluun Kinkereille. Kysymysten aihe ei ole vallan tuttu, mutta kyllä noita yrittää voi. Joistakin siouxeista ja cheyenneistä olen joskus kuullutkin, mutta nuo arapahot?? Jotakin koirankuonolaisia, muistaakseni söivät naapurien kaikki koirat. Samanlaisia herkuttelijoita kuin assiniboinetkin. Arapahojen sotaisin haara roikkui sinnikkäästi cheyennien mukana mutta tiukan paikan tullen arapahoja ei näkynyt mailla eikä halmeilla. tämä kysymysten tapahtumasarja ei tule esiin kuin tutkimalla alan kirjallisuutta. Voi olla tuttukin juttu, mutta jätetään torstaille. Silloin olen paremmassa iskussa ja tiputtelen vastauksia tiuhaan tahtiin kuin Buffalo Bill biisoneita.
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Tue 30.04.2019 19:36

Mies tulee ja mies menee ja mies on myös rovettu. Saa vastata jylhän kumeasti vaikka Kiirastorstaina ja ristiltä käsin myös on hyvä vastaus vinkkeli.
Annan hyvän vinkin, sillä tässä pähkinäsarjassa on kyse intiaaneista ja valkoisista sedistä sekä tädeistä. Enempää en voi avittaa että ei mene liian helpoksi vastausten laukominen ristiltä käsin........................

Witko Epeli

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Tue 30.04.2019 19:55

Kyllä Vappuna täytyy olla mimmejä absolut......

Image
Image
Image

Image
Image
Image
Image

Witko


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 7 guests