USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Viestit: 7389
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 31.03.2017 18:26

Rajat olivat kuin veteen piirretty viiva.Monimutkaista on varmasti ollut tuo erikoinen Intiaanipoliitkka ainakin Yhdysvaltain osalta ja Intiaaneilla ei ole ollut siihen paljon mitään sanomista tai vielä vähemmän vaikuttamista.Tietysti Intiaanitkin olivat olleet ahneita kun on myyty toisen Kansan maita omina tai saatu parempia korvauksia, mutta kyllähän totuus on ollut se,että kaikki maa missä on ollut jonkinlaista elollista elämää esiintynyt on kelvannut Amerikkalaisille ja keinoja kaihtamatta.Amerikkalaiset ja muut Anglot ovat viisasti huomanneet eri Intiaani Kansojen eripuran ja tätä on käytetty hyväksi koko 1600-1900 vuosisatojen ajan.Briteillä oli v.1815 asti pienet mahdollisuudet vaikuttaa näihin Intianien eri suhteisiin mutta Ranska ja Espanja menettivät sen jo viimeistään 1800 ja Espanjalaiset 1850.

Jatkan vielä tuosta ns. Paynen maihinnousun sopimuksesta v.1832 joka antoi Seminoleille kolme vuotta aikaa muuttaa asumaan Creekien kanssa Oklahomaan.Vuoden 1832 sopimuksen mukaan Seminolet saisivat 15 400 dollaria rahaa muuttoa varten mutta Seminolet joutuisivat maksamaan 7 000 dollaria,mikäli heiltä tavattaisiin"orjia tai muuta varastettua omaisuutta".Myöhemmin aina reilu Yhdysvaltain hallitus lisäsi vielä,ettei se sallisi yhdenkään neekerin tai neekerin jälkeläisen muuttaa Oklahomaan,vaan heidät otettaisiin valkoisten orjiksi. Sopimus oli jo muutenkin vihattu,mutta"neekerilisäys" sai Seminolein vähemmistön vastustamaan sitä kiivaasti. Sen noudattaminen olisikin merkinnyt monien Seminoli-perheen hajoamista ja monen ystävän menetystä.

Seitsemän Seminole-päällikköä oli allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1832 ja eräät muut seuraavana vuonna, mutta Yhdysvaltain hallitus painosti kaikkia Intiaaneja hyväksymään sen.Huhtikuussa v.1835 Kenraali Wiley Thompson kutsui Heimon johtohenkilöt neuvotteluun.Useimmat sopimusta vastustavat Seminolet seisoivat hyvin hiljaisina ja kieltäytyivät koskemasta kynää,mutta nuori Osceola iski sopimuspaperiin veitsensä kieltäytyen koskaan allekirjoittamasta sitä.Loppu oli historiaa sillä siitä alkoi ensimmäinen Seminole-sota..........

Hyppään vähän suuren Cherokee Kansan tilanteeseen jossa Georgian osavaltio pienensi Intiaanien maata pala palalta erinlaisin lainsäädäntötoimin.Kaikki keinot olivat sallittuja.sillä mm. valkoiset miehet naivat Cherokee-neitoja vain saadakseen oikeuden Intiaanien maihin.Jotkut Cherokeet joutuivat lainamaan rahaa valkoisilta ja kiinnittivät maitaan velkojensa takuuksi mutta korko oli kova.Toiset vaihtoivat maansa lännessä sijaitseviin alueisiin.Eräiden laskujen mukaan Cherokeet olisivat vuosina 1800-1828 menettäneet lähes 60 miljoonaa eekkeriä(n.240 000 km2). Jäljellä oli vain pieni kaistale Georgian länsirajan tuntumassa. Paljon ehti tapahtua ennen New Echotan sopimusta V.1835 jossa Cherokeet luopuivat kaikista Mississipin itäpuolisista maista ja Kansa sai ruhtinaalliset kaksi vuotta aikaa muuttaa Intiaaniterritorioon.Kaksituhatta Cherokeeta lähti, mutta osa heistä oli niiden 16 000 joukossa, jotka allekirjoittivat vetoomuksen aina velmulle Presidentti Jacksonille.Vetoomuksen mukaan valkoiset neuvottelijat olivat pettäneet Intiaaneja New Echotassa.Sitä paitsi kukaan Cherokee valtion viranomaisista ei ollut sopimusta allekirjoittanut.

Andrew Jackson teki tämän taktiikan koska hän tiesi että Ylituomari John Marshallista ei ollut voimaa päätöksensä toteuttamiseen niin kuin Jackson oli arvellut tai paremmin tiennyt. Siinä alettiin valmistelemaan Kyynelten Tien kulkijoita hyvissä ajoin.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 545
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja T Tienpää » Pe 31.03.2017 18:36

Voyageur kirjoitti:Tuli mieleeni semmoinen kysymys, kellä/keillä ajallisesti ja alueellisesti oli lähimpänä visio nykyisen kaltaisesta yhdysvaltain alueesta.


Kyllä mielestäni Jeffersonilla oli jo idea Yhdysvaltojen ulottumisesta Tyynellemerelle, oliko oma ajatus vain jonkun muun, sitä en muista. Lewis ja Clarkinkin tavoite oli tietysti löytää vesitie Tyynellemerelle, ja Jefferson suunnitteli näitä tutkimusretkikuntia jo ennen presidenttikausiaan laajentuminen sekä turvallisuuspolitiikka mielessään. Madison, Monroe ja Adams jatkoivat Jeffersonin ideologiaa pienillä eroilla, Jackson ja Polk edustivat sitten kovinta nationalistista linjaa. Rio Grande oli monien liittovaltion alkuaikojen poliitikon mielestä se oikea raja Espanjan kanssa, tärkeintä oli kuitenkin turvata Mississippin laivaliikenne.

Haukka
Viestit: 6037
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Haukka » La 01.04.2017 06:28

T Tienpää kirjoitti:
Kyllä mielestäni Jeffersonilla oli jo idea Yhdysvaltojen ulottumisesta Tyynellemerelle, oliko oma ajatus vain jonkun muun, sitä en muista. Lewis ja Clarkinkin tavoite oli tietysti löytää vesitie Tyynellemerelle, ja Jefferson suunnitteli näitä tutkimusretkikuntia jo ennen presidenttikausiaan laajentuminen sekä turvallisuuspolitiikka mielessään..


Jeffersonhan se oli ja hän piti ajatusta lähinnä omanaan. Mutta kuka muistaa tai tietää mistä hän sai ideansa tuohon Lewisin ja Clarkin retkikunnan reissuun? No se idea tuli hänen kirjastostaan ja tarkemmin sanottuna herralta nimeltä Moncatch-Ape. Vain hitto tietää oliko Ape todellinen vaiko kuvitteellinen henkilö, mutta ainakin Jefferson otti hänet todesta. Apen nimittäin väitettiin olevan ensimmäinen tutkimusretkeilijä, joka teki reissun Mississippiltä Tyynellemerelle. Vieläpä vesireittejä pitkin (?)

Eikä Ape suinkaan ollut ranskalainen, hän oli yazoo-heimon intiaani. Tutkimusmatka oli tehty 1700-luvun alkupuolella ja Apen seikkailut ja hänen matkareittinsä julkaisi saman vuosisadan puolivälissä louisialainen kirjailija Antoine-Simon Le Page du Pratz. Pratz oli kuullut tarinan länsirannikolla asuvilta intiaaneilta. Samasta tapauksesta oli toinenkin lähde, sillä Ranskan armeijan upseeri Dumont de Montigny väitti jopa tunteneensa Apen.

Jefferson lueskeli Apen retket yhä uudelleen ja visio alkoi hahmottua kristallinkirkkaana hänen silmissään. Hän lähettäisi tutkimusretkikunnan Tyynenmeren rantaan, sillä jos kerran intiaani oli suoriutunut matkasta, siitä suoriutuisi myös valkoinen mies. Ajatus Tyynenmeren rantaan ulottuvasta laajasta ja mahtavasta valtiosta täytti hänen mielensä ja vei yöunet. Samalla Jeffersonin mielessä hahmottui vähin erin se Yhdysvallat, joka yhä muistuttaa tämän päivän Yhdysvaltoja.


https://www.amazon.com/Yazoo-Mingo-Jour ... 1403372187

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7389
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Witko » La 01.04.2017 10:10

Herra Apina teki todennäköisesti pitkän maratoninsa mutta sen verran Thomas Jeffersonista ja hänen visioistaan mutta samaa politiikkaa Intiaanien kanssa hän jatkoi kuin edeltäjänsä. Presidentti John Adams jonka poliitikka tuki uudisasukkaiden pyrkimyksiä.Thomas Jefferson katsoi länteen kuin Hiirihaukka ja osti Ranskalta laajan Louisianan alueen ja kehotti myös Indianan territorion Kuvernööriä hankkimaan maata Intaanelta.Tuskinpa Jefferson mietti näitä tehdessään että annetaan Intiaaneille nämät maat temmellyskentiksi.Siirtolaiset olivat tietysti etusijalla mitä asuttamiseen tuli.Intiaaneilla ei ollut paljoakaan sanomista järjestelyihin mitä tuli exe.Ohion jakamiseen v.1803.

Aina vilpitön William Henry Harrison kun astui Indianan territorion Kuvernööriksi v.1801 ja asettui asumaan Wabashajoen varrelle Vincennesiin josta oli muodostunut alueen turkiskaupan keskus.Harrison kovana kauppamiehenä painosti Intiaanit myymään turkiksensa heille.Vastineeksi Intiaanit saivat alkoholia joka muutenkin virtasi vapaasti aina kun Harrison ryhtyi neuvotteluihin.Presidentti Jefferson valtuutti Harrisonin ostamaan Intiaaneilta niin paljon maata kuin mahdollista.Intiaanit vastustivat yleensä kyllä maan myyntiä,mutta alkoholi teki heidät heikoksi.Tecumseh sanoikin: Myydä maata! Miksei saman tien ilmaa,pilviä tai suuria vesiä.

Tecumsehin vastuksesta huolimatta William Harrisonin poika sai houkuteltua yhdeksän Intiaani Kansan päällikköä allekirjoittamaan Vincennesin sopimuksen 07.06.1803.Siinä he luopuivat osasta maitaan ja antoivat valkoisille oikeudet Wabashajoen alajuoksun asuttamiseen nykyisen Indianan ja Illinoisin osavaltioden välisellä rajalla.Jeffersonin unelma Yhdysvaltain levittämisestä Kalliovuorille ja kenties Tyynellemerelle asti alkoi jo toteutua 1800-luvun alussa.Hän lähetti neuvottelijat Pariisin sopimaan New Orleansin ostosta(oli sitten melkoisen rietas ostosreissu Pariisin yön iloissa),mutta Napoleon Bonaparte myi heille koko Louisianan 15 miljoonasta dollarista.Monet Suurten Tasankojen Intiaaneista eivät tosin olleet koskaan edes kuulleet koko Napoleonista,saati sitten tunnustaneet hänen oikeuttaan myydä laajoja maita Yhdysvalloille. Jonninjoutavaa napinaa Intiaani Kansoilta jotka eivät tajunneet että eivät hyyryläiset l. Intiaanit mitään maata omistaneet joten parempi antaa valkoisen miehen tehdä kauppoja maa-alueista jotka tunsivat termit lainhuudatus,rasitustodistukset,tonttikartat ym. vastaavat asiapaperit.

Parempi lähteä suosiolla jonnekin Alaskan suuntaan ja unohtaa höpinät maiden myymisestä ja saivathan Intiaanit roimasti viinaa ja kännissä kaikki on paljon mukavampaa.Tammikuussa 1803 Yhdysvaltain kongressi oli hyväksynyt salaisen määrähan tutkimusretkikunnan varustamiseksi karttoitamaan Länttä.Jefferson ovelana miehenä tajusi että ei saanut esittelyssä mainostaa matkaa, että retki ulottuisi Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle Espanjan alueelle.Ranskan suhteen ei tarvinnut enään pelätä koska Napoleon oli jo myynyt Lousianan Yhdysvalloille.Sitten tuli Lewisin ja Clarkin vuoro.Kun Lewis ja Clark palasivat niin Jefferson oli tyytyväinen tuloksiin,mutta tahtoi heti lisää.Hän yritti lähettää parikin retkikuntaa tutkimaan Red Riveriä mutta Espanjalaiset estivät retkikuntien etenemisen.Jeffersonin oli jo 1780-luvulla houkutellut miehiä tutkimaan Missourin latvavesiä jopa Venäjälle kuuluvasta Alaskasta käsin mutta useimmat retket olivat katkenneet jo matkan alussa tai kilpistyneet Venäläisten,Kanadalaisten tai Espanjalaisten vastustukseen. Yhdysvallat ja monet vanhan Mantereen maat omistivat jo Intiaanien maita ja ne olivat jo luisuneet pois Intiaanien hallinasta.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6037
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Haukka » La 01.04.2017 12:36

Amerikan Yhdysvaltain pimeällä puolella ei jääty siunailemaan Jeffersonin, Lewisin ja Clarkin menestystä, vaan laitettiin rattaat pyörimään toiseen suuntaan. Nimittäin Jeffersonin vara-presidentti Aaron Burr oli kaksinaamainen ja katkeroitunut tyyppi, joka ei ollut ollenkaan tyytyväinen tilanteeseensa presidentin varjossa. Saadakseen paikan auringossa Burr laati pirullisia kuvioita. Yhteistyössä Jeffersonin nimittämän Louisianan territorion kuvernööri Wilkinsonin kanssa hän suunnitteli vuonna 1807 hyökkäystä Espanjan siirtokuntaan Meksikoon. Wilkinson oli jo aiemmin lähettänyt salaisia tiedusteluryhmiä syvälle Texasiin etsimään uusia reittejä. Meksikoon. Samalla Burr & Wilkinson kehittelivät Yhdysvaltain läntisten osavaltioiden valtausta perustaakseen niiden paikalle oman valtionsa. Wilkinsonin oikeana käteni toimi kaikkien häiriköitten kanta-isä nimeltään John Smith T, joka Loisianan territoriossa tunnettiin 15-kertaisena murhamiehenä. Edellämainittujen herrasmiesten suunnitelmana oli kerätä yli tuhannen palkkasotilaan armeijaa, jonka rahoittakakin oli jo löytynyt. Se oli irlantilainen aristokraatti Harmann Blennerhassett.

"Rahoittaja"
Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 545
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja T Tienpää » La 01.04.2017 14:44

Jefferson hankki jonkinlaisen kopiokoneen kirjeiden monistamiseen, ukko kirjoitti useita kirjeitä päivittäin, ja idea oli yleensä informaation hankkiminen. Jeffersonilla oli useita "agentteja" ympäri maata, Teksasin alueella villihevosia pyydystävä Phillip Nolan oli yksi tiedonantajista. Espanjalaiset teloittivat Nolanin 1801, Jefferson menetti tärkeän lähteen ja miehen joka tunsi alueen, mikä viivästytti Red Riverin tutkimusmatkaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Philip_Nolan_(Texas)

Witko
Viestit: 7389
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Witko » La 01.04.2017 15:13

Haukka kirjoitti:Amerikan Yhdysvaltain pimeällä puolella ei jääty siunailemaan Jeffersonin, Lewisin ja Clarkin menestystä, vaan laitettiin rattaat pyörimään toiseen suuntaan. Nimittäin Jeffersonin vara-presidentti Aaron Burr oli kaksinaamainen ja katkeroitunut tyyppi, joka ei ollut ollenkaan tyytyväinen tilanteeseensa presidentin varjossa. Saadakseen paikan auringossa Burr laati pirullisia kuvioita. Yhteistyössä Jeffersonin nimittämän Louisianan territorion kuvernööri Wilkinsonin kanssa hän suunnitteli vuonna 1807 hyökkäystä Espanjan siirtokuntaan Meksikoon. Wilkinson oli jo aiemmin lähettänyt salaisia tiedusteluryhmiä syvälle Texasiin etsimään uusia reittejä. Meksikoon. Samalla Burr & Wilkinson kehittelivät Yhdysvaltain läntisten osavaltioiden valtausta perustaakseen niiden paikalle oman valtionsa. Wilkinsonin oikeana käteni toimi kaikkien häiriköitten kanta-isä nimeltään John Smith T, joka Loisianan territoriossa tunnettiin 15-kertaisena murhamiehenä. Edellämainittujen herrasmiesten suunnitelmana oli kerätä yli tuhannen palkkasotilaan armeijaa, jonka rahoittakakin oli jo löytynyt. Se oli irlantilainen aristokraatti Harmann Blennerhassett.

"Rahoittaja"
Kuva


*********************************************************
Ai jai nyt Haukka kaivoi esiin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja taidan aloittaa ensin tästä 15.kertaisesta murhamiehestä vaikka hän ei suoraan tähän Intiaanipolitiikkaan liittynyt. John Smith T.,joka halusi jo nimellään erottua muista Smitheistä ja otti käyttöön tuon ison T.Hän käytti sitä John Smith Tenneseestä l. siinä T-kirjain sopi.Hän oli varakkaasta perheestä ja saanut syvän Etelän herrasmieskasvatuksen.Hän oli taitava liikemies ja kaivokset olivat hänen suurin bisnes mutta T. tuli tunnetuksi myös upeista aseistaan joita hän valmisti ja ne olivat priimaluokkaa Amerikassa 1800-luvun alkupuolella. Tämän Georgiassa syntyneen miehen maine oli hyvin paha ja julman miehen maineessa ja mikä tärkeintä tappavan tarkka duelisti l. kaksintaistelija.Hänen tosiaan sanotaan tappaneen 15.miestä. Hänen elämänsä oli hyvin väkivallan ja pelottelun aikaa vaikka hänen sanottiin olevan hyvin pitkä ja kohtelias komea mies joka ei vaikuttanut mitenkään vaaralliselta.Tämä kaikki oli hyvää hämäystä ja antoi vaikutelman että oli hyvin hienoluonteinen Etelän herrasmies joka ei koskaan antaisi kenellekään luotia kehoon.

Totuus oli että kaiken tämän teennäisen näytelmän esittäjä oli hyvin äkkipikainen mies ja kuolettavan vaarallinen.Kun hänet opittiin tuntemaan paremmin niin sanottiin että John T. oli koko Missourin Osavaltion vaarallisin mies.Hänellä oli mania kerätä mitä erilaisempia aseita ja sanottiin että hän rakasti aseita ja väkivaltaa enemmän kuin kauniita naisia.Suuren orja-plantaasin omistajana hän purki seksihalunsa mustiin ja nuoriin neekeri -tyttöihin joita hän kyllä saattoi tappaa jostain mitättömästä syystä.Hän oli ilmiömäinen aseenkäyttäjä ja erinomainen sekä tarkka ampuja.Huhuttiin kun hän matkusti niin hänellä oli aina mukana kiväärinsä jonka kanssa hän matkusti,söi ja nukkui.Kiväärilleen hän antoi nimen"Hark Tombs".Hän kantoi aina kahta pistoolia vyöllä,takin kummassakin taskussa pienempiä taskupistooleja"pippurimallisia"sekä isoa tikaria povitaskussa l. mies oli kävelevä kuolema.Hänen talonsa muisutti asemuseota sillä kaikki seinät olivat mitä erilaisempien aseiden peitossa.Hänen monet orjansa olivat asiantuntijoita aseentekijöinä.

Orjansa aseseppä Dave osasi viisi erilaista tekniikan vaihetta aseen teossa.Näiden orjien työnä oli ainoastaan pitää kaikki aseet täydessä järjestyksessä ja huollettuina.Kaksintaistelu pistoolit valmisti ainoastaan yksi orja joka oli specialisti siinä työssä.Missourin kaksi vaarallisinta miestä oli tuohon aikaan Smith T. ja Austin Moses.Washington Countyn alueella heistä sanottiin että kaksi voimakkainta ja vaikustusvaltaisinta miestä koko piirikunnassa.Nämät kaksi miestä olivat elinikänsä toistensa vastustajia. Austin Mosen on myös mielenkiintoinen henkilö sillä Osage Intiaanit liittyivät hänen elämäänsä merkittävästi. Jatkaa saa.............

John Smith T:stä on kirja myös olemassa.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6037
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Haukka » La 01.04.2017 15:41

T Tienpää kirjoitti:Jefferson hankki jonkinlaisen kopiokoneen kirjeiden monistamiseen, ukko kirjoitti useita kirjeitä päivittäin, ja idea oli yleensä informaation hankkiminen. Jeffersonilla oli useita "agentteja" ympäri maata, Teksasin alueella villihevosia pyydystävä Phillip Nolan oli yksi tiedonantajista. Espanjalaiset teloittivat Nolanin 1801, Jefferson menetti tärkeän lähteen ja miehen joka tunsi alueen, mikä viivästytti Red Riverin tutkimusmatkaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Philip_Nolan_(Texas)


Jefferson hankki vuonna 1806 Hawkins & Pealen patentti-monistuskoneen -nro 57, jota hän käytti elämänsä loppuun saakka. Hänellä tosin oli hieman vastaava joskin alkeellisempi kirjoituksen kopiokone jo vuonna 1804. Jälkimäistä Charles Willson Pealen muotoilemaa konetta (komeilee alakuvassa) hän äityi kehuskelemaan ihan tosissaan. Ymmärtäähän sen, että tällainen hieno vempain helpotti päivittäistä työtaakkaa eli kirjeiden kirjoittamista.

Kuva

Palaan Witkon viestiin myöhemmin.
Haukka

Haukka
Viestit: 6037
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Haukka » La 01.04.2017 18:08

Niin tuohon Witkon wiestiin. Moses Austin kehitti merkittävästi Yhdysvaltain lyijyteollisuutta ja oli kovan luokan bisnesmies. Hän vuokrasi maitaan muille kaivosmiehille ja teki siinä sivussa kaikenlaista tuottavaa bisnestä. Samalla hän laajensi koko ajan kaivostoimintaansa Missourissa ja rakennutti teitä joka suuntaan. Vuonna 1802 osaget hyökkäsivät Austinin uudisasutuksille. Hän kunnosti vanhan kanuunan ja onnistui pitämään hyökkääjät loitolla. Ympäristössä asuvat ranskalaiset eivät tarjonneet pienintäkään epua, eikä Austin antanut tätä heille milloinkaan anteeksi. Oman pienen tukijoukkonsa turvin hän kuitenkin torjui osagien hyökkäykset, vaikkakin seuraavan iskun uhka väreili koko ajan ilmassa. Vuotta myöhemmin, Louisianan oston aikoihin, Austin nimitettiin tuomariksi ja tämä aiheutti melkoista kateutta hänen kilpailijassaan John Smith T:eessä, josta Witko jo kertoikin yhtä jos toistakin mukavaa.

Ja sen verran vielä tuosta Burrin ja Wilkinsonin salaliitosta, että se meni päin persikkapuuta.
Tieto herrojen suuresta suunnitelmasta levisi läntisiin sanomalehtiin ja tiukkailmeinen poliisipartio korjasi pojat talteen. Wilkinson tosin puhdisti maineensa ja vieritti syyt ystävänsä Burrin niskoille. Myös palkka-armeijan rahoittaja Blennerhassett joutui virkavallan silmätikuksi ja vallattomat miliisit polttivat myöhemmin hänen upean kartanonsa. Blennerhassett itse heitettiin kalseaan selliin, jossa oli aikaa miettiä syntyjä syviä. Presidentti Jeffersonkin heräsi hienon kopiointikoneensa lumoista ja erotti Wilkinsonin kuvernöörin virasta. Wilkinsonin saappaisiinsa sukelsi muuan Meriwether Lewis, jonka tehtäväksi jäi puhdistaa Louisianan territorio korruptiosta. Lewisin kyvyt eivät kuitenkaan viitanneet juuri tähän suuntaan ja koko tehtävä jäi pahasti vaiheeseen. Mutta tärkeintähän tarinassa oli, että paha sai palkkansa, ainakin melkein.

Miliisien pyromanian jäljiltä kunnostettu Blennerhassettin ja hänen konniensa pesäpaikka


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 545
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja T Tienpää » La 01.04.2017 19:14

Palataanpa hetkeksi intiaanien siirtolakiin, intiaanit kelpasivat naapureiksi uudisasukkaille niin kauan kuin näistä oli hyötyä. Toisin sanoen, niin pitkään kuin intiaaneilla oli rahaa tai maata jonka myynnillä voi saada korvauksia, suuri osa valkoisista kauppiaat etunenässä vastustivat pakkosiirtoja. Vasta rahahanojen ehdyttyä intiaanien oli aika siirtyä.

Bowesin kirja on hyvä, olen erittäin tyytyväinen tähänkin, ehkä silti luettavammassa muodossa pitkälti samoja aiheita ja jopa monta samaa yksityiskohtaa läpikäyvä The Other Trail of Tears vetää pidemmän korren mikäli suositella pitää.
Erona kirjoissa on erityisesti se, että Stockwell keskittyy vain Ohion intiaaneihin kun taas Bowes käsittelee myös muita vanhan luoteisterritorion asukkaita kuten potawatomeja, ottawia, ojibwayta ja miameja. Bowes myös käy omassa kappaleessaan läpi intiaaneihin liittyvää retoriikka ja sitä miten se vaikutti politiikkaan. Hienoja kirjoja kuitenkin molemmat.


Kuva

https://www.amazon.com/Other-Trail-Tear ... 410&sr=1-1

Witko
Viestit: 7389
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Witko » Su 02.04.2017 11:11

T Tienpää kirjoitti:Palataanpa hetkeksi intiaanien siirtolakiin, intiaanit kelpasivat naapureiksi uudisasukkaille niin kauan kuin näistä oli hyötyä. Toisin sanoen, niin pitkään kuin intiaaneilla oli rahaa tai maata jonka myynnillä voi saada korvauksia, suuri osa valkoisista kauppiaat etunenässä vastustivat pakkosiirtoja. Vasta rahahanojen ehdyttyä intiaanien oli aika siirtyä.

Bowesin kirja on hyvä, olen erittäin tyytyväinen tähänkin, ehkä silti luettavammassa muodossa pitkälti samoja aiheita ja jopa monta samaa yksityiskohtaa läpikäyvä The Other Trail of Tears vetää pidemmän korren mikäli suositella pitää.
Erona kirjoissa on erityisesti se, että Stockwell keskittyy vain Ohion intiaaneihin kun taas Bowes käsittelee myös muita vanhan luoteisterritorion asukkaita kuten potawatomeja, ottawia, ojibwayta ja miameja. Bowes myös käy omassa kappaleessaan läpi intiaaneihin liittyvää retoriikka ja sitä miten se vaikutti politiikkaan. Hienoja kirjoja kuitenkin molemmat.


Kuva

https://www.amazon.com/Other-Trail-Tear ... 410&sr=1-1


**************************************************************************
Humaani Andrew Jackson oli Creekejä ja Seminoleja vastaan sotiessaan jo ehdottanut Intiaanien siirtoa länteen,Mississipin takaiseen pysyvään reservaattiin.Jacksonin mielestä"villit Intiaanit ovat Yhdysvaltain sivistyksen,taloudellisen kasvun,teollisuuden ja hyvinvoinnin tiellä".Lisää rento Presidentti Jackson tuumaili että Intiaanit voisi pelastaa tuholta vain muuton avulla,sillä"Intiaaneilla ei ole älykyyttä,moraalisia tapoja eikä haluakaan parannuksiin,"jotka ovat välttämättömiä heidän tilansa korjaamiseksi".Oli se kiva kuulla että Jackson oli näin huolissaan Intiaanien puolesta.1828 kun Andrew-sedästä tuli Presidentti niin mies laittoi hiat heilumaan ja vuotuisessa selonteossaan kongresille Jackson ehdotti Intiaanien muuttoa, ja ensimmäinen ehdutusta tukeva laki läpäisi kongressin käsittelyn 28.05.1830. Jackson tuumailii varmaan että tämä tuleva maa-alue olisi Intiaanien hallinnassa korkeintaan kymmenen vuotta.

Seuraavat pressat jatkoivat samaa linjaa Martin Van Buren(1837-1841) ilmoitti reippaasti kongresille,että"saman alueen asuttaminen sekä valkoisten että Intiaanien toimesta ei sovi yhteenkään kummankaan rodun onnen ja turvallisuuden kanssa".Oli se hienoa että Van Buren ajattelli näin hienoja aatoksia ja toivoi Intiaaneille vilpitöntä huolenpitoa.John Tyler(1841-1845) ja James K. Polk(1845-1848) olivat samaa mieltä, ja kongressi takuulla tuki näitä rentoja mielipiteitä useilla laeilla. Intiaanien muutoa tukivat myös intiaanien ystävät.Useimmat"hyväntekijät" tosin halusivat sulataa Intiaanit valkoiseen enemmistöön mutta monet halusivat myös siirtää Intiaanit Mississipin länsipuolelle, jossa nämät voisivat elää vapaasti ilman valkoisten huonoja vaikutuksia. Nämät filantroopit tuskin arvaisivat että läntinen raja siirtyi niin nopeaan tahtiin aina syvemäle länteen että maanmittarit putosivat vauhdista kun aina uusia rajoja mitattiin.

Intiaanien muuttopolitiikalla oli myös vastustajia valkoisten keskuudessa.Tenneseen kansanedustaja Davy Crockett vastusti kiivaasti Andrew Jacksonin lakiehdotusta.Lähes kaikki siirrettäviksi ehdotetut Intiaanit olivat metsäintiaaneja,jotka olivat kehittäneet itselleen ympäristöön perustuvan talousjärjestelmän.Mississipin länsipuolisilla tasankoilla järjestelmä tuskin toimisi.Sitä paitsi tasangoilla asui jo Intiaaneja,jotka eivät halunneet sinne uusia tulokkaita.Jälkipolvet ovat myös kiistelleet siirtopolitiikan oikeudellisuudesta ja oikeutuksesta. Kuuluisa Ranskalainen"Yhdyvaltain tutkija",alallaan klassikoksi kohonnut Alexis Charles Henri Maurice Clerel de Tocquille kritikoi siirtopolitiikka jo 1860-luvulla.Alexis de Tocqueville arveli profeetallisesti Yhdysvaltain parin vuoden kuluttua siirtävän Intiaaneja jälleen,ja pian Intiaanien ainoa pakopaikka olisi hauta. Arvelu osui vaarallisen oiikeaan.
Helen Hunt Jackson kuvasi vuonna 1881 kirjassaan Century of Dishonor(osuva nmi kirjalla Häpeän vuosisata) Cherokeiden siirtämistä Yhdysvaltain historian mustimmaksi kohdaksi. Toisinkin ajattelijoita löytyi.

Tässä mies joka vastusti omat intressit mielessään Intiaanien siirtopolitikkaa vastaan Davy Crockett**************************************************************************
Humaani Andrew Jackson oli Creekejä ja Seminoleja vastaan sotiessaan jo ehdottanut Intiaanien siirtoa länteen,Mississipin takaiseen pysyvään reservaattiin.Jacksonin mielestä"villit Intiaanit ovat Yhdysvaltain sivistyksen,taloudellisen kasvun,teollisuuden ja hyvinvoinnin tiellä".Lisää rento Presidentti Jackson tuumaili että Intiaanit voisi pelastaa tuholta vain muuton avulla,sillä"Intiaaneilla ei ole älykyyttä,moraalisia tapoja eikä haluakaan parannuksiin,"jotka ovat välttämättömiä heidän tilansa korjaamiseksi".Oli se kiva kuulla että Jackson oli näin huolissaan Intiaanien puolesta.1828 kun Andrew-sedästä tuli Presidentti niin mies laittoi hiat heilumaan ja vuotuisessa selonteossaan kongresille Jackson ehdotti Intiaanien muuttoa, ja ensimmäinen ehdutusta tukeva laki läpäisi kongressin käsittelyn 28.05.1830. Jackson tuumailii varmaan että tämä tuleva maa-alue olisi Intiaanien hallinnassa korkeintaan kymmenen vuotta.

Seuraavat pressat jatkoivat samaa linjaa Martin Van Buren(1837-1841) ilmoitti reippaasti kongresille,että"saman alueen asuttaminen sekä valkoisten että Intiaanien toimesta ei sovi yhteenkään kummankaan rodun onnen ja turvallisuuden kanssa".Oli se hienoa että Van Buren ajattelli näin hienoja aatoksia ja toivoi Intiaaneille vilpitöntä huolenpitoa.John Tyler(1841-1845) ja James K. Polk(1845-1848) olivat samaa mieltä, ja kongressi takuulla tuki näitä rentoja mielipiteitä useilla laeilla. Intiaanien muutoa tukivat myös intiaanien ystävät.Useimmat"hyväntekijät" tosin halusivat sulataa Intiaanit valkoiseen enemmistöön mutta monet halusivat myös siirtää Intiaanit Mississipin länsipuolelle, jossa nämät voisivat elää vapaasti ilman valkoisten huonoja vaikutuksia. Nämät filantroopit tuskin arvaisivat että läntinen raja siirtyi niin nopeaan tahtiin aina syvemäle länteen että maanmittarit putosivat vauhdista kun aina uusia rajoja mitattiin.

Intiaanien muuttopolitiikalla oli myös vastustajia valkoisten keskuudessa.Tenneseen kansanedustaja Davy Crockett vastusti kiivaasti Andrew Jacksonin lakiehdotusta.Lähes kaikki siirrettäviksi ehdotetut Intiaanit olivat metsäintiaaneja,jotka olivat kehittäneet itselleen ympäristöön perustuvan talousjärjestelmän.Mississipin länsipuolisilla tasankoilla järjestelmä tuskin toimisi.Sitä paitsi tasangoilla asui jo Intiaaneja,jotka eivät halunneet sinne uusia tulokkaita.Jälkipolvet ovat myös kiistelleet siirtopolitiikan oikeudellisuudesta ja oikeutuksesta. Kuuluisa Ranskalainen"Yhdyvaltain tutkija",alallaan klassikoksi kohonnut Alexis Charles Henri Maurice Clerel de Tocquille kritikoi siirtopolitiikka jo 1860-luvulla.Alexis de Tocqueville arveli profeetallisesti Yhdysvaltain parin vuoden kuluttua siirtävän Intiaaneja jälleen,ja pian Intiaanien ainoa pakopaikka olisi hauta. Arvelu osui vaarallisen oiikeaan.
Helen Hunt Jackson kuvasi vuonna 1881 kirjassaan Century of Dishonor(osuva nmi kirjalla Häpeän vuosisata) Cherokeiden siirtämistä Yhdysvaltain historian mustimmaksi kohdaksi. Toisinkin ajattelijoita löytyi.

Tässä mies joka vastusti omat intressit mielessään Intiaanien siirtopolitikkaa vastaan Davy Crockett
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7389
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Witko » Su 02.04.2017 11:14

Kone ja mies sekoili tuplasti saamarii!

D.Witko

Voyageur
Viestit: 492
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Voyageur » Su 02.04.2017 12:46

Haukka kirjoitti:Amerikan Yhdysvaltain pimeällä puolella ei jääty siunailemaan Jeffersonin, Lewisin ja Clarkin menestystä, vaan laitettiin rattaat pyörimään toiseen suuntaan. Nimittäin Jeffersonin vara-presidentti Aaron Burr oli kaksinaamainen ja katkeroitunut tyyppi, joka ei ollut ollenkaan tyytyväinen tilanteeseensa presidentin varjossa. Saadakseen paikan auringossa Burr laati pirullisia kuvioita. Yhteistyössä Jeffersonin nimittämän Louisianan territorion kuvernööri Wilkinsonin kanssa hän suunnitteli vuonna 1807 hyökkäystä Espanjan siirtokuntaan Meksikoon. Wilkinson oli jo aiemmin lähettänyt salaisia tiedusteluryhmiä syvälle Texasiin etsimään uusia reittejä. Meksikoon. Samalla Burr & Wilkinson kehittelivät Yhdysvaltain läntisten osavaltioiden valtausta perustaakseen niiden paikalle oman valtionsa. Wilkinsonin oikeana käteni toimi kaikkien häiriköitten kanta-isä nimeltään John Smith T, joka Loisianan territoriossa tunnettiin 15-kertaisena murhamiehenä. Edellämainittujen herrasmiesten suunnitelmana oli kerätä yli tuhannen palkkasotilaan armeijaa, jonka rahoittakakin oli jo löytynyt. Se oli irlantilainen aristokraatti Harmann Blennerhassett.

"Rahoittaja"
Kuva


Britteinsaarten aristokratia ja aristokratia yleensä on tunnetusti enemmän tai vähemmän sisäsiittoista. Syynä tietysti omaisuuden haaliminen ja hallinta. Ja säädyn mukaisen puolison löytäminen.
Mutta tämä Harmann Blennerhasset teki kyllä pohjanoteerauksen, josta syystä hän joutui pakkotilanteessa myymään Irlannin tiluksensa jopa alihintaan.
Hän nimittäin nai sisarensa tyttären Margaretin. Margaretin äiti Catherine Lucy oli Harmanin sisar.
Ei nyt sentään ihan mikä tahansa käynyt päinsä.

Voyageur
Viestit: 492
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Voyageur » Su 02.04.2017 13:08

Haukka kirjoitti:
T Tienpää kirjoitti:Jefferson hankki jonkinlaisen kopiokoneen kirjeiden monistamiseen, ukko kirjoitti useita kirjeitä päivittäin, ja idea oli yleensä informaation hankkiminen. Jeffersonilla oli useita "agentteja" ympäri maata, Teksasin alueella villihevosia pyydystävä Phillip Nolan oli yksi tiedonantajista. Espanjalaiset teloittivat Nolanin 1801, Jefferson menetti tärkeän lähteen ja miehen joka tunsi alueen, mikä viivästytti Red Riverin tutkimusmatkaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Philip_Nolan_(Texas)


Jefferson hankki vuonna 1806 Hawkins & Pealen patentti-monistuskoneen -nro 57, jota hän käytti elämänsä loppuun saakka. Hänellä tosin oli hieman vastaava joskin alkeellisempi kirjoituksen kopiokone jo vuonna 1804. Jälkimäistä Charles Willson Pealen muotoilemaa konetta (komeilee alakuvassa) hän äityi kehuskelemaan ihan tosissaan. Ymmärtäähän sen, että tällainen hieno vempain helpotti päivittäistä työtaakkaa eli kirjeiden kirjoittamista.

Kuva

Palaan Witkon viestiin myöhemmin.



Tässä yksi hyödyllinen Thomas Jeffersonin käyttämä keksintö kinkeriläisille. Tilat viidelle kirjalle joita käytetään referaatteina kinkerille kirjoitettaessa.Kuva

Witko
Viestit: 7389
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

ViestiKirjoittaja Witko » Su 02.04.2017 15:56

"Rahoittaja"
Kuva

Voyageur kirjoitti
Britteinsaarten aristokratia ja aristokratia yleensä on tunnetusti enemmän tai vähemmän sisäsiittoista. Syynä tietysti omaisuuden haaliminen ja hallinta. Ja säädyn mukaisen puolison löytäminen.
Mutta tämä Harmann Blennerhasset teki kyllä pohjanoteerauksen, josta syystä hän joutui pakkotilanteessa myymään Irlannin tiluksensa jopa alihintaan.
Hän nimittäin nai sisarensa tyttären Margaretin. Margaretin äiti Catherine Lucy oli Harmanin sisar.
Ei nyt sentään ihan mikä tahansa käynyt päinsä.


********************************************************
Tämä naivi aristokraatti teki sen mikä oli todella paha l. insestia harrasti kun kaavaili veljentyttären naimista .Margaret Agnew oli tämän hyvin kauniin ja älykkään naisen nimi.Harmann poju itse polvetui suoraan Kuningas Edward III:sta.Mies joka menetti paljon enemmän kuin Burr tässä maanpetos syytteessä ja Western Empire jäi vain naiviksi aatteeksi.Harmannin elämä oli kuin kehnosta saippuaooppera-sarjasta.Traaginen tarina rikkaasta,naivista aristokraatista, elämästä, taloista,omaisuudesta ja se oli myös tarina laittomasta rakkaudesta. Harmann poikaa kuljetettiin enemmän kuin kuoriämpäriä.Harmon suurena idealistina ihaili Thomas Painea ja Ranskan Vallankumousta.Harmann ei todennäköisesti tiennyt silminnäkijänä kun ei ollut,minkälälainen oli tämä Julmuuden,Vallan ja Verisyyden Julistus mitä Ranskassa käytiin kymmenen vuotta.Vuonna 1794 Harmonnin perhe lähetti poikansa pelastamaan Ranskan Vallankumouksen Hirmuvallan alta tämän kauniin Margaretin ja se oli Harmannin menoa sillä niin syvästi hän rakastui veljentyttäreensä.

Ritolat täytyi ottaa Irlannista ja tietysti itse Englannista koska tämä insestia ei ollut edes tuohon aikaakaan mitenkään In juttu.Pariskunta kuoli köyhyydessä, sillä tämä maanpetos syyte vei maineen ja omaisuuden.Kaunis Margaret kuoli v.1842 New Yorkissa ja Harmann kuoli murtuneena miehenä ja rutiköyhänä Irlannissa v.1831.Maine heiltä puhdistettiin myöhemmin mutta se ei enään hyödyttänyt pariskuntaa.

Tässä nainen joka piti housuja Harmann Blennerhassetin perheessä Margaret Blennerhasset.Tätä naista aikalaiset ylistivät,kova hyväntekijä,runoilija ja köyhien auttaja.Tällä naisella oli paljon enemmän kunnianhimoa,älyä kuin miehellään.
Kuva

D.Witko

P.s. Witko Daavidin poika hemmettin näppäränä äijänä tekee tuolaisen Jeffersonin painokoneen ja lukutelineen nopeasti ,vain vähän vesivaneria tai koivun klapi ja pikaliimaa niin on huomenna jo käytössä?


Palaa sivulle “Intiaanit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa