pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ke 25.07.2018 18:45

Haukka kirjoitti:Kieltämättä permanentattu parta lisäsi Porterin ennestäänkin vahvaa viehätysvoimaa ja tuo intensiivinen katse kaatoi vuoristojen tyttöjä kuin heinää. Joskus 1960-luvulla Porterin näköiset hepit hyppäsivät uuteen suosioon ja varsinkin San Franciscon kukkaiskansalla oli kivaa. Pää sekaisin milloin mistäkin, mutta lujaa meni illasta aamuun.

Walkerin sodan aikaan danitet toimivat ilmeisesti samoin kuin Yhdysvaltain vapaussodan aikaiset minutemanit. Toisinsanoen minuuttimiehet olivat valmiit sotaan tai mihinkä tahansa konfliktiin hyvin pienellä varoitusajalla. Tämä danite-väkivaltaryhmittymä tunnettiin myös nimellä ”Tuhon enkelit” ja tuskin kukaan tietää tarkalleen keitä tähän valittuun joukkoon kuului. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko puhui verisovituksesta ja tuhon enkelit olivat niitä, jotka näitä verisovituksia suorittivat. Yleiseen käytäntöön verisovitusta ei koskaan otettu, sillä Utahin territorion korkea-arvoiset virkamiehet eivät hyväksyneet sitä. Mutta Bringham Young toteutti verisovitusta mielellään danite-iskuryhmänsä kautta ja utet olivat mitä otollisin kohde.

Kun orjuuden vastustajana tunnetuksi tullut Frederick Douglas vuonna 1853 sattui matkustamaan läpi Utahin, hän raportoi paikallisten huhuista, joiden mukaan Youngin tuhon enkelit olivat johtamassa vaunukaravaanien kimppuun hyökänneitä intiaaneja. Moni muu tiesi saman asian, mutta oli vaikea osoittaa sitä toteen.

Jo Frederick Douglas oli sitä mieltä, että Utahin territoriossa olisi ollut kirveellä töitä - ja paljon.


Kuva


**********************************************************'
Jatketaan juttua Daniteista sillä luin vähän heistä lisää ja ei saa Veli Young synninpäästöä oikeastaan mistään mormoonien veritöistä. Äijä oli tekohurskauden malliesimerkki ja palaan taas tuohon järkyttävään Mountain Meadows Massacreen, joka on minkä mittapuun mukaan vaan raju tapaus Yhdysvalloissa. 120 miestä, naista ja lasta teurastettiin ja jätettiin ruumiit makaamaan kahdeksi vuodeksi laaksoon susien syötäväksi.
Jos Paiutet olisivat tehneet moisen teon, niin olisi ollut Yhdysvaltain armeijan kosto hirveä. Nyt yksi sijaiskärsijä teloitettiin ja Young oli tyytyväinen. Manipuloinnin suurmestari.

Witko wihassa

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » To 26.07.2018 18:20

Laitetaan näin helteellä kevyet kenttäpähkinät muhimaan. Pysytään samoilla suunnilla Utahin alueilla ja Nevadassa.

1. Tämä sota jota käytiin 1860 Utahin Territoryssä silloin, sai ainakin kolme eri nimitystä ja siinä oli mukana kolme eri Intiaani Kansaa.
Mitkä Intiaanit Kansat olivat mukana ja millä nimillä tämä sota tunnettiin ja miten tämä sota päättyi ja koska ?

2. Ennen tätä sotaa edelsi monta väkivaltaista yhteenottoa alueen emigranttien ja Intiaanien kesken. Intiaanit väittivät että settlerit vaaransivat luonnonkulkua ja häiritsivät elämää suurella altaalla. Samalla settlerit hävittivät Intiaanien tärkeitä ruoka-aineita ja hakkasivat Intiaaneille tärkeitä puita. Mitä ruoka-aineita oli kyseessä ja mitä olivat puut nimeltään jotka olivat alueen Intiaaneille tärkeitä ?

3. Miten liittyi tähän tapahtuma-sarjaan vuorten mies Peter Lassen ?

4. Talvi 1859-1860 oli erityisen kylmä ja luminen Great Basinin-alueella ja teki Intiaaneille erittäin vaikean ajan. Talvella 1859 kuoli tämän Kansan tunnetuin päällikkö. Minkä niminen oli tämä päällikkö ?

4. A. Carson-joella nykyisen Lahontan Reservoirin alueella sijaitsi kuuluisa asema, joka oli saluunan, yleisen kauppapuodin ja lastauspaikan yhdistelmä. Keväällä-1860 sattui tällä kysytyllä asemalla väkivaltainen murhatyö ja Intiaanien naispuolisen tiedottajan mukaan kyse oli eräästä vähän aikaisemmin tapahtuneesta hyvin väkivaltaisesta teosta.

Mikä oli nimeltään tämä kauppa-asema ja mitä siellä tapahtui ja mistä syystä tämä teko tapahtui, josta Intiaanien naispuolinen edustaja kertoi ja kuka hän oli ?

4. B. Neljästä kaupungista koottiin " vapaaehtoisten militia " kostamaan tämän kauppapaikan murhatyöt. 105 miestä, huonosti aseistautunutta, ilman mitään kuria, humalaisia osa, olvati erään majurin komennossa ja matkaa jatkettiin kauppa-asemalta pohjoiseen Truckee-joelle pitkin. Nyt oltiin toukokuun alussa-1860 ja Intiaanit järjestivät väijytyksen ja miten tässä väijytyksessä kävi ?

5. Millä nimellä tämä taistelu jäi historiaan ja montako Intiaani-soturia sanottiin olevan mukana taistelussa ?

Witko

Haukka
Viestit: 6028
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Pe 27.07.2018 11:55

3. Miten liittyi tähän tapahtuma-sarjaan vuorten mies Peter Lassen ?

Minun on ensin selvitettävä kuka ja mikä Petteri Lassen oli.

Peter Lassen syntyi vuonna 1800 pikkukylässä Tanskassa lähellä Kööpenhaminaa. Sepänhommat hän oppi enoltaan, joka oli laajalti tunnettu seppä Tanskanmaalla. Monien muiden eurooppalaisten tavoin Petteri halusi jättää köyhän kotiolonsa ja lähteä reissaamaan ulkomaille kohti rikkauksia. Vuonna 1830 hän sai luvan matkustaa Yhdysvaltoihin. Intoa täynnä hän seilasi rapakon taa ja asettui ensin Bostoniin Massachusettsiin. Sieltä hän kulkeutui Philagalphian Kautta Missouriin, jonne jäi useaksi vuodeksi. Sepän töilläkin olisi pärjäillyt, sillä Peterissä oli yllin kyllin tanskalaista sinnikkyyttä. Mutta hän halusi jotakin hieman enemmän ja matkusti syksyllä 1939 Oregoniin. Vietettyään siellä talven Petter purjahti alas länsirannikkoa ja saapui vallattomaan Kaliforniaan. Siellä hän törmäsi Fort Rossin venäläiseen siirtokuntaan ja siirtyi hieman myöhemmin palvelemaan Sacramenton New Helvetiaan, jossa isännöi saksalaissyntyinen John A. Sutter-niminen mahtimies.

