Intiaanit ja luonnonympäristö

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 12.01.2017 17:08

Mielenkiintoinen tuo Floresin Bison Ecology and Bison Diplomacy: The Southern Plains from 1800 to 1850-

Tuo 1840-luvun loppu ja varsinkin seuraava vuosikymmen näyttää olleen monessakin mielessä melko synkkä aikakausi eteläisten tasankojen intiaaneille ja biisoneille. Kuivuudesta on jo ollut aiemmin mainintaa, samoin vankkurikaravaanien mukana tulleesta kolerasta ja muista taudeista. Siirtolaiset hautasivat kuolleitaan vankkurireittien varsille ja nälänhätää näkevät comanchet kaivoivat vainajien hautoja sekä tienvarsien jätekasoja. Kiowa-kalenteri tuntee tämän koleran laajuuden ja pitää kulkutautia eteläisten tasankojen tappavimpana. Samoihin aikoihin myös tasankojen eläimistä on tavattu monia tauteja. Niin myös biisoneissa, joiden kantoja vähensivät ennenkaikkea pernarutto ja brucelloosi. Arvioiden mukaan eteläisten tasankojen intiaaneilla oli tuolloin 25 – 50 miljoonaa hevosta eli 10-15 hummaa per heppu. Kun tuohon lisätään vielä ne pari miljoonaa villiä mustangia jotka samoilivat eteläisen Texasin ja Arkansas riverin välisellä alueella, saadaan loppulukemaksi huikeä määrä hepoja. Hevosten käyttövoimana olivat hyvin pitkälle samat laidunmaat ja vesilähteet kuin biisoneillakin. Varsinkin kun intiaanien hevoslaumat alkoivat keskittää janontarpeensa samoihin jokilaaksoiohin ja kosteisiin kanjoneihin, joita biisonitkin olivat käyttäneet.

Kun 1850-luku pyrähti käyntiin, monet eteläisten tasankojen leirikunnat ja jopa heimot olivat nääntymässä. Flores mainitsee cheyennien ja arapahojen ensimmäisen intiaaniagentin Thomas Fitzpatrickin raportoineen, että hänen piirinsä intiaanit viettivät puolet vuodesta suuressa nälänhädässä. Comanchet puolestaan ilmoittivat joutuneensa syömään jopa omia hevosiaan. Tuon olen lukenut useammastakin kirjasta. Tällainen nälkäkausi tietenkin lisäsi ryöstöretkien määriä ja comanchet kohdistivatkin ryöstönsä uudelleen vanhoihin vihollisiinsa meksikolaisiin.

Biisonit olivat siis vaeltaneet hetkellisesti jonnekin muualle. Santa Fen reitin kauppiaat lisäsivät oman panoksensa asiaan ampumalla, takaa-ajamalla ja häiritsemällä biisonilaumoja. New Mexicon cibolerot vähensivät hekin biisonien määrää noin 20,000 tapetulla yksilöllä per vuosi. Ja oman painostuksensa biisonijahtiin toivat myös ne 50,000 itäistä intiaania, jotka Yhdysvaltain hallitus oli pakkosiirtänyt Oklahoman intiaaniterritorioon. Nämä itäiset metsästäjät nauttivat hallituksen myöntämästä lupasta, joka oikeutti heidät metsästämään preerioilla. Eipä siis ihme jos biisonit ottivat itseensä kaiken maailman intiaanien, tautien ja kuivuuskausien riepotellessa heidän laumojaan Kiowa-kalenteri kertoo, että biisoneita ei nähty laajoilla alueilla 50-luvun alussa joko ollenkaan tai sitten niitä nähtiin vain hyvin vähäisiä määriä. Historioitsija ja kirjailija P. Hämäläisen esille nostama Comanche Emrire veti viimeisiä henkäyksiään ja sen vahva kauppaverkosto romahti 1850-luvun aikana.

Mutta tilanne biisonirintamalla parani, sillä vuonna 1855 cheyennien kerrottiin tappaneen eteläisillä tasangoilla 40,000 biisonia. (Cheyennet ja arapahot olivat tehneet 1840-luvulla rauhan comanchien ja kiowien kanssa ja tämä oikeutti cheyennet metsästämään eteläisillä preerioilla.) Tämän mukaan jokainen cheyenne-soturi oli vuoden aikana tappanut keskimäärin 44 biisonia. Kenties biisonilaumat tekivät siksak-liikettä ja palasivat välillä katsomaan miltä vanhoilla laitumilla näyttää.

Dan Flores

Kuva

Don Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 12.01.2017 17:52

Witko kirjoitti:Harmittaa kun en laittanut tuon Pekkä Hämäläisen artikkelia ylös sillä en löydä sitä nyt millään haulla netistä.

Witko
Kyseessä lienee tämä:

http://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewc ... squarterly

Minulla on yksi Floresin kirja, mutta ei ihan hirvittävästi uppoa, enimmäkseen sellaista filosofista jahkailua ja päättelyä. Tuo biisoni-artikkeli ja Custisin tutkimusretkestä 1806 eteläisillä tasangoilla kertova juttu ovat ihan hyviä, toki Floreskin tekee ainakin yhden töpin, ja kertoo muiden infektiosairauksien ohella koleran tuhonneen caddot jo viimeistään 1790-luvulla. Me viisaathan tiedämme että kolera saapui Pohjois-Amerikkaan oikeasti vuonna 1834.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 12.01.2017 19:49

T. Tienpää kirjoitti:Floreskin tekee ainakin yhden töpin, ja kertoo muiden infektiosairauksien ohella koleran tuhonneen caddot jo viimeistään 1790-luvulla. Me viisaathan tiedämme että kolera saapui Pohjois-Amerikkaan oikeasti vuonna 1834.
Kyllä Floresilla lähteensä on. Tämän laittamani kirjalinkin mukaan suuri joukko caddoja kuoli koleraan (tai olisiko tuo enemmänkin paiserutto) vuosina 1777-78. Tähän väitteeseensä David La Vere käyttää lähteenään ilmeisestikin Campbellin kirjaa Historic Indian Central Texas

Caddo-kirja mainitsee 1830-luvun alkupuolen, joka ilmeisesti on oikeampi tieto.


https://books.google.fi/books?id=ahAK_a ... ra&f=false
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 12.01.2017 20:10

Haukka kirjoitti:
T. Tienpää kirjoitti:Floreskin tekee ainakin yhden töpin, ja kertoo muiden infektiosairauksien ohella koleran tuhonneen caddot jo viimeistään 1790-luvulla. Me viisaathan tiedämme että kolera saapui Pohjois-Amerikkaan oikeasti vuonna 1834.
Kyllä Floresilla lähteensä on. Tämän laittamani kirjalinkin mukaan suuri joukko caddoja kuoli koleraan (tai olisiko tuo enemmänkin paiserutto) vuosina 1777-78. Tähän väitteeseensä David La Vere käyttää lähteenään ilmeisestikin Campbellin kirjaa Historic Indian Central Texas

Caddo-kirja mainitsee 1830-luvun alkupuolen, joka ilmeisesti on oikeampi tieto.


https://books.google.fi/books?id=ahAK_a ... ra&f=false
Väärässä nuo silti ovat, ensimmäinen Aasian ulkopuolelle levinnyt kolera-epidemia käynnistyi 1817, ja P-Amerikaan se saapui Englannista 1830-luvulla. Tauteja, nimenomaa eurooppalaisia kulkutauteja oli ennen muodikasta syyttää milloin mistäkin. Joku harrastaan näitä edelleenkin, mutta me täällä kinkereillä olemme onneksi perillä asioista.
1840-luvun pandemia sitten tekikin pahaa jälkeä Amerikassa:

http://www.choleraandthethames.co.uk/ch ... f-cholera/

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 13.01.2017 00:26

Mietityttää tuo hevosten arvioitu lukumäärä 20-50 miljoonaa, ei varsinaisesti että sitä niinkään epäilisin, mutta mihin se perustuu. Muistan jostain lähteistä joskus lukeneeni ja varmaan muutkin tänne kirjoittavat että biisoneita arvioitiin olleen jopa 60milj ellei enemmänkin. Ja joita lukumääriä on vedetty reilusti alaspäin. Tuossa Pekka Hämäläisen artikkelissa oli mainittu että minimi määrä ravintoa, vettä, suojaa ja kaikkea muutakin mitä biisonilaumojen ja kaikkien muidenkin elantoon ja lisääntymiseen tarvitaan, on se määräävä peruste laumojen koolle ja selviytymiselle.
Mikä on esimerkiksi se määrä hevosia joita Conqistadorien ajoista lähtien on kulkeutunut vahingossa tai tarkoituksella preerioille ja vapaasti lisääntymään. Ja mikä on se mahdollinen jälkeläistuotto noilla edellämainituilla kriteereillä vaikkapa noin
kolmensadan vuoden aikana. Tietenkin aika vaikea jopa mahdoton noita tarkkaan tietää mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen.
Minkähänlainen on tuo laskentaperuste jolla on määritetty tuo laidunmaiden kantokyky. Ei sen puoleen kyllähän siellä lääniä piisaa Meksikon lahdelta korkealle Kanadan keskiprovinsseihin.
Tuossa oli maininta kuinka jokivarsien suojaisat talvilaitumet joita biisonit olivat ennen käyttäneet tulivat Intiaanien hevoslaumojen käyttöön. Cottonwood joka muistaakseni on eräs poppelilaji oli suosittua polttopuuta jokia liikennöiville höyryaluksille. Muistan kun siitä luin J Audubonin muistelmista. Eli monelta taholta laumoja ajettiin yhä ahtaammalle.
Ja T Tienpäälle haluan sanoa kiitoksen että tällaisen topicin aloittaminen oli hieno juttu. Koska tässä ollaan elämän perusteiden äärellä, kirjaimellisesti. Itse en ole jaksanut aina keskusteluun osallistua mutta olen koittanut lukea mitä aiheesta kirjoitellaan

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 13.01.2017 05:50

Voyageur kirjoitti:Mietityttää tuo hevosten arvioitu lukumäärä 20-50 miljoonaa, ei varsinaisesti että sitä niinkään epäilisin, mutta mihin se perustuu.
Ja T Tienpäälle haluan sanoa kiitoksen että tällaisen topicin aloittaminen oli hieno juttu. Koska tässä ollaan elämän perusteiden äärellä, kirjaimellisesti. Itse en ole jaksanut aina keskusteluun osallistua mutta olen koittanut lukea mitä aiheesta kirjoitellaan
Ei kestä.
Ja hevosten määrästä sanoisin että Haukalla on tuossa pilkkuvirhe, en ehdi tähän hätään kaivamaa, mutta eikö noissa artikkeleissa tai muutamissa ketjussa mainituissa kirjassa arvioida 2-5 miljoonaa? No, katsellaan vaikka myöhemmin tässä viikonloppuna. Kuitenkin yleisesti laskentaperusteena on että yksi hevonen syö sen mitä yksi biisoni, itse en kyllä täysin purematta tuota niele, nimittäin akuinen biisoni laiduntaa keskimäärin joko viisi hehtaaria tai viisi eekkeriä. Pitäisi tuokin tarkistaa missä näin kirjoitettiin, viisi eekkeriä olisi noin kaksi hehtaaria, viisi hehtaaria kuullostaa kieltämättä aika isolta alueelta. Mutta tuossa ideaa miten kantokykyä voi laskea.

Biisoni tarvitsee joka tapauksessa 15-20 % proteiinia ravinnostaa, mikä vaikuttaa sen syömään ruohostoon/kasvillisuuteen. Muutoin esim. hedelmällisyys alkaa kärsiä, samoin tietysti vastustuskyky. Nämä lienevät niitä ongelmia joita biisoni kohtasi hevosten ja paimentolaiskulttuurin sekä kuivuuksien myötä. Lisääntyminen ei ollut normaalissa mittakaavassa, erityisesti kun intiaanit alkoivat kohdistaa pyyntiä rasvaisempaan ja pehmeänahkaisempaan lehmään.

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 13.01.2017 07:37

Tuosta lukumäärästä, oletin että se on jostain muualta kuin P Hämäläisen kirjoituksesta. Minulla ei noita kirjoja ole joten en siihen ota kantaa.
Mutta aika suurelta tuo vaikuttaa. Tuo lähtötilanteen arvioiminen on aika vaikeaa mutta siitä jotensakin lähtisin liikkeelle mikä suotuisissa olosuhteissa olisi jälkeläisten maksimimäärä. Ja siitä sitten vähentämään kuivuuskausien ja ankarien talvien suorittama karsinta.
Aika monia tekijöitä täytyisi ottaa huomioon. Saattaa olla että tuo luku on valistunut arvaus paremman puutteessa ja siihen on monesti tyytyminen

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 13.01.2017 09:01

Arvioitahan nuo tosiaan ovat. Hevosten lukumäärän arvioiminen perustuu yleensä toiseen arvioon, eli intiaanien lukumäärään ja hevoset per teltta/henkilö/soturi jne. kuten Haukkakin tuossa aiemmin osoittaa.
Katselen myöhemmin löytyykö joitain keräämiäni aiheen artikkeleita vielä netistä. Google books ei enää anna lukea Isenbergia, mutta tuota uudempaa Cunferin toimittamaa taitaa päästä vilkaisemaan. [u/size]

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 13.01.2017 13:41

T. Tienpää kirjoitti:Ja hevosten määrästä sanoisin että Haukalla on tuossa pilkkuvirhe
Ai tuo hevosjuttu. Tuosta sen otin ja hevosista lienee puhe. Siis tuskin minun pilkkuvirheeni . Maalaisjärjellä ajateltuna tässä toki on selvä virhe, mutta Floresilla lienee lähteensä tähänkin.
Dan Flores kirjoitti:By the second quarter of the nineteenth century the domesticated horse herds of the Southern Plains tribes must have ranged between .25 and .50 million animals (at an average of 10 to 15 horses per person). In addition an estimated 2 million wild mustangs overspread the country between south Texas and the Arkansas River
Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 13.01.2017 14:02

Haukka kirjoitti:
T. Tienpää kirjoitti:Ja hevosten määrästä sanoisin että Haukalla on tuossa pilkkuvirhe
Ai tuo hevosjuttu. Tuosta sen otin ja hevosista lienee puhe. Siis tuskin minun pilkkuvirheeni . Maalaisjärjellä ajateltuna tässä toki on selvä virhe, mutta Floresilla lienee lähteensä tähänkin.
Dan Flores kirjoitti:By the second quarter of the nineteenth century the domesticated horse herds of the Southern Plains tribes must have ranged between .25 and .50 million animals (at an average of 10 to 15 horses per person). In addition an estimated 2 million wild mustangs overspread the country between south Texas and the Arkansas River
Kuva
Tuostahan tuo selvisi, amerikassa jotkut tapaavat käyttää tuota pistettä luvun edessä desimaalina, siis 250000 - 500000 intiaanien hummaa ja pari miljoonaa villihevosta. Toki enemmänhän tuo on arvailua kuin laskea kantokyky ja biisonin maksimimäärä.
Noh, palataan illemmalla, luullakseni ainakin yksi aiheeseen liittyvä artikkeli pitäisi vielä olla saatavilla.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 13.01.2017 14:35

Hieman tuota pilkkua edessä ihmettelin, mutta koulujakäymättömänä heppulina en tuota oikein kässännyt. Desimaalit ovat meikäläiselle melkein samaa kuin hebreankieli. Olin välillä maaseutukoulussa, jonka opiit junnasivat vuoden verran jäljessä. Kun tulin taas kaupunkikouluun, oli desimaalit jo käsitelty.

Mutta hyvä, että saatiin järjellinen selitys, sillä noita määriä minäkin ymmärrän. Tästä aiheesta täytyy kaivaa jonkinlaista lisäfaktaa, sillä ei ollenkaan hassumpi jutunaihe.


________________________________
HAUKKA

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 13.01.2017 15:23

Haukka kirjoitti:Hieman tuota pilkkua edessä ihmettelin, mutta koulujakäymättömänä heppulina en tuota oikein kässännyt. Desimaalit ovat meikäläiselle melkein samaa kuin hebreankieli. Olin välillä maaseutukoulussa, jonka opiit junnasivat vuoden verran jäljessä. Kun tulin taas kaupunkikouluun, oli desimaalit jo käsitelty.

Mutta hyvä, että saatiin järjellinen selitys, sillä noita määriä minäkin ymmärrän. Tästä aiheesta täytyy kaivaa jonkinlaista lisäfaktaa, sillä ei ollenkaan hassumpi jutunaihe.


________________________________
HAUKKA
Onhan tuo outo tapa, jossain turkiskauppaa koskevissa vanhemmissa listoissa mielestäni tällaista lukujen lyhentelyä on myös esiintynyt, ja ne ovat joskus aiheuttaneet harmaita hiuksia itsellekkin, made beaveria muistaakseni jouduin hetken tavaamaan vanhasta tekstistä. Voi olla että menisi vieläkin väärin, en ole oikein innostunut matemaatikko vaikka laskupää pelaa tarvittaessa.

No, itse asiaan, tässä pari artikkelia jotka olen tallentanut ja vielä löytyivät. Yksi Scott Taylorin biisonin joukkosurmaa käsittelevä ei ohjautunut suoraa pdf-tiedostoihin, mutta tällaisella haulla voi koittaa onneaan: BUFFALO HUNT: INTERNATIONAL TRADE AND THE VIRTUAL EXTINCTION OF THE NORTH AMERICAN BISON.

Ja tässä nuo pari:

http://scholar.valpo.edu/cgi/viewconten ... ontext=cus

http://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewc ... nsresearch

Eipä näköjään pääsekkään Cunferia vilkaisemaan google booksilla, tuosta ehkä vähän matkaa:

https://www.amazon.com/Bison-People-Nor ... eat+Plains


Colpitts on kirjoittanut metissien biisoniartikkelin edelliseen kirjaan, ja Pemmican Empire kyllä kiinnostaa mutta hinta on toistaiseksi liikaa:

https://books.google.fi/books?id=b7yZBA ... navlinks_s


Ja meinasipa melkein unohtua, huomasin että tulevien kirjojen listalta löytyi biisoninmetsästystä kun tarkkaan katsoi:

Kuva

Mudeater oli siis wyandot-intiaani, ja prologin perusteella monessa mukana. Pitää harkita kunhan ilmestyy.

KuvaKuva

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 14.01.2017 10:17

Muutama kommentti biisoni-artikkeleista, tuossa edellisessä Romanin artikkelissa on asiallista tietoa mm. biisonin levinneisyydestä ja bison bison bison-rodun oletetusta alkuperästä. Toisaalta suorat referaatit puuttuvat, ja varsinkin arviot kaadetuista biisoneita sekä taljojen määrästä ovat selvästi suurempia kuin muilla modernin ajan tutkijoilla jotka viittaavat yleensä suoraa johonkin dataan.
Jonkinlainen ristiriita esiintyy myös siinä että Roman toteaa alussa biisoneja olleen nykyisten arvioiden mukaan 20-30 miljoonaa, mutta myöhemmin kirjoittaa miten "useimmat" tutkijat arvioivat niitä olleen 30-60 miljoonaa?

Lippin ja Dyckin juttu on aika mielenkiintoinen, ja todentaa hyvin samalla mikä on teoreettisesti mahdollinen intiaanien lukumäärä tasangoilla. Kuten tuloksista nähdään, esim. Dobynsin toista miljoonaa ei ole validi, sillä tuo määrä olisi kaatanut biisonit sukupuuttoon jo paljon ennen eurooppalaisten tuloa.

Taylorin artikkeli jota en saanut ohjattua suoraan pdf-tiedostoon esittää muistaakseni biisonien lukumääräarvioksi 30-40 miljoonaa, ja on jonkinlainen välimuoto uusimpien ja vanhempien tutkimusten arveluista myös viimeisten teurastusten suhteen.


Metis-biisoninmetsästystä:

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 14.01.2017 11:35

T. Tienpää kirjoitti: Dobynsin toista miljoonaa ei ole validi, sillä tuo määrä olisi kaatanut biisonit sukupuuttoon jo paljon ennen eurooppalaisten tuloa.
Tuntuuhan tuo Dobynsin 1,3 miljoonaa esihistoriallista intiaania Suurilla tasangoilla aika hurjalta lukemalta, mutta en menisi ihan suoraan tuomitsemaan miestä liioittelusta. David La Veren tai oikeammin F. Todd Smithin mukaan pelkästään caddoja kuoli 90 % espanjalaisten tuomiin tauteihin 1500-1600-lukujen aikana. Ennen tautiepidemiaa caddojen lukumääräksi arveltiin jopa 250,000 ontiaania. Vaikka caddot asuivatkin neljän valtion alueella, suurin osa heistä lienee pitänyt kotinaan juuri Texasia. Texas taas lasketaan eteläisiin tasankoihin, joten caddojen joukkotuho pudotti hurjasti populaatiota.

Kun mennään pohjoisille tasangoille törmätään 1700-luvulla riehuneeseen isorokkoon, joka vähensi hurjasti muun muassa mandanien, hidatsojen, crowien, shoshonien ja arikarojen määriä. Joidenkin lähteiden mukaan nämä määrät liikkuivat yhteensä sadoissa tuhansissa. Heidät kaikki voidaan laskea tasankojen intiaaneihin, vaikkakin shoshoneista vain pohjoisimmat ja itäisimmät kävivät biisoninpyynnissä. Tässä valossa en pidä mahdottomana, etteikö tasankoilla olisi asunut yli miljoona intiaania ennen historiallisen ajan alkua. Hevosettomuus teki heidän biisoninmetsästyksestään hidasta, sillä jalkamiehinä tai koiravaljakoilla liikkuneet metsästäjät eivät pysyneet biisonien perässä. Joukkotuhopaikkoina toimineilla biisonientappo-jyrkänteillä ylimetsästys oli ilmeistä, mutta näitä jyrkänteitä ei ollut sadoittain. Näin ollen suurin osa biisonilaumoista pysyi intiaanien saavuttamattomissa aina hevosten saapumiseen asti. Biisonit kykenivät lisääntymään ilman jatkuvien sotien aiheuttamaa stressiä ja näin ollen määrät eivät juurikaan huventuneet. Paljon enemmän putosivat tasankojen kaksijalkaisten asukkien määrät suhteessa alkuperäisiin lukemiin.

Eri lähteissä, jotka käsittelevät intiaanien populaatioita, on aika hurjia eroja.

Kanen taidetta assiniboine-biisoninmetsästäjistä:


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 14.01.2017 12:35

Haukka kirjoitti:Tuntuuhan tuo Dobynsin 1,3 miljoonaa esihistoriallista intiaania Suurilla tasangoilla aika hurjalta lukemalta, mutta en menisi ihan suoraan tuomitsemaan miestä liioittelusta. David La Veren tai oikeammin F. Todd Smithin mukaan pelkästään caddoja kuoli 90 % espanjalaisten tuomiin tauteihin 1500-1600-lukujen aikana. Ennen tautiepidemiaa caddojen lukumääräksi arveltiin jopa 250,000 ontiaania. Vaikka caddot asuivatkin neljän valtion alueella, suurin osa heistä lienee pitänyt kotinaan juuri Texasia. Texas taas lasketaan eteläisiin tasankoihin, joten caddojen joukkotuho pudotti hurjasti populaatiota.
Harkitsin jossain välissä oman ketjun avaamista väkilukukeskustelulle, mutta kai se tässäkin yhteydessä menee.
Nuo Smithin, ja samalla siis LaVeren arvioit perustuvat Dobynsiin, jonka metodia juuri Henigen "high counters-lahkoksi" nimeämä porukka kyllä -80-90-luvuilla ylisti mullistavana.

Mullistava se tosiaan on, silä laskukoneen hakkaaminen hullun kiilto silmissä ei taida ihan täyspäisten tutkijoiden määritelmää tieteellisestä täyttää. Dobynsin dataan kuuluu mm. 1600-luvun puritaanien ym. kirjeenvaihtoa. Pelkän yhden kirjeen perusteella, jossa uudisasukas kertoo kuulleensa vanhalta intiaanilta isoisoisän ja edeltäjien kokeneen jotain onnettomuuksia, Dobyns päätteli ja "laski" että esim. Uudessa Englannissa olisi voinut esiintyä jopa viisi isorokko-epidemiaa 1500-luvulla jotka kaikki olisivat tappaneet jotain 90-95% intiaaneista. Tästä sitten päästään taaksepäin laskemalla miljooniin intiaaneihin. Tämän jälkeen päättelyketjua jatkettiin koskemaan koko P-Amerikkaa ja jälleen laskettiin näiden hypoteettisten ja todistamattomien "eurooppalaisten" tautien tuhovoima sekä intiaanien "alkuperäinen" väkiluku.

Näin rehellisesti sanottuna, tuohon hurahtaneet taitavat kaikki haluta nykyään unohtaa koko homman (ok, Suomesta löytyy pari viime vuosituhannelle jämähtänyttä henkilöä, toinen mainittiin omassa kulkutautiartikkelissani. Toinen on kyllä ystäväni, eräs dosentti jolla on toisinaan melko erikoisia hypoteeseja, yhteistä näille että kaikki perustuvat omaan mielipiteeseen ja oikea data on aina väärässä.)...

Caddo-aluetta tutkineiden arkeologien mukaan alueen aineisto viittaa vaihtelevina aikoina ennen kirjoitettua dataa johonkin 10 000 ja 40 000 ihmisen välille. Ja jos tosiaan ajatellaan biisoneita olleen se 30 miljoonaa, 1,3 miljoonaa biisoneista kokonaan tai osaksi elävää intiaania olisivat kaataneet vuosittain 3 - 7 miljoonaa elukkaa, tuota eivät laumat olisi millään kestäneet. Pidättäydyn siis itse Übelakerin luvuissa P-Amerikan suhteen, jotka ovat noin 1,4 - 2,7 miljoonaa intiaania. Tuonkin laskelman painotetun keskiarvon, 1,9 miljoonaa, mukaan intiaaniväestö romahti noin neljännekseen vuodesta 1500 vuoteen 1900, mikä on hieman realistisempaa kuin Dobynsin loputtomat johtopäätösketjut, ja ottaa huomioon mm. ekologisen kantokyvyn, intiaanien elinkeinot, arkeologien raportit ja kulkutautien tunnetut vaikutukset.

Väkilukukeskustelussa suurten lukujen kannattajille tuntuu yleensä olevan täysin käsittämätön asia (ja uskokaa että olen saanut kinata) se, että intiaanien lukumäärä ei kaikkialla ja aina vain kasvanut kasvamistaan. Tästä on vaikka kuinka ja paljon tietoa mm. Mississippin-kulttuurin alueelta, lounais-alueelta, Columbian ylänköalueelta, syvänteestä, Kaliforniasta ym., mutta koitappa selittää vanhoille jäärille joille ainoa raja intiaanien lukumääräkeskustelussa tuntuu olevan ääretön, ja lähteitä tulkitaan omien fantasioiden mukaan ilman mitään tolkkua.

Oikeastihan ei ole mitään kunnollista tapaa laskea koko Amerikoiden väestöä ajalta ennen Kolumbusta. Alueellisia väestömääriä pystyy arvioimaan eri aikoina, jos joku niistä haluaa kokonaismäärää yhteen niputtaa, niin siitäpä vaan, mutta lähtökohtana tapa jossa intiaaneja on aina vain enemmän ja enemmän kuin mikään edellinen arvio, on jo ennen tutkimista mennyt pieleen. Ensin kerätään data, sitten tehdään johtopäätökset, tämän jälkeen niiden kestävyys testataan. Suuret luvut eivät ole kestäneet testausta eivätkä näin ollen ole oikein.

Siinäpä sitä vähän väkiluvuista, lupaan jättää tästä aiheesta paasauksen hieman vähemmälle, ja pidättäytyä referaatteihin viittaamisessa mikäli luvuissa vaikuttaa olevan jotain ongelmaa. Arvelen muuten että Dobynsinkin tarkoitus oli enemmän herättää keskustelua, mutta jengi otti homman liian tosissaan ja lähti vähän mopo käsistä...

Vastaa Viestiin