USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 28.03.2017 14:50

Tehdäänpä oman otsikon alle tämäkin aihe. Bowesin Land Too Good For Indians hyvää vauhtia menossa ja onhan tätä poliittista historiaa sota- ja kampanjakirjojen ohella tullut ennenkin kohtuullisesti luettua. Ymmärrän ettei englanniksi kirjoitettua välistä hieman kuivakkaa poliittisia ja diplomaattisia kiemuroita sisältävä teksti nappaa kovin monelle, mutta itselle tämä nykyään sopii. Intiaanien kohtalosta kun keskustellaan niin ratkaisut tapahtuivat aina enemmän salongeissa kuin kentällä, ja alkuperäisväestö vaikutti minun nähdekseni omaan kohtaloonsa huomattavasti paljon voimakkaammin diplomatialla kuin rähinällä.
Kovakantiset kun alkoi olla kortilla, niin laitoin amazonilta varmuudeksi tulemaan tämän USA:n ja intiaanipolitiikan alkuvaiheiheista kertovan teoksen:


Kuva

Muistilistalle meni tällainen esseekokoelma, joka näyttää olevan tilapäisesti lopussa adlibrikselta:

Kuva

Pakkosiirtolakia, Kaupankäynti- ja yhteistoimintalakia sekä muita porukan sopivaksi katsomia diplomaattisia edesottamuksia voitaisiin tästä lähin käsitellä tässä ketjussa...

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 28.03.2017 16:09

Yhdysvaltain intiaanipolitiikka on ollut häpeällistä ja epäreilua, voisi sanoa että härskiä. Ei tarvi ajatella kun Kyynelten tietä ja sen kymmeniä tuhansia kulkijoita. Oliko tämä reilua peliä Yhdysvaltain puolelta? No eipä ollut ei.

Kyllähän silloin Washingtonin Ykän hallituskaudella laadittiin useita hienoja lakeja intiaanien kanssa käytävästä kaupasta ja muista jutuista, mutta oli kokonaan toinen juttu miten nämä lait käytännössä toimivat. Sopimukset oli tehty rikottaviksi ja yleensä useimmin ne rikottiin yhdysvaltalaisten taholta. Intiaaniasiamies-järjestelmä toimi miten toimi eli pahimmillaan se muuttui omaksi irvikuvakseen. Valkoinen veli vei ruolatarpeet ja intiaanit näkivät nälkää. Kauppa-asema-järjestelmä pysyi hengissä jonkin aikaa, mutta senkin toiminnassa oli havaittavissa pahaa ontumista. Turkiskauppiaiden tuoma alkoholi nakersi intiaaneja sisältäpäin ja tämä ”salakavala tuliliemi” horjutti kauppa-asema-järjestelmän onnistumista.

Täytyypä hakea esimerkkejä tästä amerikkalaisten intiaanipolitiikasta, johon sopii myös sana läpimätä.

He eivät tuossa kuvassa vielä tiedä millaista oli elää valkoisen isän hallituksen määrättävänä


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 28.03.2017 18:05

Haukka kirjoitti:Yhdysvaltain intiaanipolitiikka on ollut häpeällistä ja epäreilua, voisi sanoa että härskiä. Ei tarvi ajatella kun Kyynelten tietä ja sen kymmeniä tuhansia kulkijoita. Oliko tämä reilua peliä Yhdysvaltain puolelta? No eipä ollut ei.
Näin tuota lopputulosta voi luonnehtia. Mielenkiintoista näin jälkikäteen miten tilanteeseen päädyttiin, sillä eivät kaikki, ei välttämättä edes suurin osa eurooppalaistaustaisesta väestä, kannattanut intiaanipolitiikkaa sellaisena mitä sitä siitä tuli. Omaa etua tavoittelevat populistit, keinottelijat ja intiaanijohtajat ovat yksi suuri syy usein jopa hyvää tarkoittavan politiikan epäonnistumiselle.
Fort Stanwixin sopimus on yksi esimerkki intiaanien keskinäisten intressien ristiriitaisuudesta, irokeesit myivät muiden kansojen maat, ja lenapet tekivät samoin saatuaan miameilta luvan oleskella maillaan, vieläpä kahdesti vannottuaan ensivatuloinnin jälkeen pyhästi miamien määräysvallan nimeen. Monet intiaanijohtajat järjestivät itselleen tuottoisaa alkoholikauppaa silloin harvoin kun valkonaamojen viinaralli saatiin jotakuinkin estettyä. Tähän sitten päälle häikäilemättömät keinottelijat ja välistävetäjät, hyvää tarkoittavat mutta täysin epärealistisesti toimivat uskonnolliset etujärjestöt ja kansalaisaktivistit sekä muut pikkurikolliset. Itse asiassa melko samanlaista suhmurointia mitä nykymaailman politiikka, joku kärsii aina muiden kääriessä hillot taskuun yksityistämisistä ja "soteuudistuksista".

Cherokeiden "Kyynelten Tie" on jäänyt päällimmäiseksi Pakkosiirtolaista koska cherokeet tempaisivat 1827 perustamalla oman valtion pitkälti aiemmin perustetun Georgian osavaltion rajojen sisälle. Pitkällinen oikeisprosessi ja kinastelu liittyi Yhdysvaltojen perustuslakiin ja osavaltioiden itsemäärämisoikeuteen miten suhtautua cherokee-valtioon. Intiaanit katsottiin kyllä itsenäisiksi omiksi kansoikseen, mutta liittovaltion perustuslaki ei useimpien tulkintojen mukaan taipunut valtion perustamiseen toisen valtion sisään.
Muiden intiaanien pakkosiirtojen kohdalla tapahtui sitten paljon muuta, Bowesin mukaan kyseessä on kuitenkin jatkumo pitkältä ajalta intiaanien ja eurooppalaisten välisestä politiikasta, eikä pakkosiirtolakia voi tarkastella erillisenä prosessina.

Parit pilakuvat USA:n intiaanipolitiikan tuoksusta:


KuvaKuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 28.03.2017 18:37

Tuskinpa Yhdysvallat panosti aluksi paljonkaan intiaanipolitiikkaan, sillä monet muut asiat veivät huomion. Pariisin rauhansopimusta seurannut Stanwyxin rauhansopimus 1784 oli lähinnä amerikkalaisten ja irokeesien välinen juttu. Olivathan irokeesit herroja ja hidalgoja, jotka määräsivät muiden kansojen maa-alueista ja myivät niitä mielensä mukaan. Voi olla että Yhdysvaltain poliittiset johtajat jopa uskoivat intiaanien ja siirtolaisten kykyihin elää rinta rinnan toistensa naapureina ilman vihollisuuksia. Siirtolaisia varoitettiin lisäksi julkilausumalla, että he eivät saa ostaa intiaaneilta maata tai asettua näiden asuinalueille.

Mutta käytännön tasolla tämä oli pelkkä huono vitsi. Intiaanien tasa-arvo oli yhtä tyhjän kanssa ja niin Kentuckyn, Virginian kuin Carolinankin siirtolaiset osoittivat tämän tasa-arvon naurettavuuden tappamalla surutta intiaaneja. Irokeeseihin ei tohdittu koskea, mutta kaikki muut heimot irokeesiliiton ulkopuolella olivat vapaata riistaa. Jos intiaanipolitiikka olisi toiminut, niin näihin tappoihin ja intiaanien maille tunkeutumisiin olisi puututtu ojentavalla kädellä. Nyt jäi ojentaminen intiaanien omalle vastuulle ja he vastasivat väkivaltaan väkivallalla. Ohiojoen pohjoispuolelle eli intiaaneille luvatuille maille työntyneet siirtolaiset saivat vastaansa shawneiden ja muiden Ohiolaakson intiaanien muodostavat "kodinturvajoukot", jotka alkoivat ylläpitää tiukentunutta kurinpalautusta kaikille rajan ylittäneille. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että siirtolaiset saivat äkkilähdon tuonpuoleiseen.

Jos intiaanipolitiikkaan olisi panostettu kunnolla, tilanne ei olisi riistäytynyt sodaksi luoteisterritorion intiaanien ja Yhdysvaltain välillä. Nyt se riistäytyi ja aiheutti verisen ajanjakson nuorelle tasavallalle, joka ei vielä kunnolla ollut ehtinyt juurtua paikoilleen.

Jos irokeesiliitto ja algonkinkieliset heimot olisivat liittyneet yhteen, olisi tilanne muuttunut paljon epäedullisemmaksi Yhdysvalloille. Mohawk-johtaja Joseph Brant oli valmis suureen intiaaniliittoon, mutta muut irokeesien johtajat eivät olleet kiinnostuneita hankkeesta.

Anthony Wayne armeijoineen pani Ohiolaakson intiaanit lopulta kuriin vuonna 1794


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 29.03.2017 08:37

Yhdysvaltain ensimmäinen intiaanisopimus taisi olla vuodelta 1778, jolloin delawaret ja siirtokunnat lupasivat lopettaa keskinäiset sotimisensa ikuisiksi ajoiksi. Rauhanpolitiikalle sinänsä hyvä aloitus. Kenraali Waynen kukistettua luoteisterritorion kapinalliset intiaanit 1794, kirjoitettiin Greenvillen rauhansopimus, jossa intiaanipolitiikkaan otettiin mukaan niinsanotut pakkokeinot. Niitä joutuivat noudattamaan kaikki Ohion heimot, joiden piti luopua lähes kaikista maistaan Ohion alueella. Johan heimojen selkäranka oli katkaistu valmiiksi, joten ei auttanut kuin taipua kongressin esittämiin pakkokeinoihin.

Samaan aikaan Britannia rauhoiteli omia suhteitaan Yhdysvaltoihin koska englantilaisten sota Ranskaa vastaan vaati miehistöä ja rahaa. Näin ollen britit lupasivat luopua linnakkeistaan Ohiolaaksossa ja tämä taas oli shawneille, delawareille, miameille ja wyandoteille paha takaisku. He menettivät näin sen ainoan eurooppalaisen tukijansa, joka oli avustanut heitä muonituksen ja aseistuksen muodossa Yhdysvaltain armeijaa vastaan. Greenvillen sopimus toki salli edelleen intiaanien sisäisen itsehallinnon, mutta heidän ulkopolitiikkansa siirtyi Yhdysvaltain ”luotettaviin” käsiin. Sitä ennen se oli ollut irokeesien käsissä.

Myös cherokeilta keploteltiin suuret maa-alueet useiden eri rauhansopimusten varjolla 1700-luvun lopulta eteenpäin. Cherokeet ja creekit itse asiassa olivat niitä kansoja, jotka Washingtonin Ykä ja hänen seuraajansa Thomas Jefferson päättivät sulattaa kokonaan valkoisten muodostamaan valtaväestöön. Heille toimitettiin työkaluja ja heitä opastettiin eurooppalaistyyliseen maatalouteen. Kun opetustyö ei sujunut toivotulla tavalla, otetta tiukennettiin ja mukaan vedettiin nämä jo mainitut intiaanipolitiikan käyttämät pakkokeinot. Te opettelette nämä hommat ja sillä siisti. Vaihtoehtoja ei ole!

Tästä väkisin eurooppalaistumisesta oli seurauksena se, että esimerkiksi cherokeet jakaantuivat kolmeen eri ryhmään. Yksi oli valmis omaksumaan eurooppalaiset tavat, toinen taas suhtautui täysin puolueettomasti ajatukseen ja kolmas ryhmä vastusti kiivaasti kaikkia eurooppalaistuttamiseen vivahtavia pakkokeinoja. Ohiosta poissiirretyt heimot olivat hissukseen, mutta eivät silti olleet alistuneet Yhdysvaltain mahtiin, vaan rakensivat salaa suurta intiaaniliittoa siirtolaisten pois ajamiseksi. Tuo ei ollut ollenkaan huono hanke ja sen turvin cherokeetkin pääsivät vielä taistelemaan kahden puolen rintamaa. Hyvästä yrityksestä huolimatta vuoden 1812 sota ei pystynyt kuitenkaan enää horjuttamaan Yhdysvaltain asemaa. Tuon jälkeen intiaanien asema heikkeni entisestään ja valonpilkahduksia oli harvassa. Yhdysvallat laajeni länteen ja se ennakoi huonoja aikoja myös niille kaukaisille heimoille, jotka eivät vielä tienneet paljonkaan tästä uhkaavasta vaarasta.

Valmiina vuoden 1812 sotaan


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 29.03.2017 14:59

Tuon Greenvillen sopimuksen jälkeen Ohion pohjoispuolisko jäi vielä intiaaneille, Harrison neuvotteli 1800-luvun alussa enemmän Indianan intiaanialueita amerikkalaisille, tai painosti, lahjoi, miten tuon nyt haluaa ilmaista
Noita Ohion pohjoisia maita myytiin pikkuhiljaa osan intiaaneista huomatessa että riista oli kaikonnut, myynti oli kätevä tapa tienata helpot rahat. Erien-kanavan suunnitelmien alkaessa Ohion maat alkoivat kiinnosta enemmän keinottelijoita. Samoin monet intiaanit aikoivat tienata lisääntyvällä liikenteellä, osa halusi hyödyntää farmiensa tuottoa ja toiset rahastaa hyvien yhteyksien varralla olevilla maillaan. Jotkut siis halusivat jäädä, toiset, kuten senecat, olivat kuulleet tarinoita läntisten maiden riistasta ja rauhasta, ja olivat innokkaita saamaan korvaukset maistaan sekä vaihtamaan jäljellä olevan alueensa suurempaan plänttiin Mississippin länsipuolella.

Viimeiset wyandotit poistumassa Ohiosta:


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 29.03.2017 19:00

T Tienpää kirjoitti:Tuon Greenvillen sopimuksen jälkeen Ohion pohjoispuolisko jäi vielä intiaaneille, Harrison neuvotteli 1800-luvun alussa enemmän Indianan intiaanialueita amerikkalaisille, tai painosti, lahjoi, miten tuon nyt haluaa ilmaista
:
Jossakin artikkelissa kuvattiin erästä heinäkuista päivää vuonna 1843, jolloin viimeiset wyandotit järjestyivät riviin höyrylaiva Nowadayn yläkannelle. Jokainen wyandot otti hatun päästään tunnistamisen merkiksi laivan ohittaessa William Henry Harrisonin haudan Ohiojoen rantatörmällä. Nämä wyandotit olivat kolmekymmentä vuotta aiemmin palvelleet Harrisonin joukoissa vuoden 1812 sodassa brittejä vastaan. Samaisessa sodassa osa wyandoteista taisteli brittien puolella.

Jostain luin , että wyandotit luopuivat kahdesta kolmasosasta Ohion maistaan Greenvillen sopimuksen jälkeen. Kaakkoisessa Michiganissa ja luoteisessa Ohiossa sijaitsevat maa-alueensa he myivät pois vuonna 1807 allekirjoitetun Detroitin sopimuksen jälkeen. Joissakin lähteissä kuitenkin mainitaan, että osa heistä asui Ohiossa pitkälle 1840-luvulle. Kyllähän tuo Upper Sandysky Ohion puolella oli, joten kai heidät voi ohiolaisiksi mieltää. Perustihan metodistikirkko jopa lähetysaseman wyandotien maille Ohioon 1819.

Ontarion wyandoteja tai huroneja


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 29.03.2017 19:41

Haukka kirjoitti:Jostain luin , että wyandotit luopuivat kahdesta kolmasosasta Ohion maistaan Greenvillen sopimuksen jälkeen.
Joo ehkä noin kolmasosa Ohiosta jäi intiaanien haltuun. Nopealla haulla ei kovin hyviä karttoja löytynyt, mutta jotain sentään:

Kuva
Kuva
Kuva

Keskellä noita vuosilukuja ja maanluovutuksia. Viimeinen kuva kertoo että vuoden 1815 sodan jälkeen maat hupenivat nopeaa tahtia.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 29.03.2017 19:55

Mielenkiintoisen aihealueen oli T.Tienpää tuonut esiin ja tästä jos jostain riittää kirjoittamista. Yksi Yhdysvaltain pisin ja kallein sota,niin ihmishengissä kuin rahassa käytiin Seminonoleja vastaan ja mikä ihmeen hyöty oli että nuot 3 000 rääsyläistä olisi pakkosiirretty Evergladesin rämeistä Intiaani Territorioon. Tietääkseni asukastieheys Floridan paratiisimaisessa luonnossa on edelleen todella pienilukuinen ja jossa ei kukaan valkoinen halunnut asua.Alligaattorit,käärmeet ja moskiitot olivat Seminolejen kanssa kumppaneita.

Tämä oli vain marginaali ryhmä ja asia, mutta te käsittelitte jo sen verran laajasti Intiaanipolitiikkaa että laitoin tämän pienen lisäyksen vain.Eipä silti Sierra Madrellakaan paljon muita kulkijoita ole kuin laittomat Meksikolaiset ja huumekartellit.Sekin oli pakko viedä Apacheilta ja ei se Modocien maapläntti häävi ollut ja Lava Beds oli lähinnä Kuun asukkaille sopiva.Onhan näitä esimerkkejä pilvin pimein.Andrew Jackson oli se rento Kenraali ja Presidentti jonka mielestä loput Idän Kansoista sai painua Oklahomaan ja unohti vanhat sopimukset rennoin rantein.

Tässä Colin Callowayn minusta hyvä kirja näistä niin Pariisin kuin muistakin sopimuksista.
Kuva

Tässä samalta mieheltä toinen kirja ja vähän saman suuntaista ja hyvä kirja minusta myös
Kuva

Tässä Brittien ja Intiaanien suhteista myös Callowayltä ja ihan luettava sekin
Kuva

Kirjojen mainostukseksi tämä aloitus nyt meni mutta kirjoitetaan myös asiaa myöhemmin
Kuva

Tässä kirjassa on kirjoitettu tarkaan koko Cherokee Kansan kohtalon hetket.

Kuva

Tälläisen löysin hyllystäni ja täytyy lukea sillä siinä on koko Choctaw Kansan kohtalo nykyaikaan asti
Kuva

Kuva

Siinä ne Seminolet ovat
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 30.03.2017 09:09

Noista kirjoista tuli mieleen, että olihan Yhdysvaltain hallituksella sentään jonkinlainen pyrkimys ajaa intiaanien asioita. Näihin asianajotehtäviin kuuluivat hallituksen palkkaamat intiaaniasiamiehet, jotka hoitelivat heimojen asioita kuka paremmin ja kuka huonommin. Yhteistä asiamiehille oli se, että he osasivat englannin lisäksi heimonsa kielen ja usein muitakin kieliä. Eräs ensimmäisiä intiaani-asiamiehiä oli luultavasti William Wells josta tuli miamien asiamies. Itse presidentti Thomas Jefferson nimitti hänet tähän virkaan. En tiedä millä nimikkeellä näitä asiamiehiä tuolloin kutsuttiin, ehkäpä vain tulkeiksi. Mutta muistaakseni Wells teki työnsä hienosti. Hän oli päällikkö Little Turtlen mukana erinäisissä korkean tason kokouksissa ja puolusti muutenkin miamien ja muiden heimojen oikeuksia. Tosin Wellsin tapauksessa tämä oli helppoa, olihan hän Little Turtlen tyttären aviomies ja hänellä oli jo ennestään pitkä kokemus miameista. Myöhemmin näiden asiamiesten joukosta löytyi monenlaista sukankuluttajaa ja karkeasti arvioiden heidät voidaan luokitella kolmeen ryhmään: intiaanien etuja ajavat, hallituksen etuja ajavat ja omia etujaan ajavat.

Mitä pressa Thomas Jeffersoniin tulee, hän ihaili intiaanikulttuuria. Hänen kotinsa Monticello oli täynnä intiaanien tekemiä esineitä, jotka hänen ystävänsä Lewis ja Clark olivat lahjoittaneet. Kuitenkin Jeffersonin aikakaudella vaikuttava teoria ”ympäristönsuojelusta” lisäsi suosiotaan ja sen mukaan intiaanit olivat eurooppalaisia huonompia ihmisiä ilmasto-olosuhteiden ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Teoria oli yleisesti hyväksytty, joskin Jefferson pyrki kumoamaan näitä harhakäsityksiä kirjassaan Notes on the State of Virginia, and defended American Indian culture. Teoksessa hän puolusti varsin voimakkaasti intiaaneja.

Tosiasiassa Jefferson kuitenkin salaa suunnitteli intiaanien pakkomuuttoa länteen. Tämä käy ilmi hänen kirjeenvaihdostaan. Tosin tämä Jeffersonin suunnittelema muutto oli paljon pehmeämpi kuin se lopullinen pakkomuutto, jonka presidentti Jackson toteutti varsin ikävällä tavalla.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 30.03.2017 15:11

Witko kirjoitti:Mielenkiintoisen aihealueen oli T.Tienpää tuonut esiin ja tästä jos jostain riittää kirjoittamista. Yksi Yhdysvaltain pisin ja kallein sota,niin ihmishengissä kuin rahassa käytiin Seminonoleja vastaan ja mikä ihmeen hyöty oli että nuot 3 000 rääsyläistä olisi pakkosiirretty Evergladesin rämeistä Intiaani Territorioon. Tietääkseni asukastieheys Floridan paratiisimaisessa luonnossa on edelleen todella pienilukuinen ja jossa ei kukaan valkoinen halunnut asua.Alligaattorit,käärmeet ja moskiitot olivat Seminolejen kanssa kumppaneita.
Floridan pohjois- ja keskiosat olivat ilmeisesti ihan hedelmällistä seutua viljelyyn, ja tuottoisa puuvilla, orjatyönä toteutettu tietysti, kiinnosti amerikkalaisia. Creekien amerikkalaisia vastaan käymien sotien jälkeen osa siirtyi silloisen Espanjan hallussa olleelle niemimaalle tai pannunvarteen, ja nämä silloin tällöin suorittivat erinäisiä haitantekoja rajan yli, sekä vielä amerikan vallan aikana. Tuo ja mustien seminolien kysymys tuotti ongelmia yhteisöjen välille. Muutama sata eteläisen osavaltion soille vetäytynyttä seminolea ei tosiaan ollut varmasti ongelma, vaikuttaa enemmän oman työnantajani politiikalta tämä homma: huonosti suunniteltu päin persettä menevä homma mikä tuottaa tappiota, mutta kun kerran johto on päättänyt että näin tehdään niin sitten saatana tehdään!

Kuva

Tuo alunperin sovittu res. oli aika kyllä aika suuri, mutta seminolet olisivat olleet tieyhteyksien ja laivaliikenteen suhteen amerikkalaisten keinottelijoiden armoilla mikäli mielsivät myydä mahdollisia maatalous- ja karjanhoitotuotteitaan. Huono sopimus, mutta kyllähän tuollakin muutama voimakas intiaanijohtaja suhmoroi lähinnä omia etujaan.

Andrew Jacksonia on kieltämättä vaikea mieltää ihan täys'päiseksi vaikka Remini hieman koittaakin ukkoa puolustella. Kyllä se jonkinasteinen psykopaatti taisi kuitenkin olla...

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » To 30.03.2017 19:00

Tuo karanneitten neekeriorjien turvapaikka jonka Seminolet tarjosivat Kansansa parista ja tästä eivät Etelän dixie-pojat pitäneet lainkaan.Seminolet ottivat neekeriorjat omiksi orjikseen mutta elämä oli paljon auvoisempaa Seminolien parissa kuin Etelän näännyttämis-Plantaaseilla.Seka-aviolittoja solmittiin ja ennen pitkää monilla Seminole-perheillä oli neekeriverta suonissaan.Ensimmäisen Seminole-sodan aikana oli Kenraali Andrew Jackson tunkeutunut Espanjalaiseen Floridaan,surmannut Espanjan Kuninkaan alamaisia ja lopulta vallannut suuria osia Länsi-ja Pohjois-Floridaa.Espanja vaati hyvitystä,alueiden palauttamista ja Jacksonin rankaisemista mutta piru suojeli omaansa.Itselläni on kaksi Reminin kirjaa Andrew Jacksonista ja ei Mr Remini kyllä anna ihan oikeaa totuudenmukaista kuvaa tästä psykopaatista ja alkoholistista.

Presidentti James Monroe oli valmis taipumaan Fernidand VII:n pyyntöön,mutta ulkoministeri John Quincy Adams pysyi jyrkkänä.Hän neuvotteli Espanjan-Yhdysvaltain-lähettilään Louis de Onsin kanssa sopimuksen Floridan myynnistä sekä Lousianan territorion lounaisrajasta.Kotimaassaan vaikeuksiin joutuneen Espanjan hallituksen oli suostuttva sopimuksen ehtoihin.Sopimuksen perusteella Yhdysvallat sai Floridan maksamalla viisi miljoona dollaria Espanjalle.Halvalla meni. Seminolet kuitenkin pitivät maata omanaan.Yhdysvaltain tuli joko ostaa alue uudelleen Intiaaneilta tai sitten vallata.
Vaikka Yhdysvallat oli hankkinut tuhansia neliökilometrejä maata Intiaaneilta enemmän tai vähemmän vilpillisillä kaupoilla,vuonna 1828 valkoisen talon isännäksi valittu skitsofreeninen Andrew Jackson päätti että Floridan maa hankitaan voimalla. Ensimmäistä Seminole-sotaa hän oli johtanut Kenraalina,toista sotaa hän johtaisi Presidenttinä.Jacksonin molemmat presidenttikaudet vain kuluivat umpeen ennen kuin sota loppui.

V.1832 joukko Seminoleja houkuteltiin allekirjoittamaan ns. Paynen maihinnousun sopimus.Se antoi Seminoleille kolme vuotta aikaa muuttaa asumaan Creekien luo Oklahomaan.Vastauksen tietää niin jatketaan myöhemmin lisää................................

Tämä taitelijan näkemys antaa kuvan minkälaisissa olosuhteissa Yhdysvaltain armeija joutui taistelemaan Seminole-sodissa
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 31.03.2017 11:01

Andrew Jacksonin pääkopan sisään olisi moni psykiatri halunnut tehdä tutkimusmatkan. Siitä olisi muodostunut epäilemättä yksi kaikkien aikojen kiinnostavimmista matkoista ihmismielen syvyyksiin, sillä Jacksonilla oli monta puolta. Ääärimmäinen raakuus ja teinityttömäinen herkkyys olivat ne kaksi äärilaitaa, joiden väliin mahtui paljon muuta.

No, jos Andrew Jackson oli käytökseltään enemmän raaka sotilas kuin presidentti, James Monroen (pressana 1817 – 1825) intiaanipolitiikassa näkyi untuvanpehmeitä lupauksia kuten tämä hänen vuoden 1817 heittonsa Arkansasin cherokeille:

"Niin kauan kuin vesi virtaa, tai ruoho kasvaa maalla,
tai aurinko nousee viitoittamaan teidän polkujanne,
tai te sytytätte leiritulenne,
niin pitkään Yhdysvaltain hallitus suojelee teitä, eikä teidän
enää koskaan tarvitse poistua nykyisiltä mailtanne."


Cherokeet katsoivat miten liikuttunut presidentti valutti muutaman kyynelen poskilleen merkiksi voimakkaasta sympatiasta intiaaneja kohtaan. Tulevaisuus näytti turvatulta, Suuren Valkoisen Isän sanaan voi luottaa


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 31.03.2017 14:40

Varmaan olen ennenkin tämän linkittänyt, pitää koittaa jossain välissä lukaista ja -74 jo klassikko ilmestynyt:

Kuva
https://books.google.fi/books?id=x85rIv ... navlinks_s

USA:n intiaanipolitiikka esiintyy populaarisissa julkaisuissa helposti melko yksinkertaistettuna ja antaa samalla vääristyneen kuvan siitä miten intiaanit ajettiin pyssyn suulla erämaahan. Koko tarina on äärimmäisen monimutkainen ja samalla mielenkiintoinen. Iso tekijä intiaanipolitiikan kehittymisessä ennen 1840-lukua oli USA:n geopoliittinen asema, vieraat valtiot ja erityisesti Iso-Britannia sekä Espanja/Meksiko nähtiin peikkoina jotka aseistivat ja lietsoivat amerikkalaisvihaa intiaanien keskuudessa. Eikä tuo turha pelkokaan ollut, varsinkin Kanada piti tiiviisti yhteyttä eri intiaanikansoihin rajan eteläpuolella ainakin Black Hawk-sotaan asti.

Kaupalliset intressit olivat toinen suuri tekijä turvallisuuspolitiikan lisäksi, Yhdysvaltojen piti tietysti omien etujensa vuoksi pyrkiä laajenemaan sen ajan valtateille, eli navigointikelpoisille vesistöille. Siksi vähintään Ohion, Mississippi-joen ja Meksikonlahden alueet piti turvata, mielellään myös suuret järvet. Louisina tuli vähän yllätyksenä, ja alueen oston järkevyydestähän käytiin kovaa poliittista vääntöä. Jeffersonin suunnitelma tosin vaikuttaa alunperinkin olleen varata Mississippin länsipuoli lähinnä kaupankäynnille ja intiaaneille, ainakin siihen asti että "villit" sivistyisivät ja ymmärtäisivät uusamerikkalaisen elämäntavan hienouden.

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 31.03.2017 17:20

Tuli mieleeni semmoinen kysymys, kellä/keillä ajallisesti ja alueellisesti oli lähimpänä visio nykyisen kaltaisesta yhdysvaltain alueesta.
Kuten mainitsit nämä vesistöt. Meksikon lahti, Mississippi-Missouri ja suuret järvet olivat monessa mielessä strategisesti tärkeitä.
Muutenhan nuo rajat on aika suoraviivaisia, kirjaimellisesti. Poikkeuksen tekevät vesistöalueet, Suuret järvet/St. Lawrencen lahti
ja etelässä Rio Grande. No aika hyvinhän tuo on tähän asti pärjännyt. United States of America. tuo United on aina silloin tällöin ollut se
kyseenalaisempi määrite, ja tälläkin hetkellä aiheuttaa tiettyjä kysymyksiä. Tosin perustuslain laatijat olivat eräässä mielessä kaukonäköisiä
kun eivät laittaneet kaikkia munia samaan koriin, noin kuvaannollisesti

Vastaa Viestiin