Mohawk intiaanit

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
T.Tienpää

Viesti Kirjoittaja T.Tienpää » Ti 16.03.2010 07:17

Wequ varmaan tietää homman nimen paremmin, itselle heräsi ajatus että tässä sekoitetaan Hendrickit Theyanoquin, Aupaumat, ja Theyonihograwa.

Ulkomuistista vedetty, mutta kahdella ensimmäisellä oli moheganverta, Aupaumat ehkä kokonaan mohegan. Tunnetuin lienee ensimmäinen herra, joka osallistui innolla siirtomaasotiin.

Theyanoquin kuva koristaa myös Snown The Iroquois-kirja kantta, ja Snow on Whiten Middle Groundin ohella ehkä paras kirja "metsä-intiaaneista" jonka olen lukenut. Whitella on tietysti hieman suurempi teesi, mutta yhden ryhmän etnohistoriaksi Snow on jopa poikkeuksellinen, aivan erinomaisesti rakennettu kirja, vaikka irokeesit eivät koskaan mikään A-ryhmän tutkimuskohde ole minulle olleet.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ti 16.03.2010 08:39

Kirjavihjeitä otetaan aina vastaan. Whiten Irokeesi- kirjan olin jo pudottanut listoilta koska joku kirjoitti siitä kriittisen arvostelun amazonin sivuille. Olen kuin kauris: Pienikin ravahdus juomapaikalla ja olen jo kaukana. Mutta rapinasta huolimatta pitänee siis ottaa Whiten teos harkintaan. painikoot sitten Jenningsin Ambiquous Iroquois empire- kirjan kaa kun aika tulee.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ti 16.03.2010 10:16

Henrick Aupaumat oli stockbridge-mahican ja eli 1700-luvun lopulla. Tässä olisi linkki kahdesta Hendrickistä.
http://www.historycooperative.org/journ ... /snow.html
Käy ilmi, että nuoremman mohawk Henrickin faija oli mahican.
Mielenkiintoinen tapaus, vaikkei minullakaan irokeesit niin sydäntä lähellä ole.

T.Tienpää

Viesti Kirjoittaja T.Tienpää » Ti 16.03.2010 12:28

Kidille lisään tästä Middle Groundista, että mikään puhdas sota-kirja ei taaskaan ole kyseessä, vaikka et (enää?) taida pelkkä sota-fanaatikko ollakkaan.

Minä olen monet kerrat harkinnut Joseph Brantin elämänkerran hankkimista, ainakin pari varsin laajaa teosta näyttää löytyvän, toinen muistaakseni kaksi osainen. Jos joku Brantiin on perehtynyt, niin kuulen mielelläni arvion?

Ihmissyöjä-linjalla pysyäkseni rohkenen ottaa esille hieman erillaisen tutkimuksen nimeltä The Conquest of the Karankawas and the Tonkawas, Kelly Himmel.

Nimestä huolimatta kyseessä ei ole tonkawa-karankawa-historiikki, vaan vertailu kahden naapuri-heimon valloituksen eroavaisuuksista käyttäen johdonmukaisesti erilaisia historian- ja etnohistorian tutkimusmenetelmiä. Himmelin ykkös-teesinä näyttää olevan laajenevan maailmantalouden vaikutus intiaaneihin ja valloitukseen.

Kirja juolahti mieleen tuolta Rikkiksen historian tutkimus-sormen heristykseltä. Teknisesti hieman vaikealukuinen ainakin itselle vielä 15 vuoden englanniksi lukemisen jälkeen, mutta loisto esimerkki jota voi hyödyntää mallina muihin intiaani-kansoihin. Jos nyt joku mielenhäiriössään tämän oikeasti päättää hommata, niin texasin kartta jostain mukaan, kirjassa kun ei ole karttoja ei kuvia. Nuo puuttuvat kartat ovat se ainoa keksimäni miinus...

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 25.03.2010 12:20

Laitetaan vaikka tänne hieman kirjallisuutta P-amerikan intiaanien kannibalismista jne:

http://www.amazon.com/Cannibalism-Headh ... d_sim_b_12

http://www.amazon.com/Displaying-Amerin ... =1-1-spell

Ja vielä hieman erikoisempi aihe:

http://www.amazon.com/Mystery-Bones-P-W ... 589&sr=1-5

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ti 13.04.2010 08:04

En tiedä Mohawkien kannibalismista, mutta kyllä heille ainakin kala kelpaa.
Vinkiksi Leideille ja muillekin jos lähtee picnikille ja eväät unohtuu kotiin.
http://www.nfb.ca./film/company_of_strangers noin 47,30 min jälkeen eteenpäin.
survival taidot tallella.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ti 13.04.2010 11:32

Kappas kappas hey. kaikkea sitä oppii kun Crucible of waria lukee. Enpä ollut kuullut tällaisestakaan "taistelusta" joka tunnetaan nimellä sabbath day pointin- taistelu.

Kyseinen väijytys otti paikkansa vajaa pariviikkoa ennen kuin Ranskalaiset hyökkäsivät intiaaniliittolaistensa kanssa Fort William Henryyn (tuttu viimosesta mohikaanista).
Englantilaiset eversti Parkerin (ei se Elviksen manageri) johdolla läksivät Lake Georgea (jonka etelärannalla Fort W.Henry sijaitsi) pohjoiseen vallanpyyntialuksilla aikomuksinaan tuhota Ranskalainen saha ja tuoda mukanaan muutamia vankeja. Rogersin rangereiden epäonninen tiedusteluretki ja Fort Oswegon tapahtumat (aseita, päänahkoja, brandyssa uimista) olivat houkutelleet tienoille kuitenkin tuhansia intiaaneja. Jotkut olivat tulleet vähän kauempaakin (jopa 33 eri heimosta).
Osa näistä yhdessä Ranskalaisten kanssa järjestivät Englantilaisille väijytyksen järvelle. Kanootteja oli paikalla paljon ja Britit saarrettiin. Vain muutama alus palasi takaisin ft.W.Henryyn. Eversti Parker oli näiden pelastuneiden joukossa. Satakunta muuta tapettiin paikan päällä kun Intiaanit kaatoivat aluksia ja Englantilaiset joko hukkuivat tai tulivat tapetuiksi veteen (harppuunoitiin kuin valaat ?). Vankeja saatiin toistasataa joista ainakin kolme keitettiin ja syötiin brandyn ja rommin palanpainikkeeksi.
Melkoista mässäilyä erämaassa. Osa intiaaneista palasi kyliinsä vankeja mukanaan mutta riitti heitä silti myös itse taisteluun linnaketta vastaan.
Sabbath day pointin- taistelussa yksi intiaani haavoittui lievästi.

Tämän tarinan ainoa pointti oli sabbath day point. Yksi tarina lisää ihmissyönnistä.

Olen syönyt ihmislihaa. Suolaista, mutta söihän sitä.
-Idi Amin-

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ti 13.04.2010 11:46

Kissimmee Kid kirjoitti:Kappas kappas hey. kaikkea sitä oppii kun Crucible of waria lukee. -
Eikös ole Crucible komia kirja?

Saman kokoinen menossa:

http://www.amazon.com/Storms-Brewed-Oth ... 433&sr=1-1

Satakunta sivua jäljellä, ja mitkään ylisanat eivät taida riittää. Hommaa ihmeessä varastoon niitä eläkepäiviä varten niin kauan kuin näitä riittää.

Ihmissyöntiä esiintyy tasaisin väliajoin tässäkin, yleensä nykyisin wichita-nimellä tunnettujen kansojen keskuudessa. Tässäkään ei ole vielä mitään merkkiä tonkawoiden kannibalismista, melko myöhäistä perua ilmeisesti tonkeilla, kuten jo aiemmin on tullut arveltua.

Vastaa Viestiin