pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 24.11.2018 00:28

Oikein hyvä. Mistähän tuon Wyomingin repäisin, enpä tiedä? Sitä kyllä itsekin ihmettelin, sillä eihän Wyoming ulotu Kansasiin Arkansasista puhumatakaan. Tuo taistelupaikka lienee ollut Kansasin ja Arkansasin rajamailla, sillä Coon Creek oli eräs Arkansas riverin sivujoista. Arkansasjoki lähtee Coloradosta ilmeisesti läheltä Wyomingin rajaa, mutta missään nimessä tuota taistelua ei käyty Wyomingissa. "Inkkarit" siellä tosiaan olivat tulosssa, mutta kokivat melkoisen yllätyksen kun... No niin, Witko jatkaa huomenna ja saatiinhan me tänne mukaan nuori Geronimokin. Itse myös palaan huomenna tähän tarinaan kunhan Witko kertoo vastauksen lopun.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 24.11.2018 14:57

Haukka kirjoitti:Oikein hyvä. Mistähän tuon Wyomingin repäisin, enpä tiedä? Sitä kyllä itsekin ihmettelin, sillä eihän Wyoming ulotu Kansasiin Arkansasista puhumatakaan. Tuo taistelupaikka lienee ollut Kansasin ja Arkansasin rajamailla, sillä Coon Creek oli eräs Arkansas riverin sivujoista. Arkansasjoki lähtee Coloradosta ilmeisesti läheltä Wyomingin rajaa, mutta missään nimessä tuota taistelua ei käyty Wyomingissa. "Inkkarit" siellä tosiaan olivat tulosssa, mutta kokivat melkoisen yllätyksen kun... No niin, Witko jatkaa huomenna ja saatiinhan me tänne mukaan nuori Geronimokin. Itse myös palaan huomenna tähän tarinaan kunhan Witko kertoo vastauksen lopun.

No ei tuo ollut vakavaa sillä ei tuon taistelun tiedot ole kiinni Wyoming tai Kansas.

3. Taistelu Coon Creek jatkuu ja nyt vähän eri tilanteita käydään läpi. Intiaanit oli valmistautuneet rynnäkköön etuvartiolle ja halusivat hajoitaa eläimet l. karjan, mutta tämäkin rynnäkkö tuhottiin ja luutnantti William Khulow taitavasti puolusti suurimman osan tästä karjan haltuunotosta ja vauhkoontumisesta. Comanchet lopulta vetäytyivät ja ylittivät takaisin Arkansasin-joen. Bryant ampui kaksi kertaa howitzerillä perääntyviä intiaaneja ja yksi Royallsin sharpshooters l. tarkka-ampuja tappoi muutamia comancheita lisää pitkänkantaman karabiinin laukauksella. Melkein uskomaton ihme oli että yksikään sotilas ei ollut kuollut tai haavoittunut tässä kiihkeässä taistelussa, ainoastaan kaksikymmentä hevosta ja neljä muulia oli varastettu. Yhdeksän intiaania oli kuollut ja tuntematon määrä haavoittunut.

Samaan aikaan While jatkoi suurimman osan sotilaittenssa kanssa marssia Fort Manniin vaunukaravaavinsa kanssa. Royall ja 38. miestä seurasi intiaaneja saadakseen takaisin varastetut eläimet. Royall erikoisosastonsa kanssa ratsastivat pohjoiseen ja ylittivät Arkansasin kahden mailin päässä leiripaikastaan. Siellä Royall näki noin 100 soturia pakenevan kaakkoiseen päin yli hiekkakukkuloiden ja hän seurasi heitä miehineen perässä. Noin kahden mailin päässä joelta, joukot raahustivat hiekkamaastossa ja noin 600 comanchea ympäröi heidät. Royallsin käsky oli miehilleen että nousisivat korkealle hiekkadyyneille etelän suuntaan. Sotilaat ottivat kiinni intiaanien vartiosotureita, tappoivat heistä neljä tai viisi ja melkein pääsivät murtautumaan ulos piirityksestä.

Ensimmäinen tehtävä kun annettiin, niin samalla yksi sotilaista Smith P. Carter pudotti karabiininsa ja kaatui hevosineen maahan ja yritti nousta sieltä takaisin ylös. Comancheista lähinnä oleva heilutti sotanuijaansa nähtyään miten sotilaan oli käynyt. Royall meni itse väliin ja laukaisi karabiininsa, mutta missasi laukauksen. Soturi kääntyi nyt Royalliin päin ja yritti useita kertoja osua ja lyödä tätä keihäänsä kanssa ja samalla yksi comanche yritti saada luutnantin hattua itselleen. Kersantti Northcutt näki hyökkäyksen ja laukaisi karabiininsa ja taas oli yksi comanche tapettu. Samaan aikaan Carter oli törmännyt intiaani hevoseen ja saanut kunnon ruhjeen olkapäähänsä, mutta onnistui pakenemaan ja liittymään muiden seuraan dyyneille. Sotamies James Roop sai samoin comanchen vastaansa, joka yritti lyödä häntä keihäällään ja onnistui siinä osin myös. Aseen iskut sai Roopin toimimaan nopeasti ja hän löi metallisella kenttävyönsoljella nopeasti takaisin ja ampui intiaanin sekä liittyi takaisin muihin.

Vakavasti haavoittuneena Roop liittyi muiden kanssa ylös dyynin huipulle. Siellä Royall laati ja suunnitteli piirinsä muodostelman siten että se suojaisi heitä joka sivulta. Comanchet hyökkäsivät, mutta sotilaat tappoivat ja haavoittivat useita intiaaneja ensi hyökäyksestä alkaen karabiinien yhteislaukauksella. Intiaanit yrittivät vielä muutamia kertoja uusia hyökkäyksen, mutta heidän uhrilukunsa alkoi kasvaa koko ajan. Lopulta comanchet perääntyivät dyynien taakse. Sieltä he lähettivät useita nuoliryöppyjä ja nämät haavoittivat useita sotilaita. Royallin vastaus oli aina sama, karabiinien yhteislaukaus ja intiaanit lopulta lopettivat taistelun ja lähtivät pois taistelukentältä. Royallin arvio oli että neljätoista comanchea oli tapettu ja kaksikymmentäkahdeksan oli haavoittunut ja armeijan joukot tappoivat kymmenen intiaani ponia.

Huomionarvoinen seikka oli se, että vain neljä sotilasta oli haavoittunut. Royallsin komenossa joukot saapuivat Fort Manniin 20.päivänä, kesäkuuta, 1848.

Tämä taistelu osoitti että vaikka comanchein ylivoima oli kova, niin uudet aseet olivat tässäkin liikaa comancheille, joilla oli aika vähän tuliaseita ja yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli sama tilanne Adobe Wallsin Toisessa taistelussa, jossa puhvelinmestäjien kiikaritähtäimet järeissä pitkän kantomatkan Sharpeissa oli liikaa silloin kiowille, comancheille, cheyenneille ja arapahoille.

Ja nyt tähän arvoitukseen joita oli ainakin kaksi tai kolme. Gregory ja Susan Michnon kirjassan Forgotten Fights-kirjassa puhutaan vain comancheista ja lukumäärä oli aika suuri verrattuna muutamaa eri nettilähteeseen ja google-kirjaan. Sitten tulee tämä outo juttu että comanchet ja osaget olivat hyökkääjinä. Minun on aika vaikea uskoa että comanchet olisivat olleet verivihollistensa osagein kanssa liitossa v.1848 vaikka suuri rauhansopimus oli tehty. Sitten on aika erikoista että suuressa osassa on mukana apachet myös. Uskon kyllä että kiowa-apachet olivat mukana, koska he olivat comanchein kanssa liittolaisia kuten kiowatkin. Sitten kuvaan astuu myyttinen chricahua-apache nuorukainen Geronimo, joka päättää ottaa kuolleen apache päällikön ruumiin talteen sotilailta kiivassa tulituksessa. Myyttinen on tämä salaperäinen intiaaninais-ratsastaja hehkeän punaisessa tai hopean kimaltamassa puvussa, joka antaa neuvoja haavoittuneiden hoidosta ja valaa taistelutahtoa Kansaansa. Chricahua apache on kyllä lähtenyt melkoisen pitkälle matkalle kotiseuduiltaan Arizona ja Sonora aina Kansasiin asti l. Geronimo.

He liikkuivat joskus kuin tuuli
on tutun apache-kirjan nimi, mutta tässä on Geronimo ottanut hurrikaanin olomuodon.

Sitten tässä on kaksi eri muistomerkkiä Coon Creekin taistelusta ja katso teksti.
200 comanchea ja osagea vastaan 140. sotilasta.
Kuva

Tässä ollaan comanchein ja apachein metsästysmailla ja hyökääjät anonyymisesti Tasankojen Kansat. Geronimo mainitaan myös.
Kuva

Yhdessä kirjassa puhutaan vain comancheista, toisissa google-kirjoissa comanchet ja apachet. Muutama netti lähde huhtoo tuota comanche ja osage liittymää.Neidon vaatteiden väri vaihtuu milloin paljetin hopeiseksi tai hehkuvanpunaiseksi mekoksi. Siinä on ollut tarkka-ampujille helppo maali. Ja nyt mielipiteitä meikäläisen horinoihin.


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 24.11.2018 21:43

No niin, sieltähän tuli tarkkaa täsmätieton Coon Creekin taistelusta.

Tuo ratsastava intiaaninainen oli puettu helakanpunaiseen pukuun, jossa oli hopeanvärisiä koristeita. Hänestä on useita silminnäkijähavaintoja, joten pitänee paikkansa. Tuskin comanchien joukossa kuningattaria tai vaikutusvaltaisia sotanaisia oli, vaikka sellaiseksi naista jossakin lähteessä kuvattiin. N. Geronimo-juttu voi hyvinkin olla totta, mutta itse en jaksa uskoaoikein tuohon väittämään . Miksi chiricahua-apache olisi ollut comanchien tai kiowa-apachien matkassa? Kysymykset otin Chalfantin kirjasta Cheyennes and Horse Soldiers, jossa oli pieni maininta myös tästä Coon Creekin taistelusta.

Uskottavinta olisi se, että hyökkääjät olivat comancheja, mutta onhan siellä voinut olla muutama apache ja jopa osagekin. Aika epätodennäköistä kyllä tuo viimemainittujen mukanaolo. Tuohon Michnon kirjaan en pääse käsiksi ollenkaan ja google-kirjoista en löytänyt oikein mitään tästä mielenkiintoisesta taistelusta. Saksalaisvalmisteiset takaaladattavat kiväärit näyttivät tässä yhteenotosssa mahtinsa, sillä niiden tulinopeus ja luotien kantavuus yllätti comanchet, jotka eivät osanneet odottaa tällaista ilottelua. Eipähän takaaladattavia ollut aiemmin tasankojen intiaanisodissa käytettykään. Huomenna yritän tutkia tätä tapahtumaa hieman laajemmin. Tuo osagien mahdollinen mukanaolo kiinnostaa ja tuo punaisiin puettu intiaaninainen voisi sopia enemmän heikäläisiin. Comancheilla tuskin oli naispäälliköitä tai muita vaikutusvaltaisia sotanaisia. En nyt mene äkkipäätä väittämään varmaksi, mutta muistaisin ettei comanche-naisten asemaa ja arvostus ollut kummoinen.

Ettei vaan olisi tarinan salaperäinen nais-ratsastaja, joka tuli kuin tyhjästä ja katosi tyhjyyteen. Tuossa olisi aihetta pidempäänkin tutkiskeluun.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 25.11.2018 11:41

Täytyy käyttää se aika mitä suinkin irtoaa. Geronimo meni vuonna 1846 naimisiin kauniin ja hoikan Alopen kanssa, mutta ei hän kotona viihtynyt. Ei siitäkään huolimatta vaikka Alopella olii kaikkea mitä mies voi naiselta vaatia. Gerry kävi vain lähinnä vain laittamassa Alopen paksuksi muutaman kerran ja häipyi taas omille retkilleen.

Pääasiassa nuo Gerryn retket olivat kostoiskuja meksikolaisia vastaan, mutta minun tietääkseni nuo kostoiskut alkoivat vasta 1850. kun meksikolaiset olivat teurastaneet Geronimon Juanita-äidin, Alope-vaimon ja lapset. Mutta nuo Geronimon vuodet 1846 - 1850 ovat ilmeisesti aika huteralla pohjalla mitä tietojen määrään tulee. Periaatteessa hän siis olisi voinut olla mukana Coon Creekin taistelussa kesäkuussa 1848. mutta uskoisin silti enemmän, että Geronimo heilui "Punahiha" Mangas Coloradosin mimbreno-apachien joukoissa jossain läntisimmillä alueilla. Tuolloinhan Meksikon ja yhdysvaltain välistä sotaa oli kylläkin jo päättynyt, joten noin parikymppinen Geronimo olisi voinut siis ratsastaa pienen aikaa myös kiowa-apachien ja comanchien matkassa. Apacheilla oli myös arvostettuja naissotureita joten jospa tuo Coon Creekin taistelusssa mainittu nainen olisi ollutkin apache, joka huolehti omistaan ja siinä sivussa hieman comancheistakin Jostakin täytyy tsiikata kyllä vielä Geronimon varhaishistoriaa..

Isänsä kunniaksi kinkereille: Lenna geronimo


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 25.11.2018 19:01

No siinä tuli Haukalta aika hyviä eri teorioita ja minulla on jos muistat tuo William Chalfalkin sama kirja hyllyssäni myös ja tein siitä taannoin pähkinöitäkin. Nyt olin ottanut tuon lähes viisi sivuisen kertomuksen Michonien Forgotten Fights-kirjasta. Melkoisen pikkutarkkaa tietoa ja paljon eri nippeliä henkilöistä. Osageista ei sanaakaan vaan comanchet ainoastaan, jos ei sitten Michnot erotellut kiowa-apacheja normaaleista apacheista siis chiricahuat tässä tapauksessa. Ainoastaan netin lähteestä löysin tämän Geronimo maininnan ja siinä analysoi kirjoittaja, että oliko tuo urhea poika apache ja vielä Geronimo ja kuollut päälikkö hänen isänsä, jonka ruumiin hän halusi saada talteen. Hetkinen, ei Geronimon isä kyllä kuollut Coon Creekissä kesäkuussa-1848. En löytänyt apache-kirjoistani mitään mainintaa että 18-vuotias Geronimo olisi lähtenyt Sonorasta Kansasiin taistelemaan amerikkalaisia vastaan. Samoin tuo että chiricahuat olisivat olleet tuolla päin edes taistelemassa comanchein kanssa yhdessä. Eivät he enään silloin olleet vihollisia keskenään, mutta comanchet ja osaget eivät kyllä oikein synkanneet ja sitäpaitsi osaget eivät tuohon aikaan pahemmin hyökänneet Yhdysvaltain armeijan kimppuun vaan kiowat nuot comanchein veriveljet olivat kovinkin vihoissa osagein kanssa.

Tuohon mystiseen naiseen jolla oli helakanpunainen vaatetus ja koristeltu hopeakoruilla/paljeteilla, oli niin monta silminnäkijää sotilaiden puolelta että ei ole minustakaan mikään myytti vaan tosi henkilö ja mitä comanchein Kansaan tulee, niin siellä ei ollut kyllä mitään naissoturi luonnetta. Olivat sen verran witkomaista Kansaa, että naiset eivät päässeet ulos tantereelle esiintymään l. kunnon sovinisteja. Apachet olivat täynnä vahvoja naisia, ei pelkkä Lozen vaan moni muu. Mangas Colorado ja Geronimo hänen oppipoikanaan olivat kyllä Debon kirjan mukaan tuohon aikaan meksikolaisten kimpussa. Jenkit tulivat vasta v. 1860 pääkohteiksi. Jos vain löytyisi jostain kirjasta oikein kunnon tietoa tästä Coon Creekista ja apacheista aka Geronimo, niin sitten asia on eri. Nainen on varmasti ollut ja todennäköisesti olisiko kiowa-apache sillä jicarilla apacheilla ja comancheilla ei ollut mitkään hyvät välit. Kiowa-apachet joita sanottin myös Tasankojen apachet sopisivat tuohon muistomerkkiin hyvin.

Tutkitaan mielenkiinnolla lisää tästä aiheesta......................


Witko

Kiowa-apache ja comanchesta kyllä menee täysin.
Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 26.11.2018 19:38

Itse en kyllä oikein usko, että comanchet ja chiricahuat olisivat liittyneet yhdeksi sotajoukoksi tuolla Coon Creekissä. Luultavasti siis kiowa-apachet ellei kiowatkin. Mutta asia tuskin selviää, joten laitetaan nuo vastaamattomat tuohon.

1. Ensimmäinen merkittävä konflikti cheyennien ja Yhdysvaltain armeijan välillä tapahtui keväällä 1856. Tapahtumapaikka oli Upper Platte Bridge. Cheyennet olivat raivoissaan näistä amerikkalaisten sillanrakentamisista ja tämä määrätty silta oli siirtolaisten yleinen ylityspaikka Wyomingin cheyennien mailla. Fort Laramiesta hälytetty pieni erillisosasto yleensä vartioi näitä sillanylityksiä, ettei mitään odottamatonta pääsisi tapahtumaan. Siitä huolimatta jotakin ikävää tapahtui ja tapahtumaan otti osaa intiaanien puolelta kolme pohjoista cheyenneä. Mitä tapahtui ja mitkä olivat cheyennien nimet?

2. Yksi tästä cheyennien kolmikosta tultiin tuntemaan myöhemmin myös toisella nimellä. Siis mikä oli tuolloin tämän cheyennen nimi ja mistä tapahtumasta hän tuli erityisen kuuluisaksi 1870-luvun lopppupuolella?
1
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 27.11.2018 19:34

Haukka kirjoitti:Itse en kyllä oikein usko, että comanchet ja chiricahuat olisivat liittyneet yhdeksi sotajoukoksi tuolla Coon Creekissä. Luultavasti siis kiowa-apachet ellei kiowatkin. Mutta asia tuskin selviää, joten laitetaan nuo vastaamattomat tuohon.

1. Ensimmäinen merkittävä konflikti cheyennien ja Yhdysvaltain armeijan välillä tapahtui keväällä 1856. Tapahtumapaikka oli Upper Platte Bridge. Cheyennet olivat raivoissaan näistä amerikkalaisten sillanrakentamisista ja tämä määrätty silta oli siirtolaisten yleinen ylityspaikka Wyomingin cheyennien mailla. Fort Laramiesta hälytetty pieni erillisosasto yleensä vartioi näitä sillanylityksiä, ettei mitään odottamatonta pääsisi tapahtumaan. Siitä huolimatta jotakin ikävää tapahtui ja tapahtumaan otti osaa intiaanien puolelta kolme pohjoista cheyenneä. Mitä tapahtui ja mitkä olivat cheyennien nimet?

2. Yksi tästä cheyennien kolmikosta tultiin tuntemaan myöhemmin myös toisella nimellä. Siis mikä oli tuolloin tämän cheyennen nimi ja mistä tapahtumasta hän tuli erityisen kuuluisaksi 1870-luvun lopppupuolella?
1
*********************************************************'
Witko Wainaa III haluaa pitää Haukkaa jännityksessä ja en vastaa ihan vielä 1. ja 2. Eräs exodus on menossa ainakin ja samoin myöhempien aikojen tenukeppi-kerho isä ja pojat ja on heistä ankea valokuvakin pyörinyt kinkereilläkin. Tenukeppi tappoi yhden omasta Kansastaan, kun oli oikein kunnon laitamyötäisessä vanhemmalla iällä. Kovan kaksikon yhden toisen chiefin kanssa muodostivat 1870-luvun loppupuolella, jolloin ei hörppy maistunut vielä liikaa. Nimenkin saatana meni nuoruusvuosiltaan vaihtamaan, kun oli jäntevä päällikkö.

En kyllä ikinä usko samaa, että comanche ja chiricahua liittouma olisi ollut takana. Vaikka apachet pitkiä reissuja tekivät, niin ei tuo Kansas ollut kyllä heidän toimintakenttäänsä. Samoin ei tuo Gerry ole voinut olla tuolla raidilla mukana, sillä Uudessa-Meksikossa oli täysi säpinä päällä Mangas Coloradoksen ja Cuchilla Negron kanssa meksikolaisia vastaan ja ei jenkit olleet silloin vielä vastustajia vaan 10.vuotta myöhemmin. Kiowat kävivät todennäköisesti Keski-Amerikassa, Nigaragua, Honduras ym. joissa oli puissa pieniä karwaisia miehiä l. apinoita ja ne mitä he ottivat mukaansa olivat täysiä perkeleitä, sillä pistivät leirin hyrskynmyrskyn, paskoivat, hajoittivat ja pitivät saatanallista meteliä. Kiowat päättivät tappaa apinat, mutta olivat saamarin vikkeliä.


Witko


P.s.
Tässä Kiowain liittolaisia ja nämät ovat voineet olla mukana liittolaisina Coon Creekissä, sillä comanchet tekivät samoin reissuja Latinalaiseen Amerikkaan

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 27.11.2018 20:10

Ja sattuupa olemaan vielä todellista tietoakin. Niin kiowat kuin comanchetkin toivat Väli-Amerikkaan suuntautuneilta ryöstöretkiltä mukanaan pieniä karvaisia miehiä eli jonkinsortin apinoita tai simpansseja. En muista mikä hiton kirja näistä kirjoitti, mutta silminnäkijöiden mukaan pieniä karvaisia äijiä vilisi useammassakin kiowa-kylässä ja kookkaita monivärisiä lintuja ilenteli tiipiiden ympärillä. Edellämainitut olivat apinoita ja jälkimmäiset papukaijoja. Siis molemmat lajit tuliaisia etelästä.

On todettu myös että kiowat ja comanchet olivat hyvin eläinrakkaita ja kumpienkin kylissä oli valtavasti koiria kotieläiminä. Esimerkiksi comanchet eivät syöneet hevosen- tai koiranlihaa kuin äärimmäisessä hädässä eli pahimpina nälkävuosina - jos silloinkaan.

Ja Witkon mainitsema legendaarinen kuva tenukepistä ja hänen holtittomasta jälkikasvustaan. Varsinkin vasemmalla seisova hulivili-poika noudatti kuuliaisesti isänsä oppeja silloin kun viinaksia otettiin.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 05.12.2018 06:00

Olen venytetyllä Itsenäisyyspäivän reissulla, siksi hiljaista omalta osaltani. :wink:
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 06.12.2018 11:14

Sama täällä. Olen pikku ulkomaan reisulla ja palaan virkeänä Witkona sunnuntaina ja silloin pääsen vastamaan vihdoin kahteen pähkinään 1 ja 2. Tästä lomareissusta voin ostaa jopa kaksi kirjaa. Enempää en kerro!

Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 10.12.2018 19:53

Haukka kysyi hevosista ja cheyenneistä

1. Ensimmäinen merkittävä konflikti cheyennien ja Yhdysvaltain armeijan välillä tapahtui keväällä 1856. Tapahtumapaikka oli Upper Platte Bridge. Cheyennet olivat raivoissaan näistä amerikkalaisten sillanrakentamisista ja tämä määrätty silta oli siirtolaisten yleinen ylityspaikka Wyomingin cheyennien mailla. Fort Laramiesta hälytetty pieni erillisosasto yleensä vartioi näitä sillanylityksiä, ettei mitään odottamatonta pääsisi tapahtumaan. Siitä huolimatta jotakin ikävää tapahtui ja tapahtumaan otti osaa intiaanien puolelta kolme pohjoista cheyenneä. Mitä tapahtui ja mitkä olivat cheyennien nimet?
**********************************************************************

1. Pitkä oli Witkon vastausaika, mutta reissu oli kiva vaikka lyhyt sellainen. Sitten mielenkiintoiseen pähkinään alkulyöntejä.
Välikohtaus Upper Platte Bridge. Siouxit olivat jo olleet tekemisissä Yhdysvaltain armeijan kanssa ja eversti Harneyn kanssa v. 1855. " Cheyennet, kirjoitti majuri William Hoffman Fort Laramien komentava upseeri, että oli ollut jo cheyenneillä kuritonta toimintaa ja ryntäilyjä ja minä en luota täysin heidän lupauksiin rauhasta ja rankaisutoimiin pitää varautua, sillä he tuottavat vielä kauhua täällä". Nämät sanat hän kirjoitti maaliskuun 31.päivänä, 1856. Cheyenneillä oli ollut jo v. 1855 epäilyksiä ja tehostivat tarkkailuaan, kun jo vuonna 1855 luutnantti Francis T. Bryant topografien ja insinöörien kanssa olivat tekemässä tutkimuksia reiteistä cheyennien sydänmaassa puhvelimailla.

Reitti oli lähtenyt Fort Rileystä Solomonin, Salinen ja Smoky Hillsin-jokien varsia ja Pawnee Forkista Bentin New Fort's Arkansasiin. William Bent yritti järjestää ja sopia cheyenne ja arapaho oppaita avustamaan luutnantti Bryantia. Oli miten oli, puhvelilaumat menivät omia reittejään pitkin Arkansasia ja Plattea. Yksikään Kansa ei antanut apua ja suhteet menivät huononmiksi ja tyytymättömyys vain kasvoi osapuolten kesken. Vuonna 1856 alkoi siltojen rakentaminen ja reitti meni Fort Rileystä aina Bent'sin New Fortin välillä. Myöhemmin vuodenajasta, luutnantti Bryant alkoi kartoittaa ja tarkistaa muita eri teitä. Tämä uusi tie lähti Fort Rileystä Bridger's Passiin, leikaten pohjoista-osaa cheyennien maata tiellä Platte, South Platte ja Londgepole Creek. Paluumatkalla Bryant räjäytti lisää reittejä vaihdellen teitä myös cheyennien mailla, seuraten Republican jokea takaisin aina Fort Rileyhin.

Tämä varmisti ja vakuutti cheyenneitä että valkoiset halusivat reitittää eri teitä heidän parhaiden puhvelimaiden alueille. Tämä ensimmäinen tärkeä konflikti tapahtui huhtikuussa-1856 cheyennien ja Yhdysvaltain armeija välillä Upper Plate Bridgessä, kolme mailia koiliseen Casper, Wyomingissa. Silta oli tärkeä ylityspaikka emigranteille ja myös sotilasosastolle Fort Laramiesta tuleville vartiojoukoille ja valvomaan siltaa.
Pieni joukko cheyenneitä saapui tuolloin huhtikuussa-1856 kaupoille Upper Plate Bridgelle. Armeijanosaston komentaja alkoi väittämään että cheyennien hevosista neljä täytyy antaa heille koska ne oli varastettu valkoisilta. Sitten alkoi ensin suuri väärinkäsitys, joka johti armeijan täyteen typeryyteen ja neljäs hevosista oli erään nuoren urhon oma hevonen ja tämä soturi tunnettiin tuolloin nimellä Two Tails...............

Tapahtuma jatkuu huomenna................................


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 11.12.2018 20:54

Minäkin olen palannut, joskin lomakohteeni oli paljon lähempänä. Vietin viikkoni eksoottisessa Porissa, jossa oppaanani toimi oikea kunnon uus-porilainen. Kunhan tästä taas tokenee vanhaksi mukavaksi hesalaiseksi, niin palailen näihin tuttuihin aiheisiin eli pimeään ja veriseen Pohjois-Amerikkaan.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 12.12.2018 17:45

Haukka kirjoitti:Minäkin olen palannut, joskin lomakohteeni oli paljon lähempänä. Vietin viikkoni eksoottisessa Porissa, jossa oppaanani toimi oikea kunnon uus-porilainen. Kunhan tästä taas tokenee vanhaksi mukavaksi hesalaiseksi, niin palailen näihin tuttuihin aiheisiin eli pimeään ja veriseen Pohjois-Amerikkaan.

Kuva
*******************************************************************
Vaikenen kuin hauta, sillä tuo talo ja alue on hyvin tuttu meikäläiselle, sillä Riihikedon puistomaisemissa on hiiviskelty. Ei vanhaa porilaisuutta saa unohtaa ja aina porilainen ei voi muuttua mukavaksi hesalaiseksi, koska ei ole muuta mukavaa Kansakuntaa Suomessa kuin porilaiset. Opas on ollut muikea porilainen, sillä miten Haukkaa voi eksoottisen rasistisessa Porissa kestää selvinpäin.

Tässä opas jota veikkaan. Muuan Janina vain. Nainen isolla N:llä.

Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 12.12.2018 18:01

Tämä varmisti ja vakuutti cheyenneitä että valkoiset halusivat reitittää eri teitä heidän parhaiden puhvelimaiden alueille. Tämä ensimmäinen tärkeä konflikti tapahtui huhtikuussa-1856 cheyennien ja Yhdysvaltain armeija välillä Upper Plate Bridgessä, kolme mailia koiliseen Casper, Wyomingissa. Silta oli tärkeä ylityspaikka emigranteille ja myös sotilasosastolle Fort Laramiesta tuleville vartiojoukoille ja valvomaan siltaa.
Pieni joukko cheyenneitä saapui tuolloin huhtikuussa-1856 kaupoille Upper Plate Bridgelle. Armeijanosaston komentaja alkoi väittämään että cheyennien hevosista neljä täytyy antaa heille koska ne oli varastettu valkoisilta. Sitten alkoi ensin suuri väärinkäsitys, joka johti armeijan täyteen typeryyteen ja neljäs hevosista oli erään nuoren urhon oma hevonen ja tämä soturi tunnettiin tuolloin nimellä Two Tails...............

Tapahtuma jatkuu huomenna................................
Tuostahan se lähti, meinaan tuo minun kyssärini. Two Tails oli tuolloin vielä kovassa iskussa ja tiettävästi hän suhtautui alkoholiinkin terveellä varovaisuudella. Tuliveden kanssa läträäminen tuli kuvioihin vasta myöhemmin ja silloin homma lähti lapasesta pahemman kerran. Mutta Witko saa jatkaa mitä tuolla Upper Plate Bridgen tienoilla oikein tapahtuikaan...
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 13.12.2018 20:24

1. Jatkuu Upper Platte Ridgen sillalla. Huhtikuussa-1856 sillan käyttö alkoi toden teolla, kun emigrantit saapuivat sillan ylitykseen ja matkan jatkamista cheyennien ja arapahojen maiden läpi. Fort Laramiesta oli lähetetty pieni osasto armeijan sotilaita vartiointitehtäviin sillalle ja kauppapaikalle. Vankkurikaravaanit soljuivat hitaasti, mutta varmasti Tasankojen halki ja puhvelimaan sydän oli rikottu. Ruoho kasvoi Tasankoilla ja tarjosi puhveleille ruokaa, mutta emigrantit häiritsivät pahasti puhvelilaumoja. Muutaman asumuksen leiri pohjoisia-cheyennejä Suhtai(yksi tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia bandeja kymmenestä eri cheyenne bandista) saapuivat lähelle leiriä sillan kauppapaikalle. Leirissä sotilaat alkoivat syyttää cheyennejä neljästä hevosesta että ne kuuluivat valkoisille ja cheyennet taas sanoivat että he löysivät hevoset vapaana harhailemassa ilman omistajaa.

Komentava upseeri kapteeni Henry Heth alkoi syyttää cheyennejä hevosvarkaudesta ja sanoi että hevoset on luovutettava armeijalle, jotta he palauttavat ne takaisin valkoiselle miehelle jonka hevosia ne olivat. Vaikka intiaanit sopivat että he palauttavat kolme hevosta, niin tämäkään ei riittänyt kapteeni Hethille. Neljäs hevonen oli todellakin nuoren soturin Two Tailsin, joka teki toisella nimellä historiaa Dull Knifen kanssa vuonna 1878, mutta siitä lisää toisessa pähkinässä. Two Tails kieltäytyi antamasta hevostaan, joka oli todellakin hänen oma. Tämä hevonen oli aivan eri paikasta kuin nämät kolme luovutettua hevosta. Silloin kapteeni Heth teki todella törkeän teon ja antoi käskyn että kolme nuorta miestä on vihollisia ja heidät tuli pidättää. Cheyennet samoin kuin monet muut Tasankojen intiaanit eivät ymmärtäneet mitä tarkoitti upseeri arestilla.

Intiaanit ottivat harvoin vankeja sodassa ja he uskoivat että sotilaiden aikomus oli varmasti tappaa soturit. Koska he käsittivät että jos he vastustaisivat, niin sotilaat hyökkäisivät ja laittaisivat heidät vankilaan. Kun sotilaat lähestyivät käsirautojen kanssa paikkaa missä nämät kolme nuorta soturia olivat, niin cheyennet yrittivät päästää vapaiksi hevosensa. Yksi cheyenne nimeltään Bull Shield, ammuttiin suoraan päähän ja tämä kuoli välittömästi. Two Tails haavoittui kun hän johti pakenemista. Kolmas heistä Wolf Fire tai Fire Wolf otettiin kiinni ja lyötiin rautoihin ja lähettiin vankitupaan Fort Laramieen kahleissa. Häntä pidettiin kuolemaansa asti vankina pelotteena muille cheyenneille aina huhtikuun 16.päivään asti, vuonna 1857 jolloin hän kuoli huonojen olosuhteiden takia. Todennäköisesti tapettiin.

Cheyennet muistivat kuinka siouxeille oli käynyt yhden lehmän tappamisesta yhteenotto U.S. armeijan kanssa, kun aliluutnantti Grattan järjesti itselleen kunnon verilöylyn v.1854. Kun Two Tails lähestyi pientä cheyenne leiriä, niin hän kertoi heti uutiset mitä oli tapahtunut. Wolf Firen bandi lähti pohjoiseen Black Hillsiin, ottivat vain mukaansa ne tarvikkeet mitä he pystyivät kantamaan hevosten selässä. Siouxien kohtalo oli heillä mielessä kun armeija alkoi jahdata siouxeja Grattanin verilöylyn jälkeen. Kun he liikkuivat pohjoista kohti niin ihmiset Wolf Firen leiristä tulivat yli leirin jossa oli vanha trapperi nimeltään Ganier, joka oli naimisissa cheyenne naisen kanssa. Sokaistuna pelosta ja vihasta valkoista miestä kohtaan, niin he tappoivat Ganierin ja silppoivat sekä scalppasivat hänet ja jatkoivat matkaansa. Tämä trapperi oli viaton sivullinen ja syytön, niin kuin olivat Bull Shield ja Wolf Fire kun armeija heidät tappoi.

Tämän jälkeen olivat sotaleikit ohi ja alkoi todella verinen ja lähes 20. vuoden katkera sota Tasankoilla.

Tässä lähdekirjat itseltäni

Kuva
Kuva
Kuva

Witko

Vastaa Viestiin