Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 07.10.2016 04:32

Jari Teilas kirjoitti:
Postilootassani näkyy yksi uusi viesti, mutta kun avaan sen, viestiä ei pysty lukemaan
"You are not authorised to read private messages that are on hold." -sanoo ohjelma.

Terv. Jari
Kumma juttu joo, oma laatikkoni näyttää viestin vain lähteneeksi...

Laitan sähköpostia siis illemmalla kunhan ennätän töistä kotiin.

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 07.10.2016 14:20

Jari Teilas kirjoitti:Voit tietenkin laittaa mulle suoraa posti etunimi.sukunimi@kymp.net

Hoidan tän kirjan sulle kuluitta, kun itse sitä "tyrkytinkin".

Terv. Jari
Laitoin postia tulemaan, liitteenä Yukon-artikkeli pdf-tiedostona. Tämä tiedote siltä varalta että menee roskapostiin.

Tommi

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 07.10.2016 14:47

T Tienpää kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti:Voit tietenkin laittaa mulle suoraa posti etunimi.sukunimi@kymp.net

Hoidan tän kirjan sulle kuluitta, kun itse sitä "tyrkytinkin".

Terv. Jari
Laitoin postia tulemaan, liitteenä Yukon-artikkeli pdf-tiedostona. Tämä tiedote siltä varalta että menee roskapostiin.

Tommi
Kiitos.

Homma hoidossa.

-Jari
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 16.11.2016 21:10

Italialaissyntyinen monitoimimies Eusebio Francisco Kino sai 1700-luvun alussa kunnian ihailla Tyynenmeren rannikon intiaanien kaupankäyntiä. Hän nimittäin oli paikalla kun noin 1500 chumashia ja muuta rannikon intiaanikauppiasta kuljetti lasteittain sinisimpukoita (Olivella biplicada) ja sen lajitovereita Tyyneltämereltä. Simpukat olivat peräisin noin viikon kanoottimatkan päässä olevilta Channel-saarilta, joilla toimi varsinainen helmien valmistamisen tuotantokeskus. Simpukkahelmeä oli käytetty vuosisatojen ajan yleisenä maksuvälineenä intiaanien sisäisessä kaupassa. Chumash-lapset oppivat rahanteon vanhemmiltaan ja näin uudet sukupolvet jatkoivat valuutantuottamista omissa tuotantopisteissään. Kaikenikäiset chumashit keräsivät olivellasimpukoita ja työnsä taitavat käsityöläiset paloittelivat, porasivat ja muotoilivat helmet haluttuun muotoon. Alussa työntekijät käyttivät tuotteen valmistuksessa piikivityökaluja, mutta myöhemmin siirryttiin yhä enemmän metallisiin neuloihin ja muihin eurooppalaisilta ostettuihin välineisiin.

Tietenkin chumashit tuottivat myös paljon muunlaista tavaraa, mutta tämä rahanteko oli mielestäni kiinnostavin. Joskus 1760-luvun lopulla Channel-saarten helmien tuotto ja kauppa alkoivat tyrehtyä karjatalouden lisääntymisen horjuttaessa intiaanien kauppaverkostoa. Samalla chumashien vaikutus helmivaluutan valmistuksessa kuivui kokoon. Hevosilla liikkuvat yokut-välittäjät omaksuivat uuden roolin intiaanien sisäisessä kaupassa kuskaamalla lasihelmiä heimolta toiselle.


KuvaKuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 19.11.2016 11:29

Olen lukenut kohtuullisen paljon Kalifornian intiaaneista, onpa meneillään olevassa kirjassakin pari artikkelia koskien kalifornialaista väkivaltaa ja sodankäyntiä.
Vanhimmat simpukkahelmet näin ulkomuistista ovat jotain 8000 vuotta vanhoja, kuitenkin tuo Channel-saarten massatuotanto ja helmien yleistyminen valuuttana laajemmalle ovat selvästi myöhempää perustaa. Ajankohdasta ei ole konsensusta, mutta tomol-lankkukanoottien ilmestyminen katsotaan yleisesti oikeaksi hetkeksi. Tomolien ilmestyminen taas ajoitetaan yleensä vuosisatojen 400 - 600 välille, jotkut katsovat tämän tapahtuneen vasta 1100 - 1300.
Tomoleista kun olen itse kirjoittanut "polynesialaisvaikutteisina", niin pitää tähdentää että en usko polynesialaistan purjehtineen P-Amerikkaan, haaksirikkona veneitä on voinut Kaliforniaan rantautua, mutta tuskin oikein päin ja ketään kyydissä. Todisteet kuten muutama samankaltainen sanarunko ja ongenkoukku eivät ole vakuuttavia, ja itse asiassa Bajasta löydettiin hiljattain noin 10000 vuotta vanhoja simpukasta valmistettuja koukkuja jotka vaikuttavat levinneen rannikkoa pohjoiseen. Lisäksi Bajassa käytettiin komposiittiveneitä samoihin aikoihin, pohja tehtiin merivirtojen mukanaan tuomista puunrungoista ja laidoiksi rakennettiin kerroksittaisia kaislakimppuja, eli hyvin samankaltainen periaate kuin lankuista ommelluissa veneissä. Ei siis ole mahdotonta että lankkuveneet olisivat olleet paikallinen keksintö.

Simpukkahelmien käyttö rahana laajeni mahdollisesti jo hieman aikaisemminkin, ehkä noin 2000 - 3000 vuotta sitten väkiluvun kasvaessa ja intiaanien laajentaessa elinkeinojaan yhä enemmän pysyvämpää asutusta vaativaan luonnonkasvien hoitoon ja keräilyyn, mm. tammenterhojen keräily räjähtää kasvuun noihin aikoihin. Väkilukupiikki osuu Kaliforniassa vuoden 700 paikkeille, eli todennäköisesti juuri tomolien, jousiteknologian ja monen muun uuden innovaation/teknologian leviämiseen. Romahdus seurasi nk. keskiaikaista lämpökautta, ja väkiluku saavutti uudelleen maksiminsa joskus 1400 kaupankäynnin tietysti laajetessa edelleen.


KuvaKuva

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 19.11.2016 15:36

T. Tienpää kirjoitti: ...tomol-lankkukanoottien ilmestyminen katsotaan yleisesti oikeaksi hetkeksi. Tomolien ilmestyminen taas ajoitetaan yleensä vuosisatojen 400 - 600 välille, jotkut katsovat tämän tapahtuneen vasta 1100 - 1300.
Kuva

En ole Kalifornia- enkä chumash-asiantuntija, mutta ei kai heidän asuinalueillaan kasvanut punapuita? Siitähän nuo kanootit kai tehtiin. Ilmeisesti punapuu oli siis kauppatavaraa tai sitten niitä kasvoi valtavia määriä Channel saarilla, jossa chumashien helmituotantokeskus toimi. Jossakin täytyi olla suuria punapuumetsiä, joista kanoottimateriaali saatiin. Ehkäpä kauempana Kaliforniassa. Toisaalta saattaa olla, että tomolin raaka-aineeksi kelpasi myös jotkut muut puulajit. Joka tapauksessa chumashien kauppaverkostohan oli laaja. Sen avulla he selvisivät monista kuivuuskausista ja muista ilmastonmuutoksista. He tunsivat meren ja rannikkomantereen paremmin kuin yksikään toinen intiaanikansa ja näin ollen he pystyivät hyödyntämään taidokkaasti kaikkea sitä mitä löytyi ymräristöstä. En ole perillä puhuiko mikään toinen kansa chumashien murteita vai olivatko he säilyneet ainoina asukkaina niistä kaikista ihmisistä, jotka aikojen alussa löysivät Kalifornian.

Mielenkiintoinen kansa. Vasta kirjassa Traders and Raiders huomioni kohdistui näihin metsästäjä-keräilijä-kalastajiin ja rahantekijöihin.
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 19.11.2016 20:31

Haukka kirjoitti:En ole Kalifornia- enkä chumash-asiantuntija, mutta ei kai heidän asuinalueillaan kasvanut punapuita? Siitähän nuo kanootit kai tehtiin. Ilmeisesti punapuu oli siis kauppatavaraa tai sitten niitä kasvoi valtavia määriä Channel saarilla, jossa chumashien helmituotantokeskus toimi. Jossakin täytyi olla suuria punapuumetsiä, joista kanoottimateriaali saatiin. Ehkäpä kauempana Kaliforniassa. Toisaalta saattaa olla, että tomolin raaka-aineeksi kelpasi myös jotkut muut puulajit.
En ole perillä puhuiko mikään toinen kansa chumashien murteita vai olivatko he säilyneet ainoina asukkaina niistä kaikista ihmisistä, jotka aikojen alussa löysivät Kalifornian.
Ajopuista nuokin materiaalit saatiin, eli luoteis-kaliforniasta juuri punapuita, ja jonkin verran ilmeisesti käytettiin myös "mäntyä" (aikalaiskuvaukset eivät oikein kerro mikä puu aina kyseessä).
Hokan-ryhmään chumashit koitettiin pitkään ujuttaa, mutta nykyään chumash-kieliä pidetään omana kieliperheenään. Chumashit saattavat olla yksi vanhimpia samoilla seuduilla pysyneitä intiaaneja, mtDna haploryhmä on D, mikä on tavallinen erityisesti etelä-Amerikassa, ja muinaiset chumashit käyttivät samaa teknologiaa työkaluissa mitä Alaskan Nenana-, Denali- ja Siperian Dyuktai-kulttuurit.


https://en.wikipedia.org/wiki/Tomol

Kuva

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 20.11.2016 12:21

Chumashit eivät muuten olleet ainoita lankkukanoottien rakentajia, myös tongva/gabrilienot käyttivät näitä ja kielen mukaan nimi on silloin ti'at. Tongvat olivat uto-aztecan tacik haaraa kuten monet etelä-Kalifornian kansat, ja tämän hetkisen tiedon mukaan valtasivat historialliset alueensa hokan-kansoilta joskus 3500 vuotta sitten alkaen.

Saarten tongviin kuului "Lone Woman", josta Scott O'Dell kirjoitti erittäin menestyneen lasten/nuorten romaanin Islan of the Blue Delphins. Kirjasta on suomennettu versio jonka ostin muutamia vuosia sitten tyttärelleni, ja itse asiassa luinkin sen vaikka tyttöromaaniksi mielletäänkin.

Tässä hieman Lone Womania:

https://en.wikipedia.org/wiki/Juana_Maria


KuvaKuvaKuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 21.11.2016 10:05

Sinänsä mielenkiintoinen tapaus luo Lone Woman. Tuolla hän saattoi asua , nimittäin tuossa luolassa San Nicolas Islandilla.

Kuva

http://articles.latimes.com/2012/oct/29 ... e-20121027

Tyttökirjasta raakuudet on varmaan karsittu pois, meinaan näitä venäläisiä ja alaskalaisia merisaukonmetsästäjiä, jotka tekivät rumaa jälkeä nicolenojen keskuudessa. Olikohan tuo se Orlovin johtama retkikunta, itse tuosta verilöylystä taitaa olla niukasti tietoa. Mutta nuo Alaskan kodiakit, jotka verilöylyn tekivät, katosivat vähän mystisesti. Joku oli tietävinään, että kodiakit surmattiin. Tämän verityön taustalta löytyivät nicoleno-naiset, jotka kodiakit olivat siepanneet orjikseen verilöylyn jälkeen. Naiset suunnittelivat kostoiskua kuolleiden miestensä puolesta ja eräänä yönä isku pantiin täytäntöön. Kodiakit vetivät sikeitä kun naispuolinen iskuryhmä kävi heidän kimppuunsa. Yksikään kodiakeista ei selvinnyt hengissä.

No, ei tuota kirjasta varmaan tuota juttua löydy, mutta varteenotettava vaihtoehto joka tapauksessa.
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 21.11.2016 17:29

Haukka kirjoitti:Tyttökirjasta raakuudet on varmaan karsittu pois, meinaan näitä venäläisiä ja alaskalaisia merisaukonmetsästäjiä, jotka tekivät rumaa jälkeä nicolenojen keskuudessa.
Kyllä tuossa kuvattiin tämä ensimmäinen konflikti, mutta sen jälkeen kirja keskittyy päähenkilön edesottamuksiin. Aleutit käyvät saarella myöhemminkin.
Mielenkiintoisesti kirja linkittyy juuri turkiskauppaan noiden aluet-kodiakkien ja venäläisten kautta. Venäläis-johtoiset retket merisaukkojen turkisten hankkimiseksi ulottuivat aina Bajan rannikolle asti jo 1790-luvulta alkaen, ja Fort Rossin asukkaistakin suurin osa oli Alaskan alkuperäisväestöä.

Taidan jatkaa seuraavaksi juuri Alaskan suunnalla Furs and Frontiers-kirjalla.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 22.11.2016 11:16


Niin, en ole aivan perillä olikohan ainoastaan Pohjois-Amerikan länsirannikolla hyvä merisaukkokanta. Uuden Englannin kauppiaat eli ”Bostonin miehet” haaveilivat kovasti pääsystä Kiinan markkonoille, jossa Kantonin satamassa maksettiin merisaukon nahasta 20 – 30-dollaria. Lienee ollut hyvä hinta vuosina 1800 – 1810. Merisaukko kiinnosti tietenkin myös venäläisiä, jotka olivat pyydystäneet sitä jo vuosikymmenet. Tilanne johti siihen, että joukko amerikkalaisia merikapteeneita keksi idean lyödä hynttyyn yhteen venäläisten kanssa. Käytännössä tämä merkitsi Russian American Companyn perustamista.

Eivätköhän venäläiset pyydystäneet jo 1750-luvun puolivälissä lähes sukupuuttoon Kamchatkan alueen Commander Islandin merisaukot (tai merimajavat kuten he itse sanoivat). Eivätkä nämä noin 10,000 saukonnahkaa riittäneet mihinkään, vaan niitä piti pyytää ensin Alaskasta ja myöhemmin Kaliforniasta. Kovapintaiset aleutit liikkuivat baidarkas-kajaakeillaan hyisillä merillä kuin kotonaan ja palvelivat kuuliaisesti valkoisia isäntiään Venäläis-amerikkalainen kauppakomppanian palkkalistoilla. Tai oli pakko palvella, sillä kuri oli kova.

Noilla pyyntimatkoilla merisaukko oli suuri häviäjä


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 22.11.2016 13:08

Haukka kirjoitti:Noilla pyyntimatkoilla merisaukko oli suuri häviäjä]
Onneksi saukkoja on saatu palautettua, hauskan oloisia veijareita. Saukot myös syövät merisiilejä jotka popsivat kelppimetsiä, jotka taas ovat kriittisen tärkeitä rannikon monimuotoisuudelle ja muodostavat tärkeitä elinympäristöjä monille eliölajeille.

Saukkojen, majavien ja monien muiden turkiseläinten liikapyynti on siis haitallista ympäristölle kokonaisuutena, kuten tietysti useimmat ihmisen toilailut maapallolla.

Työkoneelta ei näköjään tänään onnistu kuvan liittäminen, tässä mielenkiintoinen kirja aiheesta, turhan hintava vain:

https://www.amazon.com/Human-Impacts-Se ... fic+otters

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 22.11.2016 17:10

T. Tienpää kirjoitti:]Onneksi saukkoja on saatu palautettua, hauskan oloisia veijareita. Saukot myös syövät merisiilejä jotka popsivat kelppimetsiä, jotka taas ovat kriittisen tärkeitä rannikon monimuotoisuudelle ja muodostavat tärkeitä elinympäristöjä monille eliölajeille.

Saukkojen, majavien ja monien muiden turkiseläinten liikapyynti on siis haitallista ympäristölle kokonaisuutena, kuten tietysti useimmat ihmisen toilailut maapallolla.
Älä muuta sano. Greenpeacen kuukausilahjoittajana pääsen itsekin pienellä panoksellani vaikuttamaan ympäristöasioihin.

Aika veitikoita nuo merisaukot ovat. Hyvä, että kanta on päässyt elpymään.
Olet siis sitä mieltä, että venäläisten johtamat retket ulottuivat Bajan rannikolle jo 1790-luvulta alkaen. Itse olen ollut väärässä. Luulin, että nuo alkoivat vasta syksyllä 1803. kun bostonilainen merikapteeni Joseph O'Cain purjehti Kodiakin saarelle Alaskan rannikolla. Kirjan Fur, Forture and Empire mukaan O'Cain kertoi American Russian Companyn pääjohtaja Alexander Baranoville, että Kalifornian rannikolla eleli valtavat määrät merisaukkoja, jotka oli helposti pyydystettävissä. Näihin aikoihin venäläisten merisaukonpyynti oli ajautunut jokseenkin aneemiseen tilaan, ja Baranov tarttui oitis O*Cainin esittämään yhteistyötarjoukseen. Ajatus sopi myös Venäjälle, sillä maa halusi saada jalansijaa Kaliforniassa ja saukonpyynti oli sopiva alkunykäys hankkeen toteuttamiseen. O'Cain sai mukaansa 40 aleuttia, jotka taivutettiin mukaan väkivallalla. Baranoville aleutit olivat irtainta omaisuutta, jonka voi ilman tunnonvaivoja lähettää kaukaiseen Kaliforniaan. Työnjohtajaksi määrättiin yksi venäläinen, joka O'Cainin ja aleutien kanssa purjehti Bajaan. Kesällä 1804 saalis jaettiin ja O'Cain kuljetti oman osuutensa Kantoniin Kiinaan.

En epäile, etteikö näitä Baja Kalifornian purjehduksia olisi ollut jo 1700-luvun lopulla. Varmaan löydän maininnan jostakin kunhan tutkin. Aihe sinällään on mielenkiintoinen ja venäläis-amerikkalainen järjestely kesti vuosien ajan.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 22.11.2016 19:41

Haukka kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä, että venäläisten johtamat retket ulottuivat Bajan rannikolle jo 1790-luvulta alkaen. Itse olen ollut väärässä. Luulin, että nuo alkoivat vasta syksyllä 1803.

En epäile, etteikö näitä Baja Kalifornian purjehduksia olisi ollut jo 1700-luvun lopulla. Varmaan löydän maininnan jostakin kunhan tutkin. Aihe sinällään on mielenkiintoinen ja venäläis-amerikkalainen järjestely kesti vuosien ajan.
Joo, olet varmasti oikeassa siinä että varsinainen pyynti alkoi vasta 1800-luvun puolella. Contested Eden-kirjassa on joku viite venäläisten retkistä Kaliforniaan 1790-luvun lopulla, mutta eipä tuossa mainittu erikseen Bajaa kuten muistin. Espanjalaiset toki näkivät venäläisiä joka niemen takana viimeistään 1770-luvulta lähtien.
Ennen Venäjän Amerikan kauppakomppaniaa Baranov lähetti näitä Alaskan aluutiqeja keräämään turkiksia suurina joukkoina noin vuosista 1792-94 alkaen, Russians in Alaska-kirjassa mainitaan että myöhempinä vuosina alaskalaiset/venäläiset hakivat suolaa Bajasta asti, mutta tuo saattaa tosiaan tarkoittaa vasta seuraavaa vuosisataakin.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 23.11.2016 11:29

Amerikkalaisten vanhoissa kauppasuhteissa on oma mielenkiintonsa. Heti vapaussodan jälkeen nuorta Yhdysvaltaa koetteli ikävä tilanne, sillä teehen tottuneet kansalaiset jäivät äkkiä vaille suosikkijuomaansa. Teevarastot hupenivat nopeasti ja mikä pahinta: kiinankaupan monopolia oli pitänyt hallussaan brittiläinen East Indian Company, joka ei tietenkään enää kuljettanut kiinalaisia tuotteita Amerikkaan. Teehen ja muihin kiinalaisiin tuotteisiin tottuneet kelpo amerikkalaiset saivat raivareita asian johdosta.

Pankkiiri Robert Morris sai tilanteesta tarpeekseen ja päätti hoidella tee-asiat kuntoon. Hän vuokrasi pienehkön laivan ja uudelleenkastoi sen Empress of Chinaksi. Aluksen kapteeni John Greenillä oli sopivasti sotakokemusta ja lisäksi aluksesta löytyi riittävästi aseistusta mahdollisia merirosvoja vastaan. Tärkein mies laivassa kuitenkin oli sen superkargööri Samuel Shaw, joka bostonilaisia liikemiehen vaistojaan hyödyntäen lastasi aluksen täyteen mitä erilaisia kauppatarvikkeita. Lastin arvo oli lähes 120,000 dollaria. Eläinten nahkojen, hienojen vaatteiden ja muiden vientitavaroiden joukosta löytyi 30,000 tonnia ginseng-juurta, jota kasvoi Pohjois-Amerikassa. Kiinalaiset arvostivat erittäin paljon tätä kyseistä juurta, jota he pitivät terveyden ja voiman ja mieskunnon parhaana lähteenä.

Lopputulos oli onnellinen. Kiinalaiset saivat ginseng-juurensa, amerikkalaiset teensä. Tietenkään Ginseng ei pystynyt pitämään yksin yllä koko kiinankauppaa ja tämän vuoksi tuotevalikoimaan lisättiin merisaukonnahat, joiden kysyntä Kiinassa oli valtava.

Kauppa sai rumia piirteitä 1800-luvun alussa, kun brittikauppiaat alkoivat kuljettaa kiinaan oopiumia. Monet amerikkalaiset kauppiaat seurasivat esimerkkiä ja ostivat Turkista oopiumia 2,50 dollarin hintaan per pauna. Nämä myytiin Kiinan Kantonissa nelinkertaisella voitolla. Lopulta Kiina pyrki sulkemaan oopiumikaupan ja kävi pitkän oopium-sodan brittejä vastaan.

Ginseng-juuri kelpasi kiinalaisille, samoin oopiumi.


KuvaKuva
Haukka

Vastaa Viestiin