Valokuvia menneisyydestä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Witko » To 28.12.2017 12:16

Tässä valokuvia Lakotoista
Battle of Cedar Creek Montanassa 21.10.1876 ei ehkä täyttänyt kaikkia vaatimuksia mitä sana Taistelu pitää sisällään mutta Lakotain kannalta ei kuollut yhtään soturia sillä Yhdysvaltain puolelta kuoli kaksi sotilasta ja kaksi haavoittui.Sitting Bull johti 300 Lakota soturia alipäällikköineen ja Yhdysvaltain komennossa oli itse Nelson A. Miles ja 398 sotilasta sekä ryhmä Crow sekä Shoshone scoutteja.Ainoa asia mikä tästä jäi kaikkien mukana olleiden mieleen oli se että päivä oli helvetin kylmä l. A Cold Day in Hell.

Tässä kaksi Lakota ja Minneconju/San Arcs päällikköä jotka antautuivat tuona päivänä ja jotenkin ovat veljekset ikään kuin nukkavieruja ja koko ero on toinen mihin kiinnittää huomiota.Kuva on vuodelta 1884.
Vasemalla jököttää John San Arcs aka Jumping Bear ja oikeanpuoleinen rotjale on Lakota/Minneconju Red Shirt

Kuva

Tässä vähän naiskauneutta tasoittamaan äskeistä jylhää kuvaa Lakota/Minneconju Chief Humpin vaimo ja vauva.Kuva on v.1880.
Kuva

Lakota Chief Humpilla on hyvät sillä tässä kuvassa on kaksi mehen viidestä vaimosta.Kuva on otettu v.1879 Montanassa ensimmäisen antautumisen kera.Hump aka Etokeah oli yksi Siouxien taitavimmista sotapäälliköistä vuosina 1860-1880. Hän oli mukana Podwer Riverillä ja Fettermanin Massacressa,Little Big Hornissa ja vielä Sitting Bullin kanssa Kanadassa maanpaossa.Hän oli niin kovan linjan sotapäällikkö ettei suostunut kirjoittamaan Laramien sopimusta v. 1866.Hän ei suostunut oikeastaan mihinkään rauhansopimukseen ja oli erittäin hyvä ystävä Crazy Horsen kanssa ja samoin 1865-1868 Red Cloudin ja 1870-1880 luvulla Sitting Bullin luottomies.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 28.12.2017 12:47

Suurten sioux-sotien aikoihin kenraali Crookin tiedustelijoiden päällikkönä ja tulkkina toimi heppu nimeltään Frank Grouard. Hän oli sikäli veikeä tapaus, ettei kukaan oikein tiennyt mikä hän oli miehiään. Näin ollen Grouardista liikkui monenmoista tietoa. Jotkut pitivät häntä pesunkestävänä intiaanina, jotkut taas neekerinä. Suurin osa näki hänet puoliverisenä tai Louisianan kreolina. Itse hän väitti syntyneensä eräällä etelämeren pikku saarella, jossa muuan mormoonipappi oli aamullisen jumalanpalveluksen jälkeen kellistänyt niitynpientareella viattoman polynesialaisen alkuasukastytön ja laittanut Frank-pojun alulle. En tiedä pitikö tuo paikkaansa, mutta näin Frank Grouard selitti kaikkein läheisemmille ystävilleen..

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 02.01.2018 20:26

Teen pienen paikan ja ajan muutoksen aina Minnesotaan ja vuosi on 1862,Elokuu.Sophia ja hänen miehensä tulivat opettajiksi Lac Qui Parlee,Minnesota vuonna 1861 Hallituksen koulun opettajiksi Dakotain alueella.Se mikä tästä naisesta tekee minusta harvinaisen oli hänen suhtautumisensa Minnesota-1862 Kapinaan vaikka Dakotat tappoivat hänen aviomiehensä 19.päivänä Elokuuta,1862 heidän talonsa edessä.Neljä tuttua Dakotaa oli tullut sisälle taloon ja vaikka he olivat sotamaalauksissa niin he tulivat katsomaan Sophien ompelukonetta.Pihalla kun aviomies Amos saapui niin silloin tilanne laukesi väkivaltaiseksi.Sophie ja hänen kaksi lastaan Letta ja Charlie joutuivat vangiksi.Josephinan tarina jonka hän kertoi Minnesotan Kapinan jälkeen lehdille oli täysin erilainen kuin muiden vankien kuvaukset ja liioittelut Dakotain julmasta väkivallasta kaikkia valkoisia kohtaan ja hän ei tehostanut sitä mitenkään dramaattisesti erilaisilla yksityiskohtaisilla väkivallalla mässäilyllä.

Hän ei myöskään mitenkään demonisoinut Dakotoita vaan kertoi asiat realistisen puhtaasti ja ei mitään värityksiä joita tuon Minnesota-1862 jälkeen eri uudisasukkaat ja kaikki valkoiset mitä oli koko Minnesotassa julistivat verisyyden juhlana ainoastaan.Tapahtui tietysti veritekoja paljon Dakotain puolelta mutta eivät kaikki heistäkään olleet tappo mentaliteetilla.Hän kertoi että tultuaan kylään niin päällikön vanha vaimo tarjosi ruokaa ja vettä ja antoi lapsille puhtaita paitoja päälle.Walking Sprit oli tämän leirikunnan päällikkö.Kun heidät vapautettiin niin Sophia kijoitti armahdus pyynnön Walking Spritin nuoren pojanpojan Tategaten vapauttamisesta koska tämä ei ollut missään veritöissä mukana, mutta ei painanut Sophian sana sillä Mankaton hirttolava kutsui 26.12.1862 Tategatea.Tässä on koko artikkeli jossa Sofia kertoo omista kokemuksistaan Dakota-1862 konfliktistahttps://dakotasoulsisters.files.wordpre ... memoir.pdf


Tässä tämä nainen joka herätti aikalaisissa melkoisen ihailun kauneudestaan Sophia Joseph Huggins ja Letta tytär.Eräs nuorempi sotilas Sibleyn joukoista sanoi Kerlinger lehdelle että Sophia Huggins oli kaunein nainen mitä hän oli koskaan nähnyt maanpäällä.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 07.01.2018 08:02

Mielenkiintoinen tarina naisesta. Laitetaan lisää:
Kun meksikolaiset sotajoikot saapuivat San Antonioon helmikuussa 1836, monet san antoniolaiset siirtyivät Alamoon, jossa uskoivat olevansa turvassa. Näiden Alamoon matkanneiden joukossa olivat myös vapaaehtois-sotilas Almaron Dickinson ja hänen nuori parikymppinen vaimonsa Susannah sekä heidän pieni tyttärensä Angelina. Santa Annan joukkojen aloittaessa hyökkäyksensä Alamo kuitenkin osoittautui turvattomaksi pakopaikaksi. Parisataa puolustajaa eivät kyenneet pitämään puoliaan murskaavaa ylivoimaa vastaan ja monien muiden tavoin myös Almaron Dickinsonista tuli yksi Alamon sankarivainajista.

Susanna ja hänen Angelina-tyttönsä joutuivat meksikolaisten vangeiksi. Susannahin viehättävä olemus ei jäänyt Santa Annalta huomaamatta ja kenraali teki tiettäväksi, että oli halukas tutustumaan Susannahiin hieman lähemmin. Santa Annan naissankarin maine oli tunnettu laajoilla alueilla ja Susannah oivalsi nopeasti, mistä tuuli puhalsi. Santa Anna käytti tulkkia keskusteluissaan Susannan kanssa kanssa ja tulkiksi valittiin eversti Almonte. Tämä käänsi puheen ja kertoi muun muassa, että kenraali halusi Susannan ja Angelinan kanssaan Meksikoon. Susannan kieltäytyi jyrkästi. Santa Anna tarjoutui vielä adoptoimaan Angelinan ja kasvattamaan tästä hienon ja sivistyneen, mutta Susanna kieltäytyi tästäkin. Mieluummin hän antaisi tyttärensä nääntyä nälkään kuin jättäisi hänet Santa Annan niljakkaisiin käsiin. Almonte joutui tekemään parhaansa saadakseen kenraalin vakuuttuneeksi asiasta. Lopulta Santa Anna suostui laskemaan Susannan ja tämän tyttären vapaaksi. Angelina sai tuolloin liikanimen ”Baby of The Alamo”.

Susannalle annettiin poni, kuormamuuli, ruokaa ja huopia ja lupa lähteä kohti Gonzalesia. Susannan ja Angelinan ”henkivartijaksi” irrotettiin eversti Almonten pikkuruinen palvelija, joka totteli nimeä Benjamin Harris. Mukaan matkalle liittyi myös Alamossa surmatun William Travisin musta orja Joe. James Donovan kuvaa parin sivun verran kolmikon matkaa kirjassaan The Blood of Heroes. Reissun varrella kolme äänetöntä ratsastajaa ryhtyy varjostamaan heitä ja pakenijat ovat varmoja, että ratsumiehet ovat comancheja. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ratsastajat osoittautuivat kenraali Sam Houstonin tiedustelijoiksi.

Susanna Dickinson selvisi ja eli hyvän elämän. Mutta Angelina-tyttärelle kävi huonommin. Hän tosin avioitui nuorena parikin kertaa ja sai lapsia, mutta oli liiaksi huvittelunhaluinen kotiäidin rooliin. Hän hylkäsi perheensä, vietti kiertelevää elämää ja ajautui prostituoiduksi. Ehkä miehet kohtelivat häntä hyvin, en tiedä. Mutta hänen loppunsa oli ikävä, sillä hän menehtyi Galvestonissa vain 34-vuotiaana – syynä sukuelinten tyrehtymätön verenvuoto

Baby of The Alamo


Kuva


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 09.01.2018 19:56

Tässä kuva menneisyydestä ja kuvan mies on James M. White,lääkäri ja kauppias jonka elämä päättyi Lokakuussa,1849.Mr.White oli palaamassa kotiin perheineen Santa Feen kun joukko Jicarilla-Apacheja järjesti väijytyksen.Mukana oli lisäksi vaimo Ann,tytär,palvelija sekä kaksi miestä.Matka taittui Santa Fe Traililla Cimarron Cutoff.Useita maileja itään päin Poin Rockista. Jicarillat Apachet järjestivät tämän väijytyksen ja tappoivat James Whiten ja kaksi muuta miestä raa'asti mutta ottivat vaimon,tyttären ja palvelijan vangiksi.Armeijan osaston mukaan lähti muuan Kit Carson joka oli tunnettu jäljittäjä myös ja niin alkoi vankien etsintä.........


J.M.White ja huikeat v.1849.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 10.01.2018 20:51

Jotakin tuttua tässä jutussa on olevinaan, miutten ole varma onko se kerrottu täällä. Ranald McKenzien tonkawa-lipan-meksikolais-verinen tiedustelija nimeltään Johnson esiintyy Robinsonin lipan-kirjan sivuilla. (On hepusta kyllä jotakin täälläkin kirjoitettu). Johnson oli kaikin puolin kyvykäs scoutti-kersantti , jolla oli niin kokoa kuin näköäkin. Joskus 1870-luvun varrella hän tutustui Creatonin perheeseen, johon ankaran John Creatonin ohella kuului tämän sisko nimeltään Ida. Kuinka ollakaan Johnson iski silmänsä Idaan. Tästä taas oli seurauksena se, että Johnsonista tuli Creatonien perheen vakiovieras. Eräänä sunnuntaina Johnson rohkaisi sitten mielensä ja päätti tehdä ratkaisevan siirron. Hän pukeutui parhaisiin vaatteisiinsa ja tuli juhlavan vakavana Idan veljen juttusille. Lyhyen keskustelun aikana Johnson tarjosi John Creatonille 20 ponia maksuksi Ida-siskosta. Tarjous ei ollut ollenkaan hassumpi, mutta Creaton kieltäytyi. Idan mielipidettä tässä ei kysytty.

Pari viikkoa myöhemmin Johnson ilmestyi Creatonien asuntoon vahvassa humalassa. Sen enempää tarkoituksistaan kertomatta hän kävi John Creatonin kimppuun. Creaton ei kuitenkaan jäänyt altavastaajaksi, vaan kumautti oikean suoran Johnsonin leukaan. Scoutti-kersantti kellistyi lattialle ja jäi ottamaan lukua. Riuskaotteinen Creaton raahasi Johnsonin läheiseen Fort Griffiniin, jossa tämä heitettiin vartiotuvan selliin selviämään. Sherry Robinsonin kirja esittelee kuvan, jossa Johnson ja Ida poseeraavat avoimesti, joten ilmeisesti Johnson jatkoi muina miehinä vierailujaan Idan kotona. Tuota valokuvaa en äkkipäätä netistä löytänyt, joten laitetaan pelkkä Johnson, joka tässä Idan sijaan joutuu näpelöimään pelkkää revolveriaan.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Witko » To 11.01.2018 12:06

Ollaan kyllä joskus puhuttu tuosta Tonkawa-Lipan scout Johnsonista mutta en muista myös mitä olemme miehestä puhuneet.Olen nyt töissä joten en pääse Sherry"Storybook"Robinsonin kirjaan käsiksi jäntevillä käsilläni jotka pullistelevat khaki paidan uumenissa mutta olisko tuo se valokuva jämerästä scoutista ja Idasta.Ainakin sen muista ettäjlhän näköisen scoutin olen nähnyt kinkereillä tuossa pistolero valokuvassa.

Kerran piesty "matkarakastaja raju Johnson" ja ihanainen impi Ida Creaton?
Kuva


Daavid Goljat Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 11.01.2018 13:11

Kappas vaan, Goljat on löytänyt juuri sen kuvan, jota itse en löytänyt. Tuossa Johnson ja hänen mielitiettynsä Ida näyttävät avioparilta, joiden välinen kipinä on jo ehtinyt sammahtaa. Tai sitten tunteet on vain piilotettu ajan vaatimusten mukaisesti. Valokuvaaja tuskin eksyi paikalle ihan sattumalta, joten veikkaan että he ovat tuossa jo aviopari ja siten oikeutettuja yhteiseen kuvaan.

Oli niin tai näin, joka tapauksessa hieno löytä David Goljatilta.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 11.01.2018 17:01

Kenties rakastaja raju on lisännyt 20 humman lisäksi naimakauppatarjoukseen myöhemmin vaikkapa vakituisesti toimitettavan kyljyspaketin, eikä Idan veli ole kyennyt vastustamaan tuntemattomasta eläimestä peräisin olevaa mureaa ja maukasta lihakimpaletta...

Powell-kirja saapui viivyttyään noin kahdeksan bisnesspäivää matkalla, päivän pari keskimääräisiä englannin toimituksia pidempään, mutta mukavasti käteen ojennettuna eikä mistään pultsareiden kansoittamasta r-kioskista noudettuna. Noh, kovakantistahan ei itse asiassa olisi ollut adlibriksesta edes saatavilla.
Kirja on hemmetin paksu, ja nopea vaikutelma on ettei siinä kovin montaa kuvaa olisi, mutta kyllä niitä taitaa yli viisikymmentä tuonne mahtua.
Mielenkiintoisinta antia tietysti syvänteestä ja Isolta Kanjonilta tallennetut otokset:


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 15.01.2018 08:47

Jatkanpa Tienpään kuvaa saman aiheen tiimoilta. Tuon John Wesley Powellin retkikunnan suosituimpia jäseniä olivat veljekset Seneca ja Oramel Howland, jotka väärällä hetkellä tekivät kohtalokkaan päätöksen jättää Powellin retkikunnan. Veljesten päätökseen taipui myös mies nimeltään Bill Dunn. Kolmikko jätti Powellin porukan 28. elokuuta 1869 ja päättyi jatkaa matkaansa jalkaisin muiden turvautuessa veneisiin. Sitä ennen Howlandin veljeksillä oli ollut useampia erimielisyyksiä Powellin kanssa ja edessä oleva koskenlasku Rapidjoella oli veljeksille liikaa.

-Minä en tapata itseäni tuollaisessa itsemurhatehtävässä, Oramel Howland mörisi syvällä bassoäänellään.
- Enkä minä , pikkuveli säesti.
-Minäkin jään veljesten kanssa rantaan, Bill Dunn kimitti Howlandien selän takaa.

Kolmikko jäi rantaan, eikä suostunut ottamaan edes heille kuuluvia ruoka-annoksia. Howlandit sanoivat, että he metsästävät ruokansa itse. Dunn nyökytteli mukana ja miehet jäivät katselemaan miten retkikunnan veneet lasteineen erkanivat rannasta. Koskenlasku sujui mainiosti, eikä Howlandien pelkäämää onnettomuutta sattunut. Retkikunta pääsi turvallisesti perille mormoni-yhdyskuntaan jonne he olivat matkalla.

Mutta miten kävi Howlandin veljeksille ja heidän häntäkärpäselleen Dunnille? Heidän päämääränään oli saapua jalkaisin samaan mormoniyhdyskuntaan, mutta he eivät selvinneet koskaan perille. Huhu kolmikon kuolemasta kantautui Powellin korviin ja asiaa selvitettäessä paljastui, että coeur d'Alene-intiaanit (skitswichit) surmasivat heidät. Tästä asiasta historioitsijat tosin painivat yhä keskenään, sillä jotkut ovat varmoja, että kolmikko sai surmansa mormonien käsissä, Melkein kallistun tuohon jälkimmäiseen, mutta kun en tunne lähemmin heikäläisiä, en pääse kysymään mitä heidän perimätietonsa kertoo Howlandien ja Dunnin teloituksesta.

Tarinan tiukka veljeskaksikko:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 15.01.2018 12:41

Näytti olevan kahta eri kantaa tämän kolmikon kuolemasta niin kuin Haukka totesi. Nämät primitiiviset shivwits heimo joka oli Utahin paiutein yksi bandi.Mormoonit olivat kyllä myös varteenotettavat murhaaja kandinaatit koska he eivät sietäneet ketään jotka tulivat heidän alueelleen ilman lupaa.Meadows Massacre on siitä hyvä esimerkki.Kun rautatietä rakennettiin v.1868 niin mormoonien maille meneminen oli työn ja tuskan takana.

Tässä kuva shivwitsit kastetaan mormoonien toimesta vuonna 1875.Mormoonit kohtelivat shivwitsitsejä aika rankasti viemällä heiltä täysin omat traditionsa,elämäntyylin ja koko identiteetin.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 15.01.2018 16:05

Paiutejahan shivwitsit, ja tuo surmatyö tapahtui niin, että kolmikko sai kyllä vieraanvaraisen vastaanoton intiaaneilta, mutta näiden jatkaessa matkaan homma hieman muuttui. Nimittäin lähistöllä yksi paiute-nainen oli saanut surmansa jonkinlaisessa kännitappelussa amerikkalaisten kesken, ja shivwitseille uskoteltiin yhden amerikkalaisille vihamielisen paiuten toimesta että nämä Powellin miehet olisivat syypäitä.
Pahaa aavistamaton kolmikko sitten väijytettiin ja ammuttiin täyteen nuolia.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 15.01.2018 17:00

Versioita kolmikon kuolemasta on useampia. Miesten ruumiita ei koskaan löydetty, mutta muun muassa tämä kirja

https://books.google.fi/books?id=BvWQCg ... 2C&f=false

...heittää vaihtoehdon, että mormonit tappoivat kolmikon. Tosin kysymyksessä oli suuremman luokan emämunaus, sillä uskonveljet luulivat Howlandeja sekä Dunnia liittovaltion agenteiksi, jotka jäljittivät kapinajohtaja John D. Leetä. (Leen taannoiset puuhastelut erään verilöylyn yllyttäjänä kun eivät kestäneet kovin kirkasta päivänvaloa.)

No Erehtyminen on sangen imhimillistä, mutta jäljet tälläisestä törttöilystä oli paras peittää. Ei olisi ollut mormoneille eduksi, jos tapaus olisi tullut yleiseen tietoon.

Tuo paiute-ryhmä saattoi myöntää nämä tappamiset vain siksi, etteivät ymmärtäneet mistä tässä oikein on kysymys.

John Doyle Lee ei ollut Myöhempien Aikojen Pyhän Liikkeen pyhimys.


Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 15.01.2018 19:26

Haukka kirjoitti:Versioita kolmikon kuolemasta on useampia. Miesten ruumiita ei koskaan löydetty, mutta muun muassa tämä kirja

...heittää vaihtoehdon, että mormonit tappoivat kolmikon.
Tämä oli melko tuoreena mielessä, sillä Reeve käsitteli surmia kirjassa Making Space. Kirjan referaateissa on keskustelua juuri tästä mormoni-kontekstista, mutta Reeve toteaa tuon lähteen huomattavasti epäluotettavammaksi kuin Worsterin kertomuksen, joka on yhteneväinen Powellin oman tarinan kanssa. Tuota Worsterin Powell-kirjaa en tietysti ole vielä ehtinyt lukea, mutta juuri syvänne ja paiutet siinä eniten kiinnostavat. Se on tietysti selvää että mormonit koittivat vielä noihin aikoihin uskotella intiaaneille mitä ihmeellisimpiä juttuja amerikkalaisista, ja osa väkivaltaisuuksista on juuri näiden riidankylväjien aikaansaannosta.

KuvaKuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Valokuvia menneisyydestä

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 15.01.2018 20:36

Mountain Meadows Massacresta on minulla jopa kaksi kirjaa ja jos oikein ajattelee niin kun puhutaan verilöylyistä niin tämä oli kuolleiden osuudelta kovimmasta päästä ja naiset ja lapset myös.Paiutein osuus oli niin pieni että mormoonit(joita en voi sietää) tekivät rajuimmat teot ja vielä valkoisille kuin exe Bear River Massacre. Nuot kirjat on joskus ostettu Amazonista.

Kuva
Kuva

Tässä pidennetty teloitus.John Doyle Lee teki 1857 tämän massamurhan suunnittelut Youngin ja kumppanien kanssa vaikka veli Young kovin kiisti asian.
Juippi ammuttiin tuoliin murhien tapahtumapaikalla 23.03. v.1877.Liian lievä tuomio.Ristiinnaulitseminen olisi ollut paras tapa.
Kuva


D.Witko

Vastaa Viestiin