Niin olihan tuo manageri Francis Chardon muutenkin melko omituinen heppuli muiden silmissä ja lisäksi erittäin kärttyisä ja sarkastinen persoona. Siinä missä hänen muutamat aikalaisensa kuten Maxmilian ja Catlin olivat kiinnostuneet mandanien historiasta, kulttuurista ja tavoista, Chardonin mielenkiinto kohdistui enemmän päivittäiseen elämänmenoon ja siinä esiintyviin pikku ongelmiin. Rotat olivat hyvä kiinnostuksen kohde koska niitä oli paljon ja ne haittasivat päivittäistä elämää.T. Tienpää kirjoitti:Aijai! Ei niin etteikö Robertsonin Mätänaama tarjoa miellyttävää mustaa huumoria esim. Fort Clarkin managerin keskittyessä laskemaan tappamiaan rottia isorokon riehuessa
Kirjailija Robertson paneutuu asiaan vetämällä Chardonin rottajahdin mustan huumorin puolelle. Tämä oli huono kuukausi, tapoin vain parikymmentä rottaa! Ei nyt ihan sanatarkkaan näin, mutta esimerkkinä. Näitä kevennyksiä hän käyttää niin, että nämä Chardonin rottavainajien määrät päättivät aina kunkin kuukauden Fort Clarkissa. Saman asian ottaa muuten esille myös Elixabeth Fenn kirjassaan History of The Mandan People. Hänkin huomioi managerin uutteran kirjanpidon, jota on ilo lukea. Tähän malliin Chardon kynäilee: (nyt siis kyseessä rottavainajien kokonaismäärät, hänen omien tappojensa määrät olivat pienemmät)
Kesäkuu 1836 Tapettu 82 rottaa tässä kuussa
Heinäkuu 1836 Tapettu 201 rottaa tässä kuussa
Elokuu 1836 Tapettu 168 rottaa tässä kuussa
Kunnes lista sitten päättyy tähän:
Toukokuu 1837 Tapettu 108 rottaa tässä kuussa - totaalinen määrä 1686
Tästä kaikesta huomaa, että Chardon oli täsmällinen ja tarkka mies. Pienenä miinuksena se, että karkuunpäässeiden rottien määriä ei mainita.