Witko kirjoitti: ↑Ma 18.02.2019 20:45
Witko kirjoitti: ↑To 14.02.2019 20:51
Haukka kysyi Nez Perce-sodan 1877 viimeisestä taistelusta
3. Mikä oli tämä kysymyksessä oleva taistelu ja miten se päättyi?
******************************************************************************
3. Nyt vain 40 kilometrin päässä Kanadasta ja Sitting Bulling lakotoista erotti nez percet turvasta. Poker Joe oli kärsinyt tappion Looking Glassin kanssa sotajohtajuudesta, sillä Poker Joe tunsi paremmin Yhdysvaltain armeijan päättäväisyyden tässä pakomatkan katkaisemisessa ja sanoi että leirin perustaminen Snake Creekillä oli itsemurha ja nez percein olisi pakko jatkaa pakoaan välittömästi kohti Kanadaa. Snake Creek oli Bear Pawin-vuoriston äärellä ja tämä eeppinen viiden päivän sota/piiritys sai nimen
Battle of Bear Paw 30.09.-05.10.1877. Looking Glass ja Joseph sanoivat että kenraali Otis Howard rämpi joukkoineen ainakin kahden päivän päässä heistä. Nez percet eivät tienneet, että armeijan osastot olivat kuitenkin lennätinyhteydessä keskenään ja täten eversti Nelson Miles tykistöineen oli aivan lähellä 29.09.1877 nez perceitä ja valmiina tekemään yllätyshyökkäyksen leiriin. Mukana oli 30. cheyenne ja sioux scouttia(joista moni oli ollut 15. kuukautta aiemmin kaatamassa kenraali Custeria Little Big Hornissa).
Eversti Miles "joka halusi kovasti kenraalin natsoja ", oli tehnyt yhdeksässä päivässä 520 sotilaan ja siviili vapaaehtoisten lisäksi 260 mailin matkan saadaksen poikki nez percein pakolinjan, jotta nämät eivät pääsisi liittymään Sitting Bullin lakotoihin Kanadaan. Syyskuun 29.päivänä kovassa lumisateessa, joka oli raskasta suojalunta sekä räntäsadetta, Milesin intiaani scoutit löysivät nez percein reitin ja jäljet sekä ottivat muutaman siviilin kanssa yhteenoton nez perce sotureiden kanssa. Samana aamuna 29.päivänä syyskuuta cheyennet löysivät nez percein- leirin Snake Creekillä Bear Paw-vuorten pohjoispuolella ja sinne Miles suuntasi joukkonsa. Samana päivänä nez perce scoutit ilmoittivat johtajilleen että idän suunnassa oli suuri määrä ihmisiä lähestymässä.
Useimmat johtajat halusivat jatkaa nopeasti kohti Kanadaa mutta Looking Glass sanoi, että ne olivat vain assiniboine ja gros ventres intiaaneja metsästämässä. Looking Glassin kanta valitettavasti voitti. Hitaasti seuraavana aamuna 30.päivänä syyskuuta nez perce leiri heräsi ja teki lähtöä 40 kilometrin päässä olevaa Kanadan rajaa. Miles kiirehti hyökkäystään peläten että nez percet pääsevät pakoon ja aika oli aamulla kello 09.15. Samaan aikaan kaksi nez perce scouttia ratsastivat lujaa etelästä, huutaen
Sotilaita, Sotilaita!. Vielä kolmas scoutti kalliolla heilutti merkkiä huovallaan-
Vihollisia aivan lähellä ! Kohta hyökkäävät ! Kuudensadan laukkaavan hevosen jytinä sai maapinnan vapisemaan, mutta White Bird ja White Horse ohjasivat tyynesti soturinsa asemiin leirin eteen olevalle kaivetulle linjalle. Kun ratsusotilaitten ensimmäinen aalto pyyhkäisi heidän päälleen, nez perce-soturit avasivat tappavan tarkan tulen. Muutamassa sekunnissa he olivat tappaneet kaksikymmentäneljä sotilasta, haavoittaneet neljääkymmentäkahta muuta ja pysäyttäneet hyökkäyksen maahan suistuvien hevosten ja satulasta pudonneitten sotilaitten hurjaan sekamelskaan.
