Valokuvia menneisyydestä
Re: Valokuvia menneisyydestä
Olin lähellä tilata Powellin seikkailuista kertovan kirjan koska mies tutki erityisesti syvännettä, mutta sittenhän löytyi tuo paiute-kirja ja jätin Powellit väliin. Ihan mielenkiintoisen oloinen toki edelleen, eikä ainoa Powellista kertova teos:
https://www.amazon.com/River-Running-We ... 011&sr=1-4
Ehkä jotkut tämän tyyppiset teokset innostaisivat D. Witkoakin, vähemmän väkivaltaa mutta siltä jännittäviä seikkailuja. Itse olen pitänyt erityisesti aikaisten tutkimusmatkailijoiden ja luonnontieteilijöidön seikkailuista historiallisina kronologeina.
https://www.amazon.com/River-Running-We ... 011&sr=1-4
Ehkä jotkut tämän tyyppiset teokset innostaisivat D. Witkoakin, vähemmän väkivaltaa mutta siltä jännittäviä seikkailuja. Itse olen pitänyt erityisesti aikaisten tutkimusmatkailijoiden ja luonnontieteilijöidön seikkailuista historiallisina kronologeina.
Re: Valokuvia menneisyydestä
Kyllä vain kiinnostavat erilaiset tutkimusmatkailijat sekä nk. "seikkailut".Esimerkiksi takavuosina kun kävimme Lewisin ja Clarkin retkikuntaa lävitse niin tuli tilattua kirja jos toinenkin että sai erilaisia näkökohtia esille mitä oikein tapahtui ja miten.Sama päti Samuel Champlainiin ym.En minä niin väkivallan ja sotien kyllästämä ole, että eivät muut mielenkiintoiset aihepiirit kiinnostaisi.Onhan noita 1600-luvun eri tapahtumatkin olleet täynnä mitä mielenkiintoisempia henkilöitä ja samoin 1700-luvullakin. On minulla eri tutkimusmatkailijoista kertova kirja jossa on Pohjois-Amerikka ja Kanada aihepiirinä.
Tältä kirjalta odotin joskus enemmän ja kun se tuli niin pettymys oli suuri,kuivaakin kuivempaa tekstiä ja sivujakin oli paljon 699. mutta ei se sivumäärä paljon lohduta kun lukisi lähinnä algebraa.Fremontin aiheesta olisi kyllä saanut kunnonkin luettavaa mutta puiseva teksti uuvutti minut.
Tuossa Powellin kirjassa näytti olevan sivujakin kunnioittavat 688.sivua. Harkitaan.Adlibriksestä löytyy ja halpa 18 ekua. Nyt muista tuon Worsterin koska hänellä oli juuri näitä Dust Bowl-aiheisia kirjoja ja on mies muutenkin tutkinut puhveleista lähtien koko Pohjois-Amerikan ekologiaa ym. vastaavaa.
D.Witko
Tältä kirjalta odotin joskus enemmän ja kun se tuli niin pettymys oli suuri,kuivaakin kuivempaa tekstiä ja sivujakin oli paljon 699. mutta ei se sivumäärä paljon lohduta kun lukisi lähinnä algebraa.Fremontin aiheesta olisi kyllä saanut kunnonkin luettavaa mutta puiseva teksti uuvutti minut.
Tuossa Powellin kirjassa näytti olevan sivujakin kunnioittavat 688.sivua. Harkitaan.Adlibriksestä löytyy ja halpa 18 ekua. Nyt muista tuon Worsterin koska hänellä oli juuri näitä Dust Bowl-aiheisia kirjoja ja on mies muutenkin tutkinut puhveleista lähtien koko Pohjois-Amerikan ekologiaa ym. vastaavaa.
D.Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Ei varmaankaan huono kirja tuo yllämainittu Fremont, mutta ei siihen jaksa syventyä. Kun lukaisin äsken sieltä katkelmia, ne olivat ihan mielenkiintoisia. Mutta pitkäveteistä, pitkäveteistä ja aikaavievää. Tällaisista paksuista kirjoista tulee helposti kirjahyllyn koristeita, kun taas ohuet tulee luettua helpommin. Tiedä vaikka joskus ottaisin ajan kanssa käsittelyyn tuon Fremontin, mutta ei vielä tänä vuonna. Aiheessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta yksityiskohtaiset kuvaukset puista, pensaista, kukista ja maisemista ovat hivenen raskasta luettavaa seikkailukirjojen ystäville. Autiolla saarella tästä voisi saada paljon irti, varsinkin jos mukana ei olisi muita kirjoja. Onhan minulla joitakin pölyttymään jääneitä intiaanikirjojakin. Siis kansojen historiikkeja, jotka eivät vain ole kiinnostaneet riittävästi. Tutkimusmatkoista Lewisit ja Clarkit ovat kiinnostaneet eniten ja siirtokunnista Uusi Ruotsi.
Tuossa yksi kirjoistani, joka jostain kumman syystä on päässyt unohtumaan lähes täysin. Täytynee tutustua joku kerta josko olisi vaikka luettava
Tuossa yksi kirjoistani, joka jostain kumman syystä on päässyt unohtumaan lähes täysin. Täytynee tutustua joku kerta josko olisi vaikka luettava
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Todennäköisesti vähintään hyvä kirja, en ole kylläkään Worsterin teoksia yhtään lukenut vaikka ympäristöhistoroitsija onkin. Tuota dust bowl-aihetta sivuten pakko taas mainostaa Prelude to the Dust Bowl-kirjaa, erittäin hyvin kirjoitettu laajasti eteläisiä tasankoja ja intiaaneja käsittelevä kirja, yksi viime vuosien parhaita:Witko kirjoitti:Tuossa Powellin kirjassa näytti olevan sivujakin kunnioittavat 688.sivua. Harkitaan.Adlibriksestä löytyy ja halpa 18 ekua. Nyt muista tuon Worsterin koska hänellä oli juuri näitä Dust Bowl-aiheisia kirjoja ja on mies muutenkin tutkinut puhveleista lähtien koko Pohjois-Amerikan ekologiaa ym. vastaavaa.
https://books.google.fi/books?id=NDV9DQ ... navlinks_s
Valokuvista lätkäistään vielä Powellin mukana 1870-luvun tutkimusmatkoilla pyörineen Hillersin paiuteja:
Re: Valokuvia menneisyydestä
Älä Haukka rupea lukemaan Fremontia koskaan sillä kärsit sen jälkeen pitkästä depressio-tilasta ja olet alakuluoinen mies raukka.
D.Witko
Kannattaa lukea vaikka on tilastoja jonkin verran niin paljon mukavaa extra tietoa ja mielenkiintoisia tapahtumia.Olen lukenut Brian Delayn kirjan viime vuonna ihan oikeasti.Tuossa yksi kirjoistani, joka jostain kumman syystä on päässyt unohtumaan lähes täysin. Täytynee tutustua joku kerta josko olisi vaikka luettava
D.Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Rangereista kun puhutaan niin heidät yhdistetään usein puhtaisiin viranomaisiin jotka suojelivat kansalaisia Intiaaneilta ja bandiiteilta.
Totuus on että he käyttivät välillä oikeuttaan tappaa kenet vain ja ilman mitään tarkkaa syytä.Tässä kuvassa v.1915 ovat rangerit kuvan tekstin mukaan ampuneet pahamaineiset meksikolais bandiitit.Totuus on vain vähän erilaisempi.Usein he tappoivat ihmisiä ilman mitään suurempaa syytä tai jos he epäilivät että nämät olisivat mahdollisia pahantekijöitä"rettelöitsijöitä",varkaita.Tämä myöhään Syyskuussa,1915 otettu kuva jossa rangerit ovat ampuneet Jesus Bazanin ja tämän lankon Antonio Longorian näiden ratsastettua likaista ja savista tietä pitkin lähellä ranchiaan Edinburghissa.Nämät miehet eivät olleet tehneet mitään rikoksia eivätkä he olleet edes rikollisia,mutta rangerit epäilivät että heillä oli yhteyksiä Meksikolaisiin bandiitteihin ja tämä riitti syyksi ampua nämät miehet kuin koirat keskelle savista tietä.Ruumit makasivat tiellä kaksi päivää ennen kuin naapurit uskalsivat hakea heidään ruuminsa ja haudata heidät.
Tällä tapahtumalla oli silminäkijä...................................
D.Witko
Totuus on että he käyttivät välillä oikeuttaan tappaa kenet vain ja ilman mitään tarkkaa syytä.Tässä kuvassa v.1915 ovat rangerit kuvan tekstin mukaan ampuneet pahamaineiset meksikolais bandiitit.Totuus on vain vähän erilaisempi.Usein he tappoivat ihmisiä ilman mitään suurempaa syytä tai jos he epäilivät että nämät olisivat mahdollisia pahantekijöitä"rettelöitsijöitä",varkaita.Tämä myöhään Syyskuussa,1915 otettu kuva jossa rangerit ovat ampuneet Jesus Bazanin ja tämän lankon Antonio Longorian näiden ratsastettua likaista ja savista tietä pitkin lähellä ranchiaan Edinburghissa.Nämät miehet eivät olleet tehneet mitään rikoksia eivätkä he olleet edes rikollisia,mutta rangerit epäilivät että heillä oli yhteyksiä Meksikolaisiin bandiitteihin ja tämä riitti syyksi ampua nämät miehet kuin koirat keskelle savista tietä.Ruumit makasivat tiellä kaksi päivää ennen kuin naapurit uskalsivat hakea heidään ruuminsa ja haudata heidät.
Tällä tapahtumalla oli silminäkijä...................................
D.Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Täytyy muistaa, että Texasin rangereiden kaltaisia kodinturvajoukkoja perustettiin pilvin pimein 1800-luvun loppupuolella. Nämä vigilantit nauttivat kyseenalaista mainetta niin verisessä Kansasissa kuin armottomassa Missourissakin Kaliforniasta nyt puhumattakaan. Texasin metsänvartijat vain sattuivat saamaan enemmän huomiota kuin muut koska Texasin naapurina oli ja on Meksiko. Sieltä taas tuli siksi paljon pahaa verta, että rangereita tarvittiin selvittämään satoja tai oikeastaan tuhansia pikku jupakoita. Eikä rangereilla ollut mitään omantunnontuskia ottaa lakia omiin käsiinsä. Vuosikymmenien aikana näissä rajakahakoissa kaatui tuhansia viattomia ihmisiä, nämä Witkon mainitsemat maanomistajat mukaan lukien.
Myös kehitys kulki eteenpäin ja jo 1910-luvun puolivälissä rangereitten alla alettiin nähdä tällaisia menopelejä. Texasin ja Meksikon rajalla majailevat intiaanit eivät meinanneet uskoa silmiään kun rangerien motorisoidut yksiköt pyyhälsivät ohi moottorit jyristen.
Myös kehitys kulki eteenpäin ja jo 1910-luvun puolivälissä rangereitten alla alettiin nähdä tällaisia menopelejä. Texasin ja Meksikon rajalla majailevat intiaanit eivät meinanneet uskoa silmiään kun rangerien motorisoidut yksiköt pyyhälsivät ohi moottorit jyristen.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Varhaisten aikojen llivijengiä ja julma on miesten menopeli.Ei ihme jos alueen Intiaanit olivat ihmeissään että mitä ihmeen pellehermanneja on tullut maaston noin helvetillisellä rytinällä ja paukkeella.Moni iäkäs emigrantti mummo sai halvauksen kun kuuli tuon rytinän.
Tässä yksi kovimmista rangereista ja pelätyin myös itse John Hughes joka palveli juuri tuolla Haukan mainitsemalla Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseuduilla.Zane Grey kirjoitti juuri hänestä kirjansa The Lone Star Ranger.
John Hughes,Texas Ranger D-komppania Ysietassa v.1894.
Nuorena miehenä kun hän tuli Intiaaniterritorioon niin hän tutustui ja liittyi Choctaw ja Osage Kansoihin ja myös Comancheihin ja oppi heidän kieltään ja tapojaan ja oli aidosti kiinnostunut heidän kultturistaan ja elämäntavoistaan.Toukokuussa v.1898 hän oli tosi toimessa kun hän rangereineen jahtasi
ranger kapteeni Frank Jonesin murhasta epäiltyä Olquinin perhettä. Tämä 18. miehen vahvuinen murha jengi pakeni Meksikon puolelle mutta se oli lyhyt ilo.Hughes viis veisasi rajan ylityksestä ja tappoi koko Olquinin perheen ja 18.miestä ammuttiin ja osa hirtettiin tai siis lynkattiin.
Hänen elämäsä oli tapahtumarikas ja hän päätti päivänsä 92.vuotiaana ja syvän masennustilan vuoksi teki itsemurhan 92.vuotiaana.
John Hughes kova mies sanan joka merkityksessä.Charmikas ja herrasmiehen oloinen mutta kovuutta löytyi joka lähtöön.
D.Witko
Tässä yksi kovimmista rangereista ja pelätyin myös itse John Hughes joka palveli juuri tuolla Haukan mainitsemalla Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseuduilla.Zane Grey kirjoitti juuri hänestä kirjansa The Lone Star Ranger.
John Hughes,Texas Ranger D-komppania Ysietassa v.1894.
Nuorena miehenä kun hän tuli Intiaaniterritorioon niin hän tutustui ja liittyi Choctaw ja Osage Kansoihin ja myös Comancheihin ja oppi heidän kieltään ja tapojaan ja oli aidosti kiinnostunut heidän kultturistaan ja elämäntavoistaan.Toukokuussa v.1898 hän oli tosi toimessa kun hän rangereineen jahtasi
ranger kapteeni Frank Jonesin murhasta epäiltyä Olquinin perhettä. Tämä 18. miehen vahvuinen murha jengi pakeni Meksikon puolelle mutta se oli lyhyt ilo.Hughes viis veisasi rajan ylityksestä ja tappoi koko Olquinin perheen ja 18.miestä ammuttiin ja osa hirtettiin tai siis lynkattiin.
Hänen elämäsä oli tapahtumarikas ja hän päätti päivänsä 92.vuotiaana ja syvän masennustilan vuoksi teki itsemurhan 92.vuotiaana.
John Hughes kova mies sanan joka merkityksessä.Charmikas ja herrasmiehen oloinen mutta kovuutta löytyi joka lähtöön.
D.Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Olguinin perheen päämies oli ysikymppinen Clato, joka ei itse enää ollut mukana kenttähommissa. Mutta pojat Antonio ja Jesus Maria sen sijaan olivat osallisina lukuisissa rikoksissa, samoin Jesus Marian vallattomat pojat Severio, Sebastian ja Pocilliano. Lisäksi mukana hääri koko joukko meksikolaisia ja amerikkalaisiakin ketaleita, jotka eivät nauttineet lain turvaamia oikeuksia. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin Olguinitkaan eivät olleet meksikaanejas, vaan pesunkestäviä texasilaisia. Tosin eivät erityisen pidettyjä kotikonnuillaan. Tämä värikäs rosvoporukka asusteli aika leveästi Pirate Islandilla, joka sijaitsi Rio Grandella. Saarella asui kaikkiaan useita satoja lainsuojattomia, joten Olguinit löysivät kyllä tukijoita. Rangerit olivat kuitenkin päättäneet hieman harventaa saaren asukaslukua ja siitä heille voi nostaa hattua: Olguinein suvun valta alkoi herpaantua ennen kuin 1900-luku alkoi.Toukokuussa v.1898 hän oli tosi toimessa kun hän rangereineen jahtasi
ranger kapteeni Frank Jonesin murhasta epäiltyä Olquinin perhettä. Tämä 18. miehen vahvuinen murha jengi pakeni Meksikon puolelle mutta se oli lyhyt ilo.Hughes viis veisasi rajan ylityksestä ja tappoi koko Olquinin perheen ja 18.miestä ammuttiin ja osa hirtettiin tai siis lynkattiin.
Ikävä kyllä, Olguinien suvun perinne jatkuu..."
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Juan Olguin on oikein kunnostautunut sillä 19.vuotiaana on jo miehekkästi naispuolinen uhri kyseessä.Täysin hullu sheriffi Arpaio Maricopan Piirikunnasta olisi Juanille hyvä lahja sillä tämä seriffi-setä ampuu aika vikkelästi ja selkäänkin jos on pakko. Juan taitaa kuulua Sonoran kartelliin joka on numero uno Meksikossa ja Yhdysvaltainkin puolella.
Seriffi Arpaio,hyllytettiin Obaman aikana mutta aina veikeä lurjus Donald Trump otti miehen takaisin palvelukseen ja on se reilua kun mies saa töitä Mariposan Piirikunnan vankilan vangit eivät takuulla riemusta pomppineet sillä takuulla tulee taas vanki asuksi vaaleanpunainen pupujussi puku ja kaikki muut kivat hiekkakuopat ym. sellit.
Sonoran kartellia
D.Witko
Seriffi Arpaio,hyllytettiin Obaman aikana mutta aina veikeä lurjus Donald Trump otti miehen takaisin palvelukseen ja on se reilua kun mies saa töitä Mariposan Piirikunnan vankilan vangit eivät takuulla riemusta pomppineet sillä takuulla tulee taas vanki asuksi vaaleanpunainen pupujussi puku ja kaikki muut kivat hiekkakuopat ym. sellit.
Sonoran kartellia
D.Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Asiaa puhut, humma. Jos joku ei satu tietämään, niin Arizonan sheriffi Joe Arpaio on mies, joka käytti kovia otteita kaikkia laittomasti maahan tulleita kohtaan. Varsinkin latinot olivat sheriffin hampaissa “Ainoa hyvä latino on muista ihmisistä eristetty latino ...j a niin edelleen. Arpaio jopa rakennutti näille pakolaisilla oman vastaanottokeskuksen Arizonan erämaahan. Paikka tunnetaan yleisesti nimellä “Telttavankila” ja olot kyseisessä paikassa ovat kaikkea muuta kuin mieltäylentävät. Arizonan kansalaiset eivät hyväksyneet Arpaion rasismiin perustuvia menettelytapoja, vaan jättivät hänet rannalle ruikuttamaan kun seuraavaa sheriffiä valittiin. Äijä oli ehtinyt hoitaa virkaansa vissiin parikymmentä vuotta. Arapaio sai myös tuomion oikeuden halventamisesta koska hän oli harjoittanut rotuprofilointia. Se on sellainen ruma joskin yleinen tapa, jota harjoitetaan Suomessakin.Witko kirjoitti:Juan Olguin on oikein kunnostautunut sillä 19.vuotiaana on jo miehekkästi naispuolinen uhri kyseessä.Täysin hullu sheriffi Arpaio Maricopan Piirikunnasta olisi Juanille hyvä lahja sillä tämä seriffi-setä ampuu aika vikkelästi ja selkäänkin jos on pakko. Juan taitaa kuulua Sonoran kartelliin joka on numero uno Meksikossa ja Yhdysvaltainkin puolella.
Seriffi Arpaio,hyllytettiin Obaman aikana mutta aina veikeä lurjus Donald Trump otti miehen takaisin palvelukseen ja on se reilua kun mies saa töitä Mariposan Piirikunnan vankilan vangit eivät takuulla riemusta pomppineet sillä takuulla tulee taas vanki asuksi vaaleanpunainen pupujussi puku ja kaikki muut kivat hiekkakuopat ym. sellit.
D.Witko
Kuullessaan Joe Arpaioon kohdistuvista syytöksistä presidentti Trump sai hepulin. Mitä te hemmetin pässinpäät menette pidättämään miehen, joka on tehnyt Arizonan eteen enemmän kuin kukaan muu. Rangaistusta ei Arpaiolle ehditty määrätä, eikä ikinä määrätäkään. Siitä Trump pitää kyllä huolen.]
Pitäkääpäs pojat suunne soukemmalla, kun setät keskustelevat, tuntuvat Trump ja Arpaio tuumivan.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tässä valokuva v.1870,Fort Yates,Dakota Territory on paikka ja mies on Arikara päällikkö Lone Dog.Kuvan tarkoituksena on esitellä aseistusta.Ensin huomio kiinnittyy julmetun pitkään ja raskaaseen sotanuijaan sitten nylkemispuukkoon sekä sylissä on 50.kaliberin U.S.Model 1842 hevos pistooliin.Tämä yhdesti laukeava pistooli oli kuolettavan tappava ase lähitaistelussa juuri tulivoimaltaan.Tämä Lone Dog on takuulla ollut mukana Arikara-sodassa v.1823 sekä Ashleyn retkikuntaa jahtaamassa ja on siis Hugh Glassin tuttuja, koska kuvassa jeppe näyttää about 70.vuotiaalta.
D.Witko
D.Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tuli mieleen vilkaista tuota "Olquin" nimeä mitä siihen saattaa sisältyä. Tuota sukua on ollut myös TX Rangereiden joukossakin.Haukka kirjoitti:Olguinin perheen päämies oli ysikymppinen Clato, joka ei itse enää ollut mukana kenttähommissa. Mutta pojat Antonio ja Jesus Maria sen sijaan olivat osallisina lukuisissa rikoksissa, samoin Jesus Marian vallattomat pojat Severio, Sebastian ja Pocilliano. Lisäksi mukana hääri koko joukko meksikolaisia ja amerikkalaisiakin ketaleita, jotka eivät nauttineet lain turvaamia oikeuksia. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin Olguinitkaan eivät olleet meksikaanejas, vaan pesunkestäviä texasilaisia. Tosin eivät erityisen pidettyjä kotikonnuillaan. Tämä värikäs rosvoporukka asusteli aika leveästi Pirate Islandilla, joka sijaitsi Rio Grandella. Saarella asui kaikkiaan useita satoja lainsuojattomia, joten Olguinit löysivät kyllä tukijoita. Rangerit olivat kuitenkin päättäneet hieman harventaa saaren asukaslukua ja siitä heille voi nostaa hattua: Olguinein suvun valta alkoi herpaantua ennen kuin 1900-luku alkoi.Toukokuussa v.1898 hän oli tosi toimessa kun hän rangereineen jahtasi
ranger kapteeni Frank Jonesin murhasta epäiltyä Olquinin perhettä. Tämä 18. miehen vahvuinen murha jengi pakeni Meksikon puolelle mutta se oli lyhyt ilo.Hughes viis veisasi rajan ylityksestä ja tappoi koko Olquinin perheen ja 18.miestä ammuttiin ja osa hirtettiin tai siis lynkattiin.
Ikävä kyllä, Olguinien suvun perinne jatkuu..."
Tigua Tribe sivustolla enemmänkin juttua. Otsikolla "Ysleta del sur Pueblo" löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja ja kuvia.
Mutta rajaseudulla kun oltiin niin rajan yli mentiin monessakin mielessä.
http://www.ysletadelsurpueblo.org/tigua ... 32&sub2=62
Re: Valokuvia menneisyydestä
Näköjään Olguineja riitti joka lähtöön, jopa armeijaan. Simon ja Francisco pääsivät hengestään jo tuonna samaisena vuotena (intiaanit poistivat heidät muonavahvuudesta) , mutta muut porskuttelivat eteenpäin kukin tyylillään. Ja nimen tarkoitusta on mietitty useammallakin taholla. Kaikkein fiksummat ovat tulleet siihen tulokseen, että Olguin tarkoittaa toimetonta tai onnellista itsestään nauttijaa. Miten tuon sitten pitäisi tulkita, mene ja tiedä,Ysleta del sur Pueblo kirjoitti:The U.S. Army enlistment register recorded that the five Olguín family members – Simon, Bernardo, Francisco, Domingo and Ponciano, respective ages: 45, 50, 21, 25, and 34, enlisted at Fort Bliss on March 22, 1880 for a six-month period by Sergeant Woodward. They were listed as farmers from Ysletta [sic]. They shared a common physical description - black eyes and hair and had a yellow completion. They were of moderate height - Simón was 5’4”, Bernardo 5’6”, Francisco 5’6”, Domingo as 5’7” and Ponciano 5’6”.
Kunniakas suku vaakunasta päätellen vaikka osa suvun jäsenistä olikin täysiä kelmejä ja ketaleita:
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Nyt laitetaan jatkoa Witkon vanhalle arikara Lone Doggille, Hugh Glassin hyvälle frendille. Jos Lone Dog oli sotasankari niin sellaisia olivat myös nämä vallattomat oglala-sioux veljekset Black Elk ja Elk. Kummatkin taistelivat sekä Little Bighornissa että Wounded Kneessä. Sotien välillä Black Elk heittäytyi show-mieheksi ja esiintyi nimellä Skate Wicasa. Kummatkin veljekset nähtiin myös Queen Victorian riemujuhlassa Lontossa 1887. Siellä Oglala-eksotiikka puri kuin häkä. Vähäpukuiset veljekset nimittäin herättivät sikäläisissä hienostorouvissa siksi paljon villejä alkukantaisia vaistoja, että muutama rouva jouduttiin lyömään käsirautoihin heidän löytäessään kesken esityksen hippiaatteen vapaan rakkauden sanoman. (80 vuotta ennen aikojaan) . Muuten esiintyminen meni hyvin ja veljekset saivat kehuja.
Kun oglalat palasivat kotimaahansa, olet heidän reservaatissaan olivat menneet yhä huonommiksi. Edessä odotti Wounded Kneen verinen tapahtuma.
Kun oglalat palasivat kotimaahansa, olet heidän reservaatissaan olivat menneet yhä huonommiksi. Edessä odotti Wounded Kneen verinen tapahtuma.
Haukka