Vaikuttavimmat kirjat

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 18.12.2012 17:14

Wequashim kirjoitti:
Haukka kirjoitti: Kun 1970-luvun aikana asustelin joitakin viikkoja Tampereella erään hippikommuunin vieraana, niin muistan Brownin kirjan olleen hyvin ahkerassa käytössä. Tämä taisi olla se 1976 ilmestynyt lyhyempi versio, josta Jari mainitsi. Tein kommuunielämästä muistiinpanoja ja niissä on tullut mainittua myös tuo Brownin kirjan kova kysyntä, vaikka sen ilmestymisesatä oli jo vuosia.

Kommuunin naiset olivat varsinaisia myöhäishippejä vaatetusta myöten, joskin osa teki jopa satunnaisia töitä. Miespuolisia ei työnteko kiinnostunut. Monet asukit olivat lähtöisin rikkaista perheistä, ja rahaa tuli kotipuolesta. Vieraileva rikollinen aines saattoi viipyä yön tai kaksi, mutta jatkoi yleensä matkaansa ilman häiriöitä. Huumeidenkäyttö oli hillittyä ja elämä muistutti kesäaikaan enemmänkin Eedenin puutarhan leppoisaa harmittomuutta. Jotkut puhuivat intiaanien kulttuureista, mutta itseäni ei aihe kiinnostanut silloin tippaakaan.
Tämä tapaus osoittaa aika hyvin miten Brownin teos saa kannatusta marginaaliin jäävien idealistien keskuudessa. Omaksuttu mustavalkoinen maailmankuva saa tukea vastaavanlaisesta tietokirjasta, toimien aatteen, ideologian ja itsetunnon kohottajana.
Näinhän se oli. Aivan kuten ounastelinkin. Dee Brown sai tuntea, ja olla ns. sijaiskärsijänä, loistavan kirjansa kautta.

Aivan kuten ajattelinkin. Nimimerkki Wequashim käytti kirjaa välikappaleena, näitä idealisteja (jotka siis eivät ole hänen mielestään varteenotettavia lukijoita) kohtaan, mikä syy hänellä tähän sitten lieneekään (yleensä se on kateus).

Jari Teilas, joka, jos ei muuta, niin ainakin lukenut yli 30 vuotta tietokirjoja Villistä Lännestä.

PS. Jos (enkä epäile sitä) Hopeanuoli-lehti on Akun jälkeen ollut suosituin nuorten lehti 80-luvulla (mikähän oli lukijoiden keski-ikä 12v?), mikähän oli sitten tuo prosentti, joista tuli näitä intiaanitieteilijöitä, jotka aina ovat valmiina lyttäämään yhden erään keskeisimmistä intiaanikirjoista, joita milloinkaan on kirjoitettu.
PPS. Tää on ehdottomasti mun viimeinen kommenttini tästä aiheesta.
Jari Teilas

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 18.12.2012 19:22

Minun täytyy todeta tuohon Jarin kommenttiin vielä myöskin viimeisen kerran tästä Wounded Knee-kirjasta mielipiteeni, että 80-luvun alussa olin itse n. 10.vuotias ja en valitettavasti kuulunut tähän arvostettuun Hopeanuoli-kiltaan enkä edes sen Yhdysvaltalaiseen Society-muunnokseen.

Siinä oli Eugene Rachlisin "Preedioiden Intiaanit, Lintutyttö, Suuren Virran Tiedustelijat, Haukansilmää, Nopsajalkaa teinikirjoina ja sitten tuli Wounded Knee ja siitä lähti tiedonhalu tietää enemmän tästä Pohjois-Amerikan Intiaani Historiasta. Paljon on tullut luettua ja lisää täytyy vielä lukea, mutta WK antoi sen suuren sykkeen.

Markku Henriksson teki hienoa työtä" Alkuperäiset Amerikkalaiset"kirjassaan. Suomenkielisiä Intiaanikirjoja on varmasti kaikki mitä silloin julkaistiin siis historiaan liittyviä. Nyt viimeiset 20.vuotta kun on tullut luettua aika paljon englanninkielistä kirjallisuutta Intiaaneista sekä ostettu, niin niistä on tullut sitä tietoa ja tarkkaa myös hyvin paljon.
Silti tunnen olevani yhä harrastelija, enkä valitettavasti se" Tutkija".

Silti en hyllyllä pistä kumpaakaan Dee Brownin kirjaa piiloon vaan siellä ne ovat Carterin" Little Turtlen" ja "Custer Diaryn" vieressä täydessä sovussa.

_________
Witko

P.s Walt Disneyn Aku Ankka painii kyllä sen verraan Raskaassa sarjassa, että Hopeanuoli sen paremmin kuin Tex Willeritkään ei edes voisi sijoittaa
Akun Kategoriaan. Se on klassikkojen Kuningas ja Akkeria ei kyllä lyödä koskaan missään kirjallisuudessa. Walt Disney oli täydellinen nero ja on sitä aina.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ti 18.12.2012 20:09

Jari Teilas kirjoitti:PS. Jos (enkä epäile sitä) Hopeanuoli-lehti on Akun jälkeen ollut suosituin nuorten lehti 80-luvulla (mikähän oli lukijoiden keski-ikä 12v?), mikähän oli sitten tuo prosentti, joista tuli näitä intiaanitieteilijöitä, jotka aina ovat valmiina lyttäämään yhden erään keskeisimmistä intiaanikirjoista, joita milloinkaan on kirjoitettu.
PPS. Tää on ehdottomasti mun viimeinen kommenttini tästä aiheesta.
Mielipiteitä pitäisi maailmaan mahtua muitakin kuin oma, aika köyhää keskustelu muuten olisi. Jotain Bryggaremaista päännyökyttelyä tarjahaloskan vaalitentissä ehkä..?

Tuskinpa näistä Brownin lukijoistakaan kovin montaa päteväksi intiaanitutkijaksi profiloitui, lukijamääristä voisi sanoa että satavarmasti prosentuaalisesti vähemmän, siinä mielessä aika turhaa dissausta.

Ei täällä taida kukaan olla väittänyt etteikö Brownilla olisi ollut suuri vaikutus, sen sijaan on suurta liioittelua väittää että Brown olisi tehnyt jotain uutta ja mahtavaa; intiaanien näkökulmasta on kirjoitettu ainakin 130 vuotta ennen Brownia.
Samoin ajatus että Brown olisi rikkonut jotain lännenelokuvien stereotypioita on täysi paradoksi; miten ihmeessä kun mies nimenomaa kirjoitti siitä kaikkein stereotyyppisimmasta ajasta mitä villissä lännessä ikinä oli; sulkapäähineissä ulvovista inkkareista uudisasukkaiden lännen valloituksen keskellä?

Kyllä Brown aikansa vaikuttaja oli, ja vaikuttaa vieläkin. Valitettavasti vain osalle, kuten minulle, kyseessä on petos; se mistä 9-10 vuotiaana luki ei mennytkään ihan niin. Eri asia jos olisin ollut 10 vuotta vanhempi, silloin voisi syyttää ainakin osaksi itseä mikäli ei ymmärrä verrata tietoja muihin dokumentteihin.
Muistelen paljon paremmalla mielellä Kantaäitiä, koska sehän on aidosti romaani/historiallinen fiktio, ja toimii ihan hyvin.

Mutta, kuten sanottu, mielipiteitä pitää olla useita, ei kannata ajatella että se mitä on muilla olisi jotenkin itseltä pois.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 18.12.2012 20:26

shamaani kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti:PS. Jos (enkä epäile sitä) Hopeanuoli-lehti on Akun jälkeen ollut suosituin nuorten lehti 80-luvulla (mikähän oli lukijoiden keski-ikä 12v?), mikähän oli sitten tuo prosentti, joista tuli näitä intiaanitieteilijöitä, jotka aina ovat valmiina lyttäämään yhden erään keskeisimmistä intiaanikirjoista, joita milloinkaan on kirjoitettu.
PPS. Tää on ehdottomasti mun viimeinen kommenttini tästä aiheesta.
Mielipiteitä pitäisi maailmaan mahtua muitakin kuin oma, aika köyhää keskustelu muuten olisi. Jotain Bryggaremaista päännyökyttelyä tarjahaloskan vaalitentissä ehkä..?

Tuskinpa näistä Brownin lukijoistakaan kovin montaa päteväksi intiaanitutkijaksi profiloitui, lukijamääristä voisi sanoa että satavarmasti prosentuaalisesti vähemmän, siinä mielessä aika turhaa dissausta.

Ei täällä taida kukaan olla väittänyt etteikö Brownilla olisi ollut suuri vaikutus, sen sijaan on suurta liioittelua väittää että Brown olisi tehnyt jotain uutta ja mahtavaa; intiaanien näkökulmasta on kirjoitettu ainakin 130 vuotta ennen Brownia.
Samoin ajatus että Brown olisi rikkonut jotain lännenelokuvien stereotypioita on täysi paradoksi; miten ihmeessä kun mies nimenomaa kirjoitti siitä kaikkein stereotyyppisimmasta ajasta mitä villissä lännessä ikinä oli; sulkapäähineissä ulvovista inkkareista uudisasukkaiden lännen valloituksen keskellä?

Kyllä Brown aikansa vaikuttaja oli, ja vaikuttaa vieläkin. Valitettavasti vain osalle, kuten minulle, kyseessä on petos; se mistä 9-10 vuotiaana luki ei mennytkään ihan niin. Eri asia jos olisin ollut 10 vuotta vanhempi, silloin voisi syyttää ainakin osaksi itseä mikäli ei ymmärrä verrata tietoja muihin dokumentteihin.
Muistelen paljon paremmalla mielellä Kantaäitiä, koska sehän on aidosti romaani/historiallinen fiktio, ja toimii ihan hyvin.

Mutta, kuten sanottu, mielipiteitä pitää olla useita, ei kannata ajatella että se mitä on muilla olisi jotenkin itseltä pois.
Rikon lupaukseni yhtä nopeasti (ellen nopeammin) kuin Yhdysvallat intiaaneille 1800-luvulla.

Eihän tässä kukaan muu kuin "W" esittänyt näitä prosenttilukuja.

Minusta tässä Brownin ylettömässä mollaamisessa on iheellistä se, että miksei hänen
teostaan voi hyväksyä merkkiteosten joukkoon, kun takuuvarmasti se on ollut melkoinen polttomoottori ja lentokonebensiini lukemattomille ihmisille, jotka ovat saaneet siitä elinikäisen harrastuksen.
Toisaalta tiedän kyllä hyvin sen, että kun eräs intiaanitoimintaa harrastava ryhmittymä sen kerran on hylännyt, moni harrastaja täällä ei uskalla olla eri mieltä asiasta.

Shamaani, oletko nyt meille rehellinen kun kerrot lukeneesi Brownin kirja ensimmäisen kerran 9-10 vuotiaana?


Jari
Jari Teilas

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ti 18.12.2012 20:37

Jari Teilas kirjoitti: Shamaani, oletko nyt meille rehellinen kun kerrot lukeneesi Brownin kirja ensimmäisen kerran 9-10 vuotiaana?


Jari
Minkä ikäisenä se olisi pitänyt lukea? Joo, kyllä mä tietääkseni olin 80-81-vuosina 9-10 vuotias, ajokorttikin väittää niin.
Luin muuten Hopeanuolta -77, koulun aloitin -78.

Niin, voithan maksaa valheenpaljastuskokeen, mutta pieni porkkana tuloksesta sitten laitetaan..?

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 18.12.2012 20:49

shamaani kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti: Shamaani, oletko nyt meille rehellinen kun kerrot lukeneesi Brownin kirja ensimmäisen kerran 9-10 vuotiaana?


Jari
Minkä ikäisenä se olisi pitänyt lukea? Joo, kyllä mä tietääkseni olin 80-81-vuosina 9-10 vuotias, ajokorttikin väittää niin.
Luin muuten Hopeanuolta -77, koulun aloitin -78.

Niin, voithan maksaa valheenpaljastuskokeen, mutta pieni porkkana tuloksesta sitten laitetaan..?
Joo, ei tässä valheenpaljastuskonetta tarvita.

Ajattelin tässä lähinnä itseäni, milloin minua alkoi kiinnostaa asiat ihan oikeasti.
Tai vaikkapa poikiani. 9-10 vuotiaina he viipottivat lujaa fillareilla pitkin raittia. kirjat, mitkään sellaiset eivät kiinnostaneet meidän jannuja yhtään.

Iltatähti on tällä hetkellä juuri 10-vuotias ja Aku Ankka ja Risto Räppääjä ovat kovinta kamaa mitä hän lukee.

Täähän ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, ettekö sinä olisi voinut lukea jo tuon ikäisenä HSWK:n, mutta jos tuo on jäänyt myös ainoaksi kerraksi, en enää epäile yhtään mitään.

Jari, joka tällä hetkellä ei lue juurikaan mitään.
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 18.12.2012 21:20

Shamaani, mikäli nyt ymmärsin oikein niin kerrot täällä mielipiteitäsi kirjasta, jonka luit 10-vuotiaana. Ensinnäkään et voi muistaa kirjasta juuri mitään 30 vuoden jälkeen ja toisekseen arvostelukykysi ei ole vielä tuolloin voinut olla kovinkaan kummoinen

Tästä on helppo tehdä johtopäätös, että et puhukaan nyt omista mielipiteistäsi, vaan kirjoitat lähinnä siitä millaista palautetta kriitikot ovat kirjasta antaneet. Toinen mahdollisuus on, että joukossamme on 1980-luvun lapsinero. Olisin niellyt kaiken jos olisit kertonut lukeneesi kirjan vaikkapa finninaamaisena teininä.

Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että itse en tuon ikäisenä olisi pystynyt luomaan selkeitä mielipiteitä tämäntyylisestä kirjallisuudesta, enkä ylipäätään mistään muustakaan. En ainakaan sellaisia, jotka olisin voinut muistaa 30 vuotta myöhemmin.
Haukka

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ti 18.12.2012 22:13

Haukka kirjoitti:Shamaani, mikäli nyt ymmärsin oikein niin kerrot täällä mielipiteitäsi kirjasta, jonka luit 10-vuotiaana. Ensinnäkään et voi muistaa kirjasta juuri mitään 30 vuoden jälkeen ja toisekseen arvostelukykysi ei ole vielä tuolloin voinut olla kovinkaan kummoinen

Tästä on helppo tehdä johtopäätös, että et puhukaan nyt omista mielipiteistäsi, vaan kirjoitat lähinnä siitä millaista palautetta kriitikot ovat kirjasta antaneet. Toinen mahdollisuus on, että joukossamme on 1980-luvun lapsinero. Olisin niellyt kaiken jos olisit kertonut lukeneesi kirjan vaikkapa finninaamaisena teininä.

Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että itse en tuon ikäisenä olisi pystynyt luomaan selkeitä mielipiteitä tämäntyylisestä kirjallisuudesta, enkä ylipäätään mistään muustakaan. En ainakaan sellaisia, jotka olisin voinut muistaa 30 vuotta myöhemmin.
Mitä sinä nyt ymmärsit? Jos olet kiinnostunut kuinka monta kertaa ja koska olen tämän Brownin lukenut, niin luulisi melko vähälläkin järjellä osaavan esimerkiksi kysyä, sen sijaan että vetelee tyhjästä omia johtopäätöksiä.

Muistini alkaa kyllä heikentyä, tai sitten vain asiaa on tullut päähän liikaa, mutta ilmiömäinen se edelleen on. Tuskin olen lukenut hopeanuolia 25 vuoteen, mutta vedänkin tähän hatusta että numerossa 15/80 on lista intiaanikirjoista, mm. Suuren virran tiedustelijaa, Brown, Virrankoski, Lips, Preerioiden intiaanit ym. Taitaa olla joku rauhanpiipun teko-ohjekkin. Sitä kautta se Brown taisi kirjastolistalle päästä. Nyt on hyvä paikka osoittaa muistini heikoksi...

Noin muuten se että joku ei muista tai ymmärrä lukemaansa, ei ollut kiinnostunut ja vastaavaa tuubaa ei koske mitenkään minua. Minulla ei ole ollut koskaan mitään vaikeuksia ymmärtää lukemaani, vielä vähemmän muista niitä.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 18.12.2012 22:46

Sarkasmi on vaikea laji, joskus jopa vaikea ymmärtää.
Kun puhuu itsensä pussiin on vaikea saada luottamusta takaisin.

Jari
Jari Teilas

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ke 19.12.2012 00:14

Jari Teilas kirjoitti:
Wequashim kirjoitti:
Haukka kirjoitti: Kun 1970-luvun aikana asustelin joitakin viikkoja Tampereella erään hippikommuunin vieraana, niin muistan Brownin kirjan olleen hyvin ahkerassa käytössä. Tämä taisi olla se 1976 ilmestynyt lyhyempi versio, josta Jari mainitsi. Tein kommuunielämästä muistiinpanoja ja niissä on tullut mainittua myös tuo Brownin kirjan kova kysyntä, vaikka sen ilmestymisesatä oli jo vuosia.

Kommuunin naiset olivat varsinaisia myöhäishippejä vaatetusta myöten, joskin osa teki jopa satunnaisia töitä. Miespuolisia ei työnteko kiinnostunut. Monet asukit olivat lähtöisin rikkaista perheistä, ja rahaa tuli kotipuolesta. Vieraileva rikollinen aines saattoi viipyä yön tai kaksi, mutta jatkoi yleensä matkaansa ilman häiriöitä. Huumeidenkäyttö oli hillittyä ja elämä muistutti kesäaikaan enemmänkin Eedenin puutarhan leppoisaa harmittomuutta. Jotkut puhuivat intiaanien kulttuureista, mutta itseäni ei aihe kiinnostanut silloin tippaakaan.
Tämä tapaus osoittaa aika hyvin miten Brownin teos saa kannatusta marginaaliin jäävien idealistien keskuudessa. Omaksuttu mustavalkoinen maailmankuva saa tukea vastaavanlaisesta tietokirjasta, toimien aatteen, ideologian ja itsetunnon kohottajana.
Näinhän se oli. Aivan kuten ounastelinkin. Dee Brown sai tuntea, ja olla ns. sijaiskärsijänä, loistavan kirjansa kautta.

Aivan kuten ajattelinkin. Nimimerkki Wequashim käytti kirjaa välikappaleena, näitä idealisteja (jotka siis eivät ole hänen mielestään varteenotettavia lukijoita) kohtaan, mikä syy hänellä tähän sitten lieneekään (yleensä se on kateus).

Jari Teilas, joka, jos ei muuta, niin ainakin lukenut yli 30 vuotta tietokirjoja Villistä Lännestä.

PS. Jos (enkä epäile sitä) Hopeanuoli-lehti on Akun jälkeen ollut suosituin nuorten lehti 80-luvulla (mikähän oli lukijoiden keski-ikä 12v?), mikähän oli sitten tuo prosentti, joista tuli näitä intiaanitieteilijöitä, jotka aina ovat valmiina lyttäämään yhden erään keskeisimmistä intiaanikirjoista, joita milloinkaan on kirjoitettu.
PPS. Tää on ehdottomasti mun viimeinen kommenttini tästä aiheesta.
Sinulle D. Brown ja HSWK näyttää merkitsevän samaa kuin Koraani Talebanille. Ikäänkuin kritiikki kohdistuisi sinuun henkilökohtaisesti. Aina kun mainitset kirjailijan tai kirjan käytät ylistäviä adjektiiveja, ikäänkuin pelkästään niiden toistamisella saavutettaisiin jotain.
Enää ei puutu kuin ylistyslaulu, kuinka Brown ja hänen kirjansa esti kylmän sodan syttymisen ja tulee estämään ilmastonmuutoksen.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ke 19.12.2012 00:21

Jari Teilas kirjoitti: Eihän tässä kukaan muu kuin "W" esittänyt näitä prosenttilukuja.
Jos koskee minua, niin mitä prosenttilukuja olen tässä yhteydessä esittänyt?
Minusta tässä Brownin ylettömässä mollaamisessa on iheellistä se, että miksei hänen
teostaan voi hyväksyä merkkiteosten joukkoon, kun takuuvarmasti se on ollut melkoinen polttomoottori ja lentokonebensiini lukemattomille ihmisille, jotka ovat saaneet siitä elinikäisen harrastuksen.
Miksi ihmeessä tietokirja pitää laskea merkkiteokseksi, jos kerran sen informatiivinen osuus ei kestä kriittistä tarkastelua?
Toisaalta tiedän kyllä hyvin sen, että kun eräs intiaanitoimintaa harrastava ryhmittymä sen kerran on hylännyt, moni harrastaja täällä ei uskalla olla eri mieltä asiasta.
Nähdäkseni kaikki foorumilla nyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti hilluneet ovat kyllä kertoneet mielipiteensä kirjasta. Kuka nyt ei ole uskaltanut kertoa mielipiteensä? Myöskään en muista kenenkään kieltäneen eriävien mielipiteiden esittämisen.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 19.12.2012 07:49

Haiskahtaa tosiaan lähinnä persoonallisuushäiriöisten terapiakerholta; mikäli ei itse muista 30 vuoden taakse, tai ole ollut kiinnostunut jostain asiasta, niin ei varmasti siihen pysty kukaan muukaan. Huijaa tai valehtelee jos väittää pystyvänsä parempaan tai edes samaan. Itse asiassa mikäli pystyy lähelläkään samaan, niin itse teen sen joka tapauksessa paremmin ja tyylikkäämmin, siihen se nyt ei ainakaan pysty...

Kukaan ei ilmeisesti kaivanut Hopeanuolia? Hyvä, sillä muutan vastaukseni numeroihin 10-12/81, ja lukitaan niihin. Intiaanikirjalistalla oli taatusti myös Joki Peittää Jäljet, joka muistaakseni ilmestyi vasta -81. Paska muisti vanhalla, menee 30 vuoden takaiset jo sekaisin.

Varmaan kauhea shokki Jarille jos kerron lukeneeni myös sellaista 7-osaista sarjaa kuin Toinen Maailmansota käydessäni ikävuosia 9-11. Päähän ammutut Mussolinit roikkumassa, ja ihmisluurankoja kasoissa keskitysleireillä.

Ihan hyvä homma mikäli on itse päässyt viettämään turvallista elämää autuaan tietämättömänä todellisesta maailmasta jossain tynnyrissä, mutta en juuri itse koe että traumoja olisi jäänyt. Kyllä me nyt niin mielemme pahoitamme.

Ja nyt hereillä kaikki kotiprofiloijat siellä näytön takana; älkää yrittäkö järkeillä pienissä päissänne 9-vuotiaana luettua brownia joksikin pätemiseksi tai ärsyttämiseksi. Tällaisilla tarkoitusperillä olisi paljon siistimpää kertoa vaikka Mensan äo-testituloksen keskimmäiseksi numeroksi seitsemän, mutta hyvänä ihmisenä en tietysti kerro ettei mitään turhia alemmuuskomplekseja tule lisää...

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 19.12.2012 11:14

En halua nyt enää ryhtyä vielä profilioiaksi, nykyinen Witko status on jo tarpeeksi hullu. Suoritin itsetutkistelua ja päätin kysyä vielä vanhemmiltani
että onko muistia kirjallisuudestani 6-9 vuotiaana.

Minulla on kyllä pirun paljon dementiaa yli 30.vuotta sitten lukemistani
kirjoista. Olen minäkin lukenut 12-13.vuotiaana " Ristiretkistä", Ranskan
Vallankumouksesta ja ex. Verdun-1916, mutta en ole silti Witko " Amadeus"
Mozartin poika. Olen lukenut näistä uudestaan 15.-16-vuotiaana ja
jäivät paremmin päähän. Mensan kokeet eivät minua hetkauta.

Rahvasmaisesti sanon että minua kiinnostaa työ tai paremminkin miten saan kunnon palkkaa elättääkseni perheeni. Olen niin saatananmoinen Kapitalisti-Riistäjä näissä raha-asioissa. En ole testannut itseäni muuta kuin juovuspäiten takavuosina porukalla Trivial Pursuitissa, mikä oli jo ulkoa lähes luettu kortit.

Nuorena kiinnosti aika paljon tuo kauniimpi sukupuoli ja siinä jäivät WK:t
taka-alalle ym. tms.(Kiinnostaa se kaunimpi sukupuoli vieläkin vaikka olenkin ukkomies). Tätä kirjoitusta en tällä kertaa kohdista kehenkään henkilöön vaan enemmän Ihmisiin joilla on Mangas Coloradon aivokoko ja pettämätön
100% itseluottamus(Tuota saisi Suomen Leijonat panostaa ensi keväänä).

Eipä sitten muuta tähdellistä horinaa !

_______
Witko

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ke 19.12.2012 11:41

Haudatkaa.-kirja ei ole muodostunut minulle minkäänlaiseksi Raamatuksi, Koraaniksi, Punaiseksi kirjaksi, tai miksikään muuksikaan (jos joku sellaiseksi nousisi, se saattaisi olla Desmond Tutun "Anteeksiantaminen - tie tulevaisuuteen").
Pidän sen ”surusävyisestä” kerronnasta (palaan nyt takaisin Browniin), ja aikoinaan se johdatti minut Morgan Kane-tyyppisen lukemiston parista tietokirjojen ääreen.

Se että saan vuodatukseni kuulostamaan ”skitsoilulta” täällä, ei ollut perimmäinen tarkoitukseni.

Idealistina toivoin sisimmässäni, että ne ihmiset jotka ainakin jossain määrin harrastavat Amerikan historian tutkimusta (tai mitä se nyt sitten onkaan) pystyisivät muistelemaan kyseistä kirjaa hiven positiivisemmin. Ei kai se nyt niiiiiiiiiiiiiin huono ole (sillä joku pieni Jari minussa vielä epäilee, että te ette ole täysin rehellisiä Brownin kirjaa mollatessanne)?


Olisikohan tää Brown-kirja nyt tullut jo käsiteltyä?
Järkevämpi väittely saattaisi olla antoisampaa.

Jari

PS. Muuten meillä kävi aikoinaan yksi kaveri leikkimässä (poika oli tuolloin peruskoulun ekalla) poikien kanssa. Kerran löysin hänet istumassa yksin olohuoneemme kirjahyllyn edestä lukemassa 4-osaista Talvi Sodan historiaa.
Jututin sälliä vähän ja ymmärsin, että hänellä oli uskomatonta tietoa sodasta.
Ajattelin yläkerrassa leikkivää loppuporukkaa ja jäin miettimään……
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 19.12.2012 13:19

Persoonallisuushäiriöistä kärsivanä ihmisenä (en aina tiedä olenko lintu vai mies) kunnioitan kovasti tasapainoisia ja älykkäitä ihmisiä mikäli sellaisia kohdalle osuu. Älykkyyttä on montaa lajia kuten kaikki tiedämme. Esimerkiksi monet nerokkaat tiedemiehet ovat käytännön tasolla yllättävän osaamattomia, voisi jopa sanoa avuttomia.

Mutta onnittelut shamaanille tuosta. Ei huono saavutus.
shamaani kirjoitti:
Tällaisilla tarkoitusperillä olisi paljon siistimpää kertoa vaikka Mensan äo-testituloksen keskimmäiseksi numeroksi seitsemän, mutta hyvänä ihmisenä en tietysti kerro ettei mitään turhia alemmuuskomplekseja tule lisää...
Tuosta voi vetää selkeän päätelmän että älykkyysosamääräsi on 170 - 179. Suomessa Mensa käytti vielä muutama vuosi sitten ns. Cattell & Cattell -testiä, jossa maksimitulos on 186. Netin kautta tehdyillä testeillä ei taas ole paljonkaan tekemistä varsinaisten älykkyystestien kanssa.

Mutta tuo Cattellin systeemi on kuitenkin jo poistunut, joten en tiedä miten nuo lukemat ovat muuttuneet viimeaikaisissa testeissä. Mutta eiköhan tuo ole minkä tahansa mittapuun mukaan sellainen lukema, johon suhteellisen harva pystyy.

Edesmenneen kansantaiteilija Juice Leskisen muistaisin vetäneen kovat lukemat mensan testeissä, mutta harvemmin tulee netissä vastaan tämän alan vertailutestejä.

Ei tämä tieto toki masentava ole, päinvastoin on hienoa nähdä, että täällä pääsee kirjoittamaan itseään paremmassa seurassa.
Haukka

Vastaa Viestiin