The Gift

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

The Gift

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ti 22.12.2015 13:28

National filmboard of Canada on laittanut sopivasti, näin joulun alla vapaasti nähtäväksi, vuonna 1998 valmistuneen filmin The Gift.

Se on kertomus maissista. Kuten valistuneet kinkeriläiset ja muutkin tietävät maissi kuuluu yhtenä kolmeen sisarukseen. muiden ollessa papu ja kurpitsa.

Filmiä on kuvattu Mexicossa Tzotzilien ja Mayain mailla sekä sekä Irokeesiliiton pitkän talon asukkaiden keskuudessa.

Se kertoo hyvinkin seikkaperäisesti kuinka maissi on heidän koko elämänsä ja uskontonsa keskipiste. kuinka yhteisöjen laki ja järjestys ja yksilöiden elämä syntymästä kuolemaan liittyy maissiin, ja sen viljelykiertoon.

Mohawk kätilö kertoo kuinka näitä kolmea sisarusta kasvatetaan yhdessä niiden
kaikille edullisen symbioosin tähden. Lisäksi hänen sanojensa mukaan maissi on
maaäidin rintamaitoa.

Maya naiset kuvailevat maissin ja ihmisten syntyä tavalla joka tuo mieleen
Israelilaisten Egyptistä paon ja Pesach juhlan.

Eri ikäiset pitkäntalon viljelijät kertovat, muistelevat ja näyttävät maissin viljelyn eri vaiheita ja talkooporukka perkaa satoa ja sitoo niitä kimpuiksi vajan orsille kuivumaan ym.

Joten kaikille kinkerin lukijoille Hyvää joulua: The Gift

https://www.nfb.ca/film/gift

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 25.12.2015 17:35

Kyllä tuo maissi on ollut intiaaneille hyvin tärkeä ravinnonlähde, jopa tasangoilla. Totuus on nimittäin se, että oli huonoja aikoja, jolloin tasankointiaanit eivät löytäneet riittävästi metsästettävää. Silloin he turvautuivat maata viljelevien heimojen antimiin ja ostivat näiden kauppapaikoilta suuret määrät maissia ja muita maatalouden tuotteita.

Noista kolmesta sisaruksesta tulee mieleen pawneiden aamutähden seremonia, jossa hyvään maissisatoon panostettiin oikein kunnolla. Ei ollut nimittäin ihan tavanomaista, että Pohjois Amerikan intiaanit antoivat Jumalilleen ihmisuhreja. Tästä pawneiden Aamutähden seremoniasta jopa voisi päätellä, että he olivat joskus asuneet keski-Amerikan asteekkien naapureina ja omaksuneet näiltä ihmisten uhraamisen.

Nebraskan skidi-pawneet uhrasivat lähinnä teini-ikäisiä tyttöjä, jotka siepattiin naapuriheimolta. Uhreiksi kävivät muun muassa comanche- ja cheyennetytöt, mutta kaikkiein mieluiten siouxit, jotka perinteisesti olivat pawneiden perivihollisia. Eikä näitä uhrauksia tehty kuukausittain tai edes vuosittain, vaan enemmänkin satunnaisesti parin kolmen vuoden välein. Siepatusta tytöstä pidettiin hyvää huolta ja häntä kohdeltiin hyvin. Sieppausta edelsi jonkinlainen taivaallinen näky tai yksittäisen soturin näkemä näky, jossa aamutähti tunkeutui kyseisen soturin sisuksiin ja vaati uhrikseen iltatähteä. Käytännössä soturi siis edusti Marsia ja siepattu tyttö sai suuren kunnian esiintyä venuksena. Kukaan ei saanut antaa tytölle ainuttakaan vaatekappaletta ja ainoastaan kylän päällikkö sai koskea häneen. Jos joku muu yritti kosketella tyttöä tämän vankeusaikana, koskettelija joutui itse rituaalin uhrin paikalle ja tyttö vapautettiin.

Uhriksi valittu tyttö vietti vankeudessa pitkiä aikoja, joskus jopa kuukausia Itse varsinainen "Aamutähden rituaali" kesti viisi päivää ja viimeisen päivän aamuna pawneet ryhtyivät uhraukseen. Tyttö puhdistettiin synneistä, hänet maalattiin punaiseksi ja puettiin mustaan uhri-asusteeseen. (American anthropologist) Lopultä hänet sidottiin jaloistaan ja käsistään pawneiden rakentamaan puukehikkoon. Sen jälkeen odotettiin aamutähden ilmestymistä itäiselle taivaalle.

Kun tähti ilmestyi, aamutähtenä esiintyvä soturi otti jousensa ja ampui nuolen tytön sydämeen samanaikaisesti kun toinen soturi kumautti nuijallaan tytön kalloon. Nuolen lävistämä sydän kuvasi Aamu- ja Iltatähden sukupuoliyhteyttä. Tämän jälkeen uhrausta johtava pawneiden pappi avasi tytön rintakehän piikivestä tehdyllä erikoisveitsellä ja jokainen kylän soturi ampui yhden nuolen uhrin vartaloon. Lopuksi tytön verta pirskoteltiin maissintaimille, jotka saivat näin suuren annoksen iltatähden suojelevasta ja virkistävästä elinvoimasta.

Tämä seremonia on monille intiaaneista kiinnostuneille aivan tuttu, mutta kenties se on jollekin myös uusi ja ennenlukematon. Nuori pawnee Petalesharo yritti lopettaa koko seremonian syoksymällä uhrattavan comanche-tytön eteen suojakilveksi vuonna 1817. Hän pelasti uhrin ja sai paljon kunniaa amerikkalaisilta, mutta uhraukset eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Vielä vuonna 1838 muuan sioux-tyttö uhrattiin aamutähdelle.

Ei jouluinen aihe, mutta toisaalta mytologia ja kulttuuri eivät ole sotimista ja niistä voi kertoa yhtä hyvin jouluna kuin muulloinkin.

Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin