Ei toistaiseksi ole täysin selvyyttä tullut, mutta asiaan lienee vaikuttanut ainakin osaksi se että useimmat vaquerot olivat intiaaneja. Jos iskun kohteiden ja tekijöiden alkuperäisten etnisten ryhmien välillä ei ollut vihamielisyyttä, niin murha viimeistään saattoi sellaisen aiheuttaa.Wequashim kirjoitti:Onko annettu selitystä sille miksi alueen intiaanien tappohalut olivat niin vähäisiä?.shamaani kirjoitti: Intiaanien "sodankäyntiä" on itse asiassa verrattu monessa lähteessä, sekä ensi käden että toissijaisissa, nimenomaa apacheihin. Ryöstely oli erityisesti 1830-luvulta alkaen kovaa tasoa ja tuhosi käytännössä meksikolaistuneen kalifornian talouden. Väkivaltaa yleensä pyrittiin välttämään, toisin kuin tasangoilla, jossa pikkuvauvojenkin murhaaminen oli jotain elämää suurempaa ihailua ansaitsevaa toimintaa.
Monet hevosvaras-intiaanit olivat entisiä lähetysasema-ranchi-asukkaita, ja tunsivat ehkä henkilökohtaisesti myös paikallista meksikolaisväkeä. Maine siis vaikutti myös iskujen laatuun ja osoitteisiin. Päällimmäisin syy lienee kuitenkin se, että tavoitteena oli hankkia materiaalia, eikä syventyä väkivallan hienouksiin.
Noh, tuossa on muutamia kirjoja aihetta odottamassa, niistä varmasti selviää lisää. Mayfieldin yokuts-muistelmissa on muuten kertomus yokutsien ja monojen suhteista; kohdatessaan toisensa polulla, kumpikaan ryhmä ei katsonut päin toista tai kiinnittänyt mitään huomiota muutoinkaan. Porukat olivat sitä kuuluisaa ilmaa toisilleen, mutta yksittäinen henkilö saattoi olla vaarassa kohdatessaa isomman joukon naapureita.