Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 11.01.2018 17:10

Tuossa taas seuraavan Kajo'-lehden tarinaa, kansikuvaa minulla ei ole. Alkuperäisestä suunnitelmasta hieman poiketen oma artikkelini ei ole mukana, vaan mahdollisesti kesän lehdestä tulee teemanumero esihistoriallisesta Amerikasta. Katsotaan kuinka käy:

KAJO’-lehden numero 2/2017 on viivästynyt juhlavuoden kiireiden ja pienten teknisten ongelmien takia. Lehti on parhaillaan työn alla ja se lähetetään kaikille viime vuonna jäsenmaksunsa maksaneille mahdollisimman pian. Alla tietoa sisällöstä.

Ihmiskunnan historiassa tuskin on kulttuuria, jonka jäsenet eivät olisi osoittaneet jollakin tavalla kiitollisuuttaan säästyttyään vaikeasta tilanteesta tai saatuaan runsaan sadon tai saaliin. Tästä kertovat erilaiset sadonkorjuujuhlat ja metsästyksen jälkeiset juhlat. Kiitospäivä on Pohjois-Amerikassa kansallinen juhlapäivä, jonka juuret juontavat vuoteen 1621 ja vaikeaan talveen, josta selviydyttyään uuden siirtokunnan jäsenet järjestivät juhlat ensimmäisen oman sadon juhlistamiseksi. Tietoiskussa Riku Hämäläinen tarkastelee kiitospäivän syntyä, jossa intiaaneilla oli keskeinen rooli.

Lakotat ovat yksi tunnetuimmista intiaanikansoista, ja tietäjä Black Elk eli Musta Hirvi on yksi tunnetuimmista lakotoista. 1900-luvun alkupuolella vanhoja intiaanimiehiä ja -naisia haastateltiin vanhan elämänmuodon tallentamiseksi. Haastattelujen pohjalta julkaistiin paitsi heidän omaelämäkerrallisia tarinoitaan myös suuri määrä etnografista kirjallisuutta perinteisistä elämäntavoista, kulttuureista, uskonnollisista traditioista, jne. Lakotojen uskonnollisten traditioiden ja erityisesti rituaalien tallentamisessa Black Elkillä on ollut merkittävä rooli. Hänen omaelämäkerrallisesta tarinastaan on tullut yksi menestyneimmistä tasankointiaanien perinteisen elämän ja uskonnon popularisoinneista, ja hänen tarkat kuvauksensa lakotojen tärkeimmistä rituaaleista kiinnostavat niin tutkijoita, intiaanikulttuureista kiinnostuneita kuin lakotoja itseäänkin.

Sirja Someroja tarkastelee artikkelissaan lakotojen seitsemää uskonnollista rituaalia. Rituaalien tarkastelu pohjautuu nimenomaan Mustan Hirven kuvauksiin heidän seitsemästä pyhästä rituaalistaan.

Eurooppalaisten saapuminen Amerikan mantereelle sai aikaan paitsi ihmisten ja kulttuurien kohtaamisen, myös tautien leviämisen uusille seuduille. Esikolumbiaanisen Amerikan väkiluvusta ja uusien tautien vaikutuksesta siihen on käyty keskustelua viimeisten vuosikymmenten aikana, joskus kiivaastikin. Se on varmaa, että kenelläkään ei ole faktuaalista tietoa intiaanien väkiluvusta Kolumbuksen saapumisen aikaan, ja kaikki esitetyt luvut perustuvat erilaisiin päätelmiin. Joka tapauksessa uudet eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit olivat vakavia intiaaneille. Heillä ei ollut näihin tauteihin vastustuskykyä, ja usein ne aiheuttivat pahaa tuhoa intiaaniyhteisöissä.

Tuomas Aivelo tarkastelee artikkelissaan ihmisiin sopeutuneiden tautien leviämistä uusiin ihmispopulaatioihin Amerikassa ja niiden tuhoisaa vaikutusta yhteisöissä, joissa ei ole ollut tauteihin ennalta hankittua immuniteettia.

Tautien katsotaan auttaneen myös espanjalaisia konkistadoreita inkojen valloittamisessa. Inkat tunnetaan mahtavasta ja hierarkkisesta valtakunnastaan sekä näyttävistä rituaaleistaan. Inkojen jumaljärjestelmä oli monimutkainen ja Sapa Inkan eli inkahallitsijan uskottiin olevan auringonjumalan jälkeläinen.

Johanna Ikonen tarkastelee artikkelissaan inkojen värikkäitä myyttejä ja riittejä. Inkat pitivät merkityksellisimpänä kulttinaan juuri auringonjumalan palvontaa, jossa, erikoisasemassa olivat auringonjumala Inti, kuunjumala Qoya sekä ukkosenjumala Illapa.

Kaksi vuotta sitten ilmestyi elokuva The Revenant, jonka tapahtumat sijoittuvat Amerikan rajaseudulle 1800-luvun alkupuolella. Elokuvan tapahtuma-aikaan valkoiset turkismetsästäjät olivat tiiviisti yhteyksissä intiaaneihin, monella oli intiaanivaimo ja he omaksuivat intiaaneilta asioita mm. vaatetukseensa. Esimerkiksi intiaanien mokkasiinit olivat huomattavasti käyttökelpoisemmat erämaassa kuin valkoisten omat tuon ajan jalkineet, ja myös elokuvassa Leonardo DiCaprion esittämä Hugh Glass on pukeutunut realistisesti turkismokkasiineihin. Sen sijaan vähemmän realistista elokuvassa on se, miten Glass huoletta kahlaa talvimokkasiineissa jäisessä vedessä talvella yrittämättä edes varoa jalkineiden kastumista. Jokainen vähänkään eräilyä talvella harrastanut tietää, että jalkineiden kastuminen voi olla hengenvaarallista jos varalla ei ole kuivia. Jalkojen lämpiminä pitäminen onkin asettanut omat haasteensa myös intiaaneille talvisissa olosuhteissa.

Artikkelissaan Tapio Heinäaro tarkastelee mitä aikalaiskirjoitukset kertovat intiaanien talvijalkineista, niiden materiaaleista, valmistamisesta ja käytöstä.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 11.01.2018 19:22

Sirja Someroja tarkastelee artikkelissaan lakotojen seitsemää uskonnollista rituaalia. Rituaalien tarkastelu pohjautuu nimenomaan Mustan Hirven kuvauksiin heidän seitsemästä pyhästä rituaalistaan.
Hienoa, että noinkin nuori nainen on kiinnostunut intiaaneista. Syystä tai toisesta juuri lakotat näyttävät olevan useammallekin kirjoittajalle kaikkein mieluisin kohde näistä Pohjois-Amerikan lukuisista eri intiaani-kansoista. Ehkä lakotat vetoavat siksi, että he edustavat ulkonäöltään juuri sitä biisoneita metsästävää tasankointiaania, joka asuu tiipiissä ja joista on tuhansittain maalauksia, piirroksia ja valokuvia. Toisaalta cheyennet, crow't, blackfeetit, ja monet muut tasankojen paimentolaiset eivät mitenkään merkittävästi eronneet lakotoista ainakaan ulkoisen olemuksensa suhteen. Heistä kuitenkin kirjoitetaan paljon vähemmän. Voi olla, että lakotojen kulttuuri oli rikasta, mutta tuskin silti rikkaampaa kuin näiden muiden. En tietenkään pane pahakseni jos lakotoista kirjoitetaan, mutta joskus kummeksun sitä hieman turhankin ylistävää sävyä, jonka rivien välistä voi lukea. He raivasivat tiensä väkivallalla ja muita kansoja alistamalla, joten tässä suhteessa he eivät eronneet edukseen naapureistaan. Mutta kulttuurista puhuttaessa tällaiset asiat tietenkin unohtuvat koska kulttuuri ja kansojen väliset suhteet edustavat monessakin mielessä toistensa ääripäitä.

Tuolla näytti olevan muitakin minulle tuntemattomia kirjoittajia. On kaikin puolin hienoa, että heitä löytyy, sillä tämän aihepiirin suosio ei näinä aikoina ole mitenkään hurrattava. Mutta toivoa silti on. Kun intiaaneista kirjoitetaan, niin aina joku uusi lukija voi jäädä koukkuun. Sillä tavalla kiinnostus säilyy uusillekin sukupolville. Hieno juttu ja syvä kumarrus kaikille niille, jotka ovat valinneet aihepiirikseen intiaanit.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 11.01.2018 20:50

Haukka kirjoitti:
Sirja Someroja tarkastelee artikkelissaan lakotojen seitsemää uskonnollista rituaalia. Rituaalien tarkastelu pohjautuu nimenomaan Mustan Hirven kuvauksiin heidän seitsemästä pyhästä rituaalistaan.
Hienoa, että noinkin nuori nainen on kiinnostunut intiaaneista. Syystä tai toisesta juuri lakotat näyttävät olevan useammallekin kirjoittajalle kaikkein mieluisin kohde näistä Pohjois-Amerikan lukuisista eri intiaani-kansoista. Ehkä lakotat vetoavat siksi, että he edustavat ulkonäöltään juuri sitä biisoneita metsästävää tasankointiaania, joka asuu tiipiissä ja joista on tuhansittain maalauksia, piirroksia ja valokuvia.
Toivotaan että kehitystä olisi tapahtunut, nimittäin pari vuotta sitten tämä nuori nainen päätti lähteä väittelyyn kanssani todeten ensimmäiseksi etten tiedä intiaaneista yhtään mitään. Ihan ok mielipide, mutta lienee faktuaalisesti varmaa että menee itse rankasti miinuksen puolelle mikäli minä edustan nollatasoa. Eikä varmasti tuntematonta henkilöä kannata ihan mututuntumalta muutenkaan lähteä arvioimaan, mutta katsotaan mitä kirjoittaa.

Lakotat ovat tosiaan se lähtökohta useimmille, ja totta kai niissäkin riittää tutkimista. Paikoilleen jämähtäminen yhteen 50-vuotta hilluneeseen heimoon tuntuu kyllä omasta näkökulmasta merkilliseltä, vähän kuin harrastaisi tennistä ja opettelisi vain syöttöä. Kukin tietysti taplaa tyylillään,
joten näillä mennään.

