Intiaanit ja luonnonympäristö
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Osviittaa miksi hippeily Suuressa Altaassa kiinnostaa:
Eri näkökulmaa koti-Suomen rypeiköihin, tuolla mieli lepää vapaana aistihavainnoista.
Eri näkökulmaa koti-Suomen rypeiköihin, tuolla mieli lepää vapaana aistihavainnoista.
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Upeat ovat maisemat mutta kyllä tuo Wallowan laaksokin on kaunista aluetta.En yhtään ihmettele miksi Nez Percet pitivät siitä kiinni mutta ylivoima oli liikaa.Oregon on kauniin vihreä ja jylhä paikka.Ei viitsi edes puhua Suomen maisemista tai vielä vähemmän Porin kantista.
Witko
Witko
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Satunnainen harhailija Black Rockin autiomassa Nevadassa tuskin selviää järjissään kotiinsa törmättyään tähän harhanäkyyn.
Ja määrätyssä valossa Sierra Nevadan "Spain Mountain" näyttää lähes käsittämättömän kauniilta ja epätodelliselta
Ja lopuksi hieno välähdys nez percéille tutuista Bitterroot vuorista
Ja määrätyssä valossa Sierra Nevadan "Spain Mountain" näyttää lähes käsittämättömän kauniilta ja epätodelliselta
Ja lopuksi hieno välähdys nez percéille tutuista Bitterroot vuorista
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Komeita paikkoja, lisätään listaan vielä malariaan (col' sik jargoniksi) ja väärään hoitoon lähes hävinneiden kalapuya-intiaanien mailta Willametten laakso, taustalla Mt. Hood:
Kalapuyista ja laakson historiasta löytyy muuten varsin asiallinen uusi kirjakin, luettu ja hyväksi todettu, vaikka loppupuolisko käsittelee enemmän ranskankielisiä ja metissejä:
Intiaanien luonnonympäristöihin liittyen pitää varmaan mainita että mitä nyt joskus tulee jotain yugurttia tai teetä makeutettua, niin vaihdoin ensin hunajan vaahterasiirappiin, mutta kun litku on melko arvokasta ja kuluu nopeasti, niin nyt on tilalla agavesiirappi:
Kalapuyista ja laakson historiasta löytyy muuten varsin asiallinen uusi kirjakin, luettu ja hyväksi todettu, vaikka loppupuolisko käsittelee enemmän ranskankielisiä ja metissejä:
Intiaanien luonnonympäristöihin liittyen pitää varmaan mainita että mitä nyt joskus tulee jotain yugurttia tai teetä makeutettua, niin vaihdoin ensin hunajan vaahterasiirappiin, mutta kun litku on melko arvokasta ja kuluu nopeasti, niin nyt on tilalla agavesiirappi:
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Tämä jossakin päin Nevadaa sijaitseva kaktus-puisto on pelottava paikka. Uskaltaisiko tuonne edes mennä. Tuntuu kuin minkä tahansa kaktuksen takaa saattaisi ponnahtaa esiin verehnimoinen mohave tai washo-intiaani vaatimaan rahat tai hengen. Käsittääkseni puisto on turistien suosiossa, joten sen alkuperäisasukkaat lienee saatu kuriin
Hunajasta on muuten kokemusta, olen makeuttanut kahvini hunajalla kolmenkymmenen vuoden ajan ja jos olisin intiaani kuuluisin epäilemättä Honey-eatereihin. Ne olivat muistaakseni joku shoshonien alaryhmä tai sitten peräti comanchien. No, eipä tuolla ole merkitystä.Runsas teelusikallinen hunajaa ja kahvi muuttuu taivaalliseksi nektariksi, joka vie kielen mukanaan. Vaimo väittää, että meillä on kotona ollut eräitä kertoja vaahterasiirappia ja hän on käyttänyt sitä leivonnaisissa. Mutta tuo agavesiirappi kuulostaa jo tosi eksoottiselta. Agavesiirappia kahviin ja teehen, täytynee kokeilla.
Kuvassa Desmond Nazareth ja hänen 100 % agavejuomansa. Desmond ei ole intiaani, mutta vähintäänkin intialainen.
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
*************************Haukka totesi
Ja lopuksi hieno välähdys nez percéille tutuista Bitterroot vuorista[/size]
Kun katsoo Bitterroot vuoristoa niin ei ole mikään ihme että Kenraali Howardin armeijakunta jäi kuin jänö makuulle Nez Perceille jotka olivat nuot vuoret usein ylittäneet metsästysreissuillaan. Mount Hood oli myös upeata katseltavaa vuorihullulle Witkolle.
Haukan perspektiivistä kuvattuna Bitteroot vuoristoa
Mount McKinley aka Denali on kiehtovaa katsottavaa mutta kuolemanvaarallinen kiipeilijälle.Top-10 mukana kun haetaan maailman vaarallisimpia vuoria climbbereille.Maailman kylmin vuori sekä tuulen ansiosta pakkanen voi saavutaa -70 astetta.Annapurna nro 1.40% kuolleisuus% /kiipeilijä,
Witko
P.s. Tuo Intialainen yrtti-setä oli melkoisen ketkun näköinen juippi.Saa varmasti ostettua äijältä jotain vahvempaa polteltavaa kuin hunajat ym.
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Samaa mieltä mr. Nazarethista. Joutaisi tarkempaan syyniin jo siksikin, että hänen menneisyytensä on täysin hämärä. Mutta toistaiseksi virkavalta antaa miehen myydä 100 % tequilaa, sillä Raamatullisesti vaikuttavan sukunimen varjolla voi tehdä melkein mitä vaan. Paitsi myydä tuota tequila nimen alla, sillä Nazarethin tuotetta ei ole valmistettu Meksikossa. Drinkin nimi on "Desmond". Witko vanhana baarimestarina tietää nämä juitsut. Mutta kuinka monta prossaa tuossa on sitä itseään, se on toinen juttu. Ehkä jo ensi vuonna tämä intialainen ketku heitetään tyrmään ihmisten huijaamisesta. Sitä odotellessa voi ihailla vaikkapa Washingtonin osavaltion kerrassaan huikeita luonnonnähtävyyksiä. Tuossa Palouse Falls, näin niinkuin haukan silmin.
Ja hieno otos Mount Rainierista
Ja hieno otos Mount Rainierista
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Lyödään omalta osalta viimeistä viedään 2016 kirjoituksessa.Kyllä Witko vanhana baarimestarina ne ajat vielä muistaa vaikka reippaat 20 vuotta on vettä virranut Kokemäenjonossa niistä glorian päivistä. Enpä usko että mikään kikka on radikaalisti niistä ajoista muuttunut. 4 cl drinkkejä vajaa 3 cl ja paljon jäitä ja juomaa exe.cokis peittää lähes kaikki alkoholit exe Cuba Libren,Iris Coffeessa(pitkö kahvi ja huono sellainen) ei maista mitä viskiä on pohjalla ja paljonko.Oluessa 1/2 pilsneriä ja onhan niitä.Itse Witko herra ei bolaamista harrastanut koska siihen aikaa sai hyvin tippiä.
No se niistä muistoista tai naiset eivät unohdu kyllä koskaan kunnolla.Nasarettin jäbä kuuluu todennäköisesti Sonoran kartelliin ja sinne päin ei voi tehdä mitään ilmoituksia jos omaa henkeä arvostaa mutta kai Sonoran kartellissa jokin raja vedetään ketä siihen pääsee joten Varajeesus on trokari ja muuli tai joku muu juoksupoika.
Tässä yksi v.2016 parhaita elokuvia mitä on tehty ja realismin juhlaa.
Kevennys Varajeesuksen luonnonoloista
Tuonne mahtuu melkoinen ponutehdas päivineen jemmaan.
Witko
No se niistä muistoista tai naiset eivät unohdu kyllä koskaan kunnolla.Nasarettin jäbä kuuluu todennäköisesti Sonoran kartelliin ja sinne päin ei voi tehdä mitään ilmoituksia jos omaa henkeä arvostaa mutta kai Sonoran kartellissa jokin raja vedetään ketä siihen pääsee joten Varajeesus on trokari ja muuli tai joku muu juoksupoika.
Tässä yksi v.2016 parhaita elokuvia mitä on tehty ja realismin juhlaa.
Kevennys Varajeesuksen luonnonoloista
Tuonne mahtuu melkoinen ponutehdas päivineen jemmaan.
Witko
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Meinasin itsekkin kuvittaa kinkerit Palousen putouksella, mutta tuo wannabe-Nazaret pelästytti josko alkaa laulamaan Love Hurtsia:Witko kirjoitti:Lyödään omalta osalta viimeistä viedään 2016 kirjoituksessa.
Witkon kuva lienee Cortezin-meren lähistöltä, sain sattumoisin Hankaniemeltä tuplakappaleesta Sonoran aavikkoa käsittelevän kirjan, aavikot kun sattuvat kiinnostamaan:
Vuoden viimeiset kuvat Cortezin-mereltä aka Kalifornian lahti, Cabo san Lucas niemimaan kärjestä ja Baja panoraamana:
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Olen lueskellut hiljattain kirjoja, jotka kertovat Kaliforniasta ja Coloradosta. Ne ovat herättäneet jonkinasteista kiinnostustani meksikolaisiin, mutta samalla voin sanoa vilpittömästi: pidän heistä entistä vähemmän.
Siitä huolimatta
Ensi vuonna aion perehtyä meksikolaiseen luontoon ja tuossa jo esimakua
Ps. Tienpäälle terveisiä The Nazareth-kokoonpanolta tälläisellä vanhemmalla otoksella.
Siitä huolimatta
Ensi vuonna aion perehtyä meksikolaiseen luontoon ja tuossa jo esimakua
Ps. Tienpäälle terveisiä The Nazareth-kokoonpanolta tälläisellä vanhemmalla otoksella.
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Koska kinkerit eivät ole kaatuneet yön aikana, tehdään pelinavaus. Kysymyksessä on intiaanit ja luonnonympäristö, mikäs muukaan.
Texasin varhaisista asukkaista puhuttaessa unohdetaan liian usein karankawat, tai ainakin jätetään liian pienelle mainillalle. He olivat ehkäpä koko Texasin ensimmäiset asukkaat ja asuttivat keski-Texasin rannikkoa Matagorda Bayn ja San Antonia Bayn alueilla. He eivät piitanneet maanviljelystä, vaan satsasivat kalastukseen. Vesistöjä riitti ja kalojen ja muiden vesielävien lisäksi karankawat pyydystivät alligaattoreita. Pyydystäminen tapahtui puukottamalla peto hengiltä. Tällainen vedenalainen paini ei onnistu ihan heikolta mieheltä, mutta karankawat kuvataan kirjoissa harvinaisen kookkaiksi ja rotevarakenteisiksi joten luontainen fyysinen voima helpotti alligaattoripainia. Coloradon mohavet on kuvattu myös hyvin suurikokoisiksi, joten olisivatko sukua karankawoilla. Monet lähiseutujen kansat kuten comanchet, utet ja shoshonet kuvataan enemmänkin pienikokoisiksi, joten fyysisiä eroavaisuuksia löytyy. Jos karankawat söivät alligaattoreita, tämä rasvainen ravinto voisi selittää osittain heidän suuren kokonsa. Kyllähän he kausiluontoisesti pistäytyivät myös biisonijahdissa, joten myös sellainen liharavinto tuli tutuksi. Rannikon moskiittoparvet eivät haitanneet karankawoja, sillä he sivelivät paljaan pintansa alligaattoriöljyllä. Haju oli niin karmea, että verenimijät pysyivät etäällä. Eurooppalaiset vahvistivat moskiittojen mielipiteen ja kertoivat, että karankawat lemusivat jo metrien päähän.
Jo 1500-luvun aikana karankawat tapasivat eurooppalaisia, sillä espanjalainen Cabeza de Vaca kunnioitti läsnäolollaan heidän kyliään. Seuraavan vuosisadan lopulla ranskalainen monitoimimies Rene-Robert Cavalier da Salle yritti perustaa siirtokuntaa Matagorda Bayn alueelle, mutta karankawat eivät hyväksyneet rasnskalaisia. Sitten menikin pitkä tovi ennen kuin karankawat pääsivät kunnolla esiin. Se tapahtui vasta 1800-luvun alussa kun pahamaineinen merirosvojohtaja Jean Lafitte perusti siirtokunnan Galvestoninlahden pikku saarelle. Tämä siirtokunta piti yheyttä karankawiin, mutta välit muuttuivat nopeasti jokseenkin vihamielisiksi.Texasin itsenäisyyssodat eivät karankawia kiinnostaneet ja he pyrkivät puolueettomuuteen.
Tuo Matagorda Bay oli muuten ilmeisesti hyvin matala lahti, ja siellä pystyi etenemään melko pitkälle ihan vain kahlaamalla. Karankawoja tuskin siis voi pitää varsinaisina merenkävijöinä, sillä he eivät tehneet tiettävästi erityisen pitkiä kanoottimatkoja. Mitäs sitä kun evästä riitti muutenkin.
Matagorda Bay ei herätä juuri sympatioita
Texasin varhaisista asukkaista puhuttaessa unohdetaan liian usein karankawat, tai ainakin jätetään liian pienelle mainillalle. He olivat ehkäpä koko Texasin ensimmäiset asukkaat ja asuttivat keski-Texasin rannikkoa Matagorda Bayn ja San Antonia Bayn alueilla. He eivät piitanneet maanviljelystä, vaan satsasivat kalastukseen. Vesistöjä riitti ja kalojen ja muiden vesielävien lisäksi karankawat pyydystivät alligaattoreita. Pyydystäminen tapahtui puukottamalla peto hengiltä. Tällainen vedenalainen paini ei onnistu ihan heikolta mieheltä, mutta karankawat kuvataan kirjoissa harvinaisen kookkaiksi ja rotevarakenteisiksi joten luontainen fyysinen voima helpotti alligaattoripainia. Coloradon mohavet on kuvattu myös hyvin suurikokoisiksi, joten olisivatko sukua karankawoilla. Monet lähiseutujen kansat kuten comanchet, utet ja shoshonet kuvataan enemmänkin pienikokoisiksi, joten fyysisiä eroavaisuuksia löytyy. Jos karankawat söivät alligaattoreita, tämä rasvainen ravinto voisi selittää osittain heidän suuren kokonsa. Kyllähän he kausiluontoisesti pistäytyivät myös biisonijahdissa, joten myös sellainen liharavinto tuli tutuksi. Rannikon moskiittoparvet eivät haitanneet karankawoja, sillä he sivelivät paljaan pintansa alligaattoriöljyllä. Haju oli niin karmea, että verenimijät pysyivät etäällä. Eurooppalaiset vahvistivat moskiittojen mielipiteen ja kertoivat, että karankawat lemusivat jo metrien päähän.
Jo 1500-luvun aikana karankawat tapasivat eurooppalaisia, sillä espanjalainen Cabeza de Vaca kunnioitti läsnäolollaan heidän kyliään. Seuraavan vuosisadan lopulla ranskalainen monitoimimies Rene-Robert Cavalier da Salle yritti perustaa siirtokuntaa Matagorda Bayn alueelle, mutta karankawat eivät hyväksyneet rasnskalaisia. Sitten menikin pitkä tovi ennen kuin karankawat pääsivät kunnolla esiin. Se tapahtui vasta 1800-luvun alussa kun pahamaineinen merirosvojohtaja Jean Lafitte perusti siirtokunnan Galvestoninlahden pikku saarelle. Tämä siirtokunta piti yheyttä karankawiin, mutta välit muuttuivat nopeasti jokseenkin vihamielisiksi.Texasin itsenäisyyssodat eivät karankawia kiinnostaneet ja he pyrkivät puolueettomuuteen.
Tuo Matagorda Bay oli muuten ilmeisesti hyvin matala lahti, ja siellä pystyi etenemään melko pitkälle ihan vain kahlaamalla. Karankawoja tuskin siis voi pitää varsinaisina merenkävijöinä, sillä he eivät tehneet tiettävästi erityisen pitkiä kanoottimatkoja. Mitäs sitä kun evästä riitti muutenkin.
Matagorda Bay ei herätä juuri sympatioita
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Karankawojen kielellisistä yhteyksistä ei ole varmuutta, atakapan-perheeseen arvellaan yleensä kuuluneen yhdessä atakapojen ja bidain kanssa, joskus myös alkuperäiset tonkawat esitetään tähän hypoteettiseen ryhmään. Naapurissa eleli myös "oman" kieliryhmänsä mahdollisesti muodostaneita coahuiltecaneja, joita on ehdoteltu toisinaan hokan-ryhmään johon mohavetkin kuuluivat.Haukka kirjoitti:Texasin varhaisista asukkaista puhuttaessa unohdetaan liian usein karankawat, tai ainakin jätetään liian pienelle mainillalle. He olivat ehkäpä koko Texasin ensimmäiset asukkaat ja asuttivat keski-Texasin rannikkoa Matagorda Bayn ja San Antonia Bayn alueilla. He eivät piitanneet maanviljelystä, vaan satsasivat kalastukseen. Vesistöjä riitti ja kalojen ja muiden vesielävien lisäksi karankawat pyydystivät alligaattoreita. Pyydystäminen tapahtui puukottamalla peto hengiltä. Tällainen vedenalainen paini ei onnistu ihan heikolta mieheltä, mutta karankawat kuvataan kirjoissa harvinaisen kookkaiksi ja rotevarakenteisiksi joten luontainen fyysinen voima helpotti alligaattoripainia. Coloradon mohavet on kuvattu myös hyvin suurikokoisiksi, joten olisivatko sukua karankawoilla.
Tällaiset "arkaaiset" kulttuurit kiinnostavat aina elinkeinoiltaan, niin myös kaikki edellä mainitut. Fosterin Historic Native People of Texas on tarjonnut hakuteosmaisen oppaan paikallisten kulttuurien historiaan, ja Kelly Himmelin kirja vertaa karankawojen sekä tonkawien 1800-luvun historiallisten vaiheiden eroavaisuuksia, erinomainen kirja vaikka siinä ei kuvia ole lainkaan.
Rickliskin löytyy, pitäisi ehtiä vain jossain kohtaa lukemaan tarkemmin.
Eteläinen ja itäinen Teksas ovat varmasti olleet hyvää aluetta muinaisille kansoille, vähän turhan täyteen ängetty ihmisiä nykyisin vain:
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Texas on muuttunut vuosisatojen aikana ja intiaanit eivät välttämättä erotu massasta. Myös Galveston on muuttunut, eivätkä karankawat melo enää sen ympärillä. Lähes Kaikki vanha on katoavaista, niin myös merirosvo Jean Lafitten upea herraskartano, Vajaan minuutin mittainen video paljastaa, että Lafitten talo ei ollut mikä tahansa luukku.
https://www.youtube.com/watch?v=JjF0z6YJY_0
Tämänkin päivän Galvestonissa muistetaan yhä Lafitte rosvosiirtokuntineen, mutta Moody Mansion lienee Galvestonin erikoisin nähtävyys. Se ei ole Lafitten jäämistöä, vaan myöhemmältä aikakaudelta. Kaikki rakennuksen 31 huonetta noudattelevat romanista tyylisuuntaa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti William H. Tyndall ja se rakennettiin joskus 1890-luvulla Narcissa Willisille, joka oli upporikkaan galvestonilaisen kauppiaan Richard Short Willisin leski. Rakennuskustannukset eivät ole tiedossa. Joskus 1900-luvun alussa tämän komeuden osti itselleen William Lewis Moody, Jr, jolla ei ollut puutetta pikkurahansa, eikä sen puoleen isommastakaan. Talo tunnetaan yhä Moody mansionina.
https://www.youtube.com/watch?v=JjF0z6YJY_0
Tämänkin päivän Galvestonissa muistetaan yhä Lafitte rosvosiirtokuntineen, mutta Moody Mansion lienee Galvestonin erikoisin nähtävyys. Se ei ole Lafitten jäämistöä, vaan myöhemmältä aikakaudelta. Kaikki rakennuksen 31 huonetta noudattelevat romanista tyylisuuntaa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti William H. Tyndall ja se rakennettiin joskus 1890-luvulla Narcissa Willisille, joka oli upporikkaan galvestonilaisen kauppiaan Richard Short Willisin leski. Rakennuskustannukset eivät ole tiedossa. Joskus 1900-luvun alussa tämän komeuden osti itselleen William Lewis Moody, Jr, jolla ei ollut puutetta pikkurahansa, eikä sen puoleen isommastakaan. Talo tunnetaan yhä Moody mansionina.
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
Ja brittiläisarkkitehti Tyndallin romanialainen tyylisuunta on jokseenkin liioitellun räikeää jos sitä vertaa vaikkapa tähän hieman vanhempaan tyylisuuntaan:
Tuo anasazi-kulttuurin arkkitehtuuri oli varsin huikeaa jos ajatellaan, että sen suunnittelijat olivat luonnonlapsia eli intiaaneja. Ei koulusivistystä eikä kynää tai paperia. Kuitenkin tällaista jälkeä syntyi luonnonympäristön antimilla. Huikea saavutus Arizonan, Coloradon, New Mexicon ja Utahin muinaisilta intiaaneilta.
Tuo anasazi-kulttuurin arkkitehtuuri oli varsin huikeaa jos ajatellaan, että sen suunnittelijat olivat luonnonlapsia eli intiaaneja. Ei koulusivistystä eikä kynää tai paperia. Kuitenkin tällaista jälkeä syntyi luonnonympäristön antimilla. Huikea saavutus Arizonan, Coloradon, New Mexicon ja Utahin muinaisilta intiaaneilta.
Haukka
Re: Intiaanit ja luonnonympäristö
*************************************************"Haukka"Olen lueskellut hiljattain kirjoja, jotka kertovat Kaliforniasta ja Coloradosta. Ne ovat herättäneet jonkinasteista kiinnostustani meksikolaisiin, mutta samalla voin sanoa vilpittömästi: pidän heistä entistä vähemmän.
Minulla on sama fiilis Mehicosta ja heistä. Maailman väkivaltaisin maa jossa ei ihmishenki ole mitään.Kolumbia jää nykyään toiseksi ja se on paljon se. Jo yksi populääri-kuvaus Sicario kertoo kaiken tästä.
Sonoran kartellin jälkeä Juarezissä.
El Chapo taas kerran kiinni kun ei Meksikon vankilat tunnu miestä haittaavan.Sotilaiden on syytä peittää kasvonsa että kartelli ei pääse iskemään heidän perheidensä kimppuun.
Witko