Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
KAJO’n uusin numeron on painossa ja lehti postitetaan tämän vuoden jäsenmaksunsa maksaneille yhdistyksen jäsenille kesäkuun alkupuolella. Alla hieman sisällöstä.
Amerikan mantereen asuttaminen ja intiaanien alkuperä kiinnostavat niin suurta yleisöä kuin tutkijoita. Tähän liittyvää tutkimusta tehdään jatkuvasti eri tieteenalojen piirissä, ja kehittyvät tutkimusmenetelmät tuovat lisävalaistusta asiaan. Uudet löydöt herättävät kiinnostusta ja usein ylittävät uutiskynnyksen, myös Suomessa.
Vuosikymmenten aikana tutkijat ovat esittäneet erilaisia teorioita siitä, miten ensimmäiset asukkaat eli paleointiaanit saapuivat Amerikkaan. 1900-luvun alussa esitettiin teoria Beringin maakannasta pitkin jalkaisin tapahtuneesta muutosta. Tämä oli vallitseva teoria pitkään ja se perustuu ns. clovisin kärjiksi nimettyihin keihäänkärkilöytöihin biisonin- ja mammutinluiden joukosta. Teoria on sittemmin saanut rinnalleen vaihtoehtoisia teorioita. Tommi Tienpää tarkastelee artikkelissaan clovisin kulttuurin pohjalta syntynyttä keskustelua ja tutkimuksia Amerikan asuttamisesta.
Amerikan asuttamiseen ja ensimmäisiin asukkaisiin liittyy vahvasti myös löydettyjen ihmisjäänteiden tutkimus, joiden katsotaan valottavan asiaa. Tässä tutkijoiden ja alkuperäiskansojen näkemykset menevät usein ristiin. Mikko Björklund tarkastelee artikkelissaan ns. Kennewickin ihmisen tapausta, joka saavutti suurta huomiota mediassa ja josta on tullut eräänlainen tyyppiesimerkki intiaanien ja tutkijoiden välisestä ristiriidasta ihmisjäänteiden käsittelyssä.
Elisabeth Morand puolestaan esittelee eurooppalaisten saapumista Amerikan mantereelle 1500-luvun alussa ja sen aiheuttamia ristiriitoja erilaisten kulttuurien ja arvomaailmojen kohdatessa. Etsiessään rikkauksia ja levittäessään kristinuskoa espanjalaiset syyllistivät julmuuksiin alkuperäiskansoja kohtaan, ja siksi Meksikon valloitusta kutsutaan usein nimityksellä ”la leyenda negra” eli musta legenda.
Amerikan asuttamisen lisäksi kiinnostusta herättää intiaanien alkuperäiset väkimäärät sekä eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien vaikutukset intiaanien kuolleisuuteen. Tommi Tienpää jatkaa keskustelua asiasta tässä numerossa.
Niin ikään suurta kiinnostusta herättää intiaanien ja suomalalaisten yhteydet. Suomalaiset ovat olleet tekemisissä intiaanien kanssa jo 1600-luvulta saakka, ja 1800-luvun puolivälistä lähtien suomalaisia saapui enenevässä määrin Pohjois-Amerikkaan. Pasi Somero analysoi artikkelissaan suomalaisten ja intiaanien keskinäistä vuorovaikutusta ja asennoitumista toisiinsa sekä näiden ryhmien sosiaalista asemaa osana pohjoisamerikkalaista yhteiskuntaa erityisesti 1850-luvulta 1900-luvun puoliväliin.
Vera Aunola puolestaan esittelee omakohtaisia kokemuksiaan nykypäivän intiaanien kanssa Pohjois-Carolinassa. Sydämellinen vastaanotto, lämmin tunnelma, kokemukset powwowssa ja yhteinen hauskanpito ovat tämän päivän vuorovaikutusta yli kulttuurirajojen.
Amerikan mantereen asuttaminen ja intiaanien alkuperä kiinnostavat niin suurta yleisöä kuin tutkijoita. Tähän liittyvää tutkimusta tehdään jatkuvasti eri tieteenalojen piirissä, ja kehittyvät tutkimusmenetelmät tuovat lisävalaistusta asiaan. Uudet löydöt herättävät kiinnostusta ja usein ylittävät uutiskynnyksen, myös Suomessa.
Vuosikymmenten aikana tutkijat ovat esittäneet erilaisia teorioita siitä, miten ensimmäiset asukkaat eli paleointiaanit saapuivat Amerikkaan. 1900-luvun alussa esitettiin teoria Beringin maakannasta pitkin jalkaisin tapahtuneesta muutosta. Tämä oli vallitseva teoria pitkään ja se perustuu ns. clovisin kärjiksi nimettyihin keihäänkärkilöytöihin biisonin- ja mammutinluiden joukosta. Teoria on sittemmin saanut rinnalleen vaihtoehtoisia teorioita. Tommi Tienpää tarkastelee artikkelissaan clovisin kulttuurin pohjalta syntynyttä keskustelua ja tutkimuksia Amerikan asuttamisesta.
Amerikan asuttamiseen ja ensimmäisiin asukkaisiin liittyy vahvasti myös löydettyjen ihmisjäänteiden tutkimus, joiden katsotaan valottavan asiaa. Tässä tutkijoiden ja alkuperäiskansojen näkemykset menevät usein ristiin. Mikko Björklund tarkastelee artikkelissaan ns. Kennewickin ihmisen tapausta, joka saavutti suurta huomiota mediassa ja josta on tullut eräänlainen tyyppiesimerkki intiaanien ja tutkijoiden välisestä ristiriidasta ihmisjäänteiden käsittelyssä.
Elisabeth Morand puolestaan esittelee eurooppalaisten saapumista Amerikan mantereelle 1500-luvun alussa ja sen aiheuttamia ristiriitoja erilaisten kulttuurien ja arvomaailmojen kohdatessa. Etsiessään rikkauksia ja levittäessään kristinuskoa espanjalaiset syyllistivät julmuuksiin alkuperäiskansoja kohtaan, ja siksi Meksikon valloitusta kutsutaan usein nimityksellä ”la leyenda negra” eli musta legenda.
Amerikan asuttamisen lisäksi kiinnostusta herättää intiaanien alkuperäiset väkimäärät sekä eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien vaikutukset intiaanien kuolleisuuteen. Tommi Tienpää jatkaa keskustelua asiasta tässä numerossa.
Niin ikään suurta kiinnostusta herättää intiaanien ja suomalalaisten yhteydet. Suomalaiset ovat olleet tekemisissä intiaanien kanssa jo 1600-luvulta saakka, ja 1800-luvun puolivälistä lähtien suomalaisia saapui enenevässä määrin Pohjois-Amerikkaan. Pasi Somero analysoi artikkelissaan suomalaisten ja intiaanien keskinäistä vuorovaikutusta ja asennoitumista toisiinsa sekä näiden ryhmien sosiaalista asemaa osana pohjoisamerikkalaista yhteiskuntaa erityisesti 1850-luvulta 1900-luvun puoliväliin.
Vera Aunola puolestaan esittelee omakohtaisia kokemuksiaan nykypäivän intiaanien kanssa Pohjois-Carolinassa. Sydämellinen vastaanotto, lämmin tunnelma, kokemukset powwowssa ja yhteinen hauskanpito ovat tämän päivän vuorovaikutusta yli kulttuurirajojen.
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Täytyy varmasti ostaa kannatuksen vuoksi jo ja onhan siinä mielenkiintoisa aiheita ja Tommi Tienpään kirjoituksia tutkin suurennuslasin kanssa. Ja auta armias, jos löytyy pienikin virhe niin armoa ei anneta. Luoja armahtaa, Witko ei.. Tietysti Porin kioskeista ei taida löytyä koko Kajoa. On tämä Pori sen verran takapajuinen asumuspaikka. Kaupunki joka koostuu pääosin laavuista. Siksi Haukka on nuorena asunut Porissa. Mies kun on mestari tekemään kynsitulet ja lumikiepit. Pystyy myös syömään kokonaisen peuran kertaheitolla ja raakana tietty. Haukka tunnettiin Porin yöelämässä ??? nimellä "Porno Kojootti". En ymmärrä miten tämä liittyy Kajo-lehteen ja Tommi Tienpäähän.
Witko
Witko
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Aivan mahtavaa. Aiheet ovat parempia kuin koskaan ja päälikannen tuimailmeinen winnebago-tanssija on kuin piste Ii:n päälle. Tämä tilataan kunhan ilmestyy. Alakuvassa Vera Aunola matkalla Carolinan intiaanien luo.
Haukka
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Laavujen mies heitti oikean kuvan Vera Aunolasta, tumma ja tulinen sekä uhkea neito ja tutkii ja hutkii vielä Nativeita. Nyt on pakko tilata Kajon nro 1.
Witko
Witko
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Tässä koko Pori kokoontuu torille seuraamaan Tienpään rankaisua, koska oikein tarkkaan kun lukee kaikki tuottamani artikkelit, noin 10 kappaletta, ainakin yhdestä löytyy täysin tolkuton juttu aka virhe.Witko kirjoitti:Täytyy varmasti ostaa kannatuksen vuoksi jo ja onhan siinä mielenkiintoisa aiheita ja Tommi Tienpään kirjoituksia tutkin suurennuslasin kanssa. Ja auta armias, jos löytyy pienikin virhe niin armoa ei anneta. Luoja armahtaa, Witko ei..
Tosin rangaistaakseni itse itseäni jo etukäteen, liityin heti syntymässä flagellantteihin ruoskiakseni itsestäni riettaudet ja elostelun:
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Pirun hyvät kuvat olit löytänyt ja olet myös mustan huumorin miehiä ja se on aina hemmetin hyvä juttu. Flagellantit olivat uskonnon hurmiossa 1200-1400 luvun Keskiajalla ja mm. kun Musta surma levisi Eurooppaan niin alkoi julmettu itsensä ruoskiminen, koska he ajattelivat että Jumala on tuonut syntisten takia Mustan surman ja armahtaisi ihmiset jos he katumuksen vuoksi ruoskisivat itseään.
Toivottiin tämän masokismin tehoavan niin että Jumala lopettaisi epidemian. No, siinä ruoskivat itseään, sillä Jumala ei kiireiltään lopettanut epidemiaa.
Tässä vielä Tommille yksi rangaistus lisää l. lyödään aasin vetimet päälle ja ei kun julkiselle baanalle esiintymään.
Witko kerettiläinen
Toivottiin tämän masokismin tehoavan niin että Jumala lopettaisi epidemian. No, siinä ruoskivat itseään, sillä Jumala ei kiireiltään lopettanut epidemiaa.
Tässä vielä Tommille yksi rangaistus lisää l. lyödään aasin vetimet päälle ja ei kun julkiselle baanalle esiintymään.
Witko kerettiläinen
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Amatööri-intiaanitutkija jäi kerran rysän päältä kiinni elostellessaan tutkimusten lounastauolla, paparazzi pääsi tässä yllättämään Tienpään.
10 ave Mariaa ja ruoskintaa päälle syntiselle rietastelijalle, taitaa jopa nauttia tyyppi siitä kun toilailee jatkuvasti:
10 ave Mariaa ja ruoskintaa päälle syntiselle rietastelijalle, taitaa jopa nauttia tyyppi siitä kun toilailee jatkuvasti:
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Onko tuo jo saapunut tilaajille?
Ja siinä aitoja winnebagoja.
Ja siinä aitoja winnebagoja.
Haukka
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Ei ole näkynyt, 2 - 3 viikkoa ilmoituksesta painoonmenosta yleensä kuluu. Todennäköisesti siis ensi viikolla, mutta ihmettelisin jos ei ennen juhannusta.Haukka kirjoitti:Onko tuo jo saapunut tilaajille?
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Kajo' ilmestyi tänään ainakin Turussa. Lehtikin oli hyvä, Aunolan juttu ihan ok ja Bjöklundin artikkeli Kennewickin miehestä myös asiallinen. Ei hirveästi moitittavaa, muutama pikku yksityiskohta omista olisi ehkä voinut vielä kaivata pientä editointia lukijaystävällisemmäksi, mutta menkööt.
