Upeita maalauksia villistä lännestä.
Totta, sopisi paremmin kuvaamaan jaloa Kilpparia kuin juoppohullua ja nukkavierua Sinijakkua...Wequashim kirjoitti:Onpa ruma ja epäuskottava maalaus Blue Jacketista.
Lattapää chinookeissa on sekä jotain huvittavaa että kiinnostavaa. Olen lukenut tuon Rubyn The Chinook Indians-kirjan, ja vaikka se nyt ei mikään mestariteos ole, niin aika mukavasti tietoa tulee Columbia-joen seuden historiasta.
Sen vertaa jäi kiinnostamaan aikoinaan, että kun kesällä julkaistaan tämä:
..niin varattu on tähänkin osoitteeseen...
Wequashim kirjoitti:Onpa ruma ja epäuskottava maalaus Blue Jacketista.
No, Wequ ja shamaani, ettekö tiedä että taiteilija tuo kuvattavastaan esille aina hieman todellisuutta kaunistelevan kuvan. Tässä alimmassa Hal Shermanin tekemässä kuvassa on havaittavissa että tiukka raittiusmies on astunut entisen alkoholistin Blue Jacketin paikalle ja vaihtanut jopa takinkin väriä.Shamaani kirjoitti:totta, sopisi paremmin kuvaamaan jaloa Kilpparia kuin juoppohullua ja nukkavierua Sinijakkua...
Haukka
Nuo chinookit ovat itse asiassa aika kiinnostavia. Huomasin sen kun luin Lewisejä ja Clarkeja.
Tuo kallon muokkaus lienee ollut aika yleinen ilmiö, jota harrastivat monet kansat. Tapa taisi lähteä Hopewellin tai Adenan kulttuureista, jossa rikkaat pitivät yksinoikeutenaan muokata lastensa päitä. Kauneusihanteet olivat silloin sellaiset, että latistettu elikä suippo pää oli kuuminta hottia.
Tuo kallon muokkaus lienee ollut aika yleinen ilmiö, jota harrastivat monet kansat. Tapa taisi lähteä Hopewellin tai Adenan kulttuureista, jossa rikkaat pitivät yksinoikeutenaan muokata lastensa päitä. Kauneusihanteet olivat silloin sellaiset, että latistettu elikä suippo pää oli kuuminta hottia.
Haukka
Minulla on muistiin merkattu pari argeologiaa luoteisrannikolla käsittelevää kirjaa, ja muistaakseni molemmat käsittelevät myös Lewis&Clark-kaivauksia, fort Clatsoppia ym.Haukka kirjoitti:Nuo chinookit ovat itse asiassa aika kiinnostavia. Huomasin sen kun luin Lewisejä ja Clarkeja.
Tuo kallon muokkaus lienee ollut aika yleinen ilmiö, jota harrastivat monet kansat. Tapa taisi lähteä Hopewellin tai Adenan kulttuureista, jossa rikkaat pitivät yksinoikeutenaan muokata lastensa päitä. Kauneusihanteet olivat silloin sellaiset, että latistettu elikä suippo pää oli kuuminta hottia.
Saattaa olla että odottelen tuota Lower Chinookans-kirjaa, taitaa siinäkin oma osansa olla 1800-luvun historialla.
Päämuovaamisesta en mene ihan takuuseen länsirannikolla, mutta olisiko Oregon Archaeologysta jäänyt mielikuva melko myöhäisestä muodista. Elikkä sitä myötä kun kulttuuri monimuotoistui, ja orjainstituutio alkoi kehittyä, alettiin isännät ja jalosukuiset erottaa rahvaasta muovaamalla kalloa. No, kyllä tuosta vielä luettua tulee...
Kyllä nuo länsirannikon chinookinkieliset kansat sitä kallon muokkausta harjoittivat.
http://www.ohs.org/education/oregonhist ... B05272FE9F
Erikoisen asiasta tekee se, että choctawit tekivät samaa aivan eripuolella mannerta. Ainakin poikalasten päät muotoiltiin kunnes tavasta sitten jossakin vaiheessa luovuttiin. Choctaweista uskon, että he olisivat saattaneet olla Hopewellin perinteen ja Cahokian jälkeläisiä, mutta chinookien primitiivisyys ei taas sovi muinaiseen korkeakulttuuriin ollenkaan. Eri juuret näillä kansoilla oli.
http://www.ohs.org/education/oregonhist ... B05272FE9F
Erikoisen asiasta tekee se, että choctawit tekivät samaa aivan eripuolella mannerta. Ainakin poikalasten päät muotoiltiin kunnes tavasta sitten jossakin vaiheessa luovuttiin. Choctaweista uskon, että he olisivat saattaneet olla Hopewellin perinteen ja Cahokian jälkeläisiä, mutta chinookien primitiivisyys ei taas sovi muinaiseen korkeakulttuuriin ollenkaan. Eri juuret näillä kansoilla oli.
Haukka
No niin, palataanpa taas näyttäviin maalauksiin. 15.10 tuli YLEN Teemalta Taiteen maantiede, jossa Andrew Graham-Dixon Kertoi Amerikan taiteesta. Tämä oli juuri se Voyageurin vinkki. Joitakin mielenkiintoisia toteamuksia dokumentissa oli. Eräs niistä koski tätä Benjamin Westin maalausta:
Eiköhän tässä ole hieman siistitty versio Amerikan historiasta. William Pennin rauhansopimus intiaanien kanssa on kuin Amerikkaan siirretty mukaelma Jeesuslapsesta Marian sylissä. Katsokaa kääröä ja ihmisiä. Mikä harmonia ja juhlavuus tässä onkaan onnistuttu ikuistamaan.
Maalaus saa kuitenkin vastenmielisen ja ironisen vivahteen, kun sitä vertaa myöhempään tapahtumaan, jossa britit ja intiaanit edustivat vastakkaisia puolia Pontiacin kapinassa. Brittilinnakkeen edustajat antoivat tuolloin kasan huopia paleleville intiaaneille myötätunnon osoitukseksi. Huovat vain sattuivat olemaan isorokon saastuttamia. Kas kun tästä ei löydy maalausta. Edustihan tapaus kiistattomasti biologisen sodankäynnin hienouksia kaikessa raakuudessaan ja oli merkittävä historiallinen teko.
Eiköhän tässä ole hieman siistitty versio Amerikan historiasta. William Pennin rauhansopimus intiaanien kanssa on kuin Amerikkaan siirretty mukaelma Jeesuslapsesta Marian sylissä. Katsokaa kääröä ja ihmisiä. Mikä harmonia ja juhlavuus tässä onkaan onnistuttu ikuistamaan.
Maalaus saa kuitenkin vastenmielisen ja ironisen vivahteen, kun sitä vertaa myöhempään tapahtumaan, jossa britit ja intiaanit edustivat vastakkaisia puolia Pontiacin kapinassa. Brittilinnakkeen edustajat antoivat tuolloin kasan huopia paleleville intiaaneille myötätunnon osoitukseksi. Huovat vain sattuivat olemaan isorokon saastuttamia. Kas kun tästä ei löydy maalausta. Edustihan tapaus kiistattomasti biologisen sodankäynnin hienouksia kaikessa raakuudessaan ja oli merkittävä historiallinen teko.
Haukka
***********************************************Haukka kirjoitti:Mitenkään aliarvioimatta Benjamin Westin hienoa taidetta pidän enemmän esimerkikksi Farnyn Henkan töistä, josta välittyy enemmän sellaista tunnetta, joka heilauttaa meikäläistä:
Henkan työnäytteitä:
Renesanssi-Witko on mieltynyt näihin maalauksiin myös vaikka ovat eri vuosisadalta kuin renesanssi.
Länsi.Saksalainen Albert Wackermannin Apache Scouts
Assiboine Hunters
Saksalainen hänkin mutta ehkä vähän tunnetumpi,Sauk and Foxes
Karl Bodmer
Amerikkalainen maalari William Huggins s.1820-k.1884.
Witkon taidekiertue päättyy kuuluisaan Benjamin Westin vuonna 1768 maalattuun ylevään sanomaan Kenraali Johnson pelastaa haavoittuneen Ranskalaisen upseerin Pohjois-Amerikan Intiaanilta.
Minä pidin eniten sinun toiseksi ylimmästä kuvasta joka toivottavasti kuvaa yhtä Sharp-miestä joku Miller se oli, miettimässä miten tässä oikein näin kävi ?
_________
Witko
Tykkäsin tuosta Wackermannin taiteesta. Samaa ei voi sanoa alimmaisesta kuvasta, jossa Benjamin West on päässyt puikkoihin. Tuttu maalaus eikä eds huonointa Westiä, mutta inhoan hänen uusklassista-tyyliään. Westin maalauksissa ihmiset ikäänkuin poseeraavat. He ovat kuin kolmannen luokan näyttelijöitä tai alipalkattuja valokuvamalleja, jotka on jäykistetty jotenkin ylikorostettuihin asentoihin.
Paljon enemmän arvostan esimerkiksi juuri tätä Wackermannia, joka puhaltaa kuvan henkiin:
Paljon enemmän arvostan esimerkiksi juuri tätä Wackermannia, joka puhaltaa kuvan henkiin:
Haukka
Laitetaan pensselimies-Witkon taiteelle jatkoksi Rudolph Friederich Kurzin maalaus Withae
Tämä mystinen Withae oli Kurzin intiaanivaimo ja Kurz puolestaan oli se sama äijä joka Fort Unionissa tapasi itsensä crow-naispäällikkö Pine Leafin. kurz näyttää olleen yksi niistä tuhansista, joille intiaanivaimot kelpasivat enemmän kuin hyvin. En tiedä oliko Witthae blackfeet, crow vaiko assiniboine, vai oliko tyttö jostakin itäisemmästä kansasta. Ihan kuin olisin lukenut, muttei irtoa nyt varmaa tietoa.
Tämä mystinen Withae oli Kurzin intiaanivaimo ja Kurz puolestaan oli se sama äijä joka Fort Unionissa tapasi itsensä crow-naispäällikkö Pine Leafin. kurz näyttää olleen yksi niistä tuhansista, joille intiaanivaimot kelpasivat enemmän kuin hyvin. En tiedä oliko Witthae blackfeet, crow vaiko assiniboine, vai oliko tyttö jostakin itäisemmästä kansasta. Ihan kuin olisin lukenut, muttei irtoa nyt varmaa tietoa.
Haukka
Hyvä löytö tämän sveitsiläisen maalarin Rudolph Kurzin maalaus vaimostaan Whithaesta. Mies joka tapasi Pine Leafin ja kävi sama kohtalo naimakaupoissa kuin Pine Leafilla. Withae tapasi Rudolph Pojan v. 1850 ja naimisiin mentiin.
Withae oli Iowa Päällikkö Kirutshen tytär.
Wihtae oli vielä liukkaampi kuin Beckwourthin naima-aika, sillä vain kaksi viikkoa avioliittoa ja Withaen tuli ikävä Kansansa luo ja otti ritolat ja Rudolph Poika jäi kuin nalli kalliolle. Beckwourth oli sentään kolme viikkoa kauemmin
naimisissa Pine Leafin kanssa mutta Withae näytti mistä Iowat on tehty jä lähti jo kahdessa viikossa.
Tämä Rudolp Kurzin maalaus Witkosta säväyttää minua.
Tässä toinen Kurtzin maalaus ja myös kiehtova sillä siinä Intiaaniratsastajat pakenevat Preeria paloa. Aika hieno tunnelma tässä maalauksessa toteaa
Witko da Vinci
____________
Witko sutija
Withae oli Iowa Päällikkö Kirutshen tytär.
Wihtae oli vielä liukkaampi kuin Beckwourthin naima-aika, sillä vain kaksi viikkoa avioliittoa ja Withaen tuli ikävä Kansansa luo ja otti ritolat ja Rudolph Poika jäi kuin nalli kalliolle. Beckwourth oli sentään kolme viikkoa kauemmin
naimisissa Pine Leafin kanssa mutta Withae näytti mistä Iowat on tehty jä lähti jo kahdessa viikossa.
Tämä Rudolp Kurzin maalaus Witkosta säväyttää minua.
Tässä toinen Kurtzin maalaus ja myös kiehtova sillä siinä Intiaaniratsastajat pakenevat Preeria paloa. Aika hieno tunnelma tässä maalauksessa toteaa
Witko da Vinci
____________
Witko sutija
Aivan, Witthoe oli iowa. En tiennyt että tyttö jätti niin nopeasti taiteilija-äijänsä. Ilmankos Kurz ei meinannut pysyä housuissaan kun näki Pine Leafin. Täytyy joskus tutkia millainen tuo Kurzin elämä mahtoi olla.
Siitä tuli mieleen, että tuo Kurzin maalaus "The Humma" on vallan riemastuttava. Tuossa vielä muutama hyvä hummamaalaus:
Siitä tuli mieleen, että tuo Kurzin maalaus "The Humma" on vallan riemastuttava. Tuossa vielä muutama hyvä hummamaalaus:
Haukka