Intiaanit ja luonnonympäristö

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 01.01.2017 20:14

Tämä mies ei luottanut Meksikolaisiin kun ensimmäinen Amerikkalainen Presidentti vieraili Meksikossa.Usan Presidentti William Taft ja Meksikon Presidentti Porfioro Diaz.Taftin mukana oli 4 000 sotilaasta koostuva saattojoukko mutta silti pääsi palmun takaa salamurhaaja Presidenttien luo muutaman metrin päähän mutta Texasin Rangerit ottivat salamurhaajan käsiinsä ja takuulla kiinni.Mies lynkattiin välittömästi Meksikolaisten toimesta edes.

Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 02.01.2017 08:40

Niin usakomatonta kuin onkin, koko ampumisjupakan takana olivat todennäköisesti vanhat rankkasateet ja tulvat, jotka siirsivät Texasin ja Meksikon välisen rajajoen eri paikkaan. Tässä tapauksessa tulvista oli etua koska rajajoen uusi sijainti antoi texasilaisille noin 1000 eekkeriä lisämaata. Eihän tuo paljon ole, mutta tässä tapauksessa tästä tulvien aiheuttamasta alueesta tuli kahden valtion kiistakapula. Eli kummalleko tämä "Ei kenenkään maa" oikeasti kuuluu. Alue sai nimenkin ja sitä alettiin siellä elävän kasvin mukaan kutsua Chamizaliksi. Tapaus muuttui kimurantimmaksi kun muuan meksikolainen farmari alkoi metelöidä siitä, että hänen arvokkaat maa-alueensa olivat tulvan mukana siirtyneet Texasin puolelle. Rajakiistat pahenivat kun sadat meksikolaiset maanviljelijät ilmoittivat samanlaisesta ongelmasta. Asiaa pähkäillyt komissio totesi tylysti, että kyllä nämä maa-alueet kuuluvat tästä eteenpäin Yhdysvalloille, sen osoittaa rajajoen sijainti.

Luontoäiti oli siis auttanut amerikkalaisia ratkaisevalla tavalla. Meksikolaiset alkoivat ärhennellä ihan tosissaan. Talikkoja, lapioita ja kuokkia alettiin kerätä löymäaseiksi ja tarttuipa moni meksikaani kivääriinkin. Me näytämme amerikkalaisille taivaan merkit!

Chamizalin rajakiista oli syntynyt. Tämän sai myös kokea Meksikoon vierailulle saapunut presidentti Taft, joka meinasi päästä hengestään erään rajakiistasta närkästyneen meksikolaisen hurjapään osoittaessa häntä pienellä käsiaseellaan. Tapauksen jälkeen Meksikoon saapui suuret joukot amerikkalaisia turvamiehiä ja Texasin rangereita, tiesustelupalvelun agentteja ja jopa FBI:n erikoisasiamiehiä valvomaan pressan turvallisuudesta.

Chamizalin "Ei kenenkään maa" nousi esiin entistä tärkeämpänä aiheena. Ihme kyllä maa-alueesta ei syntynyt valtioiden välistä sotatilaa, mutta pitkään meni ennen kuin asia saatiin lopullisesti hallintaan. Ja intiaaneilla oli hauskaa. Kaksi suurta valtiota tappelee pienestä maa-alueesta, joka ei koskaan edes kelvannut Texasin alkuperäiskansoille.

Ja rajakiistojen aikana tavallisen ihmisen oli turha mennä kalastelemaan Cordova Islandille. Siellä pesivät kaiken maailman hanttapulit, murhamiehet ja merirosvot. Tällainen ei kenenkään maa oli otollista maaperää lainsuojattomille aineksille.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 02.01.2017 19:31

Jos tuon kyseisen Yhdysvaltain-Meksikon välisen rajajoen eli Rio Granden intiaaneja haluaa jäljittää, niin pitänee mainita ainakin Coahuiltecanit, jotka asuivat eteläisimmässä Texasissa Rio Granden jokilaaksoissa ja osittain myös Meksikossa. Coahuiltecanit pitivät alueella kasvavia opuntiakaktuksia tärkeänä ravintonaan kesäaikaan. Nämä kaktukset kasvoivat melkoisina tiheikköinä Teksasin pensasalueilla ja niissä riitti mutusteltavaa Rio Granden intiaaneille.

