Little Big Horn

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: little big horn

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Su 11.12.2011 12:14

Jari Teilas kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti:
Witko kirjoitti:
Vanhan-ajan hieno herrasmies on kyseessä.
Hänen Frankie vaimonsa isoisä kuului seiskaan, mutta LBH:ta myöhemmin.


Jari

Korjaus:

Richard Uptonin vaimon Frankien isoisä Henry Carl Klenck kuului 1. ratsuväkeen (M-komppania) vuosina 1887-1892, eikä ”seiskaan" kuten virheellisesti kerroin.

Selailin eilisiltana hilloamiani lehtileikkeitä (Villi länsi) ja käsiin sattui Dick Uptonilta tullut sanomalehtiartikkeli, jossa valoitettiin heidän kustantamonsa toimintaa.

Artikkelissa mainittiin myös pikku yksityiskohta ”Son of the Mornig Star” TV-elokuvasta. Upton toimi elokuvan tanssiaiskohtauksen musiikillisena konsulttina. Hän kertoi millaista musiikkia yleisesti soitettiin tanssiaisissa tuolloin.

Upton johtaa konemusiikkia soittavaa bändiä (Vintage Brass). Bändi ei veivaa kuitenkaan ns. tekno-jumputusta, vaan klasaria.

Jari
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 11.12.2011 12:44

Mikä yhdistää näitä Custerin 7.ratsuväkirykmentin miehiä. Taistelussa kuolivat ilmeisestikin vain Bailey, King ja Siemon..

Yhdistävä asia löytyy rykmentin sisältä.

Bailey, Henry
Burke, Edmund
Deetline, Frederick
Hamilton, Andrew
King, John
Mechlin, Henry
Miller, Henry
Siemon, Charles
Taylor, Walter
Haukka

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Su 11.12.2011 13:26

Haukka kirjoitti:Mikä yhdistää näitä Custerin 7.ratsuväkirykmentin miehiä. Taistelussa kuolivat ilmeisestikin vain Bailey, King ja Siemon..

Yhdistävä asia löytyy rykmentin sisältä.

Bailey, Henry
Burke, Edmund
Deetline, Frederick
Hamilton, Andrew
King, John
Mechlin, Henry
Miller, Henry
Siemon, Charles
Taylor, Walter
Haukka perhana. Ovela jätkämies.

Vaikutti pahalta vedolta kun miehet eivät tuntuneet natsaavan millään toistensa kanssa. Ei samassa komppaniassa, ei rekrytointia samaan aikaan, ei yhteistä vanhan mantereen taustaa, ei mitallitaustaa.....mutta mitä sitten?

Kysymyksen lähestymistapaa piti jollakin lailla muuttaa.

Sitten juttu olikin jo helppo.

Elikkäs kaverit olivat samassa ammatissa kuin Kalevalasta tuttu virkaveljensä Seppo Ilmarinen.

Jari
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 11.12.2011 13:30

Löysit oikean lähestymistavan,Jari.

Nämä pojat takoivat ammatikseen. Pisimpään elänyt muistaakseni kuoli vasta 1930-luvulla, joten monta rautaa oli vielä tulessa.
Haukka

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Su 11.12.2011 17:53

Haukka kirjoitti:Löysit oikean lähestymistavan,Jari.

Nämä pojat takoivat ammatikseen. Pisimpään elänyt muistaakseni kuoli vasta 1930-luvulla, joten monta rautaa oli vielä tulessa.
Haukka hyvä, mutta kerropa missä kohtaa komppaniaa nämä kengittäjät ratsastivat kun Custer joukkoineen ratsasti ulos Ft. Lincolnista kohti kuoleman kenttää?

Jari

PS. Toki muutkin voivat osallistua vastaamaan tähän.
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 12.12.2011 12:49

En löytänyt tuohon varmaa vastausta. mutta eilen löysin Jarin kirjasta yhden kengittäjän, josta ei ole mainintaa omassa käytössäni olevasta listasta 7th cavalryn miehistä. Miehet on ehkä tunnettu kahdella eri nimellä.

Mutta arvaus. Sepät ja kengittäjät ratsastivat toiseksi viimeisinä.
Haukka

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ma 12.12.2011 16:03

Haukka kirjoitti:En löytänyt tuohon varmaa vastausta. mutta eilen löysin Jarin kirjasta yhden kengittäjän, josta ei ole mainintaa omassa käytössäni olevasta listasta 7th cavalryn miehistä. Miehet on ehkä tunnettu kahdella eri nimellä.

Mutta arvaus. Sepät ja kengittäjät ratsastivat toiseksi viimeisinä.

Aika hyvin Haukka.

Tässä järjestys:

Kapteeni. Hänen takanaan First ja Second luutnantit. Heidän taakseen on levittyneenä kaksi riviä solttupoikia, niin että molempien rivien laidoissa on kersantit ja korpraalit. Laidat vedetään vielä kiinni kahdella First kersanteilla.
Solttujen perässä pölyä nielevät tosiaankin neljä ukkelia. Laitimmaisina torvensoittajat. Välissä satulaseppäkessu ja kengittäjä.

Jari
Jari Teilas

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Little big horn

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 13.12.2011 12:14

Jari Teilas kirjoitti:
Haukka kirjoitti:En löytänyt tuohon varmaa vastausta. mutta eilen löysin Jarin kirjasta yhden kengittäjän, josta ei ole mainintaa omassa käytössäni olevasta listasta 7th cavalryn miehistä. Miehet on ehkä tunnettu kahdella eri nimellä.

Mutta arvaus. Sepät ja kengittäjät ratsastivat toiseksi viimeisinä.

Aika hyvin Haukka.

Tässä järjestys:

Kapteeni. Hänen takanaan First ja Second luutnantit. Heidän taakseen on levittyneenä kaksi riviä solttupoikia, niin että molempien rivien laidoissa on kersantit ja korpraalit. Laidat vedetään vielä kiinni kahdella First kersanteilla.
Solttujen perässä pölyä nielevät tosiaankin neljä ukkelia. Laitimmaisina torvensoittajat. Välissä satulaseppäkessu ja kengittäjä.

Jari
*******************************

Tuosta Witko vetää loogisen johtopäätöksen, korjausukot tulivat perässä,
jos esim. Pollen kaviot tarvitsivat uuttaa kenkää tai satulusedät taas
korjasivat riKki menneitä satuloita, jalustimia ym. tms.

Nerokasta Jari Witkolta !

___________
Witko

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Little big horn

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 13.12.2011 13:58

Witko kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti:
Haukka kirjoitti:Tuosta Witko vetää loogisen johtopäätöksen, korjausukot tulivat perässä,
jos esim. Pollen kaviot tarvitsivat uuttaa kenkää tai satulusedät taas
korjasivat riKki menneitä satuloita, jalustimia ym. tms.

Nerokasta Jari Witkolta !

___________
Witko
Älä muuta viserrä.

Jari
PS. Ohjesäännön mukaan hevoset kengitettiin aina ennen tehtävää/partiointia.
22.6. -76 Custer kengitytti kaikki viimeiselle reissulle lähtevät hevoset. Ne tarkistettiin ja hevosten kunto pyrittiin myös selvittämään.
Pollethan olivat aivan "rapakunnossa" kun intiaanipyörremyrsky iski muutamaa vuorokautta myöhemmin. Ei siinä brand new -kengät tainneet auttaa.....
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Little big horn

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Su 27.10.2013 18:15

Kenneth Hammer on kuollut.

95-vuotiaana kuollut Hammer, kirjoitti useita Custerin 7.ratsuväkirykmentistä käsitteleviä opuksia, joista parhaiten muistissa monella varmasti on upea CUSTER-76 –kirja.

Jari
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 03.03.2014 09:42

Tämä tapahtui useita vuosia ennen Little Bighornin verilöylyä, mutta laitetaanpa tähän. Tuli mieleen tuosta oglala-siouxien Pawnee Killeristä.

Custeristahan tässä on kysymys. Eräänä päivänä (en muista tarkkaa vuotta) Custer miehineen oli ehtinyt juuri pystyttää leirinsä paikkaan, jossa ratsuilla riitti syötävää, kun paikalle ilmaantui leiriin oglalain sotajohtaja Pawnee Killer lähimpine miehineen. Custer ja päällikkö vetivät makoisat piipulliset ja Cusse oli niin otettu tästä vierailusta, että pidättäytyi jopa yskimästä. Lopuksi Custer antoi Pawnee Killerille lahjoksi joitakin huopia, kahvia ja tupakkaa, mutta varoitti lakotoja liikkumasta Platte- ja Arkansas-jokien välisellä alueella, joka oli avointa taistelukenttää ja jossa intiaanit joutuisivat Custerin miesten ampumiksi.

Pawnee Killer teeskenteli olevansa syvästi vaikuttunut Cussen sanoista ja sanoi, että hänen oglalansa eivät aiheuttaisi ongelmia valkoisille. Samalla oglala-johtaja silitteli hellästi Cussen lemmikki-antilooppia, joka oli näin sivumennen sanottuna eräs tämän karskin kenttien miehen monista rakkaista eläinystävistä. Cusse oli mielissään sillä viatonta luontokappaletta silittänyt punanahka ei voinut olla paha intiaani. Pawnee Killerin lähtö leiristä tapahtui hyvässä hengessä ja kaikilla läsnäolijoilla oli helkkarin hyvä mieli.

Custer oli tapaamisesta iloissaan ja kirjoitti vaimolleen Libbielle miten hienosti hän oli hoitanut asiat siouxien kanssa. Cusse uskoi että Pawnee Killerin vierailu oli ensimmäinen askel pysyvään rauhaan ja ainoaksi ongelmaksi jäisivät cheyennet. Vähää myöhemmin saavuttuaan Fort McPhersoniin Cusse kertoili innokkaana kenraali Shermanille tästä diplomaattisesta voitosta, jonka oli hoidellut tyylikkäästi ilman verenvuodatusta. Shermanin punakat kasvot muuttuivat entistä punaisimmiksi ja hänen otsasuonensa pullistuivat vaarallisesti:

"Mitä helvettiä olet mennyt tekemään? Eivät sinun evääsi riitä hoitelemaan intiaanipolitiikkaa. Etkö sinä onneton taulapää tiedä, että intiaaneihin ei voi luottaa koskaan!"

Jos Custer ei tätä asiaa ollut tiennyt, niin Shermanin purkauksen jälkeen häen suhtautumisensa intiaaneihin muuttui ja monia ongelmia aiheuttaneesta Pawnee Killeristä tuli hänen henkilökohtainen arkkivihollisensa.

William Sherman:

Kuva
Haukka

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ma 03.03.2014 16:45

Onkohan tuo tapahtunut ennen "Kidder partya" (-67)?

Jossakin Hancock-retkikunnan taipaleella????

Jari

PS. Custerin omasta opuksesta tuo tieto varmasti on ongittavissa. nyt en jaksa muistaa, jos edes tietää........
Jari Teilas

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 03.03.2014 17:52

Jari Teilas kirjoitti:Onkohan tuo tapahtunut ennen "Kidder partya" (-67)?

Jossakin Hancock-retkikunnan taipaleella????

Jari

PS. Custerin omasta opuksesta tuo tieto varmasti on ongittavissa. nyt en jaksa muistaa, jos edes tietää........
*********************************************

Custer Companion-kirjasta löysin ainakin tämän viitteen mutta ei tarkkaa
aikaa. Pawnee Killer joka oli kovan luokan Sotapäällikkö Oglaloilla oli jo mukana 01.07.1865 Julesburgin kaupungin tuhoamisessa Cheyennien kanssa(kosto Sand Creekistä) ja siirtyi sieltä bandeineen pohjoiseen ja osallistui joulukuussa 1866 Fettermanin Verilöylyyn.

Kidderin Verilöylyssä 29.06.1867 hän oli myös osallisena Sioxien puolelta.
Custerin tiedustelija Will Comstock löysi Kidderin osaston kuolleet pahasti silvoitettuna 12.07.1867. Custer kertoi tästä kirjassaan että kuolleissa oli 20-50 nuolta. Saman hän kertoi Libbielle myös. Sitten tulee tämä viittaus että Custer tapasi Pawnee Killerin v.1867 juuri Hancockin Retkikunnan aikoihin, mutta ei ole päivää eikä kuukautta.

_________________
Setä Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 03.03.2014 18:37

Custerin ja Pawnee Killerin lyhyt neuvottelu pidettiin kesäkuun loppupuolella 1867 eli Hancockin retkikunnan aikoihin. Luutnantti Lyman Kidderin seurueen verilöyly tapahtui vain joitakin päiviä tuon aiemmin kuvatun kohtaamisen jälkeen. Custerhan oli saapunut ratsuväkensä kanssa Platte-joen maisemiin, jonne jo aiemmin oli ilmaantunut eversti Henry Carrington (mies, joka oli ajanut joulukuussa 1866 kapteeni Fettermanin sotilaat varmaan kuolemaan) Custer oli täysin päinvastainen tyyppi kuin jörö ja ylivarovainen Carrington, mutta tietämättömänä intiaanien metkuista Cusse antoi Pawnee Killerin vedätyttää itseään.

Tässä täytyy antaa pieni moite Custerin porukalle, sillä heidän taisteluvalmiutensa ei ollut aina paras mahdollinen. Eri yhteiskuntaluokista koostuneeseen ratsuväkeen mahtui jos jonkinlaista sukankuluttajaa kokeneista yli viiskymppisistä sisällissodan veteraaneista nuoriin parikymppisiin ensikertalaisiin, joilla ei ollut mitään kokemusta rajaseuduista tai intiaaneista. Jatkuvat kinastelut eivät juuri parantaneet tunnelmaa, joskin joidenkin kohdalla yhteinen sävel löytyi ylenpalttisesta viinan kittaamisesta. Tietenkin tämä jätti jälkensä ja esimerkiksi herkkäluonteinen majuri Wickliffe Cooper posautti itsensä hengiltä kovan juomaputken päätteeksi. Viinapirut kiusasivat monia muitakin ja osa porukasta karkasi. Kurittomuuteen Cusse löysi moniakin lääkkeitä joista eräs rangaistusmuoto oli se, että kuria rikkonut ajeltiin täysin kaljuksi. Näitä paljaspäitä ilmestyi ratsuväen joukkoon alkukesän 1867 aikana.

Pawnee Killeriltä ei uskallusta puuttunut ja niinpä hän uskaltautui Custerin viskinhuuruiseen leiriin, jossa ratsuväki makoili päivää paistatellen. Ratsuväen metsästyskoirat (ja Cussen lemmikit) pyörivät siouxien jaloissa ja kun killeri itse vetäytyi telttaan neuvottelemaan Custerin kanssa niin sisätiloihin tupsahti kesy antilooppi joka alkoi nuuhkia uteliaina outoa vierasta. Antiloopin nimi osoittautui Little Billiksi ja sille oli laitettu oma juoma-ämpäri keskelle teltan lattiaa.

Kenraali Sheridanin sanallinen ruoska kovetti Custeria intiaanien suhteen ja ratsuväki ajoi tuosta eteenpäin tarmokkaasti takaa Pawnee Killerin johtamia ryhmiä. Ikäväkseen luutnantti Kidder miehineen joutui siouxien ja cheyennien ansaan ja pakeneville miehille kävi ikävästi. Cusse löysi myöhemmin miesten viillellyt ruumiit Pawnee Killer oli johtanut taisteluun osallistuneita siouxeja.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 03.03.2014 19:24

Lyödään tuosta potretti ja oikeassa olet Pawnee Killer ei ollut koskaan varsinainen Päällikkö vaan Oglalain Sotapäällikkö.

Vasemmalta alkaen Julius Meyer, Spotted Tall, Iron Bull ja Pawnee Killer.
Kuva otettu about 1875.

Vähän on snadi kuva.

Kuva


_________
Witko

Vastaa Viestiin