Itseäni tuolta kiinnostaa eniten tietysti tämän Aivelon artikkeli, näyttäisi olevan evoluutiobiologi, joten tuskin lähtee ihan flowerpowerin voimalla huokumaan enneunia intiaanien lukumääristä jne.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 12.01.2018 09:26

T. Tienpää kirjoitti:Toivotaan että kehitystä olisi tapahtunut, nimittäin pari vuotta sitten tämä nuori nainen päätti lähteä väittelyyn kanssani todeten ensimmäiseksi etten tiedä intiaaneista yhtään mitään. Ihan ok mielipide, mutta lienee faktuaalisesti varmaa että menee itse rankasti miinuksen puolelle mikäli minä edustan nollatasoa. Eikä varmasti tuntematonta henkilöä kannata ihan mututuntumalta muutenkaan lähteä arvioimaan, mutta katsotaan mitä kirjoittaa.
Tuollainen väite on varsin kova nuoren naisen suusta, ellei kyseessä ole jonkinasteinen leikkimielinen heitto. Odotanpa minäkin mielenkiinnolla tuota kyseistä artikkelia, sillä siinä olisi hyvä muistuttaa lukijaa, ettei se lakotojen kulttuuri ihan heidän alkuperäistä kulttuuriaan ollut. Siinä oli paljon muilta kansoilta omittuja piirteitä. Silloin kun ei sodittu, silloin tehtiin vierailuita naapurien kyliin ja omaksuttiin piirteitä naapurien kulttuurista. Lakotojen kulttuurissa lienee aika paljon mandaneilta ja hidatsoilta lainattuja seremonioita ja muita juttuja, eivätkä tiipiit ja sulkapäähineetkään lakotojen omaa Missourijoen takaista kulttuuria edustaneet. Tosin lakotathan "syntyivät" Black Hillsissä 1750-luvulla, joten heitä ei siis sitä ennen ollut

Pieni ulosveto kinkerien aiheista. Kuntosalien niin sanotuissa "Personal Trainereissa" olen havainnut ällistyttävän paljon henkilöitä, jotka eivät tiedä treenaamisesta mitään, mutta ovat tietävinään kaiken tietämisen arvoisen. He saattavat laatia ihmisille toinen toistaan idioottimaisempia ohjelmia, joita tietämätön kuntoilija sitten tekee uutterasti viikosta toiseen kunnes sopimaton liike tai liikerata hajottaa olkapään, selän tai jonkin muun paikan. Pitäisi lähteä siitä, että jokainen ihminen on oma yksilönsä ja laatia heille yksilöity ohjelma, joka huomioi eroavaisuudet. PT kun ei voi heti voi tietää mitkä liikkeet ja millaiset painomäärät kenellekin sopivat ja mitkä taas eivät sovi. Itse en ole koskaan käyttänyt näitä itseoppineita valmentajia koska en tarvitse heidän neuvojaan. Mutta sääli tulee henkilöitä, jotka hajottavat paikkansa vain siksi, että personal trainer on käskenyt tekemään niin ja niin. Joillekin PT:n sana on kuin Jumalan antama käsky, jota on noudatettava vaikka henki menisi.
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 12.01.2018 13:48

Personalhuijareista samoja havaintoja. Onhan siellä varmasti suuri osa asiaan vihkiintyneitä, mutta sitten riittää myös näitä jotka tuputtavat omia juttujaan piittaamatta valmennettavan historiasta.

Sirja osalta odotan kehittymistä, ovathan sekä mielipiteeni että naamani melko ärsyttäviä, ja monilla menee ymmärrettävästi tunteisiin. Kokemuksen myötä sitten näissä intiaanihommissa alkaa ymmärtämään ettei tosiaan tiedä juuri mitään, tietoa kun on melkoinen määrä olemassa.
Usein se menee juuri niin, että henkilö A on lukenut muutaman, tai parhaimmillaan muutaman kymmentä kirjaa aiheesta, ja olettaa tämän jälkeen olevansa asiantuntija, ainakin verrattuna itselleen tuntemattomiin random-tyyppeihin. Harva varmaan naamasta päättelee että tuo se on lukenut 800 tietokirjaa intiaaneista tai mistä tahansa aiheesta. Ikä tekee hieman varovaisemmaksi myös sanavalinnoissa, pitää jättää kasvot säilyttävä perääntymismahdollisuuskin, ja kaikkitietävyys katoaa.

