Pätäkkää postivaunuista

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ke 21.09.2011 18:41

Muistan joskus lukeneeni, että intiaanien hyökkääminen matkalla olevien postivaunujen kimppuun on ollut todellisuudessa harvinaisempaa, kuin mitä fiktiivinen populaarikulttuuri on antanut ymmärtää. Eräässä nuorisolle tarkoitetussa kirjassa mainittiin vain Cochisen aikaansaannokset. Yhtenä iltana tuli googlattua aiheesta ja vähän kirjallisuudesta tapauksia ja tässä nyt muutama tapaus.


23. toukokuuta 1840 Floridassa, Picolotan ja St. Augustinen välisellä tiellä, kulki luultavasti postivaunut ja suurehko tavaravaunu. Matkustajien joukossa oli teatteriryhmä, näytellen Shakespearen tarinoita. Coacoocheen johtamat seminolet hyökkäsivät kulkuen kimppuun. Taisteluun joutui myös St. Augustinessä tulleet vankkurit. Viisi matkalaista surmattiin ja saaliiksi intiaanit saivat 18 matka-arkullista teatterirekvisiitta. Sitten Floridan rajaseuduila alkoi pomppia tummahipiäisiä hamletteja ja Rickhard kolmosia

Wyomingissa, 13. marraskuuta 1854 lakotaporukka, Spotted Tail, Red Leaf, Long Chin ja kaksi nuorempaa jannua, hyökkäsi länteen menevien postivaunujen kimppuun Horse Creekissä n.35 mailia Laramien linnakkeesta etelään. Kuski ja hanttimies surmattiin, mutta ainoa matkustaja pääsi haavoittuneena pakoon. Joidenkin lähteiden mukaan kolme valkoista surmattiin. Lisäksi tuli lakotoille taskurahaa 20 000 dollarin arvoista kultaa.

30. syyskuuta 1870 White Horsen johtamat 15-20 hengen suuruinen kiowaporukka yllätti postivaunut Mount Margaretin lähellä, Texasissa. Ajaja ja toinen vartija pääsi pakoon, mutta taisteluun jäänyt sotilas Martin Wurmser menetti henkensä. Tuttuun tapaan postit kylvettiin tielle ja vaunun penkkien pehmusteet revittiin irti. Lieneekö menneet tyynyjen täytteeksi?

5. marraskuuta 1871 yavapait hyökkäsivät postivaunun kimppuun kuusi mailia Wickenburgista länteen, Arizonassa. Ajaja ja viisi miespuolista matkustajaa surmattiin. Nais- ja miesmatkustaja pääsivät haavoittuneena pakenemaan.

13?. syyskuuta 1877 Nez Percet hyökkäsivät Bela Brockwayn tilalle ja kaappasivat sinne juuri tulleen postivaunun. Tilalliset ja matkustajat pakenivat. Hammaslääkärin instrumentit viskattiin pihalle ja postit kuivuneeseen kaivoon. Sitten intiaanit aloittivat omatoimisen postivaunuajon kohti Canyon Creekiä.


Ei muuta kuin täydentämään listaa. Chiricahuaille riittää varmaan meriittiä tässä sarjassa.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 21.09.2011 20:44

Ekavilkaisulla löytyi tämä.

Syyskuun 6. 1859 noin 15 kiowa-soturin ryhmä ratsasti postivaunujen vierelle Kansasissa ja pyysi sokeria ja korppuja. Vaunassa olijat suostuivat täyttämään ratsastajien pyynnön. Kiowat eivät kuitenkaan tyytyneet tähän. Heidän vaatimuksensa kasvoivat ja käytöstavat muuttuivat röyhkeämmiksi. Tilanne räjähti taisteluksi. Kiowat olivat aseistautuneet jousin , nuolin ja kiväärein.

Lawrence ja Michael Smith saivat surmansa. Kolmantena vaunuissa ollut William Cole pääsi pakoon. Hän piiloutui Kansasin pitkäheinäiselle preerialle, jossa vietti seuraavan yön. Aamulla ratsuväki löysi Colen. Tämä johdatti miehet taistelupaikalle, jossa Smithin veljekset haudattiin. Postivaunuissa olleet kirjelähetykset olivat säilyneet koskemattomina.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 22.09.2011 08:46

Etsitään intiaanikansaa ja heidän maineikkainta päällikköään.

Tämä kansa tuli esihistoriallisella ajalla idästä. He asettuivat tasankojen laitamille ja maanviljely oli heidän pääelinkeinonsa. Kuitenkin 1700-luvun aikana monista heidän metsästäjistään tuli myös taitavia ratsastajia. He saivat paljon huomiota 1800-luvun lopulla erään naispuolisen antropologin asuessa vuosia heidän kylässään ja hoitaessa heidän reservaattiasioitaan.

Kansakunnan nimekkäin johtaja halusi espanjalaisilta kultamitalin 1700-luvun lopulla, ja piti itseään kaikkien intiaanien ylipäällikkönä. Hän oli täysi despootti ja vallananastaja, mutta nautti suurta vaikutusvaltaa ympäristön heimojen ja myös valkoisten keskuudessa.
Monet lähteet kertovat hänen myrkyttäneen poliittiset kilpailijansa ja vihamiehensä. Tähän tarkoitukseen päällikkö käytti eurooppalaisilta kauppiailta ostamaansa arsenikkia.

Hän kuoli 1800-luvulla erään isorokkoepidean aikaan. Mahdolliseksi kuolinsyyksi epäiltiin – kuinkas muuten – myrkkyä. Mahdollisesti omat koirat purivat. Samalla nimellä tunnettu poika oli myöhemmin yksi tämän kansa päälliköistä, mutta hän ei omannut isänsä vaikutusvaltaa.

1.Mikä kansa?

2. Mikä oli päällikön nimi?
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 22.09.2011 08:55

Tuli vika paikkaan. Siirrän pähkinöihin.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » To 22.09.2011 10:24

Wequashim kirjoitti:Muistan joskus lukeneeni, että intiaanien hyökkääminen matkalla olevien postivaunujen kimppuun on ollut todellisuudessa harvinaisempaa, kuin mitä fiktiivinen populaarikulttuuri on antanut ymmärtää. Eräässä nuorisolle tarkoitetussa kirjassa mainittiin vain Cochisen aikaansaannokset. Yhtenä iltana tuli googlattua aiheesta ja vähän kirjallisuudesta tapauksia ja tässä nyt muutama tapaus.


23. toukokuuta 1840 Floridassa, Picolotan ja St. Augustinen välisellä tiellä, kulki luultavasti postivaunut ja suurehko tavaravaunu. Matkustajien joukossa oli teatteriryhmä, näytellen Shakespearen tarinoita. Coacoocheen johtamat seminolet hyökkäsivät kulkuen kimppuun. Taisteluun joutui myös St. Augustinessä tulleet vankkurit. Viisi matkalaista surmattiin ja saaliiksi intiaanit saivat 18 matka-arkullista teatterirekvisiitta. Sitten Floridan rajaseuduila alkoi pomppia tummahipiäisiä hamletteja ja Rickhard kolmosia

Wyomingissa, 13. marraskuuta 1854 lakotaporukka, Spotted Tail, Red Leaf, Long Chin ja kaksi nuorempaa jannua, hyökkäsi länteen menevien postivaunujen kimppuun Horse Creekissä n.35 mailia Laramien linnakkeesta etelään. Kuski ja hanttimies surmattiin, mutta ainoa matkustaja pääsi haavoittuneena pakoon. Joidenkin lähteiden mukaan kolme valkoista surmattiin. Lisäksi tuli lakotoille taskurahaa 20 000 dollarin arvoista kultaa.

30. syyskuuta 1870 White Horsen johtamat 15-20 hengen suuruinen kiowaporukka yllätti postivaunut Mount Margaretin lähellä, Texasissa. Ajaja ja toinen vartija pääsi pakoon, mutta taisteluun jäänyt sotilas Martin Wurmser menetti henkensä. Tuttuun tapaan postit kylvettiin tielle ja vaunun penkkien pehmusteet revittiin irti. Lieneekö menneet tyynyjen täytteeksi?

5. marraskuuta 1871 yavapait hyökkäsivät postivaunun kimppuun kuusi mailia Wickenburgista länteen, Arizonassa. Ajaja ja viisi miespuolista matkustajaa surmattiin. Nais- ja miesmatkustaja pääsivät haavoittuneena pakenemaan.

13?. syyskuuta 1877 Nez Percet hyökkäsivät Bela Brockwayn tilalle ja kaappasivat sinne juuri tulleen postivaunun. Tilalliset ja matkustajat pakenivat. Hammaslääkärin instrumentit viskattiin pihalle ja postit kuivuneeseen kaivoon. Sitten intiaanit aloittivat omatoimisen postivaunuajon kohti Canyon Creekiä.


Ei muuta kuin täydentämään listaa. Chiricahuaille riittää varmaan meriittiä tässä sarjassa.
Tullaan täydentämään listaa Wequashim, kun päästään töistä kotiin illalla.
Nyt Witkon täytyy myöntää että olet aikalailla Kunnon Jeppe tuon hyvän
huumorin heitosta. On se yhtä saatanaa kun alkaa tummempaa
Hamlettia ja Riku III painamaan pitkin maastoa.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 22.09.2011 10:44

Laitetaanpa yksi tapaus lisää:

Maalisluussa 1850 (jossain Santa Fen reitin länsilaidoilla) intiaanien hyökkäys postivaunuihin teki tuhoisaa jälkeä.

Verilöylyn tapahtumapaikan loysi muuan kauppias, joka raportoi näkemästään Las Vegasin valtaapitäville. Luutnantti Burnside lähetti tutkijansa paikalle ottamaan selvää mitä oli tapahtunut. Ympäri taistelupaikkaa lojui maassa kymmenen nuolienrepimää vainajaa, jotka olivat kuuluneet Forth Leavenforthista postivaunujen mukana lähetettyyn joukkoon. Sudet ja korpit olivat täydentäneet intiaanien työtä raatelemalla elottomia uhreja. Hyökkääjät olivat repineet auki postisäkin , ja kirjeet oli levitetty läpi preeria., jotkut niistä yucca-pensaisiin keihästettyinä.

Myöhemmin selvisi, että hyökkäyksen olivat aloittaneet jicarilla-apachet. Postimiehet olivat onnistuneet pakenemaan heiltä. Yön aikana jicarillat liittyivät lähes sadan ute-intiaanin muodostamaan sotajoukkoon. Aamun koittaessa utet ja jicarillat iskivät yhdessä postimiesten väliaikaiseen leiriin. Nämä tarjosivat sitkeää vastarintaa, mutta hyökkääjien ylivoima johti valkoisten teurastukseen.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

plätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » To 22.09.2011 19:20

05.08.1859 Topock, Arizona lähellä Fort Mojavea. Mojaves hyökkäsivät emigranttien kimppuun Arizona-California rajalla.
Mojaves hyökkäsivät n. 200 soturin voimalla 12 mailia linnakkeesta etelään
päin.Kapteeni L.Armistead ennätti apuihin vain 25. miehen joukolla.
Valkoisten tappiot olivat tässä kolmentunnin yhteenotossa vain 3. kuollutta ja viisi haavoitunutta. Mojaves 23 kuollutta ja "paljon haavoittuneita".

On tainnut olla huono aseistus Mojaveseilla.

Tätä ennen oli ollut 30.08.1858 Rose-Baley Wagon Trainin taistelu.
Tässä olikin jälki sitten kovempaa luokkaa Mr and Mrs. Bentner ja kaikki heidän viisi lastaan tapettiin ja silvottin julmasti. Myöhemmin perheen vanhimman tytön 18 v. ruumis löytyi alastomana ja raiskattuna ja hyvin
pahoin silvottuna. Mojavesia kuoli tässä 17 soturia siirtolaisia vastaan
käydyssä taistelussa.

Näitä hyökkäyksiä löytyy todella paljon esim. 1850-luvulla tasangoilla.

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 23.09.2011 08:51

Tämäkin tarina mahtuu tähän kategoriaan.

Tätä Robert McGeen kuvan tekstiä en ymmärrä. (Kun skalppi lähti, oli poika noin 14-vuotias )

Kuva

Itse tapauksen olen lukenut monesta lähteestä, mutta ei niissä siouxeista puhuta. Onkohan McGee siis halunnut lisää sädekehää ympärilleen?

Monissa artikkeleissa tuo juttu menee suurinpiirtein näin: Vuonna 1864 Heinäkuussa 21 - 30 karavaanaria matkasi Kansasin läpi Santa Ffen reittiä. Koska vaaraa iintiaanihyökkäyksistä ei ollut, niin vankkurikulkueen turvana ratsastaneet sotilaat palasivat Fort Leavenforthiin. Karavaanarit saivat ympärilleen 100 - 125 nuorta kiowa- soturia. Joidenkin lähteiden tiedoista löytyy maininta, että joukossa oli myös arapahoja. Vankkureiden ajajat olivat huonosti aseistettuja, eivätkä kyenneet tarjoamaan kunnon vastarintaa. Lähellä sijainneen Fort Zarahin pienen etuvartioaseman sotilaat yrittivät pelastaa karavaanarit, mutta nähdessään kiowien määrän he palasivat asemalleen

Kun siviilit ja sotilaat viimein uskaltautuivat tapahtumapaikalle löytyi sieltä tuhottujen vankkureiden lisäksi 12 näennäisesti elotonta uhria. Kaksi miehistä heräsi kuitenkin eloon, skalpeerattuina ja vaikeasti haavoittuneena. Toinen heistä Robert McGee. Hän esitteli päätään vuosikaudet kaikille kiinnostuneille eräänlaisena julmana muistomerkkinä sodankäynnin raakuudesta.


Huhtikuussa vuonna 1973 raskas sade paljasti karmean löydön Walnut-joen rantatörmiltä. Maahaudasta löytyi 10 ruumista joissa törröttivät aikoinaan niihin ammutut nuolet. Tapaus tunnetaan Great Bend Massacrena, ja se yhdistettiin juuri tuohon kiowien hyökkäykseen ja tapahtumapaikan lähelle haudattuihin vainajiin.

Mielenkiintoista on se missä vaiheessa kiowat vaihtuivat siouxeiksi. Miten McGee voisi tietää, että hänen skalppinsa otti nimenomaan brule-siouxien päällikkö Little Turtle? Tuskinpa päällikkö on esitellyt McGeen päänahkaa paikallisissa kaupungeissa.

Kiowien piikkiin tuo menee:
http://www.kshs.org/kansapedia/massacre ... reek/12139

http://books.google.fi/books?id=BECYy_j ... kElN-zZ-A4
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 23.09.2011 08:58

Huomasin nyt oma erehdykseni. Piti olla aiheena Postivaunut ja
tuli laajennettua siirtolaisten kokemiin hyökkäyksiin.

Tuolta ainakin löytyy todella paljon hyökkäyksiä Postivaunujen
kimppuun. 1860-1868 välisenä aikana mm. Kansasissa oli Cheyenne,
Arapaho ja Sioux porukat jatkuvasti kaikkien valkoisten perässä.

Sand Creekin jälkeen tahti vain koveni mm. Hotamineot.
Grinnellin:Lakota Wars kirjassa on näistä paljon tietoa, samoin löytyy
Grinnellin: Cheyenne-kirjoista ja Chalfantin järkäleestä: Hancocks War.

Täytyy katsoa joku mielenkiintoinen juttu, niin kuin Haukan Kiowa kertomus.

________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 23.09.2011 10:08

Haukka kirjoitti:Tämäkin tarina mahtuu tähän kategoriaan.

Tätä Robert McGeen kuvan tekstiä en ymmärrä. (Kun skalppi lähti, oli poika noin 14-vuotias )

Kuva

Itse tapauksen olen lukenut monesta lähteestä, mutta ei niissä siouxeista puhuta. Onkohan McGee siis halunnut lisää sädekehää ympärilleen?

Monissa artikkeleissa tuo juttu menee suurinpiirtein näin: Vuonna 1864 Heinäkuussa 21 - 30 karavaanaria matkasi Kansasin läpi Santa Ffen reittiä. Koska vaaraa iintiaanihyökkäyksistä ei ollut, niin vankkurikulkueen turvana ratsastaneet sotilaat palasivat Fort Leavenforthiin. Karavaanarit saivat ympärilleen 100 - 125 nuorta kiowa- soturia. Joidenkin lähteiden tiedoista löytyy maininta, että joukossa oli myös arapahoja. Vankkureiden ajajat olivat huonosti aseistettuja, eivätkä kyenneet tarjoamaan kunnon vastarintaa. Lähellä sijainneen Fort Zarahin pienen etuvartioaseman sotilaat yrittivät pelastaa karavaanarit, mutta nähdessään kiowien määrän he palasivat asemalleen

Kun siviilit ja sotilaat viimein uskaltautuivat tapahtumapaikalle löytyi sieltä tuhottujen vankkureiden lisäksi 12 näennäisesti elotonta uhria. Kaksi miehistä heräsi kuitenkin eloon, skalpeerattuina ja vaikeasti haavoittuneena. Toinen heistä Robert McGee. Hän esitteli päätään vuosikaudet kaikille kiinnostuneille eräänlaisena julmana muistomerkkinä sodankäynnin raakuudesta.


Huhtikuussa vuonna 1973 raskas sade paljasti karmean löydön Walnut-joen rantatörmiltä. Maahaudasta löytyi 10 ruumista joissa törröttivät aikoinaan niihin ammutut nuolet. Tapaus tunnetaan Great Bend Massacrena, ja se yhdistettiin juuri tuohon kiowien hyökkäykseen ja tapahtumapaikan lähelle haudattuihin vainajiin.

Mielenkiintoista on se missä vaiheessa kiowat vaihtuivat siouxeiksi. Miten McGee voisi tietää, että hänen skalppinsa otti nimenomaan brule-siouxien päällikkö Little Turtle? Tuskinpa päällikkö on esitellyt McGeen päänahkaa paikallisissa kaupungeissa.

Kiowien piikkiin tuo menee:
http://www.kshs.org/kansapedia/massacre ... reek/12139

http://books.google.fi/books?id=BECYy_j ... kElN-zZ-A4
Tässä taas Haukka näkee tietojen ristiriitaisuuden, Tästä herrasta on
sanomalehtiuutinen v. 1904.Siinä lukee tämä uskomaton Sioux-tarina
Päälikkö Little Turtlesta. Mies oli kuulemma tuntenut jotain bandin jäseniä
ja tästä hän kuulemma tiesi ko. Päällikön. Chief oli kuuleemma ampunut häneen kaksi nuolta ja vielä kerran revolverilla ja sitten ottanut scalpin.

Sanomalehden sama valokuva ja aiheena ainoa mies maailmassa joka on selvinnyt hengissä Scalpauksen jälkeen. Ei muuten pidä paikkaansa.
Esim. v. 1868 rautatien työntelkijän Cheyennet Scalppasivat, mutta jostain kumman syystä scalppi jäi miehen viereen. Ukko virkosi ja 1/2 tunnin sisään tuli armeijan joukko paikalle ja miehen scalppi lyötiin vesiämpäriin ja sitten aina linnakkeen lääkärille joka ompeli scalpin takaisin.

Kyllä löysin sinun linkin lisäksi myös kirjoistani kaksi muuta täysin samanlaista Kiowain hyökkäystä ym. scalppi show.

Jotenkin nämä kirjojen (historian) ovat yleensä luotettavammat, kuin jotkut
linkit netissä tai epämääräiset sanomalehti jutut.

Niin Weguasille totesin tästä Nez Perce sodan sotilas määrästä.

Voidaan helposti sanoa että koko takaa-ajoon osallistui n. 5 000 sotilasta,
mutta ei se tarkoita että yhtäaikaa.

Gerryllä oli myös 1886 melkoisen vaihtelevat tiedot takaa-ajajista.
Välillä oli 1/2 Meksikoa ja 5.000 Milesin sotilasta + 500. Apache Scouttia.
ym. Dull Knifen takaa-ajossa Cheyenne Syksyssä oli vapaaehtoisia
kaupunkilaisiakin välillä hurjat määrät + sotilaat eri linnakkeista mukana
tässä Amokissa.

Olen oppinut vähän skeptiseksi/kyyniseksi näissä lukumäärä asioissa.
LBH:n kaatuneet sotilaat ovat ainoa absoluuttinen totuus mitä tulee mieleen. WK:n Lakotojen kuolinmäärä on jo heittelevä.

_______
Witko

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 23.09.2011 12:05

Villistä Lännestä annettuihin lukumääriin, mihin tahansa, pitää mielestäni aina suhtautua kriittisesti ja tarkastella näkökulmaa, oli se sitten mikä tahansa, useista eri lähteestä (jos se suinkin on mahdollista).

Tälle Haukan tarjoilemalle mielenkiintoiselle skalppi-juttulle, joka siis ilmeisesti tapahtui jossakin Santa Fe tien varrella, heittää varjon David Lavenderin Pulitzer-palkitun ”The American Heritage History of The Great West” –kirjan tieto (sekään ei välttämättä ole oikea tieto), että koko tien historian aikana intiaanien hyökkäyksiin kuoli 8ihmistä (tarkistan tämän lukumäärän himassa, kunhan sinne saakka tänään ennätän).
Lavender jatkaa kirjassaan, että vain harvoin intiaanit hyökkäsivät vaunukaravaanien kimppuun, ja silloinkin vain kun se varmasti oli heille riskitöntä.

Jari

PS. Fettermanin taistelusta taitaa myös olla melko takuuvarmaa dataa solttujen menetyksistä???
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 23.09.2011 12:54

Jari Teilas kirjoitti:Tälle Haukan tarjoilemalle mielenkiintoiselle skalppi-juttulle, joka siis ilmeisesti tapahtui jossakin Santa Fe tien varrella, heittää varjon David Lavenderin Pulitzer-palkitun ”The American Heritage History of The Great West” –kirjan tieto (sekään ei välttämättä ole oikea tieto), että koko tien historian aikana intiaanien hyökkäyksiin kuoli 8 ihmistä (tarkistan tämän lukumäärän himassa, kunhan sinne saakka tänään ennätän).
Lavender jatkaa kirjassaan, että vain harvoin intiaanit hyökkäsivät vaunukaravaanien kimppuun, ja silloinkin vain kun se varmasti oli heille riskitöntä.
Olikohan tuo kirja pulitzer-palkittu? Ajattelin sen olleen joskus yksi ehdokkaista.

No, tuo ei ole tärkeää.

Kymmenen löydettyä luurankoa taistelupaikan läheltä teräksisine nuolenkerkineen puhuu sen puolesta, että verilöyly ei ole ollut fiktiota.

On sitten eri asia tapahtuiko se Santa Fen reitillä. Lavenderin tietoja ei välttämättä ole tarkastettu kunnolla. Kukapa välittäisi oikeasti selvittää sitä onko Santa Fen reitillä surmattu 8 tai 80 matkustajaa tai karavaanaria. Pulitzerin takana istuvat henkilöt eivät ole välttämättä kuulleet koko Santa Fen reitistä.

Mutta terävä muistikuva Jarilta. Ja samalla pitkä miinus herra Lavenderille hänen mahdollisesti vajavaisista tiedoistaan.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 23.09.2011 13:03

Olet Jari oikeassa minun mielestä näihin hyökkäyksiin.
En ole tätä kirjaa lukenut, mutta ihan normaali yleisteoksissakin
sanotaan samaa. Eniten vei taudit kolera, keuhkokuume erilaiset epidemiat,
hevosten tallomana, vaunu onnetumuuksissa ja paljon myös kalkkarojen
puremiin.

Nämä lukumäärät ovat sitten niin kuin toteat, aika usein kriittisiä.
Vaihtelevat eri kirjoissa ja meikäläinen lukee ihmeissään vaikka 5.
eri esim Nez Perce Sodasta olevaa kirjaa ja ihmettelee eri suuruisia lukuja.

Kyllä Jari Fetterman taitaa olla myös absoluuttinen totuus, paitsi
miten on sen Haukun(koiran) laita. Tappoivatko Intiaanit sen vai ei ?
Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä Witko kulkijaa.

St.Clairissa kuoli niin paljon jo pelkkiä huoriakin, ettei kokonaistappiot ole Harmarinkaan mielessä.

________
Witko

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 23.09.2011 15:10

Haukka kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti:Tälle Haukan tarjoilemalle mielenkiintoiselle skalppi-juttulle, joka siis ilmeisesti tapahtui jossakin Santa Fe tien varrella, heittää varjon David Lavenderin Pulitzer-palkitun ”The American Heritage History of The Great West” –kirjan tieto (sekään ei välttämättä ole oikea tieto), että koko tien historian aikana intiaanien hyökkäyksiin kuoli 8 ihmistä (tarkistan tämän lukumäärän himassa, kunhan sinne saakka tänään ennätän).
Lavender jatkaa kirjassaan, että vain harvoin intiaanit hyökkäsivät vaunukaravaanien kimppuun, ja silloinkin vain kun se varmasti oli heille riskitöntä.
Olikohan tuo kirja pulitzer-palkittu? Ajattelin sen olleen joskus yksi ehdokkaista.

No, tuo ei ole tärkeää.

Kymmenen löydettyä luurankoa taistelupaikan läheltä teräksisine nuolenkerkineen puhuu sen puolesta, että verilöyly ei ole ollut fiktiota.

On sitten eri asia tapahtuiko se Santa Fen reitillä. Lavenderin tietoja ei välttämättä ole tarkastettu kunnolla. Kukapa välittäisi oikeasti selvittää sitä onko Santa Fen reitillä surmattu 8 tai 80 matkustajaa tai karavaanaria. Pulitzerin takana istuvat henkilöt eivät ole välttämättä kuulleet koko Santa Fen reitistä.

Mutta terävä muistikuva Jarilta. Ja samalla pitkä miinus herra Lavenderille hänen mahdollisesti vajavaisista tiedoistaan.

Näinhän se menee Haukka. Muisti tekee tepposia. Olit aivan oikeassa. Eihän tuo Lavenderin kirja mikään Pulizer-voittaja ole. Komea kahvipöytäkirja kylläkin.

Mitä tulee tuohon väittämääni, että hänen kirjassaan olisi mainittu näistä kahdeksasta kuolleesta tien historian aikana, ei myöskään pidä paikkaansa. Mitään tällaista ei kirjassa kerrota. Rauha siis Davidille.

Muistelin omaa tekstiäni, jonka kirjoitin vuosia sitten Ruudinsavulehden ”Morgan Kane –numeroon”, nimellä Santa Fe’n tie.
Tässä artikkelissa mainitsin, että tien ensimmäisen kymmenvuotishistorian aikana kuoli kahdeksan ihmistä, ei siis koko historian aikana.
Joten hyvinkin näitä immeisiä on kuollut tuon tien varrella rutkasti enemmän vuosien saatossa.

Käytin artikkelia tehdessäni lähteinäni Lavenderin kirjan lisäksi Jami Parkinsonin kirjaa ”Path to Glory A Pictorial Celebration of the Santa Fe’ Trail sekä Phillipsin ja Axelrodin ”Encyclopedia of The American West Vol. 4.

Koetan viikonlopun aikana selvittää kummasta kirjasta tuo tieto on.
Tässä se taas nähtiin, ettei kannata lähteä huutelemaan mitään ennen kuin varmistaa, mitä huutelee.

Jari
Jari Teilas

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 23.09.2011 16:52

Tässä linkki Cimarronin ylityspaikan vaiheista,

http://www.kshs.org/p/kansas-historical ... sing/13237

Näkökulmaa Cirmarron ranchin ajoilta,
Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu.

Vastaa Viestiin