Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 05.09.2016 15:45

No niin, aloitetaan tämä. Täältä voi etsiä intiaanien ja siirtolaisten kaupankäyntiin liittyviä juttuja.

Vaikka Espanjan siirtomaa-ajan vaikutus on nähtävissä kaikkialla nykyajan Kaliforniassa Sacramentolta Los Angelesiin , niin kyllä Venäjäkin oli luomassa pikkuisen viipaleen tätä osavaltiota. Olihan Sonomassa esimerkiksi Fort Rossin kauppa-asema.

Moniko tietää että Alaskan etelä-rannikolla oli venäläisten siirtokunta, jonka perusti 1780-luvulla suurkauppias Grigory Shelikhovin. Tarkka sijainti oli Kodiakinsaarella ja paikan nimi oli britteinkielellä Three Saints Bay Colony. Siinä missä britit ja Yhdysvallat saivat tukea intiaaneilta, venäläiset joutuivat turvautumaan aleuteihin ja eskimoihin. Shelikhov maksoi alkuasukkaille saamistaan palveluksista, mutta varmuuden vuoksi hän myös piti panttivankeina lukuisia eskimonaisia. Tämä yksipuolinen kauhun tasapaino piti eskimot kurissa

Venäjällä oli suuria odotuksia idän suuntaan laajentumisesta. Vahva Russian-American Company perustettiin 1700-luvun lopussa. Seuraavan vuosisadan alkupuoliskolla se hallitsi lähes yksinoikeudella Alaskaan suuntautuvaa kauppaa kunnes sitten Yhdysvallat osti Alaskan.

Mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon. Saukonnahat olivat aluksi Kodiakinsaarten siirtokunnan suurin alkuperäinen hyödyke, mutta saukot metsästettiin alueelta nopeasti lähes sukupuuttoon. Samanaikaisesti venäläisillä uudisasukkailla oli vaikeuksia soveltaa maanviljelykäytäntöjään Alaskan armottomissa sääolosuhteissa. Tähän asiaan oli keksittävä nopea ratkaisu ja sellaisen tarjosi Kalifornia. Alku näytti hyvältä ja Russian-American Company perusti Kalifornian Sonomaan Fort Rossin kauppa-aseman.

Fort Ross

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 05.09.2016 16:26

Palaillaan tarkemmin asioihin myöhemmin, mutta ketjuun varmasti löytyy keskusteltavaa. Työmatkalla tämän viikon, sen verran voin paljastaa että muutamia Venäjän Amerikan siirtokunnista koskevia kirjoja odottaa lukemista, ja Kaliforniasta tietysti tämä käyty muutama vuosi sitten läpi:

https://www.amazon.com/So-Far-Home-Russ ... =fort+ross

Kuva

Tämä mm. odottaa lukemista:

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 05.09.2016 18:15

Ensimmäinen oli tuttu kirja.

Fort Ross ei pystynyt täyttämään sille asetettuja tavoitteita. Merisaukot metsästettiin täälläkin nopeasti lähes sukupuuttoon, eikä ilmastokaan tarjonnut sitä mitä venäläiset odottivat. Niin Kaliforniassa kuin oltiinkin, kesät osoittautuivat viileiksi ja sumuisiksi pitkin rannikkoa. Venäläiset kiroilivat vähemmän hillitysti huomatessaan, että maanviljely ei luonannut täälläkään. He eivät pystyneet kasvattamaan haluamiaan hedelmiä eivätkä jyvätkään juuri itäneet. Perunat menestyivät, mutta niitä voitiin kasvattaa aivan yhtä helposti Alaskassa.

Kaupankäynnin saralla meni paremmin. Fort Rossiin toimitettiin New Archangelista vuosina 1813 – 1815 yli 200 kivääriä, 25 tykkiä, suuret määrät ammuksia, rakennustarvikkeita, peilejä, riippulukkoja, vaatteita ym ym. Paikalliset intiaanit tuntuivat tulevan mainiosti toimeen venäläisten kanssa. Venäläiset kuitenkin tekivät 1830-luvulla sen ikävän havainnnon, ettei heillä realistisesti ollut mitään mahdollisuuksia saavuttaa suuria taloudellisia voittoja Kaliforniassa. Meksikolaisten ja amerikkalaisten lisäksi alueelle tunkeutui brittikauppiaita, jotka naivat paikallisten asukkaiden tyttäriä ja pystyivät kilpailemaan kauppahinnoillaan venäläisten kanssa. Lopulta Fort Ross laitettiin myyntiin, mutta se ei herättänyt juurikaan kiinnostusta ostajissa.

New Helvetiassa asuva John Sutter "osti" Fort Rossin

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 05.09.2016 18:44

Witkoa kun aina kiinnostaa myös tuo sotapuoli niin Battle of Sitka lokakuussa-1804 oli Tlingitien Kiks Claanin viimeinen verinen konflikti Venäläisten ja Alaskan Nativein välillä.Venäläisten laivasto pommitti armottomasti Tlingitien linnake- kylää ja Intiaanit joutuivat pakenemaan pitkin metsiä.Sitkan Taistelu oli Venäläisille voitto ja Tlingitien kuolleita ei edes tiedetä mutta paljon niitä oli.Tämä oli Venäläisiltä kosto sillä Tlingiet olivat kaksi vuotta aiemmin tuhonneet Venäläisten kauppapaikan.

Tämä oli vain esitys mitä tuleman pitää.

Tässä Sitkan Taistelun muistomerkki l. toteemi

Kuva

___________
Witko Nuuk

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 06.09.2016 16:43

Mjoo, onhan siinä komea totemi, epäilemättä tlingitien totemintekijöiden klaani ollut asialla.

Sen verran taustaa, että tlingitit ja veli-venäläiset eivät olleet aivan parhaita frendejä. Olihan taustalla tuo Vitus Beringin toisen aluksen komentajan Chirikovin ensimmäisen retkikunnan mystinen katoaminen heinäkuussa 1741. Tlingitit joko hoitelivat miehet tuonpuoleiseen tai ottivat heidät ottopojikseen. Sanoisinko orjikseen.

Tlingitien vahvuudeksi voisi sanoa sen, että heillä oli jo 1790-luvulla amerikkalaisilta kauppiailta ostettuja tuliaseita. Nimittäin amerikkalaiset purjehtivat tutkailemaan Alaskan seutuja siinä missä brititkin. Venäjän hallitessa Alaskaa, tlingitit toimivat välittäjinä kaupankäynnissä venäläisten, eskimoiden ja sisämaan intiaanien kanssa. Tlingitit ostivat monenmoisia turkiksia muilta intiaaneilta ja vaihtoivat sitten nämä turkikset venäläisten kauppatavaroihin. Kun venäläisten naamat alkoivat tympäistä, tarttuivat Alaskan omat pojat tuontiaseisiinsa ja aloittivat räiskimisen. Tuosta ei kuitenkaan syntynyt Yhdysvaltain ja Venäjän välistä selkkausta koska amerikkalaisethan eivät voineet tietää tlingitien venäläisvihan syvyyttä.

Tlingit-tyttöset majansa edustalla. Jo ilmeet kertovat, että venäläisillä ei ole mitään asiaa tyttöjen makuukammioon

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 07.09.2016 17:20

Vielä venäläisistä.

Oli viittä vailla, ettei venäläinen kreivi Nikolai Rezanov törmännyt keväällä 1806 Lewisin ja Clarkin retkikuntaan. Amerikkalaiset olivat jääneet talveksi Fort Clashopiin ja venäläisalus yritti purjehtia yli Columbiajoen särkkien aivan lähellä retkikunnan majapaikkaa. Kreivi oli pienen miehistönsä kanssa Juno-aluksellaan matkalla Kaliforniaan tekemään kauppaa espanjalaisten kanssa. Rantautuminen reitin varrella olevalle Columbiajoelle epäonnistui kovan tuulen vuoksi. Näin Lewisin ja Clarkin päiväkirjasta jäi pois mielenkiintoinen tapaaminen. Se ei olisi muuttanut ehkä maailmanhistoriaa, mutta retkikunnan mielialaa se olisi voinut kohottaa. Ja retkikunnan nuori naistulkki Sacagawea olisi saanut tutustua venäläiseen kreiviin.

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 07.09.2016 17:29

Suomalaisia palveli kolmisenkymmentä Venäjän Alaskassa ja noin puoli tusinaa perheineen Fort Rossissa. Monet naivat alkuperäisväestön tyttöjä, yleensä alaskalaisia, minulla on jossain listakin näistä, mutta katsellaan myöhemmin sitä jos on tarpeen:

https://www.nps.gov/sitk/learn/historyc ... ection.htm

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 07.09.2016 18:28

Ivan Kuskov oli Russian-American Companyn hallintopäällikkö jas hän perusti Fort Rossin. Ennen tätä hän oli solminut avoliiton alaskalaisen tlingit-päällikön tyttären kanssa. Tytär sanoi olevansa Ekaterina Prokhorovna ja väitti isoisänsä olleen venäläisen. Outoa, muttei mahdotonta. Miksi Kuskov nai Ekaterinan, ei mitään tietoa. Tlingitithän olivat venäläisten vihamiehiä, joten kuvio on hieman sekava. Tietenkään rakkaus ei tunne rajoja, mutta syynä liittoon saattoi olla jokin muukin syy. Joka tapauksessa Ekaterina purjehti miehensä mukana Kaliforniaan ja asui Fort Rossissa useita vuosia.

Kauppa-asemalle asettui vähintään 20 venäläistä ja vähintään 50 aleuttia Alaskasta. Määrät vaihtelevat eri lähteissä. Seuraavien vuosien aikana Fort Rossista tuli moni-etninen yhteisö. Vuonna 1836 siellä asui 260 ihmistä, joista 154 oli miestä, loput naisia. Tuosta määrästä Venäjän keisarikuntaan kuului 120. (Mukana myös suomalaisia, eestiläisiä ja unkarilaisia).

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 08.09.2016 05:59

Ivan Kuskoville on pakko nostaa hattua, sillä hänellä oli puujalka, hän käveli keppien avulla eikä hän puhunut kuin omaa kieltään. Siitä huolimatta häntä kunnioitettiin syvästi ja hän sai aikaiseksi paljon. Kuskov oli tiukka ja oikeudenmukainen kurinpitäjä. Hän suositteli alaisilleen avioliittoja Kalifornian intiaanien kanssa ja jos hän kuuli, että miehet kohtelivat paikallisia intiaaninaisia huonosti, hän rankaisi heitä. Paikalliset heimot arvostivat tätä ja he alkoivat luottaa Kuskoviin.

Itse asiassa väkivallan käyttö jäi näihin kurituksiin, sillä käytännöllisesti Fort Ross luotiin ilman voimakeinoja. Linnoitusta ei tarvinnut puolustaa koska kukaan ei hyökännyt sinne. Samaan aikaan kun Espanja käytti julmia menetelmiä siirtokuntansa ylläpitöön Fort Rossissa vietettiin rauhallista rinnakkaiseloa. Tykit toimivat lähinnä koristeina vaikka Kuskov järjestikin säännöllisiä sotaharjoituksina miehilleen.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 08.09.2016 15:29

Jos venäläiskauppa jäikin melko vaatimattomaksi Amerikan historiassa, samaa ei voi sanoa breiteistä, jotka perustivat Hudson's Bay Companyn kauppa-aseman (York Factory) Hudsonlahden länsirantaan vuonna 1670. Kerrataan tätä vähän.

