Tapahtuipa kerran Villissä Lännessä

[Jari Teilas]

[Nämä jutut on siis Connellin kirjasta Son of the morning star. Niinkuin jari aikaisemmin kirjoitti ettei kuulemma kaikki kriitikot purematta niele kirjan tietotulvaa. Mutta pian pääsen siitä kirjasta eroon ja lähden lukemaan kuinka armeija potkii Modoceja persuuksille...

Älä kuitenkaan unohda tätä kirjaa. Minusta se on edelleen yksi "suurista LBH-kirjoista". Vaikkei Ron Nichols ja kumppanit siitä virheitä löysivätkin.

Jari

[Rikkis]

Aurinkotanssista nopsaan vielä Sh:n & SH:n tekstien lisäksi: Nahasta repimis-kiduttaminen oli ja on vain pieni osa itse rituaalia niilläkin heimoilla jotka sitä ylipäänsä harrastivat. Läheskään kaikki tanssijat eivät välttämättä käy tuota osaa läpi. Eurooppalaisesta näkökulmasta on keskitytty aina eniten tuohon dramaattiseen itsekidutukseen, natiivien näkökulmasta kokonaisuus ollut tärkeämpi.

Vertauskuvana ehkä kirkossa käynti sunnuntaina: Osallistujan mielestä Jumalanpalvelus kokonaisuutena on se juttu, ulkopuolinen tarkkailija saattaisi kauhistella että syövät ihmislihaa ja juovat verta! (Vaikkakin vain symbolisesti.)

Aurinkotanssin itsekidutus-osat tyypillisesti tapahtuvat esim. 4-päiväisen seremonian viimeisenä päivänä. Muut päivät tanssitaan muuten. Jos tikut eivät irtoa itsestään repimällä nahasta, tyypillistä on/oli että muut auttavat repimään niitä esim. kiskomalla tanssijaa taaksepäin tai jos ko. tikuissa roikkuu vaikkapa biisoninkalloja joita tanssija kiskoo perässään, aurinkotanssin katsojat saattavat hypätä istumaan kallojen päälle että niihin tulisi enemmän painoa ja repeisivät siten vihdoin irti.

Jos mikään tällaisista ei auta ja tanssija lopulta ei voipuneena enää kykene repimään tikkuja irti, leikkaa seremoniaa vetävä pyhä mies tikut irti. Tähän ei liity mitään erityistä häpeää.

Aurinkotanssin muodot ovat myös muuttuneet varsin paljon aikojen kuluessa. Nykytanssi ei välttämättä ole samanlainen kuin vaikkapa 50 vuotta tai 150 vuotta sitten ollut.

Aurinkotanssi on etenkin nykyään keskeinen osa "intiaaniuskontoa". Siitä käytetään jopa suoraan nimeä "sundancing". Aiemmin itse aurinkotanssiseremonia on nähtävästi ollut paljon harvinaisempi ja vain erityistä kutsumusta tuntevat pyhät miehet, tai muuten erityistilanteessa lupauksen antaneet kävivät sen läpi. Tuntui olevan erityisen maininnan arvoista että joku oli käynyt aurinkotanssin läpi. Nykyään "sundancereiden" keskuudessa seremonia kesässä tuntuu olevan lähes standardi. Esim. lakota-reservaateissa taitaa olla jokaisena kesäviikonloppuna useitakin aurinkotansseja.

Aurinkotanssin järjestäminen oli ja on erinomaisen kallista, joten jo sekin todistaa sen harvinaisuuden puolesta.

Mitä yritän tässä saada rivien välistä esiin on, että lainaamasi lähde käsittelee aurinkotanssia erittäin ulkopuolisesti ja epärealistisen oloisesti. Vähän samalla tavalla yksisilmäisesti kuin Masi-sarjakuvassa lähestytään armeija-instituutiota: Kessu on tyhmä, Masi laiska, kenraali epäpätevä, jne. Kohteet eivät ole oikeita ihmisiä vaan jonkunlaisia karikatyyrejä. Samaten kuvauksessasi intiaanit ovat karikatyyrejä: "Jos ei tikku irronnut, annettiin aina mekko ja lähetettiin kokkaamaan."