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 13.01.2018 12:33

Haukka kirjoitti:Odotanpa minäkin mielenkiinnolla tuota kyseistä artikkelia, sillä siinä olisi hyvä muistuttaa lukijaa, ettei se lakotojen kulttuuri ihan heidän alkuperäistä kulttuuriaan ollut. Siinä oli paljon muilta kansoilta omittuja piirteitä. Silloin kun ei sodittu, silloin tehtiin vierailuita naapurien kyliin ja omaksuttiin piirteitä naapurien kulttuurista. Lakotojen kulttuurissa lienee aika paljon mandaneilta ja hidatsoilta lainattuja seremonioita ja muita juttuja, eivätkä tiipiit ja sulkapäähineetkään lakotojen omaa Missourijoen takaista kulttuuria edustaneet. Tosin lakotathan "syntyivät" Black Hillsissä 1750-luvulla, joten heitä ei siis sitä ennen ollut
Jatkan vielä tästä, vaikka suomeksi ei aiheesta enää paljoa löydy, mutta itseäni kiinnostaa usein elementit mistä tietoa on vaikea hankkia tai niitä ei ole kunnolla käsitelty. Siouxien kohdalla siis yanktonit, tai ihanktonwanit. Tällä heimolla tuntui olevan keskimääräsitä fiksummat johtohenkilöt, eikä se joutunut pahoihin kahnauksiin, ja epäilemättä sen vuoksi ketään ei kiinnosta poppoo.

Tuossa Terrible Justice-kirjassa oli kyllä mukavasti juttua yanktoneista, paljoa enempää ei sitten löydykkään. Yksi nykyaikainen kulttuurihistoria olisi Peyote and the Yankton Sioux. Vilkaisin kirjaa hieman sisältä, ja miksei tuon voisi joskus lukea. Valittamista tietysti heti myös löytyi, Maroukis kertoo sujuvasti miten biisonintaljakauppa kiihtyi 1840-luvulta alkaen ja tuhansia kieliä kerättiin myytäväksi tai uskonnollisiin seremonioihin, mutta heti perään hokee vanhaa mantraa siitä miten USAn armeija oli suurin piirtein yksin vastuussa biisonien tuhosta. Kirja on julkaistu 2004, ja materiaali oletettavasti viime vuosituhannen puolelta, joten vanhoilla höyryillä ymmärrettävästi mennään, eikä esim. intiaanien tai kuivuuden vaikutusta biisonin elinympäristöihin käsitellä.

Muuten kyllä vaikutti mielenkiintoiselta, suuri osa kirjasta toki sijoittuu 1900-luvulle, mutta en anna sen haitata. Kokonaisuus ratkaisee, ja jos joskus lukemattomien osasto tyhjenee, niin pidetään tämä mielessä.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 13.01.2018 12:50

Nuorena ja vielä kolmikymppisenäkin sitä helposti kuvittelee hieman liikoja itsestään. Itselleni on jäänyt mieleen metalliliiton järjestämät maastojuoksukilpailut joskus 1980-luvun puolivälissä. Olin tätä ennen kokenut Hesassa ihmeraitustumisen ja treenannut pari vuotta hullun lailla maastojuoksua, hiihtoa ja kuntosalia. Sitten eräänä päivänä päätin osallistua metalliliiton juoksukilpaan. Lähtöpaikalla oli kymmenittäin eri ikäisiä juoksijoita ja naureskelin mielessäni, että kaikenlaiset sitä osallistuvat kisoihin. Muuan hiirimäinen aika iäkäs heppu teki tuttavuutta ennen lähtöä ja kertoi osallistuneensa kisaan useina eri vuosina. Kehuskelin omaa kuntoani ja äijä ehdotti, että osallistuisin kilpasarjaan. Tein niin, sillä toinen sarja oli "kuntoilijoille" ja se ei kuulostanut minun sarjaltani.

Kun lähtölaukaus pamahti juoksimme tämän kaverin kanssa muutaman kilometrin yhdessä jossakin joukon puolivälissä. Ajattelin tiputtavani pikkumiehen sopivan paikan tullen kyydistä, mutta kävikin juuri toisinpäin. Kun rytminvaihto tuli, äijä jätti minut kuin seisomaan. Samalla juoksijoita paineli kummaltakin puolelta ohi. Pinnistin kaikkeni, mutta en pysynyt vauhdissa. Tulin maaliin jälkijoukon mukana ja kuulin, että olin ollut kilpasarjan toiseksi viimeinen. Taakseni jääneet edustivat kuntosarjaa. Kaverit virnuilivat maalipaikalla ja taputtelivat hyväntahtoisesti olalle. Olin nöyryytetty ja häpeissäni, eikä minua lohduttanut pätkääkään se tieto, että kuntosarjassa aikani olisi riittänyt vallan mainioon sijoitukseen.

Näin siis saattaa joskus yliarvioida omat kykynsä. Tuo oli minulle hyvä opetus, enkä tuon jälkeen enää koskaan ylvästellyt juoksutaidoillani. Intiaanitietoni ovat pykälän verran paremmat kuin lahjani maastojuoksijana, mutta aihepiirin laajuuden ottaen on paras todeta, etten tiedä paljoakaan.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Witko » La 13.01.2018 20:33

Haukka kirjoitti:Nuorena ja vielä kolmikymppisenäkin sitä helposti kuvittelee hieman liikoja itsestään. Itselleni on jäänyt mieleen metalliliiton järjestämät maastojuoksukilpailut joskus 1980-luvun puolivälissä. Olin tätä ennen kokenut Hesassa ihmeraitustumisen ja treenannut pari vuotta hullun lailla maastojuoksua, hiihtoa ja kuntosalia. Sitten eräänä päivänä päätin osallistua metalliliiton juoksukilpaan. Lähtöpaikalla oli kymmenittäin eri ikäisiä juoksijoita ja naureskelin mielessäni, että kaikenlaiset sitä osallistuvat kisoihin. Muuan hiirimäinen aika iäkäs heppu teki tuttavuutta ennen lähtöä ja kertoi osallistuneensa kisaan useina eri vuosina. Kehuskelin omaa kuntoani ja äijä ehdotti, että osallistuisin kilpasarjaan. Tein niin, sillä toinen sarja oli "kuntoilijoille" ja se ei kuulostanut minun sarjaltani.

Kun lähtölaukaus pamahti juoksimme tämän kaverin kanssa muutaman kilometrin yhdessä jossakin joukon puolivälissä. Ajattelin tiputtavani pikkumiehen sopivan paikan tullen kyydistä, mutta kävikin juuri toisinpäin. Kun rytminvaihto tuli, äijä jätti minut kuin seisomaan. Samalla juoksijoita paineli kummaltakin puolelta ohi. Pinnistin kaikkeni, mutta en pysynyt vauhdissa. Tulin maaliin jälkijoukon mukana ja kuulin, että olin ollut kilpasarjan toiseksi viimeinen. Taakseni jääneet edustivat kuntosarjaa. Kaverit virnuilivat maalipaikalla ja taputtelivat hyväntahtoisesti olalle. Olin nöyryytetty ja häpeissäni, eikä minua lohduttanut pätkääkään se tieto, että kuntosarjassa aikani olisi riittänyt vallan mainioon sijoitukseen.

Näin siis saattaa joskus yliarvioida omat kykynsä. Tuo oli minulle hyvä opetus, enkä tuon jälkeen enää koskaan ylvästellyt juoksutaidoillani. Intiaanitietoni ovat pykälän verran paremmat kuin lahjani maastojuoksijana, mutta aihepiirin laajuuden ottaen on paras todeta, etten tiedä paljoakaan.
****************************************************
Sic transit gloria mundi Sir Haukka !
Armeijassa kun jouduin Raukkiin huom! Jouduin.Olin nuori ja verevä Witko ja harrastanut uintia ihan kuusivuotiaasta asti.12.vuotiaana olin Porin Pyrinnön uimaseurassa ja myös myöhemmin PoPyn uimari.Niinisalossa oli järjestetty Kankaanpään uimahallissa varuskuntien välinen kilpauinti ja palkinto oli se paras eli kuntsaria pidennetty viikonloppu.Osallistuin itse 400 metrin sekauinnissa ja katselin ympärillä olevia Pohjanmaalaisia juntteja ja tuumein että tämä kuntsari saadaan helpolla.Saamari yksi mongolin/raumalaisen mixi joka ei takuulla osannut viiden kertotaulua enempää ja masukin näytti jyväjemmarin pullealta.Selkälihakset jätkällä oli kunnossa l. oli kyllä uinut.Lähtö ja startti ekassa 50 metrissä olin jopa edellä mutta sitten laamanni alkoi kuin jostain ihmeestä kauhoa kuin hulua ja kroolin jälkeen selkäuinnissa paineli ohi että huikui.Ei tullut kuntsaria ja ei paljon huvittanut mainostaa PoPyn uimarina itseään.

Kirjoissa on Intiaanien lisäksi on ollut eri kausia,yhdessä välissä Venäjän Tsaarit ja ajankuvaus historia aina Iivana Julmasta Nikolai II.Sitten Anastasia mysteeri oli seuraava aihe mistä kiisteltiin ennen kuin dna antoi totuuden.Ranskan Vallankumous,Ristiretket,Conquistadorit,I Maailmasota,Länsirintama ja Gallipol,"II Maailmansota ei kiinnostanut oikein koskaan",Yhdysvaltain Sisällissota buumi oli muutaman vuoden 1990-luvulla in, sitten normaalit pakolliset romaanit ja suomalaisista Täällä Pohjantähden alla sekä Tuntematon ulkoa myös,Putkinotko oli myös mahtava kirja.Keskiaika oli aina 1100- varhaiskeskiajasta aina 1600-luvun taitteeseen kiinnostavaa. Itseäni en pidä minkäänlaisena Intiaani tietouden mestarina vain perustiedot koska niitä lukemattomia kirjoja täytyisi ehtiä myös lukea.Ei se määrä vaan laatu vaikka itsellä on toistapäin.Intiaanit ovat kyllä olleet aina kuusivuotiaasta alkaen se kiehtovin aihepiiri ja siksi kai tässä ollaankin kirjoittamassa.

Jos muuten lukisi about. 800 historiankirjaa ja siten että jäisivät kaikki tiedot päähän niistä myös, niin kunnioitettava tahti olisi lukijalla, sillä näin Elon laskuopin mukaan jos lukisi 3.kirjaa kuukaudessa l.liki kirja/viikko niin vuodessa olisi 36.kirjaa luettu x 10.vuotta=360 kirjaa niin runsas 20.vuotta täytyisi lukea että tulisi tuo 800 historian kirjaa täyteen.

Aika savotta olisi jäntevällä lukijalla sillä sen 20.vuoden aikana täytyisi pitää tuo sama tappovauhti koko ajan päällä.Missä välissä olisi normaali elämä,nuorena tytöt(vanhenpana naiset),ravintolat,autot jutut,treenit ja kaikki normaali seuraelämä aina kouluhipoista alkaen odottoaen 18-20.vuotiaaksi että pääse raflassakin käymään ja matkustelukin on normaalia. Siis jos minulle annettaiisin tuollainen valinta niin heippa 800. kirjaa ja stoalainen elämä ja takaisin normaali hauska nuoruus,tytöt ja muut pelit,opiskelu ja työkin täytyisi myös muistaa tehdä koska visvainen on nuoren köyhän työttömän viikseenvetäjän tie. Tämä oli vain Herra Witko aka Goljatin tutkielma elämän ihmeistä ja aivokapasiteeteistä.

Maisteri(Uintimaisteri) D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 13.01.2018 21:34

Älähän nyt Witko vähättele lukemiasi. Olet sinäkin ainakin selaillut monia satoja kirjoja ja hankkinut niistä paljon tietoa. Samoin minäkin. Olisihan sen ajan voinut käyttää toisinkin, mutta toisaalta lukeminen avartaa. Varsinkin jos aihe kiinnostaa riittävästi itseä. Jotkut kirjat luen kannesta kanteen, mutta useimmat jäävät selailukirjoiksi. Viime vuonna tuli yksi ainoa varsinainen limbo. En tiedä mikä oli syy, mutta alaolevaan kirjaan en saanut ollenkaan otetta. En pystynyt edes selailemaan sitä, vaikka kirjailija on hyvin tunnettu heppu. Häneltä on tullut ennen joko paljon parempaa tai sitten vika oli aiheessa, joka ei jaksanutkaan kiinnostaa (enää). En tiedä!?!?

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 13.01.2018 22:08

Oma lukutahtini on viimeiset kymmenen vuotta ollut noin 40 - 50 kirjaa vuodessa. Opintovapaalla huitaisin noin 60 - 70 per vuosi. Arvioisin kuitenkin 10 vuoteen lukeneeni sen 500 intiaanikirjaa, ja sitä edeltävällä aikakaudella pari sataa. Pari viimeistä vuotta tahti on ollut hieman hidastumaan päin, johtuen paljolti siitä että teen usein muistiinpanoja/merkkaan referaatit ylös.

Uskoisin kuitenkin pystyväni melko helposti pysymään noin 35 kirjan vuositahdissa kirjojen tarkemmallakin syynäyksellä. Outona sitä tietysti pidetään, mutta olen maksimoinut lukemiseni esim. pitämällä kirjaa lähes aina mukana kotona lueskelun lisäksi. Luen joka paikassa aina kun on aikaa tai joutuu vaikkapa odottamaan, autossa, ennen kokouksia, lounastauolla jne. Muistiinpanovehkeitä en sentään mukana kanniskele, vaan teen merkinnät näistä "matka"lukemisista sitten kun pääsen kotosalle, toimii ihan mukavasti omalta kohdalta. Mitään lukumäärätavotteita ei ole, kunhan kiinnostaa, ja tavoite tietokirjasta tuskin toteutuu ilman kovaa työtä.

Nuorempana luin enemmän romaaneja, McLeanin kirjat mm. kaikki. Nykyisin noin 95% on intiaaneihin liittyvää. Pois tuo aika on perheeltä, mutta tällainen vain olen, minkäs teet. Vaimokin on oppinut että juttu on vain hyväksyttävä, ilman tätä piirrettä tuskin olisi niitä muitakaan ominaisuuksia.

Montaa kirjaa ei ole kesken jäänyt, Gibsonin chickasaw-kirja silloin kun rakentelin taloa, ja tämä lähinnä tulevat mieleen:


Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 14.01.2018 14:56

Haukka kirjoitti:Älähän nyt Witko vähättele lukemiasi. Olet sinäkin ainakin selaillut monia satoja kirjoja ja hankkinut niistä paljon tietoa. Samoin minäkin. Olisihan sen ajan voinut käyttää toisinkin, mutta toisaalta lukeminen avartaa. Varsinkin jos aihe kiinnostaa riittävästi itseä. Jotkut kirjat luen kannesta kanteen, mutta useimmat jäävät selailukirjoiksi. Viime vuonna tuli yksi ainoa varsinainen limbo. En tiedä mikä oli syy, mutta alaolevaan kirjaan en saanut ollenkaan otetta. En pystynyt edes selailemaan sitä, vaikka kirjailija on hyvin tunnettu heppu. Häneltä on tullut ennen joko paljon parempaa tai sitten vika oli aiheessa, joka ei jaksanutkaan kiinnostaa (enää). En tiedä!?!?

Kuva
****************************************************************
En vähättele vaan totean että minun kohdalla realismin raja kunnoilla luetuissa kirjoissa siis Intiaaneista on varmasti koko ajalta pienempi kuin tuo 800 kirjaa.Joskus nuorena kun halusi vastapainoa historialle niin tuli luettu esimerkiksi Harold Robbinsin kirjoja mutta alkoi tympiä aina sama tyyli seksiä(mitä ihmettä),väkivallan juhlaa ja jetset elämää.Papillonit ym. must kirjat tuli tietysti luettua ja yhden tärkeän aihepiirin unohdin täysin.Olin siitä outo humma että ei paljon kiinnostaneet suomalaiset sotaromaanit, mutta tuo Kansalaissodan kipinä iski minuun n.10.vuotiaana kun oli mukana vanhempien kanssa Tampereen reissulla ja olimme yhdellä pikkutiellä maalaiskunnassa kun tuli koruton tienviitta Vuonna 1918 Veljessodan muistomerkki.Isäni ajoi tuota pikkutietä ja tulimme metsikön laitaan jossa oli iso punainen muistomerkki jossa luki Vakaumuksen puolesta kuolleiden Kansalaisodan uhrit on teloitettu tässä ja pvm ja nimet kaikki 35.kuollutta olivat nuoria naisia ja nuorimmat olivat n.15.-16.vuotiaita.

Sen jälkeen alkoi kirjasto show ja luin kirjat Punainen Terrori ja Valkoinen Terrori.Oman koulun Porin Lyseon pihassa oli muistomerkki Punaisten ampumat 15.nuorta miestä jotka olivat Valkoisia.Tästä alkoi tämän Kansalaisodan kiinnostaminen ja aina joskus iski tähän aiheeseen lukutahti päälle ja varsinkinkin 2000-luvulla kun alkoi ilmestyä realistisia kirjoja Suomen Sisällissodasta(oikea nimi tälle tragedialle) Tie Tampereelle oli yksi näistä.Niissä pystyin pitämään kovan lukutahdin päällä ja pääsin Tienpäähän lukuihin luetuissa kirjoissa mutta nykyisin aihe alkaa jo masentaa ja Intiaani painoitteiseksi menee ja pysyy.Tähän haluan lisätä että olen erittäin epäpolittinen ihminen joten en hakenut mitään aihetta kuka oli oikeassa, koska kovia veritekoja käytiin molempien osapuolten kesken.En edes jaksa mennä pressan vaaleihin äänestämään ja muutenkin tuo äänestäminen ja politiikka ei uppoa minuun koskaan.Olen aika konservatiivinen tässä poltiikassa.Teemu Keskisarjan kirjat Kerpeikkari ja Kirves Koljonen ovat viimeisimmät historiankirjat Suomen sarjamurhaajista jotka olen lukenut kahdessa päivässä ja Keskisarjan vahvuus on erittäin hyvä aikalaiselämän kuvaus josta hän on saanut paljon kehuja.Kerpeikkarissa tuo 1800-luvun alkupuolisko oli kuvattu kyllä ankeaksi suomalaisessa maaseutu miljöössä että ihme kun ei veritekoja ole ollut niin paljon kuin nykyään.

Lopuksi jos lasken Intiaani kirjoista kaikki selailuasteen kirjat niin sitten 800 kirjaa meni rikki kevyesti viimeisen 15.vuoden aikana.Tämä oli vain minun hypoteesi kuinka paljon ihminen tai Witko pystyy antamaan aikaa silloin kun oli about 16.-25.vuotias jolloin kaikki lukeminen oli vähän jäissä kun oli muut mielenkiinnot mielessä.Kyllä koko ajan kun tässä vanhenee(nyt 47.vuotias) tai ei Witkot vanhene koskaan, niin nyt on luku/selailutahti kiihtynyt kun ei tässä nyt perheellisenä miehenä enään jaksa remuta eikä minusta edes kuulukkaan sillä aikansa kutakin.Vaimoni on myös joustanut kivasti ja ainoastaan joskus japanilaisella matikalla laskee paljonko olen pistänyt kirjoihin rahaa mutta siihen totean lakonisesti että paljonko kyseiset meidän Aasian reissut maksavat ja sillä konstilla rouva vaikenee kuin hauta.Tulipas kunnon monologi pidettyä tai oikeammin palopuhe.Ai niin ! Nyt on hyllyt koottuna ja eilen aloin pikkuhiljaa järjestää kirjoja ja huom! mikrokuituliinalla joka kirjankanteen pikku puhdisistus ja nyt kelpaa rehvastella kuinka asiallisesti ja helposti on haettavissa nämät unohdetut kirjat.Tämä olisi täytynyt tehdä jo kolme vuotta sitten.

D.Witko


P.s. Haukka tilasimme samaan aikaan tuon Michon Sand Creek-kirja en ole edes aukaissut joten ei tässä mikää joka kirjan selailu ole päällä nytkään,ehkä myöhemmin sitten.............................?

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 14.01.2018 15:20

T Tienpää kirjoitti:Oma lukutahtini on viimeiset kymmenen vuotta ollut noin 40 - 50 kirjaa vuodessa. Opintovapaalla huitaisin noin 60 - 70 per vuosi. Arvioisin kuitenkin 10 vuoteen lukeneeni sen 500 intiaanikirjaa, ja sitä edeltävällä aikakaudella pari sataa. Pari viimeistä vuotta tahti on ollut hieman hidastumaan päin, johtuen paljolti siitä että teen usein muistiinpanoja/merkkaan referaatit ylös.

Uskoisin kuitenkin pystyväni melko helposti pysymään noin 35 kirjan vuositahdissa kirjojen tarkemmallakin syynäyksellä. Outona sitä tietysti pidetään, mutta olen maksimoinut lukemiseni esim. pitämällä kirjaa lähes aina mukana kotona lueskelun lisäksi. Luen joka paikassa aina kun on aikaa tai joutuu vaikkapa odottamaan, autossa, ennen kokouksia, lounastauolla jne. Muistiinpanovehkeitä en sentään mukana kanniskele, vaan teen merkinnät näistä "matka"lukemisista sitten kun pääsen kotosalle, toimii ihan mukavasti omalta kohdalta. Mitään lukumäärätavotteita ei ole, kunhan kiinnostaa, ja tavoite tietokirjasta tuskin toteutuu ilman kovaa työtä.

Nuorempana luin enemmän romaaneja, McLeanin kirjat mm. kaikki. Nykyisin noin 95% on intiaaneihin liittyvää. Pois tuo aika on perheeltä, mutta tällainen vain olen, minkäs teet. Vaimokin on oppinut että juttu on vain hyväksyttävä, ilman tätä piirrettä tuskin olisi niitä muitakaan ominaisuuksia.

Montaa kirjaa ei ole kesken jäänyt, Gibsonin chickasaw-kirja silloin kun rakentelin taloa, ja tämä lähinnä tulevat mieleen:


Kuva
*********************************************************
Tuon määrän uskon sillä jos pystyt noin hyvin lukemaan niin täysin mahdollista ja niin kuin edellä jo totesin Haukale että mitä enemmän on mittarissa ikää niin sen enemmän tulee tilattua ja luettua kirjoja kun ei tarvitse huhtoa missään maailman turuilla.Tuo selailu status täytyisi saada vähän pois sillä eivät ne koristeina paljon auta.Ei minun kaverit paljon piittaa meikäläisen kirja hobbystä vaan puhumme muista aiheista kun tapaamme toisiamme milloin missä toiminnassa l. kyläily ja reissut joskus.

Tuli mieleen tuolta edeltä olevasta jutustasi että tuo kirja minulla on myös ja iso ja punainen kovakantinen Terrible Justice sekä selailiu tilassa.Ostin sen lähinnä siksi että tuo aikaväli kiinnosti 1850-luku oli alkuna.Nykyään ei kiinnosta enään niin paljon Siouxit v.1865 eteenpäin.On tullut siitä ajasta 1865-1890 ihan tarpeeksi luettu ainakin tällä haavaa.Pienissä näkäreissä tuo kirjahyllyjen kokoaminenkin on jotenkin tuskaista työtä vaikka ei montaa liikkuvaa osaa ole.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 07.02.2018 15:31

T Tienpää kirjoitti:Itseäni tuolta kiinnostaa eniten tietysti tämän Aivelon artikkeli, näyttäisi olevan evoluutiobiologi, joten tuskin lähtee ihan flowerpowerin voimalla huokumaan enneunia intiaanien lukumääristä jne
Olin näköjään väärässä, kyllä lähti kuuskytlukulaisessa hengessä, parin sivun lonkalta vedetty turina. Olisi suotavaa että tohtorismiehetkin joskus viitsivät kaikessa ylemmyydessä tarkistaa juttunsa. Uivelokin horisee edelleen isorokosta siellä sun täällä, erityisesti asteekkien ja inkojen tuhoajana, vaikka tuota on epäilty jo vuosia, ja toista vuotta tiedetty ettei isorokkoa ollut olemassakaan 1500-luvulla, ainakaan siinä muodossa missä se tunnetaan tappajana myöhemmiltä vuosisadoilta.

Kaveri heittelee myös ihmeellisä väkiluku- ja kuolleisuusarvioita, ihmeellisiä siksi, että nuo vanhat käsitykset on jo moneen kertaan viimeisen neljännesvuosisadan aikana tyrmätty. No, kukin tyylillään ja kun tohtorinhattu on painettu päähän niin jengi lähtee näihin harhaanohjauksiin. Näin karusti ilmaistuna, suomalaisten taso intiaanitutkimuksessa on kyllä kohtuullisen paska, ja alan itse jo luovuttaa. Hävettää miten useat korkeasti koulutetut ihmiset suoltavat omia fantasioitaan faktana, eivätkä tee sitä työtä mihin heidät on koulutettu; tutki ensin ja tee sen jälkeen päätelmät.
Ehkä joskus 50-vuoden päästä aikamerkki saavuttaa finlandiankin, hyi!


https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005527994.html

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 07.02.2018 16:01

Lisätään nyt sen verran että salmonellaa Aivelokin käsittelee, mutta vaikea ymmärtää miksi ihmeessä käyttää lähteinään jotain 1950 - 1990-lukujen arvailuja? Digiaikana mikään ei ole helpompaa kuin tietojensa päivittäminen, kaikki muu on laiskuutta tai ylimielisyyttä, todennäköisesti molempia:

http://www.sciencemag.org/news/2016/12/ ... y-smallpox

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 07.02.2018 16:18

Hm, täytynee tilata. Äläkä ihmeessä luovu vielä tutkimuksista. Entä muuten Sirja S. ja lakotat?

Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin