Valokuvia menneisyydestä

[Haukka]

Olikohan Abella jäänyt trauma päälle kun Intiaanit tappoivat hänen isänsä Abraham Lincoln Sr:n heidän kotitilallaan keväällä-1786 Kentuckyssä pellolla ja hänen veljensä Thomasin pelasti hänen toinen veljensä Mordecai,joka ampui yhden Intiaaneista jotka hyökkäsivät.Mordecaista tuli todellinen "Intiaanin vihaaja" ja usein hän rehenteli kotipuolessa tästä Intiaanin ampumisesta

Jos intiaanit olisivat surmanneet Aben isän vuonna 1786, olisi Aben pitänyt olla sisällissodan aikoihin reippaasti yli 70-vuotias. Todellisuudessa intiaanit surmasivat Aben isoisän, jonka nimi ei ehkä ollut Abraham Lincoln, vaan Abra-ham Flowers Enloe. Ja tämän isoisän äiti oli cherokee. Tuo Witkon jutun Mordecai Lincoln oli Aben setä. Thomas Lincoln, Aben isä, kuoli vasta joskus 1850-luvun aikana.

No tuo ei ole tärkeää. Tärkeää oli se, että Abrahamista tuli presidentti, ehkäpä jopa yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista. Mutta Witko heitti tuolla kyllä totuuden siemenia kirjoittaessaan, että Homo homini lupus l. Ihminen on ihmiselle susi. Aben kohdalla kenties olisi pitänyt kirjoittaa, että Homo homini Homo Tuon kun voi kääntää toisinkin. En ole sensaatiolehden toimittaja, joten tämä allaoleva artikkeli ei ole sinänsä merkityksellinen. Uutislähteenä on englanninkielinen Wiki, ja kirjoittajia useita. Kun myös lähteistystä löytyy niin laitetaan tuo tänne:
https://en.wikipedia.org/wiki/Sexuality ... am_Lincoln

Tuon artikkelin mukaan Aben väliaikainen henkivartija David Derickson otti tehtävänsä niin vastuuntuntoisesti että vietti monia öitä Aben sängyssä sillä aikaa kun pressan vaimo Mary Todd Lincoln oli matkoilla. Tuohon eivät pressan muut henkivartijat pystyneet. Artikkelin mukaan Dericksonilla itsellään oli parikin vaimoa ja melkoinen liuta jälkikasvua, joten kysymyksessä tosiaan lienee ollut vain perusteellinesti hoidettu virkatehtävä. Tuossa hommassaan Derickson onnistui hyvin, sillä kukaan ei yrittänyt ampua Abea hänen punkkaansa. Artikkeli perustuu lähinnä juoruihin, joiden takana on ehkä alun perin vain yksi alkulähde. Mutta varmaankin tällaiset artikkelit hämmentävät joitakin Aben ihailijoita. Tällaisia pystytään kirjoittamaan useammasta historian suurmiehestä koska alkulähteiden todenperäisyyttä on lähes mahdoton tarkistaa.

Mary Todd Lincoln, Aben vaimo:

[Witko]

Olit oikeassa tietysti sillä olisihan google-kirjan virhe pitänyt huomata ja olisi pitänyt meikäläisen käyttää myös ihan tervettä matematiikkaa vuosilukujen mukaan. No se siitä.
Abe oli oikea onnenpoika kun sai Mary Toddin ,sillä tälllä nuorella raikkaalla tyttösellä ja hyvin rikkaasta perheestä tulleelle älykölle oli ollut monta kilpakosijaa ja Toddin perhe piti Abea liian vähäpätöisenä sulhaskandinaattina taustojensa ja oppineisuuden puolelta, mutta Mary oli tahdon voimassa nro 1.Mary suoritti nuorena mm. akateemisen tutkinnon, joka oli tuohon aikaan aika harvinaista herkkua naisihmisille. Ehkä Abe jylhän komea lookki puri, mutta ehkä Mary viisaana tyttönä haistoi Aben hyvän sydämen ja lempeän luonteen. Abe kuoleman jälkeen Mary vaipui syvään masennukseen ja tutustui siihen aikaan tulleeseen muotilmiöön l. spritualismiin.
Kuolemantapauksia riitti Lincolnin perheessä, sillä Edward poika menehtyi v.1850 ja v.1862 William poika menehtyi lavantautiin.Spiritualiismin parista hän sai sellaisen viesti että suru ei tule loppumaan vieläkään tästä perheestä ja kaikkein ikävin on vielä tulossa.

No nuot henkimaailman jutut ovat niitä ja näitä.Aben homoseksuaalisuudesta tai paremminki bi-puolesta on ollut aika ajoin kovaa väittämää.Tiedä sitten onko totta.
Mary Todd nuorena


D.Witko

[Haukka]

Viivähdetäänpä vielä Abraham Lincolnin ympärillä, sillä hänen murhansa vaikutti moniin ihmisiin. Muun muassa seuraavan tarinan päähenkilöön, josta tuli mielisairas murhaaja.

Melko pienelle huomiolle on jäänyt nuoren majuri Henry Rathbonen toiminta siinä Ford Teatterin aitiossa, jossa Abraham Lincoln murhattiin. Rathbone kuului presidentin seurueeseen ja istui vain parin metrin etäisyydellä Abesta. Kun John Wilkes Boothin Deringer-pistooli yskähti ja presidentti vaipui kasaan, hyppäsi Rathbone istuimeltaan ja kävi käsiksi murhaajaan.

Booth yllättyi upseerin nopeasta reagoinnista eikä ehtinyt torjua tätä. Seuranneessa rytäkässä Booth pudotti pistoolinsa, joka vieri tuolin alle. Rathbone oli hetken aikaa niskan päällä, mutta Boothilla oli reservissä toinenkin ase. Hän tempaisi esiin veitsen ja iski majuria vasemnpaan käsivarteen. Samalla Booth riistäytyi irti majurin otteesta ja yritti hypätä aitiosta näyttämölle. Rathbone onnistui terveellä kädellään saamaan otteen Boothin takista, ja tämän vuoksi hyppy epäonnistui osittain. Vajaan neljän metrin ilmalennosta tuli räpiköivä ja tasapainoton. Booth tuli kylläkin jaloillaan alas, mutta mursi vasemman jalkansa Washingtonin Ykää esittävän kaiverruksen kehykseen. Pikku vamma ei kuitenkaan estänyt Boothin pakoa. Hän vetäisi hiukan nilkuttavan, mutta riittävän vauhdikkaan spurtin yli näyttämön ja yleisö oli riemuissaan. Monet heistä luulivat tämän hienon esityksen kuuluvan näytelmään ja antoivat aplodeja Boothille.

Booth siis pääsi pakoon ja majuri Rathbonesta tuli viittä vajaa sankari. Tämä asia alkoi nakertaa nuoren upseerin mieltä ja vähitellen hänestä tuli henkisesti epävakaa. Hän ei päässyt sen yli, ettei ollut pystynyt estämään Lincolnin murhaa, eikä edes saamaan kiinni murhaajaa. Vajaa viisi vuotta tapahtuman jälkeen Rathbone erosi koko armeijasta epävakaisen käytöksensä vuoksi. Aiemmin ystävälliset iIhmiset alkoivat karttaa oudosti kyräilevää Rathbonea ja tämä lisäsi asteittain ex-majurin vainoharhoja.

Lopulta Rathbone alkoi uskoa, että hänen vaimonsa Clara petti häntä. Samalla Rathbonen viha omia lapsiaan kohtaan kasvoi ja lopulta vuonna 1883 hän kävi lastensa kimppuun väkivaltaisessa mielentilassa. Kun vaimo juoksi puolustamaan lapsiaan, Rathbone ampui tätä ja viimeisteli tekonsa puukolla. Tajuttuaan surmanneensa vaimonsa Rathbone iski itseään puukolla useita kertoja. Apu tuli kuitenkin siksi nopeasti, että hän jäi henkiin. Tosin Rathbonea ei päästetty enää ihmisten ilmoille, vaan hänet suljettiin mielisairaalaan, jossa hän väitti lääkäreille, että aave oli surmannut hänen vaimonsa..

Henry Rathbone, viittä vaille sankari:

[Witko]

Loppu oli rankka tällä miehellä sillä voi vain kuvitella millainen oli viktoriaanisen aikauden mielisairaala.

Jos ei ollut hullu, niin täällä ainakin tuli takuuvarmasti hulluksi.


Abesta pieni aasinsilta Intiaaneihin.Tämä nainen oli hyvin kuuluisan Creek päällikön Wolf Warriorssin(sai sisällissodassa tuon nimen) vaimo ja mies oli mukana sisällisodassa Kapteenina Konfederaation puolella mutta selvisi hengissä kuten vaimonsakin.

