*************************************************************Haukka kirjoitti: ↑To 09.05.2019 16:44Joo, Big Mouthille kävi kehnosti. Alunperin tuo Laramien maleksijat nimitys taisi tulla tuosta Big Smoken johtamien oglala-siouxien heimonimestä, joka oli Wagluhe. Tuo sana merkitsi lakotankielestä englanniksi käännettynä Loaferia elikä vetelehtijää tai maleksijaa. Minua fiksummat kuitenkin antavat palautetta ja sanovat, että yhtä lailla Loafer tarkoittaa mokkasiinia. Näin ollen tämä alkuperäinen oglala-siouxien leirikunta (oglaloilla oli 7 leirikuntaa, bandia tai miksi niitä nyt sanotaankin) tunnettiin siis muiden siouxien keskuudessa “Mokkasiineinä”. Mutta amerikkalaiset vääräleuat muuttivat painotusta ja Laramien mokkasiineistä tulikin ivallisesti sanottuna, maleksijoita, lorvailijoita, vetelyksiä ja tyhjäntoimittajia. Maineikas Crazy Horse ei kuulunut tähän leirikuntaan, vaan edusti oglaloiden ylvästä hunkpapa-ryhmää.
Eiköhän tuo neuvottelija amerikkalaisten puolelta ollut majuri Edward W. Wyncoop. Cheyennet ja arapahot olivat valmiit luovuttamaan takaisin 16-vuotiaan Laura Roperin, 3-vuotiaan Isabel Eubankin ja noin 6-vuotiaan Ambrose Asherin kunhan saisivat vastineeksi rauhansopimuksen valkoisten puolelta. Intiaanien neuvottelijoina toimivat sivistynyt arapaho-johtaja Left Hand ja cheyennien rauhanpäällikkö Black Kettle.”Witko” kirjoitti:4. A. 4. A. Mihin tämä verilöyly päättyi ja ketkä osapuolet tekivät sopimuksen. Minkä nimiset päällikköt intiaaneilta ja kuka oli Yhdysvaltain edustajana ?
Sopimus allekirjoitettiin 11. syyskuuta 1864 ja siepatut pääsivät takaisin omiensa pariin. Laura Roper jäi asumaan sukunsa luo, mutta 3-vuotias Isabelle Eubank ei enää koskaan nähnyt äitiään. Isabelle sijoitettiin sijaiskotiin erään coloradolaisen tohtorin luo, mutta tyttö ei toipunut koettelemuksistaan ja kuoli nuorena. Ambrose Asher lähetettiin Illinoisiin isoäitinsä huomaan. Two Facen ja Blackfootin yhteinen sydänkäpy Lucilla Eubank selvisi kokemuksistaan suhteellisen vähäisin vammoin, mutta löytöhetkellä hän oli kyllä jokseenkin sippi. Punertavat hiukset roikkuivat märkinä, likaisina ja toisiinsa takertuneina ja ihossa oli monessa kohtaa jälkiä pahoinpitelyistä. Eniten jälkiä olivat aiheuttaneet päällikkö Blackfootin kädet ja muut jäsenet, mutta pahoinpitelyyn oli osallistunut myös herra Blackfootin jalkavaimot. Joissakin lähteissä oli väite, jonka mukaan myös Two Facen muut vaimot olivat kohdelleet Lucindaa varsin kovin ottein. Kuten vanha kansa tietääkin, nainen on peto toista naista kohtaan.
Luopioksi ja vätykseksi haukuttu Two Face selvisi lähes puhtain paperein. Hän nimittäin oli kohdellut Lucindaa kuin kukkaa kämmenellä, mutta mitä se lopultakaan auttoi. Tuomion julistava lautakunta oli sangen yksimielinen siitä, että Two Facen kaltainen ihmisryöstäjä, raiskaaja, naisenhakkaaja, psykopaatti, haiseva hamppari ja jonninjoutava intiaani jouti hirteen.
Mikäpä siinä sitten auttoi. Oikeus oli puhunut.
En tiedä mikä eilen illalla iski Kinkereille, sillä kirjoitin loppulauseen Haukan viimeiseen oikeaan vastaukseen ja löi vain erroria päälle.
Haukka vastasi kaikkiin pähkinöihin oikein ja perusteellisesti. Tästä majuri Wynkoopista ja Denverin matkasta olikin sitten lyhyt matka Sand Creekiin. Laura Roper kertoi että arapahot olivat kohdelleet häntä hyvin johtuen että hän oli iloinen ja reipas tyttö ja intiaanit arvostivat tälläistä asennetta vangeilta. Näiden vankien kohtaloissa oli hyvinkin rajuja erilaisuuksia, joista on nk. Captive-kirjallisuudessa paljon eri tapauksia, toiset elivät loppuelämänsä kahdessa maailmassa ja kuuluisin oli ehkä Olive Oatmanin tapaus, sillä hän oli jälkeen päin hyvissä väleissä mojavein kanssa. Kahdeksanvuotiaalta Ambrose Asherilta eräs upseeri kysyi miten häntä oli kohdeltu, niin Ambrose vastasi että hän olisi mielummin jäänyt intiaanien luo. Majuri Edward Wynkoop ja kapteeni Silas Soule olivat miehiä, joiden sydämet olivat paikallaan ja tälläinen hieno asenne intiaaneja kohtaan oli tuohon aikaan melkoisen harvinaista. Kahdeksan cheyenne ja arapaho johtajaa sekä neljä valkoista lasta ja Wynkoopin osasto muodostivat karavaanin Denveriin 28.päivänä syyskuuta, 1864. Siellä oli neuvottelut ja vankien vapautukset.
Tässä tuttu valokuva kun Black Kettlen karavaani saapuu Denveriin.
Tässä valkoisia vankeja cheyenne raidilta 1864-elokuu.
Dannie Marble, Laura Roper mm.
Areena on vapaa sillä Haukka vastasi kaikkiin pähkinöihin oikein !
Witko
P.s. Suomen nuori ja ei nimi kuulu joukkue antoi eilen hieno esityksen miten jääkiekko on joukkuepeli sillä eilisessä Kanadan kaatamisessa 3-1 ei ollut mitään tuuria. Nuoria kavereita ja nälkäisiä. Toivon että otteet jatkuvat tänään kotiyleisön hurmoissa olevan Slovakian kaatamiseen.