Valokuvia menneisyydestä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 21.11.2013 11:37

Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä. Tulevaisuuden pressa haluaa hänkin kokeilla intiaanipäähinettä.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 21.11.2013 12:17

Ja oikeassa olet Witko. Ei ollut seminole Edmund Harjo mikään turha mies.

Kohtuullisen tiukka kaveri oli myös Clarence L. Tinker. Ensimmäinen intiaani-kenraali Yhdysvaltain armeijassa. Tinker oli myös ensimmäisiä Yhdysvaltain pommilentäjiä. Taidoillaan ja pelottomuudellaan hän pääsi näyttämään mistä puusta osaget oli tehty. (Turhaan parjattu kansakunta)


Kuva
Haukka

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 22.11.2013 01:19

Kuva

Something Distinctive; Kiowa, Frank A Rinehartin tuotantoa

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 22.11.2013 17:09

Kuva

Hänen päivänsä tulivat täyteen perjantaina 22 marraskuuta 1963

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 23.11.2013 11:58

Noista oloisista kuvista on lyhyt matka Yhdysvaltain synkkään historiaan ja shawneepäällikkö Tecumsehin kiroukseen. Esitellään herrat Charles Julian Quiteau, Leon Czolgosz, John Wilkes Booth, Lee Harvey Oswald ja John Hinkley ja kysytään kuka ei kuulu joukkoon:

KuvaKuvaKuvaKuvaKuva

Aivan oikein. Alinna oleva John Hincley tunaroi ja hänen kohteenaan ollut presidentti Ronald Reagan jäi henkiin. Sen sijaan muut neljä ampuivat kuolettavan tarkasti ja lopettavat neljän pressan uran.
Mitä Tecumseh olikaan ennustanut vuonna 1811 Yhdysvaltain tuleville pressoille: ”Jokainen Amerikan suuri päällikkö tulee kuolemaan 20 vuoden välein päällikkönä ollessaan. Aina kun iso päällikkö kuolee niin ihmiset tulevat muistamaan intiaanien kohtalon

Ennustus lähti toteutumaan William Harrisonista vuonna 1840. Tuolloin alkaneen ”kierteen” jatkoksi kaikki nollaan päättyvänä vuonna valitut USA:n presidentit ennen 1980 valittua Ronald Reagania olivat kuolleet virassa ollessaan. Harrisonia seurasivat Lincoln, Carfield, McKinley, Harding ja Roosevelt, jotka kuolivat kaikki kesken virkakautensa parinkymmenen vuoden välein.

Kaikkia heitä ei ammuttu, vaan myös luonnollinen kuolema korjasi valtiomiehiä. Vuonna 1960 pressaksi valittu 0-kauden presidentti Kennedy (valittu 1960) jatkoi kohtalokasta sarjaa ja menehtyi 1963. Reaganin kohdalla tämä ei toteutunut, mutta läheltä liippasi. Myös George W. Bushin kohtalonhetket olivat lähellä vuonna 2000, mutta hän selvisi hyvällä onnella.

Sanottakoon tuohon vielä sen verran, että Reaganin murhayrityksen jälkeen maailmankuulu astrologi Elisabeth Teissier yritti kumota Tecumsehin kirousta. Ilmeisesti hän onnistui.

Tietenkään tällaiseen ei voi suhtautua aivan vakavasti, mutta toistuvat yhteensattumat noudattelivat aika tarkoin muinaisen shawnee-johtajan kirousta. Aivan kuin jokin mystinen voima olisi ohjannut rikollisia toteuttamaan Tecumsehin ennustusta.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 23.11.2013 13:35

John Hinckleyn kirje mielitietylleen juuri ennen Reaganin murhayritystä:

Menneen seitsemän kuukauden ajan olen jättänyt
sinulle tusinoittain runoja, kirjeitä ja rakkausviestejä
siinä uskossa että kiinnostuisit minusta. Vaikka me
puhuimme puhelimessa muutaman kerran, minä en
koskaan uskaltanut lähestyä sinua ja esittäytyä....
Syy, miksi minä nopeutan tätä yritystäni on se
etten malta odottaa enää kauempaa tehdäkseni
sinuun vaikutuksen

—John Hinckley, nuorempi.


Presidentin, tässä tapauksessa Reaganin, murhaaminen oli teko, jolla Hinckley uskoi valloittavansa mielitiettynsä sydämen.

Hinckleyn suuri rakkaus ei ollut aivan kuka tahansa, vaan tunteiden kohteena oli Judie Foster, Rakkaus oli leimahtanut Hincleyn nähtyä Jodien elokuvassa Taxikuski.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 25.11.2013 18:34

Haukka kirjoitti:John Hinckleyn kirje mielitietylleen juuri ennen Reaganin murhayritystä:

Menneen seitsemän kuukauden ajan olen jättänyt
sinulle tusinoittain runoja, kirjeitä ja rakkausviestejä
siinä uskossa että kiinnostuisit minusta. Vaikka me
puhuimme puhelimessa muutaman kerran, minä en
koskaan uskaltanut lähestyä sinua ja esittäytyä....
Syy, miksi minä nopeutan tätä yritystäni on se
etten malta odottaa enää kauempaa tehdäkseni
sinuun vaikutuksen

—John Hinckley, nuorempi.


Presidentin, tässä tapauksessa Reaganin, murhaaminen oli teko, jolla Hinckley uskoi valloittavansa mielitiettynsä sydämen.

Hinckleyn suuri rakkaus ei ollut aivan kuka tahansa, vaan tunteiden kohteena oli Judie Foster, Rakkaus oli leimahtanut Hincleyn nähtyä Jodien elokuvassa Taxikuski.

Kuva
********************************************

En ole yhtään Mystikko, mutta tuo Tecumsehin kirous on ollut aika hyytävä ja vielä paikkansa pitävä että tämä alkaa menemään jo lähes matemaattiseksi. Aina on yhteensattumia mutta tässä on myönnän , jo liikaa
pelkäksi yhteensattumaksi. En tiedä muuta kuin sen että viimeiset Presidentit ja nykyinen ovat ottaneet hyvin vakavasti tämän kirouksen.

____________
Witko Merlin

P.s. Loistava leffa muuten ja legendaarinen Niron peilipuhelu ja Fosterilta myös rankka suoritus tälläisestä aiheesta. Niro oli itse improvisioinut tämän keskustelun itsensä kanssa.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 25.11.2013 19:02

Tässä vielä kuuluisia sotasankareita.


Esatsoosu, Apache Scout. Crookin Talvi Kampanjassa mukana 1872-1873.

Yksi kymmenestä Apachesta joka sai Medal of Honourin toimistaan Apache-sodassa kentällä. Medal of Honour tuli v. 1875.

Kuva


Tässä tuoreempi ja kovan luokan Sioux Ylikersantti Woodrow W. Keeble.
Medal of Honour, Sangsan-ni, Korea 20.10.1951..
Hyökkäsi yksin yöllä kolmen eri konekivääriryhmän kimppuun tappaen kaikki viholliset pesäkkeistä. Tämä oli pientä vielä sillä luin miehestä Wikipediasta. II Maailmansodassa Kaksi Purppurasydäntä ja ym. mitalleja loputon määrä. Teot olleet aivan uskomattomia. Kovan luokan Sisseton.
Asetoverit II Maailmansodassa sanoivat että muita lähes päätä pitempi Siou heitti käsikranaatteja tappavan tarkalla osumamäärällä mm. Oli kuin kotonaan yötaisteluissa ja tieduteluretkissä öiseen aikaan.

Kuva

Toinen rajumpi kuva tästä Sissetonista Korean Sodasta

Kuva

_________________________________________
Witko Alikessu edelleen vain

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 25.11.2013 19:51

Kovia jätkiä Porin armottomalta alikessulta. Kersantti Haukka jatkaa samaa linjaa.

Miten kävikään pima-intiaani Ira Hayesille, josta Johnny Cash laulaa tuolla musiikki-oisessa osiossa. Ira oli merijalkaväen korppi joka osallistui muun muassa Iwo Jiman valtaukseen. Jos Iran sotahommat sujuivat mallikkaasti niin aivan samaa ei voinut sanoa hänen elämästään sodan jälkeen. Sopeutuminen rauhan oloihin epäonnistui pahemman kerran. Niin työpaikat kuin eri alojen koulutukset menivät järjestään valkoisille.

Mutta ei hätiä mitiä, hädässä ystävä tunnetaan. Iran lohduttajaksi tarjoutui veli alkoholi. Reservaattien päämiehet saivät noihin aikoihin itse päättää asuinalueidensa alkoholitarjonnasta. Vaikka jotkut näyttivät ehdotonta kieltoa, niin monet muut puolestaan katsoivat sopivan pullonkalistelun lievittävän mukavasti pahinta masennusta. Anniskelupaikkoja pystytettiin tiuhaan tahtiin reservaattien läheisyyteen ja muiden kaltaistensa joukossa myös sotasankari Ira Hayes hukutti murheensa pulloon. Nopeasti viina alkoi viedä Iwo Jiman sankaria ja hänestä tuli vailla päämäärää hortoileva juoppo, joka nukkui milloin katuojissa, milloin sammalvuoteella.

No yrittihän Ira selvitä harharetkiltään takaisin kotoiseen Arizonaan, mutta elinkaari päättyi jo 1950-luvun puolivälissä.

Kuva

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 03.12.2013 13:04

Palataanpa hetkeksi vielä tasankojen henkitanssiin. Arapahojen henkimies Black Coyote jatkoi Sitting Bullin viitoittamaa tietä henkitanssin keulakuvana jo 1890-luvun alussa, kun SB:n maine meni.

Kuva

Keskimmäinen saattaa olla itse Sitting Bull.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 03.12.2013 19:19

Tässä tuttuja miehiä Wounded Kneen jälkeen 1891.

Kicking Bear, Young Man Afraid.. ja Standing Bear.



Kuva



________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 04.12.2013 07:36

Siinä vielä ylväät lakotat Short Bull ja Kicking Bear, miehet jotka toivat henkitanssin lakotojen keskuuteen.

Kuva

Lakotojen henkitanssijoita Fort Sheridanissa. Kuvaa ei löydy isompana:

Kuva

Ja tuossa Cheyenne Ridge Walker joka hänkin vieraili paiute-profeetta Wovokan juttusilla oppimassa Henkitanssin syvintä olemusta.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 04.02.2014 16:27

Joskus intiaanien englanninkieliset nimet tuntuvat huvittavilta, mutta usein nimien alta löytyy tarina. Kuvan arapahopäällikkö Black Coal sai numensä nuorena soturina erään uteja vastaan käydyn sodan päätteeksi. Tuolloin hän oli suuressa voitonhuumassaan kierinyt tuhkassa ja noustuaan ylös ollut aivan mustana noesta. Tuosta tempauksesta tuli nimi Black Coal.

Vuosia myöhemmin sama päällikkö haavoittui taistelussa amerikkalaisia vastaan ja tarinan mukaan häneltä ammuttiin pois kolme sormea. Kun kuvaa katsoo niin ammuttuja sormia taisi olla vain kaksi. Tästä tuli uusi liikanimi TAG-GE-THA-THE (Fingers cut off)

Kuva
Haukka

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ti 04.02.2014 16:45

Haukka kirjoitti:Black Coal.

Vuosia myöhemmin sama päällikkö haavoittui taistelussa amerikkalaisia vastaan ja tarinan mukaan häneltä ammuttiin pois kolme sormea. Kun kuvaa katsoo niin ammuttuja sormia taisi olla vain kaksi. Tästä tuli uusi liikanimi TAG-GE-THA-THE (Fingers cut off)
Tulee mieleen varusmiespalvelun aikainen komppanianpäällikkö, kapt. Sahlsten. Äijältä (siihen aikaan nuorempi kuin minä nykyään) oli räjähdysonnettomuudessa lähtenyt kaksi sormea aivan samalla tavalla kuin Black Coalilla. Kaveri oli aika räjähdysaltis itsekkin, siis kapt. S.

Ylemmissä kuvissa nähtävissä tasankojen 1800-luvun lopun älytön muoti, lannevaatteet laahaavat maata ja muistuttavat enemmän hameita.

Tässä kuva lähes hävinneen kansan herrasta:

Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 04.02.2014 16:56

Hienon otoksen olit löytänyt Hiilikuituvapa Chiefistä. Minä taas kuulin että hän oli ollut aivan hiilenä sotureilleen tässä Ute matsissa ja siitä Arapahot vetivät johtopäätöksen että Hiiltä on koko mies ja sen jälkeen sanottiin jätkää Hiili Pomo tai hienosti Coal Chief aka Northern-Arapahoes.

Lyödään kaveriksi muutamia Arapahoja lisää

Yellow Bear Arapaho,1867

Kuva


Bird Chief, Arapaho, 1870
Kuva



Friday ja Crazy Bull Arapaho,1873
Kuva

Yellow Horse Arapaho,1872
Kuva

_____________
Witko Sunday

Vastaa Viestiin