pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 02.08.2018 19:33

Witko kirjoitti:
Haukka kirjoitti:
4. Talvi 1859-1860 oli erityisen kylmä ja luminen Great Basinin-alueella ja teki Intiaaneille erittäin vaikean ajan. Talvella 1859 kuoli tämän Kansan tunnetuin päällikkö. Minkä niminen oli tämä päällikkö ?

4. A. Carson-joella nykyisen Lahontan Reservoirin alueella sijaitsi kuuluisa asema, joka oli saluunan, yleisen kauppapuodin ja lastauspaikan yhdistelmä. Keväällä-1860 sattui tällä kysytyllä asemalla väkivaltainen murhatyö ja Intiaanien naispuolisen tiedottajan mukaan kyse oli eräästä vähän aikaisemmin tapahtuneesta hyvin väkivaltaisesta teosta.
Älä luota tuollaisiin vaatimattomiin pikku lähteisiin, sillä sinulla on kirjoja, joista voit tarkistaa tiedot ja kysyä oikeaa tietoa.

Siisa nelonen. Kukapa se näitä asiota siirtolaisille olisi jutellut kuin Sarah Winnemucca. Sarah ymmärsi englanninkieltä hyvin ja osasi myös kirjoittaa ja lukea sitä. Hän oli tärkeä henkilö uudisasukkaiden ja paiutien välillä.

Winnemucca oli se neloskysymyksen päällikkö, jonka Witko kuvittelee menehtyneen kylmänä alkutalvena 1859. Kaikkea ei kuitenkaan pidä uskoa ,itä netissä lukee. Winnemucca eli vielä 1880-luvulla. Kysymyksessä on Old Winnemucca eli Truckee, eikä hän ole Sarahin isukki. Kuoleman takana ei tiettävästi ollut kylmä talvi, sillä Truckee kuoli lokakuussa 1860. Luotettavat tahot Suurilla Syvänteillä kuiskuttelevat yhä, että Truckeen lähtöä edelsivät hänen ihoonsa tulleet useat tulehdukset. Eräänä syksyisenä aamuna Truckee tuli näyttämään kaulaansa ystävälleen John Nelsonille. Kaula oli turvoksissa ja siinä oli patti. Nelson haki paikalle lääkärin, joka teki analyysin Tähän on purrut tarantella!

- Hyvänen aika, mikäs se sellainen Tara-tella on? Truckee ihmetteli.

Truckeelle kerrottiin mikä tarantella oli ja lääkäri kehoitti hänet sivelemään tulehdusalueelle oikein rasvaista silavaa. - Kyllä tuolla tulehdukset lähtee.
Tarina ei kerro noudattiko Truckee kehoitusta. Joka tapauksessa hän oli seuraavana päivänä vainaja. Tarantellan myrkky teki tehtävänsä. Jos olisi oikein fiksu niin tekisi mieli kysyä mistä tarantella tuli. Laittoiko joku sen Truckeen niskaan vai oliko kysymyksessä tapaturma. Täytynee kysyä paiute-tietäjiltä, kyllä heitä löytyy.




Kuva
******************************************************************
Truckeen voi sitten hyvin yhdistää tähän kirjaan ja sen kirjoittajaan Mr. Fremontiin. Missä ihmeen vaiheessa olen horissut että Sarah olisi tämän Truckeen tytär, sillä Sarah oli isänsä kanssa Truckeen luona kun tämä kuoli tähän tarantulan pistokseen lokakuussa-1860 ja pyysi muuten hautaan mukaan Fremontin raamatun, ei sitten voinut tylsempää lahjaa anoa. Antoi muutenki kovia käskyjä mm. kuinka syvälle hänet haudataan, kädet poikittain rinnan päälle että ei tule liikaa savea päälle, ja paikka oli tärkeä ja tietysti vielä kuusi witkoa(hevosta) ammuttiin jotta olisi reipas kulkeminen toisessa maailmassa. Tämän kuuden witkon kuolema masentaa minua näissä Paiute ja Ute Intiaanien hautausten parissa eritoten.

Tämän kuvan hampin voi sitten ilolla yhdistää Truckeehen, sillä olivat kuin kaksi marjaa sotisovassa ja seikkailuissa karwaisten kamelien kanssa pitkin ja poikin Utahin territorya ja Fremont antoi kivoja lahjoja oivalle apurilleen joka niitä kunnioittavasti vei kotikylään ikään kuin näytille.
Kuva

Chief Reino
Lueskelin tuota mainiota kirjaa Ferol Eganin Sand In A Whirlwind The Paiute Indian War of 1860 ja siinä oli pitkät pätkät juttua kun Chief Truckee tai Captain Truckee teki kuolemaa ja vähän väliä mies vaipui syvään uneen ja heräsi taas, niin tahtoi nähdä poikansa ja myös Sarahin. Kuusi ponia tosiaan ammuttiin Truckeelle kuljettamaan häntä nopeasti henkimaailmassa. Egan ei ollut laittanut tätä kuolintapaa esiin mutta muutamissa eri lähteissä oli mainittu tämä tarantalos l. myrkyllinen hämähäkki ja sen pistos. Sarah Winnnemucca-kirjassa mainitaan tämä että De Quoille niminen mies sanoi että vanhaa päällikköä on purenut tarantella ja se siitä ja sen kestävyydestä. Mies joka oli ollut Fremontin luotto scoutti niin kuoli hämähäkin pistokseen.

Tämä jos olisi ollut Amerikassa niin noutaja tulisi samantien. Myrkkynuolisammakko joka ei pure vaan sen ihon kosketus riittää tappamaan ihmisen lähes välittömästi. Elää Kolumbiassa ja Intiaanit siellä käyttivät sen myrkkyä nuolissaan menneisyydessä. Vekkuli veikkonen sillä sen myrkkymäärä pystyy tappamaan kderralla 10-20 ihmistä melkoisen nopeasti. Hyvin uhanalainen laji.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 03.08.2018 06:32

David Witko kirjoitti:Vekkuli veikkonen sillä sen myrkkymäärä pystyy tappamaan kderralla 10-20 ihmistä melkoisen nopeasti. Hyvin uhanalainen laji.
Tuo on Davidilta jo pahemman luokan vähättelyä ja jokainen myrkkynuolisammakko loukkaantuisi tuosta väitteestä. Nimittäin heikäläisen hermomyrkky pystyy tappamaan jopa 1900 ihmistä kerralla. Choco-heimon soturit, jotka tätä hermomyrkkyä ovat käyttäneet perinteisesti metsästysnuolissaan ovatkin ehkäpä suunnitelleet laajentavansa myrkynkäytön tuomia mahdollisuuksia ja aloittavansa hävityssodan naapuriheimoja vastaan. Tuota ei toki artikkelissa mainita, mutta olisin varuillani jos asuisin naapurissa

http://www.sammakkolampi.net/nuolimyrkk ... makot.html

[quote]....Nimi nuolimyrkkysammakko (tai myrkkynuolisammakko, kuten jotkut sanovat) tulee Kolumbian Choco-intiaanien tavasta kastaa juosiaseensa nuolenkärki sammakoiden iholleen erittämään myrkkyyn. Intiaanit ilmeisestikin käyttävät nuolissaan kolmea lajia: Phyllobates terribilis, P. bicolor ja P. aurotaenia -sammakoiden myrkkyä.-...Mykyllisten lajien myrkyt ovat kemiallisesti sekoituksia erilaisia aineita. Myrkyllisimpien lajien myrkkykoktailin eräs pääainesosa on nimeltään batrachotoxksiini. Se on hermomyrkky, joka on eräs myrkyllisimmistä aineista mitä luonnosta on koskaan löydetty. Yhdessä Phyllobates terribilis –sammakossa voi olla tätä myrkkyä niin paljon että sillä tappaisi kerralla 1900 ihmistä[/quote]

Choco-tyttöjä, joille tuo myrkyllinen sammakkolaji on hyvin tuttu veitikka. Heillä on immuniteetti, joten ei hätiä.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 03.08.2018 14:47

Haukka kirjoitti:
David Witko kirjoitti:Vekkuli veikkonen sillä sen myrkkymäärä pystyy tappamaan kderralla 10-20 ihmistä melkoisen nopeasti. Hyvin uhanalainen laji.
Tuo on Davidilta jo pahemman luokan vähättelyä ja jokainen myrkkynuolisammakko loukkaantuisi tuosta väitteestä. Nimittäin heikäläisen hermomyrkky pystyy tappamaan jopa 1900 ihmistä kerralla. Choco-heimon soturit, jotka tätä hermomyrkkyä ovat käyttäneet perinteisesti metsästysnuolissaan ovatkin ehkäpä suunnitelleet laajentavansa myrkynkäytön tuomia mahdollisuuksia ja aloittavansa hävityssodan naapuriheimoja vastaan. Tuota ei toki artikkelissa mainita, mutta olisin varuillani jos asuisin naapurissa

http://www.sammakkolampi.net/nuolimyrkk ... makot.html

[quote]....Nimi nuolimyrkkysammakko (tai myrkkynuolisammakko, kuten jotkut sanovat) tulee Kolumbian Choco-intiaanien tavasta kastaa juosiaseensa nuolenkärki sammakoiden iholleen erittämään myrkkyyn. Intiaanit ilmeisestikin käyttävät nuolissaan kolmea lajia: Phyllobates terribilis, P. bicolor ja P. aurotaenia -sammakoiden myrkkyä.-...Mykyllisten lajien myrkyt ovat kemiallisesti sekoituksia erilaisia aineita. Myrkyllisimpien lajien myrkkykoktailin eräs pääainesosa on nimeltään batrachotoxksiini. Se on hermomyrkky, joka on eräs myrkyllisimmistä aineista mitä luonnosta on koskaan löydetty. Yhdessä Phyllobates terribilis –sammakossa voi olla tätä myrkkyä niin paljon että sillä tappaisi kerralla 1900 ihmistä
Choco-tyttöjä, joille tuo myrkyllinen sammakkolaji on hyvin tuttu veitikka. Heillä on immuniteetti, joten ei hätiä.[/size]

Kuva[/quote]

*******************************************************************************
Itsekin olen firabeli sammakko ja en halunnut lyödä lajikaveriani Kolumbiassa. Otin yhteyttä kolumbilaiseen kaveriini Juan Pontikkaan ja kysyin paljonko tuon veijarin myrkky oikein tappaa ? Senior Pontikka sanoi että oikea lukumäärä on 1898 ihmistä eikä 1900. Kova heitto totesi Juan Pontikka.
Jotenkin tuntuu nololta että Paiute joka on ikänsä asunut noilla aavikko seuduilla Nevadassa, niin menee ja kuolee hämähäkin pistoon. Uljaampi kuolema olisi ollut exe. Chief vs Suomen Pystykorva uros ja sen häviön olisin sulattanut chiefille kunnialliseksi.

Tässä vekkuli luikertelija suoraan Australiasta Aavikkotaipaani ja hermomyrkkyä jakaa tappavasti 100 ihmistä/ purema, mutta pirullisinta on että Taipaani iskee seitsemän kertaa jopa peräjälkeen uhria. Kaksi Afrikan norsua kellistyy samoin puremasta.
Kuva

Japanissa kun ei ole oikein mitään kunnon eläimistöä, niin Thaimaassa on mm. mykkykäärmeitä 68 eri lajia ja kaikki melkoisen tappavia. Malesian Kyy tappaa eniten ja Kobra heti perässä koska se ei pelkää ihmisasutuksia. Suistokrokotiilejä on myös kiitettävästi Mekongissa. Phuketista napattiin tälläinen l. suolaisen veden krokotiili.
Kuva

Tätä velikultaa saa varoa niin turistikohteissa jopa otellipoluilla ja uma-altaiden läheisyydessä silä on melkoisen agressiivinen kaveri kuin Thaikut riisipelloillaan.
Kuva

Nämät neidot Temppelistä Pohjois-Thaimaan Chiang Maista ovat myös immuuneja kobrien puremille mm.
Kuva

D. Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 03.08.2018 18:10

No niin, eiköhän palata Amerikkaan ja heitetään samalla kuva Gilaliskosta, jonka myrkky oli hyvin tuttua paiuteillekin.

Kuva

[quote]4. A. Carson-joella nykyisen Lahontan Reservoirin alueella sijaitsi kuuluisa asema, joka oli saluunan, yleisen kauppapuodin ja lastauspaikan yhdistelmä. Keväällä-1860 sattui tällä kysytyllä asemalla väkivaltainen murhatyö ja Intiaanien naispuolisen tiedottajan mukaan kyse oli eräästä vähän aikaisemmin tapahtuneesta hyvin väkivaltaisesta teosta.
Mikä oli nimeltään tämä kauppa-asema ja mitä siellä tapahtui ja mistä syystä tämä teko tapahtui, josta Intiaanien naispuolinen edustaja kertoi ja kuka hän oli ?

4. B. Neljästä kaupungista koottiin " vapaaehtoisten militia " kostamaan tämän kauppapaikan murhatyöt. 105 miestä, huonosti aseistautunutta, ilman mitään kuria, humalaisia osa, olvati erään majurin komennossa ja matkaa jatkettiin kauppa-asemalta pohjoiseen Truckee-joelle pitkin. Nyt oltiin toukokuun alussa-1860 ja Intiaanit järjestivät väijytyksen ja miten tässä väijytyksessä kävi ?

5. Millä nimellä tämä taistelu jäi historiaan ja montako Intiaani-soturia sanottiin olevan mukana taistelussa ?[/quote]
Näihin loppuihin vastaan, että paiutet hyökkäsivät Williamsin asemalle Carson Riverin varrella. Tämä sattui toukokuun 6, päivänä 1860. Kolme amerikkalaista surmattiin ja asema tuikattiin tuleen. Sarah Winnemuccan mukaan paiuteilla oli hyvä syy tekoseensa, sillä hyökkäys oli kosto kahden nuoren paiute-tytön sieppaksesta ja raiskauksesta. Aseman omistajat ilmeusestikin olivat näiden tekojen takana, joten sikäli paiutien kosto osui oikeaan osoitteeseen. Yksi hyökkäyksen uhreista onnistui pakenemaan Virginia Cityyn, jossa hänen kertomuksensa aiheutti yleisen paniikin.

Militiaa kerättiin kokoon Virginia Cityn lisäksi myös Genoa-, Carson- ja Silver Cityistä. Suurin osa muodostui riuskoista aikamiehistä (maajusseja, renkipoikia, kaivosmiehiä, kauppiaita, kurkunleikkaajia ym) mutta joukkoon mahtui myös seikkailunhaluisia teinipoikia ja muutama rääväsuinen saluunaruusu, jotka lupasivat löylyttää intiaanit perusteellisesti. Rangaistuspartioon saatiin näin mahtumaan noin 105 henkilöä, jotka kantoivat mukanaan jokseenkin vaatimatonta aseistusta. Sekalaista ja huonosti organisoitua ryhmää johti majuri nimeltään William Ormsby, joka joidenkin lähteiden mukaan pukeutui kuin upseeri. Toiset taas väittivät, että Ormsby ei juuri eronnut alaisistaan mitä vaatetukseen tuli. Hatunreuhka pääassä ja kirpunsyömä palttoo päällä. Eipä siis ihme jos tällainen viinanhuuruinen ja mölisevä militia herätti jo kaukaa paiutien huomion. Itse tämä' militia uskoi helposti pistävänsä paiutet kuriin, olivathan nämä lähinnä kurjia ja kerjääviä ryysyläisiä, jotka kaivoivat kepeillä ruokansa maasta eivätkä tarjonneet kunnon vastusta juuri kenellekään. Oli suunnaton ilo käydä tuollaisen passiivisen vihollisen kimppuun.

Paiuteista ei aluksi näkynyut jälkeäkään, mutta militia onnistui jäljittämään heidät Pyramid Lakelle koska kaikkien tiedossa oli, että paiutet majailevat siellä. Paiuteilla oli joukossaan bannockeja ja shoshoneja sekä joukko Montanan Rocky Mountainilta kulkeutuneita chippewia. Näitä yhdistettyjä intiaanijoukkoja johti paiute-päällikkö Numanga. Sama päällikkö oli aiemmin puhunut rauhan puolesta, mutta nyt hän tiesi, ettei rauhanpuheilla saavutettaisi mitään. Näin ollen Numanga määräämät soturit houkuttelivat Militian äijät vallan hitonmoiseen väijytykseen. Siinä sitä sitten oltiin vailla kunnon suojaa ja pakotietä. Paiuteja ja heidän liittolaisiaan ilmestyi esiin joka puolelta, ja majuri Ormsby käsitti joutuneensa intiaanien laatimaan pirulliseen ansaan. Joku militian miehistä väänsi itkua ja toinen kutsui apuun ronskiotteista saluunaruusua. Paniikki alkoi heti kun intiaanien ensimmäiset huudot ja laukaukset kajahtivat ilmoille.

Paiutien ja heidän liittolaistensa runsas tuliaseistus tuli militialle täytenä yllätyksenä, sillä he olivat olettaneet intiaanien sotivan lähinnä jousin ja nuolin. Paiuteilla oli 200 – 300 soturia joten heidän ylivoimansa lähes kolminkertainen. Joku lähde väitti, että Pyramid Lakelle oli kerääntynyt peräti tuhat soturia. Kun militian äijät yrittivät paeta niin paiutet tukkivat tien joka puolelta. Saapuneen hämärän ja pimeyden turvin joitakin amerikkalaisia pääsi karkuun. Henkiinjääneiden mukaan majuri Ormsbyltä oli ammuttu hevonen taistelupaikalta jonkin matkan päässä olevan niityn laidassa. Majuri jatkoi pakoaan muulin selässä, mutta kyyti oli hidasta.. Lisäksi Ormsbyä oli ammuttu kumpaankin käteen ja silminnäkijän mukaan hänen suustaan kulki alas jatkuva verivirta. Lopulta majuri laskeutui maahan muulin selästä jääden makaamaan paikoilleen. Nähdessään intiaanin lähestyvän majuri kömpi pstyasentoon. Hän teki käsimerkkejä lähestyvälle intiaanille. - Hei, olen sinun ystäväsi, hän huusi.

Varmasti tämä saattoi pitää paikkansa, sillä Ormsby tunsi paljon paiuteja. Intiaani tuli lähemmäs ja sanoi: - liian myöhäistä nyt!
Ormsby käsitti intiaanin sanat, kun tämä kohotti jousensa ja lähetti tappavan muolen matkaan. Ormsby kaatui maahan ja tiesi, että hänen kohdallaan taistelut olivat ikuisiksi ajoiksi ohi. Myöhemmä't raportit osoittivat, että 42 valkoista oli surmattu, 30 oli kadonnut ja 33 onnistui pakenemaan pimeyden turvin takaisin siirtolaisten asutuksille. Jos kaikki kadonneet kuolivat, oli surmattujen yhteismäärä yli 70.


Kuva
4.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 03.08.2018 19:48

Haukka Poika vastasi näihin:

4. A. Carson-joella nykyisen Lahontan Reservoirin alueella sijaitsi kuuluisa asema, joka oli saluunan, yleisen kauppapuodin ja lastauspaikan yhdistelmä. Keväällä-1860 sattui tällä kysytyllä asemalla väkivaltainen murhatyö ja Intiaanien naispuolisen tiedottajan mukaan kyse oli eräästä vähän aikaisemmin tapahtuneesta hyvin väkivaltaisesta teosta.
Mikä oli nimeltään tämä kauppa-asema ja mitä siellä tapahtui ja mistä syystä tämä teko tapahtui, josta Intiaanien naispuolinen edustaja kertoi ja kuka hän oli ?

4. B. Neljästä kaupungista koottiin " vapaaehtoisten militia " kostamaan tämän kauppapaikan murhatyöt. 105 miestä, huonosti aseistautunutta, ilman mitään kuria, humalaisia osa, olvati erään majurin komennossa ja matkaa jatkettiin kauppa-asemalta pohjoiseen Truckee-joelle pitkin. Nyt oltiin toukokuun alussa-1860 ja Intiaanit järjestivät väijytyksen ja miten tässä väijytyksessä kävi ?

5. Millä nimellä tämä taistelu jäi historiaan ja montako Intiaani-soturia sanottiin olevan mukana taistelussa ?
Näihin loppuihin vastaan, että paiutet hyökkäsivät Williamsin asemalle Carson Riverin varrella. Tämä sattui toukokuun 6, päivänä 1860. Kolme amerikkalaista surmattiin ja asema tuikattiin tuleen. Sarah Winnemuccan mukaan paiuteilla oli hyvä syy tekoseensa, sillä hyökkäys oli kosto kahden nuoren paiute-tytön sieppaksesta ja raiskauksesta. Aseman omistajat ilmeusestikin olivat näiden tekojen takana, joten sikäli paiutien kosto osui oikeaan osoitteeseen. Yksi hyökkäyksen uhreista onnistui pakenemaan Virginia Cityyn, jossa hänen kertomuksensa aiheutti yleisen paniikin.


Militiaa kerättiin kokoon Virginia Cityn lisäksi myös Genoa-, Carson- ja Silver Cityistä. Suurin osa muodostui riuskoista aikamiehistä (maajusseja, renkipoikia, kaivosmiehiä, kauppiaita, kurkunleikkaajia ym) mutta joukkoon mahtui myös seikkailunhaluisia teinipoikia ja muutama rääväsuinen saluunaruusu, jotka lupasivat löylyttää intiaanit perusteellisesti. Rangaistuspartioon saatiin näin mahtumaan noin 105 henkilöä, jotka kantoivat mukanaan jokseenkin vaatimatonta aseistusta. Sekalaista ja huonosti organisoitua ryhmää johti majuri nimeltään William Ormsby, joka joidenkin lähteiden mukaan pukeutui kuin upseeri. Toiset taas väittivät, että Ormsby ei juuri eronnut alaisistaan mitä vaatetukseen tuli. Hatunreuhka pääassä ja kirpunsyömä palttoo päällä. Eipä siis ihme jos tällainen viinanhuuruinen ja mölisevä militia herätti jo kaukaa paiutien huomion. Itse tämä' militia uskoi helposti pistävänsä paiutet kuriin, olivathan nämä lähinnä kurjia ja kerjääviä ryysyläisiä, jotka kaivoivat kepeillä ruokansa maasta eivätkä tarjonneet kunnon vastusta juuri kenellekään. Oli suunnaton ilo käydä tuollaisen passiivisen vihollisen kimppuun.

Paiuteista ei aluksi näkynyut jälkeäkään, mutta militia onnistui jäljittämään heidät Pyramid Lakelle koska kaikkien tiedossa oli, että paiutet majailevat siellä. Paiuteilla oli joukossaan bannockeja ja shoshoneja sekä joukko Montanan Rocky Mountainilta kulkeutuneita chippewia. Näitä yhdistettyjä intiaanijoukkoja johti paiute-päällikkö Numanga. Sama päällikkö oli aiemmin puhunut rauhan puolesta, mutta nyt hän tiesi, ettei rauhanpuheilla saavutettaisi mitään. Näin ollen Numanga määräämät soturit houkuttelivat Militian äijät vallan hitonmoiseen väijytykseen. Siinä sitä sitten oltiin vailla kunnon suojaa ja pakotietä. Paiuteja ja heidän liittolaisiaan ilmestyi esiin joka puolelta, ja majuri Ormsby käsitti joutuneensa intiaanien laatimaan pirulliseen ansaan. Joku militian miehistä väänsi itkua ja toinen kutsui apuun ronskiotteista saluunaruusua. Paniikki alkoi heti kun intiaanien ensimmäiset huudot ja laukaukset kajahtivat ilmoille.

Paiutien ja heidän liittolaistensa runsas tuliaseistus tuli militialle täytenä yllätyksenä, sillä he olivat olettaneet intiaanien sotivan lähinnä jousin ja nuolin. Paiuteilla oli 200 – 300 soturia joten heidän ylivoimansa lähes kolminkertainen. Joku lähde väitti, että Pyramid Lakelle oli kerääntynyt peräti tuhat soturia. Kun militian äijät yrittivät paeta niin paiutet tukkivat tien joka puolelta. Saapuneen hämärän ja pimeyden turvin joitakin amerikkalaisia pääsi karkuun. Henkiinjääneiden mukaan majuri Ormsbyltä oli ammuttu hevonen taistelupaikalta jonkin matkan päässä olevan niityn laidassa. Majuri jatkoi pakoaan muulin selässä, mutta kyyti oli hidasta.. Lisäksi Ormsbyä oli ammuttu kumpaankin käteen ja silminnäkijän mukaan hänen suustaan kulki alas jatkuva verivirta. Lopulta majuri laskeutui maahan muulin selästä jääden makaamaan paikoilleen. Nähdessään intiaanin lähestyvän majuri kömpi pstyasentoon. Hän teki käsimerkkejä lähestyvälle intiaanille. - Hei, olen sinun ystäväsi, hän huusi.

Varmasti tämä saattoi pitää paikkansa, sillä Ormsby tunsi paljon paiuteja. Intiaani tuli lähemmäs ja sanoi: - liian myöhäistä nyt!
Ormsby käsitti intiaanin sanat, kun tämä kohotti jousensa ja lähetti tappavan muolen matkaan. Ormsby kaatui maahan ja tiesi, että hänen kohdallaan taistelut olivat ikuisiksi ajoiksi ohi. Myöhemmä't raportit osoittivat, että 42 valkoista oli surmattu, 30 oli kadonnut ja 33 onnistui pakenemaan pimeyden turvin takaisin siirtolaisten asutuksille. Jos kaikki kadonneet kuolivat, oli surmattujen yhteismäärä yli 70.


Kuva
4.

***************************************************************
Oikein ja perusteellisesti vastattu tähän Paiute sodan Ensimäiseen Taisteluun Pyramid Lakella toukokuussa-1860. Williamsin sekatavarakauppapuoti ja lastauspaikan yhdistelmä sai tuntea Paiutein vihan ja takana oli syy kahden Paiute tytön kidnappaukseen ja raiskauksiin. Paiutet ryntäsivät asemalla ja tappoivat viisi valkoista ja polttivat koko aseman maantasalle. Paiutein johtava päällikkö Numaga oli vaikuttava ilmestys yli kuusi jalkaa pitkä, voimakasrakenteinen mies ja osasi niin kuin Sarahkin hyvin englantia ja vähän myös espanjaa. Toiset väittivät että Sarah Winnemucca oli hänen sisko, mutta Sarah itse sanoi serkuksi. Majuri Ormsbyn sekalainen 105 miehen militia joutui melkein heti paniikkiin kun Paiutet avasivat tappavan tarkan tulen ja piirittivät militian joukot. Lähteistä riippuen Paiuteita oli 300-500 soturia ja hyvä aseistus. Militian maastontuntemus oli surkeaa ja ei yhtään Intiaani scouttia ollut mukana tai saatu.

79. kaatunutta mukaan lukien Majuri William Ormsby ja haavoittuneita 29. Kovat tappiot valkoisille tästä Ensimmäinen Taistelu Pyramid Lakesta.
William parka haavoittui ensin molempiin käsivarsiin kaatuen hevosensa kanssa ja sitten mies konttasi pitkin tannerta ja Charles Forman yksi vähän pätevimmistä miehistä kääntyi ja huomasi kauhean näyn sillä majuri Ormsbyn suusta sojotti nuoli ja majuri yritti työntää nuolenpäätä ulos leuasta, mutta veri lensi valtoimenaan Williamin hartioille asti. Sitkeästi mies yritti raahautua eteenpäin ja repi leukojaan saadakseen happea kun koko suu oli täynnä verta. Sitten hän yritti antautua luovuttaen pistoolin ensimäiselle Paiute soturille, mutta tämä tappoi Williamin välittömästi.
Ai niin, useassa kirjassa mainittiin että Ormsbyn suussa oli myrkytetty nuoli ja toinen tälläinen nuoli tappoi hänen hevosensa.

Tämä taistelu oli hyvä esimerkki kuinka täysin kelvoton ja kouluttamaton humalainen raakalaisryhmä ylimielisyydessään laski Paiutet täysin alakanttiin, kuten Haukka totesi ja samoin heidän aseistuksensa. Militian omat aseet olivat melkoinen sekasoppa erilaisia vanhoja kivääreitä, haulikoita, musketteja, ruosteisia miekkoja ja varmasti oli joku talikkokin mukana. Kesäkuussa -1860 eversti John Hayesin koulutettu armeija sai voiton Toisessa Taistelussa Pyramid Lakella ja Paiute sota päättyi. Mutta rauhaa ei tullu moneen vuoteen vielä täysin. Bannockit käivät oman sotansa v.1878 mm. Oli siinä kunnon Snake Sotakin 1860-luvulla joten tekemistä riitti joka ukolle armeijassa.

Tässä kokematon Intiaanitaistelija ja tuleva vainaja William Ormsby
Kuva

Nyt käytin kirjojani ja tällä kertaa en ottanut Eganin kirjasta juuri mitään, mutta tässä Gregory Michnon kirjassa Encyclopedia of Indian Wars löytyy kaikista Paiute-sodan taisteluista ja skirmisheista hyvin sivuilta 73 alkaen.
Kuva

Kaikki vastattiin oikein kuten odotin ja areena on vapaa uusille pähkinöille ja helteetkin onneksi loppuvat todennäköisesti.

D. Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 05.08.2018 10:50

Tuo Michnon kirja oli kyllä aika suuntaa-antava Pyramid Laken taistelusta ja vähän muistakin. Tosin hän mainitsee tuossa mainitussa kirjassa, että Williams Stationin verilöyly (ja samalla koko paiute sota) oli erään bannockien alipäällikön Mogoannogan syytä. Kyseinen Mogoannoga häippäsi neuvostosta, otti soturinsa mukaan ja hyökkäsi Williamsin asemalle tekemään verilöylyn. Tällä teollaan tämä bannock ikäänkuin päätti paiutien puolesta, että heimoneuvoston on turha pohtia rauhanasioita. Michno käsittelee Pyramid Laken taistelua vain puolisen sivua, kun taas tuo minun laittamani lähde kertoo tapahtumasta laajalti. Jokaisessa netin lähteessä majuri Ormsbym kuolema muuttuu hivenen, mutta pääosin lähteet tukevat toisiaan.

Suurin osa näistä jutuista perustuu 1800-luvun loppupuolen kirjailijan Myron Angelin lähteisiin. Angel kertoo, että menetettyään heikkokuntoisen muulinsa, majuri Ormsby yritti kiivetä jyrkkää maanpintaa ylöspäin Katsoessaan taaksepäin hän tunnisti yhden takaa-ajajansa ja kääntyi odottamaan tätä. Hän selvästi oletti, että oli olemassa toiveita siitä että hänen henkensä säästetään niiden ystävällisten suhteiden vuoksi, jotka olivat aikaisemmin vallinneet hänen ja lähestyvän paiuten välillä. Ormsby vakuutteli ystävyyttään ja lupasi puhua paiutien puolesta valkoisille vallanpitäjille. Soturin reagointi oli tyly. Nyt oli aivan liian myöhäistä puhua ystävyydestä mitään. Nopea vastaus tuli kahden nuolen muodossa, ensimmäinen vatsaan ja toinen kasvoihin, ehkä juuri tuohon Michnon mainitsemaan silmään.

Myron Angel tiesi Nevadan paiutesodasta ja Kalifornian asioist.a


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 05.08.2018 11:41

Tuossa kirja-asiassa olet oikeassa, että välillä löytyy jokin tuntematon helmi jossa on hyvin selostettu eri taistelut exe. Encyclopedia-kirjat ovat kyllä laajoja, mutta tiedot/tapahtumien kulku ovat aika lyhyitä ja vähän suppeita. Hyvä esimerkki poikkeuksena on tuo sinun käyttämäsi v.1966 ilmestynyt painos Great Indian Fights Western. Luin muuten google-kirjana tuota J.W. Waughin With Crook At Rosebud ja siinä oli tämä maininta tästä Crazy Horsen valokuvasta ja miten veljet saivat CH:n valokuvaan ja missä kuva oli seuraavat 80. vuotta.

Sori sekosin muille aiheille mutta kyllä tämä Paiute-sota ja varsinkin tuo The First Battle Pyramid Lake osoitti että ei tässä mitään altavastaajia olleet nk. diggerit. Vielä toistan että kuolleiden luvut olivat aika isot, kun ajattelee muita sotia/taisteluja noissa territorioissa 1850-luvulla ja Ormsbyn sekalainen Militia sai kyllä tuntuvat tappiot jos vertaa vaikka tapettuihin Paiuteihin. 105 militian miestä oli matkassa ja 79. heistä kuoli ja loput haavoittuivat ja yksi katosi. Myrkkynuolta tarjottiin kahdessa kirjassa Ormsbyn suuhun tai silmään. Egan käytti suuta ja leukaa tai sitten Michno silmä/suu. Nämät eivät vakavia asioita, mutta usein alkuperäinen lähde on jo 1800-luvulta ja tieto on siirtynyt aina toiselle kirjailijalle ja sitten joku koiranleuka on muutellut sitä joko tarkemmaksi tai pistänyt täysin oman version. Google-kirjan linkin laittaminen oli sinulta miehen työ, sillä nyt putosi vihdoin vähän turhien kirjojen ostelu järkevälle tasolle minulla. Ollaan nyt väärällä osiolla mutta menköön helteiden loppumisen kunniaksi.

Yksi esimerkki tulee ainakin itseltä mieleen kirjoistani v. 1864 ilmestynyt kirja Indian Massacre In Minnesota. 528. sivuinen raamattu ja toki siinä aistii kovan vihan kirjoittajilta koska n. 900 emigrantin murhista oli kulunut vain kaksi vuotta. Kirja on silti aika tarkka mitä silminnäkijätodistuksiin on luottaminen.
Kuva


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 12.08.2018 08:25

Vaihdetaanpa vähän maisemia ja vedetään esille tällainen kova kolmikko.

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä niminen kova kolmikko sen oli pystyttänyt 1830-luvun alkupuolella?

2. Kuka oli mies, jonka antoi rakennuksen polttomääräyksen ja mitkä syyt johtivat tähän toimenpiteeseen?

3. Yksi kolmesta edelläkerrotun rakennuksen johtohahmosta menehtyi intiaanien tammikuisessa hyökkäyksessä 1840-luvulla. Kuka heistä hän oli ja millainen kansannousu tässä oli kysymyksessä?

4. Myös toinen tästä kolmikosta meinasi päästä ikuiseen lepoon tämän äskeisen taistelun myöhäisemmässä vaiheessa. Kuka hän oli ja miten hän selvisi noutajan käsistä?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 13.08.2018 19:42

"Haukka"Vaihdetaanpa vähän maisemia ja vedetään esille tällainen kova kolmikko.

Haukka kysyi seuraavaa:

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä niminen kova kolmikko sen oli pystyttänyt 1830-luvun alkupuolella?
*********************************************************************************

1. Tämä rakennus ehti näkemään 16.-vuotisen historiansa aikana hyvin paljon kuuluisia henkilöitä ja paljon myös eri Intiaani Kansoja. Kaikki alkoi kun neljä Bentin veljestä William, Charles, Robert ja George saapuivat mukanaan kumppanina Ceran St. Vrain & Co etsimään hyvää paikkaa turkiskauppaan Intiaanien kanssa 1820-luvun lopulla. Koko porukka oli kokeneita Intiaanien suhteen ja eivät peläneet avata tätä uutta yritystä tähän villiin ja väkivaltaiseen territorioon. Heidän ensimäinen yritys oli pieni postikauppa-asema puolivälissä nykypäivän Puebloa ja reunakukkuloita. Tämä vain johti kunnianhimoisempaan hankkeeseen kauemmas Arkansas-joelle palvelemaan koko ajan kasvavaa liikennettä Santa Fen-reitillä. Paikka oli nykypäivän La Juntan itäpuolella Arkansasin-joelle aina pohjoispuolelle. Tuolloin joki merkitsi Yhdysvaltain ja Meksikon rajaa.

Suuren linnoituksen rakentaminen kesti lähes neljä vuotta ja saatiin avattua 1832-1833. Se sai nimen ensin Fort William, sitten muutettiin pian Fort Bent ja Bent Fort lopuksi. Kolmikko Charles Bent, William Bent ja Ceran St. Vrain rakensivat tämä Adobe linnoituksen, josta tuli pian kuuluisa pysähdyspaikka Santa Fen-reitillä v. 1833-1849 ja ainoa pysyvä ratkaisu, joka ei ollut Intiaanien ja Meksikon valvonnan alaisena. Yhdysvaltain armeija, tutkimusmatkailijat pysähtyivät sinne täydentämään muonavarastoja, vettä, ruokaa ja myös huoltoa vaunuille. Siellä kävi säännöllisesti Kit Carson v. 1841 jolloin hän metsästi myös Bentin veljeksille. Tutkimusmatkailija ja polunetsijä John Fremont vieraili säännöllisesti täydentämässä varastojaan ja käytti Fort Bentiä myös levähdyspaikkana. V. 1846 Yhdysvaltain ja Meksikon-sodan aikana linnoitus tuli eversti Stephen Watts Kearnyn Lännen Armeijan pysähdyspaikaksi ja asemaksi. Tämän Adobe-linnakeen tärkein asia oli kuitenkin Eteläisten Cheyennien ja Arapahojen kanssa käyty puhvelinvuotien kauppa. 1830-luvulla olivat Vuorten miesten ajat ohi samoin kuin oli perinteinen turkiskauppa. Bentit olivat kuitenkin edelläkävijöitä puhvelivuota kaupassa ja 1840-luvulla he myivät kymmeniä tuhansia puhvelinvuotia ja muiden eläintenvuotia itään. Tällä oli kuitenkin huonot seuraamukset tulevaisuudessa.....................

Jatkuu pian..............


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 14.08.2018 07:28

Oikeat heput löytyivät. Kun ajattelee aikakautta ja varsinkin Santa Fen tietä St. louisista Santa Fehen, ei ollut ihme jos intiaanit tunsivat uteliaisuutta tätä vankkurireittiä kohtaan. Intiaanien uteliaisuus näkyi ennen kaikkea hyökkäyksinä karavaanien kimppuun. Useimpien lähteiden mukaan hyökkäykset olivat aluksi lähinnä pelkkää ahdistelua, mutta vuonna 1828 useat silminnäkijät väittivät, että ahdistelu oli muuttunut tuhoavaksi riehumiseksi, josta aiheutui suuria menetyksiä matkaajille. Kaupankäynti St. Louisin ja Santa Fen välillä kärsi huomattavasti edellisvuosiin verrattuna ja tämän seurauksena raskaasti aseistetut saattueet liittyivät vaunukaravaaneihin näiden vieriessä intiaanialueiden halki.

Bentit William ja George (olihan siinä myös Robert) sekä heidän yhtiökumppaninsa Ceran St. Vrain suunnittelivat samaan aikaan turkiskauppaa tasankointiaanien kanssa ja muutaman pienemmän kokeilun jälkeen kauppiasryhmä rakennutti savitiilikylkisen Fort Williamin kauppa-aseman, joka hyvin nopeasti tultiin tuntemaan Bentin linnakkeena tai kuten nyttemmin sanotaan: old Bent's Fortina. Matkaajille tämä Bentin linnake edusti ainoaa ”sivilisaation keidasta” Santa Fen reitin varrella. Hänen tuotevalikoimansa herättivät nopeasti intiaanien kiinnostuksen ja varsinkin eteläiset cheyennet ja arapahot alkoivat vierailla asemalla tiuhaan tahtiin. Benteillä ja St. Vrainilla oli liikemiesälyä yllin kyllin ja hieman yli 20-vuotiaalla Williamilla oli silmää myös naiskauneudelle. Hän kiinnitti nopeasti huomionsa cheyenne-päällikkö White Thunderin kauniiseen ja nuoreen tyttäreen Owl Womaniin. Avioliitto solmittiin 1835 ja rakkausliiton lisäksi kysymyksessä oli myös niinsanottu järkiliitto. Bent hyötyi liitosta monin tavoin ja varmaankin myös tytön isä sai osansa näistä liiton mukana tulleista eduista.

William Bentistä tuli muutaman vuosikymmenen ajaksi Coloradon tunnetuin ja merkittävin siirtolainen. Tietenkin traditionaaliset heimosodat jatkuivat comanchien ja cheyennien samoin kuin utein ja apachien välillä. Bentit joutuivat jopa sulkemaan kauppa-asemansa hetkeksi jatkaakseen sitten taas uudelleen William Bentin onnistuttua neuvottelemaan rauhan heimojen välille

Mutta eipä tässä muuta kuin että Witko voi jatkaaa.. . .

Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 14.08.2018 19:09

Ja Witko se jatkaa nro 1.pähkinää. William Bent"Pieni Valkoinen Mies" Cheyennien nimi hänelle, oli jo 15. vuotiaana lähtenyt 11. lapsisesta kodistaan isoveli Charlesin ja Georgen kanssa ja miehet olivat todella rohkeita sillä territoriot joihin he menivät, olivat hyvin vaarallisia johtuen että olivat monien vihamielisten Intiaani Kansojen asuttamia. Ensin alkoi turkiskaupankäynti ja mukaan astui ranskalainen Ceran Vt. Crain jonka isä oli aristokraatti joka oli joutunut lähtemään Ranskasta maanpakoon Yhdysvaltoihin, kun Ranskan Vallankumous alkoi ja silloin oli kaula heikossa kantimessa aristokraatilla Pyhällä Ranskanmaalla. Yksi hänen veljistään oli Felix St. Vrain joka oli Yhdysvaltain Intiaani agentti ja sai surmansa Saukien käsissä tapahtumassa joka tunnetaan nimellä St. Vrain Massacre, Black Hawkin-sodassa 1832.

Tämä kova kolmikko lähti tuntemattomille alueille huomatessaan että St. Lousissa ei tapahdu yhtään mitään. Turkiskauppa siis majavienturkit olivat vähenemään päin ja muoti oli muuttumassa niin Idässä kuin Euroopassa, niin Santa Fen Trail kutsui heitä, vaikka tämä oli hyvin vaarallista aluetta, Comanchet, Kiowat ja Kiowa-Apachet, Utet tekivät hyökkäyksiä jatkuvasti kulkijoiden niskaan, samoin kuin Cheyennet ja Arapahot. Historioitsija Anna Hyde on kirjoittanut hetkestä jolloin Cheyenne Chief White Thunder ja William Bent näkivät uuden tulevaisuuden mielessään kun Marraskuussa 1833 taivaalla oli mahtava meteoriittisuihku, joka paljasti taivaan tasankoille. Useat Cheyennet pitivät tätä maailmanlopun enteenä. Tämä tapahtuma taisi olla myös Kiowain kalenterissa, koska nimeksi kirjattiin" Night the Stars Fell". Mentyään chiefin tyttären kanssa myöhemmin naimisiin, niin William oli oppinut Cheyennien kielen. Hänellä oli myöhemin kun ensimmäinen vaimo kuoli, niin Cheyenne-tavan mukaan hän otti kaksi vaimonsa nuorempaa siskoa vaimoiksi Yellow Woman ja Island. Islandin sanottiin olleen hyvin kaunis nainen. Kit"Hauva" Carson oli vähän katkera, kun oma vaimo ei ollut ihan yhtä kaunis ja antoi Haukulle jopa kenkää, mutta oli riittävän kaunis Haukulle.

Jos nämät Bentin Vanhan Linnakkeen seinät osaisivat puhua, niin olisi paljon tarinaa. Niin paljon siellä oli sekaisin eri Intiaani Kansoja, ranskalaisia, espanjalaisia ja amerikkalaisia trappereita. Yli 200 ihmistä mahtui adoben sisälle, joka oli tuohon aikaan muhkeä näky Coloradon Tasankoilla. Ulkopuolella oli suuret eri leirit Kiowien, Siouxien, Kiowa-Apachein, Comanchein lisäksi Cheynnejä ja Arapahoja ja kyllä myös Pawneitakin löytyi. Tämä kauppapaikka oli niin kovassa huudossa 500 mailin etäisyydellä että viholliskansat eivät alkaneet mitään taisteluita käymään keskenään, mutta se on selvä että kyllä tappoja ja riitoja oli. Kaiken tämän päälle satoja vankkureita vieraili emigranttien kanssa, jotka olivat matkalla Santa Fen reitillä. Bentsillä oli yli sata työntekijää vuoden ajasta riippuen, niin ammattiseppiä, räätäleitä, puuseppiä, toimihenkilöitä, partureita ja montaa muutakin eri ammattikuntaa ja tietysti trappereita. William oli tuonut kolme mustaa orjaa St. Lousista, veljekset Andrew ja Dick Creen ja Dickin hehkeä vaimo oli kokkina ja tanssi myös fandangoa ja trapperit menivät huonoon happeen näistä uhkean mustan tytön tanssitaidoista...............Jatkuu edelleen huomenna, koska niin paljon on asiaa vielä kesken. Vuonna 1830 William Bent pelasti kaksi Cheyenneä Comanche joukolta ja Päällikkö Yellow Wolf oli tästä erittäin kiitollinen Williamille ja hänestä tuli hyvä kauppakumppani linnakeelle ja hän perusti leirin aivan linnakkeen lähelle ja toi lisää Cheynneitä kaupankäyntiin.

Jatkuu............


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 15.08.2018 06:34

Valaisen tähän väliin Bentin vanhan linnakkeen alkumetrejä. . Se oli Charles Bentin idea rakennuttaa linnoitus savitiilestä. Rakentaminen oli aikaavievää hommaa, mutta savitiilin ominaisuudet olivat paremmat kuin hirren. Savitiilinen rakennus pysyi kesällä viileämpänä ja talvella lämpimämpänä kuin hirsistä tehty. Se oli myös kestävämpi ja turvallisempi. Työväki tähän monivuotiseen rakennushankkeeseen saatiin Santa Festä ja Taosista, josta kuljetettiin myös rakennusmateriaali.

Rakennustöiden alussa sattui yksi paha katkos, kun osa työntekijöistä sairastui isorokkoon. Ei-sairastuneet-meksikolaiset lähetettiin hetkeksi aikaa pois, mutta esimerkiksi William Bent ja St Vrain olivat jo saaneet tartunnan,. Ja mitä helvattia, kuka olikaan tuo siloposkinen vähän yli parikymppinen sälli, joka painoi töitä nuoruuden innolla silloin kun ei ollut metsästämässä. No sehän oli Kit Carson, joka oli auttamassa rakennustöissä. Kit teki duunia paljon tarmokkaammin kuin vätystelevät meksikolaiset. Kit oli tuolloin vielä puhtoisen viaton, sillä katalat naiset eivät olleet päässeet vielä kunnolla kosketusetäisyydelle. Muistaakseni St. Vrainin noin 13-vuotias tytär ihastui Kitiin, mutta isukki otti tyttärensä tiukkaan puhutteluun ja tuomitsi jyrkästi tytön ihastuksen kohteen. Juttu saattoi olla toisinpäinkin eli Kit oli se, joka juoksi tytön perässä kieli pitkällään. Joka tapauksessa Carson ei ollut tytölle riittävän hyvä St. Vrainin mielestä.. Äkkipäätä en löydä tähän kohtaan lähdettä, mutta tiedän lukeneeni tämän jostakin. Niin ja virallisesti Kit oli mies, joka metsästi linnakkeen omistajille ja työntekijöille riistaa.

Mutta ettei eksytä aiheesta, niin palataan isorokkoon. Bentit, St. Vrain ja Carson selvisivät hengissä monen muun mukana, mutta isorokko jätti jälkensä miesten kasvoihin, eivätkä kaikki joskus aiemmin heidän kanssaan kaupanneet intiaanit tunnistaneet heitä rokon jäljiltä.

Tautiepidemian aikana Bent teki varsin inhimillisen teon. Hän lähetti meksikolaisen paimenen nimeltään Francisco viemään seuraavaa sanaa cheyenneille: Älkää tulko lähelle asemaa, sillä siellä riehuu tappava kulkutauti! Black Hillsin maisemissa Francisco tapasi suuren joukon cheyennejä, joiden tarkoitus oli tulla tapaamaan Bentiä. Paimen kertoi uutisensa isorokosta ja sai cheyennet palaamaan takaisin. Näin he välttivät tartunnan, joka heidän keskuuteen levitessään olisi tehnyt tuhoisaa jälkeä .

Bentin väliaikaisessa linnakkessa toipuminen sairaudesta sujui kohtuullisen hyvin ja kaikki isorokkoon liittyvä rakennus- ja muu materiaali poltettiin. Kit Carsonin väittämä'n mukaan Bentin linnaketta oli vuonna 1831 rakentamassa peräti 150 meksikolaista työntekijää. Tähän Kit lisäsi, että rakennuksella oli myöa amerikkalaisia ammattimiehiä, jotka tekivät kaikki vaativimmat hommat. Linnakkeesta tuli kooltaan noin 45x35 metriä, tiedot vaihtelevat eri lähteissä. Rakennus oli jaettu moniin eri osastoihin, mutta rakennusaineena oli pääosin käytetty koko ajan savitiiliä tai vastaavaa materiaalia. Linnakkeen turvavarustukset mahdollisten hyökkäysten varalta olivat erinomaiset. Rakennustöiden loppuvaiheessa Bent ja St. Vrain ratsastivat Black Hillsiin tapaamaan cheyennejä ja toivottamaan heidät tervetulleiksi kauppa-asemalle. Kauppiaat vakuuttivat, että taudin vaara oli väistynyt ja l kauppa-asema oli turvallinen. Tietenkin Bentillä ja St. Vrainilla oli mukanaan muutama muuli, jotka oli lastattu kauppa- ja lahjatavaroilla.

Tämä oli yksi tarina Bentin vanhasta linnakkeesta ja otettu suurimmalta osin allaolevasta kirjasta.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 15.08.2018 09:27

Kirjaosion juttuja tämä tietty on ja tuo Tipu Grinnellin kirja muuten löytyy Adlibriksestä aika edullisesti. Päällikansi on hieno.
Sivujakin tässä nidotussa uudessa v. 2018 painoksessa on 426. Aika mielenkiintoisia juttuja pitkin Lännen historiaa ja juuri noita 1800-luvun alkupuoliskon ajalta. Assiniboinein ja Blackfootien taistelu MacKenzie-linnakeella v. 1833 mm. Turkiskaupan alkumetreistä lähdetään l. 1803 alkaen. Onko tuo nyt pakko ostaa saatana vie ? Vastaus on, pakko ostaa, sillä kirja vaikuttaa hyvältä ja on kolme kirjaa jo entuudestaan Setä Tipulta. Tämä on Haukan vika kun mainostaa hyvää kirjaa tietäen Witkon heikon kohdan ja näin sitä mennään taas konkurssiin. Haukka saa olla takaajana Adlibrikselle.


Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 15.08.2018 12:06

Näköispainos voi joskus olla sisältä aika hurjan näköinen. Ei Kiowa-kalenterikaan ollut painoasultaan hääppönen joskin teksti pelasti.

Kovan luokan suomalainen historioitsija Pekka Hämäläinen uppoutuu kirjassaan Comanche Empire myös hetkeksi William Bentin saapumiseen Arkansasjoelle. Hämäläisen lähteiden mukaan cheyenne-päällikkö Yellow Wolf esitteli Bentille aluetta ja ehdotti hänelle tulevan aseman rakennuspaikaksi Big Thimbersin metsäalueen lähimaastoa. Cheyennet ja arapahot olivat itsekin juuri noihin aikoihin tunkeutumassa samoille seuduille kuin Bent kavereineen. Tässä maahanmuutossa oli tietenkin omat riskinsä, sillä alue sijaitsi comancherian pohjoisessa reunassa. Cheyennien ja comanchien välillä levottomuudet olivat jatkuneet jo pitkään, mutta arapaholiittolaistensa tukemina he uskalsivat tuöntyä Arkansasjoen vaarallisemmalle puolelle. Heidän valttikorttinsa olivat juuri William Bent ja tämän kumppanit. Bent lupautui myymään cheyenneille tuliaseita ja nämä puolestaan lupasivat suojella Bentin tulevaa kauppa-asemaa vihollisten eli lähinnä comanchien mahdollisilta hyökkäyksiltä. Siis kaksipuolinen hyöty. Välillä intiaanisodat näyttivät pahoilta mutta vuonna 1840 William Bent teki merkittävän teon. Hän sai solmittua rauhan cheyennien, arapahojen, comanchien, kiowien ja kiowa-apachien välillä. Tästä eteenpäin nämä kaksi erillistä vihollisryhmää taistelivat rinta rinnan muita heimoja vastaan. Eräs rauhaan johtaneista valttikorteista oli juuri tuo Bentin kauppa-asema, sillä comanchet ja kiowat halusivat myös tulla mukaan Bentin kanssa tapahtuvaan kaupankäyntiin.

Comanchien kauppapaikalta johti kauppareittejä moneen suuntaan:


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 15.08.2018 19:53

1. Jatkuu Bentin Old Fortin tapahtumat. Haukka jo kertoi adoben koosta ja kuinka paljon eri Kansoja vieraili Bentin linnakeella. Puhvelien lahtaus meni tai saalis siis paremmin kyllä 1845-luvulta alkaen aina pienemmäksi ja syynä oli ylimetsästys läheisillä Tasankoilla ja siihen syyllistyivät niin Cheyennet kuin muutkin Kansat jotka himoitsivat Bentin laajaa tavara valikoimaa, aseet, ruuti, helyt, kankaat ym. vastaavat ja valitettavasti tuo viski oli hyvin kysyttyä Intiaanien parissa. Valkoiset trapperit siihen päälle vielä metsästämään puhveleita taljojen kauppaa varten, vaikka vuotien kysyntä oli Idässä laskussa. William Bentin loistavat diplomatian taidot saivat aikaan rauhansopimuksia eri Kansojen välillä. Linnassa elämistä kutsuttiin hienosti lieju-muta-tasankoksi.Williamin kuusi lapsinen perhe kasvoi keskellä monikulttuurista elämää ja mm. George oppi puhumaan seitsemää eri kieltä, espanjaa, ranskaa, englantia, cheyenneä, arapahoa, kiowaa ja comanchea. Ratsastustaidot olivat lapsilla hyvin hallinassa. Owl Womanilla ja Williamilla oli omat erikoiset asumisjärjestelmät. Vaimo asui välillä linnakkeen ulkopuolella pystytetyssä Cheyenne asumuksessa muutaman Cheyennen kanssa ja William makaili linnakkeessa. Kesäisin William hiipi ulos telttaan ja avio-onni kukoisti taas.

Comanchet jotka olivat eteläisiltä tasankoilta ruohoniityiltä, niin he sopivat Williamin järjestämässä The Great Peace of 1840 Cheyennien kanssa sopivat että he asuisivat Arkansas-joen eteläpuolella ja Cheyennet sekä Arapahot vastaavasti pohjoisessa-osassa Arkansas-jokea. Williamin diplomatian taitoja ei käy kiistäminen, sillä Comanchein maine oli tuohon aikaa hyvin vaarallinen Kansa. Eteläisten Tasankojen Comanchein Sota Kampanjat olivat verisin ja pisin mitä Amerikan Lännen silminnäkijät olivat todistaneet ja myös Yhdysvallat oli yli puoli vuosisataa käynyt heitä vastaan sotaa ja heikoin tuloksin. Meksikolaiset olivat taas täysin lapsipuolen asemassa Comancheita vastaan l. ottivat turpaan välillä oikein kunnolla, niin kuin olivat espanjalaisetkin ennen heitä joutuneet kestämään. Sitten v. 1846 tuli uusi uhka Bentin linnakeelle kun Yhdysvaltain ja Meksikon välillä syttyi sota. Kenraali Stephen Watts Kearny järjesti Missourin vapaaehtoiset jotka leiriytyivät lähelle Bentin linnaketta ja ostivat sieltä tarvikkeita.
Kaikki tämä alkoi heikentää kaupankäyntiä ja Bent ja St. Vrain alkoivat suunnitella jotain muuta...................Jatkuu nro kaksi pähkinässä


Witko

Tässä yksi lähdekirjani David Lavenderin Bent's Fort
Kuva

Vastaa Viestiin