Tässä ensimmäisessä hyökkäysaallossa sai jo Washitan taistelussa mukana ollut veteraani kapteeni Owen Hole surmansa. Hän oli samana aamuna huudahtanut upseeri ystävilleen
Voi helvetti! Joudunko kuolemaan näin kylmänä päivänä ja pahanenteinen oli tämä toteamus.
Halen niska repesi kuin puunkanto 50 caliberisen Sharpin luodista. Myöhemmin kun armeijan kirurgi sai luvan hakea kuolleita taistelukentältä , hän shuomasi että Hale oli saanut ainakin seitsemän luodin osumaa, mutta tämä niskalaukaus oli se tappava.
Me kävimme lähitaistelua, päällikkö Joseph kertoi, ehkä kymmenisen metrin päässä toisitamme ja puskimme sotilaat taaksepäin päärivistönsä luo niin että heidän kuolleensa jäivät meidän käsiimme. Me saimme haltuumme heidän aseensa ja ampumatarpeensa. Menetimme ensimmäisen päivän ja yön aikana kahdeksantoista miestä ja kolme naista. Kuolleiden joukossa oli Josephin veli Ollokot joka oli nuorten miesten johtaja ja sitkeä vanha profeetta Toohoolhoolzote sekä väitetty Lean Elk aka Poker Joe?
Tästä päivästä alkoi viiden päivän taistelu/piiritys ja kuolonuhreja tuli kummaltakin puolelta lisää..............huomenna jatkuu tämä todella mielenkiintoinen ja eeppinen taistelu koska tätä ei voi nopeasti läpikäydä............
Witko
****************************************************************
3. Jatketaan Snake Creekillä Bear Paws vuorten äärellä, Montanassa. 30.09.1877 Bear Pawin taistelu jatkui katkerana ja taistelukenttää pyyhkii jäiset ja lumiset viimat. Nez Percet olivat kaivaneet syvät puolutuslinjat ja näistä ampumapoteroista sotilaat yrittivät saada heitä pois. Tuloksena oli armeijalle kovat tappiot. Cheyenne ja sioux scoutit olivat saaneet nez percein suuret hevoslaumat aamun hyökkäyksessä käsiinsä ja tilanne oli solmussa. 70. soturia ja Joseph olivat lähellä leiriä ja heidän tiensä oli poikki. Samoin olivat naiset ja lapset. Joseph kertoi 14.vuotiaalle tyttärelleen, että hän antaisi hevosen hänelle, jotta hän pääsisi pakoon erään ryhmän kanssa Kanadaan. Joseph aseistamattomana ratsasti sotilaiden piirin läpi takasin leiriin ja useita luodinreikiä leikkasi hänen vaatteitaan ja hevonen haavoittui samalla. Kun naiset ja lapset olivat turvassa, niin nez percet järjestivät rajun vastahyökkäyksen. Kun ilta koitti hyisenä, niin Milesin joukot olivat kärsineet pahimmat tappiot. Pelkästään 18. sotilasta oli kuollut ja 48. sotilasta haavoittunut.
Pelkästään Seitsemännen Ratsuväkirykmentin 110 sotilaasta oli 16 kuollut ja 29.haavoitunutta sekä kaksi intiaani scouttia oli poissa pelistä. Nez Perceillä oli 22. kuollutta soturia mm. Ollokut, Toohoolzote ja Poker Joe ?. Useat nez perce naiset ja lapset olivat myös kuolleita ja haavoittuneita.Ensimmäisen taistelun jälkeisen kylmän ja lumisen yön aikana nez percet ja Yhdysvaltain sotilaat vahvistivat asemiaan. Jotkut nez percet hakivat linjojen välistä pois kuolleet ja haavoittuneet soturinsa. Nez percet kaivoivat suuria ja syviä kaivantoja naisille ja lapsille suojaksi sekä kivääripoteroita sotureille valmiiksi ja näitä kaivantoja oli 230 metrin piiri ympäri kylää kummallakin puolella. Samalla he laittoivat 100. soturia ampumakuoppiin ja jokaisella oli kolme kivääri ja osa niistä takaaladattavaa Winchesterin makasiini/ puoliautomaatti kivääriä. Cow Islandin ryöstösaalista sekä Battle of Big Holen. Yhdysvaltain sotilaat sanoivat että heistä nez perceillä oli hullun pelottova lujuus. Raskaita tappiota oli tulossa edelleen Yhdysvaltain armeijalle..
1.päivänä lokakuuta l. toinen taistelu/piirityspäivä alkoi hyisen jäätävällä lumisateella ja kovalla tuulella. Eversti Miles lähetti sanansaattajan valkoisen lipun alla. Tämä pyysi että Joseph antautuisi ja säästäisi Kansansansa hengen. Joseph sanoi että miettii asiaa, sillä hän oli huomannut tihenevän lumisateen alkavan ja soturit toivoivat, että lumimyrsky antaisi suojan heille paeta Kanadaan. Myöhemmin päivällä saapui muutama Milesin sioux scouttia ja he pyysivät Josephia leiriin keskustelemaan valkoisen lipun turvin. Joseph, viisi muuta nez perceä mukaanlukien Tom Hill tulkkina joka oli nez perce/delaware. Neuvottelut kariutuivat ja Miles otti Josephin vangiksi ja rikkoi näin valkoisen lipun suojaa. Seuraavat kaksi päivää Joseph oli vankina ja ei suostunut antautumaan ollessaan vankina. Miles toi paikalle tykistöä l. 12.paunaisen Napoleon-mörssärin ja Hotchkissejä. Molempina päivinä purevan kylmä tuuli viskoi lumikuuroja taistelukentälle. Kolmantena päivänä nez percet saivat vangiksi yhden Milesin upseereista luutnantti Lowell H. Jeromen ja uhkasivat tappaa hänet jos ei Josephia vapauteta.
Lokakuun,2.päivänä, 1877 suoritettiin vanginvaihto. Samana päivänä Yellow Wolf muisteli että Looking Glass sai osuman vasempaan ohimoonsa cheyenne scoutin kivääristä, koska oli poterossa ja kuuli kun joku nez perce huusi:
Katso sioux ratsun selässä ja Looking Glass nosti vähän päätään ampumasuojasta ja samantien snaipperi ampui hänet. Looking Glass olisi ollut todella hyvää apua Sitting Bullin lakotoille, muisteli Yellow Wolf.
Jatkuu huomenna ja mennään lokakuun 3.päivään ja taistelut jatkuivat. Yöllä oli erikoinen tapahtuma, kun nuori haavoittunut sotilas makasi linjojen välissä huutaen vettä. Nez perce soturi hiipi ei-kenenkään-maalle ja antoi vesipullon sotilaalle ja otti tämän pistoolin. Tämä tapaus jäi nuoren sotilaan mieleen loppuiäksi koska sodan hulluuden keskellä oli tälläinen inhimillinen teko ja vielä intiaaneilta, joita hän oli pitänyt julmina raakalaisina. Tämä mies lopetti sotilasuransa tämän nez perce kampanjan jälkeen ja alkoi kirjoittamaan esseitä ja muistiinpanoja tästä nez perce-sodan tapahtumista............................
Witko
**********************************************************
3. Jatkuu Bear Pawin taistelua ja nyt on menossa jo kolmas päivä lokakuuta ja tilanne on jumissa edelleen, sillä Miles happamana joutuu toteamaan että nez percein taistelulinjat ja kaivannot ovat todella vaikeita valloittaa ilman kovia tappioita ja nez percet huutelivat sotilaille,
että tulkaa hakemaan meidät !. Lokakuun 3.päivänä Miles toi Napoleon 12. paunaisen mörssärin ja alkoi ampua nez perce leiriä, mutta intiaanit olivat hyvin suojautuneet omiin eri kennoihinsa, joten yksi vanha nainen kuoli sekä yksi pieni tyttö. White Bird ja Yellow Wolf kertoivat myöhemmin toimittajille Kanadassa, että sotilaat olisivat voineet yhtä hyvin lyödä isoa peltirumpua, sillä kanuuna ei meille vahinkoa tehnyt.
4.päivänä lumisateessa ilmestyivät kenraali Howardin joukot, jotka olivat huvenneet, mutta nez percet alkoivat johtajineen keskustella tilanteesta. Tulistus oli edelleen kova etulinjassa, jossa sotilaat yrittivät edetä mutta nez perce snaipperit olivat tappavan tarkkoja ja ratsuväkihyökkäys oli tuhoon tuomittu ajatus lumisessa ja kaivantoja täynnä olevalla taistelukentällä. Jälkeenpäin kun katsottiin taistelinjat, niin todettiin että intiaanit ja sotilaat olivat hyvin lähellä toisiaan.
White Bird kannatti taistelua loppuun asti ja Joseph totesi että hän ei voi jättää naisia ja lapsia sekä haavoittuneita Yhdysvaltain armeijalle. Joseph myönsi että Kanadaan pako on mahdollinen, mutta ei niin monen siviilin kanssa. He tiesivät että tulossa oli vielä kolmas armeijanosasto ja nyt oli pakko tehdä ratkaisu. Koitti 5.päivän kylmä aamu ja tuolloin aamulla ei Joseph pitänyt mitään antautumispuheita ja todellisuudessa Yellow Wolf kertoi että tunnelma oli tuona aamuna hyvin alakuloinen molemmin puolin ja ei siinä pidetty mitään korulauseista antautumispuhetta, vaan Joseph totesi vain että kenraali Howardia hän kuuntelee ja sanoi että hän voi tavata myös eversti Milesin. Ainoan viestin minkä Joseph tuona melankolisena aamuna lähetti Howardille ja Milesille oli että
Emme halua sotaa enään!.
Ainoa tapahtuma oli iltäpäivällä klo 14.30, kun Joseph tuli hevosen selässsä Winchester alaspäin kädessä ja viisi nez perceä käveli sivuilla. Josephin vaatteet oli riekaleina ainakin viidestä eri luodinreiästä ja jotkut väittivät että olisi ollut 25. luodinreikää huovassa ja vaatteissa.
Joseph sanoi vain ainoastaan
Ei enää taisteluja, Ei enää sotaa ! Nämät lauseet sanottiiin vain molempien osapuolten kesken.
Tämän väitetyn kuuluisan antautumispuheen on täytynyt tapahtua myöhemmin, kun kaikki nez percet jotka olivat vielä leirissä tulivat vielä esiin.
Yellow Wolf sanoi että tilaisuus oli hyvin koruton ja vähäpuheinen, sillä jäätävä tuuli ja lumisade teki taistelukentän puolivälissä puhumisen hyvin vaikeaksi. Joseph ja 87. miestä antautui sekä 184. naista ja 147. lasta. Tämäkö oli se suuri voitto. White Bird ei antautunut, Yellow Wolf samoin sekä muitakin nez perceitä pääsi pakoon Kanadaan l. lähes 300 nez perceä pakeni ja yhdeksän heistä assiniboinet ja gros ventresit tappoivat. Myöhemmin Kanadan puolelta joukko Sitting Bullin lakotoja sekä White Birdin sotureita hyökkäsivät erääseen assiniboine leiriin ja veivät lähes sata ponia ja tappoivat 19 assiniboinea sekä paluumatkalla viisi gros ventresiä. Kanadan Mounties joukot eivät tutkineet asiaa vaan totesivat intiaanien keskenäiseksi taisteluksi.
Tämän väitetyn Josephin korulauseen on täytynyt tapahtunut myöhemmin ja sen kirjasi ylös englanninkielisenä käännöksenä luutnantti Charles Erskine Scott Wood ja siihen on todennäköisesti lisätty näitä korulauseita lisää, koska Josephin on todettu sanoneen vain
Missä aurinko on nyt, enään en ikinä taistele.Tiivistin aika paljon tätä Bear Pawin/Snake Creekin taistelua nez perce-sodassa 29.09.-05.10.1877. Luin aika paljon eri 15. nez perce-kirjastani eri kohtia ja nyt ymmärrän miksi tämä Yellow Wolfin-kirja on ollut myrkkyä Yhdysvalloille. Tässä kirjassa on niin paljon pikku detaljeja mm. että sotilaat menivät illalla syömään leiriinsä tukevasti ja lopettivat taistelun, kun taas nez percet eivät olleet tottuneet, että taistelun aikana on aikaa syödä. Samoin oli muutamia mielenkiintoisia tapahtumia kun nez percet näkivät ensi kerran 29.09.1877 sioux ja cheyenne scoutteja ja mitä oikein tapahtui kun he käsimerkein keskustelivat.
Ehdoton suositus tälle kirjalle, joka ei ole turhaan saanut hyviä arvosteluja Amazonissa. Paljon uusia ja mielenkiintoisa valokuvia myös ja selkeästi kirjoitettu 328.sivua.
Ei velka siitä pienene, kun se jaetaan monen kesken!
Joseph, Nez Perce
Witko