Sutter ilmeisesti näki tanskalaismiehessä potentiaalia ja valitsi tämän karjatilansa palkkarengiksi. Petter teki monenmoisia hommia ja oli muun muassa mukana jäljittämässä Sutterilta varastettuja hevosia. En tiedä oliko päällikkö Walkerin hevosvarkaitten eliittijoukko ollut asialla, mutta tuskinpa vain. Sutterin hummat nimittäin saatiin takaisin ja Petter Lassenille satoi kunniaa. Sutter palkitsi Petterin kolpakollisella Baijerin Herttuan kotipanimossa valmistettua erikoisolutta. Olut oli niin vahvaa, että Petterillä nousi hattuun ja hän sotkeutui pahemman kerran töppösiinsä.

Selvinpäin Petter oli pystyvä mies. Hän piti suunnattomasti Kalifornian maaseudusta ja teki maineikkaita tutkimusmatkoja ympäristöönsä. Hän sai jopa Meksikon kansalaisuuden ja kirjoitti tutuille tanskanmaalle miten ihmeellinen paikka Kalifornia oli. Vuonna 1845 Petter perusti Rancho Bosquejo karjatilan ja siitä tuli Kalifornian pohjoisin siirtokunta. Hän kävi jopa värväämässä työväkeä ja siirtolaisia Missourista. Voimantunnossaan Petteri jopa rahoitti pienen höyrylaiva Lady Washingtonin rakennustyöt. Ikävä kyllä lady ei pysynyt pinnalla kuin hetken. Sacramento-joen ajopuut ja hiekkasärkät olivat alukselle liikaa ja Lady Washington painui joen pohjaan kuin kivi. Petteri kohtasi muitakin vaikeuksia ja taloudelliset ongelmat pakottivat hänet myymään ranchinsa. Sutter lohdutteli entistä työntekijäänsä ja myi tälle 5 prosentin alennuksella tynnyrillisen Herttuan erikoisolutta. Näistä juomingeista selvittyään Petteri oli valmis kohtaamaan uusia haasteita. Häntä kiinnosti hopea.

Nyt siis tiedämme mikä mies Petter Lassen oli ja voimme mennä itse kysymykseen


Petteri
Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 27.07.2018 14:39

Haukka kirjoitti:
3. Miten liittyi tähän tapahtuma-sarjaan vuorten mies Peter Lassen ?

Minun on ensin selvitettävä kuka ja mikä Petteri Lassen oli.

Peter Lassen syntyi vuonna 1800 pikkukylässä Tanskassa lähellä Kööpenhaminaa. Sepänhommat hän oppi enoltaan, joka oli laajalti tunnettu seppä Tanskanmaalla. Monien muiden eurooppalaisten tavoin Petteri halusi jättää köyhän kotiolonsa ja lähteä reissaamaan ulkomaille kohti rikkauksia. Vuonna 1830 hän sai luvan matkustaa Yhdysvaltoihin. Intoa täynnä hän seilasi rapakon taa ja asettui ensin Bostoniin Massachusettsiin. Sieltä hän kulkeutui Philagalphian Kautta Missouriin, jonne jäi useaksi vuodeksi. Sepän töilläkin olisi pärjäillyt, sillä Peterissä oli yllin kyllin tanskalaista sinnikkyyttä. Mutta hän halusi jotakin hieman enemmän ja matkusti syksyllä 1939 Oregoniin. Vietettyään siellä talven Petter purjahti alas länsirannikkoa ja saapui vallattomaan Kaliforniaan. Siellä hän törmäsi Fort Rossin venäläiseen siirtokuntaan ja siirtyi hieman myöhemmin palvelemaan Sacramenton New Helvetiaan, jossa isännöi saksalaissyntyinen John A. Sutter-niminen mahtimies.

Sutter ilmeisesti näki tanskalaismiehessä potentiaalia ja valitsi tämän karjatilansa palkkarengiksi. Petter teki monenmoisia hommia ja oli muun muassa mukana jäljittämässä Sutterilta varastettuja hevosia. En tiedä oliko päällikkö Walkerin hevosvarkaitten eliittijoukko ollut asialla, mutta tuskinpa vain. Sutterin hummat nimittäin saatiin takaisin ja Petter Lassenille satoi kunniaa. Sutter palkitsi Petterin kolpakollisella Baijerin Herttuan kotipanimossa valmistettua erikoisolutta. Olut oli niin vahvaa, että Petterillä nousi hattuun ja hän sotkeutui pahemman kerran töppösiinsä.

Selvinpäin Petter oli pystyvä mies. Hän piti suunnattomasti Kalifornian maaseudusta ja teki maineikkaita tutkimusmatkoja ympäristöönsä. Hän sai jopa Meksikon kansalaisuuden ja kirjoitti tutuille tanskanmaalle miten ihmeellinen paikka Kalifornia oli. Vuonna 1845 Petter perusti Rancho Bosquejo karjatilan ja siitä tuli Kalifornian pohjoisin siirtokunta. Hän kävi jopa värväämässä työväkeä ja siirtolaisia Missourista. Voimantunnossaan Petteri jopa rahoitti pienen höyrylaiva Lady Washingtonin rakennustyöt. Ikävä kyllä lady ei pysynyt pinnalla kuin hetken. Sacramento-joen ajopuut ja hiekkasärkät olivat alukselle liikaa ja Lady Washington painui joen pohjaan kuin kivi. Petteri kohtasi muitakin vaikeuksia ja taloudelliset ongelmat pakottivat hänet myymään ranchinsa. Sutter lohdutteli entistä työntekijäänsä ja myi tälle 5 prosentin alennuksella tynnyrillisen Herttuan erikoisolutta. Näistä juomingeista selvittyään Petteri oli valmis kohtaamaan uusia haasteita. Häntä kiinnosti hopea.

Nyt siis tiedämme mikä mies Petter Lassen oli ja voimme mennä itse kysymykseen


Petteri
Kuva


*****************************************************************
Siinä tuli melkein koko Peter Lassen syntymä, elämä mutta jotain muikeaa Petterille sattui ? Petteristä on aika paljon tietoa exe netistä ja on runkkarista google kirjanakin tietoa. Mitä Petteri exe söi selvänä ja paljonko ? Luin että Petteri olisi ollut tanskalainen henkipatto ja etsintäkuulutettu Tanskassa krouvin pitäjän julmasta murhasta. Pyöveli odotti jo Petteriä mutta Petteri väänteli pyövelin nenää ja antoi kunnon iskun pyövelin takatukkaan ja tämä tuupertui heti paikalla ja taas kerran oli wakavamielinen murhientoimeenpanija karussa.

Haukka jatkaa koska tietää Petterin seksielämästä aika paljon ja se on lyhyt kertomus, koska ei sitä seksielämää yksinkertaisesti väkivallan urholla ollut. Muutama juopunut huora saattoi olla.

Witko

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 27.07.2018 14:45

Peter Lassen ei ollut mikään turha jätkä sillä hänen nimellään on Kansallispuisto Lassen National Forrest Kaliforniassa.

Isot puut Lassenin kunniaksi. Jylhää metsää.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6028
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Pe 27.07.2018 19:07

Siis kysymys kolmoseen, jossa udeltiin miten Peter Lassen liittyi aiempiin kysymyksiin.

Eipä juuri mitenkään. Hän vain sattui liikkumaan noihin aikoihin alueella, jossa seuraavana vuonna puhkesi intiaanisota. No ehkä Lassen kaatoi myös noita paiuteille tärkeitä puita, mutta enemmänkin hän oli seppä ja maanmittaaja kuin kirvesmies. Jaa, kyllähän Lassen taisi joutua tekemisiin paiute-päällikkö Numagan kanssa.

Ennen hopeainnostustaan Peter Lassen kiinnostui kullasta, joka 1840-luvun lopussa ja 1850-luvun alussa oli päivän polttavin uutisaihe Kaliforniassa. Erityisesti Lassenia kiinnosti tarujen Kultainen Järvi, jota kukaan ei ollut vielä onnistunut löytämään. Varhain syksyllä 1850 Lassen liittyi pieneen miesryhmään, joka etsi vuosien ajan turhaan kultaista järveä Kaliformian koillisosista. Äijien uurastus tuotti kuitenkin sikäli hedelmää, että vuonna 1855 he löysivät jonkin verran kultaa.

Jäätyään asumaan Honeyjärven laaksoon Lassen valittiin Nataquan alueen presidentiksi. Hän toimi sivutöinään myös maanmittaustehtävissä ja syksyllä 1858 hän kuuli huhun Black Rockin autiomaassa tehdyistä hopealöydöistä. Keväällä 1859 Lassen organisoi kaksi eri etsintäryhmää, jossa toisessa hän oli itse mukana. Hänen omaan ryhmäänsä kuuluivat herrat EDWARD CLAPPER, ja LEMERICUS WYATT. Tämän kolmikon piti tavata toisen etsintäryhmän Black Canyonissa. Lassenin ryhmä saapui sovitulle kohtauspaikalle ennen toista ryhmää. He leiriytyivät odottamaan WILLIAM WEATHERLOWin johtamaa poriukkaa ja tämä osoittautui kohtalokkaaksi erehdykseksi.

Aamulla 25. huhtikuuta 1859 Lassenin leirissä herättiin terävään laukaukseen, jonka seurauksena Edward Clappen vajosi maahan luoti ohimossaan. Jonkin ajan kuluttua ammuttiin toinen laukaus, joka surmasi Lassenin. Kolmas porukan jäsen Wyatt väitti jälkeenpäin, että hän oli tuolloin etsimässä jälkiä ensimmäisen laukauksen ampujasta. Wyatt kiiruhti takaisin leiriin ja löysi maassa verissään istuvan Lassenin. He tappoivat minut, Lassen kuiskasi viimeisinä sanoinaan. Sen jälkeen tanskalainen kaatui maahan kasvot alaspäin ja hänen vartalonsa nytkähti viimeisen kerran.

Suunniltaan kauhusta ja järkytyksestä Lemericus Wyatt pinkaisi juoksuun ja pakeni hevosensa luo. Sen jälkeen hän ratsasti 120 mailin matkan Susanvilleen ja kertoi traagisesta tapauksesta. Wyatt vieritti murhat intiaanien niskoille, mutta monet historioitsijat ovat uskoneet, että Wyatt teki verityöt omakätisesti.
Haukka

Haukka
Viestit: 6028
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » La 28.07.2018 09:52

Pienenä lisukkeena Lassenin juttuun vielä tämä. Kun susannevilleläiset kulivat Wyattin kertomuksen he kasasivat nopeasti pienen avustuspartion, jonka tehtävä oli lähteä selvittämään oliko kapteeni William Wearherlowinkaan ryhmä enää elossa. Kapteenihan oli ollut matkalla samaan paikkaan, jossa Lassen ja hänen kaverinsa oli murhattu. Suureksi helpotuksekseen Susannevillen etsijät löysivät Weatherlowin ja hänen miehensä elossa.

Ryhmät yhdistyivät ja koko joukko ratsasti Black Rock kanjoniin. Lassenin ja Clappenin ruumiit löytyivät juuri sieltä minne ne olivat jääneet Wyattin mukaan. Clappen retkotti puolittain maassa, puolittain makuualustallaan. Hänen vääristyneillä kasvoillaan oli paakkuuntunutta verta. Lassen lojui lähellä nuotiopaikkaa ja hyönteiset matelivat hänen kasvoillaan. Kumpaakaan ruumista ei ollut silvottu, mutta armoton aurinko oli tehnyt tuhotyötään ja käynnistänyt ruumiiden mätänemisen.

Molemmat vainajat löyhkäsivät siksi pahalta, että niitä ei enää voitu kuljettaa Susannavilleen. Sen vuoksi hautaus suoritettiin paikan päällä ja Lassen sekä Clappen päätyivät maan alle hyvin lähelle leiripaikkaansa. Hautaustoimituksen aikana osa susannevilleläisistä etsi lähiympäristöstä mahdollisia johtolankoja tappajista. Jäkien etsijät joutuivat pettymään sillä he löysivät vain kengitetyn hevosen jälkiä leirin läheltä. Kauempaa kanjonin suultä löytyi kengättämättömien hummien jälkiä ja paiute-mokkasiinien painautumia. Nämä löydöt siis tavallaan vain lisäsivät Wyattin tarinan uskottavuutta. Mutta yksi seikka oli kuitenkin hyvin outo. Jos intiaanit olivat murhanneet nämä miehet, miksi he olisivat ylenkatsoneet joitakin leirissä olleita tavaroita? Miksi tappajille ei kelvannut kaksi säkillistä jauhoa, miksi he jättivät ottamatta kuivatut lihat ja miksi heille ei kelvannut edes huovat eikä viskilekkeri, jonka etsijät löysivät leiristä. Ei siis vaikuttanut intiaanien tekemältä ryöstömurhalta.


