Joo, Big Mouthille kävi kehnosti. Alunperin tuo Laramien maleksijat nimitys taisi tulla tuosta Big Smoken johtamien oglala-siouxien heimonimestä, joka oli
Wagluhe. Tuo sana merkitsi lakotankielestä englanniksi käännettynä Loaferia elikä vetelehtijää tai maleksijaa. Minua fiksummat kuitenkin antavat palautetta ja sanovat, että yhtä lailla Loafer tarkoittaa mokkasiinia. Näin ollen tämä alkuperäinen oglala-siouxien leirikunta (oglaloilla oli 7 leirikuntaa, bandia tai miksi niitä nyt sanotaankin) tunnettiin siis muiden siouxien keskuudessa “Mokkasiineinä”. Mutta amerikkalaiset vääräleuat muuttivat painotusta ja Laramien mokkasiineistä tulikin ivallisesti sanottuna, maleksijoita, lorvailijoita, vetelyksiä ja tyhjäntoimittajia. Maineikas Crazy Horse ei kuulunut tähän leirikuntaan, vaan edusti oglaloiden ylvästä hunkpapa-ryhmää.
”Witko” kirjoitti:4. A. 4. A. Mihin tämä verilöyly päättyi ja ketkä osapuolet tekivät sopimuksen. Minkä nimiset päällikköt intiaaneilta ja kuka oli Yhdysvaltain edustajana ?
Eiköhän tuo neuvottelija amerikkalaisten puolelta ollut majuri Edward W. Wyncoop. Cheyennet ja arapahot olivat valmiit luovuttamaan takaisin 16-vuotiaan Laura Roperin, 3-vuotiaan Isabel Eubankin ja noin 6-vuotiaan Ambrose Asherin kunhan saisivat vastineeksi rauhansopimuksen valkoisten puolelta. Intiaanien neuvottelijoina toimivat sivistynyt arapaho-johtaja Left Hand ja cheyennien rauhanpäällikkö Black Kettle.
Sopimus allekirjoitettiin 11. syyskuuta 1864 ja siepatut pääsivät takaisin omiensa pariin. Laura Roper jäi asumaan sukunsa luo, mutta 3-vuotias Isabelle Eubank ei enää koskaan nähnyt äitiään. Isabelle sijoitettiin sijaiskotiin erään coloradolaisen tohtorin luo, mutta tyttö ei toipunut koettelemuksistaan ja kuoli nuorena. Ambrose Asher lähetettiin Illinoisiin isoäitinsä huomaan. Two Facen ja Blackfootin yhteinen sydänkäpy Lucilla Eubank selvisi kokemuksistaan suhteellisen vähäisin vammoin, mutta löytöhetkellä hän oli kyllä jokseenkin sippi. Punertavat hiukset roikkuivat märkinä, likaisina ja toisiinsa takertuneina ja ihossa oli monessa kohtaa jälkiä pahoinpitelyistä. Eniten jälkiä olivat aiheuttaneet päällikkö Blackfootin kädet ja muut jäsenet, mutta pahoinpitelyyn oli osallistunut myös herra Blackfootin jalkavaimot. Joissakin lähteissä oli väite, jonka mukaan myös Two Facen muut vaimot olivat kohdelleet Lucindaa varsin kovin ottein. Kuten vanha kansa tietääkin, nainen on peto toista naista kohtaan.
Luopioksi ja vätykseksi haukuttu Two Face selvisi lähes puhtain paperein. Hän nimittäin oli kohdellut Lucindaa kuin kukkaa kämmenellä, mutta mitä se lopultakaan auttoi. Tuomion julistava lautakunta oli sangen yksimielinen siitä, että Two Facen kaltainen ihmisryöstäjä, raiskaaja, naisenhakkaaja, psykopaatti, haiseva hamppari ja jonninjoutava intiaani jouti hirteen.
Mikäpä siinä sitten auttoi. Oikeus oli puhunut.