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Hiltunen muistaa asioita toisinaan hieman väärin, esim. näistä intiaanijuoksijoista totesi yhdistyksen sivuilla tarahumaroista miten voittivat ensimmäisissä olympialaisissakin juoksuja. Todellisuudessa Meksiko lähetti ensimmäiset tarahumarat Amsterdamin olympialaisiin 1928, ja kaverusten sijoitukset maratonilla olivat 32. ja 35.Haukka kirjoitti: Joo viimeksi tilasin noita vanhoja numeroita kustantajalta. Näistä vanhoista muistuu mieleen Tienpään artikkelien lisäksi ainakin Hiltusen juttu intiaanien juoksuperinteistä ja olisikohan ollut juuri tuo Heinäaro, joka oli tehnyt artikkelin päällikkö Pontiacin kylästä 1760-luvun alusta. Oli myös artikkelieita lakotojen hikoilumajoista ja hidatsojen maamajoista, kirjoittajina joko Heinäaro tai Hämäläinen. Nämä nousivat ensimmäisinä mieleen
Luottoni Hiltusen juttuihin on tällä hetkellä sitä luokkaa, että milloin en suoralta kädeltä omaa ukon turinoista tietoa, tarkistan jutut. Syytä olisi Juhankin pohtia millä tapaa väitteitä esitetään ja miten hypoteeseja luodaan.
https://www.opednews.com/articles/The-T ... 5-617.html
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Eipä sanonut tuo tarahumarat minulle mitään, mutta toki olen tämän Hiltusen artikkelin intiaanien ikivanhasta juoksuperinteestä lukenut. Oikeastaan noissa Meksikon intiaaneissa on oma mielenkiintonsa. Kuinkahan moni kansa onkaan lähtenyt sieltä uudelleen kohti pohjoisempia seutuja. Hiltunen mainitsi kovina juoksijoina myös Kalifornianlahden serit, joista hiljan on ollut juttua kinkereilläkin. Jos tuohon Tommin laittamaan tarahumara-artikkeliin on luottaminen, maratoni on aivan liian lyhyt matka heikäläisille. Mutta jos pannaan matkaan lisää vaikkapa sata kilometriä, niin johan mustat miehet hyytyvät ja tarahumarat nappaavat kolmoisvoiton. Olisi kyllä kiva tuollainen 150 kilometrin kisa, sellainen vaatisi kilpailijalta jo aika paljon. Intiaanien osanottajamäärät moninkertaistuisivat.T. Tienpää kirjoitti: Todellisuudessa Meksiko lähetti ensimmäiset tarahumarat Amsterdamin olympialaisiin 1928, ja kaverusten sijoitukset maratonilla olivat 32. ja 35.
Oli muuten nopea toiminus intiaaniyhdistykseltä. Lehdet tulivat jo, ja kuten ounastelinkin niin tuo uusin numero on täymmä mielenkiintoisia artikkeleita. Paljon liikutaan esihistoriassa tai historiallisen aikakauden alkuajoissa, (T.T:n varsin laadukkaissa artikkeleissa oli havaittavissa kyllä tiukka aiheeseen paneutuminen, ja hyvä niin. Kennewickin miehestä pitää lukea huomenna. En muista kirjoittajaa, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. ) Ja onhan siellä myös tuoreempaa tavaraa kuten artikkeli ojibwoista ja suomalaisista "sammakoista". Eikä unohtaa sovi Vera Aunolan ainutlaatuista vierailua haliwa-saponien luona. En tiennyt koko heimosta mitään, joskin nuo saponit ovat jostakin yhteydestä tuttuja. En olisi ikinä arvannut heitä sioux-kielisiksi, vaan olisin veikannut muskogee-kielisiä creekien sukulaisia.
Haliwa-saponeita
Haukka
Re: Intiaanit suomenkielisessä mediassa
Jonkinlaisia ultrajuoksijoita aavikon intiaanit olivat, mutta nopeus ei välttämättä ollut valtti. Juha nyt haluaa esittää intiaanit aina superatleetteina ja terveyden perikuvina, vaikka arkeologia mitä todistaisi näiden heikosta hyvinvoinnista.Haukka kirjoitti:Eipä sanonut tuo tarahumarat minulle mitään, mutta toki olen tämän Hiltusen artikkelin intiaanien ikivanhasta juoksuperinteestä lukenut. Oikeastaan noissa Meksikon intiaaneissa on oma mielenkiintonsa. Kuinkahan moni kansa onkaan lähtenyt sieltä uudelleen kohti pohjoisempia seutuja. Hiltunen mainitsi kovina juoksijoina myös Kalifornianlahden serit, joista hiljan on ollut juttua kinkereilläkin. Jos tuohon Tommin laittamaan tarahumara-artikkeliin on luottaminen, maratoni on aivan liian lyhyt matka heikäläisille. Mutta jos pannaan matkaan lisää vaikkapa sata kilometriä, niin johan mustat miehet hyytyvät ja tarahumarat nappaavat kolmoisvoiton. Olisi kyllä kiva tuollainen 150 kilometrin kisa, sellainen vaatisi kilpailijalta jo aika paljon. Intiaanien osanottajamäärät moninkertaistuisivat.
Oli muuten nopea toiminus intiaaniyhdistykseltä. Lehdet tulivat jo, ja kuten ounastelinkin niin tuo uusin numero on täymmä mielenkiintoisia artikkeleita. Paljon liikutaan esihistoriassa tai historiallisen aikakauden alkuajoissa, (T.T:n varsin laadukkaissa artikkeleissa oli havaittavissa kyllä tiukka aiheeseen paneutuminen, ja hyvä niin. Kennewickin miehestä pitää lukea huomenna. En muista kirjoittajaa, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. ) Ja onhan siellä myös tuoreempaa tavaraa kuten artikkeli ojibwoista ja suomalaisista "sammakoista". Eikä unohtaa sovi Vera Aunolan ainutlaatuista vierailua haliwa-saponien luona. En tiennyt koko heimosta mitään, joskin nuo saponit ovat jostakin yhteydestä tuttuja. En olisi ikinä arvannut heitä sioux-kielisiksi, vaan olisin veikannut muskogee-kielisiä creekien sukulaisia.
Itse pidän hullun touhuna moisia juoksumatkoja, samoin kuin bodauskisoja. Tutkittu data näyttää, että ihmisen toipuminen tällaisista äärimmäisistä rasituksista vie helposti vuosia, ja toisinaan jättä pysyvät jäljet. Toki minun on vaikea samaistua pitkän matkan juoksijoihin muutoinkaan, aina kun ollut rotevaa tekoa. Painoin jo c-junnuissa 84-86 kiloa parin vuoden punttikuurin jälkeen, vaikka pituuskasvu oli vielä kesken, eikä sitä nykyäänkän ole siunattu kuin sentin tai kaksi alle 180 cm.
Itärannikolla tosiaan asusteli noita siouan-kielisiä pieniä kansoja useita yuchien lisäksi, monet sulautuivat sittemmin catawboihin tai lumbee-kansaan, mikä onkin aika monietninen joukko. Tuossa kuvassakin vaikuttaisi olevan afrikkalaisverta aika lailla mukana.
Kirjoitin tuon Paleoamerikkalaisen matkan jo viime syksynä, joten mukana ei ole tuosta vuodenvaihteen uutisesta Beringiasta löytyneestä "uudesta" populaatiosta. Tosin ei se tarinaa juurikaan olisi muuttanut.
Tauti-artikkelin viimeinen kappale tuli ehkä turhaan hosuttua, aikaa olisi vielä ollut hioa. Toivottavasti pointti kuitenkin aukeaa lukijoille, eli väestötiedettä yhdessä genetiikan tutkimuksen kanssa voi siis hyödyntää terveydenhoidossa ja sairauksien tutkimisessa. Toinen hyöty väestötieteestä on se, että voidaan tutkia eri suuruisten ja eri elinkeinoihin perustuvien kulttuurien vaikutusta ympäristöönsä.