Valokuvia menneisyydestä

[Haukka]

Tässä mennään jo yli tämän osion äärilaitojen, mutta ei se mitään. Trump ja trumpgaattori:

[Haukka]

No niin, nyt asiaan eli menneisyyden kuviin. Vuonna 1927 presidentti Calvin Coolidgen neuvonantaja varoitti Yhdysvaltain päämiestä: "Älä sitten missään nimessä laita päähäsi intiaanien sulkapäähinettä, sillä näyttäisit aivan naurettavalta!"

Kysymyksessä oli muuten tilaisuus, jossa kyseinen pressa oli julistettu etelä-dakotalaisen Deadwoodin kaupungin kunniapäälliköksi. Coolidge ei piitannut varoituksista, vaan virnuili: "Mitä se haittaa, ihmisille tekee välillä hyvää saada nauraa."
Paikallaolijat yrittivät pysyä juhlallisen vakavana, mutta väitetään, että yksi jos toinenkin suupielii vääntyi hymyyn, kun pressa junttasi sulkapäähineen päähänsä.

[Witko]

Minusta näyttää Calvin-setä ilmielävältä The Nuuttipukilta.



D.Witko

[Haukka]

Tuon nuuttipukin muten kuvasi Kaukorannan Toivo, joka kameroineen liikkui siellä missä tapahtui. Tämä nuuttipukki tuli Toivoa vastaan 17.7 vuonna 1928 ja tapahtumapaikka oli Tammelan Lunkaa. Nuttipukki herätti pelkoa ja hämmennystä, mutta löytyipä paikalta kaksi tomeraa vanhaapiikaa, jorka laittoivat riehaantuneen pukin kuriin ja järjestykseen. Tästäkin on olemassa kuva, mutta museoviraston pyynnöstä en julkaise sitä kinkereillä.
Sen sijaan laitetaan saman vuoden satoa oleva opiskelijatyttö lukaalissaan, jossa on nähtävissä 1920-luvun tyyliä:

[Haukka]

Tietenkin nuuttipukki-perinne tuli Ruotsista koska ruotsalaiset nyt vaan sattuvat olemaan hauskempia kuin suomalaiset. Tosin itse perinne ei ollut kovinkaan hauska, sillä nuuttipukithan tulivat lähinnä rähinöimään kunnon ihmisten pihamaille. Pelastaakseen kotinsa hävitykseltä isännän oli tarjottava pukille olutta tahi muuta väkijuomaa - mitä enemmän sen parempi. Joskus homma lähti lapasesta ja siiitä sitten seurasi yhtä jos toistakin ikävää. Kuvan aviomies on jäänyt kiinni nuuttipukkina esiintymisestä ja tiukkaottoinen vaimo antaa puolisolleen asiaan kuuluvaa palautetta:

[Witko]

Nykyisin myös SM leikkien erikoismies Witko alkaa harrastaa japanilaista bondage leikkiä ja siinä tarvitaan vain alistettu japanilainen vaimo,piiskaa ym.rekvisiittaa ja ilkiä Witko ja 'Voila

Tässä tämä alistettu vaimo


Tässä alistaja l. D. Witko naamioituna japanilaiseksi


Lopuksi kevennyskuva menneisyydestä ala Suomi

Joululeikki nimeltään Leiskuuminen v.1928 ja kamerassa Esko Aaltonen.Vorssanmuseo.On sitten upea leikki ja esittäjätkin ovat hellyyttävän karmeita hamppeja.


D.Witko

P.s. Haukka ei valehdellut Huuttipukki kuvan ottajasta ja ajasta.Tarkistin sen kuvahaun kautta.Bojot Haukalle siitä.

[Witko]

Kuvia menneisyydestä ja Kickapoot Meksikossa.

Kickapoo delegaatio Meksikossa ja Maximilian tapaaminen v.1865


Harvinaisia valokuvia ovat seuraavat:
Mexico Cityssä v.1865-1867 välisenä aikana Kickapoot.






D.Witko

[Witko]

Tässä Comanchein sotapäällikkö Mow-way.Mies oli vastuussa monista eri hyökkäyksistä nk. Red River Sodan aikana 1860-1870 luvulla.Mo-way johti Kotsoketan(buffalo-eater) bandia Länsi-Teksasissa.Hän oli jo nuorena 1840-1850 luvulla kovassa soturin maineessa muiden Intiaani Kansojen keskuudessa sillä hän oli piinkova taistelija eri heimosodissa. Hän oli kerran tappanut grizzlyn veitsellä kun tämä oli hyökkänyt hänen metsästyskaverinsa kimppuun Itäisessä Uudessa-Meksikossa.Hänellä oli tämä grizzlyn hammas hiuksissa palmikossa roikkumassa(kuvassa näkyy).Tämä mies näytteli suurta osaa Everstiluutnantti Custerin elämässä sillä hän oli Washitassa 27.päivänä Marraskuta,1868 kun Kenraali Sheridanin talvikampanjan päätteessä Custer hyökkäsi Washitaan.
Hän auttoi Cheyenneitä bandinsa kanssa ja juuri hän ja bandinsa saivat pyyhkäistyä maanpäältä Majuri Joel Elliotin ja tämän kaksikymmentä sotilasta.Tästä Elliotin pulaan jättämisestähän sai Custer koko loppuelämänsä kuulla kovaa kuittailua eri komentajilta ja samoin siviileiltäkin.



Comanchein Sotapäällikkö Mow-way

[Haukka]

Niin, ikävä tuo majuri Joel Elliotin ja hänen miestensä kohtalo. Voisi sanoa, että väärässä paikassa väärään aikaan. Hänen joukkonsa (parikymmentä sotilasta) ilmeisesti törmäsi varsin sekalaiseen seurakuntaan tasankojen intiaaneja, joihin kuului cheyennejä, kiowia ja comancheja. Kukapa sen tarkalleen tietää, kun silminnäkijöitä ei jäänyt henkiin.

Todisteet osoittavat, että sotilaat laskeutuivat ratsailta, sitoivat hevosensa yhteen ja muodostivat puoliympyrän puolustusta varten. Valitettavasti puolustusmuodostelma osoittautui täysin hyödyttömäksi, sillä intiaaneja oli liian paljon. Elliot ja hänen miehensä tapettiin ja silvottiin. Elliotin ruumiinavauspäytäkirjan sisältö oli varsin karua luettavaa: Kaksi luodinreikää päässä, yksi vasemmassa poskessa, oikea käsi leikattu irti, myös vasen jalka lähes kokonaan irti. .syvä haava oikeassa nivusessa, molemmat jalat täynnä ilkeännäköisiä haavoja, vasemman käden pikkusormi poistettu ja kurkku leikattu osittain auki.".

Vaikea sitten mennä sanomaan keiden tekosia tuo oli. Comanchet olivat tunnetusti raakalaisia, mutta eivät cheyennet ja kiowatkaan varsinaisia pyhäkoulupoikia olleet, vaikka hengellistä porukkaa olivatkin. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämän hyökkäyksen syynä oli Washitan verilöyly, joka taas oli ihan yksinomaan valkoisten aloittama joukkoteurastus. Siis silmä silmästä, hammas hampaasta...

Majuri Joel Elliot

[T Tienpää]

Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämän hyökkäyksen syynä oli Washitan verilöyly, joka taas oli ihan yksinomaan valkoisten aloittama joukkoteurastus. Siis silmä silmästä, hammas hampaasta...

Arapahoilla oli ilmeisesti iso rooli Elliotin surmassa. Black Kettlehan munasi toistamiseen aivan samalla lailla, leirissä sai majailla ties mitä ryöstömurhaajia ja mitä ilmeisimmin päälliköiden omat sukulaiset harrastivat myös "sotaleikkejä", aivan kuten ennen Sand Creekiakin. Comanchet ja kiowat olivat käyneet samana vuonna jonkun linnakkeen liepeillä huutelemassa (Fort Cobb?) ja kehumassa miten he raiskaavat kidnappaamiaan valkoisia naisia, harkittua provosointia tietysti, mutta tyhmyydestä toisinaan sakotetaan, ja Washitan leirissähän oli juuri kiowia kylässä.

Se siitä kontroversiaalista, törmäsin kuvaan Yosemiten muumiosta jolla koitettiin rahastaa. Huijaushan kyseessä tietysti oli:

http://www.geocities.ws/nephilimnot/anc ... ndale.html

[Haukka]

Unohdan lähes aina mainita arapahot, sillä yleensä heitä oli vain muutamia paljon lukuisampien cheyennien sotajoukoissa. Jossain kirjassa selitettiin (saattoi olla Monnettin Where a Thungred Soldiers were Killed , että cheyenneillä oli melkoinen ote arapahoista, jotka lähinnä pakotettiin mukaan näihin "sotaleikkeihin. Varmasti arapahoilla oli omiakin motiiveja ja en voi väittää, etteiväykö heikäläiset olisi olleet pääsyyllisiä majuri Elliotin miesten lahtaamiseen. Mutta noin yleensä arapahot eivät harjoittaneet näitä silpomisia yhtä paljon kuin heidän nimekkäämmät rotuveljensä. Washitan kuviossa minulla on useitakin epäselviä asioita, sillä kaikki ei ole niin kuin meille on uskoteltu.

Tuo Mummy-juttu on ihan mielenkiintoinen ja tuo tietenkin mieleen kääpiöt eli nunumbit, joita kaikki Suurten syvänteiden heimot kammoksuvat. Ilmeisesti näitä samaisia kääpiöitä kammottiin myös tasangoilla, joskaan juuri kukaan ei ollut nähnyt tätä pikkuväkeä tositoimessa. Intiaanien elämä oli täynnä toinen toistaan oudompia uskomuksia ja taikausko rehotti heimon kuin heimon keskuudessa. Myös jättikokoinen sarvikäärme aiheutti pelkoa ja siitä on jopa kalliomaalaus New Mexicossa;


Ja etteivät cheyennet ja arapahot unohtuisi, niin hekin pelkäsivät pikkumiehiä. Kun tuli puhe teihiihan-kääpiöstä, edellä mainituilla kansoilla tuli vellit housuum.



Tuossa enemmän noita kauhun aiheuttajia:.
http://www.blumhouse.com/2016/03/31/the ... n-legends/

[T Tienpää]

Unohdan lähes aina mainita arapahot, sillä yleensä heitä oli vain muutamia paljon lukuisampien cheyennien sotajoukoissa. Jossain kirjassa selitettiin (saattoi olla Monnettin Where a Thungred Soldiers were Killed , että cheyenneillä oli melkoinen ote arapahoista, jotka lähinnä pakotettiin mukaan näihin "sotaleikkeihin. Varmasti arapahoilla oli omiakin motiiveja ja en voi väittää, etteiväykö heikäläiset olisi olleet pääsyyllisiä majuri Elliotin miesten lahtaamiseen. Mutta noin yleensä arapahot eivät harjoittaneet näitä silpomisia yhtä paljon kuin heidän nimekkäämmät rotuveljensä. Washitan kuviossa minulla on useitakin epäselviä asioita, sillä kaikki ei ole niin kuin meille on uskoteltu.

Arapahot vaikuttavat tosiaan olleen rauhallisempia kuin liittolaisensa. Välirikkohan arapahojen ja Sioux/cheyenne-liittojen välille tuli lopullisesti vuoden 1874 paikkeilla kun ensin mainitut eivät kannattaneet jälkimmäisten ideaa shoshonien ja crowien kansanmurhasta, sekä kieltäytyivät liittymästä tällaista suunnitelleeseen sotaretkikuntaa. Kun arapahot sitten joutuivat taisteluun shoshoneja vastaan samaisen suuren soturijoukon sioux-cheyennet eivät tulleet apuun vaan katsoivat tuhoisan taistelun jälkeen kivaksi tulla ilkkumaan arapahoille menetyksiä.

Arapahot tyytyivät mieluummin ryöstämään hevosia ja hakemaan soturikunniaa jopa yksittäisten nuorten miesten retkillä shoshoneja sekä ute-paiuteja vastaan. Tässä paiute-piede-joukkue, piede nimityksenä ute- ja/tai paiute-leirikunnista jotka eivät olleet selvästi kumpaakaan kansaa, sekä pari vanhempaa jermua varsinaisista aavikon paiuteista. Jälkimmäinen kuva uskoakseni Powellin retkikunnan ottama noin 1869 tai sitä seuraavilta vuosilta.



https://en.wikipedia.org/wiki/Powell_Ge ... on_of_1869

[Haukka]

Nämä kaksi herrasmiestä edustavat 1870-luvun vaateteollisuuden viimeisimpiä virtauksia. Pitkähiuksinen heppu on paiute-päällikkö Tau-gu ja hänen frendinsä yksikätinen veteraani John Wealey Powell. Siis itse retkikunnan tiukka pomo.

[Haukka]

Heitämpä samasta aiheesta vielä lisää kun tuollainen google-kirja osui silmiin:



Minié luoti koitui Powellin oikean käden kohtaloksi Shilohin taistelussa sisällissodassa. Mikä ihmeen minie luoti, voisi joku ajatella. Näin ollen täytyy vetäistä esiin tämän luotityypin keksijän, joka oli ranskalainen Claude-Etienne Minié. Hän nimesi luodin itsensä mukaan vuonna 1849 ja tätä luotityyppiä kokeiltiin ainakin Krimin sodassa.. Näin oli siihen asti pyöreiden luotien rinnalle tullut virtaviivainen sukkulamainen malli, jonka aerodynamiikka oli erinomainen. Muun muassa vuonna 1853 käyttöön otettu Enfield-kivääri sylki suustaan minie-luoteja.

Yhdysvaltain sisällissodassa molemmat puoilet käyttivät minieitä ja juuri tällaisen luodin Powell sai käteensä Shilohissa.
Kauaskantoinen minie-luoti tunkeutui oikean käden kyynärvarteen pirstoen luita. Paikalle pyyhältänyt atleettinen kenraali Wallace nosti haavoittuneen toverinsa ratsunsa selkään ja antoi lähimmälle kersantille määräyksen viedä Powellin rantaan, josta oli laivayhteys kenttäsairaalaan. Kessu ja Powell kiisivät kuin myrskytuuli läpi Unionin joukkojen hallitseman rintaman, jossa kummankin puolen luodit viuhuivat ilmassa ratsastajien ympärillä. Hyvällä tuurilla he selvisivät rantaan, jossa vahvat kädet auttoivat powellin alas ratsailta. Hän oli valkoinen kuin lakana ja paikalla ollut alus kuljetti hänet välittömästi Savannahin kenttäsairaalaan. Täällä tohtori William Melcalfe amputoi raajan kaksi päivää myöhemmin katsottuaan sen ainoaksi mahdollisuudeksi säästää potilaan hengen. Jäljelle jääneen tyngän hermosäryt olivat valtavat ja Powell kärsi niistä muistaakseni lopun ikäänsä.

[Witko]

Tässä tämä kuuluisin Paiute Päällikkö Paulina joka oli Pohjoisten-Paiutein päällikkö ja käytti taitavaa sissisotataktiikkaa aina v.1859-1867 jolloin hän oli aktiivinen.Hän oli tunnettu tavasta tehdä nopeita hyökkäyksiä ja kyvystä kiertää vihollisen hyökkäyslinjat pihtiliikkeillä .Yhdysvaltain armeijan ja Vapaaehtoisten joukot hän onnistui usein saada sekasortoon ja otti paljon vankeja vapaaehtoisten ja Crookin joukoista.

25.huhtikuuta,1867 settleri James N. Clark ja mukana posse ryhmä.Clark jonka Paulina ja hänen bandinsa olivat ryöstäneet karjasta ja hevosista vuotta aiemmin sai kiväärin Paulinan tähtäimeen kun tämä oli poistumassa Klamathin reservaatiosta.Salamurha ja posse joukkoa johti mies nimeltään Howard Maupin. Maupin näytti todellisen luonteensa ja ajan sekä tavan mukaan scalppasi Paulinan ja löi scalpin naulalla aittansa seinään voitonmerkiksi.Paulinan taisteluista on todella paljon tietoa eri lähteissä ja kirjoissa.

Chief Paulina


D.Witko