Ranskan vallankomouksen pyörteissä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 07.05.2015 16:34

Sori Haukka!

Sattui olemaan iltapäivällä luppoaikaa töissä taas välillä ja innostuin tuosta Ranskan maasta. Pidän kyllä jatkossa vähän rauhallisempaa tahtia että ehditään vähän enemmän käsittelemään näitä hyvin mielenkiintoisia eri tapahtumia Ranskan Vallannkumouksesta.
Syyskuun murhat ovat rankka aihe myös. Samoin tuo Tuileriesin linnaan tunkeutuminen.

Nyt sen verran vapaata aihetta että se oli sitten tänään Porissa klo 15.00 +18 Ce ja menee ukkomieskin huonoon happeen kun kaupungilla pyörein. Meinaa tulla peräänajoja.Parempi vain kävellä ja aurinkolasit tietysti päässä niin voi katsella rauhassa pitkiä silmäyksiä kevytpukeisiin naisiin. Kevät-Kesä on sitten hienoa aikaa.
Vaimojen on pakko ymmärtää miesten mieltymykset näissä asioissa.

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 08.05.2015 19:45

Witko kirjoitti:Tässä nopeat Robespierret Ranskan Vallankumouksen ja erään terrorin aikauden loppu.

1. Miksi 23.Toukokuuta,1794 oli Maxmilien Robespierren elämälle tärkeä päivä ?

2. 28.Heinäkuuta,1794 vietiin arvokas lasti mestauslavalle. Molemmat Robesbierret,Saint-Just,Couthon,Hanriot sekä 12. muuta teloitettavaa.
Kolmella näistä tuomituista oli piinallinen kärrymatka ja kolme heistä kärsi hirvittäviä tuskia kärryissä jo paljon ennen mestauslavaa.

Ketkä kolme olivat näitä kärsiviä ja mistä syystä heillä oli nämät tuskat?

________
Witko
Kakkoseen: Molemmat Robespierret ainakin. Augustin yritti itsemurhaa hyppäämällä neljännestä kerroksesta, mutta hänen aikeensa epäonnistui vaatteiden tartuttua seinän veistoksiin. Tosin hän mätkähti maahan, mutta putoamisvauhti oli alta 10 kilometriä tunnissa.

Kuuluisampi Robespierret eli Maximilian puolestaan ampui itseään, mutta osui aivojen sijasta leukaan. Leuasta lähti palanen ja Robespierretiä oli vaikea tunnistaa tämän jälkeen entisekseen. Näin huono osumatarkkuus voi johuta siitä, että Robespierret oli humalassa, tai sitten ampuja oli joku toinen. Kummatkin Robespierret olivat heikossa hapessa kun heitä kärrättiin giljotiiniin.

Pitkälle invalidisoituneita olivat myöskin herrat Hanriot ja Couthon, joten vähintäänkin neljä oli sairaslomakunnossa. Voimakkaasti lemuava Francois Hanriot oli kaivettu esiin paskakasasta, jonne joku vähemmän ystävällinen veijari oli työntänyt hänet lievää törkeämpää väkivaltaa käyttäen. Couthon puolestaan oli vieritetty alas rappusia, kun hän oli esittänyt omia mielipiteitään pidätyksestä. Joukon ainoa täysin vahingoittumaton oli Saint Just, joka suhtautui vangitsemiseensa jokseenkin kylmäverisesti. Ei tunteenpurkauksia, ei turhia ääntelyitä.

Mestauksen jälkeen pyövelilegenda Sanson otti korista Maximilian Robespierren pään ja esitteli sitä kaikille kiinnostuneille. Riemuhuudot ja tapatukset täyttivät teloituspaikan ympäristön ja kaikilla oli hyvä mieli.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » La 09.05.2015 08:08

Haukka kirjoitti:
Witko kirjoitti:Tässä nopeat Robespierret Ranskan Vallankumouksen ja erään terrorin aikauden loppu.

1. Miksi 23.Toukokuuta,1794 oli Maxmilien Robespierren elämälle tärkeä päivä ?

2. 28.Heinäkuuta,1794 vietiin arvokas lasti mestauslavalle. Molemmat Robesbierret,Saint-Just,Couthon,Hanriot sekä 12. muuta teloitettavaa.
Kolmella näistä tuomituista oli piinallinen kärrymatka ja kolme heistä kärsi hirvittäviä tuskia kärryissä jo paljon ennen mestauslavaa.

Ketkä kolme olivat näitä kärsiviä ja mistä syystä heillä oli nämät tuskat?

________
Witko
Kakkoseen: Molemmat Robespierret ainakin. Augustin yritti itsemurhaa hyppäämällä neljännestä kerroksesta, mutta hänen aikeensa epäonnistui vaatteiden tartuttua seinän veistoksiin. Tosin hän mätkähti maahan, mutta putoamisvauhti oli alta 10 kilometriä tunnissa.

Kuuluisampi Robespierret eli Maximilian puolestaan ampui itseään, mutta osui aivojen sijasta leukaan. Leuasta lähti palanen ja Robespierretiä oli vaikea tunnistaa tämän jälkeen entisekseen. Näin huono osumatarkkuus voi johuta siitä, että Robespierret oli humalassa, tai sitten ampuja oli joku toinen. Kummatkin Robespierret olivat heikossa hapessa kun heitä kärrättiin giljotiiniin.

Pitkälle invalidisoituneita olivat myöskin herrat Hanriot ja Couthon, joten vähintäänkin neljä oli sairaslomakunnossa. Voimakkaasti lemuava Francois Hanriot oli kaivettu esiin paskakasasta, jonne joku vähemmän ystävällinen veijari oli työntänyt hänet lievää törkeämpää väkivaltaa käyttäen. Couthon puolestaan oli vieritetty alas rappusia, kun hän oli esittänyt omia mielipiteitään pidätyksestä. Joukon ainoa täysin vahingoittumaton oli Saint Just, joka suhtautui vangitsemiseensa jokseenkin kylmäverisesti. Ei tunteenpurkauksia, ei turhia ääntelyitä.

Mestauksen jälkeen pyövelilegenda Sanson otti korista Maximilian Robespierren pään ja esitteli sitä kaikille kiinnostuneille. Riemuhuudot ja tapatukset täyttivät teloituspaikan ympäristön ja kaikilla oli hyvä mieli.

Kuva
*************************************************
2. Aivan oikein menee. Coffinhal niminen jättiläinen pakenee suoraan esikuntaan.joka majailee kaupungintalon viereisessä talossa. Raivoissaan Hanriot'lle jonka hän oli vapauttanut, mutta tämä Hanrioti'n typeryys ja touhuaminen saa Coffinhalin raivoon ja hän heittää Hanrioti'n ikkunasta sisäpihalle kivetyksiin jossa on tunkio.
Hanriot putoaa 12. metrin matkan mutta jää henkitoreissaan kitumaan. Haisee sitten hemmetin pahalle koko mies niin kuin sanoit.

Maxmilien Robespierre yrittää itsemurhaa pistoolilla mutta käsi tärisee niin paljon että kuula murskaa hänen leukansa ja hänen koko alaleuka riippuu hänen kasvoistaan veren tulviessa valtoimenaan. Mies kannetaan kokoussalin pöydälle jossa hänen murskautunut alaeuka on mustana kuivuneesta verestä. Hän on hiljaa kun hänen murskautunutta leukaansa pestään ja hoidetaan että hän on teloitus kunnossa.
Hänellä on valtavat tuskat kun hänen hampaitaan revitään ulos suusta ja kaivetaan luun pirstaleita kipeästä suusta ja ei todellakaan hellävaraisesti mutta hän pysyy vaiti silti.Velipoika Augustin on päättänyt myös kuolla ja hän kiipeää ikkunasta ja juoksee sukkasillaan pitkin ulkonemaa ja heittäytyy alas kivitasanteelle. Hän jää kuitenkin henkiin ja hänen lantionsa on murskana. Hän kärsii hirveitä tuskia.

Saint-Just on todellakin täysin tyyni ja ei osoita mitään pelkoa.Hän näyttä todellakin Kuoleman Enkelitä, komeana,hyvin pukeutuneena ja ylpeänä. Robespierret,Couthon ja Hanriot kärsivät hirveitä tuskia kun vaunut tärisevät mukulaisella tiellä. Hanriot on hirvittävän saastainen sillä poliisit löysivät hänet tunkiolta. Kaikkiaan tuomittuja on 22.ihmistä. Hanriotin jonka toinen silmä roikkuu poskella ja kasvot on pahasti turvonnut ja kauttaltaan liassa ja hirveän haisevana lyödään terän alle. Kun Maxmilien viedään terän alle niin pyöveli äkkiä tempaisee siteen paljastaakseen hänen kaulansa niin silloin häneltä pääsee tuskan huuto.Hänet heitetään lankulle leuka riippuvana ja verisenä.

Tässä on Thermidorin kohtalonhetket ja eräs aika päättyy Terrorissa.

Tässä Robespierren kuolinnaamio joka Madame Tussaudi'n kokoelmissa.
Hyveen hirmuvaltiaan viimeinen uni on tämän nimi.

Kuva

Tässä vähän julmempi versio

Kuva

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 10.05.2015 14:51

Witko kirjoitti:1. Miksi 23.Toukokuuta,1794 oli Maxmilien Robespierren elämälle tärkeä päivä ?

Tuo ykkönen oli jäänyt pois. En tiedä mitä O: Aubreyn kirjat tuosta kertovat, mutta oma brittilähteeni tarjoaa yällaista tarinaa kuvan kera:Tuossa:

Kaikki alkoi siitä kun pariisilaisen paperitehtailijan tytär Cécile-Aimée Renault sai ajatuksen tehdä todella suuren teon. Vaikka tätä kyseistä ei pidetty erityisen kauniina, häntä kutsuttiin koko naapuruston hienoimmaksi tytöksi. Hän oli opiskellut, hän pukeutui ja käyttäytyi mallikelpoisesti ja hän oli aina iloinen.. Hän piilotti vaatteisiinsa kaksi esinettä, jotka liittyivät vahvasti hänen tulevaan suurtekoonsa.

Tuona kyseisenä alkukesän päivänä 1794 Cecilia jäi seisoskelemaan Robespierren asunnon ovelle.Syystä tai toisesta hänen käytöksensä herätti epäilyjä, ja hänet pidätettiin. Sedät kuulustelivat häntä ja tutkivat hänen vaatteitaan. Lopulta kaksi veistä vetäistiin esiin hänen vaatteittensa alta. Päätös oli selvä: tyttö oli aikonut murhata Robespierren. Kun Cecilialta kysyttiin mihin tarkoitukseen veitset olivat hän vastasi, ettei mihinkään erityiseen. En käyttäisi veitsiä koskaan mihinkään elävään olentoon. Näin hän kertoi kaikille jotka tiedustelivat asiaa. Mutta mitä todennäköisemmin Cecile-tyttönen puhui palturia.

Yleinen syyttäjä Eonquiet-Tinville päätteli että tyttö rakastaa vaatteita yli kaiken ja määräsi Cecilian riisuutumaan. Hienojen vaatteiden tilalle annettiin haisevat ryysyt ja tyttö johdatettiin tuomioneuvosten eteen. Hän ei kuitenkaan hävennyt resuista olemustaan vaan laski leikkiä vaatetuksestaan. Neuvosto ei ymmärtänyt pilailua eikä muuttanut päätöstään. Cecilia tuomittiin kuolemaan.

Tuomiostaan huolimatta tyttö pysyi urheana loppuun asti ja hänet nähtiin hymyilemässä useamman kerran. Kukaan ei koskaan nähnyt hänen kasvoillaan ensimmäistäkään merkkiä pelosta vaikka hän tiesi joutuvansa giljotiiniin. Kun noin viiskymmentä punapaitaista vankia kärrättiin teloituspaikalle ihmisten katseet etsivät uteliaina Ceciliaa. Siellä hän oli punaisessa paidassaan, iloisena kuten aina.

Tässä Ceciliesta hieman totisempi kuva:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 10.05.2015 18:20

Haukka kirjoitti:
Witko kirjoitti:1. Miksi 23.Toukokuuta,1794 oli Maxmilien Robespierren elämälle tärkeä päivä ?

Tuo ykkönen oli jäänyt pois. En tiedä mitä O: Aubreyn kirjat tuosta kertovat, mutta oma brittilähteeni tarjoaa yällaista tarinaa kuvan kera:Tuossa:

Kaikki alkoi siitä kun pariisilaisen paperitehtailijan tytär Cécile-Aimée Renault sai ajatuksen tehdä todella suuren teon. Vaikka tätä kyseistä ei pidetty erityisen kauniina, häntä kutsuttiin koko naapuruston hienoimmaksi tytöksi. Hän oli opiskellut, hän pukeutui ja käyttäytyi mallikelpoisesti ja hän oli aina iloinen.. Hän piilotti vaatteisiinsa kaksi esinettä, jotka liittyivät vahvasti hänen tulevaan suurtekoonsa.

Tuona kyseisenä alkukesän päivänä 1794 Cecilia jäi seisoskelemaan Robespierren asunnon ovelle.Syystä tai toisesta hänen käytöksensä herätti epäilyjä, ja hänet pidätettiin. Sedät kuulustelivat häntä ja tutkivat hänen vaatteitaan. Lopulta kaksi veistä vetäistiin esiin hänen vaatteittensa alta. Päätös oli selvä: tyttö oli aikonut murhata Robespierren. Kun Cecilialta kysyttiin mihin tarkoitukseen veitset olivat hän vastasi, ettei mihinkään erityiseen. En käyttäisi veitsiä koskaan mihinkään elävään olentoon. Näin hän kertoi kaikille jotka tiedustelivat asiaa. Mutta mitä todennäköisemmin Cecile-tyttönen puhui palturia.

Yleinen syyttäjä Eonquiet-Tinville päätteli että tyttö rakastaa vaatteita yli kaiken ja määräsi Cecilian riisuutumaan. Hienojen vaatteiden tilalle annettiin haisevat ryysyt ja tyttö johdatettiin tuomioneuvosten eteen. Hän ei kuitenkaan hävennyt resuista olemustaan vaan laski leikkiä vaatetuksestaan. Neuvosto ei ymmärtänyt pilailua eikä muuttanut päätöstään. Cecilia tuomittiin kuolemaan.

Tuomiostaan huolimatta tyttö pysyi urheana loppuun asti ja hänet nähtiin hymyilemässä useamman kerran. Kukaan ei koskaan nähnyt hänen kasvoillaan ensimmäistäkään merkkiä pelosta vaikka hän tiesi joutuvansa giljotiiniin. Kun noin viiskymmentä punapaitaista vankia kärrättiin teloituspaikalle ihmisten katseet etsivät uteliaina Ceciliaa. Siellä hän oli punaisessa paidassaan, iloisena kuten aina.

Tässä Ceciliesta hieman totisempi kuva:

Kuva
*******************************************

Kyllä Octave Aubryn poika kirjoitti aivan saman ja kaksi veistä hän ei ikinä käyttäisi kehenkään inhimilliseen, mutta eihän Lahjomaton ollutkaan inhimillinen.
Tyttö oli uskomattoman rohkea pitkän teloitusmatkan ja jopa Kansa ivanhuudot vähenivät kun tämä tyttö nousi mestauslavalle koska rahvas tajusi että tämä yksinkertainen tyttö oli sittenkin paljon heidän yläpuolellaan ja moni arvosti sekä kunnioitti hänen käytöstään pyövelin sitoessa hänen kätensä ja leikkatuaan niskahiukset, koska tyttö ei osoittanut mitään pelkoa tai katumusta. Lahjomaton oli mennyt hyvin mieteliääksi kuultuaan Cecile-Aimee Renaultin viimeisistä hetkistä.

Hienosti tiedetty tämä ei helppo pähkinä ollenkaan minusta.

________
Witko


Tässä Cecille-Aimee Renaultia kuulustelee Vallankumous-Komitea.
Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 11.05.2015 16:50

Witko kirjoitti:Paljonko Robesbierre painoi 16,5 vuotiaana ja tarkka paino ?
Robespierre oli pieni ja hentorakenteinen toisin kuin hänen aikalaisensa Danton, joka oli härkämäinen mylvivä jättiläinen jo nuorena. Robespierressä ei ollut mitään eläimellistä, ellei oteta lukuun hänen kettumaista viekkauttaan ja kissamaista varovaisuuttaan. Hänellä oli kauniit hiukset, hän oli aina moitteettomasti puettu ja häntä pidettiin ujona. Mutta mikä muutos tapahtuikaan muutaman vuoden aikana. Kuolemantuomion vastustajasta tuli mies joka mestautti ilmeenkään värähtämättä paitsi vihamiehiään myös vanhoja nuoruudenystäviään toinen toisensa perään.

Ja se Robespierren paino 16,5 vuotiaana. Arrasin depermentin urheilutalolla suoritetun punnituksen mukaan hän painoi vuoden 1774 joulukuussa vaivaiset 41 kiloa. Vastaava Dantonin painolukema samassa iässä oli 89 kiloa, joten kokoeroa miehissä löytyi.

Kumpi oli kumpi?

KuvaKuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 11.05.2015 17:55

Huomattava mies hänkin 1790-luvun ja Ranskan vallankumouksen ajalta. Otti osaa moniin merkittäviin tapahtumiin

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 11.05.2015 20:49

Haukka kirjoitti:
Witko kirjoitti:Paljonko Robesbierre painoi 16,5 vuotiaana ja tarkka paino ?
Robespierre oli pieni ja hentorakenteinen toisin kuin hänen aikalaisensa Danton, joka oli härkämäinen mylvivä jättiläinen jo nuorena. Robespierressä ei ollut mitään eläimellistä, ellei oteta lukuun hänen kettumaista viekkauttaan ja kissamaista varovaisuuttaan. Hänellä oli kauniit hiukset, hän oli aina moitteettomasti puettu ja häntä pidettiin ujona. Mutta mikä muutos tapahtuikaan muutaman vuoden aikana. Kuolemantuomion vastustajasta tuli mies joka mestautti ilmeenkään värähtämättä paitsi vihamiehiään myös vanhoja nuoruudenystäviään toinen toisensa perään.

Ja se Robespierren paino 16,5 vuotiaana. Arrasin depermentin urheilutalolla suoritetun punnituksen mukaan hän painoi vuoden 1774 joulukuussa vaivaiset 41 kiloa. Vastaava Dantonin painolukema samassa iässä oli 89 kiloa, joten kokoeroa miehissä löytyi.

Kumpi oli kumpi?

KuvaKuva
Vasemalla on todella härkämäinen Georges Danton ja oikealla Maxmilien Robesbierre.

Haukka tiesi uskomattoman vastauksen miesten painoindxistä 1770-luvulta.
Dantonin paino punnittiin Pariisin Hallien torilla saatanan isossa vesivaakassa
kun taas Robesbierren puntariksi riitti ihan tavallinen Ranskan Honkkarista ostettu Rapalan kalapuntari.

Siksi Ranskan oma jätti Gerard Depardieu esitti häntä elokuvassa Danton. Hyvä leffa mutta vaikea löytää. En ole ihan varma olisiko Netflixissa.
Popparilta tulee nyt sitten julmetun hyvä Clint Eastwoodin ohjaama tositarina American Sniper. Kannattaa katsoa sillä realistinen on leffa.

___________
Witko


P.s.Arrassin deparmentin kaikki vaa'at ovat aina vatupassissa l. 100% oikeita tuloksia.
Arrassin maakunta on uskomaton mittauspaikka ja varsinkin tuo legendaarinen Urheilutalo. Siellä on monta miestä piesty tatamille ja rautaakin on noussut Dantonilla penkistä 150 kg työntö. Robespierre veti omat pohjat ja nosti tunkin avulla 25 kg jopa ylös.Huonona häviäjänä tämä nöyryytyys vei Dantonin paljon myöhemmin giljotiin että hupsis vaan. No meni sinne Lahjomatonkin ja huonossa hapessa kun taas Danton huusi ja huhtoi kaikkia mahdollisia solvauksia eikä ollut moksiskaan koko tilanteesta.

Tässä tämä Arrasin Urheilutalon penkki ja riisuttu malli v. 1770
Kuva

Tässä Robespierren hellyttävä treenikämppä.
Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 11.05.2015 21:06

Haukka kirjoitti:Huomattava mies hänkin 1790-luvun ja Ranskan vallankumouksen ajalta. Otti osaa moniin merkittäviin tapahtumiin

Kuva
**************************************************

Siinähän on Ranskan lahja Tasavallan Armeijalle. Erittäin pätevä Kenraali ja Insinööri Lazare Carnot.Koko nimi Lazare-Nicolas-Marquoette Carnot. Lempinimi oli Voiton Organisoija/Täytäntöönpanija tai The Great Carnot l. Carnot Suuri.Valtiomies,Insinöörikenraali ja monessa muussa toimessa. Organisoi täysin uusiksi Ranskan Tasavallan armeijaa 1790-luvulla. Ei joutunut giljotiinin sentään vaan eli aina v. 1823 l. 75.vuotiaaksi.

_________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 12.05.2015 09:11

Insinööri Lazare Carnot oli sikälikin merkittävä heppu, että hän ajoi yleisen asevelvollisuuden toteuttamista Ranskan vallankumouksen aikaan. Hän oli myös yksi Dantonin pidätysmääräyksen allokirjoittajista ja oli mukana kukistamassa Robespierreä. Myöhemmin asiat menivät siinä määrin solmuun, että tämä lahjakas mies joutui asumaan Saksassa loppuikänsä.

Georges Dantonista vielä pari sanmaa. Hänen sukulaismiehensä Jeremy Danton kunnostautui voimamiehenä Pariisin kiertävässä sirkuksessa, mutta tarinan mukaan hän oli paljon heiveröisempi kuin Georges. Jeremyn kuva on onnistuttu taltioimaan jälkipolvien ihailtavaksi:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 12.05.2015 13:46

Ludvig XVI:n isä Ludvig XV oli toista maata naisten kanssa pelehtiessä kuin poikansa onneton nyhrääminen. Rakastajattaria oli todella riittävästi exe. 4. sisarusta de Mailly-Nesle ja etunimet päälle Louise-Julie,Pauline Felicete,Diane-Adelaide ja Marie-Anne.
Ja nämätkin olivat vasta alkupaloja. Yhtään lasta hän ei suostunut tunnustamaan ettei tulisi kruunun perimisessä ongelmia. Aurinkokuningas Ludvig XIV joutui aikoinaan näistä hankaluuksiin ja pojasta polvi parani ja oppi ruokkojen suhteen.Silti hän varmisti näille lapsille hyvän koulutuksen ja elämän alun. Pompadourin Markiisitar oli kuuluisin näistä rakasjattareista ja myös vihattu henkilö Kansan parissa myöskin.

Tämän kuvan henkilö oli vähemmän tunnettu alussa mutta rakastajattarista hän sai kolkoimman kohtalon. Hän oli työskennellyt Pariisissa mm. prostitoituna nimellä mademoiselle Lange. Tämä nainen pakeni Englantiin Ranskan Vallankumousta mutta sitten tapahtui käännekohta hänen elämässään.

*Mitä hän oikein teki ja mitä hyvin kuuluisaa viimeistä lausetta hän pyövelille toisteli ja oli aivan sekaisin mestauslavalla ja mikä oli tämän naisen oikea nimi ja arvo ?

Kuva


_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 12.05.2015 18:15

Becun tyttöjähän tuo näyttää olevan, tarkalleen Jeanne Becu. Hänen isänsä oli hieman kaidalta polultaan livennyt munkkiveli, joka unohti mitä oli luostarilupasuksessaan luvannut. Jeannen ompelijatar-äitillä ei ollut mitään sitä vastaan, että munkkiveli (isä Angel eli Gomard de Vaubervier) kävi kutittelemassa häntä aina iltaisin sieltä sun täältä. Tietäähän sen miten siinä käy. Ja sanottakoon tuohon, että isä Angelista tuli myöhemmin rikkaiden vanhojen rouvien suosituin rippi-isä)

Jeannelle itselleen kävi sikäli hyvin, että hän ei jäänyt köyhäksi ompelijattareksi kuten äitinsä. Hän tähtäsi korkeammalle ja suuntasi kulkunsa Pariisin seurapiireihin. Siellä hän kohtasi komean ja sulavakäytöksisen Jean-Baptiste de Barryn. On makuasia pitääkö tätä kohtaamista hyvänä vai huonona tuurina. Jean-Baptiste sattui olemaan koko Pariisin pahamaineisin irstailija. Hän kaatoi naisia kuin kreivi Pertti Ylermi Lingren, eikä siis ihme jos nuori ja kokematon Jeannekin oli tuota pikaa makuuasennossa.

Jean-Baptiste oli itsekin innoissaan Jeannesta, mutta bisnes on bisnestä. Hyvin pian hän alkoi kaupata Jeannen seuraa Pariisin rikkaille vanhoille pukeille, joilla oli rahaa kuin roskaa. Tottakai poliisi oli tietoinen Jean-Baptisten tyttökaupasta, mutta muutama upea kurtisaani poliisipäällikön näpelöitävöksi riitti tukkimaan virkavallan suut. Jeanne oli kurtisaaneista kaunein ja hänet tunnettiin herrapiireissä Madamoiselle Langena.

Jean-Baptiste du Barry ei koskaan onnistunut nousemaan suureksi Pariisin lähettilääksi, mutta tyttökaupan hän hoiti mallikkaasti. Kun kuningas Ludvig XV halusi itselleen upeaa naisseuraa, oli Jean-Baptiste kärppänä paikalla. Hän toi mukanaan madamoiselle Langen, joka pikku huijauksen jälkeen syntyi uudelleen de Barryn kreivittärenä. Tämä aatelisuus takasi vapaan liikkumisen Ranskan hovissa, eikä hänen tarvinnut salaa hiipiä kunkun sänkyyn. Hän oli laillinen jalkavaimo eli hienosti sanottuna maîtresse-déclarée. Kun kunkku kuoli niin kreivitär du Barry lähetettiin luostariin pois jaloista. Uusi kuningaspari ei voinut sietää häntä silmissään.

Du Barryn kreivitär kuoli giljotiinissä syytettynä valtion omaisuuden hävittämisestä ja vehkeilystä Ranskaa vastaan. Kreivitär joko myi korunsa Englannissa tai piilotti ne. Hän ei uskonut kuolevansa ja yritti viimeiseen asti siirtää teloitusta: "Ette kai te aio satuttaa minua? Vielä pikku hetki, herrä teloittaja. Rukoilen teitä!

Mutta teloittaja ei kuunnellut. Hänelle teki työtään, eikä hänellä ollut valta päättää ketä teloitetaan ja ketä ei. Giljotiinin terä putosi ja kreivitär siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Madame du Barry, kurtisaanien kurtisaani ja nainen Ludvig XV:n mieleen. Tällaisena myös me haluamme hänet muistaa.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 12.05.2015 18:46

Haukka kirjoitti:Becun tyttöjähän tuo näyttää olevan, tarkalleen Jeanne Becu. Hänen isänsä oli hieman kaidalta polultaan livennyt munkkiveli, joka unohti mitä oli luostarilupasuksessaan luvannut. Jeannen ompelijatar-äitillä ei ollut mitään sitä vastaan, että munkkiveli (isä Angel eli Gomard de Vaubervier) kävi kutittelemassa häntä aina iltaisin sieltä sun täältä. Tietäähän sen miten siinä käy. Ja sanottakoon tuohon, että isä Angelista tuli myöhemmin rikkaiden vanhojen rouvien suosituin rippi-isä)

Jeannelle itselleen kävi sikäli hyvin, että hän ei jäänyt köyhäksi ompelijattareksi kuten äitinsä. Hän tähtäsi korkeammalle ja suuntasi kulkunsa Pariisin seurapiireihin. Siellä hän kohtasi komean ja sulavakäytöksisen Jean-Baptiste de Barryn. On makuasia pitääkö tätä kohtaamista hyvänä vai huonona tuurina. Jean-Baptiste sattui olemaan koko Pariisin pahamaineisin irstailija. Hän kaatoi naisia kuin kreivi Pertti Ylermi Lingren, eikä siis ihme jos nuori ja kokematon Jeannekin oli tuota pikaa makuuasennossa.

Jean-Baptiste oli itsekin innoissaan Jeannesta, mutta bisnes on bisnestä. Hyvin pian hän alkoi kaupata Jeannen seuraa Pariisin rikkaille vanhoille pukeille, joilla oli rahaa kuin roskaa. Tottakai poliisi oli tietoinen Jean-Baptisten tyttökaupasta, mutta muutama upea kurtisaani poliisipäällikön näpelöitävöksi riitti tukkimaan virkavallan suut. Jeanne oli kurtisaaneista kaunein ja hänet tunnettiin herrapiireissä Madamoiselle Langena.

Jean-Baptiste du Barry ei koskaan onnistunut nousemaan suureksi Pariisin lähettilääksi, mutta tyttökaupan hän hoiti mallikkaasti. Kun kuningas Ludvig XV halusi itselleen upeaa naisseuraa, oli Jean-Baptiste kärppänä paikalla. Hän toi mukanaan madamoiselle Langen, joka pikku huijauksen jälkeen syntyi uudelleen de Barryn kreivittärenä. Tämä aatelisuus takasi vapaan liikkumisen Ranskan hovissa, eikä hänen tarvinnut salaa hiipiä kunkun sänkyyn. Hän oli laillinen jalkavaimo eli hienosti sanottuna maîtresse-déclarée. Kun kunkku kuoli niin kreivitär du Barry lähetettiin luostariin pois jaloista. Uusi kuningaspari ei voinut sietää häntä silmissään.

Du Barryn kreivitär kuoli giljotiinissä syytettynä valtion omaisuuden hävittämisestä ja vehkeilystä Ranskaa vastaan. Kreivitär joko myi korunsa Englannissa tai piilotti ne. Hän ei uskonut kuolevansa ja yritti viimeiseen asti siirtää teloitusta: "Ette kai te aio satuttaa minua? Vielä pikku hetki, herrä teloittaja. Rukoilen teitä!

Mutta teloittaja ei kuunnellut. Hänelle teki työtään, eikä hänellä ollut valta päättää ketä teloitetaan ja ketä ei. Giljotiinin terä putosi ja kreivitär siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Madame du Barry, kurtisaanien kurtisaani ja nainen Ludvig XV:n mieleen. Tällaisena myös me haluamme hänet muistaa.

Kuva
*************************************************
Haukka sanon että vastasit todella tyhjentävän oikein ja pirun tarkasti vielä. Siitä yksi natsa sinulle, mutta en enempää rupea kehumaan sinua koska tulet piru vie Vieraskoreeksi ja kuvasta täytyisi antaa myös jotain mutta ei anna Witkon luonne periksi kehua Haukkaa enempää. Nyt jo korpee niin saatanasti tuollainen tietämys Ranskan Vallankumouksesta. Kreivitär Jeanne Du Barry jonka aina tunnollinen Fouquiet-Tinville järjesti hänen teloitettavaksi 8. nunnan kanssa saadakseen itse tilaisuuden pitää taas yhden kuuluista kokkapuheistaan. Jeanne menetti täysin hermonsa ja luhistui tosiaan mestauslavalla ja rukoili että saisi viipyä tässä maailmassa vain hetkisen vielä,herra pyöveli.

Madame Du Barryn aivokapasiteetilla ei tehty mitään salaliittoja mutta se riitti että oli ollut hovissa aikoinaan. Vastenmielinen teloitus joka osoitti että Terrori meni tosiaan Moolokin janoksi. . 50.vuotias kurtisaani sai elämsä päätettyä ja Rahvas oli tyytyväinen ja koko Konventti päälle. Innokaaksi klubilaiseksi ryhtynyt neekeripalvelija Zamore ilmiantaa hänet. Mistä tämän tyhjäpää neidon voisi kuvitella salaliittojen kuningattareksi. Opetus nro 1. Älä koskaan luota Ranskassa asuvaan neekeripalvelijaan. Onneton nainen huitoo ympärilleen kuin lintu ja on liikuttavan pelkurimainen ja rukoilee Kansaa joka pilkkaa ja huutaa hävyttömyksiä hänelle. Ei tuollainenroskasakki oli pyytämisen arvoinen.

Ensin hän ja sitten 8.nunnaa päälle ja Kansa on tovin tyytyväinen verisuihkuista mutta uusia on jo tulossa. Tämä yhdistelmä madame Du Barry+ 8.nunnaa on Fouquier-Tinvillesta mieluinen pilan aihe. On se hyvä kun on noin saatanan hyvä huumorintaju.

Kumman täytyy voittaa Venäjän vai Suomen?

_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 13.05.2015 07:00

No Suomihan sen voitti!

*************************
Tästä naisesta ei ole pitkä matka edellisen kysymyksen naiseen. Nyt haettava nainen vaikutti 1780-luvulla ennen vallankumouksen alkua. Ja hän kuului myös niihin joita kuningatar Marie Antoinette vihasi. Vihaan oli aivan erityinen syy, sillä naisen tekemä rikos kohdistui kuningattareen. Rikoksesta seurasi rangaistus ja lisäksi naiseen lyötiin poltinmerkki V, jota hän tietenkin kantoi loppuikänsä. Kuka nainen oli, mitä V-tarkoittiu ja millaiseksi muodostui hänen kohtalonsa?

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 13.05.2015 07:18

Aamupäivää ihmiset!

Kuva

Kuva


Kuva

Kuva

Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin