Mikä kirja menossa juuri nyt?

[T Tienpää]

Mistähän tuo tieto on? Siis väestönlaskennasta kai, mutta itse en löytänyt tätä taulukkoa. ]

Tuossahan tuo:

https://web.archive.org/web/20141209093 ... %20(1).pdf

[Witko]

Mistähän tuo tieto on? Siis väestönlaskennasta kai, mutta itse en löytänyt tätä taulukkoa. ]

Tuossahan tuo:

https://web.archive.org/web/20141209093 ... %20(1).pdf

***************************************************
En tiedä mitä taulokkoa käyttäisin Kuningas Haglerin jälkeläisistä mutta tässä on Wikipedian lähde ja lasku Catawbaista ja kokonaislukumäärä on ollut v.2010 väestönlaskennassa 3,370 ihmistä joista täysiverisiä on ollut 2,025 ihmistä.

[quote]In the 2010 census, 3,370 people claimed Catawba ancestry. 2,025 of them were full-blooded[/quote]

D..Witko

King Hagler,Catawba Nation

[Witko]

Taisin löytää syyn Glenn Williamsin kirjan myöhästymiseen koska kirjan etusivulla oli omistuskirjoitus omalle pojalleen Patricia vaimona ja äitinä ja Glenn isänä Michael Ezra Williamsille joka liian varhain menetti elämänsä,1978-2016.Poika oli minua 8.vuotta nuorempi.

D.Witko

[T Tienpää]

Aika jähmeää on Williamsin teksti, hirvittävästi rekrytointia, siihen liittyvää politiikkaa ja suuressa kuvassa merkityksettömien ihmisten nimiä vilisee, ei ole lainkaan minun makuuni. Point Pleasantin kuvaus ja siitä loppuun vielä lukematta, raskasta on ollut, mutta pari yksityiskohtaa tietysti jäänyt mieleen; shawneilla oli jo 1770-luvulla sen verran paljon hevosia että kelpasivat kiihdykkeeksi sotasaalista himoaville, tai ainakin rekrytoijien mainoksiin, toiseksi ainakin Williamsin mukaan intiaanit olivat murharyöstöretkillään valkonaamoja enemmän syyllisiä sotaan. Siinäpä ne tärkeimmät.

Seuraavaksi on kyllä pakko saada jotain jouhevammin etenevää tarinaa. Ei liity intiaaneihin, mutta adlibriksella oli tarjous pokkareista, ja sieltä sattui suomennettu genetiikan biologi Svante Pääbön kirja Neandertalilainen huokeaan hintaan lähtemään kotia kohti:

[Haukka]

Pojan kuolema on voinut vaikuttaa Williamsin kirjan viivästymiseen mikäli kysymyksessä on vuosia sitten alkanut vakava sairaus, joka vei Glennin päähuomion kirjoitustyöstä.

Henkilöitä vilisee aika paljon, myös hieman turhanpäiväisiä. Vastapainoksi löytyy tyyppejä, joilla on selvä kytkentä Dunmoren sodan alkutapahtumiin. Eräs tällainen heppu on aluerakentaja Michael Cresap, jonka syvälle juurtunut intiaaniviha saa aikaan monta vainajaa. Hän valikoituu tavallaan sattumalta erään ryhmän johtohahmoksi. Hänet liitetään myös Yellow Creekin verilöylyyn, vaikkei hän fyysisesti olekaan paikalla verityön sattuessa.

Intiaanien puolella vilahtelee päälliköiden nimiä, lähes kaikki tuttuja historiasta. Näkyvin näistä diplomaateista on mingojen puolikuningas Guyasuta, joka jo Pontiacin sodan aikoihin kunnostautui Ohion senecojen tiukkana sotapäällikkönä. Nyt Guyasuta toimii shawneiden ja virginialaisten välisenä rauhanlähettiläänä. Tietenkin hänen roolinsa on samalla järjestää irokeesiliiton yliherruus Ohiolaaksossa entistä parempaan jamaan. Se käy parhaiten eristämällä shawneet kaikista muista alueen heimoista. Guyasutan taustalla vilahtelee kovemman luokan brittiaatelinen, joka antaa käskyt ja määrää lopullisen tahdin. Sama aatelismies muistaa mainita, että jos irokeesit eivät pysty kontrolloimaan Ohion intiaanien liikkeitä, britit ehkä ovat pakotettuja nousemaan sotatoimiin myös irokeeseja vastaan. Tällainen uhkakuva on tietenkin pakko ottaa todesta, ja irokeesiliittokuntahan haluaa vain lisätä valtaansa muiden heimojen keskuudessa. He kuten cherokeetkin osallistuvat Dunmoren sotaan ilman aseita pysyttelemällä taustalla ja nauttimalla sodan hedelmistä. Kovin kaukana cherokeiden liittymineen shawneihin ei ole, mutta brittimielinen päällikkö Oconostota pysyy rauhan linjalla.

Ikävä vain, että kirja etenee hieman jähmeästi. Jossakin vaiheessa paljon ennen puoltaväliä ja ennen sotaa tulee puuduttava olo. Kyllä kirjassa on paljon mielenkiintoisia kuvauksia monista aiheeseen liittyvistä asioista, mutta noin 50 sivun supistaminen olisi tehnyt pelkkää hyvää. Jännite lukijan ja kirjan välillä pääsee ikäänkuin katoamaan. Kyllä minä tätä kuitenkin melkoisena suurtyönä pidän, tietenkin osittain aiheensa vuoksi.

[T Tienpää]

Ikävä vain, että kirja etenee hieman jähmeästi. Jossakin vaiheessa paljon ennen puoltaväliä ja ennen sotaa tulee puuduttava olo. Kyllä kirjassa on paljon mielenkiintoisia kuvauksia monista aiheeseen liittyvistä asioista, mutta noin 50 sivun supistaminen olisi tehnyt pelkkää hyvää. Jännite lukijan ja kirjan välillä pääsee ikäänkuin katoamaan. Kyllä minä tätä kuitenkin melkoisena suurtyönä pidän, tietenkin osittain aiheensa vuoksi.

Kirja saattaa olla kultakaivos paikallisille historoitsijoille ja sukututkijoille, mutta orastavasti kiinnostusta herättävät kohdat esim. intiaanien vankienkohtelukulttuurista ja cherokeiden asemasta lopahtavat nopeasti jurruttavaan rekrytointihistoriaan. En tästä kuitenkaan suuremmin viitsi narista, sillä oletin ennakkoon hieman tämänkaltaista jouhevuutta, tai paremminkin se puutetta.

Seuraavaksi ilmestyvä omaa kiinnostusta kiinnostusta herättävä teos on Across the Shaman's River, josta löytyi hieman kuvausta sisällöstä:

http://www.sheldonmuseum.org/Daniel_Hen ... 1_2012.pdf



Syksymmällä sitten Michnon Ute ja Jicarilla-sotia, Modoc-sotaa sekä Brittiläisen Kolumbian kultaryntäystä ja chilcotin-sotaa. Siinä ne kiinnostavimmat tämän vuoden osalta.

[Witko]

Minä kun en tapani mukaan ole ehtinyt lukea kirjasta muuta kuin omistuskirjoituksen,niin olen vielä jäävi sanomaan Dunmore's War-kirjasta mitään parempaa analyysiä.Aihepiiri on kyllä mielenkiintoinen ja tapahtuma-aika mutta jos nyt vaikkka vertaan sitä Colin Callowayn kirjaan The Victory With No Name 224. sivuun niin kyllä Calloway vie pitemmän korren kirkkaasti jo pelkillä alkumetreillä l. se mitä olen Williamsin kirjasta tavannut muutama kymmenen sivua.



Sama pätee tähän Irwin Winklerin ohueen mutta hyvin tarkaan Point Pleasant 1774 Predule to the American Revolution


Sama pätee tähän The Battle Oriskany and General Nicholas Herkimer,Revolution in the Mohawk Valley 144.sivua


Kesällä en kirjoja juuri hanki mutta sama on että tuon Michnon kirja Ute ja Jicarilla Wars hankin heti syksyllä kun ilmestyy.


D.Witko

[Witko]

Nyt kun on välilllä Apachet kiinnostuksena niin jotain kivaa löytyi hyllystä.Tämä on väliaikainen kohderyhmä sillä täytyy välillä vaihdella aiheita ja Kansoja.

Tässä minusta hyviä Apache-aiheisia kirjoja.Tämän tilasin noin viikko sitten Adlibriksestä ja oli tämän kevään uutuksia.Tänään tuli postissa ja tämä Paul Huttonin kirja on aika laaja-aiheinen sillä siinä mennään 1800 -luvun loppupuolelle asti.Kirja oli kovakantisenakin edullinen 26 ekua ja sivuja 528.Paljon tietysti on tuttua asiaa mutta kiinnostavat meikäläistä nämät modernit kirjat.



Tämä klassikko on ollut jo monta vuotta hyllyssä ja vaikka on vanha kirja niin minusta hyvin kirjoitettu.Oma kirjani on eri päällikannella.David Roberts


Tässä toinen klassikko Eve Ballilta








Tämä on minusta hyvä yleisteos


No nyt saa riittää Witkon mainoskampanja.

D.Witko

[T Tienpää]

Kiireestä huolimatta Pööben Neandertalilainen vetelee viimeisiään, seuraavaksi palataan intiaanien pariin, ellei sitten Faganin Cro Magnon satu saapumaan paikalle nopeasti:



Olen pitkään vältellyt tietoisesti etelä-Amerikkaa, lähinnä lukenut alueen ilmastohistoriaa ja Mooren Prehistory of South American sekä jotain yleisjuttuja. Primitiivisimpinä pidetyt metsästäjä-keräilijät ovat kuitenkin se suuri mielenkiintoni kohde, syvänne,eteläinen Kalifornia ja baja etunenässä. Etelästä uteliaisuutta herättävät erityisesti Atacaman, pampan, Patagonian ja Tulimaan alueet, siksi laitoin tulemaan nämä:



Witkolle vinkiksi että Tierra del Fuegossa käytiin tietysti omat kansanmurhat:

https://en.wikipedia.org/wiki/Selk%27nam_genocide

Melkoinen kuvakin löyty Mr. Popperista saaliinsa viereltä:

[Witko]

Tienpää kirjoitti

Witkolle vinkiksi että Tierra del Fuegossa käytiin tietysti omat kansanmurhat:

https://en.wikipedia.org/wiki/Selk%27nam_genocide

Melkoinen kuvakin löyty Mr. Popperista saaliinsa viereltä:

********************************************************************

Luin linkkisi ja samassa oli tuo erikoinen valokuva Ona intiaanien metsästystä.Rankka kuva jollaista ei löydy edes Pohjois-Amerikan historiasta,ehkä jokunen Wounded Knee-valokuva mutta ei näin makaaberia kuvaa jossa yksi kuollut intiaani makaa kuin tapettu koira ja metsästäjät ovat tarkkoina ampumaan lisää ihmisiä. Oli sitten Pohjois-Amerikkaa tai Etelä-Amerikkaa niin tuo pakollinen Kansanmurha oli tehtävä.Tulimaassa asuva Selk'nam Kansa oli 1800-1900 luvun puolivälissä romahtanut väestöltään 3000 noin 500.Heidät tunnettiin Ona Intiaaneina yksi kolmesta heimosta Selk'nam Kansasta.Nomadi metsästäjiä.Viimeinen täysiverinen Selk'nam Angela Loij intiaani kuoli v.1947.

Tässä valokuvat Angela Loijista



Kansanmurha valokuvia v.1886.Ei voi Patagonia paljon ylpeillä historiastaan.




D.Witko

[T Tienpää]

Patagonia ja Tulimaa kirjat saapuivat. Kuvan teos on kieltämättä komeaa katseltavaa, rituaalisissa asuissa/kehonmaalauksissa olevat hahmot ovat kuin toisesta maailmasta, maallista elämää kuvaavat taas tuovat esiin ihmisen.

Jonkin matkaa luettu jo Faganin Cro-Magnonia, harmi ettei uutta Kajoa' ilmestynyt vielä postilaatikkoon, olisi voinut lukaista tuossa juhannusrientojen välissä. Fagan ja Pääbö tähän väliin pienenä lomana intiaaneista, mutta kohta palataan taas asiaan...

[T Tienpää]

En tiedä miten on jäänyt aiemmin huomaamatta, mutta hoksasin juhannuksen aaton aattona että tällainen eteläisten paiutien historiaa käsittelevä kirjakin on kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt:



https://books.google.fi/books?id=2BbpyQ ... navlinks_s

Tuo vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että laitoin tilaukseen, vaikuttaa monipuoliselta koska aiheena on paiutien, mormonien ja kaivostoiminnan yhteentörmäys, eikä niinkään pelkkä etnohistoria.

[Haukka]

Dunmoren sota osoittautui pettymykseksi tai olisiko vika itsessäni. En päässyt oikeaan fiilikseen. Ehkä suurin kiinnostus aiheeseen oli hiipunut sittenkin jo pari vuotta sitten, eikä Williamsin hieman takkuileva tyyli ollut omiaan herättämään mielenkiintoa uudelleen, vaikka pienen hetken luulinkin saaneeni otteen kirjasta. Voi olla, että tuo aihepiiri vielä joskus kiinnostaa, mutta viimeisen parin viikon ajan olen lukenut lähinnä vain seminoleista. He ovat jääneet hieman liikaa syrjään ja olenkin pyrkinyt korjaamaan tätä puutetta jonkin verran.

Noista eteläisistä paiuteista en myöskään tiedä vallan hirveästi. Lähinnä he tulevat esiin lyhyinä mainintoina eri kirjoissa. Heidän naisiaan ja lapsiaan siepattiin orjiksi varsin paljon, eivätkä sieppaajina tainneet olla vain utet ja comanchet. Muistaisin, että Zappian Traders and Raiders antoi ymmärtää, että myös mohavet ja jotkut läntisemmätkin kansat kävivät ryöstämässä paiuteja. Pohjoiset paiutet olivat toista maata, mutta olivatko he paiuteja ollenkaan. Taisivat puhua kokonaan eri kieltä ja harjoittaa tyystin erilaisia leikkejä kuin eteläiset.

Vanha teos, tuskin saatavana

[T Tienpää]

Joo ei tuo Williamsin Dunmore's War mikään herkkupala ollut, ei ihme jos muitakin tympii. Pitää nykyään olla hieman tarkkana näiden kampanjakirjojen kanssa, sotilasleirien marssijärjestys ei oikein enää uppoa, pitää olla paljon muutakin hässäkkää ympärillä jotta mielenkiinto pysyy.

Pohjois-paiutet puhuivat samaa kieltä mono-paiutien ja bannockien kanssa, etelä-paiutet taas utein kanssa, ja Death Valleyn kosot länsi-shoshonien, goshutien ja itä-shoshonien kanssa. Eteläisiä paiuteja sekä uteja saattoi olla hieman vaikea erottaa toisistaan, olivat oikeastaan samaa väkeä vaikka osa uteista sitten päättikin ryöstellä ja raiskailla serkkujaan. Aavikolla toimeentulevat keräilijä-metsästäjät ovat aina itselle kiinnostava aihe, tuo tilattu kirja toki taitaa käsitellä lähinnä alueen historiaa noin 1850-luvulta alkaen, mutta kelpaa sekin.

Underhillin kirja on muistaakseni etnograafi, en usko siinä kovinkaan paljoa olevan historiaa. Knackin kirjaa olen joskus harkinnut, mutta sekin käsittelee suureksi osaksi 1900-lukua ja on saanut muutenkin kritiikkiä. Martineaun kirja minulla on, sellainen "mukava" kirja mutta ei mitenkään tieteellinen eikä kronologi.

[Witko]

Joopa joo ei ole Witkon verkkaiseen lukutahtiin myöskään uponnut Lord Dunmore's War ja taitaa olla sama vika juttu kuin Haukalla.Kaksi kolme vuotta sitten käsittelimme Haukan kanssa tätä aikakautta ja tapahtumia ja nyt ei ole palo syttynyt uudestaan.Nyt kiinnostaa ajanjaksot 1800-1860.Kirja on aika tylsää tekstiä ja minusta noinkin hyvästä aiheesta olisi Wiliamsin pitänyt elävämpi kirja kirjoittaa.
Seminolet ovat mielenkiintoista seurakuntaa ja tuovat mieleen Kickapoot.Kaksi tulisen kovaa ja pippurista Kansaa antoi kyytiä vähän kaikille ja molemmilla on myös bändinsä Meksikossa.

Tuollaisen ostin takavuosina Amazonista ja täytyy pistää luentaan myös The Mexican Kickapoo Indians ja aviopari Latorre on ollut kynässä kiinni.



Tämä on taas omaa luokkaansa Gibsonin The Kickapoos Lords of the Middle Border


Paiute osastolta ei löytynyt muuta kuin tämä Eganin tuttu kirja Paiute Sodasta 1860 ja Pyramid Lakea hiivitään.Shoshoneista ja Bannockeista löytyikin sitten jo muutamia kirjoja




Kulttuuriteko meikäläiseltä tämä kirja?








Michnon Jicarilla ja Ute-liiton sotaa Yhdysvaltoja vastaan kiinnostaa paljon koska aikajakso on 1849-1855 ja ainakin minulle aika unohduksiin jäänyt pieni sota.Syyskuussa tulee sillä Michno ei tee Glenejä.

D.Witko