Ranskan vallankomouksen pyörteissä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 20.05.2015 11:17

Oikeassa olet että tuosta saisi tosi pitkän kertomuksen tästä Heinäkuun 12.-16.päivän välisestä ajasta v.1789. Itse huomasin myös että onkohan Octave-setä ollut muissa maailmoissa koska netissä oli tieto ja minusta hyvin luotettava lähde joka sanoi että meidän sadistinen Markiisimme de Sade oli siirrettu muualle kun Bastiljin Valtaus tehtiin 14.07.1789.

On kyllä pakko tsekata noita Aubreyn tietoja myös netissä olevista lähdekirjoista ennen kuin kirjoittaa tänne. Pätevä mies ansioltaan mutta tiedot ovat joskus aika sekavia ja jopa ristiriitaisia myönnetään.

Tässä sadistinen irstailun Suurmestari Markiisi de Sade

Kuva

Tässä hurskaan näköisenä raudoissa
Kuva

Tässä arvon Markiisimme tuotantoa ja nämät mielikuvat antoivat elinvoimaa kun oltiin kahleissa aikoinaan Bastiljissa.
Kuva

Toimelias mies tämä Markiisi de Sade on, kun katsoo hänen tuotantoaan ja autuaasti mies on työn parissa tässäkin kuvassa ja syvällä siinä vielä.
Kuva

_________
Witko


P.s. Muistanko väärin että sinulla Haukka on koko Markiisi de Sade tuotanto koska minulla on taas Apollinairen koko tuotanto juuri työn alla.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 20.05.2015 12:21

Ehkä markiisi de Sade ei ollut ihan parasta seuraa nuorille tytöille, mutta etupäässä hänen irstailevat naisystävänsä taisivat olla Marseillen ja Pariisin bordelleista lähtöisin.

Vuonna 1772 de Sade räväytti itsensä kunnolla Ranskalaisten tietoisuuteen. Tuolloin oli kuuluisa Marseillen syrjähyppyjen vuosi ja de Saden tapauksesta on tallella suuri pino dokumentoitua tietoa. Hän jätti tuona vuonna maatalonsa Provencessa saadakseen vähät käteistä rahaa. De Saden palvelija Latour kulki talosta toiseen tekemässä siivous- ynnä muita töitä, mutta samalla hän etsiskeli sopivia neitosia isäntänsä tulevaan taide-esitykseen. De saden ohjeet Latourille olivat selvät: etsi mahdollisimman nuoria tyttöjä.

Kesäkuun 27. päivä de Sade ja Latour saapuivat 23-vuotiaan madame Mariette Borellyn kotiin Aubagnen ja Capucins Streetien kulmassa. Kolme nuorta alta 20-vuotiasta ilolintua odotteli asiakkaita...

En muista tarkalleen miten tarina jatkuu, sillä olin kirjoittanut vain tämän alkuosan ylös. Nyt netti-kirjaa ei äkkiä löydykään. Mutta de Sade ja hänen palvelijansa + nuo mainitut tytöt järjestivät joka tapauksessa esityksen, joka tarjosi katsojille erilaista viihdettä, jota he eivät olleet tottuneet näkemään. Ehkä esitys kulki taiteen nimellä ja olihan se tavallaan sitä.

En tiedä keksikö markiisi itse tämän "syrjähyppyjen vuosi"-maininnan, vai oliko tuo jo julkistettu marseillelaisten omaan almanakkaan. Ainakin de Sade ja hänen uskollinen palvelijansa panivat itsensä likoon, ja antoivat katsojille ikimuistoisia taide-esityksiä. Kenties joku paikallinen petomaani (naispuolinen ) säesti näytöstä omalla perinteisellä tyylillään. Noita Borellyn tyttöjäkin taisi olla useampia mukana huvittelemassa..

Ilmeisesti näitä on suomennettukin, jollen ihan väärässä ole. En aio kuitenkaan laajentaa lukuhetkiämi de Saden muistelmilla - ainakaan vielä. Ne ne vasta ovatkin raskasta luettavaa. Mutta täytyy silti etsiä hänestä hieman lisätietoa. Luulisi, että joku lähde tunnistaisi tämän mainitun Mariette Borellyn.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 20.05.2015 17:17

En minäkään aio perehtyä arvon Markiisimme de Saden kirjoihin mutta täytyy sanoa että vaikka mies istui lähes 1/2 elämästään vankiloissa l. 32.vuotta niin kyllä tämän radikaalin aristokraatin elämä on ollut todella tapahtumarikasta. Hän selviytyi Ranskan Vallankumouksessa Terrorista koska hän oli julkisesti Maratin ihailija ja istui ääri vasemmalla Kansalliskouksessa.Roberspierrestä hän ei pitänyt ja kun hänen poikansa karkasi armeijasta niin hänen oli pakko valehdella ja kieltää koko poikansa koska Robespierre halusi hänen päätään giljotiinille. Kun Robespierre itse joutui uhriksi niin de Saden oli helpompi hengittää taas. Kun Napoleon tuli valtaan v.1801 niin taas vankilan portit kutsuivat.

De Sade oli siis Vallankumouksen aikana edustajana Kansalliskokouksessa. Suurimman osan kirjoituksistaan hän kirjoitti muuten vankilassa. Markiisi joutui v.1801 vankilaan Napoleonin käskystä ja se koski hänen kirjaansa Justine ja Juliette.Charerentunin mielisairaalaan v.1803 ja siellä oli kuolemaansa asti 1814, 72.vuotiaana. Sielläkin tämä liberaali ja täysin estoton mies onnistui alkaa uuden seksisuhteen v.1810, 14.vuotiaan Madeleine Leclercin kanssa joka oli erään sairaalan työntekijän tytär. Suhde jatkui aina Markiisin kuolemaan asti v.1814.

Markisii oli kerran aikaisemin tuomittu kuolemaan mutta siitäkin selvittiin.
Hän ei ollut Bastiljissa 14.07.,1789 vaan hänet oli siirretty Charentoniin turvaan 04.07.1789. Hän oli onnistunut huutelemaan väkijoukoille sellinsä ikkunasta että he tappavat täällä kaikki vangit l. mies teki yhden miehen kapina shown.
Vuonna 1790 vaikka hän oli aristokraatti niin hän alkoi käyttää itsestään titteliä Citizen de Sade siis Kansalainen Sade ja turvasi näin selustansa että hän oli vankkumaton tasavaltalainen mikä oli kyllä totta. Liberaali ja äärettömän vapauden ihanne mikä tietysti Sade ajatusmaailmassa tarkoitti montaakin vapautta.
Mutta sen kunnian annan hänelle ainakin että uskomaton hengissä sinnittelijä ja selviytyjä noina vaikeinakin aikoina ja ei sitä moni mies 32.vuoden vankilassa olon jälkeen ole hyvässä hapessa mutta Saden päässä pyörivät prostitoidut ja kaikki vapaamieliset tytöt mitä Ranskan maalta vain löytyi ja mitä kaikkea kivaa nautintoja keksisi heidän kanssaan. Vaikka sana sadismi ja sadisti tulee hänen nimestään niin ei hän mikään inkvisiittori ollut.Tosin vuonna 1768 prostitoitu-kerjäläinen-leski Rose Keller väitti joutuneensa Saden seksuualisien kidutuksen kohteeksi. Tämäkin oli vähän epäselvä tapaus mutta toki Markiisilla oli kyllä lentävä mielikuvitus ja osa oli varmasti täysin totta mutta ei hän ketään koskaan tappanut vaikka sellaistakin on syytetty l. myrkytys uhreja eräissä prostitoitu kekkereissä.

Hän oli antanut tarkat ohjeet että hänen ruumistaan ei saisi avata tai siis täysin koskemattomana 48 tuntia kuolemansa jälkeen ja sitten haudata arkussa.

Tämä on ainoa tunnustettu muotokuva hänestä ja v. 1761 jolloin hän oli 21.vuotias
Kuva

________
Witko


P.s. Pariisissa asuu ja on elossa hänen jälkeläisensä joka ei ole yhtään vaivaantunut esi-isänsä kyseenalaisesta maineesta. Saden kirjallisuus oli aina v.1957 pannassa Ranskassa muta nyt ne ovat hyvin arvostettuja kirjoa kulttuuripiireissäkin.
Melkoinen Sade.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 23.05.2015 13:56

Kuvassa esiintyvä Elzear de Sade on eräs niistä armoitetuista, jotka kantavat mukanaan kuulun markiisin verenperintöä. En tiedä näkyykö tämä. mutta jos näkyy, niin hyvä. Juuri tämännäköiseksi kuvittelen vanhenevan markiisi de Saden, joka eli kohtuullisen vanhaksi.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » La 23.05.2015 16:36

Haukka kirjoitti:Kuvassa esiintyvä Elzear de Sade on eräs niistä armoitetuista, jotka kantavat mukanaan kuulun markiisin verenperintöä. En tiedä näkyykö tämä. mutta jos näkyy, niin hyvä. Juuri tämännäköiseksi kuvittelen vanhenevan markiisi de Saden, joka eli kohtuullisen vanhaksi.

Kuva
*************************************************
Aika rankan näköinen veikko. Tuon jeppen lähelle ei huvittaisi sammua edes näin miespuolisenakaan puhummattakaan naispuolisena.

