Valokuvia menneisyydestä
Re: Valokuvia menneisyydestä
Hienon kuvan oli Haukka löytänyt apacheista maastossa. On siinä ollut Juan Mata Ortizilla melkoinen piinakuolema, kun kolme iloista veijaria Nana, Juh ja Geronimo toteuttivat verikoston. Luin eräästä Eva Ballin Apache-kirjasta että apacheilla oli eri tärkeys taistella kuin exe Tasanko Intiaaneilla. Apachet ottivat nämät tapot henkilökohtaisesti ja verikosto oli se motiivi ja varsinkin meksikolaisten kanssa lähes aina. Apachet eivät taistelleet Kansana maiden puolesta vaan juuri näistä tapoista, joissa he saivat kuoleman ja siihen oli ainoa vastaus verikosto. Nanasta sen verran että uskomaton mies joka mielessä. 80.vuotiaana ratsasti kuin paholainen ja taisteli kuin paholainen. Apache lapset niin kuin Haukka totesi, niin rakastivat tätä leppoisaa tuffaa joka kertoili mitä hurjimpia tarinoita leirinuotiolla apache legendoista, hirviöistä ym. vastaavista mytologiasta.
Nana oli tämä espanjankielinen lempinimi joka tarkoitti grandma, lullaby, mutta kun tuli verikoston hetki niin kehtolaulut jäivät. Yhdysvaltain armeijan kapteeni John Gregory Bourke kuvaili näin Nanaa: Hänellä oli vahvapiirteiset kasvot, joista näki älykkyyden, hyvän luonteen, rohkeuden, mutta myös äärimmäisen julmuuden ja kostonhimon.. Nanan raidi on niin kuuluisa tapaus intiaanien raideista ja varsinkin apachein.
Nanalla oli erityinen maine apache-sodanjohtajien keskuudessa. Hän oli erittäin aktiivinen soturi vielä 1880-luvulla. Hänellä oli sitkeys, rohkeus, kestävyys ja järjetön kyky improvisoida taistelussa minimoidakseen tappionsa. Hän ei osoittanut armoa taistelussa, mutta saattoi olla huomaavainen siviileille tilanteen mukaan. Kun Nana toteutti sissisotaa-1880-luvulla, hän oli puoliksi sokea, jalka vääntynyt niveltulehduksesta, mutta kun hän istui satulassa, hän ratsasti kuin paholainen.
Hurja Joukko.
Kovia nimiä tässäkin chiricahua bandissa
Witko
Nana oli tämä espanjankielinen lempinimi joka tarkoitti grandma, lullaby, mutta kun tuli verikoston hetki niin kehtolaulut jäivät. Yhdysvaltain armeijan kapteeni John Gregory Bourke kuvaili näin Nanaa: Hänellä oli vahvapiirteiset kasvot, joista näki älykkyyden, hyvän luonteen, rohkeuden, mutta myös äärimmäisen julmuuden ja kostonhimon.. Nanan raidi on niin kuuluisa tapaus intiaanien raideista ja varsinkin apachein.
Nanalla oli erityinen maine apache-sodanjohtajien keskuudessa. Hän oli erittäin aktiivinen soturi vielä 1880-luvulla. Hänellä oli sitkeys, rohkeus, kestävyys ja järjetön kyky improvisoida taistelussa minimoidakseen tappionsa. Hän ei osoittanut armoa taistelussa, mutta saattoi olla huomaavainen siviileille tilanteen mukaan. Kun Nana toteutti sissisotaa-1880-luvulla, hän oli puoliksi sokea, jalka vääntynyt niveltulehduksesta, mutta kun hän istui satulassa, hän ratsasti kuin paholainen.
Hurja Joukko.
Kovia nimiä tässäkin chiricahua bandissa
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tässä taas yhden amerikkalaisten keskustelu tai paremmin kuva foorumin satoa. Väittelevät että tämä mies olisi Pohjoisten-cheyennien lääkemies Crazy Mule v. 1873 cheyenne ja arapaho delegaation mukana Washingtonissa, mutta joku järkevämpi sanoo että liian nuori mies ollakseen Crazy Mule. Ei paljon näytä hee man ehiltä l. halfmen-halfwomen, berdhace l. kunnon tranvesiittilta l. transulta.
Siinä oikea tuima berdache vasemalla katsoo kameraa kuolemaa halveksien l. tappaa pelkällä katseella 150 murmelia kertaheitolla.
Witko
Siinä oikea tuima berdache vasemalla katsoo kameraa kuolemaa halveksien l. tappaa pelkällä katseella 150 murmelia kertaheitolla.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Todennäköisesti ei ole Crazy Mule, kovemman luokan henkimies.
Mennäänpä vielä apacheihin.
Kuvassa keskellä poseeraava John Clum ei ollut mikään turhanpäinen heppu. Hänestä tuli Santa Carlosin reservaatin intiaani-asiamies kesällä 1874 ja monet apachet kunnioittivat häntä. Parhaiten Clum ehkä tuli toimeen aravaipa-apachien kanssa. Kuvassa oikealla aravaipojen päämies Eskaminzin, vasemmalla päällikkö Diablo..
Samainen Eskaminzin oli vuonna 1874 sotavankina vastaperustetussa Camp Grantissa. Eskaminzinin olo vankileirillä ei ollut kummoista, sillä häntä pidettiin kahlehdittuna neljään muuhun arivaipaan. Heidät kaikki oli pidätetty kapinoitsijoina, joskin todelliset kapinalliset olivat paenneet. Tämä kahlittu aravaiparyhmä piti itsensä hengissä lähinnä niillä ruoantähteillä, joita yltäkylläiset sotilaat heittivät menemään. Vastaleivottu intiaaniasiamies pistäytyi elokuussa 1874 Camp Grantissa ja tapasi eskiminzin. Nämä kaksi keskustelivat pitkään ja lopulta Clum kääntyi leirin komentavan upseerin puoleen. - No, mitä tämä Eskiminzin on tehnyt?
Upseeri levitteli leukojaan ja virnisteli koko punakalla naamallaan: - Ei mitään sen kummempaa., heh Mutta majuri George M. Randall ei vain pidä hänestä heh-heh.
Kahdessa kuukaudessa Clum sai vapautettua Eskiminzinin ja näistä kahdesta tuli hyvät ystävät. Clum kutsui E:tä leikkisästi ”Skimmyksi” ja Skimmy puolestaan järjesti soturinsa suojelemaan Clumia joidenkin kapinallisten apachien hyökkäyksiltä.
Intiaaniasiamiehenä Clum onnistui tutustumaan toinen toistaan maineikkaampin apacheihin. Hän tunsi suuren ja ylvään Cochisen ja tämän hulivilipojat Tazan ja Naichen. Myös Geronimo, Nana ja Victorio olivat tuttuja hänelle. Clum ylläpiti rauhaa San Carlosin reservaatissa omilla keinoillaan. Hän valitsi apacheja intiaanipoliiseiksi ja muihin tehtäviin ja kaikki meni hyvin. Clumin esimiehet suhtautuivat epäillen tämän toimintamenetelmiin, jotka poikkesivat hyvinkin paljon totutuista tavoista. Samalla kuitenkin yhä useampi apache tuntui hyväksyvän Clumin.
Kaikki oli hyvin kunnes Clum johdatti runsaan parinkymmenen apachen kiertomatkan itäisiin kaupunkeihin. Apachien ollessa tutustumassa Washingtonin nähtävyyksiin tapahtui ikävä asia. Cochisen poika Taza sai keuhkotaudin ja kuoli sen kouriin. Tuodessaan loput apachet takaisin San Carlosiin sai Clum vastaansa kuolleen Tazan pikkuveljen Naichen, jonka normaali rauhallisuus oli saanut pahan särön. - Sinä veit veljeni pois. Hän oli vahva kuin kallio, mutta nyt tulet takaisin ja sanot hänen kuolleen. Sinä et huolehtinut hänestä. Annoit valkoisen miehen pahojen henkien tappaa hänet!
Clumista tuli merkitty mies. Naiche osoitti häntä syyttävällä sormellaan ja muut chiricahuat yhtyivät häneen. Clumiin ei voinut luottaa...
Naiche ja pikkuveli Taza:
Mennäänpä vielä apacheihin.
Kuvassa keskellä poseeraava John Clum ei ollut mikään turhanpäinen heppu. Hänestä tuli Santa Carlosin reservaatin intiaani-asiamies kesällä 1874 ja monet apachet kunnioittivat häntä. Parhaiten Clum ehkä tuli toimeen aravaipa-apachien kanssa. Kuvassa oikealla aravaipojen päämies Eskaminzin, vasemmalla päällikkö Diablo..
Samainen Eskaminzin oli vuonna 1874 sotavankina vastaperustetussa Camp Grantissa. Eskaminzinin olo vankileirillä ei ollut kummoista, sillä häntä pidettiin kahlehdittuna neljään muuhun arivaipaan. Heidät kaikki oli pidätetty kapinoitsijoina, joskin todelliset kapinalliset olivat paenneet. Tämä kahlittu aravaiparyhmä piti itsensä hengissä lähinnä niillä ruoantähteillä, joita yltäkylläiset sotilaat heittivät menemään. Vastaleivottu intiaaniasiamies pistäytyi elokuussa 1874 Camp Grantissa ja tapasi eskiminzin. Nämä kaksi keskustelivat pitkään ja lopulta Clum kääntyi leirin komentavan upseerin puoleen. - No, mitä tämä Eskiminzin on tehnyt?
Upseeri levitteli leukojaan ja virnisteli koko punakalla naamallaan: - Ei mitään sen kummempaa., heh Mutta majuri George M. Randall ei vain pidä hänestä heh-heh.
Kahdessa kuukaudessa Clum sai vapautettua Eskiminzinin ja näistä kahdesta tuli hyvät ystävät. Clum kutsui E:tä leikkisästi ”Skimmyksi” ja Skimmy puolestaan järjesti soturinsa suojelemaan Clumia joidenkin kapinallisten apachien hyökkäyksiltä.
Intiaaniasiamiehenä Clum onnistui tutustumaan toinen toistaan maineikkaampin apacheihin. Hän tunsi suuren ja ylvään Cochisen ja tämän hulivilipojat Tazan ja Naichen. Myös Geronimo, Nana ja Victorio olivat tuttuja hänelle. Clum ylläpiti rauhaa San Carlosin reservaatissa omilla keinoillaan. Hän valitsi apacheja intiaanipoliiseiksi ja muihin tehtäviin ja kaikki meni hyvin. Clumin esimiehet suhtautuivat epäillen tämän toimintamenetelmiin, jotka poikkesivat hyvinkin paljon totutuista tavoista. Samalla kuitenkin yhä useampi apache tuntui hyväksyvän Clumin.
Kaikki oli hyvin kunnes Clum johdatti runsaan parinkymmenen apachen kiertomatkan itäisiin kaupunkeihin. Apachien ollessa tutustumassa Washingtonin nähtävyyksiin tapahtui ikävä asia. Cochisen poika Taza sai keuhkotaudin ja kuoli sen kouriin. Tuodessaan loput apachet takaisin San Carlosiin sai Clum vastaansa kuolleen Tazan pikkuveljen Naichen, jonka normaali rauhallisuus oli saanut pahan särön. - Sinä veit veljeni pois. Hän oli vahva kuin kallio, mutta nyt tulet takaisin ja sanot hänen kuolleen. Sinä et huolehtinut hänestä. Annoit valkoisen miehen pahojen henkien tappaa hänet!
Clumista tuli merkitty mies. Naiche osoitti häntä syyttävällä sormellaan ja muut chiricahuat yhtyivät häneen. Clumiin ei voinut luottaa...
Naiche ja pikkuveli Taza:
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Jatkoa edelliseen. Selvä lipsahdus minulta. Tietenkin Naiche oli se pikkuveli, Taza oli vanhempi. Tosin Tazan iässä on yli 10 vuoden heittoja. Wikipedian syntymäaika on lähes varmasti väärin. Ei Taza ollut Naichea montaa vuotta vanhempi. Isäukko Cochise oli kouluttanut nimenomaan Tazasta päällikön. Tzasta olisi saattanut tullakin auktoriteettinen johtaja, ellei hän olisi kuollut. Chiricahuat uskoivat monta vuotta, että Taza oli myrkytetty.
Naiche seurasi vanhempaa veljeään chiricahuoiden päämieheksi, mutta hän oli enemmän soturi kuin johtaja. Häntä ei pidetty erikoisen kyvykkäänä eikä auktoriteettisena. Ehkä hän oli liian nuori (noin 20-vuotta) hypätessään päällikön housuihin. Ne osoittautuivat liian suuriksi. Naiche pystyi kaatamaan komealla ulkomuodollaan naisia, mutta siihen ominaisuudet loppuivat. Hän piti liikaa makeasta helposta elämästä ja ryypiskelystä. Lisäksi hän joutui pahemman kerran Geronimon vaikutusvallan alle. Yhdessä he olivat hyvä kaksikko, mutta kaikki määräykset saneli Geronimo.
Entä miten kävi intiaani-.asiamies Clummille. No hän heitti kintaat kehään kesken leikin. Elettiin vuotta 1877 ja Clumin mitta alkoi tulla täyteen jo sillä hetkellä, kun hän sai tehtäväkseen pidättää Geronimon ja tämän käskyjä tottelevat chiricahua-luopiot. Clum hoiteli mukisematta tehtävänsä ja Geronimo lyötiin kahleisiin. Samalla San Carlosin reservaattiin virtasi hieman riidanhaluisempaa chiricahua-ainesta ja armeija komennettiin vahtimaan intiaaneja. Clum yritti tehdä kaikkensa apachien eteen ja hän onnistui pääsemään hyviin väleihin chiricahua-johtaja Victorion kanssa. Samalla Clum pyysi, että armeijan miehet vetäytyisivät San Carlosista ja tilalle perustettaisiin uusi apacheista koottu poliisikomppania.. Ehkä tämä pyyntö olisi mennyt läpi intiaanivirastossa, ellei tieto siitä olisi kantautunut sotaministeriön korviin. Sotaministeriön vanhat parrat olivat kauhuissaan ajatuksesta, että Clumin kaltainen nuori kokematon rääpäle pystyisi pitämään sadistiset chiricahuat kurissa armeijaa paremmin. Vastaus oli tyly: -Ei onnistu mr. Clum. Armeija hoitelee niskoittelevat apachet. Sillä selvä ja piste!
Tämä oli viimeinen niitti. Clum ilmoitti erostaan ylemmilleen, otti vastavihityn vaimonsa ja ratsasti pois San Carlosin reservaatista. -Hoitakaa sitten asiat itse paremmin jos pystytte!!
Hallitus ja armeija eivät pystyneet vaan meni vielä monia vuosia ennen kuin Geronimo lähimpine miehineen antautui...
Naiche seurasi vanhempaa veljeään chiricahuoiden päämieheksi, mutta hän oli enemmän soturi kuin johtaja. Häntä ei pidetty erikoisen kyvykkäänä eikä auktoriteettisena. Ehkä hän oli liian nuori (noin 20-vuotta) hypätessään päällikön housuihin. Ne osoittautuivat liian suuriksi. Naiche pystyi kaatamaan komealla ulkomuodollaan naisia, mutta siihen ominaisuudet loppuivat. Hän piti liikaa makeasta helposta elämästä ja ryypiskelystä. Lisäksi hän joutui pahemman kerran Geronimon vaikutusvallan alle. Yhdessä he olivat hyvä kaksikko, mutta kaikki määräykset saneli Geronimo.
Entä miten kävi intiaani-.asiamies Clummille. No hän heitti kintaat kehään kesken leikin. Elettiin vuotta 1877 ja Clumin mitta alkoi tulla täyteen jo sillä hetkellä, kun hän sai tehtäväkseen pidättää Geronimon ja tämän käskyjä tottelevat chiricahua-luopiot. Clum hoiteli mukisematta tehtävänsä ja Geronimo lyötiin kahleisiin. Samalla San Carlosin reservaattiin virtasi hieman riidanhaluisempaa chiricahua-ainesta ja armeija komennettiin vahtimaan intiaaneja. Clum yritti tehdä kaikkensa apachien eteen ja hän onnistui pääsemään hyviin väleihin chiricahua-johtaja Victorion kanssa. Samalla Clum pyysi, että armeijan miehet vetäytyisivät San Carlosista ja tilalle perustettaisiin uusi apacheista koottu poliisikomppania.. Ehkä tämä pyyntö olisi mennyt läpi intiaanivirastossa, ellei tieto siitä olisi kantautunut sotaministeriön korviin. Sotaministeriön vanhat parrat olivat kauhuissaan ajatuksesta, että Clumin kaltainen nuori kokematon rääpäle pystyisi pitämään sadistiset chiricahuat kurissa armeijaa paremmin. Vastaus oli tyly: -Ei onnistu mr. Clum. Armeija hoitelee niskoittelevat apachet. Sillä selvä ja piste!
Tämä oli viimeinen niitti. Clum ilmoitti erostaan ylemmilleen, otti vastavihityn vaimonsa ja ratsasti pois San Carlosin reservaatista. -Hoitakaa sitten asiat itse paremmin jos pystytte!!
Hallitus ja armeija eivät pystyneet vaan meni vielä monia vuosia ennen kuin Geronimo lähimpine miehineen antautui...
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tämän Tazan kuvasta on kiistelyjä ja jotkut sanovat kuvan Taza olisi v. 1886 Geronimon kanssa antautunut Nouche niminen apache. Tässä apache delegaatio kuvassa on John Clum ja delegaatio on vuodelta 1876 jolloin Taza kuoli. Taza oli melkoisen iso mies 100 kilon jässikkä ja voimaa, kuin pienessä kylässä. Kuvassa ei ole Tazaa merkitty mutta muistaisin että löysin sellaisen kuvan joskus netistä, jossa olisi tämä Taza tai sitten hän kuoli keuhkokuumeeseen ennen valokuvan ottoa. Täytyy vielä kompata nettiä lisää. Tuo nro 7 l. Culla on melkoisen harteikas apache.
Cochisesta ei ole autenttista valokuvaa, kuten ei appiukko Mangas Coloradasista ainoastaan pojasta Mangus on.
Witko
Cochisesta ei ole autenttista valokuvaa, kuten ei appiukko Mangas Coloradasista ainoastaan pojasta Mangus on.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Muistaisin, että numero seiska eli Culla on todellisuudessa juuri Taza. Kovin lyhyeltä hän näyttää, mutta rotevuus täsmää. Nuori Taza nimittäin laitettiin kerran vaakaan. Tämä tapahtui Fort Bowiessa, jossa Taza usein vieraili veljensä Naichen ja isänsä Cochisen kanssa. Vaaka näytti 199 paunaa eli lähemmäs 100 kiloa. Cochisea itseään kuvailtiin jäyhäksi tyypiksi, joka ei hymyillyt milloinkaan. Totisuudestaan huolimatta Cochise oli alkoholin perään ja otti usein linnakkeessa huikkaa. Joka kerta hän poistui paikalta ennen auringonlaskua ja vaati sotureitaan ja poikiaan tekemään samoin. Naiche kuvailtiin hoikaksi niin kuin isänsä kun taas Taza oli isoisänsä Mangas Coloradasin kaltainen suuri köriläs. Tuo kuvan numero seiska on kasvoiltaan Tazan näköinen ja hartiatkin kävisivät, mutta tuo pituus..?
Jossakin nettijutussa väitettiin jo vuosia sitten, että Taza tuli kuvaan viime hetkessä Cullan paikalle. En tiedä minne Cullalle tuli kiire, ellei sitten naisiin. Washingtonin nuoret naiset ja hieman vanhemmatkin ladyt olivat kovasti apachien perään. Mutta arvoitukseksi tuo jää. Netissä oli aikoinaan myös kuva, jonka yhteydessä oli teksti apache Culla jossakin. En muista missä. Se Culla ei ainakaan ollut tuo kuvan roteva apache. Kinkereillä tästä on juteltu joskus vuosia sitten.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
No niin, rtuleepa lisäselvyyttä tuohonkin asiaan.
https://books.google.fi/books?id=iIrWsL ... on&f=false
Benjamin Colle (tunnetaan myös nimellä Culla) oli toinen niistä kahdesta chiricahuasta, jotka kuuluivat tuohon Clumin delegaatioon. Toinen oli Taza. Kuvassa on vain yksi chiricahua, joten siitä puuttuu jompikumpi herroista. Koskahan kuva on mahdettu ottaa. Jos Taza oli jo kuollut, silloin kuvassa on Culle. Tuo lähde sanoo, että tämä kyseinen BC esiintyy kahdessa Fort Marionissa vuonna 1886 otetussa ryhmäkuvassa. Nyt kuvat pitäisi vain löytää ja verrata. Tosin sama heppu on esiintynyt muillakin nimillä kuten Cu-yah. Täytyy katsoa löytyykö lisätietoa.
Ah, nyt tulee mieliohjelma telkusta joten siirryn sinne.
https://books.google.fi/books?id=iIrWsL ... on&f=false
Benjamin Colle (tunnetaan myös nimellä Culla) oli toinen niistä kahdesta chiricahuasta, jotka kuuluivat tuohon Clumin delegaatioon. Toinen oli Taza. Kuvassa on vain yksi chiricahua, joten siitä puuttuu jompikumpi herroista. Koskahan kuva on mahdettu ottaa. Jos Taza oli jo kuollut, silloin kuvassa on Culle. Tuo lähde sanoo, että tämä kyseinen BC esiintyy kahdessa Fort Marionissa vuonna 1886 otetussa ryhmäkuvassa. Nyt kuvat pitäisi vain löytää ja verrata. Tosin sama heppu on esiintynyt muillakin nimillä kuten Cu-yah. Täytyy katsoa löytyykö lisätietoa.
Ah, nyt tulee mieliohjelma telkusta joten siirryn sinne.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Niin tuo jäi kesklen. Asia on selvitetty Tazan ja Cullan osalta. Kummatkin olivat rotevarakenteisia ja voimakkaita, mutta pituusero oli melkoinen. Culla (eli Benjamin Colle tai Kutla) oli vain 164 senttinen kun taas Taza antoi mittauksissa lukemat 178. Siis valokuvan roteva mies on Cullla aivan kuten teksti kertoo. Kuvasta puuttuu muitakin apacheja kuin Taza. Kuolikohan reissussa siis muitakin? Kuulemma 22 apachea lähti matkaan. No eipä tuo niin tarkkaa ole, mutta tulipa mieleen.
Cullasta en ole muita kuvia löytänyt mutta monessa kirjassa hänet tunnetaan, joskin aina eri nimellä. Jopa Angelio Debon Geronimo mainitsee hänet useampaan otteeseen. Debo käyttää tästä rotevasta chiricahuasta nimeä Kutli. Eräässä Debon välähdyksessä Fort Bowien läheltä löytyy satuloitu muuli ilman isäntää. Vähän matkaa eteenpäin löytyy kaksi muulia lisää. Muulien vierellä Geronimo, Kutli ja pari soturia toikkaroivat kännissä kuin Ellun kanat. (No alkuperäinen teksti All Drunk as Lords viittää hieman eri suuntaan joten näpsäkämpi suomennos olisi "Kaikki kännissä kuin herranketkut".
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Hyvin Haukka oli selvittänyt Tazan kuva-arvoitusta ja muista kun puhuimme täällä joku vuosi sitten samoista aiheista. Tässä taas tuttu Jenkki foorumi johon en kyllä kauheasti luota valokuvissa.
Tämä joka sopisi kasvoiltaan ja vaateiltaan hyvinkin Tazaksi, niin väittely on kovaa onko kuvan mies sittenkin Noche-niminen apache joka oli Chaton ja Locon chricahua delegaatiossa Washingtonissa vuonna 1886 l. kymmenen vuotta Tazan kuoleman jälkeen. Noche oli antautumassa ja mukana Geronimon ja Naichen kanssa maaliskuussa-1886 Crookin antautumisneuvottelussa.
Ota nyt selvä tästä valokuvasta onko tuo mies sama kuin valokuvan Noche tai Notshi. Kovia nimiä tuossa potretissa. Camillus Flyn kuva. Wyatt Earpin ystävä muuten.
Witko
Tämä joka sopisi kasvoiltaan ja vaateiltaan hyvinkin Tazaksi, niin väittely on kovaa onko kuvan mies sittenkin Noche-niminen apache joka oli Chaton ja Locon chricahua delegaatiossa Washingtonissa vuonna 1886 l. kymmenen vuotta Tazan kuoleman jälkeen. Noche oli antautumassa ja mukana Geronimon ja Naichen kanssa maaliskuussa-1886 Crookin antautumisneuvottelussa.
Ota nyt selvä tästä valokuvasta onko tuo mies sama kuin valokuvan Noche tai Notshi. Kovia nimiä tuossa potretissa. Camillus Flyn kuva. Wyatt Earpin ystävä muuten.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Kun valokuvat ovat noin vanhoja niin nimisekoilujakin on runsaasti. Notshi tuntuisi Notshilta, kun se lukee oikein kuvassakin. Alimmaisen kuvat Notshi vaikuttaa eri mieheltä. Tazanahan tuota isomman kuvan apachea on yleisesti pidetty, mutta mikään ei ole varmaa. Oglala sotapäällikkö Crazy Horse on samanlainen epävarma tapaus, mitä valokuviin tulee. Minulla tämä ikihartavahiuksinen liiveihin sonnustautunut apache tulee olemaan aina Taza. Notshista ei löytynyt oikein kuvauksia, joiden perusteella olisi voinut päätellä juurikaan mitään. Onhan kuvaan voitu sitä paitsi raaputtaa väärä nimi.
Naiche sentään oli aina Naiche. Hän erottui, yleensä edukseen.
Naiche sentään oli aina Naiche. Hän erottui, yleensä edukseen.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Itse pidän samaa valokuvaa Tazana, koska Notshi ei ole mainittu mitenkään historiassa ja kuvan apache on jo ulkoasultaan ja ulkomuodon perusteella korkeamman luokan apache kuin tuo tuntematon Notshi. Miksi tähän Notshiin on käytetty noin paljon vaivaa valokuvissa, sivusta ja edestä profiili. Mieshän oli tavallinen soturi Geronimon bandissa. Naichesta on kiitettävästi valokuvia ja ainakin autenttisia. Crazy Horse ja Taza ovat sama juttu minulle, ennen kuin tulee vedenvarma tieto että he eivät ole kuvien mainitsemia henkilöitä niin sitten uskon................
Tässä kolme White Mountain apache scouttia Dandy Jim, Dead Shot ja Skippy jotka hirtettiin Fort Grantissa 3.03.1882 Battle of the Cibeceu Creeckin 30.08.1881 jälkeen kun he ampuivat kuusi armeijan sotilasta ja nousivat kapinaan lääkemiehensä taposta.
Dandy Jim, apache scoutti ja kersantti arvoltaan.
Dead Shot ja Skippy, Dandy Jim istuu kiven päällä kahleissa.
Aikalaispiirros hirttäjäistä. Dead Shot ja Skippy kuolivat melkoisen nopeasti, mutta Dandy Jim jouduttiin hirttämään kahdesti kun köysi oli liian lyhyt ja mies kuristui hitaasti ja kuolema kesti vasta toisella ripustamis kerralla yli 20 minuuttia. Näissäkin kuvissa ei 100% varmuutta ovatko kaikki henkilöt oikeat.
Witko
Tässä kolme White Mountain apache scouttia Dandy Jim, Dead Shot ja Skippy jotka hirtettiin Fort Grantissa 3.03.1882 Battle of the Cibeceu Creeckin 30.08.1881 jälkeen kun he ampuivat kuusi armeijan sotilasta ja nousivat kapinaan lääkemiehensä taposta.
Dandy Jim, apache scoutti ja kersantti arvoltaan.
Dead Shot ja Skippy, Dandy Jim istuu kiven päällä kahleissa.
Aikalaispiirros hirttäjäistä. Dead Shot ja Skippy kuolivat melkoisen nopeasti, mutta Dandy Jim jouduttiin hirttämään kahdesti kun köysi oli liian lyhyt ja mies kuristui hitaasti ja kuolema kesti vasta toisella ripustamis kerralla yli 20 minuuttia. Näissäkin kuvissa ei 100% varmuutta ovatko kaikki henkilöt oikeat.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tazan valokuva ja Cullan valokuva on edeleen sekaisin.
Tässä chricahua apache ja vaimo Washingtonin delegaatiossa v. 1876. Ei nimeä, mutta voisi olla tuon ryhmäkuvan Culla tai Taza jopa. Kasvonpiirteet vähän samat paitsi hiukset jotka on leikattu lyhyeksi koska 10. vuotias tytär on juuri kuollut. Hitto kun tuo alhaalla oleva kirjoitus ei näy kuin his wife.........
Ja pakkaa lisää sekoittamaan tämä valokuva joka myös sopii ryhmäkuvaan, lyhyt ja leveäharteinen Culla. Valokuvan tiedossa lukee Culla ja apache delegaatio 1876 Washington 1876.
Cullasta pitäisi olla ryhmäkuva myös joka on otettu Fort Marionissa kuumassa sotavankeudessa v. 1886, mutta en ole löytänyt vielä tätä valokuvaa.
Nyt olen jo niin sekaisin että etsin jo autenttista valokuvaa Pontiacista ja Tecumsehista. Ei vaikea juttu löytää 1760-1815 aikaista valokuvaa.
Witko
Tässä chricahua apache ja vaimo Washingtonin delegaatiossa v. 1876. Ei nimeä, mutta voisi olla tuon ryhmäkuvan Culla tai Taza jopa. Kasvonpiirteet vähän samat paitsi hiukset jotka on leikattu lyhyeksi koska 10. vuotias tytär on juuri kuollut. Hitto kun tuo alhaalla oleva kirjoitus ei näy kuin his wife.........
Ja pakkaa lisää sekoittamaan tämä valokuva joka myös sopii ryhmäkuvaan, lyhyt ja leveäharteinen Culla. Valokuvan tiedossa lukee Culla ja apache delegaatio 1876 Washington 1876.
Cullasta pitäisi olla ryhmäkuva myös joka on otettu Fort Marionissa kuumassa sotavankeudessa v. 1886, mutta en ole löytänyt vielä tätä valokuvaa.
Nyt olen jo niin sekaisin että etsin jo autenttista valokuvaa Pontiacista ja Tecumsehista. Ei vaikea juttu löytää 1760-1815 aikaista valokuvaa.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Kuvassa lukee "Chiquito ja hänen vaimonsa. Vaimon nimi on Pinal. Kaiken lisäksi Tazaksi tai Cullasksi aivan liian kevyt kaveri, Pinal on lähes rotevampi kuin miehensä.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Jätkä on Coyotero-apache ja nimi tosiaan Chiquito. Läntisiä apacheita nuo coyoterot olivat. Asustivat Arizonassa ja liikkuivat Gilan autiomaassa kuin kotonaan.
Ja Witko. Kaikille apacheille kala ja merenelävät eivät olleet tabuja. Jossakin apacheita käsittelevässä kirjassa lipan-apachet kalastelivat Texasissa Meksikonlahdella. Tietenkin voi olla että he "kalastelivat" lähinnä sirä tavaraa mikä aaltojen mukana ajautui rantaan. mutta silti olen myös muistavinani, että he pyytivät myös kalaa. Muille apacheille kaikki vedessä lävät olivat saastaisia. Ei niitä voinut suuhunsa työntää edes keitettynä.
Kaksi lipan-apachea:
Ja Witko. Kaikille apacheille kala ja merenelävät eivät olleet tabuja. Jossakin apacheita käsittelevässä kirjassa lipan-apachet kalastelivat Texasissa Meksikonlahdella. Tietenkin voi olla että he "kalastelivat" lähinnä sirä tavaraa mikä aaltojen mukana ajautui rantaan. mutta silti olen myös muistavinani, että he pyytivät myös kalaa. Muille apacheille kaikki vedessä lävät olivat saastaisia. Ei niitä voinut suuhunsa työntää edes keitettynä.
Kaksi lipan-apachea:
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Culla ja Taza ovat edelleen kateissa.
Tämä mies eli melkoisen pitkän elämän ja Geronimon sukulainen, sisko She-gha oli Geronimon neljäs vaimo.
Tälläinen epävirallinen varoitus ala' Pinterest. Ota nyt tuosta tolkku. Täytyy lukea omaa apache kirjallisuutta saisiko mitään apuja.
Läysin maininnan Tazan valokuvasta ja siinä kerrottiin että Taza kuoli syyskuun 26.päivänä,1876 ja vain muutamia päivä myöhemmin saapumisestaan Washingtoniin 18.päivänä syyskuuta 1876 ja hän ei olisi ehtinyt valokuvattavaksi koska joutui aika nopeasti sairaalaan jossa kuoli keuhkokuumeeseen em. päivänä.
Apache No-Talg Washington delegatio 1886.
Haen kyllä kaikkien kantojen jälkeen totuuden tuosta Tazasta l. valokuvasta sekä Sir Notshi.
Witko
Tämä mies eli melkoisen pitkän elämän ja Geronimon sukulainen, sisko She-gha oli Geronimon neljäs vaimo.
Tälläinen epävirallinen varoitus ala' Pinterest. Ota nyt tuosta tolkku. Täytyy lukea omaa apache kirjallisuutta saisiko mitään apuja.
Läysin maininnan Tazan valokuvasta ja siinä kerrottiin että Taza kuoli syyskuun 26.päivänä,1876 ja vain muutamia päivä myöhemmin saapumisestaan Washingtoniin 18.päivänä syyskuuta 1876 ja hän ei olisi ehtinyt valokuvattavaksi koska joutui aika nopeasti sairaalaan jossa kuoli keuhkokuumeeseen em. päivänä.
Apache No-Talg Washington delegatio 1886.
Haen kyllä kaikkien kantojen jälkeen totuuden tuosta Tazasta l. valokuvasta sekä Sir Notshi.
Witko