Tosin jo 1700-luvun aikana espanjalaisten lähetysasemat imaisivat suuret joukot Rio Granden intiaaneista ja kun lähestyttiin 1800-lukua, Rio Granden ympäristössä samoilivat uudet tulokkaat. Comanchet, apachet ja monet muut saapuivat ratsain alueelle ja heidän mukanaan tulivat sodat. Väkivalta ei tosin kohdistunut opuntiakaktuksiin, vaan ne jäivät paikoilleen ihmettelemään maailman menoa.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 03.01.2017 15:11

Kaktusten hedelmistä itseäni kiinnostaisi syödä erityisesti pitaiyaa, jota kasvaa mm. Bajassa:

Kuva
Kuva

Bajan pohjois-osassa tuli Amerikan reissulla aikoinaan käytyä, mutta hieman laajemminkin aluetta olisi mukava tarkastella. Muutama kirja alueen intiaaneista on tullut luettua, lähinnä arkeologiaa, koska suurin osa Bajan alkuasukkaista kuoli jo 1700-luvun puoliväliin tultaessa. Tässä linkki Homer Aschmannin kultti-kirjaan The central desert of Baja California; demography and ecology:

https://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id= ... 1up;seq=11

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 03.01.2017 18:55

Hm, täytyypä tutustua tarkemmin tuohon kirjaan.

Kaktuksista puhuttaessa ei voi sivuuttaa peyotea, jonka käyttö lähti Meksikon intiaaneilta. Jo 1600-luvulla espanjalaiset papit kertoivat, että paikalliset intiaanit käyttivät peyotea seremonioittensa vahvimpana lääkeaineena. Mutta millaisia olivatkaan peyoten avulla saadut näyt? Espanjalainen uskonmies Andréa Pérez de Ribas kertoi, että peyoten käytöstä sekä päihdykkeenä että lääkeaineena alettiin rangaista intiaaneja. Peyote liitettiin "pakanallisiin rituaaleihin ja muihin taikauskoisiin menoihin", joissa yhteyttä paholaiseen etsittiin "pirullisten fantasioiden" välityksellä.

Hyvin nopeasti peyoten käyttö levisi Meksikon intiaaneilta Rio Bravon pohjoispuolelle ja muun muassa apachet, comanchet, kiowat, utet ja navajot alkoivat käyttää sitä. Varmasti käyttötarkoituksia oli useita, mutta pääosin peyote toimi lääkekasvina erilaisten sairauksien helpottamiseen. Tuosta onkin sitten enää lyhyt matka peyotismiin, joka yhdisteli intiaanien perinteisiä tapoja kristinuskoon. Muistaakseni comanchet ja kiowat levittivät kaikkein innokkaimmin tätä uskontoa.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 04.01.2017 18:31

En viitsi avata tästä omaa osiota, sillä tavallaan tämäkin asia liittyy luonnonympäristöön. Intiaanit nimittäin käyttivät joskus niveljalkaisia ystäviämme eli itikoita tuottamaan tuskaa uhreilleen. Hyvä esimerkki on arivaipa-apachien päämies Ezkiminzinin väite siitä, että hän hautasi kerran erään amerikkalaisen elävänä maahan ja antoi muurahaisten syödä miehen pään pois. Missä määrin apachet käyttivät muurahaisia kidutuksiin on epäselvää, mutta useampikin kirja on vihjaillut tähän suuntaan. Eikä vain vihjaillut. Mutta kuten tämä minunkin lähdekirjani epäilee, apachien ja muiden intiaanien lisääntynyt säälimättömyys oli vain vastaus siihen jatkuvaan väkivaltaan, jota he saivat osakseen espanjalaisten ja meksikolaisten taholta.

https://books.google.com/books?id=4YAVD ... ts&f=false

Kuva
Eskiminzin osasi muuntautua myös sivistyneeksi herrasmieheksi, mutta kyllä hän pohjimmiltaan oli apache, joka osallistui moniin taisteluihin valkoisia maahantunkeutujia vastaan 1860-luvun aikana.

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 04.01.2017 19:20

[quote="Haukka"]Mutta kuten tämä minunkin lähdekirjani epäilee, apachien ja muiden intiaanien lisääntynyt säälimättömyys oli vain vastaus siihen jatkuvaan väkivaltaan, jota he saivat osakseen espanjalaisten ja meksikolaisten taholta. ][/quote]

Väkivalta ruokkii väkivaltaa, ja kolonialismin edetessä kilpailu toi mukanaan kaikenlaista lieveilmiötä. Erotan itse kyllä meksikolaisista monia toisistaan poikkeavia ryhmiä, Uuden-Meksikon monietninen porukka vaikuttaa olleen jokseenkin lieroa ja kieroa sakkia, mutta köyhyyden perua tuokin, vaikka ei mikään puolustus esim. intiaanien kidnappaamiselle orjuuteen olekkaan.
Nämä varsinaisen Meksikon asukkaat taas, erityisesti köyhät peonit ja käsityöläiset, olivat yleensä suureksi osaksi rauhallista alkuperäisväestöä, eikä invasiivisten paimentolaisten, kuten apachien tai comanchien, ryöstömurhailuille löydy mitään oikeutusta. Kyseessä oli puhdas taloudellisen hyödyn tavoittelu rikollisuudella ja rosvoilulla.

Mutta se siitä, luonnonympäristöihin liittyen tuo uusi Biisoni-kirjakin tuli lopetettua jo ajat sitten, ja arvelen että parin ekan kappaleen jälkeen saattaa herroille maistua puulta. Tärkeää tietoa tuossa on, ja jos sen haluaa, pitää vain kärsiä. Näin se tietysti on monen muunkin aiheen kohdalla. Kirja menee aiempia teoksia syvemmälle biisoni-ekologiaan ja hevoskulttuurin synnyn vaikutuksiin biisonin häviämisessä.

Arvostan tätä työtä, mutta kuivaa ja väsyttävää luettavaa se silti oli. Suurten tasankojen ekosysteemin ja paimentolaiselinkeinon ymmärtämisen kannalta tämä oli hyvä lukea, suuressa kuvassa Isenberg jo käsitteli samoja asioita, nyt tuli hieman nyanssia mukaan.


Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 04.01.2017 19:31

Laitan tähän samaan osioon noista eri kidutuksista mainintaa että kaikki Kansat ympäri maailman ovat keksineet aikojen saatossa mitä erilaisimpia keinoja kiduttaa ihmistä ja Espanjan Inkvisitio oli yksi nk. Euroopan "Sivistysmaan" malliesimerkki. Amerikassa taas Idän Intiaanit olivat mestareita eri kidutuskeinoissa ja karuilla Lounais-alueilla Apachet olivat myös hyvin kekseliäitä mm. meksikolaisia kiduttaessa ja syynä oli myös se että meksikolaiset olivat säälimättömästi tappaneet Apachein lapsia ja naisia.Apachet olivat Espanjanlaisia vastaan käydyn 250. vuoden sissisodan specialisteja.Comanchet olivat erittäin julmia tarpeen vaatiessa mutta ei kyllä armoa antaneet heille myöskään texasilaiset ja meksikolaiset. Comanchein yksi bravuuri oli haudata uhri kaulaansa myöten maahan ja leikata silmäluomet irti ja uhri kitui paahtavassa auringossa ehkä parikin päivää. Tässä ei tullut ollenkaan eläinkuntaa mukaan mutta tuo Apachein muurahais-tapahtuma oli täyttä totta.Eskiminzin oli juuri se Apache Päällikkö joka Camp Grantin verilöylyn jälkeen tapasi vanhan ystävänsä valkoisen trapperin ja tarjosi tälle ruuan ja sen loputtua tappoi miehen.Eskiminzin halusi näin opettaa Kansalleen että todella vahva mies pystyy tappamaan ystävänsä.Camp Grantin Verilöylyssä valkoiset tappoivat ja silppoivat yli sata Aravaipa Apache naista ja lasta.

Tässä tälläinen leppoisa Tasankojen Intiaanien vanki.
Kuva

Tämä tapa oli Apachein suosiossa meksikolaisten vankien kanssa eritoten.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 04.01.2017 20:48

T. Tienpää kirjoitti: Nämä varsinaisen Meksikon asukkaat taas, erityisesti köyhät peonit ja käsityöläiset, olivat yleensä suureksi osaksi rauhallista alkuperäisväestöä, eikä invasiivisten paimentolaisten, kuten apachien tai comanchien, ryöstömurhailuille löydy mitään oikeutusta. Kyseessä oli puhdas taloudellisen hyödyn tavoittelu rikollisuudella ja rosvoilulla.
Tuo on totta, mutta nämä apachien ja comanchien tekemät ryöstöretket köyhien työläisheimojen kimppuun eivät sisältäneet välttämättä uhrien kiduttamista. Ryöstöjen ainoa motiivi oli taloudellinen hyöty, ei kosto tai uhrien kiduttaminen. Kidutus tuli mitä ilmeisemmin espanjalaisten matkassa ja apachet oivalsivat uusien tulokkaiden todellisen luonteen noin vuonna 1650, comanchet hieman myöhemmin.

Espanjalaisethan orjuuttivat paikallisia intiaaneja ja käyttivät varsin julmia menetelmiä orjiensa tottelevaisuuden lisäämiseksi. Jotkut espanjalaiset kuvernöörit olivat täysin häikäilemättömiä yrityksissään hankkia yhä lisää näitä "luonnonlapsia" Olivathan intiaanit erinomaista työvoimaa - ja rahanarvoista kauppatavaraa mantereen ulkopuolelle suuntautuneille orjasmarkkinoille. Comanchet ja utet puolestaan hankkivat mielellään espanjalaisille orjatyövoimaa. Comanchet saattoivat olla alun perinkin raakalaisia, mutta uskallan väittää, että aika paljon heidänkin käytöksessään näkyi espanjalaisilta opittuja käytäntömalleja. Ei samanlaisena, vaan uudelleen mukailtuna comanchien tyyliin sopivalla tavalla.

Witkon laittama Remingtonin maalaus roikkuvasta meksikolaisesta on hyvä näyte siitä minkälaisia kidutustapoja intiaanit käyttivät. Tuo on silti kesyä siihen verrattuna mitä eurooppalaisten sivistysvaltioiden sotilaat tekivät. Ja vielä meksikolaisista sen verran, että olivathan nämä peonit ja muut maatyöläiset rauhantahtoista ja sävyisää sakkia, mutta he olivat pelkkiä työläisiä, jotka eivät osallistuneet valtion päätöksiin eikä sotaisuuksiin. Meksikolaisuuden pahuuden ytimenä oli espanjalaisuus ja siksi puhunkin usein espanjalaisista vaikka tarkoitan meksikolaisia.

Eihän tämä liity osion pääotsikkoon, mutta laitetaan lisäykseksi tummanpuhuvaan aiheeseen.

Onhan tuo Remingtonin taide hienoa.

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 05.01.2017 14:51

Sweeneyn Prelude to the Dust Bowlissa sivuttiin myös tasankointiaanien ryöstöretkien kohdistumista Meksikoon, ja ne vaikuttaisivat kasvaneen räjähdysmäisesti juuri kuivuukauden aikaan 1840-luvun puolessa välissä. Toki samaan aikaan ryöstöretket kohdistuivat yhä voimakkaammin myös Teksasiin ja tasankojen reunalle siirtyneisiin idän intiaaneihin.
Biisonit siirtyivät itään koska kuivuuskausien lisäksi paimentolaiset asettuivat hevoslaumoineen biisonien talvilaitumille suojaisiin kanjoneihin ja jokien varsille, jolloin biisonin tarvitsemat elinympäristöt hävisivät hevosten laiduntamisen sekä intiaanien polttoaineeksi käyttämän biomassan myötä.
Ratsastava tasankointiaanikulttuuri oli siis alusta asti tuhoon tuomittu, suuret hevoslaumat, ympärivuotinen asuminen biisonien suoja-alueilla, biisonien liikapyynti kaupallisiin tarkoituksiin, sekä erityisesti lehmien verottaminen laumoista rasvaisemman lihan ja pehmeämpien taljojen vuoksi, mikä vääristi laumojen luonnollisen lisääntymisen, ei ollut kestävällä pohjalla.


https://books.google.fi/books?id=NDV9DQ ... navlinks_s

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 06.01.2017 11:10

T Tienpää kirjoitti:Sweeneyn Prelude to the Dust Bowlissa sivuttiin myös tasankointiaanien ryöstöretkien kohdistumista Meksikoon, ja ne vaikuttaisivat kasvaneen räjähdysmäisesti juuri kuivuukauden aikaan 1840-luvun puolessa välissä. Toki samaan aikaan ryöstöretket kohdistuivat yhä voimakkaammin myös Teksasiin ja tasankojen reunalle siirtyneisiin idän intiaaneihin.
Biisonit siirtyivät itään koska kuivuuskausien lisäksi paimentolaiset asettuivat hevoslaumoineen biisonien talvilaitumille suojaisiin kanjoneihin ja jokien varsille, jolloin biisonin tarvitsemat elinympäristöt hävisivät hevosten laiduntamisen sekä intiaanien polttoaineeksi käyttämän biomassan myötä.
Ratsastava tasankointiaanikulttuuri oli siis alusta asti tuhoon tuomittu, suuret hevoslaumat, ympärivuotinen asuminen biisonien suoja-alueilla, biisonien liikapyynti kaupallisiin tarkoituksiin, sekä erityisesti lehmien verottaminen laumoista rasvaisemman lihan ja pehmeämpien taljojen vuoksi, mikä vääristi laumojen luonnollisen lisääntymisen, ei ollut kestävällä pohjalla.
Jonkinlaisena faktana voisi todeta, että 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla Mississippijoen lännenpuolinen Yhdysvallat oli vielä selkeästi intiaanien maata. Mutta kieltämättä tuo 1840-luku alkoi vaikuttaa varsin enteelliseltä. Varsinkin vuosikymmenen loppupuoli, jolloin vankkurikaravaanit alkoivat matkata intiaanimaiden halki kohti kullanhohtoista Kaliforniaa. Comancheilla ja kiowilla ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut varsinaista hätää kunnes matkailijoiden jättämien saasteiden seasta tunkeutui esiin tappava virus. Se oli aasialaisperäinen kolera, joka surmasi reilusti yli puolet comancheista ja merkittävän määrän kiowista. Jo kymmenen vuotta aiemmin oli isorokko kaatanut pohjoisten tasankojen maanviljelijäheimoa sekä harventanut myös paimentolaiskansojen rivistöjä. Kun tähän yhdistää 1840-luvun kuivuuden, tilanne ei näyttänyt enää kovin valoisalta tasankojen intiaanien kannalta.

Ei tuossa auttanut muu kuin etsiä kuivuuden karkottamia biisonilaumoja itäisemmiltä alueilta. Näin ollen comanchet ja kiowat siirtyivät kohti itää, mutta mitä he löysivätkään? He löysivät hallituksen tukemia heimoja, jotka olivat siirtyneet tasangoille idän suunnasta. Vaikka he kaikki olivat intiaaneja, he eivät pitäneet toisistaan. He olivat samaa rotua, mutta eri kulttuuripiiriä. Lisäksi comancheilla ja kiowilla ei ollut juurikaan mitään, millä käydä vaihtokauppaa. Boosoninmetsästys ei juurikaan tuottanut hedelmää, eikä biisoninvuotia riittänyt vaihtokauppaan. Näin ollen tehtiin sitä mitä osattiin eli hankittiin taloudellista asemaa ryöstelemällä muita. Näin tekivät myös idän intiaanit.

Hallitus yllytti idän intiaaneja käymään läntisten tulokkaiden kimppuun. Tietenkin rauhansopimuksia kirjoiteltiin 1850- ja 60-luvuilla, mutta niistä hyötyivät vain Yhdysvallat. Ja viimeinen isku paimentolaisheimojen ratsastuskulttuurille oli biisonien joukkosurmaaminen, johon erikoistuivat Buffalo-Bill ja muut hänen kaltaisensa metsästäjät. Eikä tarvinnut olla edes metsästäjä. Riitti että olit tavallinen perheenisä ja satuit matkustamaan junassa tasankojen halki perheesi kanssa. Näit junan ikkunasta biisoneita, tartuit kivääriisi ja näytit jälkikasvullesi miten isi ampuu biisoneita.

Tämä oli viimeinen niitti ratsastavalle paimentolaiskulttuurille, joka perustui biisoninmetsästykseen. Hieno kulttuurihan tuo oli, ja ainakin alun perin intiaanit arvostivat tappamiaan biisoneita. Jokainen biisonin osa hyödynnettiin tarkoin. Tosin jo muinaiset intiaanit harrastivat biisonien joukkoteurastusta, sillä näitä tappavia jyrkäiteitä on löytynyt useita eri puolilta Yhdysvaltoja. Biisoni ajettiin jyrkänteen reunalle ja humps - pudotus kuolemaan. Näitä kuolemanloukkuja käyttivät ainakin blackfeetit, gros ventret ja arapahot. Ja epäilemättä monet muutkin.

Head-Smashed-In. Buffalon kuolonhyppy


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 06.01.2017 11:42

Lisäyksenä omaani ja Tienpään kirjavinkkiin: Prelude to the Dust Bowl: Drought and Buffalo Migration -luku aika mielenkiintoinen
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 06.01.2017 21:14

Tähän samaan aiheeseen lisään yleistietoa biisonien määristä ja tapetuista. Historioitsijat ovat arvelleet että 1850-luvulla Tasankoilla vaelteli 30-60 miljoonaa biisonia.1880 niitä oli muutama sata villiä biisonia Yellowstone Parkissa.Tarkkoja lukuja historioitsijat eivä osaa sanoa mutta kymmeniä miljoonia biisoneja oli metsästäjät ym.vastaavat tuhonneet 1800-luvulla kun Amerikka oli laajentunut länteen. Ennen eurooppalaisten tuloa Intiaanien ja biisonien suhde pysyi vahvana sillä biisonien metsästys oli vaikeampaa mutta tuliaseiden ja eritoten hevosten saanti lisäsi Intiaanien metsästystä biisonien parissa tehokaammaksi.Tämä on täyttä faktaa.Mutta eivät Intiaanit silti saanet näitä biisoni kantoja tuhottua % paljoakaan.

Valkoisten tultua alkoi todellinen teurastus biisoni kannoissa.George Catlin arveli että v.1841 oli teurastettu kaksi-kolme miljonaa biisonia pelkästään niiden vuotien ansioista ja lähettämisestä Idän markkinoille ja nyt ei ollut kyse Intiaaneista.Miehet jotka kutsuivat itseään hunters tai runners olivat vain kiinnostunet niiden vuodista ja itse lihat ja ruhot jäivät mätänemään tasankoille.V.1869 kun rautatieyhteydet alkoivat mennä poikki Yhdysvaltain niin silloin biisonien massateurastus alkoi oikein kunnolla.Niin kuin Haukka totesi nin tätä alettiin mainostamaan junametsästyksenä niin ikkunoista kuin vaunujen katoilta ja tämä oli lopullinen kuolinisku biisoni kannalle. Nämät 0,50 kaliberin kivääriampujat tekivät sen todellisen työn että biisonit loppuivat.Kenraalit Sheridan ja Shermann exe. sanoivat valkoisille jotka kauhistuivat valtavia biisoniruho määriä mätänemässä että nämät metsästäjät tekevät vuodessa sen mitä me saamme tehdä 30.vuodessa tuohon pirun Intiaanien hävittämiseen ja Intiaani probleemaan.

Sotilasjohtajat saivat täyden yliotteen Intiaaneista jotka pakotettiin alistumaan hallituksen reservaatiohin ja ruokaan mitä saivat.V.1902 oli kokonaista 23. villi biisonia Yellowstonen Kansallispuistossa. Tähän biisonien teurastukseen ei tarvitse edes mitään kummempia erikois- lähdekrjoja koska jokainen joka nyt ymmärtää Yhdysvaltain lännen valloitusta niin tietää nämät biisonien lahtaamiset ja en todella usko että Nativet itse olisivat teurastaneet asein-ja hevosten kanssa samat määrät kuin nämät huntersit tai runnersit.Taudit kuten kolera kaatoi Comancheja ja Kiowia todella suuria määriä ja nämät olivat vain kaksi esimerkki Kansaa.Isorokko,hinkuyskä,tuhkarokko tekivät tappavan tarkkaa jälkeä l. ei koko Intiaanisodissa vuosisatojen aikana päästy tälläisiin kuolleiden lukumääriin lähellekkään.

Nyt ei ole kuolemaan hyppyä vaan esimakua mihin ne biisonit oikein hävisivät
Kuva
Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 06.01.2017 21:54

Tuota biisonien lukumäärää on aiemmin arveltu hieman yläkanttiin, ei Catlinilla, Setonilla ja kumppaneilla ollut mahdollisuutta laskea tuollaisia määriä. Seton taisi kirjoittaa biisoneita olleen jopa 100 miljoonaa, mutta mistä ihmeestä olisi sen tiennyt kun ei edes käynyt tasangoilla ennen biisonin häviämistä? Nykyaikaiset menetelmät joissa on tutkittu biisonin käyttäytymistä, syntyvyyttä, kuolleisuutta, elinympäristöjä ym. osoittavat että 30 miljoonaa olisi ollut jonkinlainen maksimi. Saavuttiko määrä koskaan tuota maksimia on hyvä kysymys, esim. tuossa uudessa biisonikirjassa pidetään todennäköisenä että keskimäärin Amerikassa laidunsi jotain 22 - 24 miljoonaa biisonia.

Pohjoisilla tasangoilla biisoni hävisi ennen kuin eurooppalaiset ehtivät niitä metsästää, toki intiaanien ja metissien pemmikaani meni paljolti turkiskomppanioiden ja tutkimusretkeilijöiden käyttöön. Kanadassa koitettiin intiaanien kanssa sopia suojelusta, mutta ei näitä hirvittävästi kiinnostanut. Intiaanien uskomuksiin ei kuulu sukupuutto, milloin biisonia ei ollut, se oli vain pahoittanut mielensä ja mennyt jonnekkin järven alle piiloon; biisonia piti kaataa aina kun tilaisuus tuli, ei se voinut minnekkään kadota mikäli oikeat rukoukset vain hoidettiin.

Myös etelässä laumasta vaikuttaa olleen jäljellä vain 1,5 - 4 miljoonaa sisällissodan jälkeen ja ennen tätä lopullista joukkotuhoa. Taljoja matkasi Mississippi-Missouria alajuoksua kohti 1830-luvun lopulta sisällissotaan noin 100 000 - 200 000 per vuosi, ja muistaakseni tämän kuuluisan joukkoteurastuksen aikaan 1871 - 1880 pari miljoonaa dokumenttien mukaan. Voimissaan olevat laumat olisivat kestäneet tuon suuruisen pyynnin, elinympäristöjen häviäminen ja intiaanien lehmiin kohdistama liikapyynti vahingoittivat laumoja jonka jälkeen tuo lopullinen iskukin oli mahdollinen. Flores on sitä mieltä että salaliittoteoria armeijan ja biisoninmetsästäjien yhteisestä hankkeesta on myytti, ja itse asiassa Floresin kappale tässä uudessa kirjassa keskittyykin todisteiden kaiveluun.
Isenbergistä ja tästä Bison & People -kirjoista nämä tiedot:


KuvaKuva

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 07.01.2017 08:59

Hieman lisäystä biisonin ongelmiin; kuivuuskausina erityisesti eteläisillä tasangoilla jokien ja purojen pinnat laskivat, osa kuivui kokonaan, aina siinä määrin että pakkasilla vedet jäätyivät pinnasta pohjaan eivätkä elukat päässeet juomaan. Biisonin pitäisi juoda joka päivä.
Taudit vaikuttavat verottaneen myös biisoneja, intiaanit ovat kertoneet mystisistä biisonikuolemista, ja ennen lopullista joukkoteurastusta karjatilallisetkin kertovat välillä löytäneensä mailitolkulla kuolleita biisoneita. Ilmeisesti sekä kotoperäiset että eurooppalaisten tuoman karjan mukana levinneet taudit verottivat biisonien määrää.

Pohjoisessa kauppasemat perustettiin pitkälti puistopreerialle, ja intiaanileirit alkoivat roikkua ympäri vuoden näillä ekotoneilla, mikä johti siihe että biisonit alkoivat yhä useammin talvehtia aukealla tasangolla. Kylminä ja lumisina talvina ravinnon hankinta ja kulkeminen vaikeutuivat, mikä vähensi biisoneita tuon metis-elinkeinon ja intiaanien lehmänpyynnin lisäksi.

Vastaa Viestiin