USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Witko » Thu 20.04.2017 14:16

Itselläni on myös kirjoja jotka käsittelevät William Johnsonia ja olen kyllä samoilla linjoilla kuin Haukka siitä että Johnsonin suhtautuminen Intiaaneihin oli paljon mutkattompaa kuin monien muiden aikalsten.Tietysti hän hyötyi näistä valtavista maa-alueista mutta ei hän niitä riistänyt ja ajanut maanomistajia ulos eikä pelkät Mohawkit saaneet lämmintä kättä.Johnsonin diplomaattiset taidot tulivat hyvin esille exe. Kuningas Georgen Sodassa(1744-48) kun hän värväsi Irokeesejä puolelleen Ranskalaisia vastaan.V.1754 hän johti Albanyn kongresissa Intiaanien neuvotteluja. Ranskalais-Intiaani sodissa v.1754-1763 hän teki yhden harvoista virheistään hyökkäyksessä Crow Pointiin mutta paikkasi tämän kun onnistui lyömään ja kukistamaan Ranskalaiset George Lakella jossa hän pystytti Fort William Henryn.Vuonna 1756 Johnson julistettiin kaikkien Pohjoisten Kansojen päälliköksi jossa hän oli kuolemaansa asti.

V.1759 Johnsonin joukot takavarikoivat Fort Niagaran joka oli avain Länteen.Ja tämä jo moneen kertaan sanottu asia että hän sai v.1763-1764 Irokeesit pysymään pois Pontiacin-kapinasta ja tämä oli minusta todella merkttävä teko koska Irokeesi Confederacy joka olisi ollut todella vahva liittolainen Pontiacille. V.1768 Johnson johti kuuluisaa Fort Stanwixin sopimusta neuvottelijana.William Johnson oli tietysti omien intressien mieskin mutta hän oli myös vilpittömästi kiinnostunt Intaanien kielestä,pukeutui heidän vaatteisiinsa,elämästä,tavoista ja halusi järjestää Intiaan lapsille koulutusta.Hän oli aikaansa edellä koska Intiaani sympatiat olivat todella harvojen henkilöiden varassa. Rikas ja irstailija,varmasti mutta ei ollut mitään teatteria hänen Intiaani sympatiat eritoten Mohawkit.

Tässä kuuluisassa maalauksessa Johnson pelastaa Baron Dieskaun hengen.Maalaus on taas tyyliiltään ajantuote.
Image

D.Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Thu 20.04.2017 15:53

Sir William Johnson oli yksi ensimmäisistä New Yorkin brittiläisistä kukkaislapsista. Ranskalaisilta tämä homma kävi, mutta jäyhiltä briteiltä se vaati jo enemmän. Johnsonilta se onnistui. Hän ei toki ollut ainoa, sillä muistan pari muutakin brittiä, jotka pystyivät vastaavaan. Sitten oli paljon niitä, jotka yrittivät ystävystyä intiaanien kanssa, mutta vastapuoli vaistosi heti heidän takaa-ajatuksensa. Johnson näytteli paremmin osansa ja eläytyi rooliinsa mainiosti.

Vielä viimeisenä hyvänä tekonaan Johnson ehti estää irokeesien liittymisen shawneiden sotajoukkoihin. Kysymyksessähän oli meidän kaikkien fanittama Lordi Dunmoren sota, joka oli eräänlainen esinäytös Vapaussodalle. Jos hampaisiin saakka aseistettu irokeesi-armeija olisi sekaantunut tuohon sotaan, olisi lopputulos ollut toisenlainen.

Johnsonin aate:


Image
Haukka

T Tienpää
Posts: 674
Joined: Thu 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby T Tienpää » Thu 20.04.2017 19:18

Johnson oli kameliontti joka eläytyi eri rooleihin, irokeeseillähän tässä kävi tuuri että saivat äijän asiamiehekseen ja "sukuun". Johnson lienee ollut myös narsisti, mutta piti omiensa puolta, harmi vain että Ohion alueen intiaanit joutuivat tästä kärsimään.
Eipä kuulu vielä Stanwix-kirjaa, ja siinähän sitä Johnsonia pitäisi riittää. Olisi mukava lukea perään Dunmore-kirja mikäli se nyt viimein putkahtaisi ulos, parin viikon päässä tämän kertainen julkaisupäivä. Fort Stanwixin vuoden 1768 sopimuksesta Dunmorenkin sota johtui, ja siitä taas päästään Yhdysvaltojen syntyyn. 1763, 1768 ja 1783-vuodet kaikki yhdessä sisältävät merkittäviä elementtejä josta tuo USA:n intiaanipolitiikka syntyi, on kyllä kiinnostava aihe itselle.