Se, että inkkareidenkin keskuudessa sattui ja tapahtui tarkoittaa tietenkin sitä, että on hyvinkin luultavaa että jos kovin isolla egolla organisoi aurinkotanssin ja kertoi tanssivansa kaikki neljä päivää koko rahalla ja kaikilla mausteilla ja sitten ekan päivän iltana huomaa että on vähän pääkipua eikä nyt pystykään jatkamaan, voipi olla ettei tuo sosiaalinen status ole ihan yhtä korkealla enää. Ja voipi olla että pari aika reilun käden kommenttiakin tulisi kollegoilta.

(Off the box now, duunissa on tylsää.)

[shamaani]

lähden lukemaan kuinka armeija potkii Modoceja persuuksille...

Tartun provoon ja totean että tuollaisesta ei sitten löydy kuin fiktioita, jos niitäkään.

Simolle lisäisin tuosta shoshonien aurinkoseremoniasta "uusinta" tietoa, eli syvänteen round-dancestä alkoi kehittyä ilmeisesti jo ennen 1850-lukua tasankojen aurinkoseremoniaa muistuttava instituutio, ainakin itäisemmillä shoshoneilla ja ehkä bannoceilla. Shoshonis-kirja hieman vielä kesken, jos lopussa tulee jotain tikkujuttua vastaan niin mainitsen siitä täällä.

[shamaani]

lähden lukemaan kuinka armeija potkii Modoceja persuuksille...

Jos Kidille herää jotain ajatuksia tai ihmeteltävää, niin muistutan Lava Beds-topicista, kannan mielelläni korteni kekoon ajatusten vaihdossa. Olen uskoakseni lukenut noin tusinan pelkkään Modoc-sotaan keskittyviä kirjoja, ja siihen sitten päälle muut hässäkät joissa modocien sotaista perinnettä muistettu.

Tietysti myös harvalukuiset modoc-kulttuuria tutkailevat teokset on läpi kahlattu, Curtinin Myths of the Modocs vielä alkutekijöissään, mutta omien uskomusteni mukaan olen ymmärtävänäni modocien motiiveja ja toimintatapoja.

[mahpiya]

Katos, katos...sitähän ollaan toucheja kun liippaa läheltä sitä "omaa-jutskaa". Eipä siinä mitään, näin se pakkaa olemaan ittelläkin, aika lailla vielä...

[Simo Hankaniemi]

Connellilla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta aurinkotanssista, raakanahasta tai lihaksista. Jos tikku olisi laitettu "lihaksen alta" ei sitä olisi kukaan mies pois kiskonut. Tanssija olisi pitänyt kiinnittää paaluun tukevalla köydellä ja repiä kapula hevosella irti. Se mies olisi sitten ollut lopun ikäänsä invalidi, jos olisi jäänyt henkiin.

Tuore raakanahka on erittäin sitkeää. Sitä voi kokeilla, kun leikkaa esim. sentin tai parin levyisen nauhan ja ryhtyy kiskomaan sitä käsissä poikki.

Aurinkotanssissa oli joskus myös mieskuntoisuuskokeen piirteitä. Muistaakseni Rain-in-the-Face joutui hieman koeluontoiseen tilanteeseen tässä yhteydessä. Sitting Bullilla oli jotain epäilyksiä jätkän suhteen ja sitä sitten roikoteltiin ja pyöriteltiin paalussa hiukan pidemmän kaavan mukaan. Sitting Bull joutui myöntämään vastahakoisesti, että epäilykset olivat olleet turhia.

Jorgensenin "Sundance religion - power for the powerless" -kirjan mukaan utet ja shoshonet omaksuivat aurinkotanssin vasta vuoden 1890 jälkeen. Kenties on tullut uutta tietoa aiheesta, tuo Jorgensenin kirja on 1970-luvulta ja olen lukenut sen 1980.

[shamaani]

Jorgensenin "Sundance religion - power for the powerless" -kirjan mukaan utet ja shoshonet omaksuivat aurinkotanssin vasta vuoden 1890 jälkeen. Kenties on tullut uutta tietoa aiheesta, tuo Jorgensenin kirja on 1970-luvulta ja olen lukenut sen 1980.

Trenholm on vuodelta 1964, mutta täältä löytyy maininta nuoresta comanchesta nimeltä Ohamagwaya/Yellow Hand, joka olisi 1790-luvulla tustustunut kiowien aurinkotanssiin, ja muuttaessaan noin 1800 shoshonien pariin toi tanssin mukanaan. Kirjan mukaan Yellow Handista olisi tullut päällikkö noin 1820.

[Simo Hankaniemi]

Jorgensenin "Sundance religion - power for the powerless" -kirjan mukaan utet ja shoshonet omaksuivat aurinkotanssin vasta vuoden 1890 jälkeen. Kenties on tullut uutta tietoa aiheesta, tuo Jorgensenin kirja on 1970-luvulta ja olen lukenut sen 1980.

Trenholm on vuodelta 1964, mutta täältä löytyy maininta nuoresta comanchesta nimeltä Ohamagwaya/Yellow Hand, joka olisi 1790-luvulla tustustunut kiowien aurinkotanssiin, ja muuttaessaan noin 1800 shoshonien pariin toi tanssin mukanaan. Kirjan mukaan Yellow Handista olisi tullut päällikkö noin 1820.

Vaikea sanoa. Voihan olla, että aurinkotanssi ei sitten jatkunut läpi 1800-luvun, tai että se ei levinnyt läheskään kaikkien shoshonien pariin. Tuo shoshonien myöhempi tanssi vaikuttaa kuitenkin lähinnä pohjoisten tasankojen aurinkotanssin imitaatiolta. Esim. tanssijat pitävät suussaan pajutikkua, jonka päähän on sidottu kotkan untuvia. Tämä imitoi selvästi lakotojen ja muiden kotkanluupilliä, johon puhallettiin tanssin aikana. Myös pillissä oli kotkan untuvia. Jorgensen ei mainitse ollenkaan tätä Ohamagwayaa. Sivumennen sanoen, onko joku joskus selaillut Jorgensenin tiiliskiveä nimeltä "Western Indians"? Se olisi vakava ehdokas kilpailussa maailman tylsimmän näköisestä intiaaneja käsittelevästä kirjasta. Kuvituksena on lähinnä erilaisia diagrammeja. Paksu kirja, ohuet sivut ja tiheää pränttiä.

[shamaani]

Vaikea sanoa. Voihan olla, että aurinkotanssi ei sitten jatkunut läpi 1800-luvun, tai että se ei levinnyt läheskään kaikkien shoshonien pariin. Tuo shoshonien myöhempi tanssi vaikuttaa kuitenkin lähinnä pohjoisten tasankojen aurinkotanssin imitaatiolta. Esim. tanssijat pitävät suussaan pajutikkua, jonka päähän on sidottu kotkan untuvia. Tämä imitoi selvästi lakotojen ja muiden kotkanluupilliä, johon puhallettiin tanssin aikana. Myös pillissä oli kotkan untuvia. Jorgensen ei mainitse ollenkaan tätä Ohamagwayaa. Sivumennen sanoen, onko joku joskus selaillut Jorgensenin tiiliskiveä nimeltä "Western Indians"? Se olisi vakava ehdokas kilpailussa maailman tylsimmän näköisestä intiaaneja käsittelevästä kirjasta. Kuvituksena on lähinnä erilaisia diagrammeja. Paksu kirja, ohuet sivut ja tiheää pränttiä.

