pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Haukka
Viestit: 5996
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » La 14.07.2018 07:00

Jatkan vielä muutaman sanan Drummondista ja hänen iloluontoisesta vaimostaan. Mormonit järjestivät kaksikolle potkut Salt Lake Citystä. Ei Drummond tipunsa kanssa toki kauan paennut vaan jäi Nevadaan. Noista prostituoiduista myös sen verran, että se oli heille suuri etu, kun amerikkalaiset sotilaat veivät matkassaan 100 mormoninaista. Näin tuli mormoneille paha naisvajaus ja mitenkä tämä vajaus täytettiin. No se täytettiin maksullisilla naisella. Pumpattavat barbarat eivät olleet levinneet vielä kotikäyttöön, joten miesten oli haettava naisseuraa maksullisten tyttöjen luota. Ja mikäli kirjaan Prostitution, Polygamy, and Power Salt Lake City, 1847-1918 on uskominen, kauppa kävi kuumana ja jotkut sikäläiset ilotiput keräsivät jopa huomattavan omaisuuden. Tietenkin politiikot ja liikemiehet kehittivät näiden myyntihommien taloudellista osuutta ja bisnes paisui kuin pullataikina. Herrat kuorivat kerman päältä ja yhä useammat tytöt saivat yhä pienempiä osuuksia uutterasta työstään kansakunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7312
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » La 14.07.2018 11:11

Sen verran tuosta Mrs. Drummondista aka Ada Carrollista, että hän oli kuuluisa prostitoitu Washingtonissa asuessaan siellä ja hänen sanottiin olevan lumoavan kaunis. Häne lempinimensä oli kyllä" Skinny Ada " ja hänellä oli kaksi fyysistä vikaa, ensin hänen puheensa oli sammaltavaa tai sitten hänellä oli paha ässävika ja vasemman käden sormista yksi oli poissa l. nelisorminen, mutta nämät fyysiset vajavaisuudet katosivat hänen lumoavaan kauneuteensa. Tuomari William Wormer Drummond ei tästä piitannut vaan oli sekaisin Adasta. Tuomari Drummond ja uskomaton Ada-neito saapuivat Salt Lake Cityyn Heinäkuussa 1856. Brigham Young kutsui kelpo tuomariamme " sydämeltään mädäntyneeksi ja inhottavaksi matelijaksi " l. täysin mätä liero. Young oli muuten räppärien esitaistelija Utahissa, sillä niin rimmaava oli hänen verbaali sanavarastonsa ja hän oli kaikkien räppäreiden Esi-isä.

Sitten Drummondin maljaan lisättiin lisää katkeraa kalkkia, kun saatin kuulla julkisesti että hän oli jättänyt/hylännyt vaimonsa ja lapsensa Illinoisin Oquakaan. Oikean ja todellisen Mrs. Drummondin kirje julkaistiin The Desert Newsissä jossa kuvattiin kelpo tuomarimme petollista käyttäytymistä joka oli skandaalimaista Carrol-nimisen naisen kanssa, joka aiheutti yleistä pahennusta. Drummond raukalla oli täysi työ toimiessa Pyhien kanssa kokouksissa pitääkseen Adan mielenkiintoa hereillä, sillä tämä ei ammatti vosuna ollut lainkaan kiinnostunut mormoonien keskusteluista, eikä Siionissa ollut mitään mielenkiintoista toimintaa naistelle, joka oli tottunut repäisevään meininkiin. No Ada kyllä suunnitteli miten saisi puritaanisen jäyhät mormooni äijät heräämään horroksesta. Carol neitonen ei ole voinut olla v. 1855-keväällä tämän joukkopaon aikana mukana, koska Ada iloinen saapui vasta heinäkuussa-1856 Salt Lake Cityyn. Varmasti olisi jo eettisesti tärkeissä ammattiasioissa värvännyt pakoon lähteviä mormooni naisia mukaan järjestäytyneeseen toimintaan ns. bisnesmielessä. Niinpä päivinä jolloin rehti kumppani Drummond oli oikeuden istunnoissa, niin Ada istui penkkiin ja antoi lausuntoja neuvonantajille sen aikaisten päiväkirja merkintöjen mukaan. Toimen nainen oli tämä Utahin Boudica.

Ei löydy kuvaa Ada Carrollista sillä aika 1856 ei ollut vielä kameran riemukulkua valokuvissa. Tässä kuitenkin aikalainen 1856 joka voisi olla Ada Carroll
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 5996
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » La 14.07.2018 17:11

https://www.deseretnews.com/article/680 ... judge.html

Tuo ylläoleva oli Witkon lähde Adan pikku sammaltamiseen, mutta hänen ja Drummondin saapumisessa Salt Lake Cityyn on vuoden virhe. Kolmen kirjan mukaan Drummond mielitiettyineen saapui SLC:n katukuvaan heinäkuussa 1855, ei 1856. Kirjan mukaan hän häipyi Great Salk Lake Citystä jo vuonna 1856 koettuaan olonsa uhatuksi. Alkuperäinen lähteeni antoi ymmärtää Drummondin ja Adan saapuneen jo 1854, mutta ilmeisesti siinäkin oli virhe. Vahinko, etten löydä nyt kuin tämän yhden lähteen:

https://books.google.fi/books?id=x9ZxDQ ... nd&f=false

Kirjasta käy toteen, ettö mormonit kuten muutkin vääräuskoiset inhosivat Drummondin moraalittomuutta. Ilmeisesti homma ei lähtenyt käyntiin Nevasab Carson Cityssäkään, sillä Lady Ada ja hänen rakastajansa palasivat hyvin pian Washingtoniin, josta Ada oli lähtöisin. Tuosta washingtonistakin kirjat ovat eri mieltä, sillä osa niistä väittää Adan kotipaikaksi pääkaupunki Washingtonia ja osa taas sijoittaa hänet Washingtonin osavaltioon. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Drummond oli jättänyt vaimonsa ja korvannut tämän jalkavaimo Adalla, jolla oli näyttävä ulkonäkö. mutta aivan hirveät käytöstavat. Mutta mikäpä siinä. Drummond piti sellaisesta. Välillä tällaiset sivuhenkilöt ovat piristäviä, tä'mäkin kaksikko sai alkunsa Witkon mainitsemasta Deborahista, joka edelleen loistaa poissaolollaan. Luulen yhä sen olleen viittaus muinaiseen sotasankariin ja naisprofeetta Deborahiin.
Haukka

Witko
Viestit: 7312
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » La 14.07.2018 18:04

Sama lähde oli minullakin jossa todettiin nämät Ada neitosen fyysiset viat. Tuo vuosiluku heitto oli tosiaan vuosi ja sinun kirjalähteesi kun luin niin paremmin sopii tuo v. 1855. Saman vuoden keväänä oli tämä naisten karkumatka " Wives Runaways".Pariskunta/leipäsusi otti ne legendaariset ritolat ja San Franciscon ja Panaman kautta takasin Washingtoniin ? Tuo Deborah joka oli todellakin väitetty olevan B.C. 1125 israelilaisten soturipäällikkö, niin kuin Britannian Boudica roomalaisille A.D. 61 joka oli todistettavasti historiallinen henkilö, mutta ilmaa on yli 1 000 vuotta Deborahiin, joka olisi kyllä sopinut mormoonien uskoon Raamatusta. Kanaanilaiset joilla oli kova ylivoima, niin saivat silti Deborahin johtamilta israelilaisilta silti takkiinsa.

Mielenkiintoista tai surullista oikeastaan, että en onnistu millään löytämään uudestaan sitä linkkiä millään hakusanoilla, jossa oli tämä Deborah -niminen nainen mormoonien parissa.

Deborah Soturipäällikkö, Profeetta ja Tuomari, Israel B.C. 1125
Romantisoitu maalaus hänestä.
Kuva

Deborah oli ylivoimaisesti Raamatun tunnetuin Naispuolinen Soturipäällikkö.
Kuva

Keskiaikainen puuveistos Deborahista.
Kuva

Tässä on väitetty taistelupaikka nykypäivänä. Tietysti näistä raamatullisista aiheista täytyy olla varovainen koska totuus on eri kuin exe Alesanteri Suuri tai Attila exe.
Kuva

Mutta mielenkiintoisia ovat nämäkin tarinat ja varsinkin tuo Deborah, koska mormoonit uskoivat juuri tuohon Vanhaan Testamenttiin ja tietysti myös Uuteen Testamenttiin. Mormoonien oma Raamattu taas ei ole saanut miltään tutkijoilta tunnustusta, koska tieto on heistä väärää eikä mitenkään todistettavasti oikeaa. Witkoa eivät nämät uskonasiat kiinnosta, vaan Deborah ja yhteys v. 1855 Utahissa.

Witko

Witko
Viestit: 7312
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ma 16.07.2018 14:39

Haukka kysyi eräästä retkikunnasta ja sen johtajasta.

Vuonna 1853 tämä newhampshirelainen kapteeni nimitettiin erään tärkeän retkikunnan johtajaksi. Retkikunnan tehtävänä oli raivata reitti rautatielle, joka kulkisi Tyynenmeren rannikolle asti. Ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan ja alkutalvesta 1853 ensimmäisten lumituiskujen aikaan kapteeni alkoi kiirehtiä retkikunnan suorittamia kartoitttamishommia ja jakoi miehensä kahteen osaan. Lähes välittömästi tämän jälkeen kapteenin oman ryhmän miehet näkivät erään järven lähimaastossa (nykyinen Millardin piirikunta Utah) jotakin, joka sai heidät valppaiksi. Tihenevä pimeys ja runsas aluskasvillisuus sai heidät jäämään leiriinsä, mutta varhain aamulla lokakuun lopulla leirin ympäristössä vaaniva vihollinen otti lähikontaktin retkikuntaan.
1. Miten lokakuinen tapahtuma eteni ja millä nimellä se tunnetaan?


*******************************************************

1. John William Gunnison syntyi 11.11. 1812 Goshenissa New Hampshiressä. Gunnison kävi kouluja ja pääsi West Pointin sotilasakatemiaan ja kesäkuussa v. 1837 hän valmistui toisena kadettina viidestäkymmenestä. Paljon paremman sijoituksen kelpo John poika sai kuin exe. muuan Custer, joka oli taas viimeinen kadetti koko luokaltaan. Tositoimiin hän pääsi kun Zachary Taylor ajautui umpisolmuun Seminolein kanssa ja menossa oli Toinen Seminole-sota ja vuotta 1838 elettiin. Gunnison määrättiin tykistöön Floridassa.
Huonon terveytensä vuoksi hänet siirrettiin Topographisten armeijakuntaan insinööriksi. John tutkimusmatkailu intohimo syttyi jo silloin ja hän tutki eri tuntemattomia Floridan alueiden muonitusreittejä. Hänen huono terveytensä pakotti miehen lähtemään pois kokonaan Floridan kuumista ja malaria alttiista ilmastosta.

Löytöretkeilijän intohimo oli silti syttynyt. Vuosina 1841-1849 hän tutki Great Lakesin alueita. Keväällä-1849 hänelle annettiin (*turpaan huom! kirjoittajan lisäys) uusi tehtävä ja tämä toi hänet kohtalokkaan lähelle Utahia. Toisena varakomentajana hänet määrättiin Howard Stansburyn retkikuntaan ja tarkoitus oli tutkia Great Salt Laken laaksoa. Tämä talvi oli kuitenkin erittäin raskas ja retkikunta ei voinut lähteä tutkimusmatkalle. Gunnison käytti tilaisuutta hyväkseen ja halusi ystävystyä mormoonien kanssa ja tutkia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Kun hän vihdoin palasi Washingtoniin niin hänellä oli kirjoittanut kirjan mormooneista. Gunnison palasi kuitenkin v. 1851-1853 Great Lakesin alueelle ja kartoittamaan Green Bayn alueet ja mies ylennettiin kapteeniksi 03.03. 1853. Aika kokematon hän oli silti vielä taisteluista sillä Seminole-sodassa hän ei päässyt kosketuksiin Seminolein kanssa, koska oli tykistössä josta ei paljon ollut apua Floridan rämeiköillä gerilla-sotaan tottuneiden Seminolein kanssa.

Toukokuun 3.päivänä 1853 hänelle annettiin käsky lähteä tutkimaan tieliikenneyhteyksiä aina Tyynenmeren radan reittiä Kansas-Nebraskan rajoille. Maanmittauslaitos lähetti St. Lousista Missourista hänen retkikuntansa kesäkuussa 1853 ja he saapuivat lokakuun-puolivälissä Mantiin Utahiin. Gunnisonilla oli jotain tietoa että mormooneilla oli jotain kahnausta paikallisten Intiaanien kanssa, mutta hänelle vannottiin että turvallista oli matkustaa. Sää alkoi muuttua kylmäksi ja raa'aksi jatkuvilla lumimyrskyillä jotka koettelivat huonosti pukeutuneiden retkikuntaa joilla oli samat kesävaatteet päällä sillä hei eivät uskoneet että Utahissa olisi näin aikaisin vuodesta kylmät lumimyrskyt. Sitteen tultiin Sevier-järvelle ja kaikki muuttui pahempaan suuntaan.................

Jatkan kertomusta kun helle vähän hellittää....................

Witko

Witko
Viestit: 7312
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ma 16.07.2018 20:18

Witko kirjoitti:
Haukka kysyi eräästä retkikunnasta ja sen johtajasta.

Vuonna 1853 tämä newhampshirelainen kapteeni nimitettiin erään tärkeän retkikunnan johtajaksi. Retkikunnan tehtävänä oli raivata reitti rautatielle, joka kulkisi Tyynenmeren rannikolle asti. Ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan ja alkutalvesta 1853 ensimmäisten lumituiskujen aikaan kapteeni alkoi kiirehtiä retkikunnan suorittamia kartoitttamishommia ja jakoi miehensä kahteen osaan. Lähes välittömästi tämän jälkeen kapteenin oman ryhmän miehet näkivät erään järven lähimaastossa (nykyinen Millardin piirikunta Utah) jotakin, joka sai heidät valppaiksi. Tihenevä pimeys ja runsas aluskasvillisuus sai heidät jäämään leiriinsä, mutta varhain aamulla lokakuun lopulla leirin ympäristössä vaaniva vihollinen otti lähikontaktin retkikuntaan.
1. Miten lokakuinen tapahtuma eteni ja millä nimellä se tunnetaan?


*******************************************************

1. John William Gunnison syntyi 11.11. 1812 Goshenissa New Hampshiressä. Gunnison kävi kouluja ja pääsi West Pointin sotilasakatemiaan ja kesäkuussa v. 1837 hän valmistui toisena kadettina viidestäkymmenestä. Paljon paremman sijoituksen kelpo John poika sai kuin exe. muuan Custer, joka oli taas viimeinen kadetti koko luokaltaan. Tositoimiin hän pääsi kun Zachary Taylor ajautui umpisolmuun Seminolein kanssa ja menossa oli Toinen Seminole-sota ja vuotta 1838 elettiin. Gunnison määrättiin tykistöön Floridassa.
Huonon terveytensä vuoksi hänet siirrettiin Topographisten armeijakuntaan insinööriksi. John tutkimusmatkailu intohimo syttyi jo silloin ja hän tutki eri tuntemattomia Floridan alueiden muonitusreittejä. Hänen huono terveytensä pakotti miehen lähtemään pois kokonaan Floridan kuumista ja malaria alttiista ilmastosta.

Löytöretkeilijän intohimo oli silti syttynyt. Vuosina 1841-1849 hän tutki Great Lakesin alueita. Keväällä-1849 hänelle annettiin (*turpaan huom! kirjoittajan lisäys) uusi tehtävä ja tämä toi hänet kohtalokkaan lähelle Utahia. Toisena varakomentajana hänet määrättiin Howard Stansburyn retkikuntaan ja tarkoitus oli tutkia Great Salt Laken laaksoa. Tämä talvi oli kuitenkin erittäin raskas ja retkikunta ei voinut lähteä tutkimusmatkalle. Gunnison käytti tilaisuutta hyväkseen ja halusi ystävystyä mormoonien kanssa ja tutkia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Kun hän vihdoin palasi Washingtoniin niin hänellä oli kirjoittanut kirjan mormooneista. Gunnison palasi kuitenkin v. 1851-1853 Great Lakesin alueelle ja kartoittamaan Green Bayn alueet ja mies ylennettiin kapteeniksi 03.03. 1853. Aika kokematon hän oli silti vielä taisteluista sillä Seminole-sodassa hän ei päässyt kosketuksiin Seminolein kanssa, koska oli tykistössä josta ei paljon ollut apua Floridan rämeiköillä gerilla-sotaan tottuneiden Seminolein kanssa.

Toukokuun 3.päivänä 1853 hänelle annettiin käsky lähteä tutkimaan tieliikenneyhteyksiä aina Tyynenmeren radan reittiä Kansas-Nebraskan rajoille. Maanmittauslaitos lähetti St. Lousista Missourista hänen retkikuntansa kesäkuussa 1853 ja he saapuivat lokakuun-puolivälissä Mantiin Utahiin. Gunnisonilla oli jotain tietoa että mormooneilla oli jotain kahnausta paikallisten Intiaanien kanssa, mutta hänelle vannottiin että turvallista oli matkustaa. Sää alkoi muuttua kylmäksi ja raa'aksi jatkuvilla lumimyrskyillä jotka koettelivat huonosti pukeutuneiden retkikuntaa joilla oli samat kesävaatteet päällä sillä hei eivät uskoneet että Utahissa olisi näin aikaisin vuodesta kylmät lumimyrskyt. Sitteen tultiin Sevier-järvelle ja kaikki muuttui pahempaan suuntaan.................

Jatkan kertomusta kun helle vähän hellittää....................

Witko


1. Gunnison oli tietoinen Intiaanien väkivaltaisuuksista mormoonien kanssa, kun hän saapui retkikuntineen Manti-kylään 19.10. 1853. Sama vaara kohdistui myös hänen retkikuntaansa. Kuvernööri Brigham Youngin huonosta kommunikoinnista välittämättä Gunnison palkkasi mormooni scoutteja mm. William Porterin ja näiden neuvojen avulla hän muutti reittiään ja kulki Pahvant Valleyn yli kohti Siever-järveä. Fillmoressa Gunnison kertoi kylän presidentille Anson Callille että paikalliset Intiaanit olivat hyvin vaarallisella ja uhkaavalla päällä koska Pahvant (Ute bandi) kylän päällikkö Kanoshinilla oli ollut traaginen kohtaaminen Kaliforniassa emigranttien parissa ja erään bandin päällikkö oli tapettu emigranttien toimesta. Surmatun päällikön pojat janosivat verikostoa. Ei ole varmaa kertoivatko mormoonit ollenkaan Gunnisonille että Intiaanit pyysivät heiltä apua verikoston tekemiseen. Young lähetti Intiaanien erikois-agentin Dimick Huntingtonin Fillmooreen rauhoittamaan Intiaaneja.

Gunnison oli liian naivi ja uskoi että tämä teko saisi Kanoshinin bandin rauhoittumaan ja kenelläkään valkoisella retkikunnassa ei ollut mitään pelkoa Intiaaneista. Sevier-joen vartta pitkin Gunnison eteni kohti Sevier-järveä. Gunnisonin miehet havaitsivat 30. Pahvant soturia jotka olivat uhanneet tapaa kaikki Fillmorelaiset. Dimick Huntington ei ollut heihin missään yhteydessä ja Pahvantit janosivat kostoa surmatun päällikönsä puolesta. Sää muuttui hetki hetkeltä jäätäväksi räntäsateeksi ja kapteeni Gunnison yritti kiirehtiä heitä saamaan kartoitus työnsä valmiiksi. Joukot jakautuivat lähellä Sevier-järveä ja luutnantti Edward G. Beckwith ja kapteeni Robert M. Morris joukkoineen kääntyi itään päin kohti joen ylitystä vuoristoon päin. 26.päivänä lokakuuta, 1853 pieni amerikkalaisten ryhmä oli kohteena Pahvantien kostolle, sekä aseet, ammukset, hevoset ja kulta valmiina ryöstösaaliksi. Pahvantit tunkeutuivat yön pimeydessä tiheään kasvillisuuteen ja ympäröivät amerikkalaisten ryhmän.

Aamunkoitossa he hyökkäsivät kapteeni Gunnisonin ja yhdentoista miehen kimppuun ja he janosivat verta kivääri tulessa sekä nuolisateessa ja muutamassa minuutissa Gunnison ja seitsemän miestä oli teurastettu ja ryöstetty ja alastomat silvotut ruumit makasivat räntäsateessa. Neljä miestä pääsi pakoon kuin ihmeen kaupalla. Yksi miehistä pääsi luutnantti Beckwithin leiriin kertomaan verilöylystä ja Kapteeni Morrison miehineen ja mukana oli retkikunnan kirurgi, niin valmistautuivat pelastamaan mahdollisia henkiinjääneitä ja kolmea muuta pakoon päässyttä sotilasta. He saapuivat keskiyöllä pimeydessä verilöylypaikalle 28. mailia leiristään oli etäisyys. He näkivät kolme retkikunnan jäsentä pahasti silvottuina ja samoin kuolleet sotilaat. Kahdeksan miestä oli teurastettu. He olivat koko yön ratsujen selässä peläten mahdollista väijytystä ja kuulivat kun sudet söivät heidän kuolleita tovereitaan.

Heillä ei ollut kun aamu vihdoin koitti, mitään työkaluja jotta he olisivat saaneet toverinsa haudattua. Aamulla kun he etenivät varovaisesti maastossa, niin he löysivät lisää silvottuja tovereitaan. He rikkoivat sapelinsa jäätyneeseen maahan, kun he yrittivät haudata tovereitaan, mutta huomasivat että se oli toivotonta ja päättivät lähettää myöhemmin uuden pelastusretkikunnan joka saisi haudata heidän toverinsa.

Tämä Gunnisson Expedetion Black Canyon-1853 jäi historiaan nimelläThe Gunnisson Massacre 1853

Mutta tämä verilöyly ja sen aiheuttajat olivatkin uusi käänne koko tapauksessa ja sitten alkaa kunnon salaliittoteoriat ja niitä riittää ja mormoonit Youngin johdolla olivat myrskyn silmässä ja siitä jatketaan myöhemmin pähkinä kakkosessa.

Kapteeni ja löytöretkeilijä kapteeni John Gunnisson joka kuoli ennen kuin ehti tavata uudestaan vaimoaan ja lastaan koskaan enään.Hän oli todellinen tutkija, ehkä vähän naivi, mutta hyvin innokas kartoittamaan uusia alueita ja järjestämään retkikuntia. Hänen vaimonsa sai myöhemmin reliikin Uteilta. Siitä myös lisää.................
Kuva

Witko


Palaa sivulle “Intiaanit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa