pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 25.09.2018 18:27

Haukka kirjoitti:
5. A. Vähän myöhemmin heinäkuun 29. päivänä, 1834 kahdeksan asumuksen leirikunta näitä vieraita Wyomingista tuli Arkansasiin missä William Bent teki kauppaa. Williamilla oli mukanaan kymmenen miehen kova joukko joka koostui kolmesta Intiaani scoutista, kuuluisista ja pahamaineisista ja väkivaltaisista miehistä, yksi tuttu Storrs-Marmaduke vaunusaattuesta vuonna 1824, yksi oli väkivaltainen irlantilainen psykopaatti Kanadasta, loput olivat samaa luokkaa.

Mistä Kansasta olivat nämät kolme Intiaani scouttia, väkivaltaisen irlantilaisen ja Storrs-Marduke kapteenin ja pioneerin nimet, saa toki antaa muitakin nimiä mutta nämät kysytyt riittävät ?
Tiedustelijat olivat delaware-intiaaneja. Sitten mennään näihin euro-amerikkalaisiin, joista ekana mainitsen Storrs-Marduken retkikunnassa kapteenina kunnostautuneen Alexander Le Grandin, joka ehti lyhyehkön elämänsä varrella tehdä yhtä jos toistakin. Sitten tuo kanadalainen väkivaltainen heppu tunnettiin nimellä Lucas Murray. Grinnellin mukaan tuo kanadalainen Murray oli Bentin linnakkeen vakiokalustoa ja intiaanit tunsivat hänet nimellä Pau-e-sih eli brittien kielelle käännettynä Flatnose. Hän oli Bentin firman parhaita kauppiaita ja kaikin puolin urhoollinen kaveri. Kaikkein paras kauppias oli Hatched, jonka intiaanit tunsivat nimellä Freckled Hand. Pisamakäden ja Littanenän lisäksi porukkaan kuului myös Robert Fisher, joka oli jämerä jätkä ja William Bentin ja Ceram St. Vrainin ehdoton puolustaja asiassa kuin asiassa. Fisherillekin intiaanit antoivat oman nimen, joka oli No-ma-ni. Tämä hieno nimi tarkoitti kalaa ja oli näin ollen kuin lyhenne miehen omasta brittinimestä. Mukana olivat myös John Smith, Thomas Boggs ja Marcelline St. Vrain. Viimemainitulle cheyennet antoivat ytimekkään kutsumanimen Marcelline.

Osa näistä kauppiaista erikoistui kauppaamaan vain yhden ja saman heimon tai kansan kanssa. Maxwell hoiteli yleensä pelkästään arapahojen kanssa käytävää kauppaa, Smith puolestaan hääräili etupäässä cheyennien kanssa koska hän puhui lähes täydellistä cheyennien kieltä. Tämän kovapintaisen kauppiasjoukon ulkopuolelta voi vielä mainita yhden pienikokoisen ja äkkiseltään katsottuna vaatimattoman oloisen hepun, joka lähemmin tarkasteltuna ei ollutkaan niin vaatimaton. Hänen nimensä oli Cristopher Carson ja hän ei ollut kauppias vaan metsästäjä. Vieläpä hiton hyvä sellainen. Että sellaista porukkaa.

Nämä äskeiset heput muodostivat Bentin linnakkeen ydinjoukon. Ehkä kaikki eivät olleet mukana tuossa seuraavan kysymyksen shoshone-kahakassa, mutta luettelin kaikkien niiden nimet, jotka on mainittu kuuluneen tuohon niinsanottuun kauppiaiden ydinjoukkoon + Cristopher Carson, jonka nimeä ei yksinkertaisesti voi olla mainitsematta.

Jos jollakulla on laajempaa tietoa näistä hepuista, niin siitä vaan. En tarkoita nyt Carsonia, vaan näitä muita kovanaamoja.





J
Haukka kirjoitti:
5. A. Vähän myöhemmin heinäkuun 29. päivänä, 1834 kahdeksan asumuksen leirikunta näitä vieraita Wyomingista tuli Arkansasiin missä William Bent teki kauppaa. Williamilla oli mukanaan kymmenen miehen kova joukko joka koostui kolmesta Intiaani scoutista, kuuluisista ja pahamaineisista ja väkivaltaisista miehistä, yksi tuttu Storrs-Marmaduke vaunusaattuesta vuonna 1824, yksi oli väkivaltainen irlantilainen psykopaatti Kanadasta, loput olivat samaa luokkaa.

Mistä Kansasta olivat nämät kolme Intiaani scouttia, väkivaltaisen irlantilaisen ja Storrs-Marduke kapteenin ja pioneerin nimet, saa toki antaa muitakin nimiä mutta nämät kysytyt riittävät ?
Tiedustelijat olivat delaware-intiaaneja. Sitten mennään näihin euro-amerikkalaisiin, joista ekana mainitsen Storrs-Marduken retkikunnassa kapteenina kunnostautuneen Alexander Le Grandin, joka ehti lyhyehkön elämänsä varrella tehdä yhtä jos toistakin. Sitten tuo kanadalainen väkivaltainen heppu tunnettiin nimellä Lucas Murray. Grinnellin mukaan tuo kanadalainen Murray oli Bentin linnakkeen vakiokalustoa ja intiaanit tunsivat hänet nimellä Pau-e-sih eli brittien kielelle käännettynä Flatnose. Hän oli Bentin firman parhaita kauppiaita ja kaikin puolin urhoollinen kaveri. Kaikkein paras kauppias oli Hatched, jonka intiaanit tunsivat nimellä Freckled Hand. Pisamakäden ja Littanenän lisäksi porukkaan kuului myös Robert Fisher, joka oli jämerä jätkä ja William Bentin ja Ceram St. Vrainin ehdoton puolustaja asiassa kuin asiassa. Fisherillekin intiaanit antoivat oman nimen, joka oli No-ma-ni. Tämä hieno nimi tarkoitti kalaa ja oli näin ollen kuin lyhenne miehen omasta brittinimestä. Mukana olivat myös John Smith, Thomas Boggs ja Marcelline St. Vrain. Viimemainitulle cheyennet antoivat ytimekkään kutsumanimen Marcelline.

Osa näistä kauppiaista erikoistui kauppaamaan vain yhden ja saman heimon tai kansan kanssa. Maxwell hoiteli yleensä pelkästään arapahojen kanssa käytävää kauppaa, Smith puolestaan hääräili etupäässä cheyennien kanssa koska hän puhui lähes täydellistä cheyennien kieltä. Tämän kovapintaisen kauppiasjoukon ulkopuolelta voi vielä mainita yhden pienikokoisen ja äkkiseltään katsottuna vaatimattoman oloisen hepun, joka lähemmin tarkasteltuna ei ollutkaan niin vaatimaton. Hänen nimensä oli Cristopher Carson ja hän ei ollut kauppias vaan metsästäjä. Vieläpä hiton hyvä sellainen. Että sellaista porukkaa.

Nämä äskeiset heput muodostivat Bentin linnakkeen ydinjoukon. Ehkä kaikki eivät olleet mukana tuossa seuraavan kysymyksen shoshone-kahakassa, mutta luettelin kaikkien niiden nimet, jotka on mainittu kuuluneen tuohon niinsanottuun kauppiaiden ydinjoukkoon + Cristopher Carson, jonka nimeä ei yksinkertaisesti voi olla mainitsematta.

Jos jollakulla on laajempaa tietoa näistä hepuista, niin siitä vaan. En tarkoita nyt Carsonia, vaan näitä muita kovanaamoja.





J
***************************************************************
Vastaus oli oikein ja täydellinen sillä näistä miehistä ei ole kovinkaan paljon tietoa paitsi että kovapintaisia rajaseutujen pioneereja ja polunlöytäjiä myös. Mukana oli kolme Delaware scouttia, Alexander Le Grande(melko mahtipontinen nimi, sillä tällä ajetaan takaa Aleksanteri Suurta ). Mies oli ollut kapteenina ja edelläkävijänä Storrs-Marmaduke vaunu karavaanissa vuonna 1824. Mies oli syntynyt 1794 Marylandissa, maanmittari, kauppias, trapperi, diplomaatti ja löytöretkeiijä kaiken päälle. Hänestä saatiin ensimmäistä kirjallista tietoa hänen toimistaan Lännessä v. 1823, kun hän oli New Mexicossa. Seuraavana vuonna 1824 hän oli kapteenina Becknell-Storrs-Marmaduke kaupparyhmän ja johti retkikuntaa jossa oli 83 kauppiasta Missourista Santa Fehen. Hän asui Santa Fessä ja Taosissa vuodet 1824-1825 ja hänellä oli mahdollisuudet olla mukana talviretkikunnissa vuosina 1824-1825. Hän vieraili todennäkoisesti Sonorassa matkallaan Mexico Cityyn. Hänellä oli useita eri kontrahteja New Mexicossa ja hän vieraili Eteläisten Tasankojen Intiaanien leireissä 1829-1834.

Huhtikuussa 1836 hän vieraili Fort Gibsonissa Intiaani territoriossa jossa hän Yhdysvaltain hallituksen edustajan pyynnöstä laati pitkän raportin Lounaisalueiden Intiaanien vahvuuksista ja toiminnasta. Juhannuksena 1836 Le Grande ilmestyi Etelä-Texasiin. Siellä hänet kutsuttiin 12.07.1836 vapaaehtoiseksi avustajaksi Kenraali Thomas J. Ruskin leiriin ja hän palveli ratsuväen kapteenin tittelillä. Presidentti David G. Burnet joka oli asunut monta vuotta Comanchein parissa, niin hän nimesi Le Granden komissaariksi 09.09.1836 neuvottelemaan rauhansopimuksesta Kiowain ja Comanchein kanssa ja kolme päivää myöhemmin hänet ylennettiin Jalkaväen majuriksi. Le Grande matkusteli useiden viikkojen ajan Fort Gibsonin kautta kulkiessaan New Orleansiin ja saapui marraskuussa-1836 takaisin. Seuraavien viikkojen aikana hän vieraili Comanche päällikkö She-co-neyn luona jossain Wichita-vuorten alueella nykypäivän Oklahomassa. Mutta hänellä ei ollut valtuuksia taata Comanchein metsästymaita, niin Comanchet kieltäytyivät neuvottelemasta hänen kanssaan sopimuksesta. Hän toimitti raportin presidentti Sam Houstonille mutta turhaan, sillä tämä ei antanut mitään lupauksia ja ei taannut hänen palkanmaksuaan seuraavan kahden vuoden aikana. Vuonna 1839 kun Mirabeau Lamar tuli Houstonin tilalle, niin tämä hyväksyi Le Granden palkkojen maksun, mutta tämä tuli liian myöhään koska Alexander Le Grande kuoli Houstonissa 03.03.1839.

Harmi kun en löytänyt mitään tietoa tästä väkivaltaisesta Irkkumiehestä Lucas Murraysta. Robert Fisher ja John Gantt
samoin. Robert Fisher oli tosiaan kirjan mukaan St. Vrainin uskollinen kannattaja l. luottoystävä. John Ganttista löytyy taas paljon tietoa, ex-upseeri joka rakensi Gantt's Fortin. Saapui Länteen v. 1831 ystävänsä James Blackwellin kanssa pääjoukkona trapperien kanssa. Syyskuussa 1832 Ganttilla oli leiri Arkansasissa jossa hän rakensi talviajaksi kaksi-kolme hirsitaloa ja alkoi talvella 1832-1833 käymään kauppa Arapahojen ja Cheyennien kanssa puhvelin taljoista. Viski lämmitti myös niitäkin kauppoja ja kyllähän sitä talvella täytyy kuumaa lientä saada.
John Ganttista sanottiin että hän oli ensimmäinen liikemies joka kävi kaupaa Arkansasissa. Hänestä löytyy aika paljon tietoa mm. tästä kirjasta
Kuva


Witko


P.s. Tuo oli Haukalta mielenkiintoista tietoa että eri kauppiaat olivat erikoistuneet eri Intiaan Kansoihin l. joka kauppiaalla oli oma Kansa jonka kaupanteon he toimivat parhailla katsomillaan ehdoilla.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 26.09.2018 17:19

4. A. Vähän myöhemmin heinäkuun 29. päivänä, 1834 kahdeksan asumuksen leirikunta näitä vieraita Wyomingista tuli Arkansasiin missä William Bent teki kauppaa. Williamilla oli mukanaan kymmenen miehen kova joukko joka koostui kolmesta Intiaani scoutista, kuuluisista ja pahamaineisista ja väkivaltaisista miehistä, yksi tuttu Storrs-Marmaduke vaunusaattuesta vuonna 1824, yksi oli väkivaltainen irlantilainen psykopaatti Kanadasta, loput olivat samaa luokkaa.

Mistä Kansasta olivat nämät kolme Intiaani scouttia, väkivaltaisen irlantilaisen ja Storrs-Marduke kapteenin ja pioneerin nimet, saa toki antaa muitakin nimiä mutta nämät kysytyt riittävät ?

4. B. Mitä tapahtui kun nämät miehet kohtasivat nämät vieraat Wyomingista ?

Witko
Vastaus on siis tuohon viimeiseen. Heinäkuun 29. päivänä 1834, siis runsas kuukausi muulivarkaudesta eteenpäin, shoshoneita alkoi ilmestyä Arkansas riverin rantamille. Kaikkiaan kahdeksan tiipiitä pystytettiin lähelle juuri laajennettua ja peruskorjattua Fort Cassin (silloisen Yhdysvaltain sotaministeri Lewis Cassin mukaan nimetty) paaluvarustusta Arkansas riverin pohjoispuolelle.

Vaatii taustoja, joten tässä tulee. Fort Cass, useimmille vain Fort Gantt, sijaitsi viiden kilometrin päässä Bentin linnakkeesta. Kyseinen varustus oli Bentin pahimman kilpailijan John Ganttin rakentama. Gantt oli hankkinut kevään aikana joukon päteviä savitiili-muurareita Taosista ja nämä ammattimiehet laajensivat vanhaa kauppa-asemaa ammattimiehen ottein. Gantt halusi napata suuren osan alueen turkis- ja muusta kaupasta ennen kuin Bentin ja St. Vrainin firma saisi liian suuren asiakaspiirin. Ganttin yritykset kaupata pohjoisille heimoille olivat epäonnistuneet ja hän kiiruhti vastaremontoituun Fort Cassiin saadakseen avattua kaupankäynti Arkansas riverin alueilla liikkuvien intiaanien kanssa. Gantt oli aiemmin jo saanut solmittua kauppasuhteita cheyenneihin ja arapahoihin, joten näkymät olivat hyvät.

Vielä paremmaksi näkymät muuttuivat, kun Arkansas riverin rantamille alkoi ilmestyä shoshoneita. Kahdeksan tiipiitä pystytettiin lähelle Fort Cassia ja Gantt odotti malttamattomana, että pääsisi käymään kauppaa näiden Wyomingista matkanneiden intiaanien kanssa.

Mutta mitä tapahtuikaan? Paikalle saapui pahin kilpailija William Bent kymmenen kauppiaansa kera. Bent halusi tutustua Fort Cassiin, mutta shoshonet veivät hänen huomionsa. Tiiraillessaan shoshonien leirielämää Bent oli tunnistavinaan näiden mukana olleet muulit samoiksi, jotka oli varastettu alkukesästä hänen veljeltään Charlesilta. Mitään kouriintuntuvaa näyttöä ei muulien alkuperästä tietenkään ollut, mutta äkkipikaisena miehenä William päätti ilman sen kummempia todisteita ottaa muulit shoshoneilta – vaikka väkipakolla.

Bentin ajatus ei saanut yleistä kannatusta ja esimerkiksi Gantt vakuutti, että shoshonet eivät missään nimessä olleet syyllistyneet muulivarkauteen. On ymmärrettävää, että Gantt sanoi näin, sillä olivathan shoshonet mitä ilmeisemmin hänen tulevia potentiaalisia kauppakumppaneitaan. Lisäksi Gantt korosti että hallitus ei tykkäisi hyvää jos Bent ryhtyisi sopimattomiin toimenpiteisiin shoshoneita vastaan. Bent ei kuitenkaan välittänyt kuunnella Ganttin jorinoita shoshonien puolestapuhujana, vaan antoi miehilleen toimintakäskyn. Ensimmäisen laukauksen ampui irlantilainen kovanaama Murray. Vain muutaman metrin etäisyydellä seisonut pahaa-aavistamaton shoshone kellahti kuolleena tantereelle. Joidenkin lähteiden mukaan myös kaksi muuta shoshonea ammuttiin hengiltä. Bentin ja Ganttin miehistä ei kukaan haavoittunut, mutta sen sijaan ammuskelua töllistellyt arapaho joutui sijaiskärsijäksi ja haavoittui lievästi.

Shoshonet odottivat linnakkeen sisällä katselevien Ganttin miesten ryntäävän avukseen, mutta näin ei tapahtunut. Gantt pysyi puolueettomana. Paniikkiin joutuneet shoshonet pakenivat suin päin. He veivät mukanaan haavoittuneet, mutta jättivät paikalle melkoisen määrän hevosia, muuleja, aseita ja muuta heille kuuluvaa omaisuutta. Myös kaksi shoshone-naista vangittiin, joskin heidät vapautettiin jo seuraavana päivänä. Kaikki shoshonien jättämät tavarat sen sijaan pidettiin. Itse asiassa tavarat arvottiin Bentin miesten kesken.

Shoshonet eivät koskaan hakeneet hyvitystä sen enempää suorilla hyökkäyksillä kuin hallituksenkaan kautta, mutta tapahtumasta oli kuitenkin tehty raportti intiaanitoimistoon. Entä miten kävi Ganttin ja hänen suuret unelmansa kaupankäynnin kasvattamisesta? Ilman Bentin miesten ammuskelua Gantt olisi luultavasti avannut tuottoisan kauppasuhteen shoshoneihin. Nyt ei suhteita syntynyt. Runsaat puoli vuotta myöhemmin Gantt jätti linnoituksensa ja luopui koko kauppabisneksestä. Hän totesi Bentin ja St. Vrainin liikeyrityksen liian vahvaksi kilpailijaksi. Yksi olennainen syy Ganttin päätökseen oli se, että cheyennet ja arapahot päättivät edelläkuvatun yhteenoton jälkeen käydä kauppaa mieluummin Bentin kuin Ganttin kanssa. Siis taas kerran hyvä esimerkki siitä miten vahvempi syö heikomman.

Lähteenä kolme kirjaa
Kuva
Kuva Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 26.09.2018 18:20

Tuohon heinäkuun 29. päivän, vuosi 1834 tapahtumasarjaan ei ole paljon lisäämistä. Kaksi lähdekirjaa olivat tutut, kun varsinkin omistan tuon David Lavenderin Bent's Fortin. Taistelu oli nopeasti ohi ja kolme Shoshonia oli vainaana. Arapaho sivustakatsojan roolissa haavoittui, mutta se teki vain terää Arapahon taisteluluonteelle ja sai mies kertoa kotikylässä hehkeille Arapaho tytöille sankarijuttuja miten hän tappoi yksin kolme Shoshonea ja ei edes kiittelemään kerinnyt. Shoshonet ottivat ritolat ja tavaraa jäi ihan kivasti maastoon 37. hevosta, useita aseita, kattiloita, kirveitä, taljoja ja muuta ominaisuutta. Sitä en ymmärrä miksi kaksi hehkeää Shoshone tyttöä vapautettiin, sillä olivat he paljon parempia kuin muulit antamaan tuota noin herkkuja Bentin jengille ja jos Kit Haukku Carson olisi ollut mukana, niin ei olisi tullut mitään naisten vapauttamista. Kit ymmärsi naisten päälle. Sen verran luin lisää tuosta John Ganttista että oikeassa olit että tämä Bentin voitto tässä Shoshone tapoissa osoitti Bentin vahvuuden ja Gantt tajusi että hänen oli aika luovuttaa kaupanteko-ja paikat Benteille ja St. Vrainille ja hän lähti vähin äänin pois Arkansasista ja turkiskaupasta. Ganttista on paljon tietoa mutta minua kun kiehtovat väkivaltaiset ihmiset, niin harmi kun en löytänyt mitään Lucas Murraystä, tuosta väkivaltaisuuksien toimeenpanijasta ja piinkovasta irlantilaisesta joka oli jostain Kanadan suunnilta tullut.

Totta on tuo että John Gantt hävisi Benteille tämä kaupankäynti taiston ja mies siirtyi v.1835 Eversti Henry Dodgen retkikuntaa ohjamaan Colorado Rockies. Hän oli agenttina Potawatomeille Council Bluffissa 1838-1839. Toimi oppaana myöhemmin emigranteille Fort Halliin vuonna 1834. Lähti Kaliforniaan ja oli arvokas edelläkävijä pioneeri Kalifornian kentillä. Hän kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen tai sydän vaivoihin 14.02.1849 George Yountin ranchilla.

Hyvin ja oikein Haukan vastaukset vyöryvät Witko yli ja ali.


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 27.09.2018 09:53

Tuossa oli tullut painovirhe vuosiluvusta John Gannt toimi oppaana 875 emigrantille Missourista Fort Halliin vuonna 1843.

Witko Lupus

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 28.09.2018 15:18

1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.

Minkä teon William Bent oli tehnyt ja mistä verivihollisesta Kansasta oli kyse ?

2. Cheyennet antoivat jokaiselle Bentin veljekselle lempinimet mutta Kiowat antoivat William Bentille täysin erilaisen nimen kuin Cheyennet ja tämä perustui Williamin kasvoihin ei pituuteen Little White Man vaan kasvoihin.

Mikä oli tämä Kiowain antama lempinimi englannisi ?

3. Cheyenne päällikkö Yellow Wolfilla oli hyvin älykäs näkymä josta hän kertoi William ja Charles Bentille minne rakentaa linnakkeen/kauppa-aseman. Hän piti mm. että Fountain Creek oli liian kaukana lännessä. Big Timbers oli paljon parempi paikka. Yellow Wolfilla oli kyllä oma lehmä ojassa myös. Tähän paikaan oli yhdeksän hyvää syytä ja Bentin veljekset tajusivat sen St. Vrainin kanssa että Yellow Wolf oli oikeassa.

Mitkä olivat nämät yhdeksän hyvää syytä rakentaa tämä linnake Big Timbersiin ?
Ykkönen taitaa olla vaikea, sillä noin pitkälle menneisyyteen en Fort's Bentissä pääse. Täytyy siis vastata kakkoseen:

Kiowat panivat merkille Williamin vahvan ja hieman linnun käyrää nokkaa muistuttavan nenä ja ristivät hänet Hook Noseksi. (Minun mielestäni Williamin nenä näyttää yhtä normaalilta kuin omani, jopa normaalimmalta) Mutta kiowilla on tarkka silmä joten en ala väittelemään heidän kanssaan asiasta. Cheyennien antama nimi Williamille oli Little White Man, joka tuli Williamin lyhyehköstä varresta, siis korkeintaan Carsonin kokoluokkaa. George oli Little Beaver ja Robert Bent puolestaan sai kunnian kantaa nimeä Green Bird. Tuolla aiemmin luettelin Bentin kauppiaiden intiaaninimiä, joita Grinnell heitteli kirjassaan Bent's Old fort and its Builders
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 29.09.2018 15:12

Pysytään edelleen samoissa aihepiireissä ja Eteläiset Tasankot ovat mukana. Pähkinät eivät ole Halfbreed-kirjasta niin kuin sovimme. Toisesta kirjasta haettu ja parista muusta.



3. Cheyenne päällikkö Yellow Wolfilla oli hyvin älykäs näkymä josta hän kertoi William ja Charles Bentille minne rakentaa linnakkeen/kauppa-aseman. Hän piti mm. että Fountain Creek oli liian kaukana lännessä. Big Timbers oli paljon parempi paikka. Yellow Wolfilla oli kyllä oma lehmä ojassa myös. Tähän paikaan oli yhdeksän hyvää syytä ja Bentin veljekset tajusivat sen St. Vrainin kanssa että Yellow Wolf oli oikeassa. Kuitenkaan linnaketta ei rakennettu niin kauaksi kuin Big Timbers. Sitä kyllä muutettiin alemmaksi joelle Fountain Creekistä mutta miksi Bentit eivät valinneet Big Timbersiä silloin. William olisi ollut myöhemmin pahoillaan kun ei noudattanut Yellow Wolfin neuvoa.

Mitkä olivat nämät yhdeksän hyvää syytä rakentaa tämä linnake Big Timbersiin Yellow Wolfin mielestä ?


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 29.09.2018 15:53

Tätä kirjaa pääsee lukemaan googlessa
Kuva

David Lavenderin kirjasta Bent's Fort tuon löysin. Charles ja William Bentin nuorin veli Robert Bentin kohtalosta. Comanchein kanssa oli sovittu v.1840 rauhasta, ystävyyssuhteista ja voitto riidoista. Mutta älä koskaan luota¨"Comancheen" liian kauan. Seuraavana vuonna 1841l okakuussa Bentin joukko laahusti ylös Arkansasia. He saivat havainnon puhveleista etäältä, 25.vuotias nuorin ja komein neljästä veljeksestä Robert Bent lähti hevosensa kanssa kovaan laukkaan saadakseen lihaa päivälliselle leiriin. Comanchet vaanivat häntä ja kaatoivat hänen maahan ja repivät scalpin hänen päästään. Hänen toverinsa hakivat hänen ruuminsa ja kantoivat hänet linnakeelle jossa hänet haudattiin muurien ulkopuolelle. Kiven lohkareista he saivat haudan hyvin päällystettyä jotta eivät eläimet pääsisivät sitä tonkimaan ja pieni ranskalainen räätäli laittoi kaktuksia kivien väliin jotta ei edes sudet pääse hautaa rikkomaan. Jokaisella valtakunnalla oli hintansa, mutta ei näin pian sitä hintaa haluaisi maksaa. Charles Bent odotti vielä kohtaloaan.


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 29.09.2018 16:52

3.1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.
Sen verran löysin, että pystyn vastaamaan tuohon lyhyesti. Tapahtumien kulusta en tiedä enempää, mutta joka tapauksessa William Bent onnistui pelastamaan kaksi cheyenneä samoilevien comanchien kynsistä. Tästä teosta cheyenne-päällikkö Yellow Wolf oli erittäin kiitollinen.

Tuostahan tapauksesta se näiden kahden miehen välinen ystävyys ilmeisesti alkoi. Bent kävi jo tuolloin kauppaa cheyennien kanssa, mutta hänen varsinainen päätarkoituksensa oli avata kauppasuhteet comancheihin. Yellow Wolf tuskin tiesi tätä. Bent taas ei halunnut mainostaa asiaa koska tiesi nämä kaksi kansaa verivuihollisiksi. Cheyennet ja arapahothan yrittivät tunkea yhdessä comancheriaan, joka levisi Arkansas riverin eteläpuolella. Tähän invaasioon cheyennet kumppaneineen tarvitsivat apua ja sitä he saivat Bentiltä, joka oli valmis myymään edellämainituille tuliaseita. Vastineeksi cheyennet ja arapahot lupasivat puolustaa Bentiä comancheilta.

Päällikkö Yellow Wolfin selän takana Bent käyttäytyi kuin tyypillinen liikemies, jolla oma etu on aina ykkösenä. Hän näet halusi nimenomaan kosketuksen comancheihin koska näitä oli moninkertainen määrä cheyenniin ja arapahoihin verrattuna. Hän tiesi comanchien vaikutusvallan intiaanien keskinäisessä kaupassa ja ainoastaan comanche-kaupoilla pääsisi käsiksi suuriin voittoihin.

Mutta Bent ei saanut hommaa menemään ihan niin kuin olisi halunnut, sillä kaupankäynti comanchien kanssa pysyi vuosikaudet hyvin nihkeänä. Cheyennien ja comanchien jatkuvien kahakoiden vuoksi Bent sulki jo kertaalleen kauppa-asemansa 1830-luvun loppupuolella, mutta avasi sen sitten taas uudelleen. Hän oli merkittävässä asemassa kun comanchet ja kiowat suostuivat viimeinkin tekemään rauhan cheyennien ja arapahojen kanssa. Tuolloin elettiin vuotta 1840. Eikä kysymyksessä ollut pelkkä aselepo, vaan rauha oli ikuinen. Paljon verta vuodatettiin tämän rauhan jälkeenkin, mutta nämä neljä kansaa toimivat sotaliitossa keskenään eivätkä tarttuneet aseeseen toisiaan vastaan. Kiitos William Bentin.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 29.09.2018 17:09

[quote]Pysytään edelleen samoissa aihepiireissä ja Eteläiset Tasankot ovat mukana. Pähkinät eivät ole Halfbreed-kirjasta niin kuin sovimme. Toisesta kirjasta haettu ja parista muusta.


1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.

Minkä teon William Bent oli tehnyt ja mistä verivihollisesta Kansasta oli kyse ?
************************************************************
Tämä pähkinä löytyy kolmesta kirjasta ja siitä on myös vähän pitempi selvitys kuin pelkkä lause...............................
Witko Waivainen

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 30.09.2018 12:40

Haukka kirjoitti:
1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.

Minkä teon William Bent oli tehnyt ja mistä verivihollisesta Kansasta oli kyse ?

2. Cheyennet antoivat jokaiselle Bentin veljekselle lempinimet mutta Kiowat antoivat William Bentille täysin erilaisen nimen kuin Cheyennet ja tämä perustui Williamin kasvoihin ei pituuteen Little White Man vaan kasvoihin.

Mikä oli tämä Kiowain antama lempinimi englannisi ?

3. Cheyenne päällikkö Yellow Wolfilla oli hyvin älykäs näkymä josta hän kertoi William ja Charles Bentille minne rakentaa linnakkeen/kauppa-aseman. Hän piti mm. että Fountain Creek oli liian kaukana lännessä. Big Timbers oli paljon parempi paikka. Yellow Wolfilla oli kyllä oma lehmä ojassa myös. Tähän paikaan oli yhdeksän hyvää syytä ja Bentin veljekset tajusivat sen St. Vrainin kanssa että Yellow Wolf oli oikeassa.

Mitkä olivat nämät yhdeksän hyvää syytä rakentaa tämä linnake Big Timbersiin ?
Ykkönen taitaa olla vaikea, sillä noin pitkälle menneisyyteen en Fort's Bentissä pääse. Täytyy siis vastata kakkoseen:

Kiowat panivat merkille Williamin vahvan ja hieman linnun käyrää nokkaa muistuttavan nenä ja ristivät hänet Hook Noseksi. (Minun mielestäni Williamin nenä näyttää yhtä normaalilta kuin omani, jopa normaalimmalta) Mutta kiowilla on tarkka silmä joten en ala väittelemään heidän kanssaan asiasta. Cheyennien antama nimi Williamille oli Little White Man, joka tuli Williamin lyhyehköstä varresta, siis korkeintaan Carsonin kokoluokkaa. George oli Little Beaver ja Robert Bent puolestaan sai kunnian kantaa nimeä Green Bird. Tuolla aiemmin luettelin Bentin kauppiaiden intiaaninimiä, joita Grinnell heitteli kirjassaan Bent's Old fort and its Builders
****************************************************
Aivan oikein vastattu tuo Kiowain antama lempinimi ja Kiowat jotka olivat Eteläisten Tasankojen suveneeriset "mustan huumorin Kansa" kun he näkivät William Bentin niin ei ollut puhettakaan että Cheyennien kohtelias nimi Little White Man olisi kelvannut Kiowille. Se oli Hook Nose ja syynä oli nokkamainen nenä(en tiedä mikä on Nuuttipukki kiowaksi mutta sitä varmaan Kiowat hakivat takaa) joka oli mustien silmien välissä. Robert joka oli komein ja nuorin Bentin veljeksistä sai nimen Green Bird. William oli saatanan loukkaantunut Kiowille, mutta ei auttanut purnaaminen ja niin William poistui alakuloisesti takavasemalle kohtauspaikalta ja asiaa ei kyllä helpottanut kun Kiowain lapset heittelivät biisonin lantakokkareita ja pieniä kiviä alakuloisen Williamin perään.

Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 01.10.2018 17:47

Haukka kirjoitti:
3.1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.
Sen verran löysin, että pystyn vastaamaan tuohon lyhyesti. Tapahtumien kulusta en tiedä enempää, mutta joka tapauksessa William Bent onnistui pelastamaan kaksi cheyenneä samoilevien comanchien kynsistä. Tästä teosta cheyenne-päällikkö Yellow Wolf oli erittäin kiitollinen.

Tuostahan tapauksesta se näiden kahden miehen välinen ystävyys ilmeisesti alkoi. Bent kävi jo tuolloin kauppaa cheyennien kanssa, mutta hänen varsinainen päätarkoituksensa oli avata kauppasuhteet comancheihin. Yellow Wolf tuskin tiesi tätä. Bent taas ei halunnut mainostaa asiaa koska tiesi nämä kaksi kansaa verivuihollisiksi. Cheyennet ja arapahothan yrittivät tunkea yhdessä comancheriaan, joka levisi Arkansas riverin eteläpuolella. Tähän invaasioon cheyennet kumppaneineen tarvitsivat apua ja sitä he saivat Bentiltä, joka oli valmis myymään edellämainituille tuliaseita. Vastineeksi cheyennet ja arapahot lupasivat puolustaa Bentiä comancheilta.

Päällikkö Yellow Wolfin selän takana Bent käyttäytyi kuin tyypillinen liikemies, jolla oma etu on aina ykkösenä. Hän näet halusi nimenomaan kosketuksen comancheihin koska näitä oli moninkertainen määrä cheyenniin ja arapahoihin verrattuna. Hän tiesi comanchien vaikutusvallan intiaanien keskinäisessä kaupassa ja ainoastaan comanche-kaupoilla pääsisi käsiksi suuriin voittoihin.

Mutta Bent ei saanut hommaa menemään ihan niin kuin olisi halunnut, sillä kaupankäynti comanchien kanssa pysyi vuosikaudet hyvin nihkeänä. Cheyennien ja comanchien jatkuvien kahakoiden vuoksi Bent sulki jo kertaalleen kauppa-asemansa 1830-luvun loppupuolella, mutta avasi sen sitten taas uudelleen. Hän oli merkittävässä asemassa kun comanchet ja kiowat suostuivat viimeinkin tekemään rauhan cheyennien ja arapahojen kanssa. Tuolloin elettiin vuotta 1840. Eikä kysymyksessä ollut pelkkä aselepo, vaan rauha oli ikuinen. Paljon verta vuodatettiin tämän rauhan jälkeenkin, mutta nämä neljä kansaa toimivat sotaliitossa keskenään eivätkä tarttuneet aseeseen toisiaan vastaan. Kiitos William Bentin.
**********************************************************************
Etsivä löytää ja Haukan vastaus on oikea sillä Bull Humpin Comanche bandista oli kyse. Sen verraan loikkaan tuohon asekauppaan mistä mainitsit, niin vuonna 1829 Comanchet tulivat Bull Humpin komennossa pohjoisesta yli Arkansas Riverin ja kohteena olivat Cheyennien hevoset. Yellow Wolfilla oli pieni yllätys Comancheille, sillä Cheyennet olivat saaneet aseita käyttöönsä ja Comanchet olivat vain jousin ja nuolin varustettuina. Yellow Wolf pakeni kolmenkertaisen hevoslauman kanssa jotka olivat Comancheilta saatu varastettua ja kaiken päälle mukana oli muutama Comanche scalppi. Tämän lyhensin tutusta kirjasta The Peace Chiefs Of The Cheyennes ja Stan Hoig oli kynässä. Muistan että sinulla on myös tämä kirja. Aika moni näistä Bentin linnakkeen Cheyenne päälliköistä kuoli vanhana Sand Creekissä vuonna 1864. Cheyennien aseistus oli tärkeässä roolissa koska Cmanchein ylivoima oli musertava ja siihen päälle vielä Kiowat niin Cheyenne-Arapaho liittouma oli alakynnessä ennen tuota 1840-rauhansopimusta. Luin tuota Stan Hoigin kirjaa ja todella paljon on ollut koko 1800-luvun alkupuolisko jatkuvaa sotaa Comanchein kanssa ja joskus myös Kiowat päälle.

Ranskalaiset antoivat nimen Fontaine-qui-bouille ja tunnettiin sen jäkeen Bentsien Fountain Creekinä. William ja hänen kumppsninsa rakensivat
poppelimetsästä saaduista puista etuvartion missä he voisvat aloitaa heidän kauppatavaransa ja turkisten kaupan odotellen Intiaaneja ilmestyvän kauppapaikalle ja kaupankäyntiin. Vuosi oli 1830 ja Cheyenne päällikkö Yellow Wolf pysähtyi paikalle ja tutki uteliaisuudesta uudet tulokkaat. Hänellä oli mukana vahva armeija sotureita ja he olivat palaamassa onnistuneelta hevos-raidilta Bull Humpsin Comanche bandia vastaan Red Riveriltä. Soturit olivat juhlatuulella ja pysyivät muutaman päivän kauppapaikalla, tekivät kauppaa

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 01.10.2018 18:44

Witko kirjoitti:
Haukka kirjoitti:
3.1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.
Sen verran löysin, että pystyn vastaamaan tuohon lyhyesti. Tapahtumien kulusta en tiedä enempää, mutta joka tapauksessa William Bent onnistui pelastamaan kaksi cheyenneä samoilevien comanchien kynsistä. Tästä teosta cheyenne-päällikkö Yellow Wolf oli erittäin kiitollinen.

Tuostahan tapauksesta se näiden kahden miehen välinen ystävyys ilmeisesti alkoi. Bent kävi jo tuolloin kauppaa cheyennien kanssa, mutta hänen varsinainen päätarkoituksensa oli avata kauppasuhteet comancheihin. Yellow Wolf tuskin tiesi tätä. Bent taas ei halunnut mainostaa asiaa koska tiesi nämä kaksi kansaa verivuihollisiksi. Cheyennet ja arapahothan yrittivät tunkea yhdessä comancheriaan, joka levisi Arkansas riverin eteläpuolella. Tähän invaasioon cheyennet kumppaneineen tarvitsivat apua ja sitä he saivat Bentiltä, joka oli valmis myymään edellämainituille tuliaseita. Vastineeksi cheyennet ja arapahot lupasivat puolustaa Bentiä comancheilta.

Päällikkö Yellow Wolfin selän takana Bent käyttäytyi kuin tyypillinen liikemies, jolla oma etu on aina ykkösenä. Hän näet halusi nimenomaan kosketuksen comancheihin koska näitä oli moninkertainen määrä cheyenniin ja arapahoihin verrattuna. Hän tiesi comanchien vaikutusvallan intiaanien keskinäisessä kaupassa ja ainoastaan comanche-kaupoilla pääsisi käsiksi suuriin voittoihin.

Mutta Bent ei saanut hommaa menemään ihan niin kuin olisi halunnut, sillä kaupankäynti comanchien kanssa pysyi vuosikaudet hyvin nihkeänä. Cheyennien ja comanchien jatkuvien kahakoiden vuoksi Bent sulki jo kertaalleen kauppa-asemansa 1830-luvun loppupuolella, mutta avasi sen sitten taas uudelleen. Hän oli merkittävässä asemassa kun comanchet ja kiowat suostuivat viimeinkin tekemään rauhan cheyennien ja arapahojen kanssa. Tuolloin elettiin vuotta 1840. Eikä kysymyksessä ollut pelkkä aselepo, vaan rauha oli ikuinen. Paljon verta vuodatettiin tämän rauhan jälkeenkin, mutta nämä neljä kansaa toimivat sotaliitossa keskenään eivätkä tarttuneet aseeseen toisiaan vastaan. Kiitos William Bentin.
**********************************************************************
Etsivä löytää ja Haukan vastaus on oikea, sillä Bull Humpin Comanche bandista oli kyse. Sen verraan loikkaan tuohon asekauppaan mistä mainitsit, niin vuonna 1829 Comanchet tulivat Bull Humpin komennossa pohjoisesta yli Arkansas Riverin ja kohteena olivat Cheyennien hevoset. Yellow Wolfilla oli pieni yllätys Comancheille, sillä Cheyennet olivat saaneet aseita käyttöönsä ja Comanchet olivat vain jousin ja nuolin varustettuina. Yellow Wolf pakeni kolmenkertaisen hevoslauman kanssa jotka olivat Comancheilta saatu varastettua ja kaiken päälle mukana oli muutama Comanche scalppi. Tämän lyhensin tutusta kirjasta The Peace Chiefs Of The Cheyennes ja Stan Hoig oli kynässä. Muistan että sinulla on myös tämä kirja. Aika moni näistä Bentin linnakkeen Cheyenne päälliköistä kuoli vanhana Sand Creekissä vuonna 1864. Cheyennien aseistus oli tärkeässä roolissa koska Comanchein ylivoima oli musertava ja siihen päälle vielä Kiowat niin Cheyenne-Arapaho liittouma oli alakynnessä ennen tuota 1840-rauhansopimusta. Luin tuota Stan Hoigin kirjaa ja todella paljon on ollut koko 1800-luvun alkupuolisko jatkuvaa sotaa Cheyenneillä ja Arapahoilla Comanchein kanssa ja joskus myös Kiowat päälle.

Ranskalaiset antoivat nimen Fontaine-qui-bouille ja tunnettiin sen jälkeen Bentsien Fountain Creekinä. William ja hänen kumppaninsa rakensivat poppelimetsästä saaduista puista etuvartion missä he voisivat aloittaa heidän kauppatavaransa ja turkisten kaupan odotellen Intiaaneja ilmestyvän kauppapaikalle ja kaupankäyntiin. Vuosi oli 1830 ja Cheyenne päällikkö Yellow Wolf pysähtyi paikalle ja tutki uteliaisuudesta uudet tulokkaat. Hänellä oli mukana vahva armeija sotureita ja he olivat palaamassa onnistuneelta hevos-raidilta Bull Humpsin Comanche bandia vastaan Red Riveriltä. Soturit olivat juhlatuulella ja pysyivät muutaman päivän kauppapaikalla, tekivät kauppaa ja opettelivat lisää näiltä parrakailta miehiltä jotka olivat pukeutuneet pukinnahka vaatteisiin. Yellow Wolf ja suurin osa hänen joukostaan olivat vihdoinkin palaamassa heidän omaan kyläänsä South Plattelle, mutta kaksi nuorta Cheyenne soturia eivät olleet vielä saaneet tarpeeksi uutuuden viehätyksestä kauppiaiden eri aarteista ja jäivät vielä jälkeen muusta joukosta.

Sitten yhtäkkiä ilman mitään varoitusta Comanche bandi Bull Hump itse johdossa ratsasti kauppapaikalle. Yksin Bent astui heidän eteensä ja tiesi että jos piilossa olevat Cheyennet löytyisivät kauppapaikalta, niin se olisi heidän kaikkien tuhoksi l. kuolemaksi. Käyttäen viittomakieltä Bent kertoi Bull Humpille että tämä katsoisi jälkiä Cheyenne ratsastajista. Bull Hump katsoi löytyisikö jostain merkkejä Cheyennien mokkasiinien jäljistä. Bull Hump tivasi Bentiltä missä hänen vihollisensa oikein on. Bent totesi että nyt ei ollut aikaa miettiä yhtään ja viittomakielellä kertoi että kaikki Cheyennet olivat ratsastaneet pohjoiseen kyläänsä Plattelle. Bull Hump tivasi taas eikö ole Cheyenneitä täällä varmasti yhtään.
Sitten hän kertoi sotureilleen ja he lähtivät, mutta Bull Hump katsoi vielä kerran taaksepäin teräksenharmaisiin silmiin ja punnitsi niistä valehteliko valkoinen mies hänelle, sitten he ratsastivat pois kauppapaikalta. Kaksi Cheyenneä tuli piilostaan esiin ja tajusivat että kuinka lähellä he olivat joutua vangiksi ja sen jälkeen kidutuskuolemaan. Sitten he palasivat leiriinsä ja kertoivat kaikille kuinka rohkea ja viisas Bent oli ollut ja kieltäytynyt heidän antamista Comancheille puhumatta mitään Bull Humpille heistä. Tämän jälkeen Yellow Wolf totesi että William oli tosi ystävä (pikku taka-ajatuksella tietty) ja tämä teko loi lujan siteen Cheyenneihin.

Kirjoista Bent's Fort, Southern Cheyenne ja tietysti Halfbreedistä oli tämä koko tarkka kertomus.
Tässä hyvä kirja myös Stan Hoigilta
Kuva


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 01.10.2018 18:52

Witko kirjoitti:
Haukka kirjoitti:
3.1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.
Sen verran löysin, että pystyn vastaamaan tuohon lyhyesti. Tapahtumien kulusta en tiedä enempää, mutta joka tapauksessa William Bent onnistui pelastamaan kaksi cheyenneä samoilevien comanchien kynsistä. Tästä teosta cheyenne-päällikkö Yellow Wolf oli erittäin kiitollinen.

Tuostahan tapauksesta se näiden kahden miehen välinen ystävyys ilmeisesti alkoi. Bent kävi jo tuolloin kauppaa cheyennien kanssa, mutta hänen varsinainen päätarkoituksensa oli avata kauppasuhteet comancheihin. Yellow Wolf tuskin tiesi tätä. Bent taas ei halunnut mainostaa asiaa koska tiesi nämä kaksi kansaa verivuihollisiksi. Cheyennet ja arapahothan yrittivät tunkea yhdessä comancheriaan, joka levisi Arkansas riverin eteläpuolella. Tähän invaasioon cheyennet kumppaneineen tarvitsivat apua ja sitä he saivat Bentiltä, joka oli valmis myymään edellämainituille tuliaseita. Vastineeksi cheyennet ja arapahot lupasivat puolustaa Bentiä comancheilta.

Päällikkö Yellow Wolfin selän takana Bent käyttäytyi kuin tyypillinen liikemies, jolla oma etu on aina ykkösenä. Hän näet halusi nimenomaan kosketuksen comancheihin koska näitä oli moninkertainen määrä cheyenniin ja arapahoihin verrattuna. Hän tiesi comanchien vaikutusvallan intiaanien keskinäisessä kaupassa ja ainoastaan comanche-kaupoilla pääsisi käsiksi suuriin voittoihin.

Mutta Bent ei saanut hommaa menemään ihan niin kuin olisi halunnut, sillä kaupankäynti comanchien kanssa pysyi vuosikaudet hyvin nihkeänä. Cheyennien ja comanchien jatkuvien kahakoiden vuoksi Bent sulki jo kertaalleen kauppa-asemansa 1830-luvun loppupuolella, mutta avasi sen sitten taas uudelleen. Hän oli merkittävässä asemassa kun comanchet ja kiowat suostuivat viimeinkin tekemään rauhan cheyennien ja arapahojen kanssa. Tuolloin elettiin vuotta 1840. Eikä kysymyksessä ollut pelkkä aselepo, vaan rauha oli ikuinen. Paljon verta vuodatettiin tämän rauhan jälkeenkin, mutta nämä neljä kansaa toimivat sotaliitossa keskenään eivätkä tarttuneet aseeseen toisiaan vastaan. Kiitos William Bentin.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 01.10.2018 18:53

Witko kirjoitti:
Haukka kirjoitti:
3.1. Kesällä-1830 William Bent tapasi ensi kertaa Cheyenne päällikkö Yellow Wolfin Fountain Creekin kauppa-asemalla. Tapaamisen ajankohta oli mitä parhain sillä William Bent oli tehnyt erään teon vähän aika sitten josta Yellow Wolf oli kiitollinen ja tässä teossa oli mukana eräs Cheyennien verivihollinen Kansa.
Sen verran löysin, että pystyn vastaamaan tuohon lyhyesti. Tapahtumien kulusta en tiedä enempää, mutta joka tapauksessa William Bent onnistui pelastamaan kaksi cheyenneä samoilevien comanchien kynsistä. Tästä teosta cheyenne-päällikkö Yellow Wolf oli erittäin kiitollinen.

Tuostahan tapauksesta se näiden kahden miehen välinen ystävyys ilmeisesti alkoi. Bent kävi jo tuolloin kauppaa cheyennien kanssa, mutta hänen varsinainen päätarkoituksensa oli avata kauppasuhteet comancheihin. Yellow Wolf tuskin tiesi tätä. Bent taas ei halunnut mainostaa asiaa koska tiesi nämä kaksi kansaa verivuihollisiksi. Cheyennet ja arapahothan yrittivät tunkea yhdessä comancheriaan, joka levisi Arkansas riverin eteläpuolella. Tähän invaasioon cheyennet kumppaneineen tarvitsivat apua ja sitä he saivat Bentiltä, joka oli valmis myymään edellämainituille tuliaseita. Vastineeksi cheyennet ja arapahot lupasivat puolustaa Bentiä comancheilta.

Päällikkö Yellow Wolfin selän takana Bent käyttäytyi kuin tyypillinen liikemies, jolla oma etu on aina ykkösenä. Hän näet halusi nimenomaan kosketuksen comancheihin koska näitä oli moninkertainen määrä cheyenniin ja arapahoihin verrattuna. Hän tiesi comanchien vaikutusvallan intiaanien keskinäisessä kaupassa ja ainoastaan comanche-kaupoilla pääsisi käsiksi suuriin voittoihin.

Mutta Bent ei saanut hommaa menemään ihan niin kuin olisi halunnut, sillä kaupankäynti comanchien kanssa pysyi vuosikaudet hyvin nihkeänä. Cheyennien ja comanchien jatkuvien kahakoiden vuoksi Bent sulki jo kertaalleen kauppa-asemansa 1830-luvun loppupuolella, mutta avasi sen sitten taas uudelleen. Hän oli merkittävässä asemassa kun comanchet ja kiowat suostuivat viimeinkin tekemään rauhan cheyennien ja arapahojen kanssa. Tuolloin elettiin vuotta 1840. Eikä kysymyksessä ollut pelkkä aselepo, vaan rauha oli ikuinen. Paljon verta vuodatettiin tämän rauhan jälkeenkin, mutta nämä neljä kansaa toimivat sotaliitossa keskenään eivätkä tarttuneet aseeseen toisiaan vastaan. Kiitos William Bentin.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 01.10.2018 18:54

Nyt sekosi Witko omaan näppäryytensä ja pisti kopiot pariin kertaan ja vesiselvänä vielä.

Witko

Vastaa Viestiin