Lähimpänä asemaa asuvat alkuperäisasukkaat olivat cree-intiaaneja. Creet omaksuivat nopeasti turkismetsästyksen pääelinkeinokseen ja ryhtyivät samalla toimimaan HBC:n hankkijoina hyvin laajalla alueella. Creet hyväksyivät kumppaneikseen siouxin-kieliset assiniboinet, jotka työskentelivät kauppatavaroiden välittäjinä käyttämällä hyväkseen satoja jokireittejä. York Factoryn vanhojen muistiinpanojen mukaan kauppa-asemalla alkoi vierailla myös muiden heimojen kauppiaita. Nämä vieraat eivät kuitenkaan koskaan tulleet ilman perämiehinä toimineita creitä tai assiniboineja, jotka valvoivat tarkkaan muiden kaupankäyntiä ja omia etujaan välittäjinä. Creet tultiinkin tuntemaan eurooppalaisten keskuudessa hyvinä, mutta samalla hyvin kieroina kauppiaina.

Mandanien ja hidatsojen kylät Missourijoen varrella Pohjois-Dakotassa kehittyivät nopeasti tärkeiksi kauppakeskuksiksi, jonne kerääntyi kymmenien heimojen kauppamiesten lisäksi eurooppalaisia kauppiaita. Binneman kirjan Common & Contested Groundin mukaan creet ja assiniboinet hankkivat ensimmäiset hevosensa juuri mandanien kauppapaikalta vuonna 1739. Mandanit puolestaan olivat ostaneet hummat croweilta ja cheyenneiltä. Ranskalainen kauppias Vedendrye oli jopa nähnyt nämä suurten hevoslaumojen kanssa tulleet intiaani-kauppiaat. Tosin tässä asiassa tiedot ja vuosiluvut heittävät. Joidenkin tietojen mukaan mandanit ostivat ensimmäiset hevosensa pawneilta ja arikaroilta. Pawneiden tiedettiin hankkineen eka hummansa jo 1600-luvun lopulla ja he kuljettivat näitä arikara-serkkujensa kauppapaikoille. Samalla hevosia tuli myös lännestä, kun snake-shoshonet kauppasivat niitä croweille ja joillekin Kalliovuorten heimoille.

Dakotan kauppakeskuksista tavara kulkeutui jokaiseen ilmansuuntaan, myös Tyynenmeren rannikolla Dallesin markkinoille. En muista lukeneeni, että creet tai assiniboinet olisivat henkilökohtaisesti vieneet tavaraa Dallesin, vaan tasankointiaanien erilaiset tuotteet kulkeutuivat länsirannikolle nez percein, flatheadien ja coeur d'Alenein matkassa. Tietenkin myös valkoiset kauppiaat kävivät Dallesin markkinoilla, mutta sikäli kun olen käsittänyt niin rannikolle kauppatavaroina kulkeutuneet musketit olivat aikansa eläneitä vanhoja brittiläisiä tai amerikkalaisia rämiä. Parempikuntoiset ja kokonaan uudet tuli-aseet jäivät creille ja assiniboineille tai kulkeutuivat muille tasankojen kansoille tai Kalliovuorten idänpuoleisten rinteiden heimoille.

Tuli-aseittensa turvin nez percet sukulaisheimoineen uskaltautuivat jopa Montanan tasangoille biisoninpyyntiin. Useamman kansan sotureista kootut metsästyspartiot olivat siksi puolustuskykyisiä, että blackfeetien ryhmät eivät uskaltaneet ajaa näitä pois enää 1800-luvun alkupuolella. Blackfeetit saivat osan aseistuksestaan aluksi creiden välityksellä, mutta kun kansojen välit rakoilivat jo 1700-luvun loppupuolella, blackfeetit joutuivat kääntymään muiden asehankkijoiden puoleen. Eniten kiväärittömyydestään kärsivät shoshonet. He olivat edelleen ilman tuli-aseita 1800-luvun alussa, kun kaikki heidän naapurinsa olivat jo hankkineet niitä kaupankäynnillä.

Kaupankäynti oli siis ykkösasemassa ja eurooppalaiset tuotteet muovasivat ronskilla kädellä intiaanien kulttuuria uusiksi. Tuli-aseiden lisäksi muun muassa työkalut, vaatteet, peilit, kaikenmoiset helyt ja kattilat olivat haluttuja eurooppalaisten tuomia tuotteita. Ja haluttua oli myös alkoholi - ikävä kyllä. Onhan tämä tuttua höpinää, mutta hyvä kerrata.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Witko » To 08.09.2016 19:44

Heitän vain lyhyen kommentin mielenkiintoisesta aiheesta l. kaupan käynnistä ja hevosista ym Tasankoilla.

Crowt ja yleensäkin Pohjoisten Tasankojen heimot saivat hevosensa pääsääntöisesti etelästä Comancheilta ja Kiowailta jotka taasen olivat saaneet
Espanjalaisilta,Lounaisilta Kansoilta sekä eri Pueblo Kansoilta.Kesäkuussa-1833.Prinssi Maxmilian hämmästeli Crowien valtavia hevoslaumoja joita oli yli 10 000 päätä 70.asumuksen leirissä.Crowt olivat helisemässä koska vastassa oli Lakota-Cheyenne-Arapaho liittouma sekä Blackfeet,Pawneet,Gros Ventret,. Utet ja Assiniboinet.Creet ja Assiniboinet pitivät huolen kyllä että parhaat aseet jäivät heille ja niin kuin Haukka totesi jo aiemmin niin Creet olivat kieron Kansan maineessa.Iron Konfederaatio oli sitten vielä yksi niitti lisää Crowien vihollis-Kansoihin.
Myöhään-1770 jälkeen alkoivat pikku hiljaa Hidatsat,Crowt,Pohjoiset-Shoshonet ja Itä-Shoshonet tulivat huomattavaksi hevosen kasvattajiksi ja jälleen myyntikaupassa myös mukana.

Pientä ja tuttua juttua heitin vain vähän mutta lisää kyllä jatketaan koska niin Pohjoisten Tasankojen kuin Läntistenkin Tasankojen Kansat olivat mielenkiintoisessa hornankattilassa.Etelässä olivat taas Comanchet ja Kiowat valtiaina sekä Kiowa-Apachet.Creet ja Assiniboinet olivat ensimmäisten joukossa asekaupassa niin Ranskalaisten kuin Brittienkin kanssa. Ranskalaiset antoivat parhaat lahjat l. alkoholia ja kyllä Amerikkalaisetkin yrittiväät viinan voimalla hallita mutta aseet olivat kehno laatuisia.

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 10.09.2016 10:42

Tästäkin on saattanut olla juttua, mutta täältä tämän on helpompi löytää:

Assiniboineilla ja creillä oli harvinaisen kiistaton etulyöntiasema varhaisessa kaupankäynnissä eurooppalaisten kanssa, sillä brittien HBC:n lisäksi he aloittivat välittäjänhommat myös Lake Nipigonin ranskalaisella kauppa-asemalla vuonna 1684. Ei siis ihme jos näillä kahdella kansalla oli ylivertaiset määrät musketteja omassa käytössään. HBC:n kirjanpidon mukaan assiniboinet ja creet saivat brittiauppiailta noin 420 muskettia per vuosi (1689 – 1694). Sen jälkeen määrät lisääntyivät. Osa tuliaseista jäi tietenkin kauppiaiden oman kansan käyttöön. Heikäläiset hyödynsivät tämän tulivoiman ja nappasivat tiukan sotilaallisen etulyöntiaseman laajoilla alueilla Suurten Järvien länsipuolella. Siouxit, blackfeetit ja muut joutuivat nieleskelemään tappion karvasta kalkkia ja odottamaan, että hekin pääsisivät avaamaan kauppasuhteet eurooppalaisten kanssa. (Arthur Ray: Indians in the Fur Trade)

Muskettien käyttöikä oli pyöreästi noin kolme vuotta. Kun ne sitten hajosivat, intiaaneilla meni sormi suuhun. Heidän taitonsa eivät riittäneet tuliluikkujen korjaamiseen, vaan edessä oli uuden musketin hankinta. Muistaakseni ranskalaiset älysivät ensimmäisinä perustaa erillisiä korjauspisteitä, joissa laitettiin kuntoon epäkuntoisia musketteja. Älkää luulko, että ranskalaiset tätä ilmaiseksi tekivät. Ei suinkaan. He korjasivat vain niiden intiaanien aseita, jotka sodissa toimivat heidän liittolaisinaan. Soturit siis maksoivat palkkionsa korjaustöistä puolustamalla Uutta Ranskaa brittejä ja muita vihamielisiä kansoja vastaan)

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 10.09.2016 16:07

Rayta on siis luettu. Tässä ennen kuin ehdin aloittaa oman turkiskauppa-sarjani on vielä muutama homma tekemättä, mutta yksi aiheeseen liittyvä opus jolta odotan tylsää ja yksityiskohtaista dataa löytyy vielä hyllystä:

https://books.google.fi/books?id=lrOpy3 ... navlinks_s
Kuva

Länsirannikolla ja Tyynellä merellä tuossa siis seikkaillaan. Jonkin verran meneillään olevassa McGheen The Last Imagenary Place-kirjassa on myös käsitelty turkismetsästystä ja aika laajalta alueelta, mm. Siperiasta ja Huippuvuorilta arktisen Amerikan lisäksi.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Witko » La 10.09.2016 17:15

Ei mikään ase ollut niin laajassa käytössä kuin Luoteisosien kaupankäynnissä tämä kivääri/haulikko.Tämä sileäksi porattu haulikko keksittiin tai yhden tynnyrin haulikko kuten kutsuttiin niin käytettiin enemmän kuin Pennsylvainian,Kentuckyn ja Hawken kiväärit yhteensä.1620-1635 näitä lunttupysyjä tuotiin niin Hollantilaisten kuin Englantilaisten toimesta ja myytiin eri Intiaani Kansoille.

Sen alusta 1670-luvun jälkeen Hudson Bay Company antoi niitä kaupankäynnissä Intiaaneille.Iroquoesit ja Creet etusijalla.V 1742 oli exe. kymmenen majavannahkaa pistoolista ja kivääristä 20. majavan nahkaa. Löysin aika mielenkiintoisen lähdekirjan ja jatkan tästä vielä tietysti lisää myöhemmin........................Kun Ranskalaiset ja Englantilaiset oli ajettu pois maasta niin Amerikkalaiset saivat tuntea mitä tämä asekauppa oli tehnyt Intiaaneille l. tappavan tehokkaiksi ja v.1779 Washington antoi kuuluisan käskynsä Kenraali Sullivanille tuhoamaan koko Iroquoesin Konfederaation koska nämät olivat saaneet paljon aseita Briteiltä...................

____________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 10.09.2016 19:44

Kappas vain, Tienpään kirjassa päästään käsiksi jopa kiinalaiseen kauppatavaraan. Tuo kiinailmiö on mielenkiintoinen juttu. Täällä on joskus kirjoiteltu kiinalaisista vallan hurjia.

Kaupankäynnistä 1600-luvun Pohjois-Amerikan koillisrannikolla sen verran, että ranskalaiset kieltäytyivät alun perin myymään intiaaneille tuliaseita. Kielto kumottiin myöhemmin vähin äänin, sillä hollantilaiset avasivat nopeasti asekaupan irokeesiliiton mohawkeille. Tämä oli eräänlainen liiketoiminnallinen stretegia hollantilaisilta, sillä asekaupan avulla he uskoivat pönkittävänsä omaa valtaansa. Kun sodankäynti lisääntyi, ranskalaisten asekaupan rajoitukset poistettiin ja musketteja alettiin myydä huroneille ja muille Uuden Ranskan liittolaisille. Irokeesit kuitenkin olivat jo päässeet niskan päälle ja vuonna 1647 pelkästään mohawkeilla oli jo 800 muskettia.

Myös Uusi Ruotsi harjoitti suhdetoimintana asekauppaa ja myi Delaware-joen susquehannoille jopa muutaman tykin joskus 1650-luvun alkupäivinä. Näillä järeän luokan kanuunoilla puolustettiin heimon pääkylää niin brittejä kuin irokeesejakin vastaan.

Lähteenä tässä tiedossa on tämä: (Aivan perhanan tutultu kuulostaa tuo Jeremy Black)

Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin