pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 11.09.2018 06:03

Mutta mitäs tällaisista väittelee. Emme me tiedä mitä White Thunder mielessään kävi läpi. Näkikö hän meteoriittien räjähtelyn hyvänä vai huonona enteenä. Itse oletan, että hän näki sen huonona enteenä, joita tulisi lisää, elleivät pawneet luovuttaisi nuolia. Hänen sanotaan tehneen tuota taivaallista spektaakkelia katsoessaan kaksi päätöstä. Olet muuten itse kysynyt joskus saman kysymyksen näin: Mitkä kaksi tärkeää päätöstä White Thunder teki marraskuussa 1833? Ja tuo eiilen mainittu Hyden kirjan lause, jos sen suomentaa suoraan menee kutakuinkin näin: Tuo yö vahvisti White Thunderin päätöksen lopettaa kansansa huono onni ja hankkia nuolet takaisin. "Luck" tarkoittaa tuossa yhteydessä huonoa onnen. Asiasisältö ei muutu paljonkaan eikä tarkoitukseni ollut nipottaa mistään. Ja ainahan kyssärit voidaan sulkea hetkeksi tai lopettaa kokonaan jos nipotteluksi menee.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 11.09.2018 11:30

Haukka kirjoitti:Mistä vitun väärinkäsityksistä ja nipotuksista tässä nyt on kysymys? Olen aivan ulalla. Luulin kirjoittaneeni taivaallisesta ilmiöstä, joka oli aivan mieletön kokemus kullekin sen nähneelle. Mutta kun Witko kerran ottaa nipotuksen puheeksi ja heittää vielä perään lauseen asian tiimoilta: ...Nuolten Kantaja White Thunder joka ajatteli että tämä merkki tarkoittaisi hyvää onnea ja he saisivat takaisin Pawneiden varastamat nuolet... . Ihan pakko kysyä, että missähän kirjassa näin kirjoitetaan? Itsepä vedit asian esille.
******************************************************************

Anne Hyden Empires, Nations & Families kirjassa ja sana lucky on kyllä onnea missä muodossa tahansa. En käsitä mikä moka tuossa voi olla kun White Thunder tuumi että tämä meteoriitti ilmiö oli samalla viesti että onni kääntyisi ja nuolet saataisiin takaisin Pawneilta ja soolomatkan tarkoitus oli juuri tämän meteoriitti ilmiön tuoma hyvä enne ja kaksi nuolta saatiin takaisin ja 1843 Oglalat toivat loput kaksi nuolta takasin kun olivat ryöstäneet ne Pawneilta. Halfbreed-kirjassa on tästä aika pitkä selvitys ja samoin Hyde toteaa lyhyesti mitä tässä oli takana ja nuolten saamisen enne ja onni kääntyisi Cheyenneille ja Owl Woman naitettiin ja oikein saatanan lujaa naitettiin Charles Bentille.

Ja kaikki yhtyivät mukaan lukien White Thunder 70. kymppisenä oli viriilissä iskussa. Jos tässä aletaan sanatarkasti ottamaan käännöksiä, niin saamari kuivaksi janaksi mene kirjoittaminen. Virheet ovat eri asia, mutta miten ihmettä voi tässä vastauksessa tehdä ylipäätään virhettä. Ei päässyt White Thunderin pääkoppaan sisälle joten pakko oli uskoa Hydeen ja George Bentiin Halfbreediin. Mitä ihmettä voi olla mielessä kun maailmanloppua ei tullut ja seuraava aamu alkoi saatanan seesteisenä ja White Thunder kehräsi kuin kissa ilosta että tähdet putosivat mutteivat Cheyennien päälle. Sitten äijä lakonisesti totesi että merkki oli onnen kääntyminen nuolten takaisin saamiseen ja samalla paritettin oma tytär valkoiselle roskaväelle jota Bentit edustivat kun viinan kanssa temmelsivät.

Täytyy mennä Eckerttin tyyliin nähtävästi että vastaukset ovat syvällisiä mietelmiä eikä oikoa mitään selitystä.


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 11.09.2018 12:55

Haukka kirjoitti:Mutta mitäs tällaisista väittelee. Emme me tiedä mitä White Thunder mielessään kävi läpi. Näkikö hän meteoriittien räjähtelyn hyvänä vai huonona enteenä. Itse oletan, että hän näki sen huonona enteenä, joita tulisi lisää, elleivät pawneet luovuttaisi nuolia. Hänen sanotaan tehneen tuota taivaallista spektaakkelia katsoessaan kaksi päätöstä. Olet muuten itse kysynyt joskus saman kysymyksen näin: Mitkä kaksi tärkeää päätöstä White Thunder teki marraskuussa 1833? Ja tuo eiilen mainittu Hyden kirjan lause, jos sen suomentaa suoraan menee kutakuinkin näin: Tuo yö vahvisti White Thunderin päätöksen lopettaa kansansa huono onni ja hankkia nuolet takaisin. "Luck" tarkoittaa tuossa yhteydessä huonoa onnen. Asiasisältö ei muutu paljonkaan eikä tarkoitukseni ollut nipottaa mistään. Ja ainahan kyssärit voidaan sulkea hetkeksi tai lopettaa kokonaan jos nipotteluksi menee.
*******************************************************************
Ei tässä mitään hätiä ole ja ei todellakaan suljeta ja lopeteta kyssäreitä Never!. Tämä oli ihan witkomainen purkaus vaan. Täytyy vaan ottaa Witkon välillä rennosti ja homma pelittää Sir Haukka Wainaa IV aka Hesan Suurtukaani. Osta nyt hyvä mies uusi Dacia ja hau hau haukutkin kiittää. Neliveto ja ovissa kumiset joustimet ja erillinen Wunderbaum vaijeri. Mene heti ostamaan saamarin lurkki ja kutales.
Haukka varasta kitaran plektran kuvassa.
Kuva

Witko Rovettu

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 11.09.2018 15:47

Eipä White Thunder pyhistä nuolistaan pitkään päässyt nauttimaan, sillä elämä Arkansasjoen ympäristössä oli levotonta. Comanchien ja kiowien & cheyennien ja arapahojen keskinäiset taistelut koituivat jo vuonna 1838 tämän Bentin lankomiehen kohtaloksi. comanchet yrirrivät hyökätä vanhaan Bentin linnakkeeseen vuonna 1839 ainakin kerran, mutta se oli helpommin suunniteltu kuin tehty. Ymmärrettävistä syistä Bentille tuli kiire toimimaan rauhanvälittäjänä tulevissa neuvotteluissa, sillä ennemmin tai myöhemmin comanchet ja kiowat olisivat aiheuttaneet todellista vahinkoa linnakkeelle ja sen ihmisille.

Kaiken kaikkiaan elämä vanhassa Bentin linnakkeessa oli noihin aikoihin varsin jännityksentäyteistä. Ilman cheyennien ja arapahojen tukea koko paikka olisi tuhottu jo vuoteen 1839 mennessä. Intiaaneista vain cheyenneillä oli vapaa pääsy linnakkeeseen, sillä jopa heidän arapaho-serkkuihinsa suhtauduttiin hivenen epäluuloisesti puhumattakaan shoshoneista, jotka poistettiin paikalta väkivalloin.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 11.09.2018 17:28

Höh, kirjoitin vahingossa lankomies , mutta tarkoitin appiukkoa.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 11.09.2018 18:48

Areena oli vapaa, mutta eipä ole enää. Koska nämä vuodet 1800 - 1850 ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, jatketaan tuolla aikavälillä. Ja kun tuo vanha Bentin linnoituskin on mielenkiintoinen, pysytellään siellä. Siis:

Haukka kysyi Chipitasta ?

2. Chipitalla oli tärkeä rooli vanhassa Bentin linnakkeessa. Kuka Chipita oli ja mitä' huomiota herättävää oli hänen ulkoisessa olemuksessaan?

***********************************************************

2. Bentin vanhassa linnakkeessa asui pysyvästi itseasiassa kaksi naista. Ensimmäinen oli Charlotte kaunis neekerinainen, joka oli toisen Bentin kotiorjan Dick Greenin vaimo, joka toimi kokkina ja tanssijana falangaa vieraille ja nämät olivat aivan juopuneita himosta näistä tanssiesityksistä. Charlotten ruuanlaittotaidot saivat hänet kuuluisaksi turkismetsästäjien ja muiden matkalaisten keskuudessa. Vuonna 1848 Charlotte Green kuvaili itseään George Ruxtonille, joka oli brittiläinen tutkimusmatkailija ja matkakirjan kirjoittaja ja joka eli hyvin lyhyen elämän kuollen 27.vuotiaana dysanteriaan. Charlotte sanoi että hän oli ainoa lady koko hemmettin inkkari maassa. Yksi tunnettu upseeri kutsui häntä kulinaarian jumalattareksi. Charlotte järjesti Bentin kehoituksesta usein kuuluisia fandango tansseja ja eversti Henry Inman "opas, intiaanitaistelija, sotilas" kuvasi Charlotten olevan huomion keskipiste, illan kauneus ja joka tiesi arvonsa ja tanssi sen mukaisesti.

Charlotten kauneudesta oli aika paljon aikalaisten kuvauksia ja juuri nämät fandango-tanssit olivat vetonaula Bentin linnakkeessa matkalaisille.
Charlotten lisäksi oli tämä toinen nainen joka tunnettiin nimellä Chipita joka oli vähän myöhemmin esillä. Taloudenhoitaja ja pyykkäri. Talvikuukausia odotettiin suorastaan, kun Chipita valmisti suveneerisesti toffeeta. George Bent muisteli myöhemmin kaiholla Chipitan toffee karkkeja. Chipitan ulkonäkö oli todella runsas, sillä hän oli suunnattoman lihava, suurikokoinen ja ystävällinen, hyvin huumorintajuinen Ranskalais-Meksikolainen mix ja hän oli naimissa Bentin hyväluonteisen työntekijän kanssa. Sen verran vielä Charlottesta että tämä tiesi kauneutensa ja piti itseään hienona leidinä joka vain odotti että pääsisi jonkun mukaan Kaliforniaan. Hän oli kuitenkin orja ja elettiin 1830-1840-lukua. Bent antoi hänelle myöhemmin Taosin Kapianan jälkeen epävirallisen vapauden.

Chipitalla ei ollut näitä mietteitä vaan hän halusi vain palvella ihmisiä ja lapset olivat lähellä hänen sydäntään, varsinkin intiaanilapset olivat hänen karkienssa lumoissa jos oli Bentin pojatkin. Chipita keitteli mm. melassia. Hänen bravuurinsa oli houkutella lapset kisailemaan ja telmimään antaen kaikkia eri karkkisekoituksia mitä hän vain keksi. George muisteli että jopa linnakkeen kovat juomari työntekijät ja vaunujen-ajajat liittyivät hauskanpitoon. George muisteli että kynttilät kun paloivat niin lapset katselivat liekkien leikkiä lumoutuneina. George vietti tunteja katsellen kun Chipita teki kynttilän sydänlankaa ja kaatoi sulaa vahaa ja muotoili tinasta mitä erilaisempia malleja.

Nuori Lewis Garrad kirjoitti vuosia myöhemmin että William Bentillä ja Marcellus St. Vrainilla oli intiaanivaimot, mutta linnakeessa oli vain kaksi naista, puoliverinen Ranskalais-Intiaani squow (Chipita jota kyllä sanottiin enemmän Ranskalais-Meksikolainen mix) ja Charlotte niminen neekeri nainen kokkina. Enempää en löytänyt Chipitasta, mutta sen mitä löysin niin todella hyvä-ja hienoluontoinen epäitsekäs nainen villissä paikassa.

Nyt oli täysin ja vain lähdekirjana Halfbreed George Bentin elämä
kahdessa maailmassa.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 12.09.2018 15:52

Aika lailla samat jutut Grinnellin vanhassa kirjassa Bent's Old Fort and its Builders

Laitetaan nyt silti. Kuten jo todettiin hän oli Bentin linnakkeen suunnattoman lihava taloudenhoitaja, joka osasi kaikki mahdolliset metkut. Hän oli syntyperältään meksikolais-ranskalainen ja aivan mielettömällä huumorilla varustettu. Hänen kanssaan viihtyivät niin lapset kuin aikuisetkin ja Chipita osasi lukuisia erilaisia leikkejä ja pelejä. Oli hänellä äijäkin, mutta Chipita vei miehensä voimat niin perinpohjaisesti, että kaveri lepäili kaikki mahdolliset vapaa-ajat jaksaakseen hoidella hommansa linnakkeessa.

Monen muun homman ohella Chipita teki talikynttilöitä valuttamalla biisoninrasvaa vanhanaikaisiin tinasta tehtyihin valumuotteihin. Nämä kynttilät olivat ainoa valolähde talvisin linnakkeessa aikaansa viettäville työntekijöille ja vankkurikuskeille, jotka lätkivät korttia myöhään yöhön ja toisinaan aamuunkin asti. Välillä Chipita innostui järjestämään edellämainituille hepuille mitä erilaisimpia kilpailuja. Tietenkin Chipita järjesti myös tanssitilaisuuksia, jossa jurot metsien miehet pääsivät kokeilemaan taitojaan. Näissä tilaisuuksissa tanssittiin yleensä Fandangoa, joka on espanjalainen paritanssi. Naisväkeä oli niukasti mitä nyt upea mustapintainen Charlotte ja joukko intiaanirouvia olivat sulostuttamassa olemassaolollaan miespuolisia asukkeja. Viulisti vingutti soittepeliään yleensä pöydällä seisomalla. Kun miesten oli vaikeaa löytää itselleen daamia, he tanssivat keskenään. Paikalle kerääntyneet intiaaninaiset hyppivät, keikistelivät ja kikattivat sen minkä ehtivät. Näin kuluivat pitkät talvikuukaudet rattoisasti ja kaikilla oli yleensä hauskaa. Chipitan panos oli siis erittäin merkittävä ja ranskankielentaitoisena hän pystyi kommunikoimaan myös ranskaa puhuvien työntekijöiden kanssa.

Ahaa, Bentin naisviulisti, ji-huuuuuu!


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 15.09.2018 18:22

Haukka kysyi vakavasta tapauksesta

3. William Bentin suvulla oli tapana liikkua kesäisin intiaanileiristä toiseen ja palata vasta syksyn alla takaisin kotiin. Näin heidän tarkoituksensa oli tehdä myös kesällä 1849. Reissullaan he saapuivat erääseen kiowa-leiriin Bluff Creekissä Kansasissa. Paikalle oli saapunut suuret joukot muun muassa cheyennejä ja arapahoja katsomaan kiowa-tanssiijoiden esityksiä. Osaget, jotka olivat tehneet rauhan kiowien kanssa, olivat myös kerääntyneet paikalle. Äkkiä eräs yleisön joukossa ollut osage lysähti pitkin pituuttaan maahan. Mitään ei ollut tehtävissä ja hän kuoli muutamassa minuutissa. "Mayíagyá K´ ádó", kiljuivat intiaanit. Mitä oli tapahtunut ja mikä oli Mayíagyá K´ ádó?
***********************************************************************

3. Jatkan huomenna tästä eteenpäin, mutta haluan kysyä että onko kyseessä Cheyenne päällikkö White Face Bullin varoitus huuto englanniksi käännettynä tämä Mayiagya K' ado: The Big Cramps jatko ei ollut enään käännöksessä Everbody run !
Grinnelliin luotan ja Mooney on pihatöissä ja Halfbreed on myös mukana tässä kertomuksessa.


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 16.09.2018 06:38

Kyllähän "Mayíagyá K´ ádó" sanan kuuleminen sai liikettä töppösiin, sillä tuo kiowankielinen sana merkitsi tuohon aikaan lähes pahinta asiaa varsinkin kiowien ja comanchien keskuudessa. Se tarkoitti kirjaimellisesti sitä asiaa, joka pani intiaanit juoksemaan pakoon. Siis brittikäännös on juuri tuo Cramps . Se oli peloittavin vihollinen, joka saattoi kohdata kiowan tai comanchen tai eteläisen cheyennen. Tuossa kysymyksessä tämä vihollinen oli valinnut kohteekseen osage-miehen. Witkon mainitsema cheyenne White Face Bull oli ensimmäinen, joka käsitti mistä oli kysymys. Hän huusi monta kertaa tuota sanaa peräkkäin ja nopeasti sanoma meni perille väkijoukossa.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 17.09.2018 19:13

Witko kirjoitti:
Haukka kysyi vakavasta tapauksesta

3. William Bentin suvulla oli tapana liikkua kesäisin intiaanileiristä toiseen ja palata vasta syksyn alla takaisin kotiin. Näin heidän tarkoituksensa oli tehdä myös kesällä 1849. Reissullaan he saapuivat erääseen kiowa-leiriin Bluff Creekissä Kansasissa. Paikalle oli saapunut suuret joukot muun muassa cheyennejä ja arapahoja katsomaan kiowa-tanssiijoiden esityksiä. Osaget, jotka olivat tehneet rauhan kiowien kanssa, olivat myös kerääntyneet paikalle. Äkkiä eräs yleisön joukossa ollut osage lysähti pitkin pituuttaan maahan. Mitään ei ollut tehtävissä ja hän kuoli muutamassa minuutissa. "Mayíagyá K´ ádó", kiljuivat intiaanit. Mitä oli tapahtunut ja mikä oli Mayíagyá K´ ádó?
***********************************************************************

3. Jatkan huomenna tästä eteenpäin, mutta haluan kysyä että onko kyseessä Cheyenne päällikkö White Face Bullin varoitus huuto englanniksi käännettynä tämä Mayiagya K' ado: The Big Cramps jatko ei ollut enään käännöksessä Everbody run !
Grinnelliin luotan ja Mooney on pihatöissä ja Halfbreed olikin on myös mukana tässä kertomuksessa.


Witko
**************************************************************

3. Kuolema saapui Eteläisille Tasankoille ja Upper Arkansas Riverin maille kesällä 1849. Paljon ennen tätä oli jo Sweet Root niminen Cheyenne päällikkö varoittanut Kansaansa valkoisista: He yrittävät aina tarjota teille eri tarvikkeittaan, mutta älkää ottakko niitä, sillä ne tuovat vain sairaudet mukanaan. Nämät ihmiset eivät seuraa esi-isiään. He seuraavat muuta tietä. Vuonna 1832 Bent's Fortissa koettiin meksikolaisten adoberakentajien tuoma isorokko Arkansasista. William Bent ymmärsi heti kuinka vaarallisesta taudista oli kyse ja varoitti Cheyennejä että eivät tule lähelle linnaketta. Moni Bentin työntekijöistä kuoli tähän tautiin ja William sai myös maistaa isorokkoa, mutta selvisi petipotilaana taudista. Ainoa muisto oli hänellä ikuiset isorokon arvet kasvoissa loppuiän.

Vuonna 1849 olikin sitten eri tautiepidemia iskemässä Eteläisille Tasankoille. Cheyennien sotajokko joka koostui lähes kahdesta sadasta voimakkaasta soturista ja naisista myös, olivat palaamassa raidilta Pawnee kylästä josta oli saatu hyvä saalis hevosia ja myös naisia vangiksi. He olivat palaamassa kyläänsä Smoky Hillille kun he löysivät emigranttien vankkurit ympyrässä Platte Riverin penkalla. Soturit tiedustelivat varovaisesti,ääniä tai liikettä, mutta oli aivan kuoleman hiljaista. Soturit ratsastivat vankkurien äärelle ja vetivät valkoiset topatut suojat pois ja silloin tuli heille eteen kauhea näky. Vankkureissa oli kuolleita emigrantteja sekä osa teki vielä kuolemaa. Monet heistä olivat hirveästä tuskasta kaksinkerroin vääntyneet kuolinkamppailuun. Vanhempi Cheyenne sanoi varoituksen: Valkoiset miehet tekivät kuolemaa hirveissä krampeissa.

Paniikissa he pyörsivät poninsa ja lähtivät pakoon tätä näkymätöntä vihollista mutta palasivat silti vielä vankkureille ja ampuivat kaikki kuolemaa tekevät valkoiset ja lähtivät Päällikkö One Eye'sin leiriin Smoky Hillille. He eivät tienneet ennen kuin he lähtivät pitkälle matkalle leiriin, niin puoliin heistä oli jo tämä näkymätön kuolema iskenyt. Kun krampit alkoivat iskeä, niin Bentin vaimot Island, Yellow Woman ja lapset olivat Bluff Creekillä Kiowa leirissä Cimarronilla, missä Kiowat olivat järjestäneet rauhansopimuksen kunniaksi Sun Dancen johon he olivat kutsuneet Feathered Bearsin Cheyennet ja Bull Head's Arapahot. Mukana olivat myös Osaget, Apachet ja Comanchet. Osagein leiri oli kylän keskellä ja he olivat hyvin aktiivisia aloittamaan Sun Dancen. Sitten alkoi tapahtua ja nopeasti....................jatkuu huomenna


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 18.09.2018 13:55

Tuo kirja Halfbreed oli loppu Adlibriksesta. Siitä kai tuo kohtaus on. Mielenkintoinen opus ilmeisesti, ainakin aihepiiriltään. Tosin George Bentin seikkailut aikuisiällä ei niinkään kiinnosta, mutta nuo Bentin linnakkeen alkuvuodet ja miksei 1850-lukukin ovat kiinnostavia. Ja tietenkin Arkansasjoen kummallakin puolella liikkuvat intiaanit, joista muiden ohella myös pawneet saivat kokea Crampsin iskuvoiman. Pawneilla oli muistini mukaan jo aiemmin huonoja kokemuksia tästä taudista, jopa niin huonoja, että se murskasi suuren osan heidän vallastaan. Mutta ettei eksytä kysymyksestä liian kauas, niin David G. Witko jatkaa kunhan ehtii kotiin ja saa kätensä sekä silmänsä irti uudesta menopelistään .
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 18.09.2018 16:58

Haukka oli oikeassa auton suhteen, sillä istuin mökötin töiden jälkeen DS 5 ja vaimo tuli tunnin päästä huhuilemaan että mies syömään käy ja niin minä alakuloisena tallustelin haikein mielin autosta kotiin. Ajattelin että menen vielä myöhään illalla uudelleen orientoitumaan autoon takaisin vaikkapa pariksi tunniksi. On sitä pienemmästäkin mies viety köysissä sairaalaan/Harjavaltaan miettimän tekosiaan. Pakko on myöntää että tuo Halfbreed-kirja on uskomattoman täynnä tietoa 1830-1850-lukua ja paljon juuri Intiaaneista Eteläisillä Tasankoilla mm. ja aina sivulle 100 asti. Sen jälkeen alkaa Georgen teini-ikä ja kujeet ja kyllä on tapahtumia täynnä nuoren Georgen elämä ollut. David Lavenderin Bent's Fort tulee hyvänä kakkosena, mutta nippeliä ei ole näin paljon kuin Halfbreedissä.

Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 18.09.2018 18:12

Witko kirjoitti:
Witko kirjoitti:
Haukka kysyi vakavasta tapauksesta

3. William Bentin suvulla oli tapana liikkua kesäisin intiaanileiristä toiseen ja palata vasta syksyn alla takaisin kotiin. Näin heidän tarkoituksensa oli tehdä myös kesällä 1849. Reissullaan he saapuivat erääseen kiowa-leiriin Bluff Creekissä Kansasissa. Paikalle oli saapunut suuret joukot muun muassa cheyennejä ja arapahoja katsomaan kiowa-tanssiijoiden esityksiä. Osaget, jotka olivat tehneet rauhan kiowien kanssa, olivat myös kerääntyneet paikalle. Äkkiä eräs yleisön joukossa ollut osage lysähti pitkin pituuttaan maahan. Mitään ei ollut tehtävissä ja hän kuoli muutamassa minuutissa. "Mayíagyá K´ ádó", kiljuivat intiaanit. Mitä oli tapahtunut ja mikä oli Mayíagyá K´ ádó?
***********************************************************************

3. Jatkan huomenna tästä eteenpäin, mutta haluan kysyä että onko kyseessä Cheyenne päällikkö White Face Bullin varoitus huuto englanniksi käännettynä tämä Mayiagya K' ado: The Big Cramps jatko ei ollut enään käännöksessä Everbody run !
Grinnelliin luotan ja Mooney on pihatöissä ja Halfbreed olikin on myös mukana tässä kertomuksessa.


Witko
**************************************************************

3. Kuolema saapui Eteläisille Tasankoille ja Upper Arkansas Riverin maille kesällä 1849. Paljon ennen tätä oli jo Sweet Root niminen Cheyenne päällikkö varoittanut Kansaansa valkoisista: He yrittävät aina tarjota teille eri tarvikkeittaan, mutta älkää ottakko niitä, sillä ne tuovat vain sairaudet mukanaan. Nämät ihmiset eivät seuraa esi-isiään. He seuraavat muuta tietä. Vuonna 1832 Bent's Fortissa koettiin meksikolaisten adoberakentajien tuoma isorokko Arkansasista. William Bent ymmärsi heti kuinka vaarallisesta taudista oli kyse ja varoitti Cheyennejä että eivät tule lähelle linnaketta. Moni Bentin työntekijöistä kuoli tähän tautiin ja William sai myös maistaa isorokkoa, mutta selvisi petipotilaana taudista. Ainoa muisto oli hänellä ikuiset isorokon arvet kasvoissa loppuiän.

Vuonna 1849 olikin sitten eri tautiepidemia iskemässä Eteläisille Tasankoille. Cheyennien sotajokko joka koostui lähes kahdesta sadasta voimakkaasta soturista ja naisista myös, olivat palaamassa raidilta Pawnee kylästä josta oli saatu hyvä saalis hevosia ja myös naisia vangiksi. He olivat palaamassa kyläänsä Smoky Hillille kun he löysivät emigranttien vankkurit ympyrässä Platte Riverin penkalla. Soturit tiedustelivat varovaisesti,ääniä tai liikettä, mutta oli aivan kuoleman hiljaista. Soturit ratsastivat vankkurien äärelle ja vetivät valkoiset topatut suojat pois ja silloin tuli heille eteen kauhea näky. Vankkureissa oli kuolleita emigrantteja sekä osa teki vielä kuolemaa. Monet heistä olivat hirveästä tuskasta kaksinkerroin vääntyneet kuolinkamppailuun. Vanhempi Cheyenne sanoi varoituksen: Valkoiset miehet tekivät kuolemaa hirveissä krampeissa.

Paniikissa he pyörsivät poninsa ja lähtivät pakoon tätä näkymätöntä vihollista mutta palasivat silti vielä vankkureille ja ampuivat kaikki kuolemaa tekevät valkoiset ja lähtivät Päällikkö One Eye'sin leiriin Smoky Hillille. He eivät tienneet ennen kuin he lähtivät pitkälle matkalle leiriin, niin puoliin heistä oli jo tämä näkymätön kuolema iskenyt. Kun krampit alkoivat iskeä, niin Bentin vaimot Island, Yellow Woman ja lapset olivat Bluff Creekillä Kiowa leirissä Cimarronilla, missä Kiowat olivat järjestäneet rauhansopimuksen kunniaksi Sun Dancen johon he olivat kutsuneet Feathered Bearsin Cheyennet ja Bull Head's Arapahot. Mukana olivat myös Osaget, Apachet ja Comanchet. Osagein leiri oli kylän keskellä ja he olivat hyvin aktiivisia aloittamaan Sun Dancen. Sitten alkoi tapahtua ja nopeasti....................jatkuu huomenna


Witko

***************************************************************
3. Sen verran vielä menen ennen tätä Sun Dance tapahtumaa. Osaget olivat näistä Kansoista ne jotka olivat eniten olleet ja asuneet valkoisten emigranttien parissa ja olivat käyneet heidän kanssaan kauppaa ja kävivät nyt kauppaa niin Cheyennien, Arapahojen, Kiowain, Comachein kanssa ja Bentin toinen vaimo Island samoin Owl Women osti pienen rautakattilan Pawneilta. Juuri kun seremonia oli alkamassa niin Kiowa tanssija kaatui maahan ja hetken pienen päästä Osage katsoja ulkopuolella tanssiympyrää myös kaatui ja alkoi kouristella kaksinkerroin hirveässä tuskassa. Päällikkö White Face Bull Scappy bandista näki mitä tapahtui ja tajusi hetkessä mikä miehillä oli sillä signaalit olivat selvät: Heillä oli hirveät krampit l. kouristelut ja väki lähti kaikki juoksemaan pakoon. Tästä on myös tälläinen versio Lavenderin kirjassa: Kesken rummutuksen iso kokoinen Kiowa soturi kaatui kesken tanssin ja piteli tuskaisena mahaansa. Lääkemies vei soturin telttaan makaamaan jossa tämä yritti hengittää kouristusten alkaessa. Utelias Osage hiipi katsomaan mitä oikein tapahtui mutta yhtäkkiä kaatui maahan hirveiden kouristen voimasta.

Nyt White Face Bell tajusi että tämä sama mysteerinen tappaja oli se sama, mikä oli heitä seurannut sotajoukon mukana Plattelta. The Big Cramps, Everybody run ! englanniksi käännettynä kiowa-kielestä sai paniikin puhkeamaan leirissä ja Osaget pakenivat koiliseen päin, Cheyennet päättelivät nyt on aika toimia nopeasti ja olivat hyvin vihaisia sekä päättäväisä. Feathered Bear, White Face Bull ja Yellow Wolf syyttivät Osageita että nämät olivat tuoneet Crampsit heidän kyläänsä ja he ottivat oman väkensä mukaan lounaaseen kohti Cimarronia. Tämä näkymätön tappaja oli Kolera ja Cheyenneistä kuoli yli puolet koleraan, samoin Kiowat, Comanchet saivat tuntea koleran tappavan kuoleman, sillä tähän tautiin kuoli 1-3 päivässä, jotkut vielä nopeammin. Bentin anoppi Tail Woman sairastui koleraan ja kuoli. Bent kantoi anoppinsa matkalla puunjuurelle ja ei ollut aikaa seremonioihin ja he jättivät tämän kuolemaan siihen. Koko Bentin perhe matkusti yötäpäivää kauemmas taudin paikasta/kylästä. William keitti veden ja laittoi sen puhtaaseen tynnyriin, keitti kaiken lihan ja paahtoi leivät.

Kolera tuli emigranttien mukana Tasankoille ensin St. Louisista ja sieltä Independecen ja Westportin kautta hyppäsi suoraan Californiaan matkalla olleisiin vaunukaravaaneihin. Sadat haudat reunastivat Oregonin Trailia. Toisessa kirjassa puhutaan neljästäkymmenestä mainarista jotka tulivat Tasankoille ja heillä oli mukanaan kolera ja krampit. Cheyennet ja Arapahot saivat pahan iskun heinäkuussa-1849 sillä puolet heistä kuoli koleraan ja keväällä oli jo 11 000 Pawneeta kuollut koleraan " pyyhkäisten kuin tuuli väestön pois maanpinnalta". Tämän kaiken takia William Bent päätti luopua linnakkeesta ja varsinkin kun jotkut Arapahot ja Comanchet olivat vihamielisiä Bentille tästä kolerasta vaikka ei Bent sitä tuonut.

Krampit
Kuva


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 19.09.2018 15:02

Tuosta koleraa koskevasta tapauksesta on varmaan useita toisistaan poikkeavia versioita. Minä luin omani Grinnellin Bents old Fort and its Builders-kirjasta. Siinä vain todettiin tuon esitystä katselleen osage-miehen nopea kuolema. Äkkiä kova kramppi ja hetkeä myöhemmin henki pois. Väkijoukossa seisoneet cheyenne-päällikkö White Face Bull ja hänen poikansa Porcupine Bull käsittivät ensimmäisinä mitä oli tapahtunut. He huusivat ympärillä olieville intiaaneille, että nämä purkaisivat mahdollisimman nopeasti tiipiinsä ja kiiruhtaisivat paikalta pois.

Ei mennyt kauankaan, kun ympärillä leviävä tasanko oli täynnä intiaaneja, jotka pakenivat kaikkiin ilmansuuntiin. Yellow Woman ja muut Bentin suvun naiset istuttivat pikku-Georgen ja Charlie-vauvan vahvan muulin vetämiin purilaisiin ja seurasivat cheyennien jälkijoukkoja. Osaget painelivat omille mailleen koilliseen ja loput tasankointiaanit suunnistivat etelään. Intiaanien keskuudessa vallitsi melkoinen paniikki ja pakomatkan aikana moni ehti menehtyä koleraan. Lisäksi kauempaa pohjoisesta virtasi koko ajan muita koleran pelästyttämiä intiaaneja. Cheyennet hakivat turvaa kiowien leireistä ja kymmenet pakolaisryhmät sekaantuivat toisiinsa ja muotoutuivat uudelleen. Cheyennien mukaan he menettivät puolet väkiluvustaan, sillä monet heidän leirikunnistaan tuhoutuivat kokonaan. Yhtä ankea oli kiowien ja comanchien kohtalo ja kuten Witko mainitsikin, myös pawneet kärsivät valtavia menetyksiä. Arapahot ja osaget eivät hekään selvinneet vähällä. Jossain mainittiin, että tasangoilla metsästelleet delawaret, shawneet ja cherokeet kokivat saman kohtalon joskin heidän menetyksensä olivat pienempiä väkiluvun vähyyden vuoksi.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 20.09.2018 17:52

Mitä tämän kolera-epidemian jälkeen tapahtui muuta kuin että tasankointiaaneja kuoli lähes puolet. Bentin parhaat ystävät ja kauppakumppanit Cheyennet olivat kokeneet pahoja menetyksiä, sillä yli puolet Eteläisistä-Cheyenneistä kuoli. Vanha linnake oli mennyt kauppapaikkana ja Ceran St. Vrain kertoi uudelle agentille James Calhounille joka oli Santa Festä, että tämä oli pahin mahdollinen isku koko territorion kaupalle. Oli mikä tahansa syynä niin Utet, Apachet ja Comanchet jopa Arapahotkin tulivat röyhkeiksi ja alkoivat solvata kauppiaita, ratsastivat ulkopuolella ympäri seinävalleja ja uhkailivat hyökkäyksillä. Tämä ei ollut kuitenkaan todellinen vaara. William pystyisi kyllä sulkemaan portit ja taistella vaikka kaikkia tasankojen Intiaaneja vastaan. Mutta hän ei ollut perustanut linnaketta sitä varten että hän alkaisi käydä sotaa näitä ihmisiä vastaan. William nousi tomerasti pystyyn ja katseli vanhoja huoneita ja hän päätti että on pakko alkaa uusi elämä ja kauppapaikka muualla.

Big Timbers kutsui ja niin alkoi uuden Bentin linnakkeen rakentaminen ja se oli lopulta valmis vuonna 1853. Lähellä olivat Cheyennet ja Arapahot Arkansas-joen varrella, mutta taika oli mennyt, eikä uusi Bentin linnake ollut enään sama kauppapaikka kuin vanha ja menestys ei enään seurannut Big Timbersillä. Intiaanien kaupankäynti oli nopeasti vähentynyt ja emigrantteja, kullanetsijöitä ja muita onnenonkijoita matkusti linnakkeen kautta, mutta kauppa ei enään kukoistanut.

Tässä Bentin uusi Linnake, Colorado
Kuva


Witko

Vastaa Viestiin