Intiaanit ja luonnonympäristö

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 20.03.2017 19:12

Jep. katsoin tuon ohjelman ja hienosti selvisi matkan rasituksista sen juontaja Jonathan Legg. Hän mainitsi tosiaan jotakin vanhasta mohavien kauppatiestä ja siitä, että mohavet opastivat Escalanten retkikuntaa 1776. Jossakin kirjassa pähkäiltiin kävikö retkikunta Suolajärvellä asti ja tultiin siihen tulokseen, että ei käynyt. No laitetaanpa tämän asian kunniaksi kuva vanhalta espanjalaiselta reitiltä, joka on tässä kohdin muotoutunut valtatie 66:ksi.

Kuva
Ja tuossa pieni välähdys Mohaven autiomaasta, jossa mohave-intiaanit luonnollisesti liikkuivat kuin kotonaan

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 25.03.2017 12:45

Intiaanit tekivät luonnonkasviksista myös monenmoisia juomia, joista eräs oli Black drink eli Musta juoma. Juomaa tehtiin Yauponin piikkipaatsaman (Ilexin vomitoria) paahdetuista lehdistä , jotka sisälsivät jopa kuusi kertaa enemmän kofeiinia kuin kahvi. Juomaa käytettiin muun muassa seremonioissa ja sen vaikutus oli rohkaista sotureita tulevassa taistelussa. Samalla aine toimi tehokkaana puhdistajana intiaanien puhdistautumisrituaaleissa, sillä aineen kohtuuton litkiminen päättyi yleensä tehokkaaseen oksentamiseen. Tämä puolestaan puhdisti vatsalaukun lisäksi myös kehon ja mielen. (Ilmeisesti intiaanit hakivat alkoholista hieman samaa vaikutusta ja siksi tulilientä siemailtiin joskus varsin nopeaan tahtiin)

Eurooppalaiset törmäsivät ensimmäisen kerran näihin Black drinkin kohtuukäyttäjiin liikkuessaan Pohjois-Amerikan kaakkoisilla kulmilla. Musta juoma toki tunnettiin Texasissa asti ja pohjoisessa sen käyttö rajoittui Suuriin järviin. Tämän päivän tutkijat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että Mustaa juomaa litkittiin myös legendaarisessa Cahokian suurkaupungissa Illinoisissa.

Cherokeet olivat ehkä koko aineen suurin yksittäinen käyttäjäryhmä. Tosin Ilex vomitoria (vomit = oksentaa] ei kasvanut luonnonvaraisena cherokeiden perinteisillä mailla, mutta kauppiaat kuljettivat sitä kaikille halukkaille, joten juomantekoon voitiin ryhtyä heti kun tilattu paketti oli noudettavissa lähikioskista.

Tuossa Black drinkin nautiskelijat ovat ylittäneet jo kohtuuden rajat.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 23.04.2017 14:41

Ahaa, alkaa selvitä apachienkin voimanlähde. Sellainen oli pussukallinen Chia-siemeniä, joka laitettiin roikkumaan vyötäisille sotaan lähdettäessä. Kysymyksessä oli mintunsukuinen heinäkasvi.Eivät siemenet tietenkään siellä pussukassa vaikuttaneet, vaan apachet mussuttelivat niitä valmistautuessaan taisteluun. Varmaankin muutkin lounaiset kansat tunsivat chian tehokkuuden kaikissa kestävyyttä ja voimaa vaativissa suorituksissa.

Tietenkin luontaistuotekaupat ovat löytäneet tämän valmisteen ja terveysvaikutuksiahan riittää joka lähtöön. Olisi mukava tietää mitähän rohtoja käyttivät nuo 1700-luvun kovat intiaanijuoksijat, jotka ravasivat ympäri mannerta ja painelivat vauhtia, johon vain harvat nykyäänkään pystyvät. Kai heillä oli omat dopinginsa.

Kuvassa Deerfoot, nopeajalkainen siksika(blackfeet)-juoksija Montanasta, joka hänkin käytti jotakin.


KuvaKuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 23.04.2017 15:41

Chia näyttää kuuluvan muun muassa Mojaven villikasveihin. Ja tuon mukaan se on kuulunut shoshonien ja paiutien ruokavalioon.

https://books.google.fi/books?id=emnz0t ... age&q=chia seeds and shoshone&f=false

Ja mitähän mahtoivatkaan delawaret käyttää juostessaan kuuluisan yli sadan kilometrin juoksunsa vuonna 1737? Etteikö vaan olisi nautittu sikäläistä ginzeng-juurta tai jotakin muuta voimayrttiä. No toisaalta nuo eivät olleet kiellettyjä aineita. Vahinko vain että kyseinen "Walking Purchase" eio perustunut reiluun kilpaan, vaan valkoisen miehen inhottavaan huijaukseen. Luultavasti noihin aikoihin ei rehtejä ueheilukilpailuja järjestetty intiaanien ja siirtolaisten välillä. Veikkaan, että valkoinen rotu olisi jäänyt altavastaajaksi useimmissa lajeissa.

Tuossa muuan cree-juoksija, jota syytettiin kannibalismista:


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 23.04.2017 16:29

Chian/salvian siemeniä leivottiin yhdessä muiden siementen kanssa pieniksi kakuiksi lounaisen USA:n alueella, ainakin Kalifornian muinaisista intiaanien kätköistä näitä on matkaeväitä on löytynyt.

Chian siemenet on hyvä turvottaa vedessä noin 1/10 suhteessa (10g chiaa, 1dl vettä). Tuloksena sellaista sammakonkutumaista limanuljaskaa, jos joku tuosta supervoimia saa, niin vaikutus on lähinnä placepoa. Tietysti aliravittuna mistä tahansa kivennäis- ja hivenaineista, tai yleisesti makro- ja mikroravintoaineista, kasvaa epäilemättä ihmevoimat aiempaan energiatasoon verrattuna. Mitään kokan kaltaista stimulaattia chiasta tai vastaavista superfoodeiksi nimetyistä mössöista ei luonnollisestikkaan löydy. Kokan lehtiä mm. pari vuoristokiipeilyä harrastava ystävääni on pureskellut, ja nehän tietysti piristävät, ehkäisevät vuoristotautia ja parantavat yleisesti kestävyyttä. Kokapensaan lehdistä luonnollisesti pitkänmatkanjuoksijatkin hyötyvät:


Kuva

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 08.05.2017 17:01

Kuva

Aloittelin lukemaan Pemmican Empirea joka kuuluu sarjaan historian ja ympäristön tutkimuksia. Aiemmin sarjasta on tullut luettua ainakin Destruction of the Bison ja Ecological Imperialism: The Biological Expansion of Europe, 900-1900, jälkimmäistä pidetään ympäristöhistorian uranuurtajana. Paljon muitakin enemmän tai vähemmän ympäristöhistoriaa käsitteleviä kirjoja on tietysti käyty läpi, Sweeneyn Prelude to the Dustbowl yksi hieno esimerkki.

Pemmican Empire vaikuttaa heti omiin mieltymyksiin sopivalta, Colpitts käy läpi miten muinainen kuivalihan ja rasvan sekoittaminen pemmikaaniksi muuttui historiallisella ajalla kaupalliseksi ja siinä samalla vaikutti monella tapaa pohjoisten tasankojen historiaan ja ekologiaan. Colpitts kirjoittaa aika pitkiä lauseita ja hieman pitää keskittyä, mutta hinnasta (n. 60€) huolimatta tuntuu asialliselta kaupalta.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 08.05.2017 18:49

Varmasti pemmikaani oli erinomaista matkaevästä intiaanien pitkille matkoille. Nahkapusseihin pakattu pemmikaanihan säilyi hyvin pitkään, joten helppokäyttöistä ja ravitsevaa kuivamuonaa joka lähtöön. Mistähän se mahtoi olla lähtöisin, Kanadan intiaaneilta varmaan. Creet, ojibwat ja muut Kanadan metsien asukkaat tekivät sitä varmaan jo kauan ennen valkoisen miehen saapumista. En muista yhtään missä vaiheessa ranskalaiset tai brittiläiset kauppåiaat kiinnittivät huomionsa pemmikaaniin. Ehkäpä sen tekivät HBC:n jepet silloin kun creet alkoivat vierailla Hudson Bayn kauppapaikalla.

Ilmeisesti pemmikaani sisälsi tekopaikasta ja saatavuudesta riippuen mitä erilaisia liha- tai kala raaka-aineita ja marjojen lajillakaan tuskin oli sen suurempaa väliä. Jos saisi valita niin jauhettua lohta tai siikaa mustikalla tai vadelmalla , kiitos. Myös hirvenliha ja karpalo voisi olla hieno yhdistelmä nam!


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 08.05.2017 19:02

Haukka kirjoitti:Varmasti pemmikaani oli erinomaista matkaevästä intiaanien pitkille matkoille. Nahkapusseihin pakattu pemmikaanihan säilyi hyvin pitkään, joten helppokäyttöistä ja ravitsevaa kuivamuonaa joka lähtöön. Mistähän se mahtoi olla lähtöisin, Kanadan intiaaneilta varmaan. Creet, ojibwat ja muut Kanadan metsien asukkaat tekivät sitä varmaan jo kauan ennen valkoisen miehen saapumista.
Vanhimmat pemmikaaniksi oletetut arkeologiset löydöt ovat noin 5000 - 6000 vuotta vanhoja, joten paha sanoa minkälainen kombinaatio tuon on keksinyt, athabaskaneille se vaikuttaa kuitenkin olevan erittäin vanhaa perinnettä. Gwichinien itsuh' oli juuri tuollaista jauhetusta kalasta, rasvasta ja marjoista tehtyä pemmikaania.
Rasvan laadusta ja määrästä riippuen pemmikaani säilyi kuudesta kuukaudesta pariin vuoteen. Rayllahan taisi olla jotain juttua pemmikaanista kirjassaan, ja tässä on myös tietoa mukavasti, erityisesti tietysti tuossa Colpittsin artikkelissa:


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 09.05.2017 11:35

Ja niin kuin ei maailmassa olisi jo sotia aivan tarpeeksi, niin pitää joukkoon lisätä vielä nämäkin: Pemmikaanisodat, joita käytiin Ruupertinmaalla Kanadassa. Näissä noin 1811 alkaneissa sodissa Hudson's Bay Company ja The North West Company mittelivät voimiaan monta vuotta jatkuneilla aseellisia hyökkäyksillä. Taustalla oli mainittujen kauppayhtiöiden kauppatuotteista alkanut erimielisyys. HBC käytti briteistä toimitettuja tuotteita kun NWC puolestaan turvasi menestyksensä paikalliseen pemmikaaniin., joka oli koko heidän kauppatoimintansa ydin. Pemmikaanin kysyntä oli kova Kanadan metis-väestön keskuudessa, mutta se kelpasi myös vapaa-kauppiaille ja intiaaneille.

Vakavammat erimielisyydet alkoivat Selkirkin viidennen jaarlin tuodessa joukon skottilaisia siirtolaisia Ruupertinmaalle. Alue oli HBC:N omistuksessa ja eipä aikaakaan kun skotit olivat jo perustaneet sinne Red Riverin siirtokunnan. Hyväntahtoisuudessaan metisit ruokkivat skotteja pemmikaanilla ja muilla tuotteilla eka talven yli. Samalla skoteilla tai oikeammin HBC:llä oli Ilkeänä takaa-ajatuksena sulkea NWC:n kauppareitit Kanadan läntisimmille alueille. Näin metisit eivät voisi käydä kauppaa NWC:n kanssa, vaan joutuisivat turvautumaan HBC:hen. Asian vakuudeksi siirtokunnan kuvernööri Miles McDonell antoi vielä erillisen pemmikaani-julistuksen, jossa kiellettiin ruokatarvikkeiden vieminen ja myyminen siirtokunnan ulkopuolelle.

Metisit, jotka myivät pemmikaania NWC:n työtekijöille eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä pirullista sulku-politiikkaa, vaan ryhtyivät vastatoimiin, joista näkyvin oli avoin väkivalta. Yhdessä NWC:n turkismetsästäjien kanssa metisit tuikkasivat Red riverin siirtokunnan tuleen.

Pemmikaanin vuoksi tehtiin seuraavina vuosina useita ruumiita, sillä tilannetta ei saatu kokonaisvaltaisesti kuriin pitkään aikaan.

Yksinäinen metis-soutaja ja Red River Colony


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 10.05.2017 09:43

Kun sodasta puhutaan niin aina sotaisa meikäläinen saa uutta tuulta purjeisiin.Pitkä sota tai eri konfliktien sarja oli tämä Pemmikaani Sota.1812-1821.
Tästä sodasta löytyy todella paljon tietoa googlesta exe.

Kuuluisin taistelu oli Kesäkuun 19.päivänä,1816 The Fight at Seven Oaks.Hudson Bay Company hävisi tämän ratkaisevan mittelön ja menetti 21.miestä kaatuneina.Metis' North West Companyn ylvoimainen voitto ja vain yksi kaatunut.
Taiteilijan näkemys The Fight at Seven Oaks.Metiseillä oli muuten pirun hyviä tarkka-ampujia l. sharpshooters myös tässäkin taistelussa niin kuin koko sodan ajan.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 17.08.2017 14:31


T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 31.10.2017 20:50

Jokin vaisto käski katsomaan amazonin historian kirjojen osiosta Kanadan historiaa käsitteleviä, sillä sellaisena pienen pienenä kuvana yhden kirjan kannessa näytti olevan jokin kiinnostava vanha purjelaiva. Kannatti katsoa tarkemmin, vaikka ei suoraa intiaaneja käsittele, niin noita 1500-luvun ensimmäisiä eurooppalaisasutuksia/siirtokuntia sen sijaan käsittelee sen ajan ilmastonmuutosten kautta, eli nk. pienen jääkauden aikaa.
Pakollinen hankinta tämäkin, ehkä mustana perjantaina voisi harkita ja vaikka joululomilla lukea eurooppalaisten ja intiaanien kokemuksista kylmän kalseana aikakautena:


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 31.10.2017 21:54

Ei ollenkaan hassummin valittu aihe. Tuosta 1500-luvusta tulee mieleeni viikingien muinaiset matkat New Founlandiin. Eikä mikään takaa, etteivätkö he olisi käyneet paljon etelämpänäkin, jopa Alabaman maisemissa. No, 1500-luvun aikana New Founlandin vesillä liikkuivat ainakin britit ja portugalilaiset, ja beothukit olivat yksi ensimmäisistä heimoista, jotka joutuivat tekimisiin eurooppalaisten kanssa. Tosin myös ranskalaiset tunsivat kiinnostusta samaa mannerta kohtaan ja muun muassa Jacques Carter vieraili St. Lawrence-joella jo 1530-luvulla. Heikäläiset suunnittelivat sinne jopa siirtokuntaa, taisivat perustaakin lyhytaikaisen asutuksen. Eniten on tuolta vuosisadalta jäänyt mieleeni brittien surullisenkuuluisa Roanoken kadonnut siirtokunta.

L’Anse aux Meadows New Founlandin pohjoisesta sopukasta tutkimusmatkailija Helge Ingstad löysi viikinkikylän jäännökset. Alakuvassa Helge.


KuvaKuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 01.11.2017 14:02

Haukka kirjoitti:Ei ollenkaan hassummin valittu aihe. Tuosta 1500-luvusta tulee mieleeni viikingien muinaiset matkat New Founlandiin. Eikä mikään takaa, etteivätkö he olisi käyneet paljon etelämpänäkin, jopa Alabaman maisemissa. No, 1500-luvun aikana New Founlandin vesillä liikkuivat ainakin britit ja portugalilaiset, ja beothukit olivat yksi ensimmäisistä heimoista, jotka joutuivat tekimisiin eurooppalaisten kanssa. Tosin myös ranskalaiset tunsivat kiinnostusta samaa mannerta kohtaan ja muun muassa Jacques Carter vieraili St. Lawrence-joella jo 1530-luvulla. Heikäläiset suunnittelivat sinne jopa siirtokuntaa, taisivat perustaakin lyhytaikaisen asutuksen. Eniten on tuolta vuosisadalta jäänyt mieleeni brittien surullisenkuuluisa Roanoken kadonnut siirtokunta.

L’Anse aux Meadows New Founlandin pohjoisesta sopukasta tutkimusmatkailija Helge Ingstad löysi viikinkikylän jäännökset. Alakuvassa Helge.


KuvaKuva
************************************************************************
Ei sovi unohtaa merenkulkijoiden aatelia l. Baskeja,sillä he kävivät New Founlandin apajilla ensimmäisten joukossa.Espanjalaiset ja ranskalaiset yrittivät jopa kiduttaen saada baskeilta tietoja mutta tämän taipumattoman Kansan keskuudessa ei ollut yhtään petturia.
Valaiden metsästyksessä/kalastuksessa he olivat ensimmäiset ja nämät Biskajan-lahden myrskyihin tottuneet miehet eivät olleet moksiskaan New Founlandin petollisista karikoista.

Tässä elintärkeä lääke hyisten tyrskyjen lämmitäjä.Ei saa antaa Haukalle kuin 2 cl.Vanhassa oli ytympi % määrä.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 01.11.2017 16:48

Rommista otin yhdet ensimmäisista känneistä, eikä kokemus ollut mieltä ylentävä, Isommat tarjosivat.

Mutta asiaan. Eiköhan tuo newfounlandilaisten rommi tullut alun perin kaupankäynnin mukana. Kalastus-alukset veivät New Foundlandista turskaa ja tonnikalaa etelään ja perustivat kauppapaikan Jamaicalle, jossa rommia vaihdettiin kaloihin. Tämä kauppa oli merkittävä portti rommin lailliselle tuonnille Kanadaan. Ja kyllä sitä totta vie kuljetettiin laittomastikin, sillä viinatrokarit lastasivat rommitynnyreitä aluksiinsa ja kuskasivat tätä Karibianmeren eliksiiriä eri puolille Kanadaa. Tietenkin New Foundlandissa kehitettiin sitten ihan oma rommi koska tämä alkoholi oli ammoisista ajoista lähtien erityisen suosittua heikäläisten keskuudessa. Kyseessä oli ihan tarkkaan ottaen Gayanasta lähtöisin ollut Demerara-rommi.

Rommin suosio oli valtaisa 1700-luvun Amerikassa. Jopa Washingtonin Ykä suosi tätä jaloa nestettä virkaanastujaisissaan vuonna 1789 ja järjesti tilaisuuteen tynnyrillisen barbaroslaista rommia. Ensimmäiset brittiläiset rommit tislattiin Barbaroksella 1600-luvulla.

Tuossa Ykä avaamassa rommipulloa.


Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin