Haukka kirjoitti:Tiedustelijat olivat delaware-intiaaneja. Sitten mennään näihin euro-amerikkalaisiin, joista ekana mainitsen Storrs-Marduken retkikunnassa kapteenina kunnostautuneen Alexander Le Grandin, joka ehti lyhyehkön elämänsä varrella tehdä yhtä jos toistakin. Sitten tuo kanadalainen väkivaltainen heppu tunnettiin nimellä Lucas Murray. Grinnellin mukaan tuo kanadalainen Murray oli Bentin linnakkeen vakiokalustoa ja intiaanit tunsivat hänet nimellä Pau-e-sih eli brittien kielelle käännettynä Flatnose. Hän oli Bentin firman parhaita kauppiaita ja kaikin puolin urhoollinen kaveri. Kaikkein paras kauppias oli Hatched, jonka intiaanit tunsivat nimellä Freckled Hand. Pisamakäden ja Littanenän lisäksi porukkaan kuului myös Robert Fisher, joka oli jämerä jätkä ja William Bentin ja Ceram St. Vrainin ehdoton puolustaja asiassa kuin asiassa. Fisherillekin intiaanit antoivat oman nimen, joka oli No-ma-ni. Tämä hieno nimi tarkoitti kalaa ja oli näin ollen kuin lyhenne miehen omasta brittinimestä. Mukana olivat myös John Smith, Thomas Boggs ja Marcelline St. Vrain. Viimemainitulle cheyennet antoivat ytimekkään kutsumanimen Marcelline.5. A. Vähän myöhemmin heinäkuun 29. päivänä, 1834 kahdeksan asumuksen leirikunta näitä vieraita Wyomingista tuli Arkansasiin missä William Bent teki kauppaa. Williamilla oli mukanaan kymmenen miehen kova joukko joka koostui kolmesta Intiaani scoutista, kuuluisista ja pahamaineisista ja väkivaltaisista miehistä, yksi tuttu Storrs-Marmaduke vaunusaattuesta vuonna 1824, yksi oli väkivaltainen irlantilainen psykopaatti Kanadasta, loput olivat samaa luokkaa.
Mistä Kansasta olivat nämät kolme Intiaani scouttia, väkivaltaisen irlantilaisen ja Storrs-Marduke kapteenin ja pioneerin nimet, saa toki antaa muitakin nimiä mutta nämät kysytyt riittävät ?
Osa näistä kauppiaista erikoistui kauppaamaan vain yhden ja saman heimon tai kansan kanssa. Maxwell hoiteli yleensä pelkästään arapahojen kanssa käytävää kauppaa, Smith puolestaan hääräili etupäässä cheyennien kanssa koska hän puhui lähes täydellistä cheyennien kieltä. Tämän kovapintaisen kauppiasjoukon ulkopuolelta voi vielä mainita yhden pienikokoisen ja äkkiseltään katsottuna vaatimattoman oloisen hepun, joka lähemmin tarkasteltuna ei ollutkaan niin vaatimaton. Hänen nimensä oli Cristopher Carson ja hän ei ollut kauppias vaan metsästäjä. Vieläpä hiton hyvä sellainen. Että sellaista porukkaa.
Nämä äskeiset heput muodostivat Bentin linnakkeen ydinjoukon. Ehkä kaikki eivät olleet mukana tuossa seuraavan kysymyksen shoshone-kahakassa, mutta luettelin kaikkien niiden nimet, jotka on mainittu kuuluneen tuohon niinsanottuun kauppiaiden ydinjoukkoon + Cristopher Carson, jonka nimeä ei yksinkertaisesti voi olla mainitsematta.
Jos jollakulla on laajempaa tietoa näistä hepuista, niin siitä vaan. En tarkoita nyt Carsonia, vaan näitä muita kovanaamoja.
J
***************************************************************Haukka kirjoitti:Tiedustelijat olivat delaware-intiaaneja. Sitten mennään näihin euro-amerikkalaisiin, joista ekana mainitsen Storrs-Marduken retkikunnassa kapteenina kunnostautuneen Alexander Le Grandin, joka ehti lyhyehkön elämänsä varrella tehdä yhtä jos toistakin. Sitten tuo kanadalainen väkivaltainen heppu tunnettiin nimellä Lucas Murray. Grinnellin mukaan tuo kanadalainen Murray oli Bentin linnakkeen vakiokalustoa ja intiaanit tunsivat hänet nimellä Pau-e-sih eli brittien kielelle käännettynä Flatnose. Hän oli Bentin firman parhaita kauppiaita ja kaikin puolin urhoollinen kaveri. Kaikkein paras kauppias oli Hatched, jonka intiaanit tunsivat nimellä Freckled Hand. Pisamakäden ja Littanenän lisäksi porukkaan kuului myös Robert Fisher, joka oli jämerä jätkä ja William Bentin ja Ceram St. Vrainin ehdoton puolustaja asiassa kuin asiassa. Fisherillekin intiaanit antoivat oman nimen, joka oli No-ma-ni. Tämä hieno nimi tarkoitti kalaa ja oli näin ollen kuin lyhenne miehen omasta brittinimestä. Mukana olivat myös John Smith, Thomas Boggs ja Marcelline St. Vrain. Viimemainitulle cheyennet antoivat ytimekkään kutsumanimen Marcelline.5. A. Vähän myöhemmin heinäkuun 29. päivänä, 1834 kahdeksan asumuksen leirikunta näitä vieraita Wyomingista tuli Arkansasiin missä William Bent teki kauppaa. Williamilla oli mukanaan kymmenen miehen kova joukko joka koostui kolmesta Intiaani scoutista, kuuluisista ja pahamaineisista ja väkivaltaisista miehistä, yksi tuttu Storrs-Marmaduke vaunusaattuesta vuonna 1824, yksi oli väkivaltainen irlantilainen psykopaatti Kanadasta, loput olivat samaa luokkaa.
Mistä Kansasta olivat nämät kolme Intiaani scouttia, väkivaltaisen irlantilaisen ja Storrs-Marduke kapteenin ja pioneerin nimet, saa toki antaa muitakin nimiä mutta nämät kysytyt riittävät ?
Osa näistä kauppiaista erikoistui kauppaamaan vain yhden ja saman heimon tai kansan kanssa. Maxwell hoiteli yleensä pelkästään arapahojen kanssa käytävää kauppaa, Smith puolestaan hääräili etupäässä cheyennien kanssa koska hän puhui lähes täydellistä cheyennien kieltä. Tämän kovapintaisen kauppiasjoukon ulkopuolelta voi vielä mainita yhden pienikokoisen ja äkkiseltään katsottuna vaatimattoman oloisen hepun, joka lähemmin tarkasteltuna ei ollutkaan niin vaatimaton. Hänen nimensä oli Cristopher Carson ja hän ei ollut kauppias vaan metsästäjä. Vieläpä hiton hyvä sellainen. Että sellaista porukkaa.
Nämä äskeiset heput muodostivat Bentin linnakkeen ydinjoukon. Ehkä kaikki eivät olleet mukana tuossa seuraavan kysymyksen shoshone-kahakassa, mutta luettelin kaikkien niiden nimet, jotka on mainittu kuuluneen tuohon niinsanottuun kauppiaiden ydinjoukkoon + Cristopher Carson, jonka nimeä ei yksinkertaisesti voi olla mainitsematta.
Jos jollakulla on laajempaa tietoa näistä hepuista, niin siitä vaan. En tarkoita nyt Carsonia, vaan näitä muita kovanaamoja.
J
Vastaus oli oikein ja täydellinen sillä näistä miehistä ei ole kovinkaan paljon tietoa paitsi että kovapintaisia rajaseutujen pioneereja ja polunlöytäjiä myös. Mukana oli kolme Delaware scouttia, Alexander Le Grande(melko mahtipontinen nimi, sillä tällä ajetaan takaa Aleksanteri Suurta ). Mies oli ollut kapteenina ja edelläkävijänä Storrs-Marmaduke vaunu karavaanissa vuonna 1824. Mies oli syntynyt 1794 Marylandissa, maanmittari, kauppias, trapperi, diplomaatti ja löytöretkeiijä kaiken päälle. Hänestä saatiin ensimmäistä kirjallista tietoa hänen toimistaan Lännessä v. 1823, kun hän oli New Mexicossa. Seuraavana vuonna 1824 hän oli kapteenina Becknell-Storrs-Marmaduke kaupparyhmän ja johti retkikuntaa jossa oli 83 kauppiasta Missourista Santa Fehen. Hän asui Santa Fessä ja Taosissa vuodet 1824-1825 ja hänellä oli mahdollisuudet olla mukana talviretkikunnissa vuosina 1824-1825. Hän vieraili todennäkoisesti Sonorassa matkallaan Mexico Cityyn. Hänellä oli useita eri kontrahteja New Mexicossa ja hän vieraili Eteläisten Tasankojen Intiaanien leireissä 1829-1834.
Huhtikuussa 1836 hän vieraili Fort Gibsonissa Intiaani territoriossa jossa hän Yhdysvaltain hallituksen edustajan pyynnöstä laati pitkän raportin Lounaisalueiden Intiaanien vahvuuksista ja toiminnasta. Juhannuksena 1836 Le Grande ilmestyi Etelä-Texasiin. Siellä hänet kutsuttiin 12.07.1836 vapaaehtoiseksi avustajaksi Kenraali Thomas J. Ruskin leiriin ja hän palveli ratsuväen kapteenin tittelillä. Presidentti David G. Burnet joka oli asunut monta vuotta Comanchein parissa, niin hän nimesi Le Granden komissaariksi 09.09.1836 neuvottelemaan rauhansopimuksesta Kiowain ja Comanchein kanssa ja kolme päivää myöhemmin hänet ylennettiin Jalkaväen majuriksi. Le Grande matkusteli useiden viikkojen ajan Fort Gibsonin kautta kulkiessaan New Orleansiin ja saapui marraskuussa-1836 takaisin. Seuraavien viikkojen aikana hän vieraili Comanche päällikkö She-co-neyn luona jossain Wichita-vuorten alueella nykypäivän Oklahomassa. Mutta hänellä ei ollut valtuuksia taata Comanchein metsästymaita, niin Comanchet kieltäytyivät neuvottelemasta hänen kanssaan sopimuksesta. Hän toimitti raportin presidentti Sam Houstonille mutta turhaan, sillä tämä ei antanut mitään lupauksia ja ei taannut hänen palkanmaksuaan seuraavan kahden vuoden aikana. Vuonna 1839 kun Mirabeau Lamar tuli Houstonin tilalle, niin tämä hyväksyi Le Granden palkkojen maksun, mutta tämä tuli liian myöhään koska Alexander Le Grande kuoli Houstonissa 03.03.1839.
Harmi kun en löytänyt mitään tietoa tästä väkivaltaisesta Irkkumiehestä Lucas Murraysta. Robert Fisher ja John Gantt
samoin. Robert Fisher oli tosiaan kirjan mukaan St. Vrainin uskollinen kannattaja l. luottoystävä. John Ganttista löytyy taas paljon tietoa, ex-upseeri joka rakensi Gantt's Fortin. Saapui Länteen v. 1831 ystävänsä James Blackwellin kanssa pääjoukkona trapperien kanssa. Syyskuussa 1832 Ganttilla oli leiri Arkansasissa jossa hän rakensi talviajaksi kaksi-kolme hirsitaloa ja alkoi talvella 1832-1833 käymään kauppa Arapahojen ja Cheyennien kanssa puhvelin taljoista. Viski lämmitti myös niitäkin kauppoja ja kyllähän sitä talvella täytyy kuumaa lientä saada.
John Ganttista sanottiin että hän oli ensimmäinen liikemies joka kävi kaupaa Arkansasissa. Hänestä löytyy aika paljon tietoa mm. tästä kirjasta
Witko
P.s. Tuo oli Haukalta mielenkiintoista tietoa että eri kauppiaat olivat erikoistuneet eri Intiaan Kansoihin l. joka kauppiaalla oli oma Kansa jonka kaupanteon he toimivat parhailla katsomillaan ehdoilla.