Laitetaan kerran vielä Stanwix

https://www.amazon.com/Speculators-Empi ... rt+stanwix:


Image
Image

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Thu 20.04.2017 20:15

Oli siinä New Yorkin mohawk-laakson mohawkeillakin ihmettelemistä, kun laaksoon alkoi ilmestyä saksalaisia luterilaisia, ranskan katolilaisia, britti-anglikaaneja, hollantilaisia afrikkalaisine orjineen ja tietenkin vielä irlantilaisia ja skottilaisia pakolaisia. Ei todellakaan ollut mohawk-laakso enää ennallaan. Mohawkit käsittivät eurooppalaisten rasistisen asenteen, mutta he käsittivät myös sen, että vieraita oli turha lähteä häätämään pois laaksosta. Paljon parempi oli solmia hyvät suhteet johonkin eurooppalaiseen, joka toimisi mohawkien silminä ja korvina brittien maailmassa.

Sopiva "uhri" oli William Johnson, joka otettiin suosiollisesti vastaan mohawkien kylässä joskus 1740-luvun alkupuolella. Kumpikin osapuoli hyötyi toisistaan. Johnsonille opetettiin mohawkin-kieltä ja näiden tapoja koska intiaanit tiesivät hyötyvänsä tästä myös itse. Johnson osoittautui kerrassaan hyväksi oppilaaksi ja heittäytyi osaansa kiitettävällä innolla. Hän ajoi päänsä kaljuksi, maalasi itsensä mohawkien tavoin, tanssi heidän seremonioissaan ja jopa teki muutaman laulun heidän kielellään. Todennäköisesti hänet valittiin myös eräänlaiseksi ryhmänjohtajaksi tai pikkupäälliköksi, joka teki vierailuja Albanyssä ja muualla.

Mohawkit eivät toki olleet niin lapsenuskoisia, että olisivat pitäneet Johnsonia yhtenä heistä. Hänen arvonsa tuli lähinnä esiin neuvottelijana ja välittäjänä, sillä hän tunsi brittiläisten työskentelytavat ja näiden maailman. Johnson oli tärkeä työkalu osana irokeesien imperiumia. Päällikkä Hendrick ilmaisi tämän suoraan kuvernööri Clintonille vuonna 1751. Puolet Johnsonista kuuluu mohawkeille, toinen puoli hänen ylhäisyydelleen (Clintonille)

Näinhän se alussa menikin. Mutta osa Johnsonia kasvoi kiinni mohawkeihin ja näistä tuli tärkeä osa hänen elämäänsä. Molemminpuolinen hyötysuhde jatkui vuoteen 1774.


Image
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Witko » Fri 21.04.2017 11:57

Heitän tähän pienen tarinan täältä Tuonelasta l. Porista ja koskee William Johnsonin yhtä ajattelutapaa.Fort Stanwixin sopimus v.1768 oli poistanut Mohawkien ja Pennsylvainian välisen alueen/rajan.Seuraavina kuukausina keinottelijat tekivät patentteja maan yläpuolelle Susquehanna-ja Delaware Joen varrella ja monet muuttivat New Yorkista Pennsylvainiaan koska he saivat maan parempia ehtoja omistusoikeuteen Hallitukselta.Johnson taas itse näki perustamissopimuksen olevan hyvä, että ratkaisu oli rehellisesti laadittu Intiaanien kanssa siten että ne osoittavat kunkin selvän kiinnostuksen kohteisiin.

Hänen uransa alusta lähtien Intiaanien Ylitarkastajana Johnson näki, että etunäkökohdat ovat välttämättömia, jos oikea kauppa,asuinpaikka ja Intiaanien oman identiteetin säilyminen jatkuisi. "Tämä Varhaisten Aikojen New Yorkin Kadotuksen Luonnonlapsi William Johnson" näytti todella mitä etuja hän ajaisi ja Intiaani sympatiat eivät olleet mitään teeskentelijän tai vanhurskaan miehen teatteria.Tästä yksi esimerkki jo osoitti että tämä oli helpompi tunnistaa kuin ottaa käyttöön,oli tapaus Oneidan ja heidän kristinuskonsa välityksellä.Johnson oli sallinut Presbyterian Ministereille Eleazar Wheelockille ja Samuel Kirklandille heidän territoriollaan vastustaa Jesuiittojen vaikutusvaltaa.Ministerit ja Johnson näkivät Intiaanit kahdella eri tapaa:
Kirkland ja Wheelock näkivät heidät täyttämässä Jumalan tavoitetta että he olisivat maanviljelijöitä, kun taas Johson näki heidät perinteisessä valossa,osittain vaeltavina ja vähän paikallaan pysyvinä,kun miehet olivat nomadisia metsästäjiä ja naiset maanviljelijöinä.Johnson tunnusti minusta aika nasevasti että kauppa-ja varsinkin turkiskauppa pysyvät käynnissä ,niin tärkeintä oli Intiaanien saatava metsästää ja liikkua l. kykenevät metsästämään.

Tämä oli vähän kuivaa tekstiä mutta kirjasta sen otin ja minusta antaa kuvan minkälaisten visioiden isänä Johnson oli ja saa silloin remuta ja kuksia milloin vain ehtii.

Tässä Wiliam Johnsonin kuuluisa tuote joka teki Johnsonista ja jälkipolvista hyvin rikkaita nykypäivään asti. Tämä aukaisi piipun kuin piipun ja toimi myös hyvin Ranskalaisten parissa kun jouduttiin kuulustelemaan ja onkimaan sotasalaisuuksia irti.Pullo kun kaadettin frankin nieluun niin jo alkoi iloinen kauniin ranskankielen puhe pulputa, mutta vähän ajan päästä kuului vain korinaa(kuolon).
Image

D.Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Fri 21.04.2017 15:11

Mitä vielä, ei tuo mitään kuivaa tekstia ollut, vaan täyttä asiaa. Olen tulossa myös tuohon Presbyteriaanisen kirkon pappiin Kirklandiin. Hänellä ja Johnsonilla oli vain hieman eri lähtökohta. Johnson katseli asioita kauppiaana ja Kirkland puolestaan pappina.

Kuten jo aiemmin tuli todettua, niin irokeesiliitto joutui hieman eksyksiin sir Williamin kuoltua. Tietenkin sukulaismies Guy Johnson hyppäsi ohjaksiin, mutta hänellä ei ollut sir Williamin kyvykkyyttä käsitellä irokeesien liittokuntaa. Kun Yhdysvaltain itsenäisyyssota alkoi, ei irokeesien yhtenäisyys ollutkaan enää täysin murtamaton. Oneidat ja tuscarorat päättivät tukea siirtokuntia, eivätkä Brantin sisarukset Molly ja Joseph voineet asialle mitään.

Oneidojen ja heidän tuscarora-frendiensä taustalta löytyi juuri tuo Witkon mainitsema kiivasluonteinen Presbyteriaanisen kirkon pappi Samuel Kirkland. Alun perin Kirkland oli 1760-luvun puolivälissä tehnyt lähetystyötä senecojen parissa, mutta kun senecojen vanha päällikkö kuoli, alettiin Kirklandia syyttää noituudesta. Kirkland jopa joutui senecojen tuomioistuimen eteen ja häntä uhkasi roviolla polttaminen. Vainajan leski kuitenkin tunsi niin paljon sympatioita Kirklandia kohtaan, että auttoi tämän pakoon. Oneidat ottivat tämän pakolaispapin lämpimästi vastaan ja nopeasti Kirkland sai otteen auttajistaan. Tosin kaksi toisistaan eroavaa uskonliikettä repi oneidoja kahteen osaan, mutta suurin osa kansasta uskoi sokeasti Kirklandin juttuihin. Itsenäisyyssodan tiimellyksessä tämä uus-englantilainen pastori johti oneidat ja tuscarorat Washingtonin Ykän ja siirtokuntien puolelle.

Ja HUOM. Nämä historian lähes täysin unohtamat oneidat pelastivat Ykän joukot nälkäkuolemalta keväällä 1778. Valley Forgen talvileirille vetäytyneet amerikkalaiset sotilaat olivat vetämässä viimeisiä henkäyksiään kun oneidat alkoivat kuljettaa heille ruokatarpeita. Oneida-rouva Polly Cooperin tarkassa valvonnassa puolikuolleet sotilaat alkoivat tehdä maissista itselleen ruokaa ja säästyivät näin nälkäkuolemalta. Vahinko vain, että asia on päässyt unohtumaan. Oneidoille luvattiin paljon, mutta taisi Yhdysvaltain intiaanipolitiikka ontua tämänkin asian suhteen pahemman kerran.

Ankeaa elämää valkoisessa helvetissä - Valley Forgessa


Image
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Witko » Fri 21.04.2017 21:18

Nyt kun mainitsit Oneidat ja Valley Forgen talvilerin ja Ykän vielä niin alkoi kummasti katse Witkolla harhailla kirjahyllyn tietyssä rivissä ja alkoi miestä kuumottaa.Johnson on niin mielenkiintoinen tapaus että hänestä ei pääse irti kovinkaan äkkiä l. lisää vain miestä ja hänen aikaansa joka jo Monongahelan aikana tajusi mistä häviö Braddocille tuli.Intiaaniliittolaiset käänsivät taistelun Ranskan voitoksi.

Elämme nyt mielenkiintoisia aikoja sillä suorittaako Glenn-setä henkilökohtaisen ihmeen l. ilmestyykö kirja 05.05.2017 vai onko joku jekku Glenillä takataskussa.Jos ei ole, niin sitten ostan kyllä tuon kirjan heti kun Adlibriksesta saa sillä jo pelkkä aihe ja aika on pirun mielenkiintoisa
Image

Tämä oli viime vuodelta
Image

Tämä kirja oli eka hankinta hänestä takavuosina
Image

D.Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Sat 22.04.2017 06:59

Jos sir Williamille voidaan antaa kaikki kunnia irokeesiliiton ja brittien liittoutumasta niin yhtä suuri kunnia voidaan antaa Samuel Kirklandille siitä, että hän teki oneidoista ja tuscororista Yhdysvaltain liittolaisia. Kirkland ei ainoastaan tehnyt uskonnollista käännytystyötä oneidojen parissa, vaan hän toimi myös neuvonantajana, selvitteli heimon jäsenten erimielisyyksiä, järjesti näille koulutusta ja puusepäntöitä ja hankki nykyaikaisia maataloustyökaluja. Aina kun mahdollista hän järjesti myös köyhille ruokaa ja vaatetusta.

Oneidojen (ja heistä riippuvaisten tuscarorien) eräänlainen irtaantuminen oli alkanut irokeesiliitosta jo vuonna 1768, kun he menettivät suvereniteettinsä briteille. Kysymyksessä oli tietenkin vuonna 1768 pidetty Fort Stanwixin kokous, jossa sir William Johnson oli ylittänyt valtuutensa ja lähes pakottanut oneidat hyväksymään sopimuksen, jossa brittien rajalinja vedetään syvälle oneidojen maahan. Tämä linjaveto omalla tavallaan supisti oneidojen mahdollisuuksia tulla omavaraisimmiksi. Heiltä evättiin myös oma kyläseppä, joka olisi hoidellut tarpeelliset kunnostuskohteet.

Nämä sir Williamin hieman hätiköidyt linjavedot herättivät närää siksi paljon, että oneidat eristäytyivät hiljalleen muista liittokunnan heimoista. Kun sota sitten alkoi, oneidoista tuli tärkeä apu Fort Stanwixin amerikkalais-varuskunnalle. Itse asiassa oneidat itse ehdottivat, että autioksi jätetty ja rappioitunut Fort Stanwix siistittäisiin ja uudelleenasuttaisiin. Kun amerikkalaiset sitten asettuivat linnakkeeseen, oneidat tarjosivat heille monenmoista apua: heidän soturinsa ottivat kiinni sotilaskarkureita, toimivat tiedustelijoina ja vakoojina ja osallistuivat tulisiin taisteluihin brittejä vastaan. Oneidat olivat henkeen ja vereen patriootteja siinä missä mohawkit, senecat, onondagat ja cayugat yrittivät olla lojalisteja.

Fort Stanwix


Image
Haukka

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Witko » Sat 22.04.2017 13:12

Täyttä asiaa Haukka haastoit vaikka Sir William Johnson olikin sympaattinen mies Intiaaneja kohtaan ja auttoi monessa eri asiassa heitä niin v.1768 Fort Stanwixin Kokous ja siitä aiheutuneet tapahtumat eivät tuoneet Oneidoille etuja.Johnson tosiaan oli ylittänyt valtuutensa ajamalla Oneidat alas ja saada heidän hyväksyntäänsä työntää rajaviiva syvälle Oneida maahan.Johnson rajoitti heidän itsenäistymistään ja ei suostunut tuomaan mitään seppiä ja pajoja heidän luo, jolloin mm. tärkeät korjaukset olisi saatu tehtyä. En tiedä mitä Sir William Johnson ajatteli kun hän tämän teki ja en keksi mitään muuta syytä kuin sen että muut Kansat Irokeesi Confederaystä olivat hänelle tärkeimpiä kuin Oneidat.Vallankumous kyllä osoitti kuinka"todella"tärkeitä ja uskollisia liittolaisia Patriootit heistä saivat.

Samuel Kirkland oli yksi tälläinen humaani mies ja hän tosiaan auttoi Oneidoita niin uskonnossa kuin köyhien auttamisessa ym.vastaavissa avustuksissa ja teki pyytteetöntä työtä Oneidain puolesta.V.1766 kun Kirklandista tuli heidän lähetyssaarnaajansa niin hän asui heidän luonaan vakituisesti.Kirkland oli erilainen pappi kuin moni muu,koska suurin osa papeista pakotti kristinuskoon ja siihen se auttaminen loppui.V.1770 kun Kirkland linjasi ministeriöön Bostoniin uskonnollisen toimikunnan.Tämä vaikutti Oneidoihin voimakkaasti koska heidän huomionsa oli lähempänä Bostonia ja siellä vallitsevien"vihollisten" poliittiset näkemykset ja vaikutukset.Kun Englanti alkoi varoitaa "Kuutta Kansaa"kuuntelematta radikaalien"Bostonilaisten"sanat(termi jota he käyttivät kaikista jotka ajattelivat patriootisestia uskomuksia),tätä Oneidain oli vaikea noudattaa.He eivät yksinkertaisesti voineet uskoa,että Kirkland ja muut jotka olivat tuoneet niin paljon hyvää,saattoivat olla niin pahoja kun Britit väittivät.

Nämä uskomukset auttoivat johtamaan Oneidat tukemaan Amerikkalaisia Vallankumous Taistelussa.Valitettavasti tämä Lafaytten"Oma Kansa" ei paljon apua saanet Amerikkalaisilta kun Vallankumous päättyi Yhdysvaltain voittoon."forgotten allies" oli valitettavan oikea termi.Palataan vielä aikaan vähän ennen Vallankumousta. Nyt piirretyillä linjoilla ja taisteluilla Oneidat tulivat arvokkaaksi voimaksi Fort Stanwixille.Itse asiassa Oneidat olivat ensimmäiset jotka vaativat että raunioitettua Fort Stanwixiä on alettava heti kunnostamaan.Kun Vallankumous alkoi ja Amerikkaliaset pitivät linnoitusta, niin Oneidat toivat tärkeitä viestejä,sotureita,vakoojia,scoutteja ja tietoja Patriooteille ja tärkein tuhosivat vihollisten joukkoja.

Siksi en vielä halua puhua siitä vielä(koska Oneidan sota saavutukset ovat vielä kertomatta) kun Joseph Brant vieraili Oneida-kylissä v.1784 ja Samuel Kirkland v.1785, niin mitä he kertoivat Oneidain elämästä ja mitä he näkivät.

Tässä nykypäivän Oneida-historioitsija kertoo Fort Stanwixistä ja Oneidoista.
Image

D.Witko

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Sat 22.04.2017 14:30

D. Witko wrote:Siksi en vielä halua puhua siitä vielä(koska Oneidan sota saavutukset ovat vielä kertomatta) kun Joseph Brant vieraili Oneida-kylissä v.1784 ja Samuel Kirkland v.1785, niin mitä he kertoivat Oneidain elämästä ja mitä he näkivät.
Brant ja Kirkland näkivät miten oneidat olivat vajonneet rappiolle. Viina virtasi ja pääosa oneidoista oli törkyisiä haisevia ryysyläisiä. Vanhat ajat olivat siis tulleet takaisin. Forgotten Allies kirjan mukaan oneidojen rappio oli ollut vallalla jp pitkään ennen Kirklandin päätettyä vetää heidät kuiville Jumalan sanan voimalla.

Iloiset hollantilaiset kauppiaat olivat jo 1600-luvun alkupuolella tuoneet rommin irokeesien elämään ja brittikauppiaat jatkoivat samalla linjalla. Kukaan ei ajatellut laittaa estettä viinakaupalle ja varsinkin oneidat tuntuivat erityisesti olevan väkevien perään. Kirkland onnistui katkaisemaan pitkän juomaputken saatuaan tuekseen kahdeksan oneida-päällikköä.

Ja edelleen tuosta samasta Glathaarin kirjasta:

Lokakuussa 1767 Kirkland otti vastaan raportin, jossa valitettiin kylänsä ulkopuolella juopottelevista oneida-naisista. Johan on maailma mallillaan kun naisetkin ottavat huikkaa ja mesoavat! Kirkland tuumaili ja pyyhälsi paikalle viitta lepattaen. Raivopäissään hän tuhosi naisten rommivaraston ja uhkaili Jumalan rangaistuksella. Seuraavana päivänä erään oneida-rouvan aviomies tuli soittamaan poskeaan Kirklandille ja kävi kiinni pastorin kurkkuun. Nopealla pauniotteella Kirkland heitti rähisijän maahan, sitoi tämän ja asetti tälle suukapulan. Homma ei kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä seuraavana päivänä nöyryytetyn miehen aviovaimo kävi Kirklandin kimppuun. Pastori ei tuntenut armoa, vaan käsitteli rouvaa samoin kun hänen aviomiestäänkin. Kovat otteet auttoivat ja Kirklandia alettiin kunnioittaa oneidojen keskuudessa.


Image
Haukka

T Tienpää
Posts: 674
Joined: Thu 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby T Tienpää » Sat 22.04.2017 15:46

Witko wrote:Elämme nyt mielenkiintoisia aikoja sillä suorittaako Glenn-setä henkilökohtaisen ihmeen l. ilmestyykö kirja 05.05.2017 vai onko joku jekku Glenillä takataskussa.Jos ei ole, niin sitten ostan kyllä tuon kirjan heti kun Adlibriksesta saa sillä jo pelkkä aihe ja aika on pirun mielenkiintoisa
Uskomatonta kyllä, amazonin sivulle ilmestynyt teksti "in stock on May 3, 2017". Ihankohan tuo tosiaan pullahtaa ulos...?

Aloitin nyt välipalaksi lukemaan Wagons West-kirjaa, aika paksuhan tuo on, joten taitaa mennä koko ensi viikko tavatessa. Kirjan alku käsitteleekin ihan otsikkoon sopivaa aihetta, Manifest destinya.
Pemmican Empirenkin voisi ehkä lukaista odotellessa Stanwixin saapumista ja Glennin urotekoa.


Image

Witko
Posts: 7880
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Witko » Sat 22.04.2017 17:45

Haukka wrote:
D. Witko wrote:Siksi en vielä halua puhua siitä vielä(koska Oneidan sota saavutukset ovat vielä kertomatta) kun Joseph Brant vieraili Oneida-kylissä v.1784 ja Samuel Kirkland v.1785, niin mitä he kertoivat Oneidain elämästä ja mitä he näkivät.
Brant ja Kirkland näkivät miten oneidat olivat vajonneet rappiolle. Viina virtasi ja pääosa oneidoista oli törkyisiä haisevia ryysyläisiä. Vanhat ajat olivat siis tulleet takaisin. Forgotten Allies kirjan mukaan oneidojen rappio oli ollut vallalla jp pitkään ennen Kirklandin päätettyä vetää heidät kuiville Jumalan sanan voimalla.

Iloiset hollantilaiset kauppiaat olivat jo 1600-luvun alkupuolella tuoneet rommin irokeesien elämään ja brittikauppiaat jatkoivat samalla linjalla. Kukaan ei ajatellut laittaa estettä viinakaupalle ja varsinkin oneidat tuntuivat erityisesti olevan väkevien perään. Kirkland onnistui katkaisemaan pitkän juomaputken saatuaan tuekseen kahdeksan oneida-päällikköä.

Ja edelleen tuosta samasta Glathaarin kirjasta:

Lokakuussa 1767 Kirkland otti vastaan raportin, jossa valitettiin kylänsä ulkopuolella juopottelevista oneida-naisista. Johan on maailma mallillaan kun naisetkin ottavat huikkaa ja mesoavat! Kirkland tuumaili ja pyyhälsi paikalle viitta lepattaen. Raivopäissään hän tuhosi naisten rommivaraston ja uhkaili Jumalan rangaistuksella. Seuraavana päivänä erään oneida-rouvan aviomies tuli soittamaan poskeaan Kirklandille ja kävi kiinni pastorin kurkkuun. Nopealla pauniotteella Kirkland heitti rähisijän maahan, sitoi tämän ja asetti tälle suukapulan. Homma ei kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä seuraavana päivänä nöyryytetyn miehen aviovaimo kävi Kirklandin kimppuun. Pastori ei tuntenut armoa, vaan käsitteli rouvaa samoin kun hänen aviomiestäänkin. Kovat otteet auttoivat ja Kirklandia alettiin kunnioittaa oneidojen keskuudessa.


Image
**********************************************************

Oneidat alkoivat mennä jo tasaista alamäkeä Amerikan Vallankumouksen loppuvaiheilla sillä viina virtasi ja taistelut hävittiin.Oneidain vähemmistö joka tuki Brittejä ja kun sota eteni ja Oneidain asema kävi koko ajan hirveämmäksi niin vähemmistö alkoi kasvaa.Kun Kanonwalohoessa tuhottiin Oneidain tärkeä asutus, niin suuri joukko Oneidoita sai tarpeekseen ja otti ritolat ja muuttivat Fort Niagaraan Brittien suojelukseen.Sodan jälkeen alkoivat kostotoimenpiteet ja heidät syrjäytettiin eri hyökkäyksillä.Vuonna 1794 he yhdessä Haudenesaudeen Kansakuntien kanssa allekirjoittivat Canandaiguan sopimuksen Yhdysvaltain kanssa ja heile myönnettiin 24 000 km2(6 miljoonaa eekkkeriä) maata,lähinnä New Yorkissa.

Tämä oli ensimmäinen Intiaanien reservaatio Yhdysvalloissa näin ainakin kirjalähde väittää.New Yorkin valtion jälkeiset sopimukset ja toimet vähensivät tätä maa-aluetta voimakkaasti 32 000 eekkeriin(0,1km2).1830-luvulla tämä deekuiluun syventynyt Kansa siirrettiin osa Kanadaan ja Wisconsiniin kun alkoi Intiaanien suuri muutto tulva-aalto siirto pois valkoisten jaloista.Kanadassa sai onneksi tenutella tämä entinen soturikansa ja muistella wanhoja hyviä aikoja rähjäinen ja helvetin vanha kolmikolkkahattu päässään.Wiina on D. Witkojen juoma.

D.Witko

T Tienpää
Posts: 674
Joined: Thu 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby T Tienpää » Sat 28.10.2017 15:08

Olisi mennyt turkiskauppa/kaupankäyntiketjuunkin, mutta laitetaan nyt tänne hieman huomioita Nicholsin Engines of Diplomacy-kirjasta: puoliväli lähestyy ja ihan odotetun hyvä teos. Nichols kirjoittaa todella selkeää tekstiä eikä tarvitse ihmetellä mitä yrittää sönköttää, kuten valitettavan usein modernin tutkimuksen "hienostuneimmissa" älyköiden kirjoissa alkaa olla tapana.

Nimikin tietysti kertoo jo mistä on kyse, kaupankäynnistä diplomatian ja USA:n laajentumisen työkaluna. Vuosien 1795 ja 1822 välillä Yhdysvallat perusti hallituksen kauppa-asemia yhteensä 26 kappaletta intiaanimaahan. Intiaaneille myytiin tai jaettiin roinaa ilman voittoja, usein jopa tappiolla. Homman takana oli tietysti poliittista ideologiaa mm. rajaseudun rauhoittamisesta kunnes eurooppalainen kulttuuri etenee sinne asti, intiaanien velkaannuttamista ja perintää maanluovutuksina, sivistyspyrkimyksiä ym.

Intiaaneja ei silti uhriuteta, natiivit pitivät kyllä huolen omista eduistaan esimerkiksi kerjäämällä ruokaa, aseita ja rihkamaa, notkumalla asemilla hallituksen piikkiin, ostamalla velaksi ilman aikomuksia maksaa takaisin jne.


Image

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Sat 28.10.2017 21:16

T. Tienpää wrote:Nimikin tietysti kertoo jo mistä on kyse, kaupankäynnistä diplomatian ja USA:n laajentumisen työkaluna. Vuosien 1795 ja 1822 välillä Yhdysvallat perusti hallituksen kauppa-asemia yhteensä 26 kappaletta intiaanimaahan. Intiaaneille myytiin tai jaettiin roinaa ilman voittoja, usein jopa tappiolla. Homman takana oli tietysti poliittista ideologiaa mm. rajaseudun rauhoittamisesta kunnes eurooppalainen kulttuuri etenee sinne asti, intiaanien velkaannuttamista ja perintää maanluovutuksina, sivistyspyrkimyksiä ym.
Ei tuo kauppa-asemasysteemi mikään huono idea ollut. Se ei vain pidemmän päälle luonannut, lieneekö kauppiaiden myymä alkoholi sitten ollut osasyynä. Intiaanikaupan keulamies Thomas McKenney hääri hetken aikaa myös intiaaniasiain toimiston johtajana kunnes pressa A. Jackson potkaisi hänet pihalle. Intiaanipolitiikka on aiheena vaikea joskin mielenkiintoinen. Itse olen viime päivinä lueskellut lähinnä Texasin tasavallan presidenttien harjoittamasta intiaanipolitiikasta, jossa herroilla pressoilla oli kovasti erilainen näkemys intiaaneista. Tuossa Yhdysvaltain intiaanipolitiikassa olisi Tienpäälle mainio aihe pitkään artikkelisarjaan Kajo-lehdessä. Ehkä se oliikin seuraava aiheesi, tai sitten olen vain päätellyt näin.

Thomas McKenney


Image
Haukka

Haukka
Posts: 6326
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Postby Haukka » Sun 29.10.2017 08:06

Jatkan vielä omaani.
Kauppa-asema systeemiä tuskin oli tarkoitettukaan pysyväksi ratkaisuksi, vaan se oli juuri tuollainen väliaikainen juttu, jonka avulla haluttiin osoittaa amerikkalaisten reiluus intiaaneja kohtaan. Siis politiikkojen ovela strategia, jolla saavutettiin vahva niskaote alkuperäisväestöstä. Washingtonin Ykä tuon taisi alun perin ideoida. Kauppa-asemien hoitajissa oli tietenkin monenkirjavaa heppua, mutta eivätköhän he pääsääntöisesti tehneet työtä Yhdysvaltain hyväksi. Tämän systeemin avulla Intiaanikauppa yritettiin saada pois espanjalaisten ja brittien käsistä ja sama asia vahvistettiin vielä erityisellä lailla. Tavarat pyrittiin myymään edullisemmilla hinnoilla kuin mitä yksityiset kauppiaat pyysivät.
Kai se tuollaisenaan olisi toiminutkin vielä joitakin vuosia, ellei matkaan olisi tullut odottamattomia mutkia. Nimittäin näiden systeemiin kuuluvien kauppa-asemien ulkopuolelta löytyi kymmenittäin myyntipisteitä, joissa käytiin niin sanottua pimeää kauppaa. Pimeät kauppiaat tuskin pystyivät polkemaan hintoja, mutta vastaavasti heidän kauttaan sai mitä vain, muun muassa sitä paljon parjattua tulilientä. Intiaanit kääntyivät yhä enemmän pimeiden kauppiaiden puoleen kenties senkin takia, että vuoden 1812 sodassa osa kauppa-asemista oli tuhottu. Varhain 1820-luvulla liittovaltion ukot joutuivatkin myöntämään toisilleen, että meidän hieno systeemimme ei taida toimia odottamallamme tavalla.
Kieltämättä mielenkiintoinen aihe, joka on osa enemmän tai vähemmän epäonnistuneesta intiaanipolitiikasta. Louisianan osto vuonna 1803 toi Yhdysvalloille valtavan määrän lisämaata, jota oli pakko kontrolloida jollakin keinoin. Linnakkeiden ja kauppa-asemien verkosto oli hyvä keino lisätä kontrollia alueilla, jossa asui pelkkiä intiaaneja. Kun oma maa kasvaa äkkiä yli puolella, on siinä presidentillekin yllin kyllin lisätyötä. Toivathan Lewis ja Clark retkikuntineen niin paljon maantieteellistä lisätietoa, että siitä oli hyvä lähteä ponnistelemaan eteenpäin. Ainoana päämääränä tietenkin vallata maat omaan käyttöön.

Image
Haukka


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 8 guests