Edellinen jutunpätkä kirjasta:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » La 28.07.2018 15:37

Kyllä siinä tuli Peter Lassenin elämästä ja kuolemasta täysi selvitys. Hyvä kysymys miksi Intiaanit eivät kajonneet leirissä oleviin tavaroihin ?
Nyt alkaa mennä toistoksi ja mainostukseksi että Witkolla on tuo kirja, mutta niin piru vie on. En katsonut kuinka hyvin sitä pääsee lukemaan google-kirjana, mutta nähtävästi hyvin koska Haukan brutaali vastaustyyli kertoi kaiken koko kirjasta ja Herra Petteristä.

Sivulta 17 on tämä maininta Lassenin viimeisistä sanoista Wyatille joka katseli kiinnostuneena Peterin viimeisiä hengenvetoja, korinaa(utelias mies) ja kuuluihan sieltä tämä legendaarin lause ja hieno oivallus Peterin turvonneesta suusta: He tappoivat minut. Aika terävä kaveri Peter Lassen oli kun huomio tälläisenkin tapahtuman tulleen hänelle. Tanskalaiset olivat hyvin älykästä Kansaa jos vertaa vaikka Suomen takkutukkaisiin kaskenpolttajiin.

Samaa älykkydeen riemukulkua jatkuu sivulla 19 ja nyt on neropattina Wyat itse. Hän tajusi että hänellä oli paluumatkaa turvaan yli sata mailia. Hän ymmärsi että jos haluaa pysyä elävien kirjoissa niin pakko on päästä turvaan Honey Lake Valleyhin ja Susanvilleen. Nyt alkaa älykkyyyden riemukulku tällä kertaa Wyatin maapähkinän kokoisista aivoista, sillä hän tajusi että hän oli elossa(terävä kaveri, terävä........) ja Clapperi ja Lasseen olivat kuolleet, miten mahtavaa suurta viisautta Wyat heitti terävästi koko ajan l. oli tilanteen tasalla, sillä tiesi että hänellä oli vielä pitkä matka elämää edessä ja Clapperi ja jopa itse Lassen olivat kuolleita saamari vie.................. Tarina jatkuu kirjan sivuilla 20-26

Wyatt itse oli huonossa hapessa päästyään viimein turvaan. Jalat tärisivät kovista krampeista, hänen silmänsä olivat verenpunaiset jatkuvasta paahteesta ja unen puutteesta(Rauma 1970-luvulla), hänen ihonsa oli kuivunut jatkuvasta kuumuudesta ja palanut myös karrelle pahasti tuulesta ja auringonpaisteesta ja hänen vaatteensa olivat kovettuneet alkaali pitoisesta tuulesta ja hiekasta. Sitten tapaus jatkuu kun apujoukko tapasi kapteeni Weatherlowin ja hänen miehensä. He löysivät Lassenin ja Clapperin ruumit joiden kallot olivat halkaistu, ruumit olivat veren peittämät mutta eivät silppottu, vaan paahtava keskipäivän auringo oli antanut oman työnsä. He sitoivat huivilla heidän suunsa ja nenät kiinni/peittivät ja hautasivat heidät.

Ferol Eganin Sand In A Whirlwind on kauan sitten ostettu kirja mutta hyvä luettava 314 sivua pehmeäkantisena. About 8-0 vuotta sitten ostettu.

Haukka vastasi perusteellisen oikein numero kolmosen pähkinään ja huomasin että Haukka oli kiintynyty Peter Lasseniin(Tukholman syndrooma) jonka henkilöhahmon hän joutui jättämään näin varhain kun mies otti ja kuoli.

Mainos tietysti.
Kuva

Witko kyyninen

Haukka
Viestit: 6028
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » La 28.07.2018 16:52

Kyllä yksi tanskalainen pitää kinkereille mahtua, vaikka on hänestä täällä puhuttu ennenkin. Mutta ei näin paljon.

Paiutet eivät missään nimessä olisi tappaneet Lassenia, sillä ensinnäkin tämä oli päällikkö Numagan hyvä monivuotinen ystävä. Oivalsin tämän vasta päästyäni käsiksi tuohon Sand in a Whirlwind-kirjaan. Toisekseen Lassen miehineen ja paiutet olivat taistelleet yhdessä pit riverin intiaaneja vastaan. Siis jos Lassen ja hänen kumppaninsa joutuivat intiaani-tarkka-ampujien kohteeksi, olivat tekijöinä pit riverin intiaanit. Juuri pit riverin intiaaneja syyllistää tuossa Eganin kirjassa kapteeni Wearherlow, jonka mukaan Black canyonissa samoili useita pit riverin inkkari-ryhmiä. Kaikki oikeastaan uskoivat tähän versioon paitsi vastavalittu intiaaniasiamies majuri Frederick Dodge. Dodgella oli aivan oma teoriansa Lassenin murhaan. Kuullessaan tämän uutisen Dodge saapui tuulispäänä Susanvilleen. Honey Lake Valleyssä hän haastatteli useita henkilöitä, joista päällimmäisinä voi mainita iherra Lemericus Wyattin lisäksi paiute-päällikkö Numagan. Kuullessaan murhapaikalta löytyneistä tavaroista Dodge sulki välittämästi kaikki intiaanit pois tekijöiden joikosta.
Näin ollen jäljelle jäi se todennäköinen tosiasia, että murhaaja tai murhaajat olivat valkoisia. Lassenilla oli joitakin vihamiehiä, jotka olisivat saattaneet kostaa hänelle vanhoja kalavelkoja. Tuolloin Clappen ja Wyatt olisi yritetty vaientaa siksi, ettei tapauksesta jäisi silminnäkijöitä. Homma epäonnistui, kun Wyatt pääsi karkuun.

Asiamies Dodge jopa onnistui kaivamaan esiin henkilöitä, jotka tulisivat kysymykseen murhien tekijöinä. Nimittäin monella hepulla oli syy vihata Lassenia. Nämä miehet olivat menettäneet paljon erehtyessään käyttämään Lassen's Trailia, joka oli oikotie Suurten Syvänteiden pohjoisten alueiden halki. Tätä reittiä kutsuttiin kyynillisesti Lassen's Horn Routeksi, sillä se oli lähes yhtä paha kuin Kap Hornin kiertäminen. Weatherlow ja monet muut olivat vihaisia Dodgen päätelmistä, sillä tällaiset puheet loivat synkän varjon alueella liikkuvien siirtolaisten päälle. Lopulta vain muutama henkilö uskoi Dodgen esittämään versioon valkoisten tekemästä salamurhasta.

Asia jäi roikkumaan ja jossakin vaiheessa alettiin epäillä Lemericus Wyattia.
Haukka

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Su 29.07.2018 07:34

Lueskelin Eganin kirjaa ja samalla joitain nettia arttikkeleitä ja toden totta Chief Numaga oli parhaimpia ystäviä Lassenille. Pit Riverin Paiutet olivat vihamielisiä mutta tuo josta majuri Dodge totesi että Intiaanit olisvat varastaneet kaiki tarvikkeet leiristä, mitä ei tapahtunut sai epäilyt heräämään.
Laasenilla oli monta vihamiestä Kaliforniassa ja paljon tuli juuri tuosta Lassen

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Su 29.07.2018 08:31

Lueskelin Eganin kirjaa ja samalla joitain nettia-arttikkeleitä ja toden totta Chief Numaga oli parhaimpia ystäviä Lassenille. Pit Riverin Intiaanit olivat vihamielisiä, mutta tuo josta Intiaani agentti majuri Dodge totesi että Intiaanit olisivat varastaneet kaiki tarvikkeet leiristä, mitä ei tapahtunut sai epäilyt heräämään.
Lassenilla oli monta vihamiestä Kaliforniassa ja paljon tuli juuri tuosta Lassen Cutoff-reitistä, sillä se oli helvetillinen matka erämaassa ja yli 200 mailia pitempi kuin exe. Carsonin tai Truckeen reitit. Fred Kingsburg-niminen mies, jonka isä oli ollut Lassenin parhaita ystäviä kertoi: Kun Intiaanit tappavat he haluavat siitä yleensä saada kaiken hyödyn, mutta mitään ei viety, ei ruokia, Lassenin päiväkirja jonka välissä oli muhkea nippu rahaa, niin kaikki jäivät leiriin. Leirissä oli kaksi säkkiä jauhoja, kuivattua lihaa runsaasti ja paljon viskiä. On tunne että tappajilla/tappajalla oli kova kiire poistua tappopaikalta. Ei silppomista mikä oli kyllä Intiaanein tavaramerkki näissä hyökkäyksissä.

Nuori päällikkö Winnemucca oli suuttunut siitä, että häntä tai hänen bandiaan edes epäiltiin Lassenin tappamisesta, sillä he olivat kuin veljiä ja nukkuivat joskus saman huovan alla. Hänen serkkunsa Sarah Winnemucca sanoi että majuri Dodge ei uskonut Paiutein olevan mitenkään osallisina tähän tappotyöhön. Hän epäili jopa mormooneita. Siitä ei kyllä löytynyt mitään todisteita. Kapteeni Weatherlow epäili Pit-Riverin Intiaaneja, koska näillä oli ollut yhteenottoja settlereiden kanssa, mutta siitäkään ei ole mitään varmaa todistetta. Syynä oli se että Weatherlow ei halunnut uskoa että valkoiset olisivat tehneet tälläisen veriteon, vaan pakanat olisivat oikeita syntipukkeja. Kolme vuotta myöhemmin samalla alueella Nevassa hyökkäsi Intiaani joukko James Baileyn ja William Cookin leiriin. Tämä leiri kyllä ryöstettiin ja Weatherlow lähti kymmenen miehen kanssa jäljittämään hyökkääjiä. He löysivät yhdeksän Intiaanin leirin(ei ollut tiedossa mitkä Intiaanit) ja tappovat heidät kaikki. Eräältä tapetulta Intiaanilta he löysivät aseen joka oli Lassenin kiväärin, sillä hän kantoi tätä asetta aina ja kivääri oli mukana tuolla kohtalokkaalla matkalla kolme vuotta aiemmin. Tämä oli ainoa tavara mikä vietiin leiristä.

Ken Johnston kirjassaan kysyy seuraavia:

Tappoivatko Intiaanit Lassenin ja ottivat tämän kiväärin ?
- Miksi he eivät vieneet mitään muuta ?

Ottivatko Intiaanit Baileyn ja Cookin kiväärit ?
-Jos näin on, niin miten nämät kaksi saivat ne ?

Vaihtoiko Weatherlow kuolleen Intiaanin kiväärin ?
-Miten hän olisi voinut järjestää sen ?

Tai oliko Lassen ollenkaan kohde vaan jos kohde olikin Clapper ja Lassen oli vain väärässä paikassa väärään aikaan ?

Näihin saadaan tuskin koskaan 100% vastausta, mutta eniten historioitsijat pitävät Lemericus"Lem" Wyattia syyllisenä. Lassenin matkailu loppui Black Rock Canyoniin. Eganin kirja Sand In A Whirlwind on todella laaja-aiheinen, sillä tästä Lassenista on ihmeen paljon juttua kirjan sivuilla vaikka kirjan pääaihe on Paiute-sota 1860

Peter Lassenin muistomerkki Farumissa, Tanskassa.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6028
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Su 29.07.2018 11:35

1 ja 2 . Vastaus on paiutesota. Sota tunnettiin myös nimillä Pyramid Lake War ja Washoe Indian War. Pohjoiset paiutet eivät käyneet sotaa yksin Yhdysvaltain uudisasukkaita ja armeijaa vastaan, vaan tukeaan antoivat myös shoshonet ja bannockit. Sotanäyttämö sijaitsi Pyramid Laken ympäristössä ja tämä kaunis järvi kuului noihin aikoihin Utahin territorioon. Nythän tilanne on toinen ja sama järvi on Nevadan osavaltion alueella.

No rajoista viis. Laajoilla alueilla Suurilla Syvänteillä (etenkin Nevadassa) asuneet shoshonet ja paiutet olivat elää kituttaneet vähällä ravinnollaan vuosisatojen ajan ja tyytyneet syömään jopa heinäsirkkoja ja mitä erilaisimpia juuria. Pähkinät olivat tärkeä ravinto ja tietenkin kaikki siemenet ja marjat. Kyllähän näille intiaaneille pienriistakin kelpasi kuten jänikset ja vastaavat. Peuraa suurempaa saaliseläintä he eivät juuri olleet nähneet toisin kuin heidän liittolaisensa bannockit, jotka kävivät tasangoilla saalistamassa biisoneita.

Kaikki alkoi Suurilla Syvänteillä mennä hulinaksi, kun itäisessä Oregonissa ja läntisessä Nevadassa alettiin tehdä kultalöytöjä. Kaivosmiehet kaatoivat surutta pieniä pinjametsiä, joissa kasvoi paiuteille tärkeitä single-leaf pinjoja. Joku saattaa tietää tämän pinjalajin suomalaisen nimen, mutta itselleni se on tuntematon. Lisäksi uudisasukkaiden karja tallasi ja söi alueen niukan kasvillisuuden. Myös paiutien ponit jäivät ilman pä'ivittäistä ravintoa siirtolaiskarjan vallatessa ponien laidunmaat.

Kaikesta edellämainitusta vihainen paiute-päällikkö Numaga matkusti Virginia Cityn kaivoskaupunkiin ja esitti paiutien valitukset silloisen tilanteen johdosta. Numaga antoi ymmärtää, että kaivosmiehet ja siirtolaiset uhkailivat väkivallalla paiuteja. Epäilemättä paiutet olivat varastaneet laidunmailleen tunkeutuneesta karjasta joitakin yksilöitä, mutta Numagalla oli kykyä ja tahtoa hoitaa asiat puhumalla. Tai niin hän luuli. Hänen alapuolellaan olevat pikkupäälliköt sen sijaan vaativat kouriintuntuvampia toimenpiteitä siirtolaisten virran pysäyttämiseksi. Yksi näistä pikkupäälliköistä oli Saaba, jonka alaisuudessa toimivat soturit kävivät tappamassa nuoren siirtolaismiehen Dexter Demmingin. Paikalliset uudisasukkaat jäljittivät murhaajat vanhasta intiaanilinnakkeesta, mutta nämä pääsivät karkuun. Paikalta löytyi Demmingin viulu ja päiväkirja todisteeksi intiaanien syyllisyydestä.

Vähää myöhemmin siirtolaiset marssivat vaikutusvaltaisen päällikkö Winnemuccan luo ja vaativat tätä seuraamaan heitä Honey Lakeen ja vastaamaan tehdystä murhasta. Winnemucca vastasi tyhmänrohkealla käytöksellä ja kieltäytyi lähtemästä Honey Lakeen nyt tai edes myöhemmin. Sen sijaan hän vaati siirtolaisilta 16,000 dollaria maksuksi Honey Laken laaksosta. Siirtolaiset olivat tyrmistyneitä, mutta oppivat pian, että Winnemucca todellakin keräsi veroa ranchereilta, jotka paimensivat karjaansa hänen maallaan. Tietenkään uudisasukkaat eivät hyväksyneet tätä vaan pitivät sellaista itsevarmuutta intiaanien puolelta selvänä kiristyksenä eli rikollisena toimintana. Mutta oliko se sitä. Onhan se yleinen tapa, että joudut maksamaan isännälle jos käytät hänen tilojaan omiin tarkoituksiisi.

Hieman myöhemmin paiute-ryhmänjohtaja Saaban soturit sieppasivat kaksi amerikkalaista vangiksi. Päälliköt Winnemucca ja Numaga joutuivat yhä totisempaan tilanteeseen, sillä homma oli riistäytynyt lapasesta. Sotakuume alkoi levitä siirtolaisten ja kaivosmiesten keskuuteen. Tilapäinen Nevadan alueellinen kuvernööri Iisakki Roop kutsui joukot kokoon ja julisti mahtipontisella äänellään: Meidät on syösty mukaan veriseen ja pitkittyneeseen sotaan paiute-intiaaneja vastaan. Nukkukaa kaikki kansalaiset ase tyynynne alla!

Näin tapahtui. Iso-isät hakivat jemmasta vanhat ruostuneet muskettinsa ja nuorempi polvi turvautui uusimpiin aseteollisuuden tuotteisiin. Myös työkaluja kuten lapioita ja kuokkia sijoitettiin asuntoihin ja naiset nukkuivat kaaveli tyynyt alla. Paisutetut huhut saivat siivet ja määrätyillä alueilla Nevadassa valmistauduttiin suureen rytinään. Virginia Cityn kaduilla kerjäävät paiutet nähtiin vakoilijoina, jotka valmistelivat kansansa invaasiota kaupunkiin. Joku koiranleuka lisäsi Susanvillen asukkaiden paniikkia ja järjesti painajaismaisen yöhälytyksen. Kaupunkilaiset kerääntyivät vauhkoina Susanvillen torille silmiään hieroen ja aseitaan kopeloiden valmiina ampumaan kaikkea mikä liikkuu. Paniikki oli melkoinen myös niiden silminnäkijöiden keskuudessa jotka näkivät paiutien kerääntyvän suurena joukkona Pyramid Lakelle. Kaikki olivat varmoja, että kysymyksessä oli suuri sotaneuvottelu. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että tapahtuma oli paiutien vuosittainen kalastuskilpa.

Osa tekstistä Sally Zanjanin kirjasta Sara Winnemucca


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ti 31.07.2018 10:26

Haukka kirjoitti:1 ja 2 . Vastaus on paiutesota. Sota tunnettiin myös nimillä Pyramid Lake War ja Washoe Indian War. Pohjoiset paiutet eivät käyneet sotaa yksin Yhdysvaltain uudisasukkaita ja armeijaa vastaan, vaan tukeaan antoivat myös shoshonet ja bannockit. Sotanäyttämö sijaitsi Pyramid Laken ympäristössä ja tämä kaunis järvi kuului noihin aikoihin Utahin territorioon. Nythän tilanne on toinen ja sama järvi on Nevadan osavaltion alueella.

No rajoista viis. Laajoilla alueilla Suurilla Syvänteillä (etenkin Nevadassa) asuneet shoshonet ja paiutet olivat elää kituttaneet vähällä ravinnollaan vuosisatojen ajan ja tyytyneet syömään jopa heinäsirkkoja ja mitä erilaisimpia juuria. Pähkinät olivat tärkeä ravinto ja tietenkin kaikki siemenet ja marjat. Kyllähän näille intiaaneille pienriistakin kelpasi kuten jänikset ja vastaavat. Peuraa suurempaa saaliseläintä he eivät juuri olleet nähneet toisin kuin heidän liittolaisensa bannockit, jotka kävivät tasangoilla saalistamassa biisoneita.

Kaikki alkoi Suurilla Syvänteillä mennä hulinaksi, kun itäisessä Oregonissa ja läntisessä Nevadassa alettiin tehdä kultalöytöjä. Kaivosmiehet kaatoivat surutta pieniä pinjametsiä, joissa kasvoi paiuteille tärkeitä single-leaf pinjoja. Joku saattaa tietää tämän pinjalajin suomalaisen nimen, mutta itselleni se on tuntematon. Lisäksi uudisasukkaiden karja tallasi ja söi alueen niukan kasvillisuuden. Myös paiutien ponit jäivät ilman pä'ivittäistä ravintoa siirtolaiskarjan vallatessa ponien laidunmaat.

Kaikesta edellämainitusta vihainen paiute-päällikkö Numaga matkusti Virginia Cityn kaivoskaupunkiin ja esitti paiutien valitukset silloisen tilanteen johdosta. Numaga antoi ymmärtää, että kaivosmiehet ja siirtolaiset uhkailivat väkivallalla paiuteja. Epäilemättä paiutet olivat varastaneet laidunmailleen tunkeutuneesta karjasta joitakin yksilöitä, mutta Numagalla oli kykyä ja tahtoa hoitaa asiat puhumalla. Tai niin hän luuli. Hänen alapuolellaan olevat pikkupäälliköt sen sijaan vaativat kouriintuntuvampia toimenpiteitä siirtolaisten virran pysäyttämiseksi. Yksi näistä pikkupäälliköistä oli Saaba, jonka alaisuudessa toimivat soturit kävivät tappamassa nuoren siirtolaismiehen Dexter Demmingin. Paikalliset uudisasukkaat jäljittivät murhaajat vanhasta intiaanilinnakkeesta, mutta nämä pääsivät karkuun. Paikalta löytyi Demmingin viulu ja päiväkirja todisteeksi intiaanien syyllisyydestä.

Vähää myöhemmin siirtolaiset marssivat vaikutusvaltaisen päällikkö Winnemuccan luo ja vaativat tätä seuraamaan heitä Honey Lakeen ja vastaamaan tehdystä murhasta. Winnemucca vastasi tyhmänrohkealla käytöksellä ja kieltäytyi lähtemästä Honey Lakeen nyt tai edes myöhemmin. Sen sijaan hän vaati siirtolaisilta 16,000 dollaria maksuksi Honey Laken laaksosta. Siirtolaiset olivat tyrmistyneitä, mutta oppivat pian, että Winnemucca todellakin keräsi veroa ranchereilta, jotka paimensivat karjaansa hänen maallaan. Tietenkään uudisasukkaat eivät hyväksyneet tätä vaan pitivät sellaista itsevarmuutta intiaanien puolelta selvänä kiristyksenä eli rikollisena toimintana. Mutta oliko se sitä. Onhan se yleinen tapa, että joudut maksamaan isännälle jos käytät hänen tilojaan omiin tarkoituksiisi.

Hieman myöhemmin paiute-ryhmänjohtaja Saaban soturit sieppasivat kaksi amerikkalaista vangiksi. Päälliköt Winnemucca ja Numaga joutuivat yhä totisempaan tilanteeseen, sillä homma oli riistäytynyt lapasesta. Sotakuume alkoi levitä siirtolaisten ja kaivosmiesten keskuuteen. Tilapäinen Nevadan alueellinen kuvernööri Iisakki Roop kutsui joukot kokoon ja julisti mahtipontisella äänellään: Meidät on syösty mukaan veriseen ja pitkittyneeseen sotaan paiute-intiaaneja vastaan. Nukkukaa kaikki kansalaiset ase tyynynne alla!

Näin tapahtui. Iso-isät hakivat jemmasta vanhat ruostuneet muskettinsa ja nuorempi polvi turvautui uusimpiin aseteollisuuden tuotteisiin. Myös työkaluja kuten lapioita ja kuokkia sijoitettiin asuntoihin ja naiset nukkuivat kaaveli tyynyt alla. Paisutetut huhut saivat siivet ja määrätyillä alueilla Nevadassa valmistauduttiin suureen rytinään. Virginia Cityn kaduilla kerjäävät paiutet nähtiin vakoilijoina, jotka valmistelivat kansansa invaasiota kaupunkiin. Joku koiranleuka lisäsi Susanvillen asukkaiden paniikkia ja järjesti painajaismaisen yöhälytyksen. Kaupunkilaiset kerääntyivät vauhkoina Susanvillen torille silmiään hieroen ja aseitaan kopeloiden valmiina ampumaan kaikkea mikä liikkuu. Paniikki oli melkoinen myös niiden silminnäkijöiden keskuudessa jotka näkivät paiutien kerääntyvän suurena joukkona Pyramid Lakelle. Kaikki olivat varmoja, että kysymyksessä oli suuri sotaneuvottelu. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että tapahtuma oli paiutien vuosittainen kalastuskilpa.

Osa tekstistä Sally Zanjanin kirjasta Sara Winnemucca


Kuva


********************************************************************

1.-2. Hemmetin oikein vastattu ja aika tyhjentävästi. Paiute-sotahan siinä käytiin. Aika kovat kuolleiden luvut valkoisten puolelta minusta kun vertaa saman ajan ja alueen suhteen olevissa sodissa. Rakkaalla lapsella (Haukka) oli monta nimeä Pyramid Lake War, Washoe Indian War ja Pah Ute War. Samat lopputulokset tietty. Toukokuussa-1860 käytiin tämä verinen mittelö Pyramid Laken alueella, Utahin territoryssä, nykyisen Nevadan alueella. Tätä ennen oli jo ollut monta väkivaltaista yhteenottoa. Paiutet, Shoshonet ja Bannockit siinä taistelivat Yhdysvaltain armeijaa vastaan ja vainajia tuli niin alemmasta alkaen ylempään. Kaivostyöläiset hakkasivat yksilehtisiä-pinoyn lehtoja jotka olivat tärkeä ruokalähde Paiuteille. V. 1857 alkoivat jo ensimmäiset väkivaltaiset yhteenotot joista* Setä Haukan Tupa (*suomennettu versio Setä Tuomon tuvasta) jatkaa saamari vie tuota noin köh köh.............................

Witko Patriot

Haukka
Viestit: 6028
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » To 02.08.2018 11:28

4. Talvi 1859-1860 oli erityisen kylmä ja luminen Great Basinin-alueella ja teki Intiaaneille erittäin vaikean ajan. Talvella 1859 kuoli tämän Kansan tunnetuin päällikkö. Minkä niminen oli tämä päällikkö ?

4. A. Carson-joella nykyisen Lahontan Reservoirin alueella sijaitsi kuuluisa asema, joka oli saluunan, yleisen kauppapuodin ja lastauspaikan yhdistelmä. Keväällä-1860 sattui tällä kysytyllä asemalla väkivaltainen murhatyö ja Intiaanien naispuolisen tiedottajan mukaan kyse oli eräästä vähän aikaisemmin tapahtuneesta hyvin väkivaltaisesta teosta.

Älä luota tuollaisiin vaatimattomiin pikku lähteisiin, sillä sinulla on kirjoja, joista voit tarkistaa tiedot ja kysyä oikeaa tietoa.

Siisa nelonen. Kukapa se näitä asiota siirtolaisille olisi jutellut kuin Sarah Winnemucca. Sarah ymmärsi englanninkieltä hyvin ja osasi myös kirjoittaa ja lukea sitä. Hän oli tärkeä henkilö uudisasukkaiden ja paiutien välillä.

Winnemucca oli se neloskysymyksen päällikkö, jonka Witko kuvittelee menehtyneen kylmänä alkutalvena 1859. Kaikkea ei kuitenkaan pidä uskoa ,itä netissä lukee. Winnemucca eli vielä 1880-luvulla. Kysymyksessä on Old Winnemucca eli Truckee, eikä hän ole Sarahin isukki. Kuoleman takana ei tiettävästi ollut kylmä talvi, sillä Truckee kuoli lokakuussa 1860. Luotettavat tahot Suurilla Syvänteillä kuiskuttelevat yhä, että Truckeen lähtöä edelsivät hänen ihoonsa tulleet useat tulehdukset. Eräänä syksyisenä aamuna Truckee tuli näyttämään kaulaansa ystävälleen John Nelsonille. Kaula oli turvoksissa ja siinä oli patti. Nelson haki paikalle lääkärin, joka teki analyysin Tähän on purrut tarantella!

- Hyvänen aika, mikäs se sellainen Tara-tella on? Truckee ihmetteli.

Truckeelle kerrottiin mikä tarantella oli ja lääkäri kehoitti hänet sivelemään tulehdusalueelle oikein rasvaista silavaa. - Kyllä tuolla tulehdukset lähtee.
Tarina ei kerro noudattiko Truckee kehoitusta. Joka tapauksessa hän oli seuraavana päivänä vainaja. Tarantellan myrkky teki tehtävänsä. Jos olisi oikein fiksu niin tekisi mieli kysyä mistä tarantella tuli. Laittoiko joku sen Truckeen niskaan vai oliko kysymyksessä tapaturma. Täytynee kysyä paiute-tietäjiltä, kyllä heitä löytyy.




Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7374
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » To 02.08.2018 13:20

Haukka kirjoitti:
4. Talvi 1859-1860 oli erityisen kylmä ja luminen Great Basinin-alueella ja teki Intiaaneille erittäin vaikean ajan. Talvella 1859 kuoli tämän Kansan tunnetuin päällikkö. Minkä niminen oli tämä päällikkö ?

4. A. Carson-joella nykyisen Lahontan Reservoirin alueella sijaitsi kuuluisa asema, joka oli saluunan, yleisen kauppapuodin ja lastauspaikan yhdistelmä. Keväällä-1860 sattui tällä kysytyllä asemalla väkivaltainen murhatyö ja Intiaanien naispuolisen tiedottajan mukaan kyse oli eräästä vähän aikaisemmin tapahtuneesta hyvin väkivaltaisesta teosta.

Älä luota tuollaisiin vaatimattomiin pikku lähteisiin, sillä sinulla on kirjoja, joista voit tarkistaa tiedot ja kysyä oikeaa tietoa.

Siisa nelonen. Kukapa se näitä asiota siirtolaisille olisi jutellut kuin Sarah Winnemucca. Sarah ymmärsi englanninkieltä hyvin ja osasi myös kirjoittaa ja lukea sitä. Hän oli tärkeä henkilö uudisasukkaiden ja paiutien välillä.

Winnemucca oli se neloskysymyksen päällikkö, jonka Witko kuvittelee menehtyneen kylmänä alkutalvena 1859. Kaikkea ei kuitenkaan pidä uskoa ,itä netissä lukee. Winnemucca eli vielä 1880-luvulla. Kysymyksessä on Old Winnemucca eli Truckee, eikä hän ole Sarahin isukki. Kuoleman takana ei tiettävästi ollut kylmä talvi, sillä Truckee kuoli lokakuussa 1860. Luotettavat tahot Suurilla Syvänteillä kuiskuttelevat yhä, että Truckeen lähtöä edelsivät hänen ihoonsa tulleet useat tulehdukset. Eräänä syksyisenä aamuna Truckee tuli näyttämään kaulaansa ystävälleen John Nelsonille. Kaula oli turvoksissa ja siinä oli patti. Nelson haki paikalle lääkärin, joka teki analyysin Tähän on purrut tarantella!

- Hyvänen aika, mikäs se sellainen Tara-tella on? Truckee ihmetteli.

Truckeelle kerrottiin mikä tarantella oli ja lääkäri kehoitti hänet sivelemään tulehdusalueelle oikein rasvaista silavaa. - Kyllä tuolla tulehdukset lähtee.
Tarina ei kerro noudattiko Truckee kehoitusta. Joka tapauksessa hän oli seuraavana päivänä vainaja. Tarantellan myrkky teki tehtävänsä. Jos olisi oikein fiksu niin tekisi mieli kysyä mistä tarantella tuli. Laittoiko joku sen Truckeen niskaan vai oliko kysymyksessä tapaturma. Täytynee kysyä paiute-tietäjiltä, kyllä heitä löytyy.




Kuva


******************************************************************
Truckeen voi sitten hyvin yhdistää tähän kirjaan ja sen kirjoittajaan Mr. Fremontiin. Missä ihmeen vaiheessa olen horissut että Sarah olisi tämän Truckeen tytär, sillä Sarah oli isänsä kanssa Truckeen luona kun tämä kuoli tähän tarantulan pistokseen lokakuussa-1860 ja pyysi muuten hautaan mukaan Fremontin raamatun, ei sitten voinut tylsempää lahjaa anoa. Antoi muutenki kovia käskyjä mm. kuinka syvälle hänet haudataan, kädet poikittain rinnan päälle että ei tule liikaa savea päälle, ja paikka oli tärkeä ja tietysti vielä kuusi witkoa(hevosta) ammuttiin jotta olisi reipas kulkeminen toisessa maailmassa. Tämän kuuden witkon kuolema masentaa minua näissä Paiute ja Ute Intiaanien hautausten parissa eritoten.

Tämän kuvan hampin voi sitten ilolla yhdistää Truckeehen, sillä olivat kuin kaksi marjaa sotisovassa ja seikkailuissa karwaisten kamelien kanssa pitkin ja poikin Utahin territorya ja Fremont antoi kivoja lahjoja oivalle apurilleen joka niitä kunnioittavasti vei kotikylään ikään kuin näytille.
Kuva

Chief Reino


Palaa sivulle “Intiaanit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa