Mikä kirja menossa juuri nyt?

[T Tienpää]

Aina vilpitön Glenn F.Williamsin kirja Dunmore's War tuli tänään ja nopealla pikaselauksella totean että kirja on hyvin mielenkiintoinen

Laitoin tuon myös tilaukseen, ja ensi viikolla palatessani täältä työreissulta toivon mukaan noudettavissa. Tässä ehtii vielä muutaman kirjan lukaisemaan ennen kuin alan keskittyä seuraavan tilatun artikkelin työstämiseen. Pemmican Empiren jälkeen tekisi kyllä mieli lukea tämä kirja jonka kohdealueelle tuo pemmikaani pitkälti matkasi:



Dunmore tietysti ja ehkä myös Fort Stanwix pitäisi hoitaa pois alta, sen verran kuumottaa tuo aika ja alue.

[T Tienpää]

Aloitin sittenkin Keltonin Cherokee Medicine-kirjan, ja tuohan kertoo isorokon leviämisestä P-Amerikassa yhden intiaanikansan kokemusten kautta. Kelton kertaa aluksi virheellistä ja yleistettyä teemaa siitä miten isorokko ja muut uudet taudit olisivat nopeasti jo ennen kontaktia surmanneet suuren osan alkuperäisväestöstä. Dokumentteja ja erityisesti niiden puutetta käydään läpi, kunniansa saavat taas kerran kuulla mm. Dobyns ja Mann. Kulkutautien leviämistä kaupankäynnin, ihmiskaupan ja konfliktien kautta käsitellään myös.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon että tämähän on julkaistu hieman ennen kuin uusi tutkimus isorokon evoluutiosta ilmestyi, ja tässä mennään vielä vanhan käsityksen mukaan missä uskottiin variolan olleen tuhoisa vuodesta 1518 leviämään lähtenyt tauti. Kelton toteaakin että useimmat tutkijat hyväksyvät isorokon levinneenen aina Inka-valtakuntaan, mutta toki tyrmää täysin harvaanasutun alueen Meksikon keskiosista pohjoiseen kuuluneen taudin piiriin. En haluaisi laskea kirjaa käsistäni mutta muut työt painavat hieman päälle. Onneksi iltaisin ehtii lukea.

[Haukka]

Itse sain Dunmore's Warin joitakin päiviä sitten. Oikein upea kovakanrinen ulkoasu ja hieno päälikansi, eipä voi moittia. Sisältökin vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.

Heti eka sivuilla Glenn F. Williams heittää totuuden, joka aika monilta lienee unohtunut: shawneet, delawaret ja mingot eivät olleet Ohiolaakson alkuperäisiä asukkaita. He olivat tulleet sinne vain hieman aikaisemmin kuin valkoiset siirtolaiset. Shawneiden eri leirikunnat olivat paenneet sinne irokeesien hyökkäyksiä ja delawaret puolestaan saivat asettua Ohiolaaksoon irokeesien luvalla. Entä mingot sitten? Osa kirjoista tämän tietää, mutta monet kirjailijat jaarittelevat täyttä puppua mingojen alkuperästä. Williams vahvistaa tosiasian, että mingot olivat pääasiassa irokeesien liittokunnan senecoja, jotka lähetettiin pitämään silmällä mitä shawneet ja delawaret puuhailivat keskenään. Ei ollenkaan huono idea irokeesien liittokunnalta. Sana Mingo taas oli itse asiassa delawarien keksimä haukkumanimi irokeeseille (mingo = kavala) Nimestä tuli Ohiolaakson senecojen kutsumanimi ja kaiken lisäksi nämä mingot alkoivat tuntea itsensä täysin itsenäiseksi heimoksi. Se oli kuitenkin harhakuvitelma, sillä tosiasiassa heidän oli toteltava “puolikuningas” Gayasutaa, jolla oli yhteys irokeesien liittokunnan heimoneuvostoon. Delawaret olivat tottuneet jo siihen, että irokeesit määräsivät heidän tekemisistään, mutta shawneille tämä irokeesien hallinnan alle joutuminen oli katkeraa kalkkia.

Kirja antaakin ymmärtää, että shawneet vihasivat yli kaiken irokeeseja, mutta eivät voineet juuri pullikoida vastaan. Näitä suhteita ja kyseisten kansojen historiaa 1700-luvun alkupuoliskolla käsitellään hetken aikaa, mutta aika nopeasti päästään vuoteen 1773, jossa sitten riittääkin jo tapahtumia. Shawneet alkavat närkästyä siitä, että yhä enemmän vankkurien jälkiä ilmestyy Virginian reuna-alueille, jossa uudet siirtolaiset etsivät asuinpaikkoja. valitukset kantautuvat sir William Johnsonin korviin ja hän puolestaan vie tiedon eteenpäin Darmouthin toiselle jaarlille. Nopeasti todetaan, että valituksiin ei ole mitään syytä, sillä uudet siirtolaiset ovat pysyneet "Kuninkaallisen julistuksen" sallimilla alueilla.

No niin, siitähän se sitten alkaa. Shawneita kuvataan riitaisiksi ja sodanhaluisiksi ja sitähän he ovatkin. Mutta eivät kuitenkaan ilman syytä.

[T Tienpää]

Itse sain Dunmore's Warin joitakin päiviä sitten. Oikein upea kovakanrinen ulkoasu ja hieno päälikansi, eipä voi moittia. Sisältökin vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.

Heti eka sivuilla Glenn F. Williams heittää totuuden, joka aika monilta lienee unohtunut: shawneet, delawaret ja mingot eivät olleet Ohiolaakson alkuperäisiä asukkaita. He olivat tulleet sinne vain hieman aikaisemmin kuin valkoiset siirtolaiset. Shawneiden eri leirikunnat olivat paenneet sinne irokeesien hyökkäyksiä ja delawaret puolestaan saivat asettua Ohiolaaksoon irokeesien luvalla.

Taidan itsekkin ottaa tuon tänään lukuun, Cherokee Medicinesta epilogi enää jäljellä, ja neljä päivää tuossa sitten meni joten kertokoon se kirjasta jotain. Viidestä kappaleesta 3½ oli loistavaa tekstiä, lähinnä toinen, Responce, mikä käsitteli paljon cherokeiden uskonnollista suhtautumista sairauksiin ja yleisesti henkimaailmaan oli itselle hieman pitkäveteinen, muuten Kelton kyllä osaa löytää asioiden ytimet, mm. rokotteen käyttöönotto intiaanien keskuudessa kun monasti ajatellaan euroamerikkalaisten lähinnä toivoneen intiaaneille tartuntatauteja.

Shawneista tietysti se huomio, että saattavat kyllä olla Ohion ja Kentuckyn "alkuperäisväestöä", nk. Fort Ancientin kulttuuri, mutta alkoivat hajaantua irokeesisotien aikaan 1650-80 ympäri mannerta. Ilmeisesti aina Mississippin länsipuolelle joku joukko löysi hetkeksi kotinsa ja loputhan vaelsivat eri puolille kaakkoisyhdysvaltoja jossa ryhtyivät ihmiskauppiaiksi. Shawneet alkoivat palata sittemmin joskus 1730-40-luvuilla vanhoille alueilleen tai niistä hieman itään. Toki ihan satavarmaksi ei voi sanoa minkä nykyisen osavaltion alueella shawneet alunperin heiluivat, perimätieto viittaa jatkuvaan vaelteluun mutta tuo käsitys saattaa olla syntynyt näistä 1600 - 1700-lukujen muutoistakin.

[Haukka]

Shawneista tietysti se huomio, että saattavat kyllä olla Ohion ja Kentuckyn "alkuperäisväestöä", nk. Fort Ancientin kulttuuri, mutta alkoivat hajaantua irokeesisotien aikaan 1650-80 ympäri mannerta. Ilmeisesti aina Mississippin länsipuolelle joku joukko löysi hetkeksi kotinsa ja loputhan vaelsivat eri puolille kaakkoisyhdysvaltoja jossa ryhtyivät ihmiskauppiaiksi. Shawneet alkoivat palata sittemmin joskus 1730-40-luvuilla vanhoille alueilleen tai niistä hieman itään.

Tuolloin 1700-luvun alussa Ohiolaakso oli lähinnä irokeesien metsästysmaata. Shawneet ehkä olivat asuneet siellä esihistoriasella ajalla, mutta irokeesiusotien alkaessa heikäläiset olivat joutuneet jättämään kylänsä eri puolilla Suuria Järviä. Osa shawneista pakeni kaakkoon, jossa heidät tunnettiin savannaheina. Savannaheista tuli tärkeä osa etelä-carolinalaisten brittiläisessä kaupankäynnissä, pääartikkeleina paitsi peurannahat niin myös orjat ja tuliaseet. Ilmeisesti jotkut shawneiden leirikunnista vaelsivat hyvin etelään, vähintäänkin Alabamaan, jossa he hakeutuivat kauppasuhteisiin espanjalaisten kanssa. Muistaakseni shawneet ottivat verisesti yhteen muun muassa creekien kanssa. Tosin osa pohjoisemmille alueille jääneistä shawneista yhtyi myös delawareihin, jotka saivat irokeeseilta luvan jäädä Pennsylvaniaan.

Kukaan tuskin tarkalleen pystyy arvioimaan moneenko osaan shawneiden heimot jakaantuivat, mutta joka tapauksessa 1700-luvulle tultaessa monet ryhmät olivat jo yhdistyneet uudelleen ja siirtyneet joukolla Ohiolaaksoon, jossa lääniä kyllä riitti. Vaikka shawneet olivatkin itsenäisiä, monet irokeesien tai paremmin sanottuna mingojen puolikuninkaat vahtivat heitä, delawareja, wyandoteja ja muita heimojäänteitä joita Ohiolaakson Logtownin monikansallisessa kylässä asui. Alkuperäiset half-kingit olivat senecojen Tanacharison ja oneidojen Scarouady, ja nämä kaksi välittivät hyvin tarkkaa tietoa irokeesien liittokunnalle siitä missä mennään. Tanacharison oli kuitenkin syystä tai toisesta menettämässä vaikutusvaltaansa delawarien ja shawneiden silmissä. Puhdistaakseen maineensa Tanacharison iski tomahawkinsa ranskalaisen Joseph Coulon de Jumonvillen kalloon sillä seurauksella, että Jumonville kuoli. Tämä tapahtui ranskalais- intiaanisotien aikaan 1750-luvulla ja väitetään, että Tanacharison lähetti Jumonvillen skalpin delawareille todisteeksi siitä miten kova heppu hän oli.

Tästä Williams ei kirjoita, mutta tulipa mieleen.

[Haukka]

Vaikuttaa upealta tietopaketilta Dunmoren sodasta ja sitä edeltävistä tapahtumista. Irokeesien ehdoton herruus yli Ohiolaakson intiaanien näyttää olleen merkittävä syy sodan syttymiseen. Siis johdannon mukaan. Yleisestihän toki tiedetään, että Irokeesit luovuttivat briteille suuren osan shawneiden metsästysmaita Ohiolaaksossa Fort Stanwyxin rauhan yhteydessä 1768. Silti monet kirjat kertovat vain shawneiden ja virginialaisten tulehtuneista väleistä jättämällä pois irokeesien tärkeän osuuden tapahtumien taustalla. Kirjan johdanto mainitsee näistä erilaisista tulkinnoista asian tiimoilta, kertoo virginian armeijaan kohdistetuista virhekäsityksistä ja luo kuvan kirjasta, joka oikoo väärät käsitykset ja kertoo miten asiat todella menivät.

Itse kirja tuntuu alusta alkaen mielenkiintoiselta ja lähteistystä riittää. Kun Dunmore hyppäsi kuvernöörin housuihin vuonna 1771, Virginian herruus ulottui Virginioiden lisäksi Kentuckyyn, Ohioon, Indianaan, Illinoisiin ja Michiganiin. Tietenkin yleistä historiaa, mutta silti hyvä kertaus. Lisäksi Virginialla ja Pennsylvanialla oli joitakin päällekkäisiä alueita, jotka kumpikin julisti omaksi hallintoalueekseen. Dunmoren suureksi mielipahaksi Virginia-Pennsylvania rajamaille suunniteltiin Vandalian siirtokuntaa, jolle kunkku Ykä III näytti vihreää valoa. Tämä taas ei sopinut ollenkaan Dunmoren kuvioihin ja hän vastusri jyrkästi Vandalian perustamista. Olisihan kyseinen siirtokunta haukannut osan niistä maista, jotka oli taattu virginialaisille kuninkaallisen perustuskirjan nojalla. Dunmore päättää tehdä itse itsestään Yrjö III:n “Varakuninkaan”, jonka tärkeänä tehtävänä on etsiä läntisiä lisämaita “perhettään” varten. Tarkoittaako perhe virginialaisia vaiko jotakuta pientä ryhmää, en ole päässyt perille. Hetken vaikuttaa siltä, että Dunmore löytää Washingtonin Ykästä hengenheimolaisen, mutta ikävä kuolemantapaus estää näiden kahden miehen tapaamisen.

Intiaaneihin päästään tutustumaan kun Dunmoren maanmittaajat käyvät shawneiden pääkylässä Chillicothessa kertomassa, että irokeesit ja cherokeet ovat myyneet hieman eteläisiä maita Kanahwa Riverin varrelta. Tämä tieto varsin ymmärrettävästi räjäyttää pienen pommin shawneiden keskuudessa ja Fort Pittissä shawneiden valtuuttama edustaja kertoo, että heiltä ei kysytty mitään kun maat myytiin. Mutta shawneiden aiheuttamia levottomuuksia on esiintynyt jo aiempina vuosina, sillä keväällä 1773 putkahtaa tietoja lisääntyvistä rajakiistoista ja useista tapoista. Tosin myös creekit ovat syyllistyneet vastaaviin veritekoihin ja rajaseuduille leviääkin vahva huhu, että creekit, choctawit ja cherokeet suunnittelevat sotapolulle lähtöä siirtolaisia vastaan.

Williams hyvässä iskussa

[Witko]

Vaikuttaa upealta tietopaketilta Dunmoren sodasta ja sitä edeltävistä tapahtumista. Irokeesien ehdoton herruus yli Ohiolaakson intiaanien näyttää olleen merkittävä syy sodan syttymiseen. Siis johdannon mukaan. Yleisestihän toki tiedetään, että Irokeesit luovuttivat briteille suuren osan shawneiden metsästysmaita Ohiolaaksossa Fort Stanwyxin rauhan yhteydessä 1768. Silti monet kirjat kertovat vain shawneiden ja virginialaisten tulehtuneista väleistä jättämällä pois irokeesien tärkeän osuuden tapahtumien taustalla. Kirjan johdanto mainitsee näistä erilaisista tulkinnoista asian tiimoilta, kertoo virginian armeijaan kohdistetuista virhekäsityksistä ja luo kuvan kirjasta, joka oikoo väärät käsitykset ja kertoo miten asiat todella menivät.

Itse kirja tuntuu alusta alkaen mielenkiintoiselta ja lähteistystä riittää. Kun Dunmore hyppäsi kuvernöörin housuihin vuonna 1771, Virginian herruus ulottui Virginioiden lisäksi Kentuckyyn, Ohioon, Indianaan, Illinoisiin ja Michiganiin. Tietenkin yleistä historiaa, mutta silti hyvä kertaus. Lisäksi Virginialla ja Pennsylvanialla oli joitakin päällekkäisiä alueita, jotka kumpikin julisti omaksi hallintoalueekseen. Dunmoren suureksi mielipahaksi Virginia-Pennsylvania rajamaille suunniteltiin Vandalian siirtokuntaa, jolle kunkku Ykä III näytti vihreää valoa. Tämä taas ei sopinut ollenkaan Dunmoren kuvioihin ja hän vastusri jyrkästi Vandalian perustamista. Olisihan kyseinen siirtokunta haukannut osan niistä maista, jotka oli taattu virginialaisille kuninkaallisen perustuskirjan nojalla. Dunmore päättää tehdä itse itsestään Yrjö III:n “Varakuninkaan”, jonka tärkeänä tehtävänä on etsiä läntisiä lisämaita “perhettään” varten. Tarkoittaako perhe virginialaisia vaiko jotakuta pientä ryhmää, en ole päässyt perille. Hetken vaikuttaa siltä, että Dunmore löytää Washingtonin Ykästä hengenheimolaisen, mutta ikävä kuolemantapaus estää näiden kahden miehen tapaamisen.

Intiaaneihin päästään tutustumaan kun Dunmoren maanmittaajat käyvät shawneiden pääkylässä Chillicothessa kertomassa, että irokeesit ja cherokeet ovat myyneet hieman eteläisiä maita Kanahwa Riverin varrelta. Tämä tieto varsin ymmärrettävästi räjäyttää pienen pommin shawneiden keskuudessa ja Fort Pittissä shawneiden valtuuttama edustaja kertoo, että heiltä ei kysytty mitään kun maat myytiin. Mutta shawneiden aiheuttamia levottomuuksia on esiintynyt jo aiempina vuosina, sillä keväällä 1773 putkahtaa tietoja lisääntyvistä rajakiistoista ja useista tapoista. Tosin myös creekit ovat syyllistyneet vastaaviin veritekoihin ja rajaseuduille leviääkin vahva huhu, että creekit, choctawit ja cherokeet suunnittelevat sotapolulle lähtöä siirtolaisia vastaan.

Williams hyvässä iskussa

*************************************************************
Pakkohan on ottaa oikein kunnolla luentaan Williamsin Dunmores' War-kirja sillä ei hätäinen selailu viellä viime viikolla antanut kunnon kuvaa kirjan koko tapahtumista ja tässä kirjassa on nähtävästi Nativet hyvin esillä ja se jo riittää syyksi lukea tuo.Olen muuten samaa mieltä päällikansi ja kovakantinen sellainen on hieno yhdistelmä ja halpa hinta myös.Minulla tuo päällikansi tuo mieleen nuorena luetut James Fennimore Cooperin Haukansilmän,Hirventappajan sekä Viimeisen Mohikaanin mutta ei negatiivisessa mielessä vaan tyylikkäänä piirroksena.

D.Witko

P.s. Kelpo Glen-setä näyttää olevan hyvässä hapessa ja Mayon klinikka on tehnyt gutaa miehelle mutta ei samalla systeemillä kuin 150.vuotta sitten Cut Noselle ja 36.Dakotalle.Glennin päätä ei ole käsitelty ja ei tuo formaliiniliuoskaan näy olleen käytössä sekä kunnon 4-tunnin Pomolakka.

[T Tienpää]

Vaikka olen hieman kyllästynyt nk. kampanjakirjoihin, tässä on ainakin se hyvää että tapahtumille luodaan pohja eikä lähdetä ensimmäisestä pyssynpaukkeesta nykyisyyttä kohti, kuten esim. Bayonnets in the Wilderness-kirjassa. Hyvä muistutus tietysti taas kerran omasta kuolevaisuudesta, kun tavallisesti tulee ajateltua irokeesiliittokuntaa ja Fort Stanwixin sopimusta Dunmoren sodan taustalla, niin olihan tässä myös cherokeilla osansa kuten Williams kirjoittaa.
Katsotaan miten etenee, sama vanha toive, ympäristön kuvaus olisi mukava lukea ainakin Point Pleasantin kohdalta, säätila, kasvillisuus ja sen semmoiset.

Kohtapuolin julkaistaan läheiselle alueelle ja kiinnostaviin catawboihin liittyvä kirja Fit for War. Tuo hinta on suorastaan julkea, joten katsotaan sattuisiko joku bargain tai myöhemmin pehmeäkantinen kohdalle:

[Haukka]

Muhkea on catawba-kirjan hinta ainakin Amazonilla. Lienee painavaa tekstiä tästä vähän tunnetusta siouxmurretta puhuneesta kansasta. Catawboista olen lukenut joskun jotakin, mutta vähiin jää tieto. Brittimielisiksi heidät muistan, mutta Amerikan itsenäisyyssodassa heille täysi käydä köpelösti. Catawbojen kunkku tapettiin ja väki pakeni jonkun pienen heimon turviin. Äkkipäätä en muista kuultiinko catawboista juuri mitään tuon jälkeen. Vapaussodassa heitä kuitenkin oli joitakin heppuja, mutten muista mikä oli heidän roolinsa. Tuo catawbojen 1700-luvun alkupuolisko lienee se kiinnostavin vaihe.

Dunmore etenee hiljalleen. Näyttää, että huhtikuussa 1774 tuo tilanne virginialaisten ja Ohiolaakson intiaanien välillä alkaa olla aika pahaenteinen. Rajaseudulla liikkuvat huhut kertovat, että intiaanit ovat asettuneet molemmin puolin Ohiojokea ja valmistautuvat sotaan. Oikeastaan aika mielenkiintoista se, että pennsylvanialaisten mielestä virginialaiset itse lietsovat intiaanien vihaa ja ovat yksin syypäitä tulenarkaan tilanteeseen. Virginialaiset tuntuvat pelkäävän kaksipuolista hyökkäystä: shawneet mahdollisine liittokaisineen pohjoisesta ja cherokeet omine liittolaisineen etelästä. Näin räjähdysherkkään tilanteeseen on tietenkin vielä olemassa hoitokeinoja ja ehkä merkittävin sellainen on vanha kunnon diplomatia. Williamsin kirjassa diplomatia onkin melko näkyvässä osassa ja näitä hommia hoitelevat muun muassa intiaaniagentit George Crogham ja Alexander McKee, molemmat itselleni tuttuja monistakin kirjoista.

Lyhyesti sanottuna Williams onnistuu vaivattomasti pitämään jännitteen yllä ja kun sitten päästään hillittömän intiaani-vihaaja Daniel Isontalon suunnittelemiin pirullisuuksiin, ollaan jo lähes koko homman ytimessä. Isotalo ei ole diplomatian ystävä, vaan hoitelee tapaamiset enemmänkin suoralla toiminnalla. On tämä raakaa touhua, mutta näinhän nämä asiat lienevät menneet.

[Witko]

Katsoin piruuttani Amazonin uusia julkaisuja ja tämä neljä-osainen sarja pisti silmiini ,sillä nyt ei ole ainakaan Warrenin hamppi kirjoittamassa mutta harmi kun ei pääse kunnon esilukuun.Kirjoissa on 200.sivua/Vol l. yhteensä neljäsä kirjassa on 800 sivua.Loistavaa matikan oppimista minulta.
James A.M. Ritchie niminen partajeesus on kyhännyt sarjan Dakota-Ojibway Sodista .Muutaman kirjan päällikansi kyllä hämää.Ihan kuin poikani olisi ne sutannut.Vol I on maalaus Lakota ja Crow ottavat yhteen l. tunnettu maalaus mutta muut ovat vesiväri sutaisuja minusta.Tietysti sisältö on se tärkein.

Tästä alkaa ja aikajanat ovat kyllä mielenkiintoisia The Dakota-Ojibway War Vol I Origins of the War to 1750-Vol I,Vol II,Vol III,ja Vol IV









D.Witko

[Haukka]

Kaikki ovat mielenkiintoisia, mutta tuo ykkösosa ylivoimainen ykkönen. Noista sodista on aika vähän tietoa. Warren ei juuri puuttunut niihin. Jotkut kirjat kyllä sivuavat näitä sotia, mutta silti ne ohitetaan siihen malliin, että tietoa ei juuri ole. Mistähän tuo vihanpito ylipäätään alkoi? Välillä nämä mahtikansat olivat pitkiäkin aikoja rauhanomaisissa väleissä ja esimerkiksi 1730-luvulla alkanutta sotaa oli edeltänyt noin 50-vuotinen rauha. Fransmannien asekaupat saivat aikaan sodan, jonka aikana dakotat saivat äkkilähdön perinteisiltä mailtaan. Eihän tuo äkkilähtö silti sotaa lopettanut, vaan se syttyi aina uudelleen ja uudelleen

[T Tienpää]

Muhkea on catawba-kirjan hinta ainakin Amazonilla. Lienee painavaa tekstiä tästä vähän tunnetusta siouxmurretta puhuneesta kansasta. Catawboista olen lukenut joskun jotakin, mutta vähiin jää tieto. Brittimielisiksi heidät muistan, mutta Amerikan itsenäisyyssodassa heille täysi käydä köpelösti. Catawbojen kunkku tapettiin ja väki pakeni jonkun pienen heimon turviin. Äkkipäätä en muista kuultiinko catawboista juuri mitään tuon jälkeen. Vapaussodassa heitä kuitenkin oli joitakin heppuja, mutten muista mikä oli heidän roolinsa. Tuo catawbojen 1700-luvun alkupuolisko lienee se kiinnostavin vaihe.

Catawboista omistan pdf-versiona Brownin The Catawba Indians: The People of the River jota olen vain vilkaissut formaatista johtuen. Merrellin The Indians' New World sen sijaan on koluttu ja varsin hyvä, osin toki aavistuksen raskas luettava. Warriors path ja vihanpito pohjoisten kansojen kanssa on tietysti yksi mielenkiintoisimmista touhuista, Richterin Beyond the Covenant Chain-kirjassakin taisi joku artikkeli tuosta olla. Catawboja on muuten ollut peräti yli 2000 täysveristä jäljellä vuoden 2010 väestönlaskennassa.

Katsoin piruuttani Amazonin uusia julkaisuja ja tämä neljä-osainen sarja pisti silmiini, James A.M. Ritchie niminen partajeesus on kyhännyt sarjan Dakota-Ojibway Sodista .

Havaitsin myöskin nuo, fiilis on toistaiseksi että ehkä näistä ei kuitenkaan löydy hirvittävästi uutta, muutamissa kirjoissa kuitenkin tuota aikaa 1650-1800 on käsitelty, varsinkin Diedrichin tuotokset ovat hyviä mutta niitä taitaa olla nykyään hankala hankkia.

[Witko]

Minua sytytti myös tuo Dakota-Ojibway War Vol I ja syynä oli juuri tuo vuosiluku 1750 alkaen.Gary Claytonilta ei tule minusta yhtään huonoa kirjaa ja tuo Tienpään kirja on myös itselläni Kinsmen of Another Kind..... ja täyttä asiaa.Ainoastaan minulla on eri päällikansi.Tilattu joskus viisi-kuusi vuotta sitten Amazonista.


Eipä ole tämäkään huono kirja samalta mieheltä.


Ja loppuhuipennus on minusta tämä


Unohtamatta tätä


Mainostamiseksi tämäkin taas meni

D.Witko

[Haukka]

Catawboja on muuten ollut peräti yli 2000 täysveristä jäljellä vuoden 2010 väestönlaskennassa.

Mistähän tuo tieto on? Siis väestönlaskennasta kai, mutta itse en löytänyt tätä taulukkoa. Intiaanien verilait ( Blood quantum laws) ovat kyllä vaihtelevia kuten täällä on todettukin. Mutta tuskin koko catawboja on juurikaan tuon enempää. Vaatiiko heimo kaikilta jäseniltään täysverisyyttä? No ehkäpä 1/2 osa veri riittää. Siltikin tuo täysveristen määrä on niin hurja, että catawbojen pitää palkata erillisiä vartioita vahtimaan mitä nuoret tekevät. Tai sitten nuorisolle opetetaan pienestä pitäen, että ulkopuolisiin sekoaminen on pahin kuolemansynti, jonka catawba voi tehdä. Tai ehkäpä catawbat ovat vain pitkäikäistä sakkia ja nuo täysveriset edustavat vanhaa ikäpolvea. Mielenkiintoinen juttu, josta varmasti löytyy jotakin faktaa, Ei vain osunut äsken hollille.

Catawba-soturi sisällissodasta

[Haukka]

Niinpä, catawboilla on omat systeeminsä

http://www.catawba-people.com/brief_history.html

Unlike other Indian tribes the Catawba Indians have never had a blood quantum requirement for tribal enrollment. Nor have other requirements been mandated for tribal enrollment other than to descend from known Catawbas. This site will present the case for tribal enrollment for these descendants from known Catawba Indians.