Vaimo Goergeanna Stidham Grayson.Ylinen ja Alinen Creek kuten miehensäkin.When the Wolf Came................


Tämä oli vain alku jutustelua tästä Metis' ja Creek verestä tehty mixi.......................

D.Witko

[Haukka]

Abesta pieni aasinsilta Intiaaneihin.Tämä nainen oli hyvin kuuluisan Creek päällikön Wolf Warriorssin(sai sisällissodassa tuon nimen) vaimo ja mies oli mukana sisällisodassa Kapteenina Konfederaation puolella mutta selvisi hengissä kuten vaimonsakin.

Vaimo Goergeanna Stidham Grayson.Ylinen ja Alinen Creek kuten miehensäkin.When the Wolf Came................
Tämä oli vain alku jutustelua tästä Metis' ja Creek verestä tehty mixi.......................

Hm. Witkolla lienee joku erityinen kirjalähde joka kertoilee tämän pariskunnan vaiheista. Varsinkin vaimosta tiedän perin vähän. No joo, jotakin löytyy sentään. Goergeanna Stidham Grayson oli Sodomin tyttöjä. Etunimi Georgeanna muotoutui jo lapsuudessa Annieksi. Hän oli syntynyt 1849 herra Stidhamin neljännen vaimon Adrianne Carrin pyöräyttämänä. Adrianne oli irlantilaisen ja creekin jälkeläinen. Jo 6-vuotiaana Annie laitettiin naapurikouluun oppimaan valkoisen väen taitoja. Kaksi vuotta myöhemmin Annie teki 2-päiväisen vankkurimatkan Arkansasiin Van Bureniin, jossa hän kävi koulua vuoden päivät. Sen jälkeen hän siirtyi rouva Smithin Female-seminaariin Fayettevilleen Kuten nimikin antaa ymmärtää, seminaari oli tarkoitettu tytöille. Annie opiskeli musiikkia ja saksankieltä ja nautti elämästään. Hän oli hyvin suosittu oppilas ja jo nuorena hänen kauneutensa alkoi herättää huomiota. Koulussa asioivat miehet eivät voineet olla tihruamatta tyttöä, vaikka tämä oli ala-ikäinen.

Stidhamien perheen helppo elämä loppui Annien täyttäessä 12-vuotta. . Aluksi perhe mustine orjineen pakeni sodan jaloista Hopkinsin piirikuntaan Texasiin ja osti runsaasti maata. Elämä ei kuitenkaan enää hymyillyt, sillä Unionin jätkät tulivat ja polttivat farmin. Lisäksi pohjoisvaltioiden sotilaat vapauttivat Stidhamien mustat orjat. Perhe sinnitteli sota-ajan kohtuullisen tukevatekoisessa hirsimajassaan Texasin kulmilla, mutta he joutuivat elämään pakolaisien kaltaisessa asemassa creekien keskuudessa. Sodan jälkeen isä-Stidham perusti uuden kauppa-aseman, mutta kauppa sujui heikosti. Annie oli jatkanut opintojaan ja kaipasi samalla hieman toisenlaista elämää ympärilleen.

Toisanlaista elämää olikin tulossa. Samoihin aikoihin alempien creekien keskuudessa asuvalla George Washington Greysonilla pyyhki kohtuullisen hyvin. Tosin hänkin oli nuori, vasta hieman yli parikymppinen, mutta tulevaisuudenkuvat olivat selvillä. Greysonilla nimittäin oli tyttöystävä, joka oli lähtöisin hyvin rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta chickasaw-perheestä. Avioliittoa pidettiin selvyytenä kunnes Greyson eräänä päivänä vuonna 1868 näki Stidhamien Annie-tyttösen, josta oli tullut hehkeä neitonen. Varmasti Greyson oli tavannut Annien aiemminkin, mutta silloin Annie ei ollut täyttänyt vielä kaikkia naisen mittoja. Nyt kolahti ja kovaa. Greysonin kaikki pasmat menivät sekaisin eikä hän pystynyt muuta kuin haukkomaan henkeään.

Se oli Greysonin menoa ja avioliitto solmittiin vuonna 1869. Myöhemmin Greyson kertoi, että hänen ja chickasaw-Molsie Jamesin välillä ei ollut koskaan ollut todellista kipinää. Varsinaiset kipinät sinkoilivat ilmaan vasta, kun hän katsoi eka kertaa syvälle Annie Stidhamin kauniisiin silmiin.

G: W: Greyson

[Witko]

Kiinnostuin aiheesta kun näin Goergeannan kuvan ja aloin penkoa mimmin taustoja ja aviomiehen myös.En muista ollaanko tästä guerilla-taistelijasta ollut juttua tai paremminkin lainsuojaton Lumbee Henry Berry Lowrey,Pohjois-Carolinassa syntynyt n.1845. Aloitti väkivallan kierteen jo hyvin nuorena kun naapuri James P. Barnes Joulukuun 21.päivänä,1864 syytti Henryn isää James Allan Lowreytä että tämä oli varastanut hänen sikojaan.
Henry-poika ei moista suunsoittoa kuunnellut isästään vaan otti haulikon ja tyhjensi molemmat piiput Barnesiin joka otti ja kuoli samantien.Tammikuussa-1865 Henry oli taas vauhdissa ja nyt oli listalla James Brantley Harris joka oli asevelvollisten varusmies-upseeri joka oli loukannut Lowreyn perheen naisia väkivaltaisesti ja yrittänyt raiskata kahta heistä.Samoin hän oli nimittänyt naisia huoriksi kertomalla naapureille että nämät naiset ovat niin huonomaineisia että koko perhe täytyisi ajaa pois koko Robersonin Piirikunnasta.Henry haavoitti miestä kiväärillään ja puukotti sen jälkeen kuoliaaksi.

Henryn isä ei ollut mikään tyhjätasku sillä hän omisti 350 eekkerin sekakäytössä olevan maatilan Lowrey ja Hopewell yhteisössä läänissä.Henry oli yksi 12.lapsen pesueesta.Sisällissisodan aikana niin Lowreyn perhe kuin muutkin Lumbee mixit piiloutuivat suoalueille ja eivät halunneet liittyä Konfederaation Kodinturvajoukkoihin.Lumbeita ei tämä sota kiinnostanut.Henry josta josta tuli pian täysipäivänen guerilla ja väkivaltaisen desperado jengin johtaja oli myös mielenkiintoinen esitys hänen kuolemastaan.....................

Henry Berry Lowrey,Lumbee ja kuolinaika ja syy täysin tuntematon.Ei ole ruumista löytynyt koskaan.Teorioita senkin edestä.


D.Witko

[Haukka]

Olihan tällä lumbee-lainsuojaton Henry Loweryllä jonkinlaista oikeudenmielisyyttä touhuissaan. Hän otti niiltä, joilta oli vara ottaa ja antoi niille, joilla ei ollut juuri mitään. Siis eräänlainen lännen Robin Hood. Hän vastusti konservatiivista demokraattista valtarakennetta, joka pyrki vahvistamaan valkoisten asemaa ja julistamaan valkoisen rodun ehdotonta paremmuutta. Tällainen ajattelu sai Lowreyn näkemään punaista. Mitään turhaa ihailua ei Henkkaan tietenkään kannata liittää, sillä hän oli murhaaja ja täysverinen konna, joka eniten ajatteli omaa etuaan. Suurin osa ryöstösaaliista meni hänen oman hyvinvointinsa pönkittämiseen. Tosin Lowrey ei tehnyt mitään omin nokkinensa, vaan hänellä oli jengi, johon kuului pari hänen veljeään, kaksi karannutta mustaa orjaa ja muutama sukulaismies. Olipa joukossa vielä pari sellaistakin häiskää, joilla ei ollut mitään sukulaisuussuhdetta häneen. Republikaaninen kuvernööri William Woods Holden kyllästyi Lowreyhin siinä määrin, että julisti tämän miehineen vuonna 1869 etsintäkuulutetuksi ja tarjosi 12,000 dollarin palkkiota näistä hepuista elävinä tai kuolleina. Lowrey ei tykännyt jostakin syystä saamastaan ”arvostuksesta” vaan vastasi palkkioon väkivallalla.

Lowreyllä oli - kuten kuvaan kuuluu – myös vaimo. Tai ehkä epävirallinen. Hän nimittäin vei vihille tytön, joka tunnettiin nimellä Rhoda Strong. Valitettavasti virkavalta tunkeutui kuokkavieraana häihin ja pidätti tylysti nuoren sulhasen. Rhoda jäi itkemään hääpaikalle ja etsi lohtua häävieraiden karskeimpien urosten joukosta. Lowrey heitettiin vankilaan, mutta sellin kalterit eivät pidätelleet tätä monitoimista lumbeeta, joka oli nuoruudessaan opetellut metallimiehen hommia. Hän fiilasi kalterinsa katki ja livahti pakoon. Ryöstettyään vuonna 1872 erään sheriffin kassakaapista 28,000 dollaria, Lowrey teki katoamistempun. Tuossa oli rahaa seuraaviksi vuosiksi, joten paras pitää matalaa profiilia. Tosin hänen oli vaikea liikkua tuntemattomana, sillä hänen kasvonsa olivat sen verran persoonalliset, että ne tunnistettiin helposti. Mutta Henkka pysytteli maan alla tai sitten hänet surmattiin – kostoksi tai rahojen vuoksi. Tuskinpa hän kuoli vahingonlaukaukseen puhdistaessaan asettaan. Joka tapauksessa kaikki hänen jengiläisensä napattiin myöhemmin kiinni. Heistä ei ollut pakoilemaan ilman Henkan johtajuutta.

Tyyliteltyä komeutta: Henry Lowrey

[Witko]

Tässä on kuvaharvinaisuus lähes 150 vuoden takaa.Tämä kuva löydettiin v.2015 ja tämä hiljattain esille tuotu lasi-levy valokuva palauttaa ja antaa uuden kasvon Minnesotan historian ehkä synkimpään aikaan.Uusi tutkija ULM:n- tutkija ja kirjailija Elroy Ubil seurasi jälkeläistä aina Seattleen asti.Tämä mies oli perinyt upean lasikuva -muotokuvien kokoelman perhealbumissa, mukaanlukien tämän upean valokuvan isoisästä. Tähän asti historioitsijat eivät ole koskaan nähneet kuvaa kapteeni William J.Duleystä-miehestä joka oli teloittajana Tapaninpäivänä Joulukuussa 26.12.1862-38.Dakotalle Mankatossa,Minnesota.Kuvan miehestä näkyy että kova ja oikeanmielinen mies oli valittu tähän Yhdysvaltain historian suurimpaan massateloitukseen.William Duleyllä oli syynsä miksi hän pääsi tähän teloittajan ammattiin tuolloin. Hänen oma perheensä oli kokenut todella kovaa tuskaa Minnesotan Kapinan aikana-1862.Kuinka historia muistaa hänet-traumaattisena isänä,pahamaineisena teloittajana tai itsenäisenä promoottorina, on vaikeaa sanoa minä henkilönä hän jäi tähän surulliseen tragediaan Minnesota-1862 Kansan nousussa.

Hänen lapsensa oli tapettu raa'asti Shetek-järven verilöylyssä.Kolme hänen lastaan Willie 10.vuotias,Belle 4.vuotias ja Francis 6.Kuukautta vanhana.Hänen vaimonsa Laura sai osuman luodista kantapäähän ja oli todistajana ainakin yhden lapsen murhasta kun hän ja hänen lapsensa Emma ja Jefferson vangittiin samana päivänä.Laura oli neljännellä kuukaudella raskaana ja sanottiin että hänet olisi raiskattu monta kertaa.Laura itse kielsi tapahtuman ,mutta tämä tieto jäi kaivelemaan aviomies William Dunleytä koko loppuiän ajaksi.Duley itse oli päässyt kuin ihmeen kaupalla pakoon Dakota-sodan raidilta aivan alkumetreillä sotaa Shetek-järven rannalla ,nykypäivän Murray County,Lounais-Minnesota.Viisitoista siirtolaista tapettiin Shetek-järvellä 20.elokuuta,1862 ja vielä kahdeksan muuta siirtolaista otettiin panttivangeiksi.

Tässä myös yksi harvinainen kuva.Siirtolaisia jotka on saatu pelastettua Shetek-järveltä.


Duley puolestaan ahdisti se tunne että hän ei tiennyt mitään perheensä kohtalosta Kapinan-aikana.Duley valittiin katkaisemaan köysi josta kaikki 38.Dakotaa putosivat yhdellä kerralla.Työnsä hän teki täydellä hartaudella ja oli kostonhimossaan aivan pitelemätön.Tuhansien kansalaisten ja 1 400 sotilaan keskellä pääsi William Duley kerrankiin paisttalemaan kuuluisuudessa.

Teloittaja,Rankaisujen toimeenpanija ja hurskas mies William Duley.Valokuvan otto vuodesta on veikkaus 1862-1865 l. aika laaja skaala.Williamin tarina jatkuu vielä ja Haukka voi lisätä vielä eri vaiheista tämän teloittajan elämästä.


D.Witko

[Haukka]

Vai muistetaanko William Duley sittenkin vain pelkurina, joka luikki pakoon ja jätti vaimonsa ja lapsensa dakotojen käsiin. En ole varma, mutta aivan kuin olisin tuollaisenkin lukenut. Joka tapauksessa hänen vaimonsa Laura sekosi vankeutensa aikana siksi pahoin, että hänet oli lähetettävä mielisairaalaan. Myös William lienee ollut hirttäjäisten jälkeen hoidossa samassa laitoksessa. Kummatkin selvisivät takaisin siviili-elämään, mutta trauma oli ikuinen.

Joka tapauksessa Duley pestautui dakota-sotaan ja oli myös mukana siinä ryhmässä, joka pystytti Mankaton hirttolavan telineineen. Lisäksi hänet valittiin katkaisemaan köysi, joka katkaistessaan lähetti 38 dakotaa ikuisille metsästysnaille. Nämä Tapaninpäivän juhlavat massahirttäjäiset olivat Duleyn elämän ehdoton kohokohta. Hän sai roolin, jota oli halunnut, ja jota seurasi 1400 sotilasta ja monta tuhatta siviiliä. Kaikilla oli hyvä mieli, sillä pahuuden voimat oli tuhottu.

Tosin dakota-vainajien ikuiset metsästysmaat eivät sijainneet läheisellä rantatörmälle, jonne heidät ekana haudattiin. Läpi pimeyden tulivat äänettömät rattaat, jossa muuan tohtori Mayo ruumiinryöstäjineen kuljetti vainajat uusiin koteihinsa. Yksi dakota-poloinen putosi rattailta ja heräsi kummittelemaan. Tämä puolestaan aiheutti tiiviin laukaustenvaihdon, jossa nuoret sotilaat intoutuivat yön pimeydessä ammuskelemaan jo kertaalleen kuollutta intiaania. Mankatossa oli kaikki mahdollista.

Vain muutamia päiviä hirttäjäisten jälkeen Dooley muuten sai tietää, että hänen vaimonsa oli yhä elossa.

Tohtori Mayo ja hänen muodikas lippiksensä

[Witko]

Minulla on myös tuo deja' vu ilmiö ja tutkin löydänkö jostakin Minnesota kirjastani tai netistä tähän tietoa.Kun tiedetään mitä Shetek-järvellä tapahtui 20.08.1862 niin miten on mies päässyt pakoon Dakotain käsistä, sillä jos olisi ollut vaimo ja lapset mukana niin ei olisi takuulla päässyt karkuun.Epäilen että tämä riippamuna jätti perheensä Dakotain käsiin ja otti ritolat yksin.Mies ei ollut edes kiinnostanut perheensä kohtalosta koko Dakota konfliktin aikana ja aikaa oli kuitenkin yli kolme kuukautta etsiä ja tiedustella. Nyt käännän kyllä kivet ja kannot että löydän jotain muuta tietoa tästä "teloittajasta".
http://usdakotawar.org/history/aftermath/trials-hanging

Tuossa linkissä miestä kehutaan mutta rivien välistä kun lukee niin kaikki ei ole kyllä ihan siten miten tapahtui ja hutkitaan lisää...........

D.Witko

[Witko]

Minulla on myös tuo deja' vu ilmiö ja tutkin löydänkö jostakin Minnesota kirjastani tai netistä tähän tietoa.Kun tiedetään mitä Shetek-järvellä tapahtui 20.08.1862 niin miten on mies päässyt pakoon Dakotain käsistä, sillä jos olisi ollut vaimo ja lapset mukana niin ei olisi takuulla päässyt karkuun.Epäilen että tämä riippamuna jätti perheensä Dakotain käsiin ja otti ritolat yksin.Mies ei ollut edes kiinnostanut perheensä kohtalosta koko Dakota konfliktin aikana ja aikaa oli kuitenkin yli kolme kuukautta etsiä ja tiedustella. Nyt käännän kyllä kivet ja kannot että löydän jotain muuta tietoa tästä "teloittajasta".
http://usdakotawar.org/history/aftermath/trials-hanging

Tuossa linkissä miestä kehutaan mutta rivien välistä kun lukee niin kaikki ei ole kyllä ihan siten miten tapahtui ja hutkitaan lisää...........

D.Witko

Tässä oikea linkkihttp://genealogytrails.com/minn/murray/ ... sacre.html

[Haukka]

https://www.leg.state.mn.us/archive/Leg ... rticle.pdf

Tuossa Star Tribunen pari vuotta vanhassa artikkelissa todetaan, että Duley olii jollakin tavalla onnistunut pakenemaan dakotojen iskua Lake Shetekille. Samassa arikkelissa kirjoittaja Curt Brown kaivaa esiin varsinaisen dakota-tutkija Curtis Dahlinin:

[quote="Star Tribunen lehtimies Curt Brown"] Dahlin takes issue with Duley’s ability to escape the Lake Shetek raid while his family members died or were captured.[/quote]
Dakota-tutkija siis kyseenalaistaa Duleyn paon Lake Shetekiltä samanaikaisesti kun dakotat tekivät pahaa tämän perheelle. Kenties Duley oli ollut tapahtumahetkellä toisaalla, niin uskon. Dakotatutkija uskoo keksineensä myös syyn, miksi Duley nousi teloittajaksi Hän oli poliiitikko ja poliitikot eivät koskaan ujostele esittää mielipiteitään. Vaikken olekaan ihan varma miten Duley valikoitui tehtäväänsä, niin uskon että hän osoitti selvästi kiinnostuksensa ryhtyä teloittajaksi.


Näin ollen miehen maine lienee puhdistettu ainakin mitä perheen jättämiseen dakotojen armoille tulee. Uskon nimittäin vakaasti dakota-tutkija Dahlinia. Tämä taas on sikäli hyvä juttu, että Duleyn edesottamuksia on tältä osin turha kaivaa esille. Kirjat voivat tarjota väärää tietoa.

Vielä kerran poliitikko-upseeri-teloittaja

[Witko]

Kyllä se näyttää siltä kun luin linkkisi että näin olisi käynyt ja en myöskään löytänyt mitään uutta tietoa kirjoistani Duleyn osalta.Curtis Dahlinin teksti oli minusta myös aika painavaa tekstiä mutta uskon myös samaan teoriaan että Duley ei ollut Shetek-järvellä 20.08.1862.Luin hänen uskomattomasta paosta Dakotain piirittimällä alueella miten mies matkasi öisin ja piiloutui päivällä koloihin ja melkein kaksi päivää matka kesti.Bloody Lake oli paikka mistä hän lähti seikkailujen matkalle New Ulmiin ja yöllä hän matkasi ja oli niin poikki että ei jaksanut kantaa edes asettaan.Uskon enemmän tuohon poliittiseen kunniahimoon yhdistettynä sairas kostaminen loputtomiin asti.Ei hän perhettään hylännyt mutta luulen että Duleyn nuppi meni sekaisin koska tämä Dakota-sota oli ainoa missä hän pääsi pätemään.

Duleystä antoi eräs armeijan upseeri aika erikoisen lausuman: Ei ollut yhtään yllätys että Duleystä oli tullut kuuluisa Dakota-sodan innostunut scoutti ja vapaaehtoinen pyöveli ja mies joka teloitti 38.Dakotaa.Hän oli todennäköisesti ainoa teloittaja joka todella nautti työstään ja tämä 26.12.1862 oli se päivä josta hän jaksoi puhua vuosiakin jälkeenpäin kun muut valkoiset halusivat unohtaa koko massahirttäjäiset.[/size]Duley muuten missasi teloituksessa ensimmäisen veitsellä köyden leikkauksen ja toisella kertaa onnisti vasta ja silloinkin mies joutui potkimaan riippuvia Dakotaja pois luukkujen välistä ja yhden Dakotan köysi katkesi ja tämä Dakota Rattling Runner revittiin ylös mudasta ja uusi kertaa köyteen roikkumaan.
[quote]
William Duly had had an even narrower escape after he got away from Bloody Lake or the slough. Traveling all night through the pitch darkness across country, he had before daylight fallen in with another refugee named Wheaton. The two presently came to the deserted house of a settler. On the table lay the breakfast of the day before all untouched. The two famished men had barely sat down to eat, when the shadows of ten Sioux warriors passed the window. With a bound, Duly jumped behind the door; but Wheaton had got only as far as the stove when the savages entered.

"Ho-ho," grunted one of the warriors softly, "but this is our tepee - now." Wheaton had the presence of mind not to show alarm.

"All right," he said, "come in," and at the word he fell dead, shot in the back.

In the confusion that followed, Duly jumped from behind the door, and bolted for the timber of the river bottom undiscovered. He reached New Ulm that night, so exhausted that he had not strength to carry his gun.[/quote]

[quote]One need not be surprised to learn that Duly became a famous scout in the Indian wars, and volunteered to cut the rope that dropped the thirty-eight Indians hanged for the atrocities of '62. "He was probably," said an officer who took part in those wars, "he was probably the only hangman who ever enjoyed his job." Of the other fighters in the slough, Everett is the only one of whom I find any record of escape. [/quote]

D.Witko

Wind Maker,yksi hirtetyistä Santeista

[Haukka]

William Duly had had an even narrower escape after he got away from Bloody Lake or the slough. Traveling all night through the pitch darkness across country, he had before daylight fallen in with another refugee named Wheaton. The two presently came to the deserted house of a settler. On the table lay the breakfast of the day before all untouched. The two famished men had barely sat down to eat, when the shadows of ten Sioux warriors passed the window. With a bound, Duly jumped behind the door; but Wheaton had got only as far as the stove when the savages entered.

"Ho-ho," grunted one of the warriors softly, "but this is our tepee - now." Wheaton had the presence of mind not to show alarm.

"All right," he said, "come in," and at the word he fell dead, shot in the back.

In the confusion that followed, Duly jumped from behind the door, and bolted for the timber of the river bottom undiscovered. He reached New Ulm that night, so exhausted that he had not strength to carry his gun.

One need not be surprised to learn that Duly became a famous scout in the Indian wars, and volunteered to cut the rope that dropped the thirty-eight Indians hanged for the atrocities of '62. "He was probably," said an officer who took part in those wars, "he was probably the only hangman who ever enjoyed his job." Of the other fighters in the slough, Everett is the only one of whom I find any record of escape.

Nämä Witkon lähteet ovat minnesotalaisen historioitsija -Novelisti Agnes Christina Lautin käsialaa, kirjoitettu joskus sata vuotta sitten. Tuo pako siis voi olla puhdas fiktio. Artikkelin nimi PIONEER WOMEN OF THE WEST - THE HEROINES OF LAKE SHETEK Voihan tuossa olla jotakin todenperäistäkin. Yhteenvetona tuohon voi sanoa, että Bloody Lake ja Lake Shetek ovat eri järviä vaikka ovatkin lähetysten. Artikkelin mukaan William pakeni Bloody Lakelta, kun taas hänen vaimonsa ja lapsensa joutuivat dakotojen hyökkäykseen tuon toisen järven rantamilla. Näin ollen dakota-tutkija Curtis Dahlin puhuu asiaa väittäesssään, ettei Duley olisi kyennyt pakenemaan samaan aikaan kun vaimo ja lapset joutuivat intiaanien kynsiin. Aviopuoliset siis olivat eri paikoissa hyökkäysten sattuessa.

Ja tuohon sopii novelisti Agnes C. Lautinin kuva:

[Witko]

Agnes on hauras nainen jota ei saa lyödä, mutta tämän upseerin väite on uskottava että Duley oli onnensa kukkuloilla kun pääsi teloittajaksi 38.Dakotalle ja vaikka Minnesota oli luonollisesti v.1862 täynnä kostonhimoisia siirtolaisia, niin tuskinpa tästä pyövelin tittelistä mitään suurta tarjontaa ollut ,sillä on se kova tikki päästää 38.ihmistä tai siis Dakotaa yhdellä leikkauksella henki pois vaikka nämä olivat paholaisia ihmisruumissa Kenraali Popen sanonta.Eikä William Nutria Duley ollut todellakaan ainoa Minnesotalainen joka oli menettänyt perheensä Minnesota-1862.

Tietysti vuosittaisessa pyövelien Loosi-juhlassa on aika kiva aloittaa toteamus virkaveljille että minä poika hirtin yhdellä kertaa 38 "ihmistä",niin siinä laskeutuu toveripiirissä kunnioittava hiljaisuus, koska tuosta ei firabeli pyöveli pystynyt paremmaksi pistämään.Duley voitti 15.vuotena perättäin Vuoden teloittaja tittelin l. oli suveneeri jätkä koko jengissä.

D.Witko