* Tässä tälläinen pähkinä Ranskan Vallankumouksen pyörteistä

Tämä nainen oli Versaillesin retken näkyvimpiä naispuolisia johtajia ja häntä pidettiin jonkinlaisena symbolina Vapauden Amazonina. Tulipunaisessa puvussa sapeli vyöllä oli näitä runollisia lauseita hänestä.. Hänen elämänsä vaiheet olivat värikkäät.
Hän oli syntyjään Liegestä,Itävallan Alankomaista. Kun hän palasi kotimaahansa v.1790 niin hänet otettiin vangiksi ja lyötiin tyrolilaiseen linnaan. Hänen kohtalonsa oli Terrorin aikana girondistina kova.

Kuka oli tämä Vapauden Amatzoni ja miten hänelle kävi Terrorin puhjetessa ?

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 24.05.2015 05:56

Myös naiset osaavat olla hyvin julmia toisilleen, kuten useimmat tietävätkin. Tässä esimerkkitarina, joka syventää naisten julmuutta.


Kysymyksessä oleva Vapauden Amatsooni oli Anne-Josèphe Théroigne de Mericourt, ja hän oli se joka pahoinpideltiin henkihieveriin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Ei yksikään, joka tunsi nuoren Anne-Josephen olisi voinut kuvitella että hänestä tulee vallankumouksellinen. Hänen älykkyytensä, kauneutensa ja säteilevä viehätysvoimansa tuntuivat olevan hukkaanheitettyjä lahjoja hänen pienessä kotikylässään Belgiassa. Niinpä Anne-Josephe matkusti Lontooseen ja Roomaan, joissa tapasi ihmisiä ja joissa hänen ulkonäköään osattiin arvostaa. Mutta monien tyttöjen tavoin hän oli altis lipeväkielisten herrojen kehuille, ja sokaistuneena hienosta elämänmenosta hän ajautui irstailujen keskelle, tässä tapassa hedoistisen elämäntavan syövereihin. Kaikki mikä aiheutti mielihyvää oli sallittua, ja mikäpä sen mukavampaa- Anne-Josephe oli onnesta pökerryksissä päivät ja yöt.

Mutta kun Ranskan vallankumous alkoi, Anne-Josephe havahtui elämän karujen peruskysymysten äärelle. Ehkä hänen talonpoikaisjuurensa toimivat hänen omanatuntonaan ja hän matkusti Pariisiin. Siellä hän hylkäsi vanhat riettaat elämäntapansa ja ryhtyi naiskapinallisten johtajattareksi. Punaisessa takissaan ja miesten ratsastuspuvussaan Anne-Josephesta tuli näkyvä vallankumouksen hahmo. Hän organisoi naisten klubin, piti merkittäviä puheita ja kannatti naisten äänivaltaa tulevassa tasavallassa. Hän kehoitti naisia liittymään miesten rintavarustuksiin ja taistelemaan näiden rinnalla.

Monet miehet kuitenkaan eivät hyväksyneet Anne-Josephen juttuja. Heidän mielestään naisen paikka oli keittiössä. Kun Anne-Josephe ei antanut periksi hänet vangittiin kaksi kertaa (eri puolueiden toimesta) ja kerran hän joutui pakenemaan Belgiaan. Vuonna 1790 häntä pidettiin vangittuna tirolilaisessa linnassa, mutta kauneudesta oli taas paljon etua. Keisari Leopold toinen nimittäin vapautti kaunottaren, koska vankeudessa hänen ulkonäkönsä ei päässyt oikeuksiinsa. En ole varma tapahtuiko maksu luonnossa, mutta varmaan korvaus hoidettiin.

Vuonna 1792 kun vallankumoukselliset alkoivat hyökätä toistensa kimppuun, Anne asettui suhteellisen maltillisten Girondistien kannalle. Tämä oli suuri erehdys. 1793:n toukokuussa Girondists hylättiin. Joukko Jacobiinipuolueen naisia (entisiä Ennen ystävättäriä) hakkasivat Annen ja riisuivat hänet alasti. Hän ei koskaan toipunut tästä iskusta.

Jotkut elämänkerta- kirjoittajat toteavat, että nöyryytys rikkoi Annen mielen. Muut arvelevat, että hänellä todennäköisesti oli kuppa. Joidenkin väittämien mukaan hän oli maaninen koko ikänsä, mutta maanisuuden oli helppo piilottaa yleisen vallankumousvimman alle.

Olkoon syy mikä tahansa, Anne tuli yhä vainoharhaisemmaksi. Hänet suljettiin lopulta mielisairaalaan ja hän pysyi siellä lopun elämäänsä. Historioitsijat usein käyttivät hänen elämäänsä vertauksena koko vallankumoukselle, koska molemmat alkoivat niin loistavasti ja uuvuttivat itsensä niin täydellisesti.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 24.05.2015 10:31

Haukka kirjoitti:Myös naiset osaavat olla hyvin julmia toisilleen, kuten useimmat tietävätkin. Tässä esimerkkitarina, joka syventää naisten julmuutta.


Kysymyksessä oleva Vapauden Amatsooni oli Anne-Josèphe Théroigne de Mericourt, ja hän oli se joka pahoinpideltiin henkihieveriin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Ei yksikään, joka tunsi nuoren Anne-Josephen olisi voinut kuvitella että hänestä tulee vallankumouksellinen. Hänen älykkyytensä, kauneutensa ja säteilevä viehätysvoimansa tuntuivat olevan hukkaanheitettyjä lahjoja hänen pienessä kotikylässään Belgiassa. Niinpä Anne-Josephe matkusti Lontooseen ja Roomaan, joissa tapasi ihmisiä ja joissa hänen ulkonäköään osattiin arvostaa. Mutta monien tyttöjen tavoin hän oli altis lipeväkielisten herrojen kehuille, ja sokaistuneena hienosta elämänmenosta hän ajautui irstailujen keskelle, tässä tapassa hedoistisen elämäntavan syövereihin. Kaikki mikä aiheutti mielihyvää oli sallittua, ja mikäpä sen mukavampaa- Anne-Josephe oli onnesta pökerryksissä päivät ja yöt.

Mutta kun Ranskan vallankumous alkoi, Anne-Josephe havahtui elämän karujen peruskysymysten äärelle. Ehkä hänen talonpoikaisjuurensa toimivat hänen omanatuntonaan ja hän matkusti Pariisiin. Siellä hän hylkäsi vanhat riettaat elämäntapansa ja ryhtyi naiskapinallisten johtajattareksi. Punaisessa takissaan ja miesten ratsastuspuvussaan Anne-Josephesta tuli näkyvä vallankumouksen hahmo. Hän organisoi naisten klubin, piti merkittäviä puheita ja kannatti naisten äänivaltaa tulevassa tasavallassa. Hän kehoitti naisia liittymään miesten rintavarustuksiin ja taistelemaan näiden rinnalla.

Monet miehet kuitenkaan eivät hyväksyneet Anne-Josephen juttuja. Heidän mielestään naisen paikka oli keittiössä. Kun Anne-Josephe ei antanut periksi hänet vangittiin kaksi kertaa (eri puolueiden toimesta) ja kerran hän joutui pakenemaan Belgiaan. Vuonna 1790 häntä pidettiin vangittuna tirolilaisessa linnassa, mutta kauneudesta oli taas paljon etua. Keisari Leopold toinen nimittäin vapautti kaunottaren, koska vankeudessa hänen ulkonäkönsä ei päässyt oikeuksiinsa. En ole varma tapahtuiko maksu luonnossa, mutta varmaan korvaus hoidettiin.

Vuonna 1792 kun vallankumoukselliset alkoivat hyökätä toistensa kimppuun, Anne asettui suhteellisen maltillisten Girondistien kannalle. Tämä oli suuri erehdys. 1793:n toukokuussa Girondists hylättiin. Joukko Jacobiinipuolueen naisia (entisiä Ennen ystävättäriä) hakkasivat Annen ja riisuivat hänet alasti. Hän ei koskaan toipunut tästä iskusta.

Jotkut elämänkerta- kirjoittajat toteavat, että nöyryytys rikkoi Annen mielen. Muut arvelevat, että hänellä todennäköisesti oli kuppa. Joidenkin väittämien mukaan hän oli maaninen koko ikänsä, mutta maanisuuden oli helppo piilottaa yleisen vallankumousvimman alle.

Olkoon syy mikä tahansa, Anne tuli yhä vainoharhaisemmaksi. Hänet suljettiin lopulta mielisairaalaan ja hän pysyi siellä lopun elämäänsä. Historioitsijat usein käyttivät hänen elämäänsä vertauksena koko vallankumoukselle, koska molemmat alkoivat niin loistavasti ja uuvuttivat itsensä niin täydellisesti.

Kuva
********************************************

Siinä tuli tyhjentävän oikea vastaus Anna-Josephine Theroigne de Mericourtista.
Tämä Vallankumouksen Amazon joutui huomamaan todella että Vallankumous syö lapsensa. Hänen mielipiteensä alkoivat tulla paljon maltillisemmiksi v.1792 alkaen.
Hän pelästyi Vallankumouksen kaaosta ja mielivaltaisia verilöylyjä. Hän oli v.1793 maltillinen Girondisti ja tämä tiesi sitä, että vihollisia tuli melkoisen vaikutusvaltaisilta tahoilta kuten Robespierre,Sain-Just ym. tunnetut Terrorin miehet. Tämä loppu nöyryytys oli tosiaan kun hänen vanhat Jakobiini sisaret jotka ruoskivat hänen ollessaan täysin alaston ja ruoskittiin vielä yleisellä torilla. Todennäköisesti hän olisi kuollut mutta itse Marat tuli väliin ja pelasti hänet kuolemalta. Sanottiin että hän olisi menettänyt järkensä tai täysin luhistunut tämän julkisen ruoskimisen takia koska oli alastomana koko Pariisin silmien alla.

Tämän kauniin ja Vallankumouksen Femme Fatalen elämä alkoi jo v. 1790 olemaan vaa'alla kun lehdistö mollasi häntä huoraksi joka esiintyi miesten vaatteissa. Hänen pakonsa Liegeen oli vähän naivi ajatus mutta vielä huonompi oli ajatus vankeuden jälkeen palata Pariisiin. Hän kirjoitti Ranskassa ollessaan tyrmässä kirjeen jossa oli kaikki hänen mielipiteensä, mutta ei edes Saint-Just sen paremmin kuin Robespierre suostunut avaamaan ja lukemaan niitä. Kirjeet löydettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Itävallan matkalla v.1790 yritti kolme kiihkeää Emigranttia raiskata hänet mutta tämä Amazon taisteli niin vimmatusti vastaan että yritys jäi siihen.

Oli miten oli niin hänen tiensä vei tyrmästä mielisairaalaan jossa hän kuoli v.1817.

Haukan hienon ja sensuellin maalauksen takia kaksi vähän tylsempää maalausta

Anne-Joseph tässä ennen Vallankumousta

Kuva

Ja tässä Vallankumouksen Amatzonina v.1789

Kuva

________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 29.05.2015 13:13

Tämä tapahtuma oli myös yksi Ranskan Vallankumouksen kauaskantoisin ja merkittävin tapahtuma koska tämän jälkeen ei ollut enään paluuta Yksinvaltiuteen. Keskikesällä v.1791 auringoisena päivänä Pariisin laitamilla kokoontui noin 6 000 ihmistä ja heillä oli mukanaan vetoomus jonka he halusivat antaa tiedoksi Kansalliskaartin Komentajalle, koskien Monarkiaa.

Paikalla oli myös Kansalliskaarti ja heidän komentajanaan oli kuuluisa mies.
Tämä kokoontuminen sai Verilöylyn maininnan ja tämä Kansalliskaartin Komentaja menetti siinä samalla Kansansuosiotaan.
Paikalla oli Pariisilaisten puolelta mm. Danton,Camille Desmoulins ym. tärkeitä Vallankumouksellisia. Tämä Verilöly alkoi aika pienestä ja erikoisesta syystä.
Siinä hirtettiin ainakin kaksi nuorta miestä ja sen syy oli erikoinen myös.
Tuona päivänä antoi myös Kansallinen Perustuslakia säätävä Kokous antoi oman määräyksen että Ludvig XVI jäisi perustulailliseksi Monarkiaksi.

* Millä nimellä tämä Verilöyly jäi historiaan ja kuka henkilö menetti tämän Kansansuosionsa tuona päivänä teoillaan ?

*
Mistä pikkuasiasta ja aika erikoisesta syystä tämä Verilöyly puhkesi tuona
keskikesän auringoisena päivänä v.1791 ?


Kuva paikasta nykypäivänä
Kuva

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 30.05.2015 09:00

Juuri nyt on aikaa puolisen tuntia, joten käytetään se tähän vastaukseen, ja tehdään kyssärit myöhemmin.

Siis kysymyksessähän on tämä Mars-kentän verilöyly tai mikä sen nimi nyt Suomeksi sitten on. Kansalliskaartin maineikas komentaja oli kenraali La Fayette, joka vielä tuolloin nautti suurta kansansuosiota lun tämä tapahtuma alkoi. Kansalliskokous oli tehnyt 16. heinäkuuta erinäisiä päätöksiä, jotka herättivät pahaa verta monissa pariisilaisissa klubeissa.

Marskentälle päätettiin järjestää tasavaltalaisten suuri mielenosoitus, jonka yhteydessä suunniteltiin esitettäväksi muuan mielenkiintoinen anomus. Anomus vaati kuninkaan tuomitsemista ja uuden toimeenpanovallan perustamista. Kansalaisten oma yhdistys kutsui ihmiset panemaan joukolla nimensä adressiin. Lehdet ja kansan keskuudessa liikkuvat agitaattorit olivat kiihottaneet jo valmiiksi kansan herkät mielet äärimmäisen vastaanottavaiseen tilaan, joten odotettavissa oli valtaisa yleisömenestys.

Kansankiihottajien kertomaa:
Kunkku oli lähinnä vain uskoton renki, suuri pelkurija kruunupäinen irstailija. Kuningatar oli vastaavasti pelkkä huora, joka levitteli jalkojaan kaikille muille paitsi kunkulle.

Huhut tasavaltalaisten suunnittelemasta vallankaappauksesta kiirivät kauas ympäri Pariisia ja sen ulkopuolelle.

Kun heinäkuun 17, päivä koitti, väki kerääntyi suurina joukkoina Mars-kentälle. Isänmaan alttari odotti adressin allekirjoittajia. Mutta mitä tapahtui. Joku keksi, että kaksi miestä oli piiloutunut alttarille johtavien portaiden alle. Nopeasti joku levitti huhun, että kaksikolla oli mukanaan ruutiastia, jonka hallitus oli heille antanut varsin pirullisen attentaatin toimeenpanemiselle. Huhun mukaan miesten tarkoitus oli räjäyttää koko alttari taivaan tuuliin. Miehet kiskottiin esiin portaikon alta, jja moni tunnisti heidät. Toinen oli eräs parturi ja toinen hiljattain erotettu sotamies. Heidän mukanaan kantama astia ei suinkaan sisältänyt ruutia vaan vesilekkerin ja pari viinapulloa. Miehet olivat poranneet portaikkoon reikiä nähdäkseen naisten hameiden alle.

Mitä helvetin pervoja nämä saastaiset tirkistelijät oikein olivat.

Raivostunut kansa kävi miehiin kiinni, kuljetti heidät hieman sivummalle ja toteutti jokamiehen oikeuden: paskiaisilta katkaistiin kaula ja heidän päitään kuljetettiin seipäiden nokassa. Välittömästi tämän jälkeen paikalle hälytettiin kaksi rykmenttiä kansalliskaartin miehiä, heidän johdossaan suuri ja mahtava kenraali La Fayette. Pormestari Bailly jymäytti kolme kertaa rumpuun ja yritti lukea useita kertoja kapinayritystä koskevan lain. Kukaan ei edes kuullut mitä hän luki. Yleisön aiheuttama meteli peitti muut äänet ja ivahuudot satoivat pormestarin ja La Fayetten niskaan. Erikokoiset kivet lentelivät kaartin sotilaiden päälle. Lisämausteena joku tunnistamaton kiihkoilija ampui pistoolilla La Fayettea kohti, mutta kuula vihelsi ohi.

La Fayette antoi miehilleen tulituskäskyn, ja loppu on Mars-kentän veristä historiaa...

Hiukan loppui aika.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » La 30.05.2015 11:28

Vastaus on täysin oikea ja niin kuin Octave Aubrey toteaa osuvasti niin " Pakenemalla menettää kaiken" jossa tarkoitetaan Ludvig XVI:n ja hänen perheensä pakenemisyritystä Varennessiin vähän ennen tätä Mars kentän Verilöylyä. Jakobiinit ja kordeljeerit olivat sijoittaneet Mars kentän alttarille kirjelmän/vetoomuksen johon koottiin allekirjoituksia Kuninkaan karkottamiseksi valtaistuimelta.
Kansalliskaarti Kenraali Lafayetten komenossa oli kentällä ja Lafayette oli suosionsa huipulla johtuen Versaillesin retkestä jossa hän onnistui tasapainoilemaan Kansan ja Monarkian välimaastossa, mutta ajat olivat muuttumassa niin kuin mielipiteetkin vieläkin vihamielisemmäksi Monarkiaa vastaan.

Tosiaan kaksi kunnon alan miestä l. perverssejä(Haukan esi-isiä todennäköisesti Ranskalaisesta haarasta) olivat alttarin alla poranneet kunnon tirkistelyreiän joista pääsi viinipullojen innoitamana katselemaan Vallankumouksen uhkeiden ja nuorten naisten alapäitä sun muita suloja, koska hameiden alla ei silloin käytettu Kansan parissa mitään turhia housuja.
Ja vielä mitä oli näiden kunnon alan miesten tirkistelyn tulos,kaulat poikki ja päät seipään nenään.Ei ollut Ranskan Kansalla mitään pyhää kunnioitusta näiden kunnon seksihullujen ammattimaiselle käytökselle. Salaliitosta ja sun muusta petoksesta näitä pervoja syytettiin täysin väärin.

Lafayette yritti ensin saada väkijoukon hajoamaan n. 6 000 ihmistä mutta menetti päreensä ja antoi joukoilleen tulikäskyn.Todennäköisesti 50. ihmistä kuoli ja päälle Kansan tappamat kunnon kaksi alan miestä jotka eivät ansainneet kuolemaansa vaan olisivat kuulununeet saada patsaan Louvreen palkkioksi upeasta seksin pioneerityöstä. Markiisi Saden kumppaneita taatusti olivat.
Nyt ei enään ollut "Lafayetten Hetki". Nämät 6 000 Kansalaista olivat aseettomia ja se ei kyllä mitään mainetta tuonut kelpo Amerikan Vallankumouksen sankarille.

Champs de Mars Massacre oli viimeinen pisara millekään Monarkian paluulle missään muodossa.

Tässä kuolon satoa Mars Kentällä.
Kuva

_________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 30.05.2015 17:10

Tosiaan kaksi kunnon alan miestä l. perverssejä(Haukan esi-isiä todennäköisesti Ranskalaisesta haarasta) olivat alttarin alla poranneet kunnon tirkistelyreiän joista pääsi viinipullojen innoitamana katselemaan Vallankumouksen uhkeiden ja nuorten naisten alapäitä sun muita suloja, koska hameiden alla ei silloin käytettu Kansan parissa mitään turhia housuja.


Kyllä vain. Tuo huono-onninen parturi oli Ranskaan muuttaneen Haukkojen rappeutuneen sukuhaaran edustaja. Hän kantoi ylvästä nimeä Victor de Faucón. Parturikampaajista poiketen hän ei ollut puppelipoikia, vaan miehinen ammattikuntansa edustaja, joka tunnettiin liikanimellä "Tuhero". Liikanimi tuli hänen erikoistumisestaan määrätylle alueelle naisten karvojen lyhennyksessä ja muotoilussa. Pätevä ammattilainen, joka ammattikuntansa tavoin pukeutui shortseihin ja huppariin.

Sääli, että työn innoittamana syntynyt viaton tirkistelyharrastus johti ennenaikaiseen poismenoon Mars-kentän katveessa. Moni tuhero jäi ajamatta.

Surullinen kohtalo harmittomalle parturille, onneksi hän elää muistoissamme.

de Faucón, kuvaus Marseillesin kuvapalvelu 1789.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » La 30.05.2015 18:10

Jumankauta mikä kuva Monsieur Falcon. Jos tuo äijä ei ole pervo ja todellinen alan mies niin ei sitten kukaan. Et sitten lakkaa Witkoa yllätämästä näillä uskomattomilla kuvilla jotka on hartaudella kaivettu jostain netin uskommattoman syvistä syövereistä.

Sain oikeata nippelitietoa täysin omasta lähteestä että toinen mies oli tämän sinun toisen esi-isän serkku ja ammattina oli sokerileipuri jolla oli aikansa pisin parru about 40 cm. levossa. Miehen alkuperäinen nimi oli Jean Marie Penaal de Faucon mutta tunnettiin alan piireissä nimellä Olavi Nantesina


Olavi on vähän tummanpuhuva serkkuunsa nähden mutta hilpeän veijarin näköinen kyllä.

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 30.05.2015 19:40

Siinä yllä nämä molemmat viattomat luontokappaleet, jotka sattuivat harrastamaan tirkistelyä väärässä paikassa ja väärään aikaan.

Pariisin sokerileipurit ja parturi-kampaajat muistavat heitä joka vuosi näyttävin juhlamenoin.

Mitä tuohon itse tapahtumaan tulee, niin tämä kansalliskaartin ammuskelu ei herättänyt kauhua pelkästään Mars-kentälle kokoontuneessa väessä, vaan myös varsinaiset radikaaliryhmien hohtajat katsoivat parhaakseen luikkia käpälämäkeen.

* Robespierre vetäytyi maan alle, ainakaan kukaan ei tunnustanut tietävänsä, missä hän lymyili.

* Camille Desmoulins pujahti maaseudun rauhaan.

* Jopa Dantonin härkämäinen hahmo katosi näkymättömiin.

* Marat ei palannut koskaan, sillä muuan kaunis nuori nainen tuli kylään ja tappoi hänet vesipaljuun.

Oli se rankkaa aikaa. Palaan tähän aikakauteen huomenna kysymyksen muodossa.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 31.05.2015 13:45

Muhimaan.

Tätä pariisilaista rouvaa pidetään koko Ranskan vallankumouksen voimakkaimpana ja nerokkaimpana naishenkilönä. Hän oli kaivertaja Philiponin tytär ja vallankumouksen alkaessa jo yli 30-vuotias. Hänen suurin intohimonsa oli tasavallan perustaminen. Hän oli valmis antamaan kaikkensa sen eteen. Hän oli loistava seuranpitäjä. mutta vihasi kuningasparia, aatelisia, rikkaita ja jopa sotilaita. Hänen valtansa oli suuri kaikkien girondistien keskuudessa. Vuonna 1793 hänet heitettiin de l'Abbayen vankilaan. Hieman myöhemmin hän kävi vielä kaksi vankilaa läpi ennen tuomiotaan.

Kuka tämä voimakastahtoinen ja yleensä valkoisiin pukeutunut nainen oli, millaista oli hänen toimintansa vallankumouksellisten parissa ja mitä hänen aviomiehensä teki kuultuaan vaimonsa mestauksesta loppusyksystä 1793?

de l'Abbayen vankilassa:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 31.05.2015 17:54

Haukka kirjoitti:Muhimaan.

Tätä pariisilaista rouvaa pidetään koko Ranskan vallankumouksen voimakkaimpana ja nerokkaimpana naishenkilönä. Hän oli kaivertaja Philiponin tytär ja vallankumouksen alkaessa jo yli 30-vuotias. Hänen suurin intohimonsa oli tasavallan perustaminen. Hän oli valmis antamaan kaikkensa sen eteen. Hän oli loistava seuranpitäjä. mutta vihasi kuningasparia, aatelisia, rikkaita ja jopa sotilaita. Hänen valtansa oli suuri kaikkien girondistien keskuudessa. Vuonna 1793 hänet heitettiin de l'Abbayen vankilaan. Hieman myöhemmin hän kävi vielä kaksi vankilaa läpi ennen tuomiotaan.

Kuka tämä voimakastahtoinen ja yleensä valkoisiin pukeutunut nainen oli, millaista oli hänen toimintansa vallankumouksellisten parissa ja mitä hänen aviomiehensä teki kuultuaan vaimonsa mestauksesta loppusyksystä 1793?




de l'Abbayen vankilassa:

Kuva
******************************************

Kyseessä on Marie-Jeanne Manon Philoppon Roland ja aviomies oli taas maltillinen Jean Marie de la Platiere Roland.Perusti mm. Jakobiiniyhdistyksen. Mies yritti pelastaa Kuninkaan hengen äänestyksessä. Vaimo oli girondisti ja piti yllä maineikasta poliittista salonkia, jossa lakiasäätävän kansalliskokouksen aikaan kokoontui koko vasemmisto, sittemmin vain girondistit. Marie-Jeanne ihaili antiikintasavaltoja, vihasi kruununpäitä,kannatti vapaamielisiä uudistuksia ja omasi suuren vaikutuksern miehensä päätösiin ja ei ihme että aviomies murtui täysin kun loppu läheni. Molemmat Rolandit olivat hyvin liberaaleja ajatusmaailmoiltaan ja se ei nyt kyllä sopinut Vuoripuolueen ja eritoten Robespierren ajatusmaailmaan.

Madame Roland oli ollut yhden vuoden luostarissa mutta oli älykkäänä ihmisenä itseoppinut.Ystäväpiiri kutsui häntä vain Manon Philloponiksi. Aviomies oli vanha pukki sillä vaimo oli 20.vuotta nuorempi. Ironista että hänen salonkissaan Hotel Britaniguestaan Pariisissa tuli kuuluisa kohtauspaikka sen ajan merkkihenkilöille ja muuan Robespierre vieraili siellä usein. Hän ei ollut mikään kaunotar mutta erittäin viehättävä käytökseltään,houkutteleva sanottiin ja hyvin älykäs. Hän toimitti miehensä kanssa sanomlehteä mm. ja oli hyvin aktiivinen politiikassa mutta maltillinen.

1.kesäkuuta,1793 tuli girondistien vuoro ja Madame Roland vangittiin ja heitettiin Abbeyn vankilaan ja syyte oli taas ei sen vakavampi kuin maanpetos l. pikku juttu.
Vakavampi syytös oli se että hän oli pettänyt naissukupuolen osallistumalla poliittisesti ja aktiivisesti Vallankumouksen vastaisiin mielipiteisiin. Sitten Marie-Jeannen seuraava etappi oli Saint-Pelagie.Aviomies oli paennut vaimonsa avustamana Roueniin. Lopulta vankilana oli Consiergerie josta mentiin 99 % giljotiiniin. Vankilaasa jopa vartijat arvostivat tätä älykköä ja hän sai vapaasti kirjoittaa ja sitä hän myös teki.

Marraskuun 8.päivänä,1793 tämä todella rohkea nainen nousi portaat giljotiinin lavalle ja kumarsi Vapauden Patsaalle ja sanoi kuolemattomat sanansa: Oi Vapaus,mitä rikoksia sinun nimissäsi tehdään. Nänät sanat on syytä muistaa sillä ne sopivat joka aikakauteen. Rohkea ja älykäs nainen joka joutui girondistina Robespierren ja kumppaneiden viimeisiksi uhreiksi. Kun hänen aviomiehensä kuuli mestauksesta niin hän teki veitsellä jonka oli piillottanut vaatteisiinsa itsemurhan lähellä Coquetot'n linnaa maaseudulla, Normandialaisella maantiellä.

Tässä vielä kerran Madame Roland
Kuva

_______
WItko

P.s. Laitoin vain tiivistelmän Madame Rolandin poliittisesta toimminasta koska hänellä oli todella monta rautaa tulessa joka taholla. Erittäin älykäs nainen ja juuri sellaisia Saint-Just ja Robespierre pelkäsivät/vihasivat, kun tuo Saint-Just ei pelännyt mitään inhimillistä kun pää oli kuin kone.

Vastaa Viestiin