Upeita maalauksia villistä lännestä.

[Jari Teilas]

Cree-päällikkö Maskepetoon eli Broken Arm aivan oikea vastaus.

Ja laitetaanpa Catlinin ja upean cherokee-tytön seuraksi hieno maalaus Bodmerilta. Tuossa on silmiä hivelevää valon leikkiä hämyisän asumuksen sisätiloissa.

Mandan-päällikön majassa

Hieno maalaus. Kertakaikkiaan upea.

Saatan toistaa itseäni, voi siis olla että olen tämän tekstin lähettänyt aikaisemminkin, mutta vaikka kyse ei tässä ole Bodmerista, vaan Milleristä, samanlaisia tunnelman luojia molemmat.
Juuri nämä mestarit ovat varmasti olleet muovaamassa (nuotion hämyisissä maalauksissaan) käsitystämme siitä romanttisesta Villilstä Lännestä, joka aikoinaan pienen pojan sieluun niin syvästi piirtyi.

"Alfred Jacob Miller (1810-1874) syntyi Baltimoressa
sekatavarakauppiaan perheeseen. Vuonna 1833 Miller lähti vuodeksi
Pariisiin opiskelemaan maalaustaidetta Ecole des Beaux-Artis-
taideoppilaitokseen. Vuonna 1834 hän palasi takaisin Yhdysvaltoihin,
työskenneltyään lyhyen aikaa Roomassa, ja perusti ateljeensa
Baltimoreen.
Miller lähti vuonna 1837 englantilaisen Sir William Drummond
Stewartin ja retkikunnan mukana Kalliovuorille. Retkikunta pysähtyi
Fort Laramiessa, jossa heidän mukaansa matkalle liittyi joukko
turkiskauppiaita. Miller maalasi kuvan Fort Laramiesta. Kuva on ainoa
linnoituksen alkuajoilta.
Matkalla Kalliovuorille Miller maalasi kaiken minkä näki sekä lisäksi
omat näkemyksensä turkismetsästäjien tarinoista. Hän oli vaikuttunut
maisemasta, jonka näki ensimmäisen kerran. Maalauksessaan 'Eksynyt
Arkajalka' Miller tavoitti sen hämmennyksen, jonka mahtava maisema
hänessä aiheutti. Miller maalasi vuorten villit miehet idän ihmisinä,
jotka olivat muuttuneet enemmän intiaaneiksi kuin intiaanit itse. Sir
William Drummond Stewart pystytti leirinsä Kalliovuorille ja siellä
Alfred Jacob Miller maalasi kahdeksannet turkismarkkinat
(Rendezvous). Pääasia markkinoilla oli turkiskauppa, mutta Miller
kuvasi ne kolmeviikkoisena bakkanaalina. Iltamyöhään tanssin ja
ilonpidon jälkeen Miller maalasi nuotionäkymiä. Tarinankertojista
taitavimpia oli 'Musta Harris'. Hänen tarinansa huimasta paoista
mustajalkojen kynsistä olivat vertaansa vailla. Joku kertoi
taistelustaan harmaakarhun kanssa, joku toinen kiehuvista lähteistä
kaukana lännessä. Nuotion loisteessa varjot, totuus ja sepitelmät
kietoutuivat yhteen, mutta sen kuvaaminen ei tuottanut vaikeuksia
romantikolle. Miller oli ainoa taiteilija, joka sai omakohtaisesti
kokea vuoristolaisten kesyttömän elämän. 10 vuotta myöhemmin majava
oli pyydetty ja kauppa-asemat muuttuneet uuden Oregonintien
tukikohdiksi. Jo vuonna 1841 'villien vuoristolaisten' ja intiaanien
Länsi oli katoamassa, vain muistot elivät."

Jari

[Haukka]

Hyvä kirjoitus Alfred Jacob Milleristä. Asiat on ilmaistu hienosti. Lyhyt mutta vangitseva kuvaus, jossa on juuri oikeanlaista fiilistä.

Miller maalasi vuorten villit miehet idän ihmisinä,
jotka olivat muuttuneet enemmän intiaaneiksi kuin intiaanit itse. Sir
William Drummond Stewart pystytti leirinsä Kalliovuorille ja siellä
Alfred Jacob Miller maalasi kahdeksannet turkismarkkinat
(Rendezvous). Pääasia markkinoilla oli turkiskauppa, mutta Miller
kuvasi ne kolmeviikkoisena bakkanaalina. Iltamyöhään tanssin ja
ilonpidon jälkeen Miller maalasi nuotionäkymiä. Tarinankertojista
taitavimpia oli 'Musta Harris'. Hänen tarinansa huimasta paoista
mustajalkojen kynsistä olivat vertaansa vailla. Joku kertoi
taistelustaan harmaakarhun kanssa, joku toinen kiehuvista lähteistä
kaukana lännessä. Nuotion loisteessa varjot, totuus ja sepitelmät
kietoutuivat yhteen

Ja mitä itse Milleriin tulee niin katsokaa. Eräs mahtavimpia näkemiäni lännenmaalauksia. Tässä on aivan käsittämätön tunnelma.

[Jari Teilas]

Cree-päällikkö Maskepetoon eli Broken Arm aivan oikea vastaus.

Ja laitetaanpa Catlinin ja upean cherokee-tytön seuraksi hieno maalaus Bodmerilta. Tuossa on silmiä hivelevää valon leikkiä hämyisän asumuksen sisätiloissa.

Mandan-päällikön majassa

Bodmerin America-kirja kertoo tästä kuvasta (joka ei ole alkuperäinen, alkuperäinen osittain sketsi ja akvarellityö on mukana kyseisessä kirjassa.
Kirja kertoo, että maalaus jonka on sisänäkymä Mandan lodgesta oli vanhan ja hyvin arvostetun Dispauchin asumus.
Tämä intiaani kertoi Maximilianille paljon kansansa historiasta ja heidän uskomuksistaan.
Työ kesti useita kuukausia. Bodmer aloitti maalaamisen joulukuussa 1833 ja työ valmistui seuraavan vuoden huhtikuun puolivälissä.
Alkuperäisen työn kääntöpuolelle mestari on maalannut aivan kevein vedoin, joko saman lodgen tai vastaavanlaisen.
Tästä työstä siis on lukemattomia erilaisia versioita eri julkaisuissa.

Jari

[Haukka]

Maalausten taustatiedot ovat monesti hyvinkin kiinnostavia. Kun näkee jonkun hienon työn niin harvemmin tulee ajatelleeksi kauanko sitä on tehty ja millainen tarina taustalta kenties löytyy.


Tuossa lisää Maestro Alfred Jacob Milleriä: 1837 Horse Creek Rendezvous. Ei ole tämäkään taideteos hetkessä syntynyt.

[Witko]

Tässä on lisää Milleriä Crow tähystämässä

Tässä Miller Snake Nainen lepäämässä.

Witko

[Haukka]

Vaihdetaanpas äijää. New Yorkilainen Frederick Remington oli eräs niistä suurista mestareista, jotka loivat myyttisen käsityksen lännestä. Ulkonäön perusteella häntä olisi voinut pitää vaikkapa menestyvänä pankkiirina , mutta maalaukset kertoivat voimakkaasta taiteellisuudesta.

[Jari Teilas]

Tässä Albert Bierstadtin mahtipontinen maalaus "Indians in Council, California" vuosimallia 1872.



Tässä valokuva, taiteilija työnsä äärellä.



jari

[Haukka]

Ei ollut Bierstadtin Albertti mikään turha maalari, vaikka taivaanrannan maalari olikin. Tuo seisauttaa jo lähes veret.



Tunnelmaa on tuossakin:



Myös Thomas Cole hallitsi maisemilla tunnelmoinnin hienosti.



Paul Kane oli hänkin alan suuria maestroja.

[Jari Teilas]

Aivan.
Ylimmäisen kuvan tummien pilvien uhka yläpuolella on painostava, samalla kun aurinko rimpuilee viimeisten säteidensä kanssa ennen maata menoaan.
Tai tuon toiseksi ylimmäisen nuotiokuvan veden liplatuksen voi aistia.
Kolmannessa kuulla jopa oksan rasahduksen kauriiden valpastuessa siitä välittömästi.
Puhumattakaan alimmaisen kuvan aamuisesta kosteudesta joka tuntuu menevän luihin ja ytimiin….

Jari

[Witko]

Upeita maalauksia ja maalareita näyttää olevan pilvin pimein.
Tälläisen ehtoonpuolen Remprantin on pakko myöntää että kyllä taulu vangitsee myös hienosti tunnelman.

Valokuva ei niinkään paljon tee sitä,jos ei nyt puhuta mistään Capan Sotavalokuvista 1930-luvun Espanjan Sisällissota mm. Normaali valokuva on ainoastaan autenttinen, ei tälläisiä ole kuin em.
Maalarit ja heidän upeat taulunsa. Kyllä Catlinilla ja Bodmerilla on ollut paljon
kanssakumppaneita.

Koska muistan että Jari ainakin oli Martti-fani niin heitän tämän vain
kevennykseksi, ei missään nimessä näiden maalarien vinoilua.

Suomalaista huippu Naivismia tässä

Multian iloiset Ihmissudet v.1993 Akryyli. Taulun nimi on rautaa niinkuin
iloset Ihmissudetkin. Tuo karvalakki on mallia Porilainen Karvalakki.

__________
Witko-setä

[Haukka]

Innanen jos joku jakaa mielipiteet. Joko hänestä pidetään tai sitten ei. Tässä hänen oma kommenttinsa asiaan:

"Jos minua kuoltuani sanotaan koko kansan taiteilijaksi,
kuohuu vitutukseni vaahtona hautakummun kukkapuskille saakka.
Silloin mikään ei ole mennyt perille.

Aivan Innanen, aivan. Kaikki eivät halua ymmärtää sinun hersyviäsi hahmoja, joista kumpuaa vahva suomalaisuus. Eivät nämä teokset pelkkää naivismia ole, kuten väitetään. Näissä on realismia, jopa inhorealismia ja aimo annos humoristista elämänasennetta, johon yhtyy suomalainen synkkä luonteenlaatu.

Maestro Innasenn tuotantoa:



Ja mitä siihen puhuttuun suomalaisuuteen tulee, niin tästä suomalaisempaa teosta on vaikea löytää. "Pohjolan jylhää romantiikkaa". Tyttö, poika, kesäinen viljapelto, kuu ja nuoren veren vaativa kohina. Ei tämä mitään naivismia ole, vaan täyttä realismia ja kaihoisaa romantiikkaa, joka on tuttuakin tutumpaa kaikista vanhoista kotimaisista elokuvista. Ottakaa huomioon myös pojan puukko. Tämä antaa viitteitä siitä, että kohtaus ei päätykään välttämättä onnellisesti.

Hienoa työtä Maestro.

[Haukka]

Niin mielellään kuin tuota Huu-Haa sedän taidetta katseleekin niin palataan alkuperäiseen aiheeseen eli Villiin länteen. Ranskalais-amerikkalainen Henry Farny on tehnyt paljon maalauksia intiaaneista. Ei ehkä kaikkein arvostetuimpia taiteilijoita, mutta kyllä hän asiansa osasi.

[Witko]

Niin mielellään kuin tuota Huu-Haa sedän taidetta katseleekin niin palataan alkuperäiseen aiheeseen eli Villiin länteen. Ranskalais-amerikkalainen Henry Farny on tehnyt paljon maalauksia intiaaneista. Ei ehkä kaikkein arvostetuimpia taiteilijoita, mutta kyllä hän asiansa osasi.

**********************************

Haukka onkohan keskimmäisen maalauksen aihe Ute Must Go !

Muistaisin että siinä Ute-kirjassa olisi tämä maalaus.

_______
Witko

[Haukka]

Tuo Witkon mainitsema maalaus on nimeltään "Old Buffalo Trail", mutta kyllä sitä on käytetty ainakin yhdessä kirjassa ja joissakin artikkeleissa utien pakkomuuttoa kuvaavana.

Kun Farnyn Henkka muuten tuli ensimmäisen kerran tasangoille 34-vuotiaana ja vielä pelokkaana ja arkana, odotti häntä melkoinen kokemus. Hän näki erään melko nimekkään intiaanijohtajan antautumisen. Myöhemmin Henkka teki tästä ihailemastaan päälliköstä kaksikin eri muotokuvaa. Tuossa toinen:

[Voyageur]

National filmboard of Canadan filmien joukkoon on tullut tällainen
Paul Kanen maalausten kavalkadi, kerrontana toimii taiteilijan matkapäiväkirjat,
matkaa tehtiin Ottawasta Vancouveriin asti. ja takaisin liki 9000 mailia j 3.5 vuotta

www.nfb.ca/film/paul_kane_goes_west/