Aurinkotanssista ei ollut täällä vielä keskustelua ennen kuin olin kirjan lopussa, joten meni täsmä-tiedot hieman ohi. Vilkaistessani taaksepäin homma näyttäisi menneen noin kuin epäilit, eli tanssi keskeytyi todennäköisesti jossain vaiheessa, ja tuli taas myöhemmin muotiin.

Samoin läntisemmillä "shoshokoilla" ja bannoceilla juttu meni niin että round-dancen kerrotaan muistuttaneen sosiaalisena tapahtumana tasankojen aurinkojuhlaa, mutta koskaan ei itse rituaali löytänyt tietään näiden pariin, toisin kuin ensin itse ymmärsin.

Eipä ole Jörgensen tuttu. Ehkä kuivimpia iteltä löytyviä on ainakin Rodgersin Objects of Change, joka keskittyy luettelemaan pikkutarkasti arikaroilta argeologisissa kaivauksissa löydettyjä nippeleitä ja nappeja. Jotain käyriä kirjasta löytyy sieltä täältä, samoin luetteloita rihkamamääristä löydöksissä.

[shamaani]

Sain viimein kaksi viimeistä kappaletta Shoshonis-kirjaa luettua.

Fort Halliin aurinkotanssi on levinnyt vuoden 1900 tienoilla, Wind River-shoshoneille siis jo 1800-luvun alussa. Tämän uudemman aallon ominaisuuksiin kuuluu myös vaikutteita erityisesti kristinuskosta, lähinnä pitämään seremonian myös valkoisten hyväksymänä.

Itse menot ovat melko tyypilliset tasankojen esikuvia vastaavat, biisonin metsästys (myöhemmin joku pantomiimi), tanssikatoksen rakentaminen, ja kolme viimeistä päivää tanssia. Tanssijat paastoavat, mutta lävistyksiä tai vastaavaa ei juhlaan kuulu.

[Kissimmee Kid]

Meikän top 3 listalle kuuluvassa Pieni suuri mies- leffassa on intiaani joka tekee asiat nurinpäin. Sanoo kyllä kun tarkoittaa ei jne. Oon aina miettinyt että siinä varmaan on jotain totuuttakin vaikka onkin aika hassu juttu. Missään muualla en kuitenkaan ole asiaan törmännyt ennenkuin nyt siinä Connellin kirjassa. Siinä mainitaan tällaisista tapauksista jotka tunnettiin nimellä "clowns" ja annettiinpa siinä jopa esimerkki aika pitkälleviedystä nurinkurisuudesta. Siinä tällainen clowni kääntyi kesken hyökkäyksen ja alkoi ampumaan omiaan. Onko tietoa keitä nää clownit olivat ja miksi ?

P.S. "käsikassi" putkahti jälleen esiin tässäkin kirjassa (son of the morning star). Lähteitä ei tässä kirjassa kerrota tarkemmin. Vasta lopussa on lähdekirjallisuus- osasto.

[Woland]

Meikän top 3 listalle kuuluvassa Pieni suuri mies- leffassa on intiaani joka tekee asiat nurinpäin. Sanoo kyllä kun tarkoittaa ei jne. Oon aina miettinyt että siinä varmaan on jotain totuuttakin vaikka onkin aika hassu juttu. Missään muualla en kuitenkaan ole asiaan törmännyt ennenkuin nyt siinä Connellin kirjassa. Siinä mainitaan tällaisista tapauksista jotka tunnettiin nimellä "clowns" ja annettiinpa siinä jopa esimerkki aika pitkälleviedystä nurinkurisuudesta. Siinä tällainen clowni kääntyi kesken hyökkäyksen ja alkoi ampumaan omiaan. Onko tietoa keitä nää clownit olivat ja miksi ?

Eikös kyse ole Heyokasta? Täältä lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Heyoka

Ja vielä: voi olla, että olen tulkinnut liikaa, vaan sellaisessa uskomuksessa elän, että varsinkin lakota-kulttuurissa sarkasmi oli/on arvossaan. Tähän on viitteitä esimerkiksi tässä tekstissä: http://www.indigenouspeople.net/sittbull.htm

[Rikkis]

Onko tietoa keitä nää clownit olivat ja miksi ?

Yleensä ukkos-näkyyn (siis: näky joka käsitteli ukkosta/jossa ukkonen oli se yliluonnollinen mikä teki vaikutuksen) liittyi tasankoinkkareilla "velvoite" alkaa käyttäytyä väärin/päinvastoin. Nähtävästi tuota nurinkurista touhua piti tehdä vain jonkun aikaa, ei loppuelämää. Saattaisi jopa olla että vain yhden seremonian verran. Jos näin, silloin tuollainen käyttäytyminen olisi ollut samanlainen yksittäinen tapahtuma kuin vaikkapa joku tanssi (vaikkapa eläinkulttien: Hirvitanssi, tms.) tai hunka-adoptio-seremonia. Saattanut myös olla osa jotain isompaa seremoniaa, kuten aurinkotanssia.

Näistä käytetään yleensä tuon klovni-nimen lisäksi nimeä contrary, "vastakohtainen" tai lakota-kielistä sanaa heyoka.

-> http://en.wikipedia.org/wiki/Heyoka

[Kissimmee Kid]

Lällärit vauhdissa

Meistä jokainen on kai kasvatettu sillain että kun intiaanit varastavat hevosemme niin menemme pyytämään niitä takaisin jolloinka he sanovat etteivät anna ja pyytävät meitä poistumaan.
No tuo nyt ei tasan mene koodiston mukaan. Mutta sittenkin. Kirjassaan "Custer's last campaign" John Gray kirjoittaa että kun Piegan- intiaanit kävivät rosvoamassa hevosia Crow- reservaatista v.-74 perään lähtivät Mitch Boyer (kuoli LBH:lla), joka menetti ryöstössä 9 hevostaan arvoltaan n.500 dollaria ja muudan John Louis. 150 mailia pohjoiseen ja varkaat löytyivät. Sitten he vain menivät kylään ja vaativat hevoisia takaisin. Pieganit myönsivät varastaneensa mutta eivät suostuneet palauttamaan hevosia ja uhkasivatpa vielä hengen lähdollä jollei parivaljakko lähde ja äkkiä sittenkin. Ja parivaljakkohan lähti ja palasi reservaattiinsa...

Oikeasti olisi pitänyt puukottaa vartijat ja sytyttää preeria tuleen ja ampua ilmaan ja karjua yeaah, yeaah jotta sitten syntyneen kaaoksen turvin voisi ajaa hevoset pois.

[shamaani]

Oikeasti olisi pitänyt puukottaa vartijat ja sytyttää preeria tuleen ja ampua ilmaan ja karjua yeaah, yeaah jotta sitten syntyneen kaaoksen turvin voisi ajaa hevoset pois.

Tuo olisi todennäköisesti toiminut erinomaisesti, normaalisti intiaanit päästelivät karkuun jos ei vastustajan voimasta ollut täyttä selvyyttä. Puolustukseksi pitää muistaa että perusleirissä ollessa "siviilien" suojaan toimittaminen oli luonnollisesti ensimmäinen tehtävä.

En kuitenkaan malta olla lainaamatta näin ulkomuistista modoc-sodassa taistellutta Lt. Boylea, joka vertasi tasankoheimojen ja apachien taktiikkaa modoceihin: "Normaalisti meidän piti vain etsiä intiaanit ja hyökätä, muutaman laukauksen jälkeen he pakenivat. Modocit olivat toista maata. He olivat enemmän kuin halukkaita vaihtamaan laukauksen laukauksesta."