Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 03.03.2015 08:01

Hakapyssyt (hiukan ehkä huono suomennos, mutta hyväksytty) olivat ensimmäiset tuliaseet Amerikassa. Aseen nimi tuli piipun lähellä olevasta koukusta tai haasta. Tämä asetyyppi oli tunnettu useilla eri nimillä kuten arquebus tai hagput. Hollantilaisille se oli hakebusse ja ranskalaisille harguebuse. Hakapyssy oli espanjalaisten keksintö 1400-luvulta ja ensimmäiset niistä kulkeutuivat Amerikkaan vanhan kunnon Columbuksen mukana 1490-luvulla.

Musketit syrjäyttivät hakapyssyn viimeistään 1600-luvun alkupuolella, mutta esimerkiksi irokeesien liittokunnalla oli käytössään paljon hollantilaisilta ostettuja arquebuseja. Irokeesit, lähinnä mohawkit, asettuivat usein väijytykseen jokien varsille ja kun arvokas ranskalaisten tai huronien turkiskuljetus saapui, mohawkit aloittivat tulituksen ketjussa yksi toisensa perään. Tarkoitus oli siepata suurten kuljetuskanoottien lasti, ja yleensä tämä onnistui erinomaisesti. Kanoottimiehet eivät juuri kyenneet puolustautumaan vaan hyppäsivät veteen. Mohawkit kuljettivat lukuisia sieppaamiaan lasteja mukanaan ja myivät turkikset hollantilaisille tai briteille, joilta saivat lisää arguebuseja ja musketeita. 1640-luvun loppuun mennessä irokeeseillä oli melkoiset määrät tuliaseita ja tätä etuisuutta käytettiin tulevissa sodissa.

Ja tulevina vuosikymmeninä asevarustelu sen kun kiihtyi. Hollantilaiset musketit tekivät tilaa brittiläisille musketeille unohtamatta tietenkään ranskalaisten vastaavia valmisteita. Myös ruotsalaiset aseet menivät kuin kuumille kiville, olihan uusi Ruotsi vielä 1650-luvun alussa mukana taistelemassa Amerikan herruudesta. Tuolloin he aseistivat hyviä liittolaisiaan susquehannoja, joilla oli suurimmassa kylässään jopa svea-poikien valmistamia tykkejä.



Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 03.03.2015 09:31

Töitten vähyyden vuoksi vapaata. Käytetään nyt tunti lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Ensimmäiset tiedot intiaanien käyttämistä nuolimyrkyistä kantautuivat eurooppalaisten tietoon 1650-luvulla, kun irokeesit tekivät yli vuoden ajan tuhoiskujaan erie-intiaanien kyliin. Taistelun tuoksinassa eriet turvautuivat myrkytettyihin nuoliin koska eivät olleet koskaan päässeet osallisiksi eurooppalaisten ja natiivien väliseen asekauppaan. Useimpien arvelujen mukaan eriein nuolissa oli kalkkarokäärmeen myrkkyä. Tapa oli yleinen myös shoshoneilla ja muilla länsirannikon intiaaneilla.

Vanhan legendan mukaan joku illinoisien liittokunnan heimoista kävi sotaan ihmisiä syövää jättilintua vastaan. Kun kertojana on kovemman luokan tutkimusmatkaaja ja uskonmies Jacques Marquette, tarinaan pitää suhtautua suurella kunnioituksella. Hän oli nähnyt kalliomaalauksen hirviöstä ollessaan illinoisien vieraana. Kun Marquette tiedusteli mikäs ötökkä se tuossa kuvassa oikein on, illinoisit huusivat yhteen ääneen Piasau piasau.

Se oli tämän hirviön nimi ja illinoisit olivat muinoin surmanneet Piasaun myrkytetyillä nuolilla. Tapporetkelle oli lähetetty 100 illinoissoturia, joiden nuolia oli kasteltu kuparipää-kyyn myrkyllä. Hurjan ammuskelun jälkeen hirviö saatiin hengiltä. Joka vuosi illinoisit kerääntyivät taistelupaikalle juhlimaan Piasaun kuolemaa. (Parhaimmillaan Marquetten tarinat olivat hyvin erikoisia. Kerran käppäillessään Mississippin rantaa myötäilevällä polulla häntä vastaan tuli jättikokoinen kissakala, joka tervehti kohteliaasti viiksiään väpätyttämällä. Marquette vastasi tervehdykseen kumartaen ranskalaiseen tapaan. Kumpainenkin jatkoi matkaansa. Pakostakin tulee mieleen, että illinoiseilla oli kylässä jotakin miestä väkevämpää, jota joko polteltiin piipussa tai vedettiin henkeen löylymajan löylyissä. Marquette oli arvatenkin kokopäivä-huppelissa, sillä niin paljon hän ylisti ja kehui isäntäväkeään jälkeenpäin.

Myrkytetyistä nuolista on paljon tarinoita ja nuolien lisäksi jotkut heimot myrkyttivät musketinkuulia. Tällaisia myrkkypallukoita ampuivat muun muassa creet. (lähde Jonesin ”Poison Arrows”.

Kyllä Marquettella oli mukavaa:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 03.03.2015 14:24

Nyt on Witkolla toisinpäin eli työ kiireitä mutta se on vain tilapäistä. Sen verran tuli mieleen että muistan kun luin Samuel de Champlainin tulosta Kanadaan ja Samppa miehineen pisti rannalla uusien Huroni ystävien iloksi tuliase näytöksen näillä arkebuuseilla niin sen verran oli ranskalaisilla huono sihti että kolme Huron päällikköä kaatui kuolettavasti haavoituneena rannalle.

Sehän oli hyvin monimutkainen ja pitkä aika tämän 1600-luvun alkupuoliskon arkebuusin lataus operaatio. Muistelisin että huonompi ampuja sai 5. minuuttia
menemään aikaa tähän lataukseen ja nopeimmat taas n. 3.minuutissa.
Samoin arkebuusin niin kuin myöhemmin vielä eri musketteihin laitettiin kuulan lisäksi kaikkia repiviä l. nauloja,metallin palasia,jopa lasia ja tässä Champlain ampuma esityksessä oli arkebuusit täynnä ruosteisia nauloja,metallin sirpaleita ym. vastaavaa ja siksi tuo hajonta oli noin tuhoisa että kolme Huron päällikköä lähti taivaaseen tai kiirastuleen, miten vain.

Tuossa myöhäisemmän ajan ranskalainen musketti.
Kuva

Champlain aikainen arbuusi ja vähän myöhemmän myös. Tulivoima oli ihmeen tehokas paitsi hidas mekanismi teki siitä epäluotettavan mutta vain 50 askelta oli tarkempi mitta laukauksen kantavuudelle koska sen jälkeen kuula alkoi pudota nopeasti.
Kuva

_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 03.03.2015 15:09

Melkoista sähellystä oli muskettien kanssa, se on totta.

Täytyy muistaa, että ennen ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten tuloa intiaanien tärkein sota-ase oli kivipäinen (joskus kokonaan puinen) nuija. Niitä käytettiin niin Idässä kuin lännessä. Läntisissä valtataisteluissa nuija heilui tiuhaan tahtiin vielä 1700-luvulla. Hevosten ilmestyessä tasangoille lännestä ja etelästä tulivat tuliaseet pohjoisesta ja koillisesta rautaliiton intiaanien mukana. Hudson Bay Companyllä oli tietenkin sormensa pelissä ja suurimmat muskettien puolestapuhujat olivat creet ja assiniboinet. Lähinnä Montanassa ja Saskatchewanissa käydyt lukuisat 1700-luvun intiaanisodat osoittivat, että kyllä tuli-aseista oli selvää hyötyä. Asekaupan ulkopuolelle jääneet shoshonet joutuivat pakoilemaan kalliovuortern luolissa ja muissa piiloissa blackfeeteja, creitä ja muita pohjoisia kansoja.

Idässä nuija korvattiin jo 1600-luvun aikana musketeilla, kuten on jo käynyt selväksi. Vaikka jousi ja nuoli säilyivätkin, niin kyllä musketit muuttivat selvästi sodankäynnin taktiikkaa.

Ja entä sitten muskettien hinta? Karkeasti noin 20 majavannahkaa per musketti pätee mohawkien ja hollantilaisten väliseen kauppaan 1650-luvulla. Yhden musketin arvo oli 120 guldenia, joka vastasi tuota 20 majavannahkaa. Rahanarvon muuttumista seuranneiden tutkijoiden mukaan tämä tekee reippaasti yli 1000 nykyeuroa.

Kerrotaan, että kaikkein kovimpia kiskurihintoja musketeistaan maksoivat siouxit koska heidän oli pakko. Kaikki ympäristön kansat vihasivat heitä ja tämä teki tilanteen maukkaaksi ahneille kauppiaille. He tiesivät siouxien palavan halun saada musketteja ja he tiesivät myös miten upeat metsästysmaat siouxeilla oli. Kaiken lisäksi siouxeilla oli jotakin mitä itäisemmiltä kansoilta puuttui, nimittäin biisoninnahkoja. Kumpikin osapuoli sai haluamansa ja siouxeista tuli entistä vihatumpia ja pelätympiä.

Hudson's Bay Companyn päämaja, joka sijaitsi York Factoryssä Hudsonlahden lounaisrannalla, aloitti asekaupan jo varhain 1600-luvulla. Erään aika luotettavan arvion mukaan creet ja assiniboinet ostivat kauppa-aseman briteiltä noin 400 tuliasetta per vuosi, tämä määrä on laskettu vuosien 1689 – 1694 välillä. Äkkipäätään siis voisi laskea, että heillä oli 1600-luvun loppuun mennessä tuhansia musketeita.

Näin ei kuitenkaan ollut.
A. Musketit olivat huonokuntoisia ja niiden keski-ikä noin 3 vuotta.
B. Intiaaneilla ei ollut tarvittavaa taitoa korjata aseitaan, joten epäkuntoon mennyt romu muuttui saman tien hyödyttömäksi.

1600-luvun sodissa irokeeseja vastaan ranskalaiset joutuivat aseistamaan intiaaniliittolaisiaan lähes ilmaiseksi. Tämä kuitenkin kannatti, sillä ojibwat, ottawat ja muut hoitivat hommansa mallikkaasti ja murskasivat irokeesien ylivoiman taitavalla sissitaktiikallaan ja ranskalaisilla aseilla.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 05.03.2015 11:55

Tuli mieleen kun puhuttiin tuolla toisessa pähkinä osiossa Patrioot Kenraali Daniel Morganin kuuluisista"Pitkän kiväärin miehistä" niin tämä kiväärityyppi oli kyseessä.Kuva on siinä mielessä huono, koska ei näy piipun koko pituutta.
Tämä Kentuckyn pitkä kivääri oli erittäin pitkä kantoinen n. 200 jaardia oli vielä tarkka matka mutta se sopi vain parhaiten rajaseudun maastoon ei avoimelle kentälle koska sen latausaika oli huomattavasti pitempi(itseasiassa kaksi kertaa pitempi) kuin perinteiset flintlock kiväärit mutta metsikössä ja exe. muurien suojista sillä sai napsittua tappavan tarkasti mm. Brittien upseereita takalinjasta. Toinen huono asia oli että siihen ei saanut pistintä kiinnitettyä. Intiaaneilla ei ollut Vallankumouksen aikana näitä Kentucky kivääreitä oikeastaan ollenkaan. Pennsylvainian Saksalaiset emigrantit toivat Euroopasta taitonsa Amerikkaan sillä heillä oli ammatti aseseppiä paljon.

Jalkaväkimiehen kantamus oli melkoinen n. 60 paunaa ja siinä oli mukana
pistin,vesipullo,patruunapussi,60 kpl patruunoita,selkäreppu.14 paunaa kivääri l. lähes 45 kilossa melkein pyörittiin. Sotilas oli siis liikkuva varasto. Intiaanit taas eivät tälläisiä kantaneet ja siksi sissisota taktiikka oli paljon sujuvampaa Intiaanien osalta ja tietysti tuo maastossa liikkuminen oli omaa luokkaa heillä myös.

______
Witko

Kuva

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 05.03.2015 13:15

Ihan suoraan sanottuna en ole ikinä oikein tiennyt milloin ja mistä tuo Kentucky-kivääri pomppasi ilmoille. Oliko se amerikkalainen tuote. Nimestä päätellen oli. Joku kirja mainitsi joskus, että Kentucky kivääri oli ilmeisesti pennsylvaniassa asuvien saksalaisten aseseppien luomus. Joku toinen kirja puhui sveitsiläisestä specialistista. Tämä ase oli tarkkuudeltaan eri luokkaa kuin musketit, ja sen kantomatka oli pidempi. Mutta koska se tuli, 1730 tai 40-luvullako, vai aiemmin? Länttä kohti suunnistavat erämiehet ja pioneerit kantoivat Kentuckeja matkassaan ainakin jo 1750-luvun lopulla, joten silloin ne olivat jo levinneet alan miesten keskuuteen. Todennäköisesti jo paljon aikaisemmin.

Jos intiaaneilla ei ollut vallankumouksen aikaan näitä Kentuckyn long Riflejä, niin millä oneidojen ja mahicanien tarkka-ampujat ampuivat? Olikohan joitakin muita vastaavia kiväärejä. Britit käyttivät Ferguson-kivääriä jo Saratogan taisteluissa, mutta en muista koska kenraali Ferguson tämän aseensa kehitti. Kirjat eivät näihin eri kiväärityyppeihin juurikaan puutu, mutta ilmeisesti aseteollisuutta oli kaikissa kehittyneemmissä valtioissa. Intiaanit eivät välttämättä kehitelleet omia ampuma-aseitaan koska heidän tietotaitonsa eivät olleet riittävällä tasolla, mutta kukapa sitä silti tietää. Esimerkiksi mohawkien joukossa saattoi olla aseseppiä, jotka korjasivat irokeesien tuliaseita ja kehittelivät saksalaisten ystäviensä kanssa aseteollisuuden uusimpia keksintöjä

Tuohon malliin:

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 05.03.2015 15:08

Muistaisin, että täällä on joskus juteltu näistä Kentuckyn long Rifleistä, mutta pannaan lisää asiaa.

Hieman jää hämärän peittoon tuon Kentucky kiväärin alkuperä, mutta kyllä se tosiaan Pennsylvaniaan johtaa ja tuonne 1719 -1720 taitteeseen. Martin Meylinin asekauppa oli perustettu 1719 Lancasterin pikkukaupunkiin. Eikä Meylin mikään hollantilainen ollut kuten jotkut väittävät, vaan lähes pesunkestävä sakemanni (hiukan taisi verrata sveitsiläistä verta) . Dutch ja Deutch menevät monilta sekaisin ja siksi myös hollantilaiset ja saksalaiset menevät sekaisin.

Ihan kaikki eivät ole vakuuttuneita Meylinin osuudesta Kentucky-kivääriin, vaan uskovat että tämän kiväärin varsinainen isä on herra nimeltään Jacob Dickert, joka ilmaantui Pennsylvaniaan 1730-luvun lopulla. Tuolloin puhuttiin Dickert kivääristä, mutta tarkoitettiin samaa asetta. Kentucky-nimi tuli, kuten arvata saattaa, Daniel Boonen ja muiden pioneerien mukana, jotka alkoivat raivata tietään Kentuckyyn 1760-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Boone ja muut tuon aikakauden metsästäjät olivat täysin riippuvaisia pitkästä kivääristään. Sen avulla he takasivat menestyksensä metsästäjinä ja elättivät perheensä.

Amerikan vapaussodassa asetta käyttivät Morganin kiväärimiesten lisäksi monet muut Washingtonin armeijan tarkka-ampujat, joihin kuului myös nuo mainitsemani mahican- Ja oneida-soturit. Intiaanien käsi oli vakaa ja jotkut ovat esittäneet väitteitä, että juuri oneidat ja mahicanit olivat parhaita snaippereita. En muista mistä lähteestä tuon olen lukenut, mutta eipä sillä sinänsä merkitystä ole. Eräässä 1780-luvun alun taistelussa muuan tarkkakätinen oneida-soturi ampui uimalla paennutta brittikapteeni Walter Butleria selkään tai jonnekin muualle. Kysymyksessä oli kosto Butlerin aiempien edesottamusten takia. Laukaus tuli kaukaa, ja rantaan päässyt Butler jäi kitumaan henkitoreissaan. Ampujan kaveri ui joen yli ja tuli varmistamaan oliko luoti tehnyt tehtävänsä, Butler eli vielä, mutta oli jo lähellä viimeistä rantaa.

Useat kirjat muistavat myös mainita, että oneidat olivat verrattomia tarkka-ampujia.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 05.03.2015 15:31

Taas on Haukka sukeltanut kuvissa nettiin ja löytänyt aina yllättävää.
Mohawk Wäkipyssy.

Hain vähän tietoa tuosta Kentuckyn Pitkästä kivääristä ja ensimmäinen olisi valmistettu jo v.1730 Lancasterissa,Pennsylvainia ja niin oikein sanoit saksalaiset ja sveitisiläiset specialistit kehittävät tämän Hog(osuva nimi l. Karjupyssykkä) rifflen nimellä myös tunnetun pitkän matkan aseen. Amerikan Vallankumouksessa tämä jo modernimpi malli näytteli tärkeää osaa juuri Saratogan Kampanjan Taisteluissa v.1777 ja
myös Taistelu King Mountainissa v.1780.

Brittien Brow Bess oli silti avomaastossa parempi koska latausaika oli lyhyt sekä käyttö ei tarvinnut samoja special taitoja kuin Pitkä kivääri. Daniel Boone toi aseen kuuluisuuteen Cumberland Gap matkallaan. Brown Bessien takapotku l. rekyyli olikin jo lähes haulikon luokkaa.

Löysin sittenkin maininnan että Oriskanyn Taistelussa Oneidat käyttivät kivääreitä joilla pystyi ampumaan pitkälle l. ts. nämät Kentuckyn Pitkät Kiväärit ovat ne ainoat 200 yardin etäisyydet. Oneidat olivat myös hyvin tarkkoja ampujia l. mikä ei ollut mikään yllätys meikäläiselle.. Ainakin Oneidat saivat näitä kivääreitä. En ymmärrä miksi tätä väitettä oli toisessa kirjassa että Intiaanit eivät saaneet näitä Long Rifflejä kuin kaatuneilta saaliiksi. Siis todennäköisesti on Mahicanit saaneet myös näitä samoja kivääreitä mutta kirjoissa ei paljon puhuta aseista kuten totesit.
Haluan vielä kaivaa löytyykö tästä Mahicanien aseista mistään mainintaa.
Oneidat ainakin käyttivät niitä Oriskanyssä ja tietysti muissakin yhteenotoissa koska Patriootit huomasivat että olivat tarkkoja ampujia.

Ei Militian miehet pelkästään Daniel Boonen ja Simon Kentonin prototyyppejä olleet. Daniel Morganin erikoisosasto oli kyllä.
Tuo Stockbridge Intiaanien l.Mahicanien aseistus Bronxin taistelussa exe ei antanut vielä mitään tietoa aseista. Kiväärit heillä oli mutta mitkä ?

Tämä vanha tuttu aikalaisten piirros ei oikein auta tuon aseen suhteen.
Kuva

_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 08.03.2015 08:21

Käydäämpä kurkistamassa pistooleja 1700-luvun lopulta.

Koska Amerikan vallankumouksen aikainen asetarjonta ei riittänyt täyttämään kysyntää, monet sotilaat toivat mukanaan omat pistoolinsa.
Tuon ajan pistoolit olivat jokseenkin tehottomia ja niitä kantoivat lähinnä upseerit, jotka tulivat varakkaimmista perheist. Esimerkiksi kaksintaistelut olivat sellaisia tapahtumia, joissa nämä piilukkopistoolit olivat pääosassa. Epätarkkuutensa takia niillä ei tehty kovinkaan paljon vainajia, vaan kaksintaisteluiden kumpikin osapuoli jäi yleensä henkiin.

Tuossa pennsylvanialaisen aseteollisuuden tuote vuodelta 1776.


Kuva

Joskus näitä oli myös intiaaneilla. Muistan kirjasta Forgotten Allies miten oneidojen kovapintainen sota-päällikkö Han Yerry ja hänen vaimonsa Two Kettles Together ratsastivat poikansa Corneliuksen kanssa jäätävän rauhallisina myrskyisän Oriskanyn taistelun tiimellyksessä ja tulittivat vimmatusti brittejä. Tästä kolmikosta miespuoliset käyttivät musketteja, kun taas Two Kettles Together käytti kahta pistoolia. Ainoa maininta muuten minkä äkkipäätä muistan naisten käyttämistä käsiaseista tuolta aikakaudelta.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 08.03.2015 12:26

Tuli mieleen että toinen tapaus koski kylläkin miespuolista intiaania l Vallankumouksen jälkeen itse Little Turtle sai eräältä Puolan Suurelta mieheltä Kenraali Thaddeus Kosciuszkolta hopeakoristeiset pistoolit ja ne kuuluisat saate sanat; Käytä niitä ensimmäiseen ihmiseen joka yrittää alistaa sinut.

Lahjoittaja;
Kuva


Saaja;


Kuva

_______
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 08.03.2015 16:55

Tässä olisi varhaisemman ajan pistooli jota käytettiin jo Ranskalais-Intiaanisodissa ja myös Amerikan Vallankumoukseesa. Vm. 1750 ja hopeakoristellut ja Kuningatar Annan ? Upseerin pistoolit Hickmanin valmistamat Englanissa. Ei voi pitää paikkaansa tuo lause Kuningatar Anna koska hän kuoli jo v. 1714.Sitä en tiedä minkälaiset paljon myöhemmin Thaddeus setä antoi Little Turtlelle.

Tässä nämät kumminkin

Kuva


Tässä vielä Piipputomahawk mallia Irokeesit ja Amerikan Vallankumouksen ajoilta ja väitetty kuuluneen Seneca Päällikkö Red Jacketille. No mallia kuitenkin mitä jälkeä saa lähitaistelussa kun toinen lataa Pitkäpiipuista Kentuckyä ja ei ole edes sitä pistintä kiväärissä. Pistää kiireksi.

Kuva

___________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 08.03.2015 17:19

Katselin myös juuri aamulla noita erilaisia kirveitä ja tomahawkeja ja jossakin vaiheessa palaan niihin.

Laitetaan kuitenkin tähän eräs Amerikan vanhoista kansallisaarteista (tai kuva sen tarkasta jäljennöksestä):

Kuva


Aivan oikein. George Washingtonin suosikkipistooli ja suuri rakkaus oli Lontoossa vuonna 1748 valmistettu Hawkinsin London piilukko. Herra Hawkins oli yksi parhaiten tunnetuista aseenvalmistajista omalla aikakaudellaan. Ase on edelleen tallella yhtenä Amerikan kansallisaarteista. Pistoolin muotoilu on sangen elegantti ja varmaankin tämä ase lämmitti mukavasti Ykän povitaskussa tai lonkkaa vasten painautuneena. En tiedä osallistuiko Ykä koskaan kaksintaisteluun. Jos osallistui, niin tämä piilukko saattoi olla juuri silloin hänen aseenaan. Jossakin tuo rakkaus on syttynyt.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 08.03.2015 17:52

Laitetaan tähän toisen kuuluisan miehen pistoolit joita hän käytti Amerikan Vallankumouksessa. Ei sen vähempää kuin Markiisi de Lafayetten pistoolit.




Kuva

Mr and Mrs Leslie O. Lynch Jr:n kokoelmista Yorktown,Galleria. Uskon myös että näitä pistooleja on käytetty Pelottovan Ratsumiehen toimesta Amerikan Vallankumouksen taisteluissa. Tuskinpa olivat koristeina kelpo Markiisin käsissä.

Tässä myös hyvin arvokas miekka tuppineen jota Markiisi de Lafayette on käyttänyt Amerikan Vallankumouksessa.
Kuva

Tässä jälleen tämä mies joka ei itse pitänyt itsestään mitään numeroa ja oli hyvin vaatimaton mies mutta kaksi eri Vallankumousta kävi läpi ja etulinjassa molemissa.
Kuva

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 10.03.2015 19:04

Witko kirjoitti:

Tässä vielä Piipputomahawk mallia Irokeesit ja Amerikan Vallankumouksen ajoilta ja väitetty kuuluneen Seneca Päällikkö Red Jacketille. No mallia kuitenkin mitä jälkeä saa lähitaistelussa kun toinen lataa Pitkäpiipuista Kentuckyä ja ei ole edes sitä pistintä kiväärissä. Pistää kiireksi.

Kuva

___________
Witko
Sanoin, että palaan vielä tähän. Nyt on aika.

http://www.furtradetomahawks.com/spike-tomahawks.html

Tomahawkeja oli joka lähtöön niinkuin nuo kuvat kertovat. Intiaanit eivät alun perin osanneet työstää metallia, vaan tomahawkien ja kirveiden metalliterät tulivat eurooppalaisten kauppiaiden mukana. Osa näistä kirveistä oli tarkoitettu nimenomaan sotakäyttöön eli ne olivat niitä tomahawkeja.

Mutta kuka ihmeessä keksi ne calumetit eli piippu-tomahawkit? Kirveen hamarapuolella oli piipunpesä. Oliko keksintö intiaanien oma vai suunnitteliko sen joku eurooppalainen älypää. Niitähän kai tehtiin sekä Ranskassa että Englannissa, mutta käyttivätkö nämä tekijät intiaanien omaa ideaa?

Muistan törmänneeni koko calumet-sanaan ensi kerran pappismies Jacques Marquetten yhteydessä. Hän vieraili vuonna 1673 illinoisien kylissä Mississippijoen varrella ja poltteli isäntien kanssa calumetia. Ja mitähän siellä piipussa mahtoikaan olla? Marquette meni aivan sekaisin ja näki jos jonkinlaisia hallusinaatioita. Joka tapauksessa calumetista tuli vallan pirunmoinen markkinatuote, ja niitä alkoi löytyä jopa tasangoilta.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 11.03.2015 09:02

Katsoin Haukka erittäin hyvän linkkisi ja totean että Tomahawkeja oli joka lähtöön. Kyllä monet linkkisi tomahawkeista ja kirveistä olivat melkoisen tappavan näköisiä aseita ja voin kuvitella mitä metsikössä exe ja lähitaistelussa taitava tomahawkin käyttäjä l. Intiaani sai aikaan. Varsinkin 1600-1700 luvuilla kun tuliaseet olivat vielä hitaita ja epätarkkoja. Kyllähän nuot 1600-luvun kivi tomahawkit ja kirveet olivat myös julman näköisiä tappovälineitä.

Tuo calumet on myös minulle arvoitus kuka sen keksi tai kehitti.Näissä metalli tomahawkeissa se oli yleisempi ja se viittaisi tuohon eurooppalaiseen valmistukseen mutta paha sanoa kun en ole täysin varma tästä aiheesta.
Täytyy tutkia ja hutkia lisää meikäläisen tätä aihepiiriä.

Tässä Mohawkien jousi ja valmistettu todennäköisesti hikkoripuusta.
44- 1/2 ". pitkä l. aika lyhyt. Metsästysjouset olivat taas melko pitkiä.

Kuva

_________
Witko

Vastaa Viestiin