Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
-
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Moro,
Hittolainen, tässä sarja jota olen pitkään himoinnut.
Vaan ei ole vielä tuollaisia rahoja lompakossa näkynyt.
http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... sortby%3D1
Jari
Hittolainen, tässä sarja jota olen pitkään himoinnut.
Vaan ei ole vielä tuollaisia rahoja lompakossa näkynyt.
http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... sortby%3D1
Jari
Jari Teilas
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Noista kirjoista on myös Bison Booksin julkaisema köyhän miehen versio. Tuskinpa tässä opuksessa kaikkea on, joten veikkaan tätä ykkösosaksi.
https://www.amazon.co.uk/Mountain-Men-F ... e+Far+West
https://www.amazon.co.uk/Mountain-Men-F ... e+Far+West
Haukka
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Ja näistä pehmokirjoista puuttuu fiilis. Nuo kovakantiset ajan patinoimat kirjasarjat nostavat hiukset pystyyn ja laittavat sydämen läpättämään.
Haukka
-
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Juu, kaikki luettava kelpaa, mutta kyllä noissa vanhoissa kirjoissa vaan joku kummallinen hehku on.Haukka kirjoitti:Ja näistä pehmokirjoista puuttuu fiilis. Nuo kovakantiset ajan patinoimat kirjasarjat nostavat hiukset pystyyn ja laittavat sydämen läpättämään.
Jari
Jari Teilas
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Upean sarjan ja taatusti kattavan Jari oli löytänyt Abebooksista. Hinta olisi n.64 euroa/kirja.Pakkohan tuo olisi ostaa koko sarja ja siihen menisi 640 euroa. Voi saamari kun on suolainen hinta. Eipä silti ei ole noita löytöjä useinkaan edessä tai tulossa.
Laitan tuohon myös köyhän miehen version tälläisesta kirjasta kuin 19 ekua Adlibriksestä ja 512.sivua
Neil Van Sickle pahanteossa ja v.2012 julkaisu.Turkiskaupasta on kyse siis ja ja kaikki vuosisadat on käyty läpi kirjassa.
The Indian Way.Indians and the North American Fur trade.
Greg Standerberg on ollut riipustajana.
Ainakin viisiosainen sarja ja tämä Vol. I tuntuu olevan ainoan mielenkiintoinen.Adlibris 322.sivua 13 euroa.
________
Witko
Laitan tuohon myös köyhän miehen version tälläisesta kirjasta kuin 19 ekua Adlibriksestä ja 512.sivua
Neil Van Sickle pahanteossa ja v.2012 julkaisu.Turkiskaupasta on kyse siis ja ja kaikki vuosisadat on käyty läpi kirjassa.
The Indian Way.Indians and the North American Fur trade.
Greg Standerberg on ollut riipustajana.
Ainakin viisiosainen sarja ja tämä Vol. I tuntuu olevan ainoan mielenkiintoinen.Adlibris 322.sivua 13 euroa.
________
Witko
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Ylimmäinen kirjoista vaikutti tilaamisen arvoiselta.
Voitolla myyminen oli tärkeää myös intiaanien keskinäisessä kaupankäynnissä. Turkismetsästäjä Charles McKenzie, joka oli pistäytynyt vuonna 1805 hidatsojen kauppakeskuksessa, kertoi seuraavan jutun;
Kuva mandaneista ajalta, jolloin kaikki maine ja kunnia olivat kadonneet
Voitolla myyminen oli tärkeää myös intiaanien keskinäisessä kaupankäynnissä. Turkismetsästäjä Charles McKenzie, joka oli pistäytynyt vuonna 1805 hidatsojen kauppakeskuksessa, kertoi seuraavan jutun;
Kaiken kaikkiaan mandanien ja hidatsojen kauppakeskukset olivat hieman varakkaampia kauppiaita varren. Jos halusi matkustaa Missourijoen vartta hieman etelään, tultiin arikarojen kyliin, jossa kaikki oli hieman edullisempaa. Arikarojen tuotteet olivat enemmän maatalousvoittoisia, mutta kyllä sieltä sai myös hummia ja tuliaseita. Pawneet ja kiowat kuljettivat hevoslaumoja etupäässä juuri arikaroille ja heidän markkinoiltaan saattoi parhaimmillaan saada ratsun ihan edulliseen hintaan. Monet pitivät mandaneita varsinaisina kiskureina, jotka olivat ylihinnoittelun mestareita.Charles McKenzie kirjoitti: Yhtenä päivänä noin 2000 ykkösvaatteisiin puettua crow-intiaania ilmestyi kauppapaikalle. He pystyttyvät satoja tiipiitä hidatsojen kylän edustalle, jonka jälkeen heidän päämiehensä vetäisivät piipulliset hidatsapäälliköiden kanssa. (Mitä ilmeisemmin hidatsojen omaa erikoissekoitusta, joka oli hyvin arvostettua) Sitten alkoi kaupankäynti. Hidatsat levittivät omia tuotteitaan Crow'tten nähtäväksi. Tarjolla oli mm. 200 kivääriä, ammuksia, eurooppalaisia vaatteita ja monta vakallista maissia. Crowt nyökyttelivät hyväksyvästi nuppejaan ja antoivat vastineeksi 50 hevosta, lukuisia puhvelinnahkoja sekä nahkavaatteita. Kauppa kannatti molemmille osapuolille, sillä crowt saivat hyvän voiton hummistaan, jotka oli ostettu shoshoneilta puolta halvemmalta. Hidatsat puolestaan myivät samat hevoset creille ja assiniboineille hyvällä voitolla. Creiden ja assiniboinien tuomat eurooppalaiset tavarat taas myytiin suurella voitolla muille tasankojen heimoille tai Kalliovuorten intiaaneille.
Kuva mandaneista ajalta, jolloin kaikki maine ja kunnia olivat kadonneet
Haukka
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Tässä Cree Intiaanien metsästysjoukko etsimässä puhveleita Wood Riverin maastossa. Old Wives Lake Legenda.Tämä ei nyt kylläkään liity turkiskauppaan mutta otti vain silmään.
Creet ovat löytäneet puhveleita lauman Old Wises Laken alueella.
Tässä suurin luonnon järvi Old Wives Lake Eteläisen Sackawetchen alueella ja neljänneksi suurin suolapitoinen järvi koko Pohjois-Amerikassa.
________
Witko
Creet ovat löytäneet puhveleita lauman Old Wises Laken alueella.
Tässä suurin luonnon järvi Old Wives Lake Eteläisen Sackawetchen alueella ja neljänneksi suurin suolapitoinen järvi koko Pohjois-Amerikassa.
________
Witko
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Monet intiaanikansat harjoittivat myös orjakauppaa. Ei ollut epätavallista, että naapirikylään hyökättiin ja saaliiksi otettiin orjia. Pääosin orjat olivat naisia ja lapsia. Illinoisien liittokunnan heimot tekivät jo 1600-luvulla ryöstöretkiä tasangoille ja kuljettivat mukanaan paljon pawnee-orjia. Näitä myytiin sitten eteenpäin muun muassa ranskalaisille. Myös Idän chickasawit pönkittivät taloudellista ja sotilaallista asemaansa hyvin kattavalla orjakaupalla.
Orja-kaupan alkeet olivat hallussa myös lounaisalueiden ja eteläisten tasankojen uteilla ja comancheilla. Joskus 1700-luvun alkupuolella he solmivat sotilas- ja kauppaliiton keskenään ja keskittivät orjanhakumatkansa erityisesti jicarilla- ja carlana-apachien kyliin Arkansasiin. Tarpeen vaatiessa ryösteleville orjakauppiaille kelpasivat myös pawneet ja navajot. Espanjalaiset saivat näin uteilta ja comancheilta hyvää työvoimaa pelloilleen ja comanchet ja utet puolestaan saivat eurooppalaisia tuotteita tuliaseista kattiloihin ja kaikkea siltä väliltä.
Vielä 1800-luvulla muun muassa pohjoiset paiutet ja bannockit harjoittivat säännöllistä orjakauppaa ja ryöstivät Kalliovuorten ja jopa Tyynenmeren intiaanikylistä paljon lapsia ja naispuolisia orjia. Myös utet jatkoivat ihmisryöstöjään ja verottivat jopa omia sukulaisheimojaan. Muistaisin, että utet kävivät orjakauppa yhä 1840-luvun lopulla päällikkönsä Walkerin organisoiman ”erikoisyksikön” suunnatessa ryöstöretkensä lähinnä Kaliforniaan. Tälle intiaanien muodostamalle rosvojoukolle kelpasivat nuorten tyttöjen ohella myös hevoset.
Pekka Hämäläinen kertoo comanchien ja utien harjoittamasta orjakaupasta ja oikeanpuoleinen puolestaan muum, muassa chickasawien orjakaupasta.
Orja-kaupan alkeet olivat hallussa myös lounaisalueiden ja eteläisten tasankojen uteilla ja comancheilla. Joskus 1700-luvun alkupuolella he solmivat sotilas- ja kauppaliiton keskenään ja keskittivät orjanhakumatkansa erityisesti jicarilla- ja carlana-apachien kyliin Arkansasiin. Tarpeen vaatiessa ryösteleville orjakauppiaille kelpasivat myös pawneet ja navajot. Espanjalaiset saivat näin uteilta ja comancheilta hyvää työvoimaa pelloilleen ja comanchet ja utet puolestaan saivat eurooppalaisia tuotteita tuliaseista kattiloihin ja kaikkea siltä väliltä.
Vielä 1800-luvulla muun muassa pohjoiset paiutet ja bannockit harjoittivat säännöllistä orjakauppaa ja ryöstivät Kalliovuorten ja jopa Tyynenmeren intiaanikylistä paljon lapsia ja naispuolisia orjia. Myös utet jatkoivat ihmisryöstöjään ja verottivat jopa omia sukulaisheimojaan. Muistaisin, että utet kävivät orjakauppa yhä 1840-luvun lopulla päällikkönsä Walkerin organisoiman ”erikoisyksikön” suunnatessa ryöstöretkensä lähinnä Kaliforniaan. Tälle intiaanien muodostamalle rosvojoukolle kelpasivat nuorten tyttöjen ohella myös hevoset.
Pekka Hämäläinen kertoo comanchien ja utien harjoittamasta orjakaupasta ja oikeanpuoleinen puolestaan muum, muassa chickasawien orjakaupasta.
Haukka
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Ihmiskauppa ei oikein sympatiapisteitä itseltä saa, toki osa orjia pitäneistä intiaaneista saattoi kohdella vankejaan suhteellisen asiallisesti, mutta chickasawien, utein, comanchien ja kumppanien touhut olivat yleisesti varsin vastenmielisiä. Linking the Histories of Slavery-kirja taitaa olla tuoreinta tästä aiheesta, ensimmäinen missä käsitellään kunnolla myös modocien ja klamathien ihmiskauppaa.
Raysta parikymmentä sivua jäljellä, enkä ihmettele että Rayn kädenjälki ja vaikutus on nähtävissä myöhemmin monissa kirjoissa, Land of Big Rivers, An Unspeakable Sadness ja Common and Contested Ground noin esimerkeiksi. Toki tämän kaltaisten opusten lukeminen saattaa olla monelle raskasta ja vaatii todennäköisesti kiinnostusta historian lisäksi esim. väestötieteeseen ja luonnontieteisiin.
Jatketaan vielä hetki turkisten parissa kirjalla Otter Skins, Boston Ships and China Goods
Raysta parikymmentä sivua jäljellä, enkä ihmettele että Rayn kädenjälki ja vaikutus on nähtävissä myöhemmin monissa kirjoissa, Land of Big Rivers, An Unspeakable Sadness ja Common and Contested Ground noin esimerkeiksi. Toki tämän kaltaisten opusten lukeminen saattaa olla monelle raskasta ja vaatii todennäköisesti kiinnostusta historian lisäksi esim. väestötieteeseen ja luonnontieteisiin.
Jatketaan vielä hetki turkisten parissa kirjalla Otter Skins, Boston Ships and China Goods
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Laitetaanpas tänne jotakin, ettei tipu turhan alas tuossa listalla.
Myös Lewisin ja Clarkin retkikunta kävi kauppaa jokaisessa intiaanikylässä, jossa se pistäytyi tutkimusmatkansa aikana. Heillä kävi vain niin huono tsäkä, että kauppatavarat pääsivät lähes loppumaan. Suuri osa näistä tavaroista oli lahjatavaroita, sillä joka kylän päällikölle oli annettava oma erillinen lahja. Päälliköitä varten oli tehty erilliset nyytit, jotka sisälsivät tupakkaa, mitaleja ym. Lisäksi heille oli varattu erilaisia päälliköille sopivia takkeja. Muut yleiset lahja- tai vaihtotavarat olivat 144 kpl pieniä saksia, 4600 ompeluneulaa, yli neljä kiloa ompelulankaa, vajaa 3000 ongenkoukkua, 48 teurastajan puukkoa, yli 300 taskupeiliä ja runsaasti kampoja, kilokaupalla erilaisia helmiä, kymmeniä piipputomahawkeja ja suuret määrät punaista kasvomaalia. Tietenkin oli paljon muutakin, mutta tuossa joitakin. Tavarat vain hupenivat ja Tyynenmeren rannikolle saavuttuaan tutkimusretkikunta huomasi, että kauppatavarata oli niukasti. Muistaisin, että jo alkumatkasta joku lähti hakemaan täydennystä, mutten muista palasiko hän takaisin.
Chinookien mainitsemia mereltä saapuvia kauppiaita ei näkynyt koko talven ainana, joten kaupankäynti oli puolin ja toisin laimeaa. Kukaan retkikunnasta ei osannut chinook jargonia, joka oli alueen kauppakieli. Chinookit eivät puolestaan ymmärtäneet Sacagawean puhumaa shoshonenkieltä eikä tasankojen merkkikieltä. Näin ollen kielimuuri toi sopivan lisämausteen retkikunnan ja chinookien välille. Tunnelma ei ollut mitenkään lämminhenkinen joskin muuan uuttera chinook-muori pystytti oman kauppapisteensä retkikunnan talvilinnoituksen läheisyyteen. Muori kauppasi nuoria chinook-tyttöjä miesten iloksi ja kauppa kävi hyvin. Lewis ja Clark kieltävät koko asian, mutta muista suista tulleet vinkit vahvistavat tiedon. Tämä vaihtokauppa oli tarkoin varjoltu salaisuus koska kauppatavaraa oli jo ennestään vähän.
Tuosta kertoi kirja nimeltään
Myös Lewisin ja Clarkin retkikunta kävi kauppaa jokaisessa intiaanikylässä, jossa se pistäytyi tutkimusmatkansa aikana. Heillä kävi vain niin huono tsäkä, että kauppatavarat pääsivät lähes loppumaan. Suuri osa näistä tavaroista oli lahjatavaroita, sillä joka kylän päällikölle oli annettava oma erillinen lahja. Päälliköitä varten oli tehty erilliset nyytit, jotka sisälsivät tupakkaa, mitaleja ym. Lisäksi heille oli varattu erilaisia päälliköille sopivia takkeja. Muut yleiset lahja- tai vaihtotavarat olivat 144 kpl pieniä saksia, 4600 ompeluneulaa, yli neljä kiloa ompelulankaa, vajaa 3000 ongenkoukkua, 48 teurastajan puukkoa, yli 300 taskupeiliä ja runsaasti kampoja, kilokaupalla erilaisia helmiä, kymmeniä piipputomahawkeja ja suuret määrät punaista kasvomaalia. Tietenkin oli paljon muutakin, mutta tuossa joitakin. Tavarat vain hupenivat ja Tyynenmeren rannikolle saavuttuaan tutkimusretkikunta huomasi, että kauppatavarata oli niukasti. Muistaisin, että jo alkumatkasta joku lähti hakemaan täydennystä, mutten muista palasiko hän takaisin.
Chinookien mainitsemia mereltä saapuvia kauppiaita ei näkynyt koko talven ainana, joten kaupankäynti oli puolin ja toisin laimeaa. Kukaan retkikunnasta ei osannut chinook jargonia, joka oli alueen kauppakieli. Chinookit eivät puolestaan ymmärtäneet Sacagawean puhumaa shoshonenkieltä eikä tasankojen merkkikieltä. Näin ollen kielimuuri toi sopivan lisämausteen retkikunnan ja chinookien välille. Tunnelma ei ollut mitenkään lämminhenkinen joskin muuan uuttera chinook-muori pystytti oman kauppapisteensä retkikunnan talvilinnoituksen läheisyyteen. Muori kauppasi nuoria chinook-tyttöjä miesten iloksi ja kauppa kävi hyvin. Lewis ja Clark kieltävät koko asian, mutta muista suista tulleet vinkit vahvistavat tiedon. Tämä vaihtokauppa oli tarkoin varjoltu salaisuus koska kauppatavaraa oli jo ennestään vähän.
Tuosta kertoi kirja nimeltään
Haukka
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Rondan kirja on ehdottomia suosikkejani.
Otter Skinsista pamahti heti muutama hauska anekdootti silmille: 1800-luvun alussa muoti oli luoteisten intiaanien keskuudessa nopeasti muuttuvaa, kun välistä jenkkilaivoilta myytiin kaikki irtoava päällystön alusvaatteita ja kapteenin kapiinista löytyvää Japanin lippua myöden merisaukon turkiksia vastaan, niin muutama vuosi myöhemmin intiaaneille kelpasivat vain avaimet. Killuttimilla ei availtu tietysti yhtään mitään, ellei sitten ovea vastakkaisen sukupuolen suosioon, vaan niitä ripusteltiin kaulaan ja vaatteisiin koristeiksi. Joku kapteeni taisi joutua jopa pidätetyksi Bostonissa ostaessaan kaikki mahdolliset kaupan olevat avaimet, ja avaimia tilattiin aina Hollannista asti kaupantekijäisiksi.
Otter Skinsista pamahti heti muutama hauska anekdootti silmille: 1800-luvun alussa muoti oli luoteisten intiaanien keskuudessa nopeasti muuttuvaa, kun välistä jenkkilaivoilta myytiin kaikki irtoava päällystön alusvaatteita ja kapteenin kapiinista löytyvää Japanin lippua myöden merisaukon turkiksia vastaan, niin muutama vuosi myöhemmin intiaaneille kelpasivat vain avaimet. Killuttimilla ei availtu tietysti yhtään mitään, ellei sitten ovea vastakkaisen sukupuolen suosioon, vaan niitä ripusteltiin kaulaan ja vaatteisiin koristeiksi. Joku kapteeni taisi joutua jopa pidätetyksi Bostonissa ostaessaan kaikki mahdolliset kaupan olevat avaimet, ja avaimia tilattiin aina Hollannista asti kaupantekijäisiksi.
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Tuossa tapauksessa kapteenin pikku vastoinkäymiset tulivat korvatuiksi, sillä hän sai avaimistaan 20 kertaisen voiton. Hittituote on aina hittituote oli se sitten vaikka avain ilman lukkoa. Ja tuo toinen kapteeni Willian Sturgis käsitti nopeasti kuinka suuresta hitistä oli kysymys. Tuskin hän olisi muutoin vaivautunut toimittamaan Tyynenmeren rannikon kaupankäyntiin 10,000 avainta. Jos niistä tuli saman verran voittoa, Sturgis varmaan uusi tilauksensa. Toisaalta tämäntyylinen hitti ei välttämättä ole pitkäikäinen joten kenties avaimet eivät jatkossa herättäneetkään niin kovaa kysyntää. Ainakaan en muista, että niistä olisi tullut luoteisten intiaanien ulkoista tunnusmerkkiä.T.Tienpää kirjoitti: Joku kapteeni taisi joutua jopa pidätetyksi Bostonissa ostaessaan kaikki mahdolliset kaupan olevat avaimet, ja avaimia tilattiin aina Hollannista asti kaupantekijäisiksi.
Haukka
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Innokkaimmat USA:n intiaanipolitiikan ja kaupankäynnin tutkijat saattavat innostua tästä:
https://www.amazon.com/Engines-Diplomac ... 330&sr=8-1
Kovakantinen sattui hiljattain olemaan tarjouksessa parinkympin sopuhintaan, joten löysi tiensä omaankin hyllyyn. Luetaan muutaman muun ajan intiaanipolitiikkaa käsittelevän kirjan kanssa sopivan hetken tullen.
Jotenkin tämän kaltaiset aihepiirit ovat alkaneet kiinnostaa ja useampi intiaanipolitiikkaa käsittelevä teos jo tullutkin luettua, ensimmäiset toki vaativat aikoinaan pientä sissihenkeä, mutta makuun on päästy...
https://www.amazon.com/Engines-Diplomac ... 330&sr=8-1
Kovakantinen sattui hiljattain olemaan tarjouksessa parinkympin sopuhintaan, joten löysi tiensä omaankin hyllyyn. Luetaan muutaman muun ajan intiaanipolitiikkaa käsittelevän kirjan kanssa sopivan hetken tullen.
Jotenkin tämän kaltaiset aihepiirit ovat alkaneet kiinnostaa ja useampi intiaanipolitiikkaa käsittelevä teos jo tullutkin luettua, ensimmäiset toki vaativat aikoinaan pientä sissihenkeä, mutta makuun on päästy...
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen aihe. Itse tykkään lukea näistä kaupankäynneistä ja kauppatuotteista. Eräs suosittu kauppatavara intiaanien keskuudessa oli osage-intiaanien jouset. Ensimmäiset ranskalaiset tutkimusmatkailijat kutsuivat koko Mississippin jokilaaksoa nimellä bois D'arc (jousimetsä). Laakson nimi tuli juuri tuosta Osage orangesta, joka oli pieni puu tai suuri pensas, miten vain. Se oli vahvaa kuin valkotammi, kovaa kuin Hikkoripuu mutta samalla riittävän taipuisaa. Osaget käyttivät sitä jousiensa tekoon ja näiden jousien maine levisi kulovalkean tavoin kauas länteen ja pohjoiseen. Näitä jousia tavattiin yhtä lailla Kanadan rajaseuduilla samoilevilla blackfeeteilla kuin etelän comancheillakin. Tosin tätä puulajia kasvoi varmasti comanchien laajoilla alueilla, joten he tekivät jousensa itse. Mutta blackfeetit ja crowt todennäköisesti saivat ne kauppatavaroina.
Jonkun lähteen mukaan tällaisesta jousesta sai vaihdossa hevosen ja vieläpä huovankin. Tietenkin hinnat olivat sidoksissa eri aikakausiin ja eri alueisiin, mutta kyllä kaikki tunnustivat näiden jousien kovan myyntiarvon.
Myös Kalliovuorten nez percet tekivät erinomaisia jousia, joiden raaka-aineena oli - yllätys yllätys - vuorilampaiden sarvet.
Jonkun lähteen mukaan tällaisesta jousesta sai vaihdossa hevosen ja vieläpä huovankin. Tietenkin hinnat olivat sidoksissa eri aikakausiin ja eri alueisiin, mutta kyllä kaikki tunnustivat näiden jousien kovan myyntiarvon.
Myös Kalliovuorten nez percet tekivät erinomaisia jousia, joiden raaka-aineena oli - yllätys yllätys - vuorilampaiden sarvet.
Haukka
Re: Turkiskauppaa ja muuta kaupankäyntiä
Etäisesti otsikon aihetta sivuten; sattuuko kukaan Herroista olemaan lukenut Callowayn kirjaa
The Scratch of a Pen: 1763 and the Transformation of North America?
Melko ohut ja pakostakin pintapuolinen, mutta kiinnostava käännekohta P-Amerikan historiassa. Kertauskirjana tämä varmasti menee, mutta liekö mitään suurempaa apua..? Callowayn The Victory with No Name palautti kuitenkin uskoa mieheen köykäisen shawnee-kirjan ja omasta mielestäni tylsän tai ainakin editointia kaipaavan Western Abenaki-kirjan jälkeen.
The Scratch of a Pen: 1763 and the Transformation of North America?
Melko ohut ja pakostakin pintapuolinen, mutta kiinnostava käännekohta P-Amerikan historiassa. Kertauskirjana tämä varmasti menee, mutta liekö mitään suurempaa apua..? Callowayn The Victory with No Name palautti kuitenkin uskoa mieheen köykäisen shawnee-kirjan ja omasta mielestäni tylsän tai ainakin editointia kaipaavan Western Abenaki-kirjan jälkeen.