USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » La 18.11.2017 20:49

Yhdysvalloissa väkivalta kohdistui selvemmin varsinaisiin rodullisiin vähemmistöihin: kiinalaiset,neekerit ja intiaanit,joilla oli kaikki ominaisuudet"sorron koneiston käynnistämiseksi",mutta ei mitään ominaisuutta sen hillitsemiseksi.Kanadassa"väkivallan koneisto"ei kuitenkaan pyörinyt yhtä tehokkaasti.Samaan aikaan kun USA:n tasangoilla käytiin verisiä intiaanisotia,Manitoban,Sakatchewanin ja Albertan vehnänviljelyalueet vallattiin paljon rauhallisemmin.Toki taisteluja Kanadassakin käytiin ja intiaanit kärsivät sielläkin valkoisten tuomista sairauksista.Monia Kanadan intiaaneja kuoli nälkään biisonien loputtua 1880-luvun alkuvuosina .Kuitenkin Kanada tarjosi turvapaikan usein myös Yhdysvaltain intiaaneille.Sieltä hakivat suojaa mm.Little Crow,Shakopee,Medicine Bottle,Sitting Bull ja sinne oli Chief Josephkin pyrkimässä nec perceineen,White Bird pääsi Kanadaan bandeineen.

Ei myöskään syntynyt voimakasta myyttiä miehestä,joka kivääri kädessä valloittaa vapautensa henkilökohtaisilla ansioillaan maailmassa,missä yrittämisen vapaus on kaikkien muiden vapauksen alkulähde ja perusta.Tämä myyttihän hallitsee yhä Yhdysvaltain läntistä ekspansiota.Kanadassa ja Australiassa oli kuitenkin lain käsivarsi jo alun perinkin pitkä.Kummassakin maassa keskushallitus piti ohjat käsissään.Yhdysvaltain yleisen mielipiteen intiaanivihamieliselle asenteelle on nähtävissä myös toinen ja ehkä tärkeämpikin syy kuin yleinen suvaisemattomuus kaikkia poikkeavia vähemmistöjä kohtaa.Intiaanit eivät nimittäin koskaan oikeasti taistelleet yhdysvaltalaisten puolella,vaan aina heitä vastaan.

Toimien yhdessä milloin minkin kalpeanaamain valtakunnan kanssa intiaanit yrittivät pysäyttää Alleghenyn solien läpi mailleen vyöryvän asutustulvan.He olivat ranskalaisten puolella,kun ryntäys tapahtui englantilaisten nimissä,ja liittyivät näihin,kun siirtokuntalaiset pyrkivät vuoriston yli.Vuonna 1763 Englanti kielsi muuttoliikkeen Appalakien yli ja vuonna 1774 se liitti Ohionlaakson Quobecin maakuntaan.Kun englantilaiset vielä Yhdysvaltain vapaussodan aattona lupasivat suojella intiaanien kulttuurien koskemattomuutta,oli luonnollista,että nämä liittyivät Yhdysvaltain vallankumouksen vastustajiin.Vielä vuoden 1812 sodassakin Tecumseh ja monet muut intiaanit liittyivät englantilaisten puolelle.Tästä tapahtumasta intiaaneille maksettavien korvausten vastustajat jaksoivat kongresissa esittää katkeria huomautuksia aina 1880-ja 1890-luvulle saakka.

Tämä mies oli aikaansa edellä ja näitä ei synny useita vuosisadassa.

Tecumseh
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 03.01.2018 09:59

Lincoln and the Indiansista parikymmentä sivua lukematta, ja nyt voi pientä analyysia heittää USA:n intiaanipolitiikasta.
Tiesin Lincolnin sössineen ja aiheuttaneen tuhansien intiaanien kuoleman sekä Kaliforniassa että Intiaaniterritoriossa. Jälkimmäisessä presidentti antoi henkilökohtaisesti käskyt mm. vetäytyä alueelta ja rikkoi näin viiden sivistyneen kansan kanssa tehdyt sopimukset. Lincoln myös viivytteli apua Kansasiin paenneille, mikä johti humanitaariseen katastrofiin, ja jätettyään intiaanit konfederaation armoille, vieläpä katsoi näiden oleva itse vastuussa etelän puolelle siirtymisestä.

Uudempaa tietoa (vanhaa tietoa mutta itselleni uutta) taas on se, että Lincoln murehti vain poliittisesta suosiostaan nimittämällä intiaaniasian hallinnon johdon omista tukijoistaa näiden rehellisyydestä tai pätevyydestä piittaamatta, ja katsoi läpi sormien näiden nimittäessä intiaaniagenteiksi ym. omia kavereitaan. Populismi ja Lincolnin sisäpiirien touhu jatkui loppuun asti, vaikka useat arvostetut henkilöt (mm. Whipple, Beeson ja Day) paljastivat päätäntävallassa olevien korruption, ja varoittelivat jo ennen Sioux-kapinaa touhun jatkuvan verenvuodatuksiin.

Nichols ei kirjassa hyväksy usein kohdattua väitettä ettei Lincolnilla olisi ollut aikaa intiaaneille, ja todistaa että kyllä oli ja intiaaniasioihin myös perehtyi. Lincoln vain ei tehnyt yhtään mitään asioiden eteen, oma poliittinen ura oli aina tärkeämpi kuin ihminen. Olen ollut samaa mieltä Kalifornian ja Viiden Sivistyneen kansan kohdalla, nyt myös Lincolnin intiaanipolitiikassa kokonaisuutena.


Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 03.01.2018 19:06

T Tienpää kirjoitti:Lincoln and the Indiansista parikymmentä sivua lukematta, ja nyt voi pientä analyysia heittää USA:n intiaanipolitiikasta.
Tiesin Lincolnin sössineen ja aiheuttaneen tuhansien intiaanien kuoleman sekä Kaliforniassa että Intiaaniterritoriossa. Jälkimmäisessä presidentti antoi henkilökohtaisesti käskyt mm. vetäytyä alueelta ja rikkoi näin viiden sivistyneen kansan kanssa tehdyt sopimukset. Lincoln myös viivytteli apua Kansasiin paenneille, mikä johti humanitaariseen katastrofiin, ja jätettyään intiaanit konfederaation armoille, vieläpä katsoi näiden oleva itse vastuussa etelän puolelle siirtymisestä.

Uudempaa tietoa (vanhaa tietoa mutta itselleni uutta) taas on se, että Lincoln murehti vain poliittisesta suosiostaan nimittämällä intiaaniasian hallinnon johdon omista tukijoistaa näiden rehellisyydestä tai pätevyydestä piittaamatta, ja katsoi läpi sormien näiden nimittäessä intiaaniagenteiksi ym. omia kavereitaan. Populismi ja Lincolnin sisäpiirien touhu jatkui loppuun asti, vaikka useat arvostetut henkilöt (mm. Whipple, Beeson ja Day) paljastivat päätäntävallassa olevien korruption, ja varoittelivat jo ennen Sioux-kapinaa touhun jatkuvan verenvuodatuksiin.

Nichols ei kirjassa hyväksy usein kohdattua väitettä ettei Lincolnilla olisi ollut aikaa intiaaneille, ja todistaa että kyllä oli ja intiaaniasioihin myös perehtyi. Lincoln vain ei tehnyt yhtään mitään asioiden eteen, oma poliittinen ura oli aina tärkeämpi kuin ihminen. Olen ollut samaa mieltä Kalifornian ja Viiden Sivistyneen kansan kohdalla, nyt myös Lincolnin intiaanipolitiikassa kokonaisuutena.


Kuva
********************************************************
Tuli luettua netistä artikkeleita Lincolnin Intiaanipolitiikasta mm. Nicholsin kirjasta löytyi juuri noita seikkoja joista Tienpää kirjoitti.Abesta on tehty humaani mies joka suri jokaisen mustan ja nativen kohtaloa.Lincolnin kaudella tapahtui kuitenkin hyvin monta suurta Intiaanien teurastusta niin Navajoen kuin Mescalero Apachein kesken.Minnesota-1862 on koko ajan esitetty että Abraham Lincolnin hyvä sydän antoi tämän armahduksen Santeille mutta silti 38. Dakotaa hirtettiin.Dakotoilla oli yksi suuri tukija sekä ystävä ja hän oli Minnesotan episkolaallisen kirkon piispa Henry Whipple.Whipple matkusti henkilökohtaisesti Valkoiseen Taloon tapamaan Lincolnia ja kertoi kaikista epäkohdista mitä olivat ajaneet tähän kapinaan ja tämä vaikutti Lincolnin mielipiteeseen niin paljon että hän antoi tämän armahduksen mutta ei olisi tullut mitään armahdusta ilman Whipplea.

Lincoln oli enemmän huolissaan mustista ja antoi piunpaut Intiaaneille.Homestead Actin allekirjoittaminen vuonna 1862 oli yksi oiva esimerkki Lincolnin kaudella ja toinen oli Tyynenmeren rautatien rakentamisurakka.Lincoln oli hyvin enigmaattinen presidentti ja täynnä ristiriitoja. Joulukuussa-1862 Lincoln kertoi kongressille että Dakotat oli olleet täysin tietoisia siitä että Amerikkalaiset kävivät veristä sisällissotaa ja sotilaalliset joukot olivat muualla ja tästä syystä Dakotat hyökkäsivät uudisasutuksiin ja tappoivat julmasti yli 800 siirtolaista.Nälkäkapinasta ja Lincolnin nimittämistä olevista kieroista intiaaniagenteista ei ollut puhettakaan

Tuossa tämän David Nicholsin ja muutaman muun kirjailijan linkki joka on todella hyvä ja mielenkiintoinen ja avaa silmät humaanista Abe-sedästä
uudestaanhttps://ipjournal.wordpress.com/2009/12 ... m-lincoln/

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 03.01.2018 20:25

Pitää vilkaista tarkemmin ajan kanssa, nuo viimeiset menossa olevat sivut Nicholsista käsittelevät juuri navahoja ja Sand Creekiä. Hyvää tietoa intiaanipolitiikan kehityksestä ja sellainen "laaja" kuva mitä ja miksi Amerikassa tapahtui.
Pari enemmän tai vähemmän kuivan oloista teosta aiheesta vielä jäljellä, katsotaan sitten joskus osoittautuvatko yhtä laadukkaiksi kuin Satz ja Nichols:


KuvaKuva

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 05.01.2018 16:08

Unohtui kokonaan tämä pikku kirjanen:

Kuva

Huomenna jos aloittaa, niin vajaa viikko mennee kun ainakin yksi iltakokous. Eiköhän sitten riitä politiikka hetkeksi.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 05.01.2018 22:02

Verinen Kansas 1850-luvulta on tullut tutuksi, mutta Kansasin historia siitä taaemmaksi ei niinkään. Jos joku kysyisi minulta mitkä intiaanikansat olivat Kansasin alkuperäisasukkaita, niin vastaisin kansat ja pawneet. Mutta tietenkään hekään eivät olleet alkuperäisiä, vaan tulivat eri suunnilta samaan pisteeseen. Toisaalta voisi vastata vaikkapa apachet, sillä kymmeniä heidän ryhmiään kulki 1600- tai 1700-luvuilla Kansasin läpi ja osa jäi asustamaan moniksi vuosikymmeniksi.. Eikä voi unohtaa comancheja eikä wichitojakaan, jotka molemmat vaikuttivat Kansasissa jossain vaiheessa 1700-lukua ja vielä seuraavallakin vuosisadalla. Ja jos joku kysyisi millaista Kansasin maasto oli, niin vastaisin, että pitkäruohoista preeriaa, No varmaan siellä oli jonkin verran metsääkin, mutta ilmeisesti luonto ei tainnut olla erityisen rehevää muuta kuin jokien varsilla. Maanviljelijä-heimot siellä elelivät aika leveästi, kun taas paimentolaiset kävivät vain metsästämässä.

Intiaanipolitiikka toi Kansasiin aika lailla noita itäisten heimojen rippeitä ja niistähän tuo Tienpään kirja taitaa kertoa.

Kuvassa Kansasin kaw-intiaaneja eli kansoja. Tätä heimoa hallitus riisti mielin määrin ja mitäpä kansat voivat muuta kuin todeta, että Yhdysvaltain intiaanipolitiikka oli kaukana humaanista.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 07.01.2018 15:49

On kyllä juuri niin väsyttävää luettavaa End of Indian Kansas kuin kokemusten perusteella Unraun kirjalta odotin. Tuiki tärkeää tietoa tuossa toki on, esimerkiksi siitä miten intiaanikansat ja/tai niiden johtohenkilöt osallistuivat itse innokkaasti maanluovutuksiin ja keinotteluun, asia mikä jää usein populaarisen kuvan valkonaamoista ainoina huijareina ja keinottelijoina varjoon.

Taitaa olla viiden Unraun kirja, sama kaava kaikissa, tylsää mutta tärkeää tietoa.


KuvaKuva
KuvaKuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 07.01.2018 19:05

T. Tienpää kirjoitti: Tuiki tärkeää tietoa tuossa toki on, esimerkiksi siitä miten intiaanikansat ja/tai niiden johtohenkilöt osallistuivat itse innokkaasti maanluovutuksiin ja keinotteluun, asia mikä jää usein populaarisen kuvan valkonaamoista ainoina huijareina ja keinottelijoina varjoon.
Epäilemättä näin on. Eivät intiaanipäälliköt olleet useinkaan varsinaisia kansanmiehiä, vaan ajattelivat enemmänkin omia ja joskus myös sukulaistensa etuja. Kuolemansynneistä suurimpia on ahneus ja tämä piirre esiintyy ihmisillä ihonväristä riippumatta. Oma etu, paras etu.

No en ole perehtynyt kansa-intiaanien päämiehen White Plumen motiiveihin, mutta maanluovutuksissa hän oli mukana sangen ansiokkaasti. Kyseinen heppu nautti kaiken lisäksi vain hallituksen suosiota kansojen ylimpänä päällikkönä eli oli niin sanottu "paperipäällikkö". Kansat itse eivät häntä noteeranneet. Hallituksen oli helppo ohjailla näitä paperipäälliköitä, jotka olivat niin otettuja saamastaan päällikkyydestä, etteivät huomanneet kuinka heitä vedätettiin.

Laitetaan Charles "Tipu" Kingin hiemo maalaus White Plumesta jostain 1820-luvun varrelta.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 09.01.2018 20:06

Haukka kirjoitti: Epäilemättä näin on. Eivät intiaanipäälliköt olleet useinkaan varsinaisia kansanmiehiä, vaan ajattelivat enemmänkin omia ja joskus myös sukulaistensa etuja.
Minor ja Unrau kirjoittavat kappaleessa The Indian Ring, että erityisesti puoliveriset vaikuttavat kunnostautuneen suhmuroinnissa,
mutta on siellä jokunen puhdasverisempikin johtohahmo liitetty intiaaniringin sisäpiiriin.
Edelleen kuivaa, mutta jotenkin mielenkiintoista.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 11.01.2018 20:23

The Indian Ring kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta ikävä vain, etten löytänyt siitä äkkiselauksella mitään. Nuo puoliveriset kyllä olivat jo 1700-luvun lopulla melkoisia kulttuurintuhoajia ja aiheuttivat paljon pahaa eri heimojen keskuudessa. Täysveriset olisivat halunneet luonnollisesti säilyttää varhaisen kulttuurinsa, mutta seka-avioliittojen jälkeläisille ajatus ei sopinut. He pyrkivät sekoittamaan molempien kulttuuria keskenään yhdistämällä eurooppalaisia tapoja heimojen omiin traditioihin. Pahimmillaan puoliveriset pystyivät vieraannuttamaan oman kansakuntansa omista perinteistään ja kun tähän vedettiin mukaan vielä valkoisen miehen intiaanipolitiikka, maanluovutukset sujuivat helposti. Puoliveriset olisi pitänyt laittaa ajoissa kuriin, mutta moni täysverinen päällikkö käsitti tämän aivan liian myöhään.

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 17.09.2018 19:23

Muutama sananen Bottigerin kirjasta, arvostan tekelettä, tosin en ole ehkä aivan vakuuttunut Bottigerin väitteestä että Prophetstown ja Profeetan aikomukset olivat täysin rauhallisia. Voi olla että Bottiger tarkoitti rauhallisia mikäli amerikkalaiset suostuvat Profeetan ja Tecumsehin määrittelemiin rajoihin ja ehtoihin, mutta tuskin nuo itsekään olettivat selvivänsä ilman kunnon kahakkaa.

Muuten Bottiger on juuri sitä, mitä lääkäri määrää populaariseen kuvaan intiaanien ja valkoisten "etnisestä" sodasta. Sellaista ei koskaan ollut, vaan eri eturyhmät näiden etnisten rajojen sisällä, kummallakin "puolella", ajoivat henkilökohtaisia tai omien pienten ryhmiensä etua.

Erityisen mielenkiintoista kirjassa on se, että Bottiger tyrmää useimpien historioitsijoiden kirjoitukset Tippecanoesta, ja esittää että Profetalla ei ollut tapahtumiin juuri osaa, ja taistelun jälkeiset tarinat Profeetan muilutuksista ovat pelkkä myytti mitä weat ja miamit kertoivat omia etujaan pönkittäessään.

Grant jo menossa myös, hieman huolestuttaa, sillä modoc-sodan kohdalla huomasin heti useamman virhettä mitkä olisi pitänyt pystyä helposti välttämään jo muutaman lähteen vertailulla. Katsotaan kuitenkin kokonaisuus ennen kuin tuomitaan.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 20.09.2018 09:51

Vaikka intiaanipolitiikka oli pahimillaan ei vain likaista, vaan peräti sysimustaa, niin siitä huolimatta jotkut presidentit ja päälliköt ystyvystyivät keskenään. Hyvä esimerkkitapaus oli comanchien Quanah Parker, josta tuli presidentti Teddy Rooseveltin hyvä ystävä. Näin ainakin väitetään joskaan ystävyyden syvyydestä tuskin on sen kummempaa faktaa. Joka tapauksessa "pojat" kävivät yhteisillä metsästysreissuilla ja puhuivat taatusti yhdessä muustakin kuin politiikasta. Onhan tästä kirjoitettu aiemminkin, mutta silti tässä kyseisessä ystävyydessä on aihetta hieman isompaankin mainintaan. Tietenkin Quanah käytti Rooseveltiä hyväkseen, mutta eiköhän pressa tehnyt aivan samoin. Quanah sai kunnian olla jopa Rooseveltin virkaanastujaistilaisuudessa. Tosin virkaanastujaisissa nähtiin muitakin nimekkäitä päälliköitä.

Parkerille, keskellä, ei sulkapäähine kelvannut, ei tosin hänen rinnallaan olevalle Geronimollekaan. Kuva vuodelta 1905, joten menee jo tämän viestiketjun rajojen yli.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 20.09.2018 16:07

Jatkanpa edellistä, vaikka tämä ei juurikaan liity intiaanipolitiikkaan. Jos oli Quanah Parkerilla upea lukaali, eipä tarvinnut cherokee-johtaja John Rossinkaan hävetä omaa ökytaloaan Park Hillissä Oklahomassa . Ross oli rikas äijä Parkerin syntymän aikoihin ja hänellä taisi olla elämänsä varrella useampiakin loistolukaaleja. Köpelösti kuitenkin kävi, kun cherokeiden viimeinen etelää kannattava johtaja Stand Wytie poltti talon.

On jokseenkin erikoista, että rakennuksen lokakuiseksi polttopäiväksi tarjotaan eri lähteissä kolmea eri vuotta. Siis vuodet 1862, 1863 ja 1865. Eikö muka kukaan oikeasti tiedä milloin Stand Wytie leikki pyromaania Rossin ökytalon pihassa? Kyllä on historioitsijoilla huterat tiedot tästäkin asiasta. Oikeastihan koko teolla ei ollut minkäänlaista sotilaallista tai poliittista merkitystä, se oli vain katkeroituneen Wytien oma henkilökohtainen kosto.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » To 20.09.2018 17:04

Intiaanien tuhon syitä oli montakin eri asiaa. Intiaanit olivat Yhdysvaltain taloudellisen kasvun tiellä. Tasankointiaanien käytössä laajat preeria-alueet olivat valkoisten kannalta hyödyttömiä aina Yhdysvaltain Sisällissodan päättymiseen asti. Sisällissota ja sen jälkeen voimakas teollistuminen vaativat elintarvikkeiden tuottamista alati etenevälle ihmismäärälle yhä pienemmän ihmisjoukon työllä. Tällöin astuivat kuvaan aiemmin hyödyttöminä pidetyt tasankoalueet, aluksi lihan, mutta pian myös viljan tuottajina. Sisällissodan aikana tapahtunutta"teollista vallankumousta"seurannut maataloustekniikan vallankumous" olisi tuskin tapahtunut yhtä nopeasti, jollei tasankojen mahdollisuuksia olisi käytetty hyväksi.

Vuonna 1850 tasankointiaanien hallinassa oli 2 782 706 km2 maata. Sata vuotta myöhemmin heidän hallussaan oli vain hieman yli 26 980 km2. Vuonna 1850 asui tasankoilla lähes 100 000 intiaania. Vuosisata myöhemmin oli intiaaneja puolitoistakertainen määrä ( 146 286 vuonna 1958) alueilla, jotka olivat tuskin sadasosa koko tasankovaltioiden pinta-alasta. Matematiikka on siitä pirullinen että luvut eivät valehtele. Nämät luvut tuntien on ihmeellistä, että yli 25 000 intiaania piti tappaa, jotta valkoiset saisivat 2,75 miljoonaa neliökilometriä tasankomaata. Ja edelleen menee vielä kyseenalaisemmaksi intiaanien tuhoaminen, kun tiedämme, että keskimääräinen asukastiheys tasankoalueilla on vieläkin alle 9 as./km2 ja koko mantereisessa Yhdysvalloissakin vain 21 as/km2. Kenraali Shermanilla oli hyvä lääke tähän"intiaaniongelmaan". sillä rennosti Sherman esitti presidentti Grantille intiaaniongelman ratkaisemaksi intiaanien tappamista sukupuuttoon. Toinen rento Kenraali Philip Sheridan oli täydellisen "säälimättömän hävityssodan" asiantuntija ja kannattaja. Oli ottanut käyttöön tuon termin ja käytännön jo Yhdysvaltain Sisällissodassa. Kongressin jäsen ja senaattori James Belford ja hänen kannattajansa olivat vuonna 1880 sitä mieltä, että intiaanien pitäminen hengissä puolustettiin vain siksi, että se tuli halvemmaksi kuin heidän tappamisensa.

Tässä ei ollut paljoakaan varsinaista intiaanipolitiikkaa, mutta kuvasi hyvin miten nämät tasankot ikään kuin sulivat intiaanien käsistä.

Näin tämä"sivistäminen" sitten tapahtui ja siviliisaatio oli vihdoin saavuttanut"punaisen miehen".
Kuva


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 14.12.2018 20:44

Tasankointiaanien asema oli vielä vähän parempi[ 1850-luvun alussa, jolloin Thomas Patrick hoiteli intiaaniasiamiehen hommeleita. Häneen intiaanit luottivat eniten kaikista asiamiehistä. Vuosi 1854 näytti hyvältä valkoisten ja intiaanien välisen rauhan suhteen, mutta tuona samaisena vuonna Thomas Patrick kuoli keuhkokuumeeseen nuhruisessa Brown hotellissa. Tämä oli kova isku tasankojen intiaaneille, sillä he tiesivät, että Patrickin seuraaja ei olisi yhtä reilu jätkä. kuten ei ollutkaan. Asiamiehen hommat otti hoitaakseen potawatomien ex-asiamies John W. Whitfield ja tämä tapahtui huhtikuussa 1854.

Vain kuukautta myöhemmin Yhdysvaltain presidentti Franklin Pierce allekirjoitti Kansas-Nebraska Actin, joka avasi Kansasin ja Nebraskan maa-alueet uudisasukkaille. Nyt Yhdysvaltain rajat laajenivat lännessä Rocky Mountainsin harjakkeelle ja sisälsivät samalla kaikki Pohjoisten ja eteläisten cheyennien + arapahojen maat. Samalla meni melkoisia osuuksia myös siouxien, cheyennien ja kiowien maista. Eipä siis ihme jos tasankojen intiaanit olivat hieman vihaisia. Syy ei tietenkään ollut yksin Franklin Piercen, mutta hän nyt sattui tuolloin olemaan kansakuntansa Suuri Isä. Mikäli muilta harrastuksiltaan vain suinkin ehti..

Tuossa Franklin Pierce harrastustensa parissa.


Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin