Valokuvia menneisyydestä

[T Tienpää]

Modoc-sota on monessa mielessä ainutlaatuinen, lehdistö ja osapuolien haastattelut, asemasota, sotarikosoikeudenkäynti ym.
Näitä kuvia tallennettiin sotavangeista urakalla, tässä yksi joka sai kunnioitusta vastapuoleltakin, vaikka oregonilaiset olisivat halunneetkin herran hirttää:

[Witko]

Rumat ne vaatteilla koreilevat ja tässä kolme kovaa Modoc äijää ja saateteksti Lost Riverin murhaajat.



Tässä tuttu kuva ja ei ole niin ankea kuin muut Modoc valokuvat. Captain Jack aka Kintpuash.


Tässä harvinainen kuva ja väitetään että siinä olisi myös Captain Jack n. 26.vuotiaana (pitäisi kyllä olla n. 23 vuotias) saappaat ja legginsit niiden päällä jalassa istumassa keskellä. Kuvan on ottanut U.S. Armeijan Luutnantti Lorenzo Lorain vuonna 1860-kesällä ja Klamathit ja Modocit olisivat kuvassa. Tienpää tietää varmasti onko kuvan teksti oikea.


Witko

[T Tienpää]

Sanoisin että vuosiluku on väärin, eli kyllä tuo 1860-luvulta on, mutta väliltä -64-69 jolloin modocit jo asuivat klamath-reservaatissa ainakin osaksi. Siihen en pysty ottamaan kantaa onko kuvassa Kintpuash.

[Witko]

Kaikkea sitä löytyy kun nettiä kaivelee valokuvista ja vanhoista sellaisista.

Tässä Kickapoo lääkepullojen vastatarjous Modocien puolelta , aitoa ja rehtiä rohtoa tämä Modoc Intiaanien öljy. Vaatimaton myyntilause" Parasta kipulääkettä maanpäällä".

Vuosi on 1880.


Koruton on muisto ja sen on pelastanut Debbie Doubleknots.


Kapteeni " Rip" Ford's Rangers, kovaa porukkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuva otettu n. 1850-1852


Witko

[Haukka]

Minä palaan modoceihin koska huomaan aiheen itse asiassa hyvin kiinnostavaksi. Modoceista puhuttaessa ei voi sivuuttaa Winema Riddleä. Eivät naiset nimittäin hirveän usein sotahistoriaan pääse, mutta Winema pääsi. Hän oli modocien neuvottelija ja teki työnsä mallikkaasti. Winemalla oli monia syitä ryhtyä erimielisyyksien sovittelijaksi. Hän osasi modocia ja englanninkieltä ja edusti naisena rauhanomaista näkökantaa. Nämä tärkeät seikat nostivat Wineman merkittävyyttä ja sallivat hänen roolinsa viestinviejänä kahden vihollisleirin välillä. Varsinaisen sankaritekonsa Winema teki pelastamalla rauhanvaltuuskunnan jäsenen Albert Meachamin hengen. Vimmastunut modoc kutsumanimeltään Schonchin John yritti ampua Meachamin hengiltä, mutta Winema onnistui ratkaisevalla hetkellä sysäämään sivuun modocin aseen. Tosin Meacham haavoittui pahoin, mutta selvisi hengissä Wineman ansiosta.

Yhdysvallat muisti Winemaa sotilaseläkkeellä.

Winema takana keskellä, hänen oikealla puolellaan aviomies Frank Riddle.

[T Tienpää]

Meacham keksi Winema-nimen Tobeylle, ja kirjoitti romaanin missä Tobey esiintyy pikkutytöstä asti sankarina. Valkoisten tullessa tyhmiä kanssaveljiään älykkäämpi Winema ymmärtää heti amerikkalaisen elämäntavan moraalisesti korkeammaksi kuin oman kansansa barbaaristen tapojen, ja nai komean ja viisaan valkoisen rodun edustajan (Riddle oikeasti lukutaidoton ja ilmeisesti vaatimaton henkisiltä kyvyiltään).

Ainakin McNally ja Cothran ovat kyseenalaistaneet menikö Meachamin pelastaminen ihan niin kuin legenda kertoo, Meacham itse kun oli taju kankaalla ja Dyar sekä Riddle pinkoivat henkensä edestä heti tilanteen kiristyttyä karkuun jättäen Tobeyn ja kumppanit huolehtimaan itsestään.

Cheewan mukaan useimmat modocit eivät muistele Tobeyta mitenkään lämmöllä, ainakin osa pitää petturina ja amerikkalaisten vakoilijana. Modoc-sodan viimeinen hengissä ollut Jennie (c. 1860 - 1950) kertoi Cheewalle että Tobey oli töykeä erityisesti lapsia kohtaan ja nämä pyrkivät välttämään kiukkuista vanhaa akkaa.

Meacham koitti rahastaa omalla intiaanikiertueellaan, mutta 1873 lama iski pahasti yritykseen. Kuvassa konkkaronkka esiintymisasuissaan, vasemmalla Shacknasty ja Steamboat, oikealla reunassa Scarface, Riddlet keskellä. Tobey aika hyvin syöneen näköinen, ikää kuiten kuvassa vasta noin 25:

[Witko]

Näin tehdään nykyaikana " vanhoja valokuvia" . Tintypes Yawnah, Klamath reservaatio. Ed Drew on kuvaajana Pohjois-Kalifornian ja Etelä- Oregonin alueen Kansoista, Klamathit, Modocit ja Pit River Paiutet.



Witko

[Witko]

Valokuvia kaukaisesta menneisyydestä.

Mainareita Californiassa v. 1850


Toukokuun 5.päivä,v. 1856 Sharpshooters of the Vigilante Commitee, San Francisco.


Mainareita mökkinsä edessä v. 1850. Sacramento , California.


Witko

[Haukka]

Tuossa yuma-soturi 1800-luvun loppupuolelta. Kaverin jousi näyttää jokseenkin lelulta, mutta yumat eivät ehkä saaneet parempaa ainesta jousiinsa kuin joku Arizonan rajoilla kasvava olematon käkkyräkataja. Mutta kyllä yumat kiväärien päälle ymmärsivät ja käviväthän he kauppaa moneen suuntaan. Kuva lienee studiossa otettu, mutta heppu ei vaikuta juurikaan siltä, että poseeraisi mielellään valokuvaaja-sedälle. Varmasti tämä nuori uros on tehnyt vaikutuksen moneen yuma-tyttöön ja mikä mukavinta: hän on käynyt naisissa myös pimojen, maricopien ja apachien kylissä. Tietenkin salaa.

[Witko]

Kyllä Haukka tuo mies pähkinäosiolla on Frank Rinehartin Apache-valokuvakokoelmasta ja kuva on otettu v.1898. Ei ole Yuma. Todennäköisesti Chricahua tai White Mountain Apache


Tuo sinun kuvasi ylinnä on kyllä heikkovarusteinen Yuma-Rukka ja toivon miehen itsensä takia, että saisi kunnon kiväärin, sillä tuolla jousella ei tapeta edes viiriäistä saatikka hamsteria. Nyt Maricopat ja Pimat päästävät räkäisen naurun tuosta Yuma reppanasta. Eihän tuo hamppi pelota edes Pimojen lapsia saatikka naisia.
Hyvässä iskussa oleva Pima tai Maricopa nainen vetää huikean terävällä veitsellä tuon hampin auki navasta aina kurkkuun asti ja aikaa menee about 5 sekuntia.

Yritän löytää tänne jonkun vähän edes soturin näköisen Yuman, ettei tarvitse Nuuttipukkia enempää lyödä.

Yuma/Queshan Brave 1870-luvulla kuvattu.


Tässä Yuma naisten kauneutta. Tin type-kuva.


Yuma nainen 1900 -luvun vaihteessa otettu kuva.


Pima Brave Ira Hayes on ehkä maailman kuuluisimpia Nativeita ja tässä syy II Maailmansota ja Iwo Jima. Valitettavasti kuoli alkoholi myrkytykseen vain vähän yli 30.vuotiaana.


Tässä Maricopa kauneutta ja myös rohkeutta. Hautajais-seremonia.


Tuiman näköinen Maricopa Brave.


Witko

[T Tienpää]

Tuossa yuma-soturi 1800-luvun loppupuolelta. Kaverin jousi näyttää jokseenkin lelulta, mutta yumat eivät ehkä saaneet parempaa ainesta jousiinsa kuin joku Arizonan rajoilla kasvava olematon käkkyräkataja.

Pajusta Colorado-joen ja eteläisen Kalifornian kansat tekivät paremman puutteessa jousensa, varsinkin aavikolla jokien varsilla kasvavat pajut saattoivat olla ainoa paikallinen raaka-aine jousille. Veto- ja puristuskestävyys eivät tietysti vastanneet parempia puulajeja, mutta asiansa nuo toki ajoivat, aavikoilla kun ei suurriistaa ollut, jousilla pyydettiin lähinnä kalaa ja pienriistaa. Alueen elinkeinothan perustuivat noin puoliksi maatalouteen ja toinen puoli koostui villikasvien keräilystä, pienriistasta sekä kalastuksesta.
Tuolla pähkinöissä mainittu yritys iskeä yumia Kalifornian lahden ja Colorado-joen kautta käytiin läpi kirjassa The Army Surveys of Gold Rush California, ja siellä oli sotilaiden mielipidettä joen kalastosta; runsasta mutta mutaisen makuista.

Sodatkin oli alueella ritualisoitu, nuija-, keppi tai keihäs- ja jousimiehet taistelivat omissa osastoissaan, lähitaistelu oli arvostettua eikä jousella sodassakaan erityistä merkitystä. Selvästi lyhyimmät kantavuudet mohavien jousilla oli verrattuna muuhun mantereeseen, noin 120 metriä, kun yleensä luvut pyörivät jossain 180 ja 250 välillä.

Etelä-Kalifornian erikoisuus on nk. "yhden päivän jousi" Campbellin kirjasta Survival Skills of Native California, tuossa nopeasti väsätyssä jousessa päitä taivutettiin poikkeuksellisesti myötäkäyriksi. Valitettavasti kumeyaay-sivustolla oli juuri jotain virusongelmaa, enkä saa tuota linkitettyä, tässä kuitenkin samaa porukkaa asialla, sekä mohavea jousen kanssa:

[Haukka]

En tiedä millaisia doping-aineita Arizonan, Kalifornian ja Nevadan mohavet käyttivät, mutta useissa tarinoissa heitä on kuvailtu hyvin pitkärakenteisiksi. Luulisi, että heidän ravintonsa ei olisi ollut erityisen otollista pituuskasvulle, mutta olen väärässä. Jotkut historioitsijat ovat heittäneet ilmoille väitteitä, jotka hillitysti viittaavat tämän kuivien seutujen kansan mahdolliseen kannibalismiin. Ehkä siinä suuren koon salaisuus: mohavet popsivat naapurikansoja. Esimerkiksi mohave-päällikkö Irataba (löytyy Witkon vastauksissa kysymys-ketjussa) oli vaatimattomat 193 senttiä pitkä vesseli. Eivät sotilaat ilmeisesti mitanneet häntä, vaan pituus oli enemmänkin silmämääräinen arvio. Vaikuttavan näköinen kaveri tämä päällikkö lienee joka tapauksessa ollut .

[Witko]

Mohavet tai Mojavet ovat olleet hyvin sotaista Kansaa ja erittäin kovia sotureita. En tähän hätään löytänyt tuota kannibaali-aihetta, mutta jos Tonkawat niin mikseivät Mohavet. Jedediah Strong Smith kutsui heitä petollisiksi ja vaarallisiksi Intiaaneiksi. Irataban mitat löytyi kyllä. Heidän kasvotatuoinnit olivat Mohavein tavaramerkki vaikka Pimatkin ym. sitä harrastivat myös.

Päälliköt Kah-ma ja Iretaba. Kuva on otettu heti Wickenburgin Verilöylyn jälkeen.


Aika paljon heillä oli Apache vaikutteita myös.

Neljä Mohave päällikköä ja yksi Yuma toinen vasemmalta ja nimi Rowdy, Tarkastaja.


Mojavet, Ihmiset jotka asuvat veden äärellä.




Melko rotevia Mohaveja. Töissä rautateillä.



Witko

[Witko]

Tämä Kansa on ollut jo 1500-luvulla tekemisissä espanjalaisten kanssa. Tämän kovan ja hurjan Kansan maineessa heitä oli 1500-1600-luvuilla noin 5 000 ihmistä, mutta taudit ja sodat pudottivat heidän väkilukuaan kolmeensataan. Nykyään heitä on n. 1 000. Seri Kansa joka asui Sonorassa ja El Tiburron saarella mm. Heitä sanottiin kannibaaleiksi ja hyvin julmiksi ja petollisiksi ihmisiksi ja jopa Apachet sanoivat että on parempi antaa Serien olla rauhassa kuin sotia heitä vastaan.
Espanjalaiset pitivät heitä niin itsepintaisina vastustajina että antoi heidän olla omissa oloissaan, mutta Serit tekivät jatkuvasti ryöstöretkiä pitkin Sonoraa, karjaa, hevosia ja kaikkia lihaa sisältäviä eläimiä. Heillä oli myös side mereen ja El Tiburron saari jossa heitä asui myös, oli hyvin pahamainen paikka mennä, koska Serit halusivat tappaa kaikki muukalaiset joita tuli luvatta ja he tunsivat saarensa kuin omat taskut.

Olenko minä kannibaali ?


Seri mies 1900-luvulla


Tässä nuori Seri mies El Tiburron saarella ja miehet olivat ylpeitä pitkistä hiuksistaan.


Tämä Seri nainen ei ole menneisyydestä sillä mankka paljastaa hänet, kun hän on menossa Sonoran autiomaahan. Desierto de Sonora v.1979.


Tässä hurja joukko Seriä v.1898.


Witko

[Haukka]

Tämä juttu sai alkunsa tuolla "Pähkinöitä"-osiossa, mutta koska nämä kaksi ketjua ovat sukulaisia keskenään, jatketaan tänne. Bringhan Younmgin jokainen tunteekin ja ellei tunne niin nyt on aika tutustua. Bringham oli eräs Myöhempien aikojen pyhien liikkeen eli mormonien hätkähdyttävämpiä hahmoja, sillä hänessä oli miestä moneen lähtöön. Kaikkiaan Bringhamilla kuten Witko oli ynnännyt, oli 55 vaimoa. Pelkästään vuonna 1846 hän otti yli 20 vaimoa. Näiden vaimojen joukossa oli alta parikymppisiä kokemattomia neitosia, mutta myös yli 60 vanhempia ladyjä, joilla oli jo kokemusta jos jonkinmoisista kaksilahkeisista. Nämä vanhemmat vaimot olivat tulleet valituiksi hieman eri mielessä kuin nuorimmaiset.

Bringhamin vieressä poseeraava uranuurtaja ja profeette Joseph Smith ei päässyt vaimoissaan Bringhamin lukemiin, mutta Smith oli tavallan mormonien moniavioisuuden uljas esitaistelija ja isä. Hän kävi tiukan keskustelun Jumalan kanssa. - Sallitko Herra, että nain useamman tytön vaimokseni?

Jumala kyllästyi Smithin jankutukseen ja murahti: - No menköön nyt. nai vaikka sata!

Smith kumarsi kohteliaan kiitoksen ja kiiruhti odottavien neitosten luo suu korvissa. Hän ei päässyt sataan asti, mutta ehti kerätä kolmisenkymmentä vaimoa.