Pätäkkää postivaunuista

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 23.09.2011 18:21

Tässä olisi sanallinen kuvaus Santa Fen reitistä välimatkataulukoineen
http://www.kancoll.org/books/sftrail/sfmain.html

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 23.09.2011 18:41

Tää mun Ruudinsavu-lehteen kirjoittama Santa Fe' -juttu löytyikiin myös täältä. liitän sen vielä tähän jos joku haluaa lukaista sen vielä.



"Santa Fe’n tien urat yhdeksän mailia Dodge Citystä länteen on laajin yhtenäinen selvästi erottuva osa tuota vanhaa kauppareittiä. Nämä säilyneet kärrytien urat symboloivat päättymätöntä amerikkalaista halua valloittaa uusia alueita.

Kerrotaan, että vuonna 1541 Francisco Vasquez de Coronada johti yli tuhatpäisen espanjalaisista ja intiaaneista koostuvan tutkimusryhmänsä Meksikosta Lounais-Kansasiin, suunnilleen samaa reittiä joka myöhemmin tunnettiin Santa Fe’n tienä.
Coronadon johtaman retkikunnan uskotaan ylittäneen Arkansas-joen läheltä Dodge Cityä, missä nykyisin kulkee U.S. Highway 154.

Vuonna 1739 ranskalaiset turkiskauppiaat Pierre ja Paul Mallet olivat ylittäneet Punaisen virran (Red River) ja käyneet kauppaa meksikolaisten kanssa Santa Fe’ssä. 1800-luvulle tultaessa amerikkalaisille oli kantautunut useita tietoja tuosta meksikolaisesta kauppapaikasta, mutta kukaan ei ollut pystynyt kartoittamaan reittiä.
Vuonna 1821, kun Meksiko itsenäistyi ja sen rajat avautuivat amerikkalaisille, William Becknell lähti Franklinista Missourista saman vuoden syksyllä 20 kovaksi keitetyn rajaseudunmiehen kanssa etsimään reittiä Santa Fe’hen. He taittoivat lähes 800 mailin vaikean ja uuvuttavan matkan muulikaravaanissa, ja löysivät lopulta tien Santa Fe’hen. Becknell piti päiväkirjaa ja laati tarkat reittimerkinnät matkasta. Lopultakin Santa Fe’n tie oli kartoitettu.
Ensimmäinen reitti oli kulkenut vaikeamaastoisen ja vuoristoisen Raton Passin kautta, joka oli erittäin vaarallinen eläimille. Becknellin retkikunta oli uurastanut useita päiviä yrittäessään ylittää vaikeakulkuisia vuoria menettäen matkalla useita muuleja.
William Becknell teki seuraavana vuonna uuden matkan, yrittäen käyttää lyhyempää reittiä, mikä oli viedä heidän henkensä. Tämä toinen reitti kulki 60 mailia leveän ja laajan vedettömän autiomaan halki, joka tuli myöhemmin tunnetuksi pelättynä Cimarron Cutoffina. Espanjalaiset kutsuivat sitä Jornado del Muerto (Kuoleman reitti). Retkikunnalta loppui tyystin vesi ja miehet olivat tulla hulluiksi. He leikkasivat muuliensa korvat tyydyttääkseen janonsa eläimen verellä. Lopulta, lähes toivonsa jo menettäneinä, he löysivät kuitenkin tien Santa Fe’hen.
Vaikka Cimarron Cutoff oli reittinä Raton Passia paljon vaarallisempi, useat matkustajat valitsivat kuitenkin tämän tien, sillä hyvällä onnella he voittivat lähes viisi päivää matkassa.

Vuonna 1824 Santa Fe’n tie oli jo niin leveä, että siinä voitiin matkata vankkureilla. Vuonna 1831 matkaan lähti100 vankkuria ja 200 miestä. Nyt käytettiin St. Louisissa erityisesti Santa Fe’n tielle sopivia suuria Murphy-vankkureita. Ne oli katettu valkealla kankaalla, joka korkeassa ruohossa edetessään näytti kaukaa purjeelta. Tästä tuli vankkureiden nimitys ”preeriakuunarit”.
Intiaanit seurasivat huolestuneina noiden omituisen ’talojen’ hidasta etenemistä tasangoilla. He eivät vielä aavistaneet, että yksi Lännen valloituksen merkittävimmistä vaiheista oli juuri alkanut, ja se olisi osa tapahtumaa, joka myöhemmin tulisi muuttamaan heidän intiaanielämänsä lopullisesti.
Vaikkakaan Santa Fe’n tie ei ollut vaaraton, kuvaukset tien vaaroista olivat suuresti liioiteltuja. Intiaanit eivät itse asiassa koskaan hyökänneet hyvin organisoitujen karavaanien kimppuun. Ja vain 8 miestä kuoli sen ensimmäisen 10-vuotisen käyttöhistorian aikana.

Vuonna 1833 Charles Bent ja Ceran St. Vrain rakennuttivat Purgatoiren ja Arkansasin yhtymäkohtaan Bent’in kauppa-aseman, joka oli pitkään ainoa turvallinen levähdysasema Santa Fe’n tien matkaajille. Siellä kenraali Stephen W. Kearny kokosi ja harjoitutti suuren Lännen- armeijansa.
Susan Shelby Magoffin, jonka uskotaan olleen ensimmäinen valkoinen nainen, joka kulki Santa Fe’n tien, oli sillä hetkellä linnakkeen ainoa valkoinen nainen. Hän talletti vaikutelmansa päiväkirjaansa: ”Sairasvuoteeltani minä en nähnyt, pikemminkin kuulin Kearnyn armeijan olemassaolon; Jatkuvat komennot, huudahdukset ja sapeleiden kalskeen.”

Vuosi vuodelta yhä enemmän kauppiaita ja uudisasukkaita matkasi Santa Fe’hen ja syvemmälle Meksikon sydämeen paremman elämän ja rikastumisen toivossa.

Santa Fe’n tie oli merkittävä reitti Missouri-joen varrella sijaitsevien kaupunkien ja Uuden Meksikon espanjalais-yhteisöjen välillä. Se käsitti lähes 800 mailia tasankoja ja vuoristoa, josta yli 500 mailia sijaitsi Kansasissa. Reitillä kuljetettiin miljoonien dollareiden arvosta tavaraa 1880-luvulle mennessä, kun juuri valmistunut Atchison, Topeka & Santa Fe-rautatie syrjäytti kuuluisan tien."

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 23.09.2011 22:07

Jari Teilas kirjoitti: Näinhän se menee Haukka. Muisti tekee tepposia. Olit aivan oikeassa. Eihän tuo Lavenderin kirja mikään Pulizer-voittaja ole. Komea kahvipöytäkirja kylläkin.

Mitä tulee tuohon väittämääni, että hänen kirjassaan olisi mainittu näistä kahdeksasta kuolleesta tien historian aikana, ei myöskään pidä paikkaansa. Mitään tällaista ei kirjassa kerrota. Rauha siis Davidille.


Jari
Sekoiluksi menee.
Kerta vielä. Eli kyllä se tieto sittenkin oli David Lavenderin opuksesta, mutta kyse oli Santa Fe’n tie ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta, eikä tien koko historian ajalta.

Tässä vielä Wells, Fargon rikosraportti vuodelta 1884. Alla oleva listaus on viimeisen 14 vuoden ajalta.
- 313 ryöstöä
- 34 ryöstöyritystä
- 23 murtoa
- 4 junaryöstöä
- 4 yritystä ryöstää juna
- kaksi Wells, Fargon vartiaa surmattu ja neljä haavoittunut
- neljä postivaunukuskia surmattu, neljä haavoittunut, 16 postivaunuryöstäjää kuollut ja 7 ryöstäjää vedettty narunjatkoksi kaupunkilaisten toimesta. 240 ryövärille langetettu tuomiot.
- 7 hevosta kuollut, 14 varastettu.
- Yhtiö maksoi korvauksia menetyksistä yhteensä 415,312,55 dollaria. Syyttäjä laskutti 90,079 taalan edestä ja palkkoja maksettiin erikoisagenteille ja vartioille yhteensä 326,417 dollaria.
Kaiken kaikkiaan 355 postivaunu- ja junaryöstöä, tai niiden yritystä tuli maksamaan yhtiölle 14 vuoden aikana 905,259,55 dollaria
Tiedot kopioitu kirjasta ”The Old West; Day by Day – Mike Flanagan

Jari
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 24.09.2011 07:25

Jari Teilas kirjoitti:William Becknell teki seuraavana vuonna uuden matkan, yrittäen käyttää lyhyempää reittiä, mikä oli viedä heidän henkensä. Tämä toinen reitti kulki 60 mailia leveän ja laajan vedettömän autiomaan halki, joka tuli myöhemmin tunnetuksi pelättynä Cimarron Cutoffina. Espanjalaiset kutsuivat sitä Jornado del Muerto (Kuoleman reitti). Retkikunnalta loppui tyystin vesi ja miehet olivat tulla hulluiksi. He leikkasivat muuliensa korvat tyydyttääkseen janonsa eläimen verellä. Lopulta, lähes toivonsa jo menettäneinä, he löysivät kuitenkin tien Santa Fe’hen.
Jari
Jari Teilas kirjoitti: Vuonna 1824 Santa Fe’n tie oli jo niin leveä, että siinä voitiin matkata vankkureilla. Vuonna 1831 matkaan lähti100 vankkuria ja 200 miestä. Nyt käytettiin St. Louisissa erityisesti Santa Fe’n tielle sopivia suuria Murphy-vankkureita. Ne oli katettu valkealla kankaalla, joka korkeassa ruohossa edetessään näytti kaukaa purjeelta. Tästä tuli vankkureiden nimitys ”preeriakuunarit”.
Intiaanit seurasivat huolestuneina noiden omituisen ’talojen’ hidasta etenemistä tasangoilla. He eivät vielä aavistaneet, että yksi Lännen valloituksen merkittävimmistä vaiheista oli juuri alkanut, ja se olisi osa tapahtumaa, joka myöhemmin tulisi muuttamaan heidän intiaanielämänsä lopullisesti.
Vaikkakaan Santa Fe’n tie ei ollut vaaraton, kuvaukset tien vaaroista olivat suuresti liioiteltuja. Intiaanit eivät itse asiassa koskaan hyökänneet hyvin organisoitujen karavaanien kimppuun. Ja vain 8 miestä kuoli sen ensimmäisen 10-vuotisen käyttöhistorian aikana.

Jari
Kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoisia juttuja, ja uutta tietoa.

Sama pätee Voyageurin laittamiin artikkeleihin. Tuossa Jarin toisen lainauksen lopussa on tuo tieto mistä oli puhettakin. Ilmeisesti intiaanien suorittamat hyökkäykset ja verilöylyt tuon reitin varrella ovat tapahtuneet 1850 - 60-lukujen aikana.
Netissä joku asiantuntija kirjoitti kirjoitti: Keräilyarvoa on yleensä ykköspainoksilla. Morgan Kanesta arvokkain lienee tuohon 80 numeroituun sarjaan kuulumaton Santa Fen verinen tie ...

Tuntematon kirjoittaja
Lienee siis hyvä tarina tuokin koska keräilyarvoa on enemmän kuin muilla.
Haukka

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » La 24.09.2011 07:42

Haukka kirjoitti:
Netissä joku asiantuntija kirjoitti kirjoitti: Keräilyarvoa on yleensä ykköspainoksilla. Morgan Kanesta arvokkain lienee tuohon 80 numeroituun sarjaan kuulumaton Santa Fen verinen tie ...

Tuntematon kirjoittaja
Lienee siis hyvä tarina tuokin koska keräilyarvoa on enemmän kuin muilla.

Kirja kertoo nuoresta Morgan Kanesta. Se on myös painettu eri formaattiin kuin millaisena olemme tottuneet näkemään Kanet yleensä.

Jari
Jari Teilas

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Voyageur » La 24.09.2011 13:13

Tuossa olisi kirjoittjansa Josiah Gregg;in mukaan ensimmäinen kirjallinen kuvaus Santa Fe;n
reitistä, tuntuu että siitä on jätetty jotain pois.

http://www.kancoll.org/books/gregg/

Mutta Internet archive;ssa se löytyy suoraan kirjasta kuvattuna.

http://www.archive.org/details/mobot31753000029006

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ma 26.09.2011 12:38

Haukka kirjoitti:Laitetaanpa yksi tapaus lisää:

Maalisluussa 1850 (jossain Santa Fen reitin länsilaidoilla) intiaanien hyökkäys postivaunuihin teki tuhoisaa jälkeä.

Verilöylyn tapahtumapaikan loysi muuan kauppias, joka raportoi näkemästään Las Vegasin valtaapitäville. Luutnantti Burnside lähetti tutkijansa paikalle ottamaan selvää mitä oli tapahtunut. Ympäri taistelupaikkaa lojui maassa kymmenen nuolienrepimää vainajaa, jotka olivat kuuluneet Forth Leavenforthista postivaunujen mukana lähetettyyn joukkoon. Sudet ja korpit olivat täydentäneet intiaanien työtä raatelemalla elottomia uhreja. Hyökkääjät olivat repineet auki postisäkin , ja kirjeet oli levitetty läpi preeria., jotkut niistä yucca-pensaisiin keihästettyinä.

Myöhemmin selvisi, että hyökkäyksen olivat aloittaneet jicarilla-apachet. Postimiehet olivat onnistuneet pakenemaan heiltä. Yön aikana jicarillat liittyivät lähes sadan ute-intiaanin muodostamaan sotajoukkoon. Aamun koittaessa utet ja jicarillat iskivät yhdessä postimiesten väliaikaiseen leiriin. Nämä tarjosivat sitkeää vastarintaa, mutta hyökkääjien ylivoima johti valkoisten teurastukseen.
Lienee sama tapaus, jossa uhrien joukossa oli Philadelphiasta saapunut kauppias perheineen. Kauppias surmattiin paikan päällä, mutta vaimo ja lapsi vangittiin. Vangit kuitenkin surmattiin myöhemmin.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Re: pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ma 26.09.2011 13:06

Witko kirjoitti:Huomasin nyt oma erehdykseni. Piti olla aiheena Postivaunut ja
tuli laajennettua siirtolaisten kokemiin hyökkäyksiin.

Tuolta ainakin löytyy todella paljon hyökkäyksiä Postivaunujen
kimppuun. 1860-1868 välisenä aikana mm. Kansasissa oli Cheyenne,
Arapaho ja Sioux porukat jatkuvasti kaikkien valkoisten perässä.

Sand Creekin jälkeen tahti vain koveni mm. Hotamineot.
Grinnellin:Lakota Wars kirjassa on näistä paljon tietoa, samoin löytyy
Grinnellin: Cheyenne-kirjoista ja Chalfantin järkäleestä: Hancocks War.
Tuo vuosien 1865-68 välillä varmaan moni postivaunu meni Kansasissa remontiin. Samoin postireitin varrella olevat asemat.

15.6 Big Timbersin ja Goose Creekin välisellä reitillä postivaunija vastaan hyökättiin. Tarkempia tietoja ei ole itselläni tiedossa.

7.1 1865 Julesburgin taistelun ohessa, Coloradossa, hyökättiin yhden vaunun kimppuun.


Wikin mukaan Cochise olisi polttanut v. 1861 aikana kuusi vaunua ja tappanut ajajia ja matkustajia Giddingsin reitillä.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 26.09.2011 19:14

Yksi karavaanin kimppuun tehty hyökkäys.

Elokuun 20 päivä 1854 Alexander Wardin seurue, johon kuului 20 miestä, naisia ja lapsia teki matkaa pitkin Oregonin tietä. Jossain vaiheessa matkan aikana seurue päätti juottaa hevoset. Juottopaikan luona heitä lähestyi joukko, johon kuului sekä intiaaneja että valkoisia. Tätä tapaamista seurannut kaupankäynti sai rumia piirteirä, ja yksi intiaaneista ammuttiin.

Kostoksi noin 60 intiaania kävi myöhemmin Wardin seurueen kimppuun. Fort Boisesta lähetetyn pelastuspartion tehtäväksi jäi haudata ruumiit. Vain kaksi hyökkäyksen uhreista selvisi hengissä.

Hyökkääjät olivat olleet shoshoneita.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

plätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 26.09.2011 20:41

Tämä Haukan mielenkiintoinen kertomus oli todellakin Ward Massacre-
niminen tapahtuma. Tästä on kirjoittettu kaksi kirjaakin.
Yksi perustuu henkiinjääneen todistukseen.

V. 1860 tapahtui Utter-Van Ornum niminen Massacre, josta tuli
todella tunnettu tapahtuma aikoinaan sanomalehdissä Idässäkin.
Tässä oli mukana juna ja hyökkääjinä myös Shoshonet ja Bannocit.
Lisäksi armeija oli myös mukana taistelussa. Paljon henkiä menettettiin.
Myöskin mielenkiintoinen ja aika pitkä kertomus tästä tapahtumasta löytyy
kahdestakin kirjasta.

Historoitsijat ovat laskeneet että pelkästään Oregonin tiellä kuoli
v. 1840-1860 yli 360 siirtolaista Intiaanien hyökkäyksissä.
Suurin osa kuoli 1850-luvulla. Intiaaneja on laskettu kuolleen ko. aikana
n. 450 soturia.

Näistä pelkästään Oregonin tiellä sattuneista Intiaani hyökkäyksistä
on aika monta kirjaa kirjoitettu. Taas nestettä liekkeihin.

Sitten Eteläiset ja/tai Läntiset Tasangot.

V. 1868 oli vaikea vuosi uudisasukkaille Keski-Kansasissa. Hotamineot
olivat pääosassa, mutta myös Arapahoja ja Siouxeja oli mukana.
Intiaanien hyökkäykset ympäri Lincolnin Piirikuntaa, lähellä Solomon
ja Saline Riverin laaksoja mm. Cloud, Lincoln, Ottawa ja erityisesti
Mitchellin Piirikunta, joka oli pahiten kohteena 12. ja 13.08 tapettiin
11. siirtolaista.

Tämä on Jeff Broomen kirjasta: Dog Soldier Justice, samassa kirjassa
kerrotaan myös tämä Jarin viime vuonna kirjoittama tosi mielenkiintoinen
kertomus täällä foorumilla 2. siirtolaisnaisesta jotka olivat Dog Soldierisien
/Cheyennien vankeina.

Lounaisenalueella pelkästään v.1866-70 Cochise Chiricahuoineen kävi
147 taistelua tai pienempää yhteenottoa, mutta siitä huolimatta hän ei
hetkeksikään hellittänyt hyökkäyksiään.

Nämät taistelut olivat suurimmaksi osaksi Yhdysvaltain armeijaa vastaan
käytyjä taisteluja. Tähän täytyy lisätä vielä nämä yksittäiset hyökkäykset uudisasukkaita ja postivaunuja vastaan.

Peter Aleshire: Cochise, The Life and Times of The Great Apache Chief.
Luvusta 7. alkavat nämät hyökkäykset ja niitä riittää.

Kirjoitellaan lisää !

__________
Witko

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Re: plätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Wequashim » La 12.11.2011 13:10

Witko kirjoitti:Tämä Haukan mielenkiintoinen kertomus oli todellakin Ward Massacre-
niminen tapahtuma. Tästä on kirjoittettu kaksi kirjaakin.
Yksi perustuu henkiinjääneen todistukseen.

V. 1860 tapahtui Utter-Van Ornum niminen Massacre, josta tuli
todella tunnettu tapahtuma aikoinaan sanomalehdissä Idässäkin.
Tässä oli mukana juna ja hyökkääjinä myös Shoshonet ja Bannocit.
Lisäksi armeija oli myös mukana taistelussa. Paljon henkiä menettettiin.
Myöskin mielenkiintoinen ja aika pitkä kertomus tästä tapahtumasta löytyy
kahdestakin kirjasta.

Historoitsijat ovat laskeneet että pelkästään Oregonin tiellä kuoli
v. 1840-1860 yli 360 siirtolaista Intiaanien hyökkäyksissä.
Suurin osa kuoli 1850-luvulla. Intiaaneja on laskettu kuolleen ko. aikana
n. 450 soturia.
Wardin ja Utter-Van Ornumin verilöylyissä ei tiettävästi ollut mukana postivaunuja, eikä jälkimmäisessä mitään junaa. Train-sana tarkoittaa myös kulkuetta tai karavaania.
Intiaanien kokonaistappioita lienee liioiteltu. Ornumin tapauksessa väitettiin intiaaneja kuolleen 30-40 perustuen vain erään karavaanarin väitteeseen. Intiaanien puolelta ei luultavasti ole mitään vahvistusta asialle tullut.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » La 12.11.2011 13:28

Muutama tapaus Coloradosta, joiden hyökkääjien identiteettiä ei ole täyttä varmuutta. Luultavasti cheyennejä t. arapahoja

11.7. 1864 Fort Lyonin ja Fort Larnedin välillä intianit piirittivät postivaunuja, mutta joutuivat vetäytymään sen vahvan saattuen takia. Joitakin intiaaneja kuoli.
18. heinäkuuta 1864 n.110 km Denveristä itään, Limonin lähellä. Viisi matkustajaa tapettiin ja postivaunut ryöstettiin.
21.7. 1864 n.90 km Denveristä pohjoiseen tapettiin ja skalpeerattiin ajaja.

Yllättäen idästä löytyi lisää esimerkkejä ns. toisen creek-sodan yhteydessä.

13.5 1836 Creekit pysäyttivät postivaunut Fort Mitchellin kautta kulkevalla tiellä (Georgian ja Alabaman välillä), ja tappoivat matkustajat
15.5 1836 Creekit Tuscoona Fixicon johdolla tuhosivat ainakin kaksi postivaunua, n. 30km Columbuksesta länteen. Seuraavana päivänä joukkio tukki tien postivaunujen jäännöksillä ja pysäyttivät jälleen kaksi postivaunua, joissa oli 16 matkustajaa. Tuntematon määrä matkustajia surmattiin, vaunut tuhottiin ja postilinjan palkkarahat vaihtoivat omistajaa.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » La 12.11.2011 19:42

Wequashim kirjoitti:Muutama tapaus Coloradosta, joiden hyökkääjien identiteettiä ei ole täyttä varmuutta. Luultavasti cheyennejä t. arapahoja

11.7. 1864 Fort Lyonin ja Fort Larnedin välillä intianit piirittivät postivaunuja, mutta joutuivat vetäytymään sen vahvan saattuen takia. Joitakin intiaaneja kuoli.
18. heinäkuuta 1864 n.110 km Denveristä itään, Limonin lähellä. Viisi matkustajaa tapettiin ja postivaunut ryöstettiin.
21.7. 1864 n.90 km Denveristä pohjoiseen tapettiin ja skalpeerattiin ajaja.

Yllättäen idästä löytyi lisää esimerkkejä ns. toisen creek-sodan yhteydessä.

13.5 1836 Creekit pysäyttivät postivaunut Fort Mitchellin kautta kulkevalla tiellä (Georgian ja Alabaman välillä), ja tappoivat matkustajat
15.5 1836 Creekit Tuscoona Fixicon johdolla tuhosivat ainakin kaksi postivaunua, n. 30km Columbuksesta länteen. Seuraavana päivänä joukkio tukki tien postivaunujen jäännöksillä ja pysäyttivät jälleen kaksi postivaunua, joissa oli 16 matkustajaa. Tuntematon määrä matkustajia surmattiin, vaunut tuhottiin ja postilinjan palkkarahat vaihtoivat omistajaa.
***************************

Lueppas vaikka kirja Dog Soldier Justice, niin löydät kyllä Coloradon,
Kansasin alueelta näitä hyokkäyksiä 2-3/vko.V.1864-1866.

___________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » La 12.11.2011 20:02

Laitan tähän oikein kunnon luettelon pvm. osapuolet ja tekopaikat.
Eikä junista, karavaaneista tai mistään muusta kuin Postivaunuista.
Ja kaikki mahdolliset raakudet mukaan, mikäli niitä eri lähteissä on
eritelty, malliin Cut Nose-Minnesota-62 Uprising.

Nyt vastaan mielenkiintoiseen uuteen tietoon Sand Creekista.

____________________
Witko, WagonMaster

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

pätäkkää postivaunuista

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 13.11.2011 15:00

Nyt Witko on laiska ja tässä on tälläinen yhteenveto ja tässä on myös
kahakat, karavaanit, uudisasutukset, postivaunut ja muut kohteet mukana.

V 1868. 10.08.1868-20.11.1868 ainakin n. 50 kpl eri Intiaanien hyökkäystä.
En jaksanut laskea kuolleitten määrää, mutta paljon on.
Pääasiassa Cheyennejä, Arapahoja, Lakotaja, Kiowia.

Tässä hyvät syyt siihen 27.11.1868 Washitaan.

Nämät olivat kirjasta Dog Soldier Justice ja Richard G. Hardorff:
Washita Memories, Eyewitness Wiews of Custer's Attack on Black Kettle's Village.

____________
Witko

Vastaa Viestiin