Intiaanit ja luonnonympäristö

[T Tienpää]

Jatketaan vielä eläimistä; biisonin alamäki alkoi siis viimeistää 1700-loppupuolella markkinaehtoisen pyynnin kasvun myötä. Aiemmin intiaanit olivat pysytelleet tasankojen reuna-alueilla, viljelleet hieman maata ja käyneet kerran pari vuodessa biisoninpyynnissä. Hevosten myötä intiaanit jäivät tasangolille, ja joutuivat omaan käyttöön kaadettujen biisonien lisäksi hankkimaan taljoja sekä lihaa vaihtokauppaan, pelkällä biisoninlihalla ei elä vaan tarvittiin myös hiilihydraatteja erityisesti silloin kuin biisoni oli talven jälkeen laihtunut rasvattomaksi.

Sisällissodan jälkeen keksittiin kestävän biisoninnahan olevan oikea materiaali tehtaiden hihnoihin, ja tuhansia työttömiä tai omaisuutensa sodan jälkeisessä lamassa menettäneitä rynni tasangoille hankkimaan nahkoja, heikentyneet laumat eivät tätä viimeistä invaasiota enää kestäneet.
Samalla toinen valtava eläin joutui ahdistuksen kohteeksi; nahkahihnojen rasvaukseen alettiin käyttää valaista saatavaa öljyä. Talouskasvu etsi uuden uhrin majavien ja biisonien tilalle raivattavaksi nk. edistyksen tieltä...

Muutamia valaanpyyntiä sivuavia kirjoja:

[Witko]

Jatketaan vielä eläimistä; biisonin alamäki alkoi siis viimeistää 1700-loppupuolella markkinaehtoisen pyynnin kasvun myötä. Aiemmin intiaanit olivat pysytelleet tasankojen reuna-alueilla, viljelleet hieman maata ja käyneet kerran pari vuodessa biisoninpyynnissä. Hevosten myötä intiaanit jäivät tasangolille, ja joutuivat omaan käyttöön kaadettujen biisonien lisäksi hankkimaan taljoja sekä lihaa vaihtokauppaan, pelkällä biisoninlihalla ei elä vaan tarvittiin myös hiilihydraatteja erityisesti silloin kuin biisoni oli talven jälkeen laihtunut rasvattomaksi.

Sisällissodan jälkeen keksittiin kestävän biisoninnahan olevan oikea materiaali tehtaiden hihnoihin, ja tuhansia työttömiä tai omaisuutensa sodan jälkeisessä lamassa menettäneitä rynni tasangoille hankkimaan nahkoja, heikentyneet laumat eivät tätä viimeistä invaasiota enää kestäneet.
Samalla toinen valtava eläin joutui ahdistuksen kohteeksi; nahkahihnojen rasvaukseen alettiin käyttää valaista saatavaa öljyä. Talouskasvu etsi uuden uhrin majavien ja biisonien tilalle raivattavaksi nk. edistyksen tieltä...

Muutamia valaanpyyntiä sivuavia kirjoja:

***********************************
Joudun vetämään sanojani takaisin ja se johtuu näistä kahdesta syystä l, kirjoistani Shepard Krech III The Ecological Indian sekä tästä Andrew Isenbergin




Krech aloittaa kirjansa että useimilla ihmisillä on sellainen käsitys että Intiaanit elivät täydessä harmoniassa ympärillään olevan luonnon kanssa ja tästä syntyi tämä myytti jolla ei ole valitettavasti mitääntekemistä oikean historian kannalta. 1800 eli 120,000 Tasankojen intiaania jotka kulkivat n. 30 miljoonan vaeltavaTienpää oli oikeassa etn biisonien perässä.(Tämäkin on maksimi arvio kirjoittajan mielestä biisoni kannasta v.1800).Tienpää oli oiekassa että Pohjoisilta Tasankoilta alkoi biisoni hävitä jo 1700-luvun loppupuoliskolla.Creet,Crowt,Assiniboinet tappoivat surutta biisoneita valkoisille myytävksi eteen päin taljoina,kielinä ym. Biisonikannat eivät kestäneet tälläistä metsästystä ja ylipäänsä biisonien lukumäärä on vahvasti pienempi kuin tavalliset ihmiset luulivat. Kun tämän Tasankokulttuurin päälle lasketaan valkoisten metsästys,taudit ym. niin oli oikeastaan ihme että biisonit eivät loppuneet jTasankoilta jo 1850-luvulla.Olin väärässä siinä että ei tarvitse mitään kirjoja tähän toteamukseen sillä nyt kun luki täyttä faktaa eikä olettamuksia eri siviilien tulkinnoista niintajuaa tämän ekologisen tasapainon järkyneen jo rajusti 1800.

Sen verran korjaan että en tarkoittanut kyllä mitä salaliittoteoriaa Armeijan ja metsästäjien taholta vaan sen että Kenraalit laskivat matemaattisen kylmästi että biisoinien häviäminen lopettaiisi Intiaanisodat.Tästä biisonien ja myös majavien häviämisista on nyt mielenkiintoinen aihe koska onneksi löytyi itseltä kaksi hyvää kirjaa joissa on kylmää faktaa ei myyttejä ja fiktiota.Uskon että suurin osa ihmisitä jotka eivät ole lukeneet tämän tyyppisiä kirjoija niin uskovat tuohon samaan myyttiin että valkoiset ne teurastivat kaikki biisonit ja intiaaneille jäi luu käteen vain.Itsekin lukeudun tähän 90% koska oli ajatellut asian täysin mustavalkoisesti l. ei tuota voi muuttaa koska yli 100.vuotta on sanottu näin.

Tässä linkki suoraan Spehard Krech III kirjaan ja lukuun biisoneista.
https://www.amazon.com/Ecological-India ... ie=UTF8&qi
https://www.amazon.com/Ecological-India ... 0393321002

Witko

[T Tienpää]

Sen verran korjaan että en tarkoittanut kyllä mitä salaliittoteoriaa Armeijan ja metsästäjien taholta vaan sen että Kenraalit laskivat matemaattisen kylmästi että biisoinien häviäminen lopettaiisi Intiaanisodat.Tästä biisonien ja myös majavien häviämisista on nyt mielenkiintoinen aihe koska onneksi löytyi itseltä kaksi hyvää kirjaa joissa on kylmää faktaa ei myyttejä ja fiktiota.

Juu en minä ajatellut että täällä ketään salaliittoja rankentaa, viittasin ensisijaisesti tähän Floresin artikkeliin uudessa biisonikirjassa, mikä käsittelee oman mielipiteeni mukaan aika mielenkiintoisesti biisonien joukkotuhon aihetta. Flores viittaa juuri popularisoituun ja yksinkertaistettuun tarinaan jossa vain euroamerikkalaisten teurastus olisi vastuussa biisonien käymisestä sukupuuton partaalla, ja huomauttaa miten joskus on epäilty jopa USA:n hallituksen, rautateiden, armeijan ja biisoninmetsästäjien suunnitelleen tuhon. Tuolla oli myös mielenkiintoinen yksityiskohta jossa Flores siteeraa Sheridanin pyytäneen ohjeita biisonien hävittämisen estämiseksi Montanassa, olikohan vuosi 1879 näin tarkistamatta.

Metissien tunnetut kaatomäärät ovat omasta mielestäni myös aika hämmentäviä, sillä ne eivät vaikuta niin suurilta että biisonit kovin äkkiä olisivat hävinneet. Omana pointtina, kuten myös edellä mainituissa kirjoissa, on siis se, että biisonin alamäki oli monen asian summa.

Itse muuten pidän tuosta Krechista kovasti, ehkä se on hieman käänteisesti popularisoidun oloinen, ja siksi herättänyt vastustusta intiaanien ja intiaaneja luonnonsuojelun esikuvana pitävien parissa. Krech on kuitenkin loistava kirjoittaja ja äijän sarkasmi tehoaa, ehkä siinä on jotain samaa kuin omassa tyylissä, toki kirjoituksissani pyrin välttämään kovin voimakkaita mielipiteitä ja antamaan lukijan tehdä omat johtopäätökset. Aina ei taida kyllä onnistua...

[Witko]

Jumankauta kun kirjoitin vaimon läppärillä äskeisen kirjoituksen niin oli kirjoitusvirheiden juhlaa VOL III.Omassa läppärissä minulla on erillinen näppäimistö ,sillä en ole koskaan päässyt sinuiksi läppärin tiheästä näppäimistöstä kuten on hiirenkin kanssa sama juttu.Oma erillinen hiiri langaton tai langallinen ja erillinen näppäimistö niin sitten pelittää.Junior v.13.kirjoittaa suveneerisesti ja nopeasti koneella kuin koneella mutta onhan nykypolvi eri juttu kuin me äijät.Vaimo nyt pesee täysin netti ja älypuhelimessa meikäläisen 100-0.

Krechin teksti on helppoa luettavaa ja perinteiset Intiaani tutkijat ja Noble Savage tyypit eivät kyllä todellakaan pidä miehen kirjoituksista mutta jopa tälläiseen sotahulluun Koniin se puri ja miehellä oli minusta aika kylmät ja tarkat faktat luvuissa. Olen samaa mieltä että koko biisonien tuho oli monen asian summa mutta ei pelkästään valkoisten ansiosta. Ahneus on perisynti ja kun roteva Cree roikale halusi parempaa veistä,kivääriä ja unohtamatta viinaa niin ei siinä luonnonsuojelu ja eko tasapaino paljon painanut. Minulle oli pienoinen yllätys tuo Pohjoisten Tasankojen tyhjeneminen biisoneista jo 1700-luvulla, mutta Krech latoi sellaista faktaa pöytään että meikäläinenkin hiljeni.Opetus on että älä pidä mitään asiaa täytenä totena jos et ole lukenut siitä tämän tyyppisistä kirjoista missä myytit kumotaan ja lyödään faktat esiin.Toki kirjailijoillekkin tulee joskus virheitä mm. lukumäärissä.

Witko

[Haukka]

Onhan tuossa Krechin kirjassa mielenkiintoisia juttuja. Näyttää, että välillä intiaanit käyttivät hyvinkin tarkkaan kaikki biisoneista saavun aineksen, kun taas joskus oltiin hyvinkin suurpiirteisia. Riippui varmaan siitä miten biisoneja kulloinkin oli liikkeellä. Krechi kertoo muun muassa Meriwethwer Lewisin panneen merkille, että mandanit kaatoivat eräällä metsästysreissulla koko biisonilauman, mutta ottivat vain parhaat osat lihasta ja jättivät ruhot mätänemään tasangoille. Tuo siis vuodelta 1806. Melkoisen tuhlailevaa käytöstä. Tämä tietenkin pätee vain tähän kyseiseen tapaukseen eikä sitä voi yleistää. Lisäksi mandanit olibat hyvinvoivaa kauppiaskansaa. He eivät nähneet nälkää, siitä pitivät huolen heidän kauppakeskuksensa ja niiden runsaat tavaravalikoimat. Heillä siis oli varaa tällaiseen biisonin haaskaamiseen. Muistan kuitenkin useistakin kirjoista maininnan, että esimerkiksi cheyennet joutuivat talvisin turvautumaan arikarojen ja muiden kauppakansojen myymiin maataloustuotteisiin koska liharavintoa ei riittänyt. Tietenkin tämäkin pätee vain määrättyihin vuosiin.

Tuo kyseinen Kreechin kirja mainitsee myös miten tasankointiaanien kotitalous muuttui hevoskulttuurin myötä. Kuudella tai seitsemällä biisoninvuodalla päällystetty tiipii muuttui äkkiä paljon kookkaammaksi ja siihen uhrattiin jopa 12 – 13 vuotaa. Oli varaa koska biisonijahti helpottui humman myötä. Myöhemmän aikakauden kuivuus kuitenkin ajoi biisonit moneen suuntaan ja äkkiä niiden pyytäminen ei ollutkaan enää helppoa. Laumojen liikkeitä oli vaikea ennakoida, joskin monilla intiaanikansoilla oli uskomus, että laumat katoavat talveksi maan alle tai järven pohjaan.

Biisonien määrä 1800-luvun alussa on täysi arvoitus. Ehkäpä ne olisi pitänyt merkitä ja laskea samalla. Suuri joukko innokkaita merkitsijöitä ympäri tasankoja, se olisi ollut mahdotonta toteuttaa. Ja kukapa ajatteli tuolloin biisonien määriä. Intiaanit uskoivat niiden siirtyneen eri paikkaan ja uudisasukkailla taas oli paljon muuta ajateltavaa.

[T Tienpää]

Ihmettelin ensin että eikö Krechissä ollutkaan useampaa kappaletta biisoneista, mutta sehän olikin tämä "vastaisku"-kirja:

https://www.amazon.com/Native-Americans ... NM86EAH37F



Todellisuudessa useimmat kirjan artikkelit joutuvat tyytymään myöntämään että Krechillä on vinha pohja jutuissaan. Aika vaihtelevan tasoisia artikkeleita, ehkä Feitin on heikoin, "mutku valkonaamatkin"-tyyppinen poraus.

Tuossa customers who bought this item also bougth-rivissä Krechin kohdalla on aika monta hyllystä löytyvää, muutamia amelko hyviä ympäristöhistoriaa käsitteleviä kirjoja:



Fagania suosittelen jos esim.mustan surman aikainen eurooppa ja viikinkien amerikan valloitus tuntuvat kiinnostavilta. Yleistä historiaa joka kytketään pienen jääkauden ilmastonvaihteluihin.

[Haukka]

Jatketaan vielä tätä eläinaihetta, koska se istuu tähän osioon erityisen hyvin. Pysyttelen mandaneissa. Jos heidän elintasonsa oli varsin korkea vielä 1800-luvun kahdella ensimmäisellä kymmenellä, siihen oli tulossa muutos. Muutos alkoi vuonna 1825 jolloin mandanit saivat vieraita Mih-tutta-hang-kusch - kyläänsä. Kysymyksessä oli Henry Atkinsonin sotilasretkikunta, jonka mukana saapui vähintään kaksi veikeää nelijalkaista nisäkästä. Nämä viiksekkäät veijarit olivat eri sukupuolta ja perinteisen tavan mukaan onnistunutta rantautumista juhlittiin kiihkeätempoiisella pariintumisrituaalilla. Homma hoidettiin piilossa lähimmän nurkan takana ja muutamaa viikkoa myöhemmin perhe oli lisääntynyt usealla vaaleanpunaisella pallerolla, joista kasvoi yhtä komeita ja suuria kuin vanhemmistaankin.

Näillä eläimillä oli hieno latinankielinen nimi ja se oli Rattus norvegicus. Suomalaiset ovat ristineet sen isorotaksi. Laji on lähtöisin Norjasta ja se tunnetaan myös nimellä Norway rat. Mandanit ihastelivat aluksi näitä outoja eläimiä ja rotat kiittivät myötätunnosta kaivautumalla mandanien viljavarastoihin. Sikiintyminen oli nopeaa sillä yksi isorottanaaras pystyi elämänsä varrella pyöräyttämään noin 50 jälkeläistä. Mandanien elintaso loi rottayhteisälle vankan pohjan. Rotat levisivät myös läheiseen Fort Clarkiin, jossa niitä vuosina 1836-37 tapettiin yli 10,00 kappaletta. Linnakkeen kirjanpito vahvistaa asian.

Lähde Elizabeth A. Fenn

[Witko]

Jatketaan vielä tätä eläinaihetta, koska se istuu tähän osioon erityisen hyvin. Pysyttelen mandaneissa. Jos heidän elintasonsa oli varsin korkea vielä 1800-luvun kahdella ensimmäisellä kymmenellä, siihen oli tulossa muutos. Muutos alkoi vuonna 1825 jolloin mandanit saivat vieraita Mih-tutta-hang-kusch - kyläänsä. Kysymyksessä oli Henry Atkinsonin sotilasretkikunta, jonka mukana saapui vähintään kaksi veikeää nelijalkaista nisäkästä. Nämä viiksekkäät veijarit olivat eri sukupuolta ja perinteisen tavan mukaan onnistunutta rantautumista juhlittiin kiihkeätempoiisella pariintumisrituaalilla. Homma hoidettiin piilossa lähimmän nurkan takana ja muutamaa viikkoa myöhemmin perhe oli lisääntynyt usealla vaaleanpunaisella pallerolla, joista kasvoi yhtä komeita ja suuria kuin vanhemmistaankin.

Näillä eläimillä oli hieno latinankielinen nimi ja se oli Rattus norvegicus. Suomalaiset ovat ristineet sen isorotaksi. Laji on lähtöisin Norjasta ja se tunnetaan myös nimellä Norway rat. Mandanit ihastelivat aluksi näitä outoja eläimiä ja rotat kiittivät myötätunnosta kaivautumalla mandanien viljavarastoihin. Sikiintyminen oli nopeaa sillä yksi isorottanaaras pystyi elämänsä varrella pyöräyttämään noin 50 jälkeläistä. Mandanien elintaso loi rottayhteisälle vankan pohjan. Rotat levisivät myös läheiseen Fort Clarkiin, jossa niitä vuosina 1836-37 tapettiin yli 10,00 kappaletta. Linnakkeen kirjanpito vahvistaa asian.

Lähde Elizabeth A. Fenn

***********************************************************
Tätä veijaria saamme kiittää Mustasta rutosta,paiserutosta ja sen kirput tappoivat vaatimattomasti 25.-50. miljoonaa ihmisen kuolemista pelkästään Euroopassa kun v. 1346-1353.Se tuli laivojen mukana todennäköisesti Aasiasta/Kiinasta.Tämän mustarotan syrjäytti myöhemmin isorotta joka oli vahvempi ja vieläkin pirullisempi otus kuin pienempi lajitoveri mustarotta.Mandanit eivät tienneet mikä tämä pirullinen elikko oli ja v.1830-luvulla taudit sitten tuhosivat Mandanit lähes pois maan päältä.Biisoneista vielä sen verran että niiden todellista lukumäärää ei taida tietää kukaan ja voi hyvin olla että arviot niiden määrästä olivat liian suuria.Ei tässä Tasanko Intiaanien kulttuuri ja elintavat yksin biisoneita hävittäneet mutta Tasanko Intiaanien elämäntapa syntyi ja kukoisti kahdesta asiasta hevonen ja tuliase. Vaikea on spekuloida mitkä syyt tuhosivat biisonit, niin kaikkien asioiden summa,valkoiset,intiaanit sekä arvio liian suuri niiden lukumäärästä.Melkoinen määrä Fort Clarkin populaatiossa oli 10,000 rottaa jotka pelkästään tapettiin niin niiden kokonaista lukumäärä ei edes uskalla arvioida.


Mustarotta


Witko

[T Tienpää]

Todellisuudessa useimmat kirjan artikkelit joutuvat tyytymään myöntämään että Krechillä on vinha pohja jutuissaan. Aika vaihtelevan tasoisia artikkeleita, ehkä Feitin on heikoin, "mutku valkonaamatkin"-tyyppinen poraus.

Nytpä tuli haukuttua väärää puuta, syyllinen olikin Darren Ranco, joka keskittyy lähinnä syyttämään Krechia neokolonialismista sen sijaan että esittäisi mitä mahdollista virheellistä faktaa Krech tuo julki.

Kieltämättä vähän sääliksi käy kun ajattelee janoon ja nälkään kuolevia biisoneita, eikä tuo älytön pyyntikään mitään sympatiaa herätä. Ihmettelen silti hieman juuri biisonin nousua Amerikan Saimaannorpaksi/pandaksi. Toki biisoni oli tärkeä preeriaekosysteemin kannalta, mutta esim. majava merkitys luonnon biodiversiteetille on laajempi ja elukkaa kuritettiin surutta jonkun hemmetin hattujen vuoksi. Monet eivät syö lainkaan majavaa sen kalamaisen maun vuoksi.
Samoin valaiden merkitys meriekosysteemiin ja saukkojen edellisen kannalta tärkeisiin kelppimetsiin on valtava, mutta niiden osa historiallisessa kolonialismissa on kuitenkin jäänyt biisonin jalkoihin.
Ehkä stereotyyppinen ratsastava, vapaa sulkapäähine-intiaani vetoaa juuri laiskan ihmisen mieleen, romaaneista ja westernelokuvista saatu "oikea, alkuperäinen" ja kaltoin kohdeltu intiaani, jonka jälkeen on aika palata normaaliin elämään, eikä kiinnostusta tai ymmärrystä löydy enää muualle?

[Haukka]

Ihmettelen silti hieman juuri biisonin nousua Amerikan Saimaannorpaksi/pandaksi.

Minä en ihmettele.

Tasangoilla vaeltavat biisonilaumat ovat siksi vaikuttava näky, että ne jäävät katsojan mieleen. Tällaisesta eläimestä oli hyvä tehdä Panda/saimaannorppa koska kaikki tuntevat sen ja se herättää mielikuvia niitä metsästävistä intiaaneista. Vaikka varsinaiseen kokopäiväiseen biisoninmetsästykseen perustuvaan kulttuuriin kuuluivat vain lakotat, cheyennet, blackfeetit, assiniboinet, kiowat ja comanchet (eipä paljonkaan muita, sillä nämä muut harjoittivat myös maanviljelyä ja muita juttuja)) niin tästä elinkeinosta tuli näkyvin osa Pohjois-Amerikan intiaanihistoriaa. Kiitos tietenkin lankeaa Hollywoodille ja sarjakuville, sillä nämä kaksi viihdeteollisuuden muotoa alkoivat korostaa tasankointiaanien kulttuuria. Nyt biisonien vaelluksesta ja niiden tuhoista on kirjoja ja lukuisa määrä varteenotettavaa tieteellistä "faktaa". Puhumattakaan taiteesta, joka nojaa biisoninmetsästykseen. Tuossa muutama taiteellinen näkemys unohtumattomasta kulttuurista:

[T Tienpää]

Ihmettelen silti hieman juuri biisonin nousua Amerikan Saimaannorpaksi/pandaksi.

Minä en ihmettele.

Tasangoilla vaeltavat biisonilaumat ovat siksi vaikuttava näky, että ne jäävät katsojan mieleen. Tällaisesta eläimestä oli hyvä tehdä Panda/saimaannorppa koska kaikki tuntevat sen ja se herättää mielikuvia niitä metsästävistä intiaaneista. Vaikka varsinaiseen kokopäiväiseen biisoninmetsästykseen perustuvaan kulttuuriin kuuluivat vain lakotat, cheyennet, blackfeetit, assiniboinet, kiowat ja comanchet (eipä paljonkaan muita, sillä nämä muut harjoittivat myös maanviljelyä ja muita juttuja)) niin tästä elinkeinosta tuli näkyvin osa Pohjois-Amerikan intiaanihistoriaa. Kiitos tietenkin lankeaa Hollywoodille ja sarjakuville, sillä nämä kaksi viihdeteollisuuden muotoa alkoivat korostaa tasankointiaanien kulttuuria. Nyt biisonien vaelluksesta ja niiden tuhoista on kirjoja ja lukuisa määrä varteenotettavaa tieteellistä "faktaa". Puhumattakaan taiteesta, joka nojaa biisoninmetsästykseen. Tuossa muutama taiteellinen näkemys unohtumattomasta kulttuurista:

joo tämä on selvä homma, ihmetykseni koskee siis enemmän sitä miksi biisoniin ja biisonikulttuuriin liittyy niin paljon myyttejä. Biisonikulttuurin kulmakivi, biisoni, kärsi sen synnyttämästä ikonisesta intiaanista, mutta silti biisoni samalla symbolisoi samaisen kulttuurin romahdusta missä stereotyyppinen intiaani oli itse kuitenkin voimakkaasti mukana. Paradoksi.

[Haukka]

Tässä nyt ollaan keskitytty biisoneihin, mutta vielä ikävämmim kävi muinaiselle Amerikan Megafaunalle, joka katosi kokonaan. Metsästettiinkö ne sukupuuttoon vai kuolivatko ne maastopalojen ja ilmastonmuutosten seurauksena? Kuivuus saattoi tuhota eläimille tärkeät vesistöt ja ne eivät enää jaksaneet suunnistaa paikkaan, jossa vettä olisi ollut saatavana. Mutta miksi biisoni jäi henkiin? Mikä sen erotti mammuteista, mastodonteista, sapelihammastiikereistä, kameleista ja muista jättikokoisista elävistä. Ehkä biisoni oli vain muita mukautuvampi, älykkäämpi tai yksinkertaisesti sitkeämpi.

Olipa niin tai näin, intiaanit syyllistyivät monilla alueilla biisonin ylimetsästykseen. He eivät käsittäneet mitä ylimetsästys tarkoitti, koska he olivat tottuneet biisonilaumojen ilmestymiseen yhä uudelleen ja uudelleen. Kuitenkin he vartioivat mustasukkaisina biisonilaumojen liikkeitä, eivätkä halunneet vihollisheimojen pääsevän apajalle. Esimerkiksi 1800-luvun alun Montanassa taisteltiin verissä päin metsästysreviireistä ja sikäläiset metsästäjät pyrkivät ajamaan Kalliovuorten heimot pois biisonijahdista. Vaikka kokopäiväisiä paimentolaisheimoja oli vähän, tasankojen laitamilla asuvat maanviljelijäkansat pyrkivät lihaisille apajille jokaisesta ilmansuunnasta. Tämä yliaktiivinen metsästysinto varmasti verotti biisonikantoja ja vähenevät laumat eivät syystä tai toisesta päässeet lisääntymään odotetulla tavalla. Biisoneilla esiintyi myös mitä erilaisimpia tauteja, jotka nekin saattoivat vaikuttaa lajin vähenemiseen.

Kadonneet

[Haukka]

Vaikka biisoninmetsästys oli "joukkue-urheilua", huimapäisimmät harjoittivat sitä yksinään tai kaverin kanssa. Omana itsenään ei biisonia kannattanut lähestyä, vaan siihen tarkoitukseen kannatti naamioitua esimerkiksi sudeksi kuten kuvan metsästäjät ovat tehneet. Lisäksi kannatti katsoa mistä päin tuuli puhalsi ja lähestyä biisoneita vastatuuleen. Näin ihmisen haju ei päässyt pelästyttämään herkkiä eläimiä.



Yleisin tapa ainakin ennen hevosten tuloa oli ajaa biisonin V-muotoiseen aitaukseen,joka johti kallionjyrkänteelle. Tästä oli erilaisia variaatioita. Creet käyttivät aitauksia, jotka oli näppärästi rakennettu tuuhean tiheikön sisään. Kaksi korkeaa puuta toimivat portinpylväinä, joiden välistä biisonit ajettiin ansaan. Santee-siouxit, omahat ja monet ylä-Mississippin heimot turvautuivat biisonin metsästyksessään tuliympyrään. Preeria tuikattiin palamaan biisonilauman ympäriltä ja ympyrään jätettiin pieni aukko. Aukosta paenneet biisonit ryntäsivät suoraan ansaan, jossa ne joutuivat odottavien metsästäjien nuolisateeseen.

Jotkut metsästivät biisoneita myös talvisin. Mandanit ja arikarat saattoivat houkutella biisonilauman heikoille jäille. Luonto hoiti loput. Talvimetsästystä harjoittavat arapahot ja assinoboinet puolestaan turvautuivat lumikenkiin ja houkuttelivat biisonilaumoja syvään lumeen, jonne ne hyytyivät painavan massansa takia.

Blackfeetit pyrkivät hyödyntämään biisonista kaiken mahdolisen, mutta esimerkiksi shoshonet kertoivat metsästävänsä biisoneita yksinomaan niiden nahan ja kielen takia.

Monen heimon soturit (eniten assiniboinet) käyttivät biisonin sarvia koristeinaan.

[T Tienpää]

Jättiläislaiskiainen on kyllä erikoisen näköinen otus, mitä lie ihmiset aikoinaan miettineet moisen kohdatessaan...

Biisonin koko ilmeisesti pieneni ilmastonmuutoksen/stressin myötä, vaikka täyttä selvyyttä ei ole mistä sukupuuttoon hävinneestä rodusta Amerikan biisoni /bison bison bison mahtoi periytyä.
Floresin biisoni-artikkeli, tämä ymmärtääkseni laukaisi uuden ajan tutkimuksen siitä miten tuo biisonin häviäminen kävikään:

http://www.buffalofieldcampaign.org/leg ... cology.pdf

[Witko]

Jättiläislaiskiainen on kyllä erikoisen näköinen otus, mitä lie ihmiset aikoinaan miettineet moisen kohdatessaan...

Biisonin koko ilmeisesti pieneni ilmastonmuutoksen/stressin myötä, vaikka täyttä selvyyttä ei ole mistä sukupuuttoon hävinneestä rodusta Amerikan biisoni /bison bison bison mahtoi periytyä.
Floresin biisoni-artikkeli, tämä ymmärtääkseni laukaisi uuden ajan tutkimuksen siitä miten tuo biisonin häviäminen kävikään:

http://www.buffalofieldcampaign.org/leg ... cology.pdf

*******************************************************************

Lyhyet kommentit tällä kertaa. Luin tuota Dan Floresin kirjalinkkiä ja paljon oli asiaa ja itseasiassa luin tässä tällä viikolla Pekka Hämäläisen artikkelia biisoneista ja Comancheista ja aika paljon Hämäläinen oli Floresin suuntaan omassa mielipiteessään. Biisonien lukumäärä oli liioiteltu suuresti jo 1700-luvulla ja kun taas Comancheilla oli v.1760 jokaisella hevonen/hevosia.Comanchein väkiluku nousi 1800-luvulle tultaessa 40, 000.Pelkästään Comanchet tappoivat biisoneja suruitta ja biisoninen kanta oli jo ennen valkoisten tuloa pudonnut lähes 1/2 ja v.1840-1850 kuivuus periodi ajoi biisoneita itään missä olivat muut Kansat vastassa. Harmittaa kun en laittanut tuon Pekkä Hämäläisen artikkelia ylös sillä en löydä sitä nyt millään